Kuukautiset

Mulla myös kuukautiset aiheuttavat mässäystä ja herkkuhimoa. En tiedä onko se alakulon aiheuttamaa, piristääkö syöminen, vai mitä. Kun on mahakipu ja ankea olo, niin mikäs sen parempaa kuin makoilla ja syödä jotain hyvää...

Saas nähdä onko kuukautisten loppumisella asiaan mitään yhteyttä. Hormonitoimintahan mulle jäi, kun ei munasarjoja onneksi tarvinnut poistaa, vain kohtu. Vuoto loppui, munasolu yhä irtoaa. Eli tuleeko säännöllinen mässyhimo... Raportoin jonkin ajan kuluttua!

Ennen kuukautisten alkamista minulle iski päälle melko hurja ärsytyksentunne (pimahdin sekunnin tuhannesosassa kaikista mahdollisista ja mahdottomista syistä), joka hellitti heti, kun kuukautiset alkoivat. Sitten alkoi mässäämisvaihe: kaikki makea - mitä vain kaapeista löytyi (mm. raesokeri) - kelpasi. Pahin makeanhimo yleensä loppui parissa päivässä, ja sen jälkeen elämä jatkui melko tasaisesti seuraaviin kuukautisiin asti.

Pillereiden syöminen auttoi kuukautiskipuihin ja söin niitä yhteen menoon lähes kymmenen vuotta. Jätin ne pois, kun päätimme miehen kanssa, että olisi aika hankkia lapsia. Gynekologi varoitteli, että voi joutua odottelemaan kauankin, ennen kuin tulee raskaaksi, mutta mitä vielä: heti tärppäsi. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen käytin kierukkaa, mutta lopulta sen tilalle piti vaihtaa pillerit vuotohäiriöiden takia. En vain ehtinyt aloittaa pillereiden syömistä, kun "pamahdin paksuksi". Samalla tuli todistettua, että mitään ns. varmoja päiviä ei ole, vaan yksikin suojaamaton yhdyntä heti kuukautisten päätyttyäkin voi johtaa raskauteen. Gynekologi hiukan ihmetteli asiaa, kun kerroin hänelle siitä. Olin silloin 40-vuotias ja siinä iässä ei kuulemma kovin helposti pitäisi tulla raskaaksi.

Olen joskus miettinyt, että kuinka suunnaton lapsilauma meillä olisi, jos olisimme miehen kanssa olleet lisääntymisiässä 50-60-luvulla, ennen ehkäisypillereiden ym. nykyaikaisten ehkäisymenetelmien aikakautta...

Mun elämäni ei kestä pillereitä, pakko elää kertakaikkisesti kuun mukaan.. en ole yleensä kovin kipeä, mutta kauheaa ulvontaa joutuu tielleni osuva kestämään juuri ennen alkamista; tiiättekö, niinkun Pelle Hermannin itkuruiskut :´o

Nyt on taas niitä harvoja päiviä kun en todellakaan pistäisi pahakseni jos joku ehdottaisi että kroppaani "hieman" muunneltaisiin ja minusta tehtäisiin mies.
Sattuu ihan melkoristi. Olen ottanut kaksi särkylääkettä ja pitänyt kuumaa kaurapussia vatsalla. Kipu tulee aaltoina. Hetkittäin on ihan hyvä olla mutta kohta väännän itseni kaksinkerroin.
Kuppia käyttäville kertoo jotain jos sanon että se oli yli puolillaan tunnissa. Odotan kauhulla ensi yötä. Olen varmaan niin hermoraunio etten nuku yhtään kun vahdin koko ajan ettei tule yli ja ravaan vessassa. Jos siis saan kivuiltani nukuttua. Toivottavasti tämä menee ohi huomiseen mennessä. Valitettavasti vain yleensä näin raju ja äkkiä alkanut vuoto on kestänyt useita päiviä ja sen päälle vielä vähäisempi vuoto jopa viikon.
Näinä hetkinä miettii onko se oman biologisen lapsen saaminen oikeasti niin tärkeää että sen takia kärsii tällä tavalla monia kertoja vuodessa usean vuoden ajan (Varsinkin kun tällä hetkellä tuntuu että en edes halua omia lapsia. Mutta tiedän olevani nuori ja tiedän että mieli voi joskus muuttua ja sitten harmittaisi. Toisaalta jos saisi jonkun taudin minkä seurauksena kohtu pitäisi poistaa niin en olisi yhtään pahoillani.).
Ehkä tämä ylidramaattisuus tässä asiassa on vain hormoneista tai puhtaasta kivusta johtuvaa... Mutta kun sattuu!

Centaurea sanoi:

Ennen kuukautisten alkamista minulle iski päälle melko hurja ärsytyksentunne (pimahdin sekunnin tuhannesosassa kaikista mahdollisista ja mahdottomista syistä), joka hellitti heti, kun kuukautiset alkoivat.

Click to expand...

Itselläni oli pahimmillaan PMS-oireita kaksikin viikkoa ennen kuukautisia eli ovulaatioista kuukautisten ensimmäiseen tai toiseen päivään. Oireet vastasivat vaikeaa masennusta, itkin ja olo oli muutenkin tosi kurja. Nyt olen syönyt pari-kolme vuotta masennuslääkkeitä ihan jatkuvasti ja olo on tasaantunut! En ole kovin innostunut hormonaalisesta ehkäisystä, mutta voi olla, että sellainen tulee eteen kuitenkin (olen harkinnut ehkäisyrengasta) joten voi olla, että tuo lääkitys muuttuu. Jos ei muutu niin syön sitä todennäköisesti vaihdevuosiin asti. Aluksi ajatus tuollaisesta lääkityksestä ahdisti, nyt siihen on jo tottunut ja se on oikeasti helpottanut elämää ihan älyttömästi! Ainoa PMS-oire, mitä tuo ei poista, on lämmönnousu eli yleensä ovulaation jälkeen alan lämpöillä, ruumiinlämpö nousee puoli astetta tai vähän alle, mikä tarkoittaa, että usein iltaisin saattaa olla yli 37 astetta.

Itselläni oireet alkoivat parikymppisenä ensin yhden päivän herkkyytenä (itkin ihan mistä syystä tahansa), sitten kaksi päivää ja vähitellen viikko ennen kuukautisia. Lopulta kaksi viikkoa. Netistä luin PMS:stä ja menin lääkäriin, joka totesi, että oireeni vaikuttavat tosiaankin siltä.

Onko kellään muulla kokemuksia pahoista PMS-oireista? Se on melko harvinaista, mutta ei ihan niin harvinaista kuin voisi kuvitella. Lisätietoja löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

Mie en oo kyllä huomannu itsessäni mitään eroa tavalliseen menkkojen aikana. Paitsi, että ruoka ei ehkä maistu niin hyvin, kuin normaalisti. Alavatsaa sattuu vaan ekana päivänä, jos silloinkaan. Ei oo oikeestaan mitään ongelmia aiheutunut koskaan, paitsi joskus, kun ei ole päässyt uimaan, tamponia en nimittäin käytä. Varsinkin silloin ärsytti, kun riparilla oli menkat. Miulla kun on sen verran epäsäännölliset (olleet aina), ettei voi kauheesti ennustaa, milloin alkaa ja joskus jää väliin kokonaan.

Minulla oli ensimmäisinä vuosina kipuja, jotka katosivat joksikin vuosiksi, mutta ovat palanneet jälleen. En tiedä mistä moinen vaihtelu aiheutuu, mutta kaipa se ihan normaalia on.
Ehdottomasti kuulun myös niihin, joihin iskee mässytys-vimma. Suklaa ja muut herkut, ah ei niiden voittanutta! Silloin on myös parasta käpertyä muhkean viltin suojiin sohvannurkkaan. Muita suurempia oireita en ole vuosien mittaan huomannut. Ehkäpä olen hieman enemmän omiin oloihini vetäytyvämpi ensimmäisinä päivinä, mutta kun ei kotona ole muutenkaan muuta seuraa yleensä kuin kissa, niin en tästäkään aivan nykyiseltään tiedä.

Pakko todeta että ensimmäiset kuukautiset melkein puoleen vuoteen eikä edes satu. Ainoastaan kupin pakollisesta tyhjennyksestä huomaa että joptain tapahtuu. Odotin noin pitkän tauon jälkeen että verta tulisi kuin sikaa teurastettaessa ja kipukin olisi siihen verrattava. Enpä olisi voinut parempaa toivoa. Nyt tiedän taas että asiat eivät ole kropassa täysin rikki kun kuukautiset tulivat ja silti voin elää normaalia elämää niiden aikana.
Sitä olen välillä miettinyt että jos hormonitoimintani on sekaisin kuin vaarin vanha kaappikello ja kuukautiset ovat näkyvä oire niin voisinko syyttää ailahtelevaisuuttanikin siitä? Saisin yhden ärsyttävän luonteenpiireteen sysättyä fyysiseksi viaksi niin voisin tuntea itseni hitusen paremmaksi lohikäärmeeksi

Jaamar, varmasti voit syyttää. Hormonit vaikuttavat kehoihimme aika tavalla. Säännöllisen kuukautiskierron kanssa on sikäli kai helpompaa elää että monet ymmärtävät omituisten mielialojen johtuvan siitä että on kuukautiset tulossa / menossa / juuri menneet. Itsellä ei vastaavasta tosin pillereiden kanssa ole kokemusta. Jos kuukautiset ovat useinkin poissa tuolla tavoin puoli vuotta, kannattaisi ottaa puheeksi lääkärin kanssa mistähän se voisi johtua, vaikkei kukaan varmaan kuukautisia erityisesti kaipaakaan. Vaikka johtuisikin "vain" stressistä, voinee miettiä onko normaalin hormonitoiminnan sekoittava stressi ehkä sittenkin aika iso asia.

Ompas hämmentävää, että löydän itseni kirjoittamasta tähän topikkiin, kun olen ihan mahdottoman ujo tällaisten asioiden kanssa. No, annetaan mennä kun on kerta aloitettukin!

Anewielh, minun piti käydä viime viikolla gynellä (tosin suurimmaksi osaksi työkaverin pakottamana, inhoan lääkäreitä) ihan nuiden menkkakipujen vuoksi. Neljä vuotta olen vaihtelevasti kärsinyt niin pahoista kivuista että oksentelen ja pyörryn melkein joka kerta. Lisäksi se infernaalinen kipu on niin paha, ettei missään asennossa ole hyvä olla. Ja kun yrittää edes vähän nousta seisomaan niin alkaa huimata. Vaihtelevasti tosiaan siksi, kun joka kuukausi ei tätä samaa ole ja siiten sitä saa aina pelätä että millonkas ne seuraavat "kohtaukset" tulee. Viimeisin tuli juuri töissä, enkä minä henk. koht. haluaisi tämänkaltaisten asioiden vaikuttavan millään tavalla työ- tai toimintakykyyni. Kannattaa mennä sinunkin lääkärille keskustelemaan, jos oikein pahaksi äityy.

Hassuintahan tässä on se, että terveydenhoitaja tuumasi vielä koulussa ollessani, että ihan normaalia tämä on ja ne menevät pois sitten kun pyöräytät pari lasta. No, minä en ole tekemässä lapsia ja lääkärissä sanoivat ettei tämä ole lainkaan normaalia. Vaihdettiin vahvempiin kipulääkkeisiin kuukautisviikolle ja annettiin e-pillerit, jotka otin melko vastahakoiseksi. Säännöllinen lääkitys ei ole minun juttuni ollenkaan, kun en tavallisia kipulääkkeitäkään tykkää käyttää.

Varinaisen kuukautisviikon aikana minäkin olen ollut mielialaltani ihan normaali, mutta viikkoa tai kahta ennen mielialat heittelee ihan miten sattuu. Välillä sitä itsekin ihan hämmästelee, kun yhtenä hetkenä saattaa pusertaa itkua kun taas vähän ajan päästä elämä hymyilee jälleen. Kyllä minä osaan elää niiden kanssa, mutta myönnän että välillä on itsehillintä tunteiden osalta varsinkin kun on muiden kanssa.
KRO:n mainitsemaa lämmönnousua minulle ei ole koskaan tullut, sillä olen melkeimpä aina alilämpöinen kun tuntuu että kuumetta/lämmönnousua olisi.
Mutta saa nyt tosiaan nähdä, miten nuo pillerit vaikuttaa. Akne on jo nyt pahentunut ainakin entisestään.

Kuukautiskupista kommentteja olen jonkun verran kuullut aina sieltä sun täältä. Ihan mielenkiinnosta haluaisin sen käyttäjiltä tietää, että onko esim. kuukautiskivut hävinneet sen myötä?

Jotenkin tästä viestistä nyt paistaa läpi etten minä oikein ole mielissäni kuukautisista, pillereistä tai mihinkään siihen liittyvästä...

Minulla kuukuppi ei ole varsinaisesti vaikuttanut kipuihin, muuta kuin ehkä sitä kautta että kun on varmempi olo niin on myös rennompi ja se vähentää kipuja ehkä.

kielo sanoi:

Kuukautiskupista kommentteja olen jonkun verran kuullut aina sieltä sun täältä. Ihan mielenkiinnosta haluaisin sen käyttäjiltä tietää, että onko esim. kuukautiskivut hävinneet sen myötä?

Click to expand...

Ei minullakaan kuppi ole vaikuttanut kipuihin mitenkään. Kun olin sinun ikäisesi, niin kärsin kovista kuukautiskivuista pyörtyilyineen. Helpotti, kun sain lääkäristä täsmälääkkeet.

Totta kyllä, että lasten saannin jälkeen kivut helpottivat. Mutta eivät poistuneet kokonaan, nyt ovat ehkä sellaisia normi-ihmisen kipuja. Kuitenkin tavanomaisella buranalla selviää.

Jälleen kerran olin äärimmäisen tyytyväinen kuppiini, kun olin reissussa. Muistan miten hankalaa oli silloin joskus ennen kuppia.

Joskus aikoinaan minulle olivat tosi kiusallisia koko tähän kuukautisprojektiin liittyvät jutut. Johtuu siitä, että äitini ei koskaan ollut sinut oman itsensä kanssa tässä asiassa. Varmaan hänen ikäpolvensa ihmisille oli sellainen syvä häpeätabu asia. Ei puhuttu kuukautisista, vaan kuiskailtiin jotain epämääräistä. Valitettavasti asenne siirtyi minulle niiden ensimmäisten vuosien ajaksi.

Sittemmin olen päässyt tuosta yli. Omille tytöilleni olen yrittänyt kertoa asiasta rehellisesti ja ilman mitään epämääräistä kuiskailua nurkan takana. Jos tytöt ihmettelevät, niin vastaan, että nyt on taas se aika kuusta. Kuukatisista ja mitä ne ovat on puhuttu jo aiemmin, tosin siten miten tuollaiset alle 10 v -ikäiset sen osaavat ymmärtää.

Minä olen kuullut kommentteja siitä että kuppi olisi joillain jopa lisännyt kipuja. Minulla se tekee sitä lähinnä silloin jos en poista kuppia vessassa käydessä. Muutenkin jännittyneet lihakset kai jotenkin painavat kuppia tai jotain ja saavat aikaan viiltävän kivun tunteen. Mutta se yleensä loppuu nopeasti ja esiintyy vain parin ensimmäisen päivän aikana.
Mutta kuppi on todellinen pelastaja. Ilman kuppia jännitän koko ajan alavartaloani. Yritän kai jotenkin alitajuisesti pitää veren sisälläni ja aina kun tunnen että vuotaa juoksen vessaan. Kupin kanssa voin jopa saunoa seurassa ilman että kukaan minun lisäkseni huomaa kuukautisiani.
Kupin kanssa pitää kuitenkin olla kärsivällinen, ainakin minun kokemukseni mukaan. Sen käyttö ei ole ensimmäisillä kerroilla ihan niin vaivatonta mitä siitä myöhemmin tulee. Muistan ensimmäisinä päivinä tuhranneeni jopa vartin kuppia paikalleen ja olleeni paniikissa sen poistamisesta. Mutta kun tekniikan oppii niin se käy ihan kätevästi eikä syö kohtuuttomasti aikaa. Pitää vaan tunkea rohkeasti sormet sisään ja tarvittaessa pyöritellä että kupin saa popsahtamaan muotoonsa. Mutta ei siis kannata luovuttaa jos heti ei tahdo luonnistua. Voin luvata että ajan kanssa tulee tekemään kuukautisajasta paljon miellyttävämpää. Normaali vuodolla kuppia ei tarvitse huomioida kuin kerran aamulla ja kerran illalla. Runsaina päivinä ehkä kerran enemmän. On minulla kyllä ollut niitäkin kertoja kun tyhjennän täyden kupin kahden tunnin välein. Mutta auta armias millainen sotku sekin olisi ollut ilman kuppia. Kuulun siis ehdottomasti tähän kuppikuntaan

Minulla meni varmaan pari vuotta satunnaista yrittämistä ennen kuin kupin käyttö onnistui (enkä julkisesti kehtaa kertoa miten se lopulta sujui) mutta nykyään se on kyllä helppoa ja olisi ankeaa vaihtaa muuhun.

Mä taas olin kai luonnonlahjakkuus tässä asiassa, sillä kupin käyttö onnistui heti. Kipuja ei ole vähentänyt muttei lisännytkään, joskus tosin juuri kupin laittamisen jälkeen tuntuu vähän kipuilua. Parasta kupissa on että kuukautiset voi melkein unohtaa, silloin kun kivut pysyvät särkylääkepöhnän ansiosta kuosissa tai sattuu vain olemaan kivuton kerta. Samoin kuin kielolla, kivut eivät tule ihan joka kerta, vaan epäsäännöllisesti miten mielivät. Naprometin ja lämpötyyny on kuitenkin tehneet elämän siedettäväksi, aikoinaan olin poissa koulustakin kipujen takia.

Tuntuu että olen varmaankin kirjoittanut samat asiat tähän topikkiin jo kolmesti, mutta kukapa niitä vanhoja muistelisi. kielo, hyvä että sait haettua vahvempaa kivunlievitystä, ei kenenkään tarvi kuukautisten takia kärsiä. Pilleritkin voi kai helpottaa, mulla ei kovin paljon vaikuttaneet kipuihin mutta kuukautisten säännöllisyys ja lyhyys on plussaa (sen ehkäisyn lisäksi).

Oho. Ajattelin kaivaa tämän topikin esille syvähorroksesta, mutta onhan täällä sentään viestejä tämänkin vuoden puolelta.

Sitä vaan, että törmäsin lähikaupassa (ihan tavallinen smarket!) kummalliseen näköiseen pakettiin jossa lukee (vähän kömpelösti) tuotemerkkinä "Nature Womencare". Vaikka etupäässä kuppeilenkin, on siteillekin silti edelleen käyttöä. Kpl-hinta oli hiukan halvempi kuin vastaavanmallisen alwayssin mutta myös jonkin verran kalliimpi kuin vastaavanlaisten vuokkosten, joten pitihän moinen kompromissi ottaa koriin mukaan. Kotona sitten kääntelin tuota pakkausta jossa luvataan siteiden olevan 100% kloorittomia, ulkopakkauksen hajoavan kompostiin ja itse siteiden materiaalin olevan puumassaa ja maissia. Nettisivutkin löysin. Kokeilemaan en ole vielä päässyt mutta konsepti vaikuttaa varsin kiintoisalta.

Onko tämä uutuus vai olenko vaan ollut sokea? (Tietty sidehyllylle ei ole nykyään niin usein asiaakaan kun kuppeilee.) Muilla käyttökokemuksia? Firman sivut listaavat suomalaisiksi jälleenmyyjiksi s-marketit, prismat ja jonkun nettikaupan.

^ Minä en ainakaan ole tuota huomannut, mutta kuulostaa hyvältä. Kerrohan käyttökokemuksia kunhan olet päässyt testaamaan. Tuollainen ekologisemman vaihtoehdon käyttäminen passaisi kyllä minulle, siteistä ja niiden pakkausmateriaaleista kun sitä turhaa jätettä tuntuu tulevan paljon.

Päivitystä muuten tuohon edelliseen kirjoitukseeni. E-pillerit jätin kokonaan pois tuossa kuukausi sitten. Ihan sen takia, että ne saivat mielen vaihtumaan melkein sekunnissa äärilaitoihin. Ja lisäksi stressi tuntui koko ajan pitävän hermoja kireällä. Taisi pillerit sotkea muuten minulle normaalin hormonitason. Nyt jo tuntuu paremmalta, vaikka tiedän että sitä saa napsia kipulääkkeitä tiuhaan tahtiin taas menkkojen aikana. Saattoi tosin olla, että kyseinen merkki ei minulle käynyt ja joku muu merkki olisi sitten parempi mutta katsotaan nyt jonkun aikaa että miten tässä menee.. Tosin terkkariaika olisi ilmeisesti jonkun ajan päästä, niin siellähän voisi asiaa pohtia ja katsoa mitä seuraavaksi.

Löysinpäs tämän vahan keskustelun Käärmeen syövereistä. Ja nyt seuraa valitusta ja marinaa ja narinaa ja jos sellaista ei tahdo lukea niin on paras lopettaa tähän.

Minä kuvittelin joskus että ehkä synnytyksen jälkeen kuukautisista selviäisi helpommalla. Jos se että sattuu ei oikeasti helpottaisikaan niin ainakin suhteessa synnytyskipuihin kipu olisi sen verran vähäistä että sen kestäisi. Örkin munat! Synnytyksen jälkeen lähes jokaisten kuukautisten aikaan vähintään kerran toivon että olisin taas raskaana ihan vain siksi että tästä vaivasta ei tarvitsisi kärsiä ja tuntuu että voisin olla vaikka koko loppuelämäni yhtäjaksoisesti raskaana jos vaan pääsisin tästä inhottavasta vaivasta. Tiedän että pahin ei kestä kuin pari-kolme päivää, mutta olisin valmis ottamaan kaikki ne 9 kuukauden vaivat ja synnytyksen jotta ei tarvitsisi kärsiä niitä muutamaa päivää kuukaudessa (minulla oli aika helppo raskaus).
Se minkä raskaus tai synnytys teki niin kuukautiset ovat muuttuneet ärsyttävän säännöllisiksi. Joka kuukausi. Ne tulevat oikeasti joka kuukausi ja minua inhottaa ja ahdistaa ja ällöttää, jos mahdollista entistäkin enemmän koko juttu. Ennen oli niitä ihania välikuukausia kun sai vaan olla ja huokaista helpotuksesta. Nyt ei kyllä saa. Ilman kuppia varmaan linnoittautuisin vaan vessaan enkä tulisi sieltä ulos kahteen päivään.
Oikeastaan kaikilla joilla on kuukautiset pitäisi olla oikeus kuukautisvapaaseen. Aina vuodon alkaessa olisi kaksi vapaapäivää kun saa käpertyä sohvannurkkaan lämpimään vilttiin inisemään, lukemaan hyviä kirjoja, tuijottamaan hömppäkeffoja ja ahtamaan itseensä niin paljon sipsiä ja suklaata kuin tahtoo. Ei mitään vastuita tai velvollisuuksia muita kohtaan.
Mukamas liikunta auttaisi kramppeihin. Ei kyllä auta jos kipu säteilee pitkin jalkoja ja tekee ne ihan hervottomaksi. Minä sentään pääosin pystyn pakottamaan itseni seisomaan suorassa ja esittämään ulkoisesti että kaikki olisi hyvin. Tiedän että jotkut eivät kykene siihenkään. Itsekään en aina kykene. Jotenkin tämä täysin turhalta tuntuva kipu ja vaiva ja hormonimyllerrys tuntuu vaan niin epäreilulta. Ja jos joku tulee väittämään että se on kaunis osa naiseutta niin saatan mulkaista häntä katseella joka saisi Sauroninkin kavahtamaan. Ei ole kaunista jos lihakset kramppaa ja veri virtaa turhanpäiten hukkaan. Nisäkkäiden kropassa on selkeä valmistusvirhe ja toivoisin että evoluutio ottaisi sen pikimmiten käsittelyyn ja koittaisi korjata sen.

Minustakin tuntuu siltä, että kuukautiskipujen katoaminen lasten jälkeen kuuluu urbaanilegendojen piiriin.

Vaikka olenkin puolisivari (155 vrk intissä ja 55 vrk sivarissa), voisi mielestäni tasoituksen vuoksi olla paikallaan, että koko miesväestö kutsuttaisiin joka kuukausi kolmen päivän kertausleirille, jossa tetsattaisiin yötä päivää maastossa ilman ruokaa tai unta.