Kuukautiset

Olen päässyt helpolla, liiankin helpolla. Nuvaringin käyttämisen aloittamisesta alkaen olen vuosi vuodelta vain ihmetellyt mitkä ihmeen kuukautiset? Ne ovat lähestulkoon jääneet kokonaan pois vaivaista päivän tiputtelua lukuunottamatta. Kipuja en ole kärsinyt sen jälkeen kun 2-kymppisenä sain pillerit. En ole koskaan kaihtanut näitä hormonipitoisia apuja, koska en ole koskaan ollut enkä muuttunut minkään valtakunnan hormonihirviöksi. Olen tasaisuuden huippu tässäkin asiassa. Ärsyyntymiseni ei liity tiettyihin päiviin erityisesti tai en ainakaan kiinnitä sellaiseen mitään huomiota.

Tätä keskustelua lukiessani käy mielessäni vain se, että onpa epäreilua. Miksi toiset ovat turkasen kipeitä ja pois pelistä pari päivää kuussa? Eihän sellainen ole mistään kotoisin. Ja eikö tälle asialle jo ole keksitty nykyaikana tehokasta poppakonstia? Ilmeisesti ei sitä lopullista vastausta vain ole, ovathan ihmiset yksilöllisiä ja reagoivat eri tavoin. Muistan edelleen päivän, kun juoksin lukion uskontotunnilta kotiin kamojen jäädessä pulpetin ääreen. Kaverini kertoi jälkeen, että oli aivan vihertävä naamaltani. Varmasti olinkin, niin äklö oli olo eikä siihen auttanut maammelaulukaan. En ole unohtanut, enkä myöskään lakannut "kantamasta kaunaa näistä hukkaan heitetyistä päivistä".

Pistää ärsyttämään kun tuntuu siltä että miesväki usein (ei siis aina) yleistää tämän vaivan kaikkia naisia koskevaksi, vaikka näin ei suinkaan ole. Eivät kaikki invalidisoidu, äksyile tai muutu hormonihirviöiksi. Koulun kurssillakin kukki sen kaltainen huumori, että pitäisikö naisten pistää päähän "menkkapipo" kun ollaan jossain retkellä tai esim. vaelluksella että muut osaavat varoa. Yhdellä sattui olemaan menkat vaelluksella ja hän olikin sitten tavallista herkempi, mutta siinä kaikki. Itse olen järjestänyt asiat niin, ettei vaelluksella tarvitse sellaista miettiä ja viime vuosina on ollut ihan yks lysti, kun ei vaivaa, niin ei sitten. Kyllä tämä vaiva on laskettavissa järjestelmä- ja ohjelmointivirheeksi. Evoluutio ei sitä korjaa, vaan uusi ohjelmointi.
 
Nisäkkäiden kropassa on selkeä valmistusvirhe ja toivoisin että evoluutio ottaisi sen pikimmiten käsittelyyn ja koittaisi korjata sen.

Helsingin sanomien jutusta opin, että kuukautiset tavallaan ovatkin huonosti ihmisnisäkkäiden nykyiseen elämäntyyliin sopivat. On melkoista tuhlailua ja myös rasitus kropalle, jos nainen joka kuukausi vuotaa verta. "Luonnollisinta" olisi olla raskaana tai imettää, kunnes sapelihammastiikeri tai muu tuho korjaa tai kuolee nälkään tai sairauteen tai vaihdevuodet alkavat. Olin jo aiemminkin popsinut yleensä kaksi pillerilevyä putkeen (hormonaalinen ehkäisy ei ole aiheuttanut minulle juurikaan haittavaikutuksia, ellei viemäriverkon kautta tapahtuvaa hormonituputusta kaloille lasketa minuun itseenikin välillisesti kohdistuvaksi haitaksi), tuon jutun luettueni hyvällä omatunnolla kaksi tai jopa kolme.
 
Oikeastaan kaikilla joilla on kuukautiset pitäisi olla oikeus kuukautisvapaaseen. Aina vuodon alkaessa olisi kaksi vapaapäivää kun saa käpertyä sohvannurkkaan lämpimään vilttiin inisemään, lukemaan hyviä kirjoja, tuijottamaan hömppäkeffoja ja ahtamaan itseensä niin paljon sipsiä ja suklaata kuin tahtoo. Ei mitään vastuita tai velvollisuuksia muita kohtaan.

Minusta on aina tuntunut tavattoman oudolta saada tai pyytää mitään erityisvapautuksia kuukautisiin vedoten (lukuun ottamatta tietysti esim. uimista, jossa on jo käytännöllisiä ja hygieenisiä esteitä), koska minua eivät ikinä ole kuukautiset invalidisoineet millään tavalla. Harvoin sattuu niin paljon, että edes harkitsisin kipulääkettä. Kuulun myös niihin, jotka eivät ikinä ole mitään hormonihirvioitä. Ei kiukuta eikä itketä. Ja en ole siis koskaan käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä, ihan luomuna pääsen ja olen päässyt helpolla.

Siksi tunnustan, että on ollut joka miesmäisen vaikea ottaa tosissaan niitä, joilla on oikeasti rajummat oireet, valittavat ja jotka oikeasti saattaisivat tarvita edes puolet päivästä vapaaksi saadakseen kärsiä rauhassa. Tuntuisi todella hupsulta, jos joku tarjoaisi minulle erityistä kohtelua vain, koska alakerrassa on sotkuisempaa. En halua vähätellä muiden kärsimystä, minä vain ihan aidosti en osaa samaistua. :D Olisihan toki kiva, jos ei olisi sitä sotkuisuuttakaan, mutta en ole kuukautisten takia varmaan koskaan harmitellut syntymistäni juuri naiseksi.
 
Isilmíre, ei ollut tuttu. Monessa kohtaa osui kyllä nappiin :) Eikä minunkaan kokemukset lopulta ole sieltä pahimmasta päästä. On kertoja ja päiviä kun yksinkertaisesti olemassaolokin on kamalaa ja tuntuu mahdottomalta että edes liikahtaisi sohvalta, mutta onneksi niitä ei ole joka kerta. Suurempi on se henkinen tuska. Pari päivää ennen kuukautisten alkua olen vaan niin pahalla päällä eikä mikään onnistu ja kaikki ärsyttää. Ensimmäistä vuotopäivää edeltää yleensä tosi reipas ja hyvä mieli, mutta sitä mukaa kun vatsa alkaa pikkuhiljaa krampata enemmän ja enemmän niin mieliala laskee kuin Legolas Helminstyvänteellä (leffassa) ja kärsivällisyys on nollassa. Taannun totaaliseksi kakaraiksi ja minä-minä-minä-tyypiksi vaikka kuinka yrittäisin käyttäytyä kunnolla. Jos onkin muuten hyvä kausi niin masennusoireet iskevät myös tässä kohtaa ja inhoan niin fyysistä kuin henkistäkin itseäni. Minulla siis tosiaan heittää hormoonitoiminta kuperkeikkaa. En ole edes uskaltanut lähteä kokeilemaan mitä joku hormonaalinen apukeino saattaisi aiheuttaa. Tasoittava vaikutus olisi kiva, mutta jos tästä mennään pahemmaksi niin en kestäisi enää edes itse olla seurassani.
Minusta on aina tuntunut tavattoman oudolta saada tai pyytää mitään erityisvapautuksia kuukautisiin vedoten (lukuun ottamatta tietysti esim. uimista, jossa on jo käytännöllisiä ja hygieenisiä esteitä), koska minua eivät ikinä ole kuukautiset invalidisoineet millään tavalla. Harvoin sattuu niin paljon, että edes harkitsisin kipulääkettä.
Minua tavallaan ärsyttää että joutuisin niitä toivomaan. Naistvaltaisessa työpaikassa tosin on ollut helppo sanoa että sattuu niin paljon ettei pysty liikkumaan juuri nyt ja sitten on saanut viettää päivästä suurimman osan nyhjäten lahvipöydän ääressä tai jossain tuolinnurkassa tehden sen mihin pystyy. Siksi olisi tavallaan myös hienoa jos olisi oikeasti joku säädetty mahdollisuus pitää tarvittaessa vapaata pahimman yli. Mutta se taas eriarvoistaisi tavallaan miesten kanssa ja osan naisistakin kanssa sekä olisi mitä mainioin tie joillekin lintsata töistä. Eli oikeasti ja realistisesti se ei olisi mahdollista. Sitä paitsi siinä olisi taas yksi hyvä syy olla palkkaamatta naista mieheen verrattuna. Muuten tuo vapaa minusta tasoittaisi tilit näiden kahden fyysisen sukupuolen välillä tässä asiassa. Siitä päästäänkin Kointähden kommenttiin.
Vaikka olenkin puolisivari (155 vrk intissä ja 55 vrk sivarissa), voisi mielestäni tasoituksen vuoksi olla paikallaan, että koko miesväestö kutsuttaisiin joka kuukausi kolmen päivän kertausleirille, jossa tetsattaisiin yötä päivää maastossa ilman ruokaa tai unta.
Parasta olisi tilanteen tasoittamiseksi jos keksittäisiin lähes kaikille naisille sopiva ja helppo tapa säädellä kuukautisiaan niin että ne tulisivat vain silloin kun tahdotaan lisääntyä ja muuten ne olisivat kokonaan tai lähes kokonaan poissa. Mutta jos mietitään sitä että miehet kokisivat jotain vastaavaa kuin nainen kuukautisten aikana niin olisi parempi järjestää miehellekin kuukautiset. Kun synnytyskipujen kaltaisia tuntemuksia voi kerran aiheuttaa myös miehelle niin parin päivän ajan miehen pitäisi kantaa laitetta joka aiheuttaa kuuakutiskipujen kaltaisia tuntemuksia. Lisäksi miehelle asennettaisiin pussi josta valuu vajaan viikon ajan tahmeaa ja haisevaa mönjää ja nestettä housuihin.
Tosin tässä en nyt ole ihan tosissani. Minusta on typerää lähteä liiaksi tasa-arvoistamaan erilaisia ihmisiä. Naisella on kuukautiset ja ne ovat inhottavat (minun mielestäni) ja se siitä. Ei se tuo naisille muuta hyvää kuin hetken vahingoniloa ja ehkä vähän sympaattisemmin suhtautuvia miehiä jos tällainen kokeilu järjestettäisiin. Mutta olisi se silti hauskaa nähdä miten miehet selviäisivät kuukautisten kanssa jokapäiväisistä askareistaan :D

Olisihan toki kiva, jos ei olisi sitä sotkuisuuttakaan, mutta en ole kuukautisten takia varmaan koskaan harmitellut syntymistäni juuri naiseksi.
Voi minä olen. Useita kertoja. Ja silti jos annettaisiin tilaisuus vaihtaa niin en sitä tekisi. Vaikka onkin todella typerää ja epäreilua että joutuu kärsimään tällaisesta turhanpäiväisestä vaivasta niin lopulta en silti suostuisi luopumaan sen tuomista eduista. Mahdollisuudesta tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää. Jos näiden menetys olisi se hinta siitä että kuukautisista pääsee niin minulle se olisi liian kallis hinta. Joku muu voisi varmasti maksaakin sen varmasti mielihyvin. Pidätän kuitenkin oikeuden marista asiasta, olla tuskainen ja käyttäytyä kotioloissa kuin kakara jos hormoneilla on bileet menossa.

Pistää ärsyttämään kun tuntuu siltä että miesväki usein (ei siis aina) yleistää tämän vaivan kaikkia naisia koskevaksi, vaikka näin ei suinkaan ole. Eivät kaikki invalidisoidu, äksyile tai muutu hormonihirviöiksi. Koulun kurssillakin kukki sen kaltainen huumori, että pitäisikö naisten pistää päähän "menkkapipo" kun ollaan jossain retkellä tai esim. vaelluksella että muut osaavat varoa.
Ymmärrän hyvin. Osa naisista leimaa kaikki naiset hormoonihirviöiksi. Mutta toisaalta tuo on myös aika ilkeää huumoria kaikenlaisia naisia kohtaan. Ne joilla kuukautiset eivät aiheuta ongelmia kantavat suotta tuota leimaa, ne joille tulee pahoja oireita eivät todellakaan halua kuulla moista pahimpina päivinään (tai voi joku toki haluta, tämä oli nyt taas typerä yleistys jonka tein sillä oletuksella että suurin osa jopiden kanssa aiheesta on keskusteltu ovat kutakuinkin tätä mieltä) ja niille taas joilla ei kuukautisia syystä tai toisesta tule (jokin sairaus esimerkiksi) tämä voi olla oikeasti arka paikka.
 
Last edited:
Täytyy sanoa, että mikä helpotus onkaan ollut kun jossain välissä aloitettiin minipillerit anemian takia. Kuukautiset ovat tiessään. Se siteiden kanssa pelaaminen oli rasittavaa ja ainaisia ohivuotoja etenkin öisin pahimman vuodon aikaan. Lisäksi en ollut koskaan säännöllinen, vaan kuukautiset saattoivat alkaa milloin tahansa 20-30 päivän sisällä, yleensä kyllä siellä 26-28 tienoilla. Mikä tahansa matka aiheutti muutokset niin, että kuukautiset osuivat varmasti reissuun, alkaen varmasti etuajassa tai sitten oikein viivytellen. Kaksi ensimmäistä vuotopäivää olivat aina ne ikävimmät runsaimpine vuotoineen ja kipuineen, Kivut olivat kuitenkin ilmeisesti ihan kohtuullisen hallittavat. Mielestäni mulla ei ollut ennen menkkapäiviä mitään havaittavia hormoonimieliä, mutta juuri ne runsaimmat vuodot ja kivut väkisinkin ärryttivät mielen.

Kyllä vain Mordorista ovat kuukautiset mielestäni kotoisin, ainakin omalla kohdallani.
 
Hah, voin lisätä kamalien oireiden listaan kuukausittain iskevän halun hypätä jostain todella korkealta niin ettei selviytymismahdollisuuksia ole. Ihanat kuukautiset. Minä niin rakastan teitä ja sitä mitä minulle teette. Olen siis alkanut huomata yhteyden näillä masennusjaksoillani ja kuukautisilla. Toki stressi saattaa myös aiheuttaa oireet ilman kuukautisia, mutta useampaan kuukauteen ei ole ollut kuukautisia ilman itsetuhoisia ajatuksia.
Varmaan tähän olisi saatavilla jonkinlaista lääketieteellistä apua, mutta minulla on tiet siihen suuntaan tällä hetkellä tukossa kun meni sukset ristiin omahoitajan kanssa ja yksityiselle ei nyt olisi varaa mennä enkä halua ottaa riskiä siitä että hormonitoimintani menisi vielä pahemmin sekaisin joidenkin E-pillerien takia. Jos minun hormonitoiminnallani alkaa leikkiä niin se kannattaisi ehkä tehdä suljetulla osastolla. Mutta toistaiseksi pidetään peukkuja ja katsotaan elämää kuukauden jaksoissa. Jos selviän kuukautisten aiheuttamista myllerryksistä elossa niin on taas kuukauden verran aika tasaista (omalla mittapuullani).
 
On erikoista lukea tässä kommentteja naisista, joilla ei ole vaikeat ja kivuliaat kuukautiset. Lähipiirissä en nimittäin sellaisista tiedä. Minulla, niin kuin kaikilla suvun naisilla, joiden kanssa asiasta on puhuttu, kärsivät kovista kuukautiskivuista. Joskus, ehkä jo 15 vuotta sitten(?) äidilläni todettiin endometrioosia, kun Mummini sattui mainitsemaan, että häneltä on muuten sitä leikattu aikanaan. Äitini alkoi pohti asia ääneen lääkärille, joka lopulta suostui asiaa tutkimaan ja mitäs kummaa löytyikään; koko alavatsan seutu täynnä. Sama löytyi sitten tädeiltäni ja myöhemmin kahdelta serkultani. Minä olen taistellut lääkärini kanssa, jonka mielestä ei alle kolmikymppisellä (tai siis ihan kohta kolmekymppisellä) ei vielä voi olla endoa niin, että sille kannattaisi tehdä jotain.

Kovat kivut voivat tietenkin johtua jostain muustakin, mutta jos kuukaudesta on kaksi päivää lähes työkyvytön, niin ei se minun mielestä normaali olotilakaan voi olla, ja hermostuttaa kun asiaa ei suostuta edes tutkimaan. Varsinkin kun sukurasite on melkoisen selvästi tiedossa. Kuukautisten aikana kuulemma kuuluukin vähän sattua ja kannattaa harrasta liikuntaa yms yhtä järjetöntä hörinää. Liikunta ei ole koskaan auttanut minua, joskus jopa saanut olon vain kahta pahemmaksi. (Muita liikunta toki voi auttaa, minua vain ei. Auttaako liikunta todella jotakuta?) Sanomattikin lienee selvää, että yritän saada aikaa toiselle lääkärille.

En muista, että minulla olisi koko elämäni aikana ollut moniakaan kuukautisia, jotka olisin pärjännyt ilman särkylääkkeitä. Mieliala ei onneksi pahasti heittele, päivän verran olen vain itkuherkempi, mutta siinäpä se. Ahmimisvimma (suolaista ja rasvaista mieluiten) iskee myös minulle noin pari päivää ennen kuukautisten alkamista ja sitten kun kivut iskevät, tuntuu ettei mitään ruokaa meinaa saada alas.

Onneksi äitini on puhunut kuukautisista aina avoimesti ja selitti asiat minulle hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä olikin hyvä. Olin nimittäin vain yhdeksän kun omat kuukautiseni alkoivat. Olisivat olleet varmaan melkoinen shokki, jos en olisi tiennyt niistä mitään. Koulusssa muistan, että asiasta puhuttiin vasta kun minulla oli kuukautiset olleet jo hyvän aikaa, olisikohan ollut vasta viidennellä luokalla? Muistan vieläkin, kun silloin vain puhuttiin, että sitten kun teillä alkaa kuukautiset niin sitä ja tätä... En ollut siinä vaiheessa kuitenkaan yksin, ja kaikin puolin asenne kuukautisten alkamisesta paljon myöhemmin tuntui silloin hassulta.

Silloin alkuun tuli kyllä sählättyä siteiden ja tampoonien kanssa kaikenlaista noloa, mitä ei kehtaa tänne edes kirjoittaa. Nykyään kuulun vahvasti kuppikuntaan, josta en hevillä muuhun vaihda. Pari kuukautta meni totutellessa, mutta kun sain tekniikan haltuun, ei ole paluuta. Useinmiten tyhjennys aamulla ja illalla riittää eikä ohivuodoista tarvitse huolehtia. Kuppi on säästänyt myös lakanoita melkoisesti, kun vuodot ei valu siteen ohi.
 
Kai tämäkin kuukausitiin liittyy. Mukavasti löytyi munasarjasta sellanen päälle 8cm kysta. Arvelevat että mahdollisesti munasolu jäänyt jotenkin jumiin ja kehittänyt ihanan veripussin. Aiheuttaa sen että vasenta kylkeä juimii lievästi aina hetkittäin ja kuukautiset viivästyy ja viivästyy. Kuulemma odotellaan ja katsotaan meneekö itsestään ohi kun vuoto alkaa. Tuli vaan mieleen että olisikohan tällaisia voinut olla ennenkin ja niiden takia vuoto aina mitä sattuu. Ultrannut lääkäri oli ihmeissään että on kehittynyt niin nopeasti (kuukaudessa) niin isoksi, mutta hoitava lääkäri sanoi että on harmiton ja odotellaan vaan että tuleeko itsestään ohi. Molemmat ihan naistentautien erikoislääkäreitä. Nyt vaan istun täällä odottamassa kauhuissani mitä tapahtuu kun se pussukka sieltä puhkeaa ja alkaa valua ulos. Jotenkin tuntuisi että tulee ihan supermegainhottavat kuukautiset tuollaisesta (onko ne edes kuukautiset?), mutta mistäs minä tiedä. Inhottaa vaan ajatus jostain kamalasta verihyytymäpussukasta tuolla sisuksissa.
 
Kuulostaapa ikävältä Jaamar! Mutta tuskimpa se pelkääminenkään asiaa auttaa, tiedän kyllä että siihen on hirveän vaikea vaikuttaa. Tsemppiä kuitenkin!

Minulla on huomenna rippijuhlat jaaa *rummunpärinää* menkat alkoivat tänään, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna on pahin päivä. Ehkä ei pitäisi valittaa kun otetaan huomioon, että pelkäsin niiden tulevan leirin aikana mitä ei (thank god) tapahtunut, en olisi voinut saunoa ja se olisi rajoittanut normaalia elämistäkin huomattavasti. Selviän muutenkin yleensä parilla panadolilla ekoista päivistä ja sen jälkeen ei ole ongelmaa (vihatkaa minua kaikki te, joilla on todella kivuliaat kuukautiset). Mutta ne kestävät about 7-8 päivää yleensä, joka on aivan todella ärsyttävää. Kadehdin suunnattomasti ihmisiä joitten kuukautiset oikeasti kestävät sen 2-5 päivää. Minulla voi kestää 9 ja se ei ole vielä ihme. Minulla on myös erittäin epäsäännölliset menkat, eli en käytännössä voi koskaan tietää milloin ne tulevat. Ja niillä on taipumus tulla silloin kun vähiten odotan (mm. Jouluaatto, hiihtoloma, (kuvitelkaa ne lasketteluvermeet), miitti, linnanmäen reissu veljen kanssa (ja tottakai minulla ei ollut kirjaimellisesti yhtäkään sidettä mukana) yms.) Toki on välillä mukavaa olla 80 päivää ilman, mutta haluaisin silti pystyä arvioimaan jotenkin seuraavan kerran. Ja ihmiset välillä sanovat tähän jotain "jos ne on vasta hiljattain alkanut..." mutta kun ei ole, kaksi vuotta ei ole hiljattain. Vaan sen takia että minulla ei käytännöllisesti katsoen ole rintoja ei tarkoita sitä, että en olisi täysin kehittynyt. Joillekkin niitä vain ei tule. Ikinä. Koskaan. *itkuraivopurkaus* (pitäkää mielessä että oikeasti tällä hetkellä olen tosi hyvällä päällä ja kikatan täällä itsekseni, joka on erittäin mystistä. Saa nähdä koska vaihtuu mielentila. Lovely mood swings).

Minulla on vain valkoinen mekko. Onnitelkaa.
Oikeasti ei kannattaisi huolehtia, minulta ei ole vielä koskaan mennyt läpi. Vain lähestulkoon mutta ei kunnolla ja siitäkin on jo aikaa. Mutta jos juuri nyt... Ja aamullakin pitää vielä istua kirkossa joku valkoinen alba päällä. *katastrofin ainekset uivat silmieni eteen*
Ah, tulee varmasti hieno, vainoharhainen päivä.
 
Arwen, kuulostaa, muuten tutulta, mutta lisää ne kivut. Eli epäsäännöllisyys johon auttoi lopulta vasta synnytys ja silti voi heitellä päiviäö tai viikonkin, mutta kumminkin edes noin suunnilleen kerran kuussa.

Jos ajatus sisälle tungettavista asioista ei ahdista liikaa niin kannattaa kokeilla kuppia. Se on melko varma kuukautissuoja ja kun laittaa pahimpina päivinä vielä siteen niin ei pitäisi olla ohivuodoista huolta. Ja jos näyttää ettei kupista koskaan tule yli/ohi niin siteistä voi luopua vaikka kokonaan. Kuppia ei näy ja sen kanssa voi mennä vaikka sinne saunaan. Mutta toki sen laittaminen pitää opetella ja siinä minulle meinasi iskeä paniikki ensimmäisellä kerralla. Eli ihan sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaalta, mutta minä en enää selviäisi ilman kuppia kun kerran olen siihen tottunu.

Joka tapauksessa onnea juhliin ja pidän peukkuja että kaikki menee hyvin :)
 
En tiedä auttaako, mutta minulla on pari kertaa ollut munasarjakysta, ei noin isoa kyllä (ensimmäisellä kerralla taisi olla viisisenttinen) eikä noin nopeasti tullutta. Minulla ne eivät aiheuttaneet suurempia ongelmia, mutta hoidoksi minulle kyllä määrättiin hormoneita. Epäilen että voisi nytkin olla kysta mutta ultraäänessä käyminen on sen verran kallista (tai ainakin siellä oli silloin) etten ole käynyt lääkärissä. En tiedä onnistuisiko nykyisessä kaupungissani jotenkin pääsemään kunnallisellekin puolelle.
 
Minä haluan vältellä ylimääräisten hormonien ottamista viimiseen asti kun kaikki hormonimuutokset pitää pään ihan sekasin. Tosin nyt sain keltarauhashormonia mitä otan kuuriluontoisesti että kuukautiset saisi tulemaan keinotekoisesti ajallaan ja kierrot pyörisi siitä huolimatta että kysta sekoittaa kuvioita. Ei lähtenyt näiden kuukautisten aikaan pois.
On muuten harvinaisen helpot kuukautiset. Vähän vaan juimi vatsaa parina päivänä ja ensimmäisen yön kahden tunnin kupintyhjennysvälien jälkeen vuoitokin on ollu järkevää. En tiedä onko kysta sekoittanut tuohonkin suuntaan vai auttaako se kun olen juonu poimulehtiteetä.
 
Fulle tosiaan kumarrus. Ylipäänsä aiheen piilottelu on minusta typerää. Itse sain oppini aiheesta koulun terveystiedontunneilla. Meillä ei kotona mitenkään demonisoitu aihetta, mutta ei siitä hirmuisesti puhuttukaan. Kun niiden aika tuli niin asiaan suhtauduttiin rauhallisen luontevasti ja iso kiitos siitä. Oman tytön kohdalla tahdon kumminkin toimia vähän toisin. Esim. kun taaperoa ei halua jättää itsekseen pyörimään ilman mitään valvontaa siksi aikaa kun säätää kuukautisvessaa niin olen reilusti jättänyt oven auki ja lapsi näkee kyllä mitä tapahtuu ja vaikka onkin noin pieni niin olen silti sanonu mistä on kyse. Kun tyttö on isompi niin tällaisia näin hyviä tilaisuuksia ei varmasti samalla tavalla tule, mutta olen yrittänyt kotona olla asian suhteen avoimempi niin että Mushulle se on jo pienestä pitäen ihan luonnollinen juttu. En tiedä toimiiko tämä vai saako lapsi hirveät traumat, mutta minä haluan toimia näin.

Mitä tuohon mainokseen tulee niin onhan se sinisen nesteen valuttelu luonnotonta, mutta kun nyt en ihan hirmuisesti nauti veren ja haavojen katselusta (vaikka en suoranaisesti tulekaan niistä huonovointiseksi elleivat satu itselle) niin tuo mainos sai minut lähinnä voimaan hiukan huonosti. Ehkä omasta mielestäni parhaita meinoksia olisi jos käyttäisi samaa tyyliä kuin netistä löytyy piirrettynä naisen kuukautisista kertovia huumori kuvia jotka silti ovat varsin todenmukaisia. Samaa sarjaa kuin Rennien mainos missä seikkailee maha. Mutta tämä on tietysti vain oma mielipiteeni.
 
Minulla yleensä pitkät, kivuliaat ja kovaa pahoinvointia parina ekana päivänä aiheuttavat kuukautiset ovat kesyyntyneet vallan leppoisiksi e-pillereiden käytön myötä. Ensimmäinen, lähinnä ehkäisytarkoituksissa saamani merkki tosin sai aikaan tiputtelua, eli ei täysin auvoisaa ollut hormonien ja minunkaan kroppani yhteiselo. Nyt tällä merkillä (Mercilon) tuntuu mielialavaihtelukin vähentyneen, vaikka tyhmä-ruma-läski-päivät tuntuvat osuvan pillerilevyn lopulle.

Se Helsingin sanomien juttu (varmaan tässäkin ketjussa aiemmin linkattu?), jossa annettiin synninpäästö pillerilevyjen taukoviikkojen väliinjättämiselle, ilahdutti minua kovasti aikoinaan. Että luolanaisetkaan eivät aina vuotaneet verta joka kuukausi - koska olivat usein joko raskaana, imettämässä tai kuukautiset jääneet ruuan vähyyden vuoksi pois - miksipä nykyäänkään tarvitsisi, jos ei halua, tai jos kuukautiset häiritsevät elämää merkittävästi. Saisikohan YTHS:ltä lähetteen sellaiseen ihon alle laitettavaan, tasaisesti hormonia vapauttavaan useamman vuoden ehkäisyratkaisuun? (kai tää vielä just ja just liippaa tarpeeksi läheltä aihetta :D )
 
Kyllä osa näistä ehkäisypillereistäkin hävittää kuukautiset. Terveisin onnellinen cerazetten syöjä. Minullahan aloitettiin nuo anemian takia. Anemiasta kärsin toki vieläkin, mutta en ainakaan menetä yhtään kullanarvoista vertani kuukausittaisen vuodon takia. Keltarauhashormoniakin kokeiltiin sitä ennen, mutta se ei sopinut minulle lainkaan. En valitettavasti enää kuollaksenikaan muista mitä sivuoireita siitä tuli, mutta sen muistan, että hyvin epämiellyttävää se oli. Sen verran monta vuotta siitäkin on ollut, todennäköisesti joko vatsakipuja, päänsärkyä tai lihaskramppeja. Pillerit ovat onneksi sopineet hyvin. Vain tilapäinen, lyhytkin, poisjättäminen (leikkausten takia) on aiheuttanut viiveellä rasittavaa lähes kuukauden kestävää tiputtelua.

Lisäys: Vatsakivut on saattaneet olla hyvinkin se keltarauhashormonin sivuoire, mikä minun ennestään raihnaisen vatsan tuntien on hyvin huono juttu.
 
Ehkäisypillereissä on kaksi sivuoiretta joista toinen on väistämätön ja toista pelkään (kuten tuon keltarauhashormonin kanssa nyt). Pelkään että ne korostavat jo ennestään hurjia masennusoireita ja päädyn ihan oikeasti ajamaan autoni jokeen tms yhtä typerää. Toinen haitta on raskauden ehkäisevä vaikutus, josta ei pääse yli eikä ympäri.
 
Herättelen tätäkin vanhaa topaa henkiin. Tämä toimi itselläni nimittäin arkistona, jonne olin kirjoittanut ajankohdat, jolloin aikanani aloitin kuukupin käytön. Täältä sen pääsi tarkistamaan, kun kotona joutuisi selaamaan aika monta almanakkaa. Samoin etsin ajankohdan, jolloin siirryin pillereistä ehkäisyrenkaan käyttöön. Siitäkin on näköjään 10 vuotta aikaa. Kymmenen vuotta ja minä älysin vasta nyt alkusyksystä, että minulla on usein pää kipeä ja huono olo, kun otan uuden renkaan taukoviikon jälkeen käyttöön. Näin kauan kesti hoksata tuo yhteys. Ihan jokaisen renkaan ensimmäisenä päivänä tuo ei toistu, mutta silloin tällöin.

Tällä hetkellä pohdin yleisesti ottaen omaa hyvinvointiani ja mahdollisia sitä rajoittavia tekijöitä. Renkaaseen olen ollut tyytyväinen. Kestettäköön tuo huonovointisuus silloin tällöin ja pääkipukin. Pääkipu tosin on sen tyyppistä, että siihen ei auta särkylääkkeet. Sen päänsäryn kanssa pystyy olemaan, mutta ärsyttävää se on, sellaista pientä jäytävää ja nakertavaa sen yhden vuorokauden ajan. Kuukuppi on ollut poissa käytöstä jo kauan, koska aikaisemminkin olen maninnut, että vuotoja ei vain ole. Alkuvuodesta kärsin tosin sen verran stressistä, että se sai kroppani sen verran sekaisin että jouduin parin päivän ajan turvautumaan pieniin pikkuhousunsuojiin, mutta ei sen järempää kalustoa silloinkaan.
 
(Seuraava postaus sisältää tuotesijoittelua.)

Elämästäni on tullut aivan järkyttävän paljon helpompaa sen jälkeen, kun aloin käyttämään kuukuppia! No aivan aluksi oli pieniä teknisiä ongelmia, mutta ensimmäisen kuukupillisen kiertoni vietin kuitenkin New Yorkissa, joten pidän itseäni nyt aika guruna. Ilman sitä en olisi kyennyt istumaan teatterissa rauhassa tai kiertämään ympäri kaupunkia ilman tietoa siitä, missä seuraava WC mahtaa sijaita.

En näe tässä minkäänlaisia huonoja puolia. Tyhjennysväli itselläni n. 7-14h päivästä riippuen, ei juurikaan TSS-riskiä, tekee koko kuukautisista erittäin näkymättömät (mitä saattaa olla vaikea uskoa, mutta näin se on), ei tarvitse kuluttaa rahaa, aikaa ja kärsivällisyyttä siteiden ja tamponien ostamiseen ja mukana kantamiseen, ei tunnu ikävältä, ei sisällä epämääräisiä naruja ja mikä tärkeintä, ei roskaa. Kuukupin kanssa voi tehdä ihan kaikkea käsillä kävelystä kylpyläreissuun (sori, mutta en pidä siitä ajatuksesta, että tamponi turpoaa vedessä, yh).

Nyt kun päätin tämän mainoskampanjan, voin todeta suosittelevani kuukuppia kaikille, jotka sitä eivät vielä ole kokeilleet. Elätte vähän turhan vaikeaa ja roskaista elämää.

Pakollinen loppuvalitus:
Jostain syystä parit viimeiset kuukautiseni olen ollut aivan tuskissani pari ensimmäistä päivää. Minulla ei normaalisti ole tällaisia kipuja. Tietystikkään koskaan silloin, kun tarvitsen särkylääkkeitä, minulla tai kenelläkään muulla ei satu sellaisia olemaan. Istuin englannin tunnilla kaksin kerroin miettien, pyörrynkö vai oksennanko ensin. Ja pohtien kuinka ihanaa olisi olla mies.
 
Ylös