Fairy tale
Lapinorava
Olen päässyt helpolla, liiankin helpolla. Nuvaringin käyttämisen aloittamisesta alkaen olen vuosi vuodelta vain ihmetellyt mitkä ihmeen kuukautiset? Ne ovat lähestulkoon jääneet kokonaan pois vaivaista päivän tiputtelua lukuunottamatta. Kipuja en ole kärsinyt sen jälkeen kun 2-kymppisenä sain pillerit. En ole koskaan kaihtanut näitä hormonipitoisia apuja, koska en ole koskaan ollut enkä muuttunut minkään valtakunnan hormonihirviöksi. Olen tasaisuuden huippu tässäkin asiassa. Ärsyyntymiseni ei liity tiettyihin päiviin erityisesti tai en ainakaan kiinnitä sellaiseen mitään huomiota.
Tätä keskustelua lukiessani käy mielessäni vain se, että onpa epäreilua. Miksi toiset ovat turkasen kipeitä ja pois pelistä pari päivää kuussa? Eihän sellainen ole mistään kotoisin. Ja eikö tälle asialle jo ole keksitty nykyaikana tehokasta poppakonstia? Ilmeisesti ei sitä lopullista vastausta vain ole, ovathan ihmiset yksilöllisiä ja reagoivat eri tavoin. Muistan edelleen päivän, kun juoksin lukion uskontotunnilta kotiin kamojen jäädessä pulpetin ääreen. Kaverini kertoi jälkeen, että oli aivan vihertävä naamaltani. Varmasti olinkin, niin äklö oli olo eikä siihen auttanut maammelaulukaan. En ole unohtanut, enkä myöskään lakannut "kantamasta kaunaa näistä hukkaan heitetyistä päivistä".
Pistää ärsyttämään kun tuntuu siltä että miesväki usein (ei siis aina) yleistää tämän vaivan kaikkia naisia koskevaksi, vaikka näin ei suinkaan ole. Eivät kaikki invalidisoidu, äksyile tai muutu hormonihirviöiksi. Koulun kurssillakin kukki sen kaltainen huumori, että pitäisikö naisten pistää päähän "menkkapipo" kun ollaan jossain retkellä tai esim. vaelluksella että muut osaavat varoa. Yhdellä sattui olemaan menkat vaelluksella ja hän olikin sitten tavallista herkempi, mutta siinä kaikki. Itse olen järjestänyt asiat niin, ettei vaelluksella tarvitse sellaista miettiä ja viime vuosina on ollut ihan yks lysti, kun ei vaivaa, niin ei sitten. Kyllä tämä vaiva on laskettavissa järjestelmä- ja ohjelmointivirheeksi. Evoluutio ei sitä korjaa, vaan uusi ohjelmointi.
Tätä keskustelua lukiessani käy mielessäni vain se, että onpa epäreilua. Miksi toiset ovat turkasen kipeitä ja pois pelistä pari päivää kuussa? Eihän sellainen ole mistään kotoisin. Ja eikö tälle asialle jo ole keksitty nykyaikana tehokasta poppakonstia? Ilmeisesti ei sitä lopullista vastausta vain ole, ovathan ihmiset yksilöllisiä ja reagoivat eri tavoin. Muistan edelleen päivän, kun juoksin lukion uskontotunnilta kotiin kamojen jäädessä pulpetin ääreen. Kaverini kertoi jälkeen, että oli aivan vihertävä naamaltani. Varmasti olinkin, niin äklö oli olo eikä siihen auttanut maammelaulukaan. En ole unohtanut, enkä myöskään lakannut "kantamasta kaunaa näistä hukkaan heitetyistä päivistä".
Pistää ärsyttämään kun tuntuu siltä että miesväki usein (ei siis aina) yleistää tämän vaivan kaikkia naisia koskevaksi, vaikka näin ei suinkaan ole. Eivät kaikki invalidisoidu, äksyile tai muutu hormonihirviöiksi. Koulun kurssillakin kukki sen kaltainen huumori, että pitäisikö naisten pistää päähän "menkkapipo" kun ollaan jossain retkellä tai esim. vaelluksella että muut osaavat varoa. Yhdellä sattui olemaan menkat vaelluksella ja hän olikin sitten tavallista herkempi, mutta siinä kaikki. Itse olen järjestänyt asiat niin, ettei vaelluksella tarvitse sellaista miettiä ja viime vuosina on ollut ihan yks lysti, kun ei vaivaa, niin ei sitten. Kyllä tämä vaiva on laskettavissa järjestelmä- ja ohjelmointivirheeksi. Evoluutio ei sitä korjaa, vaan uusi ohjelmointi.