Kuukautiset

Nerwen sanoi:

Suomessa on kyllä viime vuosina tapahtunut mielestäni huomattavaa parannusta tässä asiassa, tai sitten vaan kuvittelen. Minun teini-iässäni (joka nyt kuitenkaan ei ole mitään muinaishistoriaa) ei todellakaan puhuttu kuukautisista edes parhaiden kaverityttöjen kanssa. Esim. liiksantunnilla uimahalliin mennessä koppien avaimia jonottavien perään muodostui aina muutaman tytön hämmentyneenä varpaitaan tuijottava ryhmä, joka hiljaa koitti yksi kerrallaan selvittää opelle miksi just nyt tänään ei oikeen vois niinku uida. Kavereillekin todettiin pakon edessä tosiaan vaan että "mä en tänään ui" ja jos joku oli niin tyhmä että kyseli miksi, niin siihen vaan tuhahdettiin jotain vastaukseksi. Asioista ei todellakaan puhuttu niiden oikeilla nimillä.

Click to expand...

Muistan, ettei meilläkään ainakaan ihan nuorina puhuttu kuukautisista kaverien kanssa. Ja tosiaan, uimatunneilla opettaja vain otti nimet ylös ja se oli siinä. Tosin opettajalla oli jokin asenneongelma. Joskus hän tokaisi vain, että eikö kukaan ole opetellut käyttämäään tamponeja. Ja kun joku yritti olla uimasta pois kaksi kertaa peräkkäin, opettaja olikin laskenut, ettei tytöllä voinut olla kuukautisia (vaikka kaipa etenkin teini-iässä olisikin voinut olla).

Nerwen sanoi:

Vieläkö kouluissa muuten eristetään pojat tytöistä kun terkkari tulee puhumaan menkoista ja kuukautissuojista? Minusta tapa ei ole mitenkään hyvä, se vain ylläpitää myyttiä "tyttöjen jutusta" ja "naisten vaivoista" - pojille itselleen olisi ihan hyväksi tutustua edes teoriassa ja kerran elämässään kuukautisiin.

Click to expand...

Meillä se meni niin, että kun oli terveystarkastus, niin terveydenhoitaja luennoi jokaiselle erikseen. Tai sinne mentiin pareittain ja terkkari sitten jakoi jotkut läpyskät ja selitti asiaa. Nauratti ihan tolkuttomasti, kun piti siinä seistä kaverin kanssa ja yrittää olla kiinnostuneen näköinen.

Alx sanoi:

Joskus aiemminkin taisin tänne ketjuun kirjoitella, että minulla on aina ollut hyvin mutkaton suhtautuminen kuukautisiini kuin myös vartalooni ylipäätään. Äiti vei menkkojen alkaessa ravintolaan syömään sekä elokuviin, mikä oli harvinaista herkkua perheessä, jossa tulot olivat tosi pienet (sekä velat isot). Minä en siis koskaan osannut hävetä kuukautisia ja minulta vei melko pitkään tajuta, että moni muu ei edes mainitse niitä mielellään. Meillä kun perheen naiset puhuivat kuukautisista keskenään, pyysivät isää ostamaan siteitä tai sanoivat suoraan veljelle, että mahaan sattuu.

Click to expand...

Minusta kuukautisiin pitäisi suhtautua ennen kaikkea neutraalisti. En ole oikein koskaan tajunnut noita juhlistamistapoja. Mitä ihmeellistä kuukautisten alkamisessa oikeasti on? Ei se ole mikään saavutus. Okei, tietää pystyvänsä saamaan lapsia, mutta se kuitenkin tuossa 13-vuotiaana tms. on aika kaukainen asia. Toisaalta, minulle itselleni kun äiti kertoi, että tämmöinenkin asia on olemassa, niin hän kuulosti jotenkin surulliselta. Se olen tiedostanut vasta jälkeenpäin, ja minusta se on outoa. Kuukautisia pidetään joskus ikään kuin saastaisena asiana, joka tekee naisista seksuaalisia olentoja => paha asia. Sellainen kyllä ärsyttää. Omassa perheessäni menkoista ei siis isommin puhuta, mutta en oikeastaan muuten sitten ujostele asiaa (jossain keskustelupalstoilla näkee teinejä, jotka eivät yleisessä vessassa kehtaa avata sidepakettia, kun siitä kuuluu ääni!). Kuukautisista jauhaminen on kuitenkin mielestäni vähän outoa sikäli, että kyseessä on kuitenkin ihan vessa-asioihin verrattava juttu. Eli asian pitäisi olla oikeissa mittasuhteissaan. Voihan sitä mainita, että on tosiaan maha pirun kipeä, mutta yksityiskohdat on ehkä syytä jättää mainitsematta.

Tuo on kyllä täysin näkökulmakysymys. Minulle kuukautiset ovat alkaneet näyttäytyä oikeasti sellaisena hedelmällisyys- ja naiseusjuttuna, josta tekee mieli vähän iloita. Vaikka teininä ujostelin niitä ja tietyssä seurassa edelleen, minulle ne eivät vertaudu esim. pissalla käymiseen, ollenkaan.

Minun äitini sanoi, kun pelästyneenä 11-vuotiaana huomasin veristä tuhrua housuissa, että minusta on nyt sitten tullut nainen. Aika neutraalisti, ei kehuen eikä moittien. Silloin en osannut suhtautua asiaan oikein ollenkaan, eihän teoreettinen sukukypsyys nyt vielä lasta aikuiseksi muuta. Ehkä olisin kaivannut jotain kannustusta. Luulen, että yritän tarjota mahdollisille tuleville tyttärilleni myönteistä, kursailematonta näkökulmaa kuukautisiin. Penään kyllä muutenkin avoimempaa suhtautumista; esimerkiksi mieheni kanssa meni oma aikansa, ennen kuin kuukautisista keskustelu oli lähelläkään luonnollista.

Mortal Illusion sanoi:

Minusta kuukautisiin pitäisi suhtautua ennen kaikkea neutraalisti. En ole oikein koskaan tajunnut noita juhlistamistapoja. Mitä ihmeellistä kuukautisten alkamisessa oikeasti on? Ei se ole mikään saavutus..

Click to expand...

Eihän se ihmeemmin olekaan. Mutta silti minusta juhlistaminen on parempi tapa kuin hyssytellä kuoliaaksi. "Älä koskaan anna muiden huomata että sinulle on kuukautiset ja muista aina, että se on häpeällinen asia!" Liian monet tutut ovat sanoneet, että kuukautisista tuli tavallaan traumaattinen asia ja salaisuus, kun äiti niin opetti. Moni ei kykene pyytämään isäänsä tai poikaystäväänsä tuomaan siteitä kaupasta, vaikka niitä tarvitsisi. Minusta tällainen touhu on älytöntä. Arvostan äitini ratkaisua älyttömän paljon, sillä kivulias ja outo asia ei ollutkaan mikään häpeä vaan sen kanssa tuli elää ja suhtautua siihen luontevasti. Juhlinta tyttöjen kesken vahvisti sitä opetusta, mitä äitini oli aina meille lapsille hokenut: naisia tuli kunnioittaa ja omaa sukupuoltaan arvostaa. Pointti oli siis tavallaan sekä kuukautisissa sekä omassa epävarmassa murrosiässä, jotta tulisi sinuiksi itsensä ja sukupuolensa kanssa.

Mortal Illusion sanoi:

Kuukautisista jauhaminen on kuitenkin mielestäni vähän outoa sikäli, että kyseessä on kuitenkin ihan vessa-asioihin verrattava juttu. Eli asian pitäisi olla oikeissa mittasuhteissaan. Voihan sitä mainita, että on tosiaan maha pirun kipeä, mutta yksityiskohdat on ehkä syytä jättää mainitsematta

Click to expand...

Minä näen biologina kuukautiset nimenomaan lisääntymiskykyyn liittyvänä asiana, enkä minään "vessatouhuna". Tokihan kuukautiset tietyllä tapaa kulminoituvat vessassa käymiseen, mutta kun tietää tarkalleen millainen laaja-alainen systeemi on elimistössä käynnissä kuukautisten aikana, ei voi kuin ihmetellä taas elimistön monimutkaisuutta ja hienosyisyyttä.

Minä en myöskään koe, että kuukautisten jokainen yksityiskohta olisi jaettava muiden kanssa. En kuitenkaan kykene vetämään liikaa toiseenkaan suuntaan, minusta kuukautiset on osa elimistön normaalia toimintaa ja niistä jos mistä pitäisi kyetä juttelemaan normaalisti (tietenkin keskustelukumppani huomioonottaen). Minusta oli esimerkiksi jokseenkin outoa kuulla, että hyvin monen naisen puoliso ei edes tiedä milloin naisella on kuukautiset. Meillä mies osaa ihan keskusteluittakin laskea kiertoni ja tietää milloin minulla on kuukautiset. Asiasta ei tehdä numeroa, mutta kyllä minä saan pahimpiin tuskiini myötätuntoa ja toisinaan selkähierontaakin. Pidän paljon enemmän kuin siitä, että minun pitäisi teeskennellä etten muka kuukautisia omistaisikaan.

Alx sanoi:

Eihän se ihmeemmin olekaan. Mutta silti minusta juhlistaminen on parempi tapa kuin hyssytellä kuoliaaksi. "Älä koskaan anna muiden huomata että sinulle on kuukautiset ja muista aina, että se on häpeällinen asia!" Liian monet tutut ovat sanoneet, että kuukautisista tuli tavallaan traumaattinen asia ja salaisuus, kun äiti niin opetti. Moni ei kykene pyytämään isäänsä tai poikaystäväänsä tuomaan siteitä kaupasta, vaikka niitä tarvitsisi. --- Pointti oli siis tavallaan sekä kuukautisissa sekä omassa epävarmassa murrosiässä, jotta tulisi sinuiksi itsensä ja sukupuolensa kanssa.

Click to expand...

Se on kyllä totta, että on parempi alleviivata kuukautisten positiivisia puolia kuin negatiivisia. Naurettavempaahan se on niitä hävetä. Poikaystävä- ja isä-kohdassa minulla taas tökkää: en tekisi tuota mielelläni, ellei olisi pakko. En tiedä, mikä siinä sitten on. Mitä tulee oman sukupuolensa kanssa sinuiksi tulemiseen, niin siinä tuo kuukautisten juhlistaminen varmasti auttaa. Minä en ole koskaan tullut oman sukupuoleni kanssa sinuiksi, eikä äidin suhtautuminen siihen asiaan ole ainakaan auttanut, vaikka en toki mitään kuukautistraumoja olekaan saanut.

Alx sanoi:

Minä näen biologina kuukautiset nimenomaan lisääntymiskykyyn liittyvänä asiana, enkä minään "vessatouhuna". Tokihan kuukautiset tietyllä tapaa kulminoituvat vessassa käymiseen, mutta kun tietää tarkalleen millainen laaja-alainen systeemi on elimistössä käynnissä kuukautisten aikana, ei voi kuin ihmetellä taas elimistön monimutkaisuutta ja hienosyisyyttä.

Click to expand...

Joo, onhan se niin, että jos täällä olisi topikki siitä, kuinka usein ihmiset ulostavat, niin en minä sellaiseen kirjoittaisi. Kuukautiset ovat kuitenkin piirun verran mielenkiintoisempi ilmiö.

Alx sanoi:

Minusta oli esimerkiksi jokseenkin outoa kuulla, että hyvin monen naisen puoliso ei edes tiedä milloin naisella on kuukautiset. Meillä mies osaa ihan keskusteluittakin laskea kiertoni ja tietää milloin minulla on kuukautiset. Asiasta ei tehdä numeroa, mutta kyllä minä saan pahimpiin tuskiini myötätuntoa ja toisinaan selkähierontaakin. Pidän paljon enemmän kuin siitä, että minun pitäisi teeskennellä etten muka kuukautisia omistaisikaan.

Click to expand...

Miksi miehen pitäisi tietää, koska naisella on kuukautiset, mistään kierrosta nyt puhumattakaan??? Missään nimessä niitä ei mielestäni tarvitse silti peitellä: jos on kovat kivut, niin pitää sanoa, jos pitää kieltäytyä seksistä, niin voi sanoa syyn, eikä siteitä (tai muuta tarveaineistoa) tarvitse piilotella. Mutta miksi sitä neljän viikon välein infoisi miestä, että nyt on taas kuukautiset? Eivät miehetkään raportoi vaikka jokaisesta erektiostaan naisille (toivottavasti). Okei, ehkä vähän eri asia, mutta en keksi parempaakaan vertausta.

Ehkä minä edelleen vain peräänkuulutan sitä neutraalia suhtautumista. Joskus tuntuu, että nyt on meneillään joku ylimenovaihe: kaiken suhteen pyritään olemaan mahdollisimman avoimia. Ehkä se johtuu siitä, että juuri esim. kuukautisiin on aiemmin suhtauduttu häpeilevästi. Nyt sitten halutaan päästä siitä eroon, mistä seuraa nämä juhla- sun muut jutut. Ehkä jossain vaiheessa yltiöpositiivista suhtautumista ei enää tarvita, vaan kuukautiset vain ovat asia, jonka kanssa noin puolet ihmisistä elää.

Mortal Illusion sanoi:

Miksi miehen pitäisi tietää, koska naisella on kuukautiset, mistään kierrosta nyt puhumattakaan??? Missään nimessä niitä ei mielestäni tarvitse silti peitellä: jos on kovat kivut, niin pitää sanoa, jos pitää kieltäytyä seksistä, niin voi sanoa syyn, eikä siteitä (tai muuta tarveaineistoa) tarvitse piilotella. Mutta miksi sitä neljän viikon välein infoisi miestä, että nyt on taas kuukautiset?

Click to expand...

Ei miehen pakko ole tietää, jollei kumpikaan osapuoli niin halua. Hyvä homma. Minua häiritsee lähinnä se, että jos asuisin sellaisen miehen kanssa, jolle asiasta ei saisi mainita mitenkään. Minulle asia on luonnollinen, joten minun olisi hyvin vaikea oppia olemaan ylivarovainen asiasta puhumisen kanssa -jos nyt ylipäätään tahtoisin moiseen oppia. Jos joka tapauksessa on siteet esillä ja valittaa mahakipuja, eikös se ole käytännössä ihan sama kuin ilmoittaa että "Tänään minulla on kuukautiset". Ei ilmoittamisen tarvitse olla mitään dramaattista.
Minä en ole ihmeemmin miestä infonnut, mokoma osaa laskea kiertoni ihan omatoimisesti. Miksi häntä kiinnostaa? En ole itseasiassa ihan varma, pitäisikin joskus uteliaisuuttani kysyä. Minulla on taannoin ollut sen verran rajut mielialanvaihdokset PMS-oireina, että minulla oli tarve ilmaista miehelleni, mistä outo käytökseni johtui. Kerran asiasta sanominen riitti, sen jälkeen mies tiesi automaattisesti milloin minulla on kuukautiset. Vaikka mielialani ovat hyvin paljon tasoittuneetkin, mies tietää silti yhä.

Mortal Illusion sanoi:

Ehkä minä edelleen vain peräänkuulutan sitä neutraalia suhtautumista. -- Ehkä jossain vaiheessa yltiöpositiivista suhtautumista ei enää tarvita, vaan kuukautiset vain ovat asia, jonka kanssa noin puolet ihmisistä elää.

Click to expand...

En tiedä vaikutanko sitten yltiöpositiiviselta, mutta itse olen kokenut oman "kuukautiselämäni" olevan nimenomaan melkoisen neutraalia. Nuorena tyttönä harva suhtautuu kuukautisiinsa välittömästi luonnollisesti sekä hyväksyen. Minusta tässä tiedon määrä sekä etenkin naispuolisten läheisten sekä ystävien suhtautuminen on oleellista. Jos tuolloin oppii muilta, että kuukautiset ovat negatiivinen asia, ei sitä kaavaa tule muuttamaan päänsä sisällä kovinkaan herkästi aikuisenakaan. Sen takia minusta nuorena saa asiaan suhtautuakin vähän yltiöpositiivisesti, omasta kropasta tulee paljon tutumpi ja luotetumpi ja toisaalta elämästä hitusen helpompaa.

Muokkista: Minäkin siis käytän pillereitä jo useampaa vuotta ja ne ovat tehneet kierrostani miltei kellontarkan, joten kierron laskeminen ei tässä tapauksessa vaadi siis mieheltä mitään korkeampaa tuntemusta minun kuukautisistani taikka matematiikasta. Aina liuskan tyhjennettyä tietyn viikonpäivän iltana kuukautiseni alkavat. Ei tarvitse olla siis velho, että parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen moisen tietää.

Alettu kirjoittaa ennen Alxin viimeisintä viestiä.

No ihan näin miehen näkökulmasta olisi kiva tietää että missä kulloinkin mennään noin hormonaalisessa mielessä. Yksi mies se ihmetteli vuositolkulla että miksi tavallisesti niin herttainen vaimo muuttui yht´äkkiä häijyksi pirulaiseksi ja aina samaan aikaan kuukautta. Siihen se nyt ei tietenkään saa mennä että mies toteaa jotta "Ei minussa ja tavoissani ole mitään moittimista, sinulla nyt vain on se aika kuusta." Tai sanotaan että jos mies on viisas, niin hän ei koskaan sano mitään tuollaista vaikka olisikin oikeassa. Naisten kanssa kommunikoidessa oikeassa tai väärässä olemisella ei ole suurtakaan merkitystä.

Vähän taas ihmetyttää: mitä pahaa on siinä, että mies tietää milloin kumppanilla on kuukautiset? Kun asuu yhdessä, niin sitä saa ja joutuu olemaan sen toisen kanssa tekemisissä suht paljon. Ei kyse ole siitä, että pitäisi olla ah-niin-avoin, kyllä ne kuukautiset huomaa ihan muutenkin. Jos muuttuu kerran kuussa hormoonihirviöksi, niin sitä voi ihan vain sen toisen huomioon ottaakseen sanoa, ettei vika ole oikeasti hänessä, vaan niissä alkavissa menkoissa.

Toisekseen: juuri aikaisemmin kehuin säännöllistä kiertoani, joten tällä viikolla oli lievä paniikki kun kuukautisia ei kuulunutkaan. Tulivat kuitenkin, mutta ehdin minä jo raskaustestinkin tehdä. Olisiko minun pitänyt muka yksin tätä miettiä, kenties vielä salata ahdistukseni avopuolisoltani, jotten olisi massan mukana jossain avoimuuden ylimenovaiheessa? (Ja se salaaminen ei muuten olisi onnistunut, koska tuo toinen on asunut kanssani sen verran kauan että tietää kyllä, jos jokin on vialla. Siksi niistä asioista on hyvä ja helppo puhua: kun tuntee toisensa, asiat sujuu helpommin, eikä tarvitse olla ongelmiensa kanssa yksin.)

Ei mies minun kiertoani tiedä, enkä minä yksityiskohtaisesti sille asiasta kerro. Mutta on se nyt ihme, jos on liian avointa sanoa asuinkumppanille milloin on kuukautiset. Ei ne ainakaan minulle niin arkaluontoinen aihe ole, vaikka en minä niistä kenen tahansa kanssa keskustelekaan.

Ja tosiaan, kuukautiset oli joitain päiviä myöhässä. Perin outoa, kun normaalisti ovat niin säntilliset, enkä nyt mitään syytäkään keksinyt. Jonkun verran stressiä juu, mutta ei se nyt ennenkään ole vaikuttanut. Vähän houkuttaisi siirtyä ehkäisyrenkaisiin, ei tarvitsisi miettiä tällaisia. Kuinka paljon olette huomanneet sivuvaikutuksia niistä?

Alx sanoi:

Mortal Illusion sanoi:

Miksi miehen pitäisi tietää, koska naisella on kuukautiset, mistään kierrosta nyt puhumattakaan??? Missään nimessä niitä ei mielestäni tarvitse silti peitellä: jos on kovat kivut, niin pitää sanoa, jos pitää kieltäytyä seksistä, niin voi sanoa syyn, eikä siteitä (tai muuta tarveaineistoa) tarvitse piilotella. Mutta miksi sitä neljän viikon välein infoisi miestä, että nyt on taas kuukautiset?

Click to expand...

Ei miehen pakko ole tietää, jollei kumpikaan osapuoli niin halua. Hyvä homma. Minua häiritsee lähinnä se, että jos asuisin sellaisen miehen kanssa, jolle asiasta ei saisi mainita mitenkään.

Click to expand...

Allekirjoitan!
Ja sama homma täälläpäin, minullakin on sen verran fiksu mies, joka osaa laskea kierron ja muistaa sen täysin. Totta kai mie oon antanu asiasta vielä hirmuisaa helpotusta pillereiden käytöllä, mutta kuitenkin, ei niistä menkoista tarvitse toiselle riehkasta, kun sen tietää muutenkin.

Miua raivostuttaa aivan mielettömästi sellaiset miehet, jotka eivät ole tietääkseensä naistensa kuukautisista. Ai sellaiset on olemassa?! Eihän naiset piereskelekään tai käy kakalla.. Joopa joo. Milläs sitä lapsia sitten tehdään? Varmaan pelkällä pippeli-powerilla. Yhtä hyvä olisi katsoa miestä ja sanoa, ai mikä nenä, onko sinulla jossain nenä? Ja naisten kuvitella, etteivät miehet koskaan ikinä milloinkaan ajattele tai katsele muita naisia kuin omaansa.

Samaa asiaa painottaisin miekin tuon informaation suhteen, että miehet osaavat sitten olla varuillaan tai ymmärtää hitusen paremmin naisten sekopäistä käyttäytymistä tiettyyn aikaan kuusta. Parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa osaavat lähteä karkuun oikeaan aikaan.

Meillä myös puhutaan aivan kaikesta, joten ei ole kummoinenkaan asia heittää, että no, tänään ne alkoivat. Sama homma, jos aamulla totean, no enpä nukkunut kovin hyvin. Näin luonnollisesti ja neutraalisti.

Edit. Mie oon aika jäävi sanomaan ehkäisyrenkaasta, kun sitä vain sen kuukauden testasin, mutta sillä ajalla en huomannut yhtään mitään oireita, joten se olisi ollut aivan mielettömän hieno vaihtoehto pillereille! Mut ku ei pysyny, nii ei pysyny. Totta kai, kuten pillereissäkin, oireet vaihtelevat yksilökohtaisesti.

Tuosta terveystietopaketista, joka annetaan tavallisesti erikseen tytöille ja erikseen pojille on mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Enkä näe sitä siltä kantilta, että naisten "vaivoja ja juttuja" evättäisi pojilta. Kun terveydenhoitaja tai joku muu kertoo juurta jaksain kehon toiminnoista, mahtuu aina joukkoon niitä ujoja ja hämilleen meneviä. Ja voihan tyttö olla hämillään tyttöporukassakin tai poika poikaporukassa. Onhan se kuitenkin pehmeälasku herkkiin ja isoihin asioihin.

Mutta kyllä, tietynlaista luontevuutta asioihin on mahdollista saada. Televisiomainokset ainakaan eivät valitse kohdettaan. Toisinaan minua jopa hieman huvittaa kun nuori nainen mainostaa telkassa tamponia ja sen kätevyyttä kun yleisönä on mieslauma. Yleensä mainos katsotaan läpi samalla ilmeellä kuin mikä tahansa muukin. Sopivaa asennekasvatusta kaikille. Kuukautiset, siteet ja tamponit ovat yhtä arkipäiväinen asia, kuin päänsärky tai maitopurkin ostaminen.

*
Itse näen ihan luonnollisena kertoa kuukautisten ajankohtaisuudesta puolisolleni. Minun tulee puhuttua taukoviikosta, eli pidän taukoa pillereistä. Minä en ärhentele sen enempää tai vähempää kuukautisten aikana kuin muulloinkaan, enkä sitä erikseen käy mainostamaan. Kaipaan myös erityistä vessarauhaa, jos tyhjennän kuppia tms. vaikka hädällä voinkin käydä oven jäädessä raolleen. Vaikka en pidä asiaa salattavana ja voin mainitakin, että tämä on niitä päiviä, jolloin vessassa menee vähän kauemmin, haluan kuitenkin pitää yksityisyyttä. Siinä on jokin pieni elementti joka tekee sen "naisen omaksi asiaksi", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tässä joskus kun oli Vartissa (ilmaisjakelulehti pääkaupunkiseudulla, ilmestyy kaksi kertaa viikossa) juttua kuukupista, tuli myöhemmin tekstiviestipalstalle kommenttia joiltain miehiltä, että kun pitää ihan lehteen kirjoittaa tuollaista, että hyi miten ällöttävää, pitäkää vaan omana tietonanne, telkkarissakin näytetään sidemainoksissa miten neste imeytyy, ei me haluta tietää. Niin se tieto vaan lisää tuskaa, on kamalaa kun nainen on biologinen olento, joka vuotaa verta kerran kuukaudessa. Ja tänään Cityssä oli juttua suhteen wc-etiketistä, miten alkuvaiheessa pitää mennä parvekkeelle piereskelemään ja isommilla asioilla ei voi käydä, kun toinen osapuoli on edes asunnossa. Kyllä minä ymmärrän, ettei niistä ruumintoiminnoista tarvitse erikseen keskustella, mutta miksi pitäisi elää siinä luulossa, ettei niitä ole olemassa?

Minua ärsyttää ajatus, että ihmisen ja etenkin naisen tulee olla hajuton, mauton, karvaton ja eritteetön. Se ei ole minusta kovin terve ihmiskuva; en halua, että minun odotetaan olevan steriili, muovinen barbie. Kuukautisista kuoliaaksivaiteneminen ei tietääkseni edistä eikä edusta neutraalia suhtautumista asiaan, vaan lähinnä tukee ajatusta siitä, että kuukautiset ovat mystinen ja likainen tyttöjen juttu.

En minä ole jokaiselle vastaantulevalle miehekkeelle kuuluttanut missä vaiheessa kiertoa olen menossa, mutta kyllä minä pystyin isälleni kertomaan silloin kun ne alkoi, ja entiselle poikakaverilleni sanomaan, että pitäisi päästä ostamaan siteitä. Eikä se romantiikka avopuolisonkaan kanssa ole kuollut, vaikka herra onkin joutunut kuulemaan sanat "virtsatientulehdus", "gynekologi" ja "kuukuppi". On nolottanutkin, mutta siihen ei kuole.

roverandom sanoi:

Kyllä minä ymmärrän, ettei niistä ruumintoiminnoista tarvitse erikseen keskustella, mutta miksi pitäisi elää siinä luulossa, ettei niitä ole olemassa?

Click to expand...

Kukaties joillekin jää sellainen moodi vähänkuin päälle, kun ihmiset tuntuvat suhteiden alkuvaiheessakin haluavan kovasti moista uskoa (tai muuten).

Minua ärsyttää ajatus, että ihmisen tulee olla hajuton, mauton, karvaton ja eritteetön. Se ei ole minusta kovin terve ihmiskuva.

Click to expand...

Ditto! Mutta kuinkapa rokottaa alkeellisempien ihmisten vaistoja tämänkin asian suhteen, onkin kokonaan toinen juttu.

Roverandom sanoi:

Minua ärsyttää ajatus, että ihmisen ja etenkin naisen tulee olla hajuton, mauton, karvaton ja eritteetön. Se ei ole minusta kovin terve ihmiskuva; en halua, että minun odotetaan olevan steriili, muovinen barbie.

Click to expand...

Mulle tuli tosta mieleen piereskely. Miehillä on suurempi oikeus piereskelläkin. Nainen joka ottaa sen oikeudekseen on vähintään vähän "ronski".

Minä koen olevani positiivinen esimerkki siitä että kuukautisista puolikuoliaaksi vaikenemisesta huolimatta voi parikymppisenä kuitenkin suhtautua aihepiiriin luontevasti ja avoimesti.

Ehkäisyrenkaan sivuvaikutuksista: Sekin on yhdistelmäehkäisyvalmiste, samat haitat ja hyödyt. Periaatteessa sillä on yhtä paljon haittavaikutuksia kuin pillereillä, mutta koska lääkeainepitoisuus pysyy tasaisempana, saattaa loppujenlopuksi sivuoireet jäädä vähemmiksi.

roverandom sanoi:

Vähän taas ihmetyttää: mitä pahaa on siinä, että mies tietää milloin kumppanilla on kuukautiset? Kun asuu yhdessä, niin sitä saa ja joutuu olemaan sen toisen kanssa tekemisissä suht paljon. Ei kyse ole siitä, että pitäisi olla ah-niin-avoin, kyllä ne kuukautiset huomaa ihan muutenkin. Jos muuttuu kerran kuussa hormoonihirviöksi, niin sitä voi ihan vain sen toisen huomioon ottaakseen sanoa, ettei vika ole oikeasti hänessä, vaan niissä alkavissa menkoissa.

Click to expand...

Jaha. Missäs minä sanoin, että on paha, jos mies tietää kuukautisista? Sanoin, että miksi miehen pitäisi tietää, jos mitään erityistä syytä ei ole? Tiedän, että ihmisillä on pahoja PMS-oireita ja masennuksia ja kipuja, mutta jotenkin silti tuntuu, että tässä alleviivataan (tässä keskustelussa siis yleisesti) nyt sitä, että miehen pitää laskea päiviä paniikissa ja merkata kalenteriin, että sitten tietää, milloin kävellä varpaillaan ja tuoda kukkia kotiin. Kuukautiset eivät saisi minusta olla mikään itsestäänselvä syy kiukutella toiselle. Totta kai hormonit vaikuttavat mielialoihin ja minun on helppo sanoa, kun kärsin vain kivuista enkä mielialanvaihteluista, mutta...on olemassa oikeastikin tosi vakavasti sairaita ihmisiä, jotka eivät silti kiukuttele puolisolleen tai valita kivuista. Tuntuu, että kuukautisista tehdään hirveän suuri numero. Sitä minä tarkoitin.

roverandom sanoi:

Tulivat kuitenkin, mutta ehdin minä jo raskaustestinkin tehdä. Olisiko minun pitänyt muka yksin tätä miettiä, kenties vielä salata ahdistukseni avopuolisoltani, jotten olisi massan mukana jossain avoimuuden ylimenovaiheessa?

Click to expand...

No ei tietenkään. Minusta paljon parempi varoittaa vieläpä etukäteen ennen sen raskaustestin tekoa, ettei sitten tarvitse pudottaa mahdollista uutispommia ihan yhtäkkiä.

roverandom sanoi:

Ei mies minun kiertoani tiedä, enkä minä yksityiskohtaisesti sille asiasta kerro. Mutta on se nyt ihme, jos on liian avointa sanoa asuinkumppanille milloin on kuukautiset.

Click to expand...

Minä taas puhuin nimenomaan siitä, että mies tietäisi automaattisesti kierron pituudenkin. Edelleen sanon, että totta kai voi kertoa, jos ne kuukautiset johonkin vaikuttavat. Että on tosi kipeä tai on nukkunut huonosti tms. Siis ihan näin normaalisti. Ei miestä pidä siltä tiedolta suojella, että naiset tosiaan vuotavat verta viisi päivää kuussa (eivätkä edes kuole). Mutta se, että kuukautiset vaativat erityiskohtelua joka ikinen kuukausi, sitä en tajua.

Mortal Illusion sanoi:

Kuukautiset eivät saisi minusta olla mikään itsestäänselvä syy kiukutella toiselle. Totta kai hormonit vaikuttavat mielialoihin ja minun on helppo sanoa, kun kärsin vain kivuista enkä mielialanvaihteluista, mutta...on olemassa oikeastikin tosi vakavasti sairaita ihmisiä, jotka eivät silti kiukuttele puolisolleen tai valita kivuista. Tuntuu, että kuukautisista tehdään hirveän suuri numero. Sitä minä tarkoitin.

Click to expand...

Eivät kuukautiset tietenkään saisi olla mikään "tekosyy" kiukutella lähimmäisilleen. Minulle suurin stressi ja häpeä kuukautisiin liittyen ovat kuitenkin olleet nimenomaan aiemmat PMS-oireeni: Oloni oli hyvin aggressiivinen ja suutuin pahimpina aikoina aivan järjettömistä asioista. Hetkeä puuskani jälkeen tajusin mitä olin tehnyt ja mistä syystä, mutta puuskani alkaessa en tiedostanut näitä asioita enkä kyennyt kontrolloimaan tuiskahduksiani mitenkään vaan tuuletin aika lailla verbaalisesti.
Yritin ja tein kaikkeni, mutta mikään ei auttanut. On vaikea selittää sitä avuttomuuden, häpeän ja raivon tunnetta, kun kokee olevansa täysin oman kehonsa armoilla kykenemättä tekemään mitään. Onneksi aika edes auttoi ja tasoitti ilmeisimmin hormonivaihteluita kehossani ja nykyisin saatan olla ärtynyt, mutta tiedostan tekoni ja sanani selkeästi.

Minusta on tämän kaiken kokeneena siis jopa hieman julmaa jonkun muun todeta, että kiukuttelu on naurettavaa, kasva aikuiseksi. Kaikki eivät mahda sille välttämättä mitään, eikä ole aina omaa valintaa käyttäytyä huonosti (Minun on vaikea nähdä, että joku saisi kiukuttelusta itse mitään kiksejä, onhan moinen raivoaminen raivoajallekin henkisesti äärimmäisen kuluttavaa. Minulla tähän kuului myös jälkikäteinen nolostelu ja vilpitön pahoillaanolo, koska olin loukannut muita ympärilläni eli kuukautiset olivat emotionaalisesti aika rankkaa aikaa).

Mitä taas kuukautisiin ylipäätään tulee, minusta jokaisen naisen ja pariskunnan on tehtävä keskenään rajanvetonsa. Toiset ovat niin empaattisia, että kumppanin kivut saavat myötätuntokärsimään, jolloin toisen huomioiminen tekee itsellekin paremman olon. Toiset tahtovat huomioida, jotta itsekin heikkoina hetkinään tulisivat huomioiduiksi. Toisilla pariskunnilla osapuolet eivät keskustele asiasta mitenkään koska asia on tabu tai koska asia on niin luonteva molemmille, ettei keskusteluun ole tarvetta.
Oleellista minusta on se, että ei se ole minulta pois, jos muut toimivat eri tavalla kuin minä tai kumppanini. Siitä vaan, pääasia lienee että kaikilla osapuolilla olisi hyvä mieli.

Onko teillä kellään koskaan kuukautisten aikana munasarjat turvonneet?
Tai en mä ole ihan varma, että mikä siellä nyt oikein turpoaa ja on arka, mutta justiinsa tuossa oikean munasarjan kohdalla tuntuu kipu ja turvottaa. Alkoi eilen, jolloin alkoi myös menkat. Aikaisemmin ei ole tällaista ollut ja vähän ihmetyttää. En pystynyt oikein oikealla kyljellä nukkumaan ja jalan koukkuun vetäminenkin vähän sattuu.

Alx sanoi:

Minusta on tämän kaiken kokeneena siis jopa hieman julmaa jonkun muun todeta, että kiukuttelu on naurettavaa, kasva aikuiseksi. Kaikki eivät mahda sille välttämättä mitään, eikä ole aina omaa valintaa käyttäytyä huonosti.

Click to expand...

Juuri siksi sanoinkin, että tiedän, että ihmisillä voi olla pahojakin PMS-oireita. En tiedä mitään tilastoista, mutta jotenkin tuntuu, ettei kuitenkaan kaikilla niillä, jotka käyttäytyvät v-mäisesti kuukautistensa aikana ole niitä pahimpia oireita. Totta kai on olemassa oikeitakin vaivoja, ja niitä ei ollut missään tapauksessa tarkoitus väheksyä.

Uh, oli eilen sellainen olo että voisin hyvinkin harkita lapsetekoa ihan vaan että olo helpottuisi. Otin mielestäni varsin ajoissa buranan, kipu ei ollut ehtinyt edes alkaa, vähän vain pyöri vatsa, mutta jostain syystä oli kuin lääke ei olisi ollenkaan päässyt vaikuttamaan. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt suoraan ottaa puolikas tai kokonainenkin tabletti kun huomasin ettei auta, mutta en oikein osannut pohtia asioita kun ravasin koko ajan vessassa ja irvistelin kramppaavaa vatsaa. Vedin ehkä kolmen tunnin päästä buranasta panadolin ja sen jälkeen alkoi hiljalleen helpottaa, mutta vielä nukkumaan mennessä olo oli varsin kipeä ja herkkä.
Pohdiskelen tässä vain että miten suuria määriä särkylääkkeitä voi menkkakipuihin syödä (en mielellään vetäisi liikaa mutta kun välillä tuntuu että 400mg buranaa kahdeksaksi tunniksi ei riitä alkuunkaan). Mietin myös että vaikuttaako elintavat kipuihin. Olen viime aikoina liikkunut todella vähän ja syönyt varsin epäterveellisesti. Voisiko nuissa petraamalla helpottaa kipuja?

Liikunnan ainakin sanotaan helopttavan kuukautiskipuja. Omalla kohdallani pitää paikkansa, mutta minulla ei mitään suuria kramppeja olekaan. Vain yksi päivä per kuukautiset, jolloin sattuu yhtä aikaa sekä alaselkään että alavatsaan sillä samalla inhottavalla tavalla kuin synnytyssupistusten alkaessa.

Pikku Myy sanoi:

Pohdiskelen tässä vain että miten suuria määriä särkylääkkeitä voi menkkakipuihin syödä (en mielellään vetäisi liikaa mutta kun välillä tuntuu että 400mg buranaa kahdeksaksi tunniksi ei riitä alkuunkaan).

Click to expand...

Lääkärin määräyksellä annoskokoa voi kasvattaa. Ketoprofeenilla annoskoko on 25 mg käsikauppalääkkeenä, mutta reseptilääkkeenä 150 mg. Sehän on kuusinkertainen kerta-annos! Olen napsinut niitä mm. marssimurtumaan. Ketoprofeeni ärsyttää tulehdiskipulääkkeistä kaikkein eniten vatsaa, joten tyhjään mahaan sitä ei pidä ottaa. Muuten voi eräiden tietojen mukaan käydä niin, että kapseli polttaa tiensä elimistön läpi ja poistuu vasemman jalkapohjan kautta. Lääke nostaa kipukynnystä. Sitä tietää, että kivun aiheuttaja on siellä yhä, mutta se ei vain enää satuta.

Muoks. Tästä viestistä EI sitten pidä päätellä, että käsikauppalääkkeen annoskokoa saa omin päin kasvattaa vaikka kuusinkertaiseksi! Ohjetta pitää noudattaa, ellei lääkäri toisin määrää. Kannattaa siis suoriutua lääkärin vastaanotolle, mikäli kipulääkkeen nykyinen annostelu ei tunnu riittävän.

Itelläni kuukautiskipuja on ollut vain silloin tällöin, mutta suurmpi ongelma täällä on mielialanvaihtelut, johon mulle e-pilleritkin törkättiin. Multa pistää hormoonit aina aivokemiat sekaisin ja sitten kaikki ketuttaa pahasti. xD