Kuukautiset

Juu, miekin lyhensin sitä antenniosaa, ja sen jälkeen on ollut hyvä eikä tunnu käytössä miltään. Itsellä käytössä tuo punch down taittelu, jouduin kokeilemaan melkein kaikkia noita taktiikoita, ennen kun löysin itselle hyvän, mutta nyt homma sujuu jo parissa minuutissa käsienpesuineen kaikkineen. Ihaninta on kyllä se että ei koko ajan tarvitse paniikissa kipittää vaihtamaan sidettä, jotenkin rauhoittaa elämää.
 
Minä käytän tuota C or U-taittelua. En ole edes tullut ajatelleeksi muita vaihtoehtoja :D Aikoinaan kupin ohjeissa mainittiin erikseen antennin lyhentämisestä, mutta minä en koskaan kokenut sitä tarpeelliseksi.
Kuppimerkeistä minulla on ollut käytössä Lunette. ostin joskus toisen merkkisen pienemmän niukoille vuoropäiville, mutta se ei koskaan istunut hyvin ja lasten saamisen jälkeen olen ajatellut että se on tällä hetkellä vaan auttamattoman pieni. En ehtinyt käyttämään kyseistä kuppia kuin kerran tai kaksi joten säilytän sitä odottamassa josko omat lapset aikanaan jossain vaiheessa haluavat kokeilla kuppia. Hyvä pieni aloituskuppi odottamassa niin voi ainakin testailla hommaa sillä.

Jäin miettimään omaa kuppihistoriaani ja yritin laskeskella milloin mahdollisesti aloitin kupin käytön. Se tapahtui kun asuin vielä kotona, mutta muistan että opiskeluaikana minulla ei vielä ollut sitä ainakaan koko aikaa. Veikkaan että joskus 2005-2007 välillä. Eli minulla on historiaa kupin kanssa jo reilusti yli kymmenen vuotta.
Minulla on edelleen käytössä ensimmäinen kuppini. Lisäksi minulla on kaksi muuta kuppia (jos sitä liian pientä ei lasketa mukaan). Yhden ostin kun vanha kuppi oli aika värjäytynyt enkä saanut sitä putsattua (sain kyllä myöhemmin kun oikeasti yritin... Olin silloin vaan laiska) ja yhden kun luulin kadottaneeni kuppini. Sanoisin että minulle kahden kupin systeemi on paras. Toinen on aina kotona vessan kaapissa ja toinen kulkee mukana laukussa. Ei tarvitse erikseen pohtia milloin kuppi pitää pakata mukaan kun lähtee. Se on aina mukana eikä asiaa tarvitse pohtia ja stressata. Mutta siis jos miettii kuinka monta sidettä tai tampoonia olisin tällä välillä käyttänyt niin se olisi aikamoinen pino. Kestositeitä/pikkuhousunsuojia olen käyttänyt ehkä 4-5 vuotta ja toissapäivänä heitin ensimmäisen huonoksi menneen pois.
 
Viime aikoina elimistöni on kokenut aikamoisen hormoniryöpytyksen kun vaihdoin pari kuukautta sitten yhdistelmäehkäisypillerit hormonikierukkaan.
Pillereitä ehdin syödä yli 10 vuotta ja minulle ne sopivat erinomaisesti. Mukavinta oli, kun niillä pystyi säätelemään koska kuukautiset tulivat (pystyin vaivatta syömään monta laattaa putkeen pillereitä), ja hormonitoiminnan keinotekoinen säätely mm. vei kaikki ihon epäpuhtaudet pois ja muutkin "normaalin" kuukautiskierron oireet kramppeineen ja mielialanvaihteluineen.

Yhdistelmäehkäisyä ei kuitenkaan voi käyttää ikuisesti veritulppa- yms riskien vuoksi. Senpä vuoksi vaihdoin kierukkaan joka on varmaan yksi suosituimmista ehkäisymuodoista pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Kierukassa on se hyvä puoli, että ei tarvitse muistaa ottaa pillereitä eikä huolehtia että ne ovat reisussa mukana - koko asian voi siinä mielessä unohtaa. Pitkällä aikavälillä kierukka on myös edullisempi kuin pillerit vaikka kertaostoksena onkin melko kallis.
Kierukka kuitenkin vaikuttaa vain paikallisesti, eikä siten estä hormonitoimintaa tai kuukautisia. Kuukautiset tosin niukkenevat ja jäävät monilla pois kokonaan. Parin kuukauden aikana olenkin huomannut, että ihon epäpuhtaudet ovat lisääntyneet, pariin kertaan on ollut aivan jäätäviä ovulaatiokipuja sekä muuta hormoneihin liittyvää oiretta. Toivottavasti tämä on vain elimistön alkushokkia ja oireet tasaantuvat ajan myötä, en millään lailla kaipaa normaalia kuukautiskiertoa enkä siihen liittyviä kramppeja ja kouristeluita. Toivottavasti kuulun myös siihen osaan ihmisiä, joilla kuukautiset jäävät kokonaan pois ajan kanssa.
 
Onko kellään vinkkiä, miten tätä kramppaamista voisi helpottaa ei-lääkinnällisesti? Lämpötyyny on ilmeisesti hyvä, samoin kuin varovainen liikunta ja tarpeeksi löysät vaatteet. Olen kuullut myös vadelmanlehtiteestä, mutta en tiedä siitä käytännössä mitään.
Minulla kivut eivät kuitenkaan ole mitään sellaisia että olisi pakko maata sängyssä tai että ne estäisivät minua toimimasta kokonaan. Lähinnä semmoista kipristelyä ja kylkiluiden ja reisien puoliväliin välisen alueen turvotusta ja arkuutta, joka vaatii välillä 600mg buranaa parina ekana päivänä. Välillä kroppa on niin arka, että en viitsi käyttää mitään ihonmyötäisiä housuja, kuten farkkuja tai leggingsejä, vaan on viiletettävä lökäreissä.
 
Piikkimatolla makoilu auttaa itselläni parhaiten ei lääkkeellisistä keinoista, mulla kivut tuntuvat eniten alaselässä. Kävely auttaa myös, mutta en meinaa jaksaa kävellä kovin pitkiä matkoja, kun kivut tuntuvat vievän voimat koko alavartalosta. Venyttely auttaa hetkellisesti. Lämmin suihku ja sauna ehkä vähän myös. Mulla menee myös vaatteitten suhteen päinvastoin, että kuukautisten aikaan tuntuvat paremmilta tasaisesti kevyen puristavat vaatteet, eli vaikka jotkut muotoilevat alusvaatteet.
 
Kamomillateetä ja kamomillasauniosta tehtyjä asioita olen käyttänyt. Se ja piparminttu rauhoittavat kramppeja. Se on hieman hassua, koska kamomillavalmisteita ei saa antaa raskaana oleville, kun ne saattavat aiheuttaa supistuksia kohdussa ja keskenmenon. Minulla ne ovat kuitenkin toimineet, ja olen aloittanut päiväni piparminttuteellä ja juonut illalla kamomillateetä, koska se nukuttaa.
 
Vadelmanlehti-poimulehtitee on ihan ok. Sen ohjeen mukaan mitä minulle on sanottu sitä kannattaisi alkaa nauttia jo vähän etukäteen ennen kuukautisia. En tiedä saako sitä mistään kaupasta. Ihan itse keräiltyä käytän kesällä. Joskus kuivailin, mutta en sitten muistanutkaan juoda pois. Mutta ei se mikään teholääke ole. Varmaan sarjassamme näitä että, jos uskot se toimii ja jos et niin ei toimi. Minä haluan uskoa että auttaa.
Saunaa ja lämpöä minäkin suosittelen ja jos kipu tulee aaltoina eikä ole jatkuvaa jomotusta niin näin synnyttäneenä menen synnytysopeilla että ei saa taistella kipua vastaan vaan vähän kuin ratsastaa sen mukana. Kun jäkittää vastaan niin tekee vaan kipeämpää. Yleiseen jomotukseen ainut mitä osaan sanoa on lämpö ja liikkumaan lähteminen.
 
Last edited:
En tiedä miksi, mutta nyt on jotenkin erittäin väkivaltaisen tuntuiset menkat. Tärisen kylmänhikisenä kippurassa ja odotan, että viimeisin burana alkaa tehota. Yleensä menkkakivut on mulla lähinnä tasoa "ärsyttävä jomotus,", mutta tällä kertaa tuntuu siltä että olisi survottu useita puukkoja mahaan. Alaselkäänkin sattuu reippaasti. :(
 
Päivitys: kamalin olo on mennyt ohitse, nyt tosiaan on taas se "ärsyttävä jomotus" -taso menossa. Alaselkä on kyllä edelleen aika kipeä.
 
Muistattehan kovista kuukautiskivuista kärsivät, että joskus ne kivut johtuvat endometrioosista tai adenomyoosista eivätkä ole normaali osa hedelmällisen naisen elämää. Menkää siis tarvittaessa gynekologille selvittämään asiaa! Ei kuulu ihmisen kärsiä muuten vain.
 
Olen muuttunut She-Hulkiksi. Kaikki ärsyttää aivan tuhottomasti ja tekisi mieli heitellä esineitä, koska kaikki on vaan niin totaalisen raivostuttavaa. Huoh. Tämä menee jo koomisuuden puolelle, koska olen niin raivona että hermostuin kun päiväpeitto ei mennyt ekalla yrityksellä nätisti suoraan sängylle. Hormonit, rauhoittukaa!
 
Vaikka itse menkoista ei ole tarvinnut juurikaan välittää, huomaan silti oireita. Ne (menkat) vierailevat näkyvästi kerran vuodessa (yleensä tammikuussa jostain syystä). Silti olen parin vuoden sisään vasta käsittänyt että hormonitasojen vaihtelu ilmenee silti ja silloin tällöin rajustikin. Nimittäin kun Nuva ring on pois käytöstä sen neljä päivää, niin toisinaan iskee sellainen päänsärky johon ei auta minkään merkkinen lääke.
Se on sellaista vannemaista, jonka kanssa pystyy kyllä olemaan ja töitä tekemään, mutta se särky saa mut rypistymään jotenkin pieneen kasaan. Ja toisinaan siihen liittyy myös kuvotuksen tunnetta. Ei, migreeniä se ei ole. Mulla on ollut elämässäni kaksi tai kolme kertaa migreeni sahalaitoineen kaikkineen ja oli pakko olla pimeässä. Mutta tämä on sellaista nakertavaa, jäytävää. Koko eilinen meni tuohon ja vielä aamupäivä tästä päivästä. Pysyvät onneksi taas pois kun on pitkästä aikaa kärvistelty. Jotenkin ärsyttää että silti vain teen kiltisti töitä ja istun mykkyrässä tuolilla vaikka hetkellisesti tekisi mieli olla peiton alla kippurassa tai tehdä jotain muuta kuin istua.
 
Minulla on outo tilanne kuukautisten kanssa, jos kaikki menee hyvin niin minulla on kahdet kuukautiset enää ikinä, noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen se tuntuu oudolta mutta en usko jääväni kaipaamaan. Päädyin vähän sattumalta gynekologille joka oli perusteellisempi kuin olisi ehkä tarvinnut ollakaan ja löysi sisältäni ongelmia jotka johtivat siihen että minulla on aika kohdunpoistoon helmikuussa. Olin olettanut että kuukautiset loppuvat aikanaan vähitellen tai muuttuvat vaihdevuosien alkaessa oudoilsi niin tuntuu vähän hämmentävältä että voi tietää milloin ne loppuvat (olettaen että leikkaus onnistutaan tekemään silloin). Opetuksena on ehkä että gynekologilla voi olla hyvä käydä silloin tällöin ja outoja oireita tutkituttaa.
 
Ei mennyt niin hyvin kuin edellisessä viestissä kuvittelin mutta pääsin viimein kesäkuussa kohdunpoistoon. Jotenkin taustalla on edelleen pelko siitä että kuukautiset voivat alkaa milloin tahansa vaikka tiedänkin ettei niin voi käydä. Huvittavasti leikkauksen jälkeen oli noin kuukauden ajan vuotoa, josta minua oli varoitettu ja joka ei ollut millään tavalla verrattavissa kuukautisiin. Ei kipua ja vuotokin hyvin maltillista mutta se ettei saanut käyttää kuukuppia oli vähän tylsää. Vähän erilainen kokemus olivat viimeiset kuukautiset. Satuin käymään verikokeissa ennen ja jälkeen niiden ja hemoglobiinini oli laskenut jotain kahdeksan yksikköä, onneksi se on viime vuosina ollut ihan hyvä.

En tiedä olisiko ongelmiani voinut hoitaa aikaisemmin muuten kuin mihin nyt päädyttiin, kohdun ja toisen munasarjan poistoon. Olisin kuitenkin varmaan hyötynyt siitä että olisin tiennyt aiemmin ja kannustaisin kaikkia selvittämään oireidensa syytä mutta uskoin siihen mitä minulle oli joskus parikymmentä vuotta sitten sanottu, ettei kuukautiskivuille voi muuta kuin syödä särkylääkettä, jos ei halua e-pillereitä. Ja minulla ei ollut varaa gynekologille tutkimaan muita vaihtoehtoja, nyt pääsin työterveyden kautta ihan muun ongelman takia ja gynekologi kysyi haluanko että katsotaan kohtu samalla kun olin siinä kuitenkin. Ajattelin että minulla oli vain huono tuuri ja viime vuosina olin tyytyväinen kun kivut olivat vähentyneet sen verran että särkylääkkeiden kanssa olo oli melkein siedettävä ja joskus jopa kivuton. Söin särkylääkkeitä melkein joka kuukausi kolmenkymmenen vuoden ajan. Käytin jossain välillä e-pillereitä jonkun vuoden ajan enkä muista millaiset kivut silloin olivat, luulen että ne eivät kadonneet kokonaan mutta hävisivät lääkkeillä. Muuhun en olekaan juuri särkylääkkeitä käyttänyt ja leikkauksen jälkeen oli vaikea tottua ajatukseen että voin ottaa lääkkeen kun kipu ilmaantuu eikä niitä tarvitse yrittää ottaa ennen kipua. En tietysti tiedä miten paljon munasarjakysta ja useampi myooma kohdussa vaikuttivat kipuihin ja kuukautisiin mutta kysta oli nyrkin kokoinen ja isoin myooma kuusi senttiä läpimitaltaan niin ainakin ne vaikuttivat siihen miltä minusta tuntui.
 
Ylös