Kypärä päässä, järki jäässä?

Loslothwen

Hobitti
Minua alkaa pikkuhiljaa tympäisemään kaiken aikaa saamani oudot katseet, kun käytän pyöräillessä ah-niin-tyylikästä ikivanhaa, lommoista kypärääni. Kumma homma, kun ei saisi enää käyttää pyöräilykypärääkään, jos tahtoo olla rauhassa!
Olen saanut kaiken maailman kommentteja ja mulkaisuja tyyliin: "Et kai sinä aio laittaa tuota potta päähäsi?" ja "Voihan *****, mikä mummu tuokin on?" Ja sitä rataa. Eikö Suomen laki tehnyt nyt kypärän käytön pakolliseksikin? No, miksei sitä saisi sitten käyttää, jos kerran tahtoo liikkua edes vähän turvallisemmin?
Kertokaahan mielipiteitänne ja omia kokemuksianne asiasta.
 
Minä olen käyttänyt kypärää useamman vuoden, tosin nykyinen kypäräni on aika moderni. Mitään ikäviä kommentteja en ole saanut, jos saan niin en niistä välitä (enää). Olen nähnyt mihin kypärättömyys saattaa johtaa ja se ei erityisesti houkuttele minua. Käytin kypärää Hollannissakin, olin varmaan ainoa kaupungissani, jos ei oteta huomioon yliurheilullisia pyöräilyhousumiehiä. Pyöräileminen oli kyllä huomattavasti turvallisempaa siellä, pyörät hallitsevat liikennettä ja niille on omat liikennevalot ja kaistat, autojen kanssa ei juuri joutunut tekemisiin (paikalliset kyllä ajoivat aika vaarallisesti).

Muuten, oletko varma että kypäräsi on turvallinen, jos se on kovin lommoinen?
 
Imatralla sain kyllä kuulla kaikenlaista vinoilua ja laskinpa olevinani joskus, että lukiostamme löytyi samaan aikaan kaksi muuta kypärää käyttävää ihmistä. Kettuilun lisäksi minulta tingattiin jatkuvasti perusteluita kypärän käytölle, mikä oli minusta sangen merkillistä siksi, etten minäkään kulkenut sormi pystyssä ja mennyt kyselemään muilta syitä kypärättömyyteen.

Nyt kun muutin Jyväskylään, olen todennut etten ole enää niin kummajainen kypäräni kanssa. Melkoisen iso prosentti, etenkin opiskelijoiden keskuudessa, käyttää kypärää pyöräillessään. Asiaa ei tule itseasiassa edes sen tarkemmin ajateltua.

Tämä on niitä juttuja, joita en ole koskaan tajunnut ihan täysin. Kun näkee mitä ilman kypärää kolarissa/onnettomuudessa voi sattua ja tietää luvut siitä, kuinka montaa kypärä olisi auttanut, en kykene tajuamaan miksi joillakin paikkakunnilla todellakin niin harvat kypärää käyttävät. Vielä vähemmän tajuan sen vinoilun. Aika moni nuorempi jättää kypäränsä hyllyyn juuri siitä syystä, kun kaverit kiusaavat. Mikä siinä syö niin paljon jos kaveri tahtoo säästää kallonsa ja arvostaa päätään sen verran, ettei tahdo sitä satunnaisessa onnettomuudessa runttia?
 
Losin kypärä saattaa tosiaan olla turvaton jos se lommoinen. Kypärän rakennetta heikentävää vauriota ei välttämättä näe halkeamana tms. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos kypärän on kerran tipauttanut asfalttiin, se kannattaa korvata uudella. Samasta syystä kypärää ei kannata ostaa käytettynä.

Ensimmäinen kypäräni oli pottamallia, mutta olen aina ollut välinpitämättömämpi ulkonäköni kuin turvallisuuteni suhteen. Olen leikitellyt ajatuksella, että talvipyöräilyä varten <b>peittäisin</b> kypärän hervottoman isolla villapipolla. Se jos mikä olisi pilkan kerjäämistä. Vaatisi tosi vahvan itsetunnon sellaisen käyttäminen. Tänä aamuna oli tavallista koleampi ja käytin korvaläppiä kypärän alla. Joihinkin kypärämalleihin saa muovikansia talvipyöräilyä varten. Joudun tyytymään ohueen pipoon.
 
Itse olen melko tuore kypärän käyttäjä, ostin omani alkukeväästä ja sen jälkeen olen sitä aina pyöräillessä päässäni pitänyt. Aika paljon noita kypäräpäitä näkyy liikenteessä täällä Kuopiossa, joten enpä ole oudoista katseista tarvinnut kärsiä. Kypärän alta pursuvat pörröiset korvaläpät sen sijaan taisivat kevään viileinä aamuina saada osakseen muutamia huvittuneita katseita, mutta ainahan on hauskaa saada ihmiset hymyilemään!

Työmatkani varrelle jää useita kouluja ja olenkin ajellessani tarkkaillut koululaisten kypäränkäyttöä. Vaikutta siltä että mitä nuorempi muksu, sitä varmemmin hänellä on kypärä päässään. Isommilla koulukkaillakin kypärä yleensä on, mutta varsin usein se roikkuu repun hihnassa (mikä ainakin minusta näyttää ihan hullulta…) Muutenkin olen törmännyt sellaiseen ajatteluun että pikkulapsilla pitää olla kypärä, ”isoilla ihmisillä” ei. Kummipoikanikin (6 v.) kerran sanoi että ei aikuiset tarvitse pyöräilykypärää, ja lapsetkin vain tiellä ajaessa. Sanoin hänelle että aikuisetkin voivat kaatua tai joutua onnettomuuteen, olivatpa sitten miten taitavia pyöräilijöitä tahansa. Poika pohti asiaa hetken ja myönsi että niin kai se sitten on, mutta äiti ja isä eivät kyllä kypärää tarvitse :urg:
 
Pyöräilin kesällä töihin noin viiden kilometrin matkan ja käytin silloin kypärää poikkeuksetta. Matkan varrella oli isoja mäkiä ja pari vaarallista risteystä autoteiden kanssa, eikä tullut mieleenkään lähteä ilman. Tällä hetkellä poljen lähinnä Leppävaaran keskustan alle kilometrisiä matkoja, ja jätän kypärän useimmiten kotiin. Mikä on kyllä tyhmyyden huippu, sillä kaupunkiympäristössä tulee takuuvarmasti useammin yllätyksiä kuin pitkillä pyöräteillä työmatkan varrella. Toisaalta vauhtikin on hitaampi. En edes tiedä, miksi en pidä kypärääni, joka on melko uusi, eikä edes näytä pahalta. Ehkä se on laiskuutta, tai ainakaan en usko ulkonäkösyiden enää painavan samalla lailla kuin teini-iässä.
 
Meikäläinen on kyllä käyttänyt kypärää miltei aina, joskus oli lyhyt tauko kun penskana hukkasin vanhan kypärän enkä kehdannut tunnustaa sitä vanhemmille, joten uutta en heti perään saanut. Muistaa en enää voi, mutta luulisin hukkauksen olleen puolitahallinen, vanha valkoinen pottamallini kun sai osakseen melkolailla pilkkaa (kymmenen-viisitoista vuotta sitten kypärä taisi lapsillakin olla vielä nykyistä harvinaisempi, parempaan päin ollaan sentään menty).
Kuitenkin jo kymmenisen vuotta, on kypärä kuulunut vakiovarusteisiini pyöräillessä. Kun viime vuoden pyöräilin (talvea lukuunottamatta, silloin en pyöräile) töihin, kypärään totuin jopa niin, että yhä vieläkin kävellessäni tiettyjä pätkiä Kotkassa (sellaisia joita usein pyöräilen), tulee suorastaan alaston ja turvaton tunne kun ei ole kypärää päässä. Sairasta?

Noh, yläasteella ainakin kypäränkäytöstä oli suoraa hyötyä: liikunnassa sain pyöräilytunneista automaattisesti kympit kun oli kypärä päässä. Tai noh, hyötyä ja hyötyä, numero oli ja pysyi seiskassa pyöräilyistä riippumatta :p
 
Huu, ihana havaita, että käyttää joku muukin kypärää. Tällä kylällä ei käytä kypärää käytännössä katsoen kukaan. Ellei minua lasketa. Ala-asteellakaan kukaan ei käyttänyt kypärää, paitsi ensimmäisellä ja toisella luokka-asteella harvat. Yläastella ei käyttänyt kukaan minun lisäkseni. Eikä näytä käyttävän lukiossakaan. Jatkuva tinkaaminen kypärästä vain saa minut hermoromahduksen partaalle...
Ja myönnän, että liioittelin lommoisessa. Olin vielä ihan entisen kypäräni maailmoissa. Sain nimittäin viikko sitten uudenuutukaisen, "hienomman".
Edellisen tarpeellisuuden sain havaita, auttoi minua aika monissa tilanteissa, niin kauan, kunnes se lensi yhtenä päivänä (viime viikolla) käsistäni alamäkeä suoraan ajotielle ja jäi auton alle. Ja meni täysin muusiksi. No, onneksi sen en ollut minä, joka meni muusiksi. Vaikka kypärää onkin ikävä.
 
Ei Halti niin sairas ole vaikka tuntee olonsa turvattomaksi ilman kypärää. Tuossa vähän aikaa sitten Kotkassa eräs nuori mies kaatui kotinsa lähellä kävellessään. Tulos: kallonpohja halki ja aistivaurioita joista jotkin pysyviä.

Minulle on suositeltu kypärän käyttöä liian matalien ovenkarmien vuoksi, mutta niskassa se tömäys tuntuisi vaikka päälaki säilyisikin. Parasta on siis ollut vain oppia väistelemään.
 
Minulla on ikävä kyllä ollut vakava asennevamma pyöräilykypärän käyttöä kohtaan ala-asteelta lähtien. Syy oli juuri niissä sieluttomissa ääliöissä, joiden mielestä kypärän käyttö on naurettavaa. Kolmannella luokalla sai meillä alkaa kulkea pyörällä kouluun, ja kypärä oli tietty pakollinen. Arvatkaapa vain, kuinka moni sitä oikeasti käytti. Minäkin muuten niin kiltti tyttö sorruin ja ajoin ilman kypärää, kun sen käyttö oli kaikkien mielestä niin noloa.

Nykyään kypärien mallit ovat kyllä kehittyneet huomattavasti niistä 90-luvun potista. En näe juuri mitään syytä, miksi en käyttäisi kypärää nyt, ei enää pitäisi hävetä jos sellaisen päähänsä pistää. Silti en vaan jostain syystä käytä. Rullaluistellessa käytän ehdottomasti, se tuntuu jotenkin vielä riskialttiimmalta kuin pyöräily. Tiedän, että pyöräillessä voi sattua pahasti, varsinkin jos kypärää ei ole. Sinällään outoa, että vaikka itsesuojeluvaistoni on melkoisen suuri, en silti kypärää päähäni vedä. (En tosin omistakaan tällä hetkellä). Toisaalta en paljon nykyään poljekaan, mutta se ei ole mikään selitys.

Minusta on ihanaa huomata, että tämän päivän kolmasluokkalaiset ja siitä vanhemmatkin käyttävät paljon kiitettävämmin kypärää kuin oma ikäluokkani silloin muinoin. Pienemmillä lapsilla kypärä keikkuu päälaella lähes aina = hyvä juttu. Poden kauheaa syyllisyyttä kun serkkutyttöni (11 ja 9) saarnaavat aina heidän luonaan pyörällä käydessäni: "Miksei sulla oo kypärää?"

Jos vaan voisin palata ala-asteaikaan, käyttäisin varmasti kypärää. Ihme oli, etten satuttanut päätäni kuudennella kaaduttuani alamäessä ja lennettyäni ohjaustangon yli - ilman kypärää. Kai sitä voisi jonkinlaisen suojan hommatakin, ainakin ensi kesään mennessä jos vaikka tulisi pyöräiltyä enemmänkin. Kummasti vanhetessaan oppii arvostamaan turvallisuutta. Etenkin nyt auton ratissa olen hurjan huojentunut, jos näen tietä ylittävän pyöräilijän käyttävän kypärää ja heijastimia. Ei sitä epävarmana lapsena tajunnut, miten paljon ne auttavat liikenteessä - vaikka niiden käytöstä kuinka vaahdottiin.
 
Kuopiossako muka paljon kypäriä? Ei todellakaan (ainakaan vielä keväällä ollut). Muutaman ehkä joskus saattoi nähdä, pääosin sarjassamme ala-asteen ne luokat, joita äiti voi vielä määrätä ja keski-iän ylittäneet. Itseni ikäisistä tiedän Kuopiossa tasan 2. Jyväskylässä en asiaan ole vielä tarkemmin kiinnittänyt huomiota, kun pyörän sain kaupunkiin jopa jo eilen (ja kypärän myöskin).
Itse olen käyttänyt kypärää pääasiassa siitä asti, kun laki siihen määräsi. Vain muutaman kertaa erinäisistä syistä on kypärä jäänyt käyttämättömäksi (esim. kypärä ulkona vesisateessa, sen jälkeen sitä ei mielellään päähänsä laita).
Minä taidan myös kuulua näihin jotka eivät ymmärrä kypärättömyyttä. Onko niin kauheaa suojella sitä päätään, missä kaikki tämä ihmisten "älykkyys" kuuluu olevan? Ilman kypärää pyöräilyn voi rinnastaa suunnilleen ilman turvavyötä autolla ajamiseen, kuitenkin useammat käyttävät turvavyötä kuin kypärää. Itselläni molempien käyttö on säästänyt jossain tilanteessa pahemmilta vaurioilta, olen tyytyväinen.
 
Kypärä on kyllä minulla päässä aina kun pyöräilen. Koulussa kun katsoo niin kyllä siellä on vain muutama joilla se kypärä on päässä. Ja pyörällä tulee kuitenkin melko moni kouluun. En onnekseni ole kertaakaan saanut mitään kommenttia kypärästäni. Ainoa pyöräilyyn liittyvä mistä olen saanut kuulla oli se kun jouduin menemään pikkuveljeni pyörällä kouluun omani ollessa rikki. :D Mutta se nyt ei liity kypärään mitenkään. Silloinkin se oli kyllä päässä.

En ajele oikeastaan mitään kovin vaarallisia reittejä. Toki täällä liikkuu paljon autoja ja joudun ylittämään monta suojatietä ja ajotyylini ei ole mikään kovin varovainen. Mutta enpä minä usein kaadukaan. Olen ajanut samaa reittiä kouluun jo monta vuotta, niin että osan sen ulkoa läpikotaisin.
Siitä kun kaaduin viimeksi niin että ihan sattui taitaa ollakin melkoisen kauan. Tänä vuonna en ainakaan ole vielä kaatunut, koska sain keväällä uuden pyörän ja en muista kaatuneeni sen kanssa kertaakaan. Ehkä se oli joskus viimevuoden puolella.
Sellaista.
 
Pyöräilykypärät...
Käyttäisin jos pystyisin, mutta kun ei. Päänsärky alkaa sillä sekunnilla, kun kypärän pistää päähän. Jännä juttu, kun ratsastuskypärän kanssa ei ole koskaan ollut samaa ongelmaa.
Eli minusta kypärän suunnittelussa on jotain vikaa, kun sitä en pysty päässäni pitämään. Tai sitten minulla on vain jumalattoman iso pää... :urg:
Pyöräilyä olen silti harrastanut ja kypärän puutteen takia oppinut varovaiseksi, varsinkin teiden ylityksessä. Pahin uhka on silti jäinen ja usein lumenpeittämä tie, jossa ei pysy pystyssä kävellenkään.

Siispä, kypärät esiin ja päähän!
Itsekin olen nimenomaan tuota ratsastuskypärää käyttänyt alaasteella, kun oli kypäräpakko... Ja kyllä ne toiset tietysti asialle nauroivat, mutta empä ole koskaan toisten mielipiteistä paljoa välittänyt. Taisimpa vain sitoa pyörälleni "hännän" tarakkaan, jotta se muistuttaisi hevosta. :D
 
Aiya sanoi:
Itsekin olen nimenomaan tuota ratsastuskypärää käyttänyt alaasteella, kun oli kypäräpakko... Ja kyllä ne toiset tietysti asialle nauroivat, mutta empä ole koskaan toisten mielipiteistä paljoa välittänyt. Taisimpa vain sitoa pyörälleni "hännän" tarakkaan, jotta se muistuttaisi hevosta. :D

Heh... Pitäisiköhän minunkin kokeilla? Ottaisi samantien raipan mukaan ja koettaisi saada Uljaan Mustan kulkemaan vähän nopeammin silloin tällöin... Ratsastuskypärää ei ole kyllä tullu vielä pyöräillessä käytettyä. Tuskin sille ainakaan vähemmän naurettaisi. Hevosista saan kuulla sutkautuksia jo muutenkin. Hevosharrastuksesta ei vain ikimaailmass ole aikomusta sentään luopua. Siinä sentään on koko lailla pakko käyttää kypärää, joten asenteet ovat järkevämpiä.
 
Joskus kypärästä keskustellessa muuten kuulee sen ikivanhan "mutta minähän ajan niin varovasti" tai "minä olen niin taitava pyöräilijä" -selostuksen. Milloinkahan sitä todella menee ihmisten tajuntaan se, että itse voi olla miten taitava tahansa, ei se sitä estä etteikö joku voisi päälle ajaa silti. Sisarelleni kävi esimerkiksi niin, että auto ajoi hänen ylitseen koulumatkalla kun hän talutti pyörää mäkeä ylös kaverinsa kanssa. Autoilija ei ollut raapannut ikkunoitaan, ei nähnyt tyttöjä ja kolhaisi sisartani komeasti. Ilman kypärää olisi voinut tässäkin sattua sangen ikävästi, mutta onneksi kypärä oli päässä ja pahimmilta vammoilta vältyttiin.
 
Liikun lähes aina paikasta toiseen pyörällä, mutta silti en ole koskaan saanut hankittua kypärää. Ala-asteella käytin, mutta lopetin heti, kun ei ollut enää pakko. Joskus keskikaupungilla ruuhka-aikaan toivon, että minulla olisi kypärä. Sen käyttö on varmaankin tottumuskysymys. Yksi syy miksi en pidä kypärää pyöräillessä on se, että en tiedä minne voisin panna sen muun tekemisen ajaksi. Pyörään en viitsi lukita sitä, sillä minulta on jo varastettu yksi, kun jätin sen siihen kiinni. Kypärä vie paljon tilaa, enkä voi säilyttää sitä esim. käsilaukussa. Koulussakin sitä on kannettava mukana, koska naulakosta se saattaa kadota ja joutua ilkivallan kohteeksi. Olisi kivaa, jos jonnekin perustettaisiin kunnollinen pyöräparkki, jossa olisi vaikka lukolliset kaapit kypäriä varten. Taidan käydä ostamassa piakkoin kypärän samalla reissulla, kun hankin uuden kellon pyörääni varastetun tilalle. Kumpa ihmiset jättäisivät pyörät ja kypärät rauhaan.
 
Milloinpa olisi ihmisten enemmistö ollut minkään fiksun kannalla? Kypärän, samoin kuin turvavyön käytöstä puhuttaessa joku pöljä nostaa ennemmin tai myöhemmin esiin oman vapautensa päättää omista asioistaan. Tai sitten perusteluna on joku "mutku eihän se kypärä suojaa esim. selän katkeamiselta..." tai muuta yhtä älytöntä. Mutta omapa on päänsä. Halkaiskoon sen katuun, niin pääsevät nauttimaan viisautensa seurauksista.

Meikäläinenkään ei tänne kirjoittelisi, ellei kypärä olisi sattunut olemaan päässä muutamalla kriittisellä hetkellä; kerran on auto pökännyt niin, että komean pyörähdyksen päätteeksi takaraivo kumahti jäiseen katuun, paljon useammin on pyörä lähtenyt alta jäisellä alustalla (ei tosin ihan viime vuosina) niin, että pääkin on kolissut. Enin osa onnettomuuksistani on sattunut talvella. Nastarenkaiden käyttöönotto on saanut aikaan sen, että nykyään liukastelen talvisin enemmän kävellessäni kuin pyöräillessäni... Mitään muutakaan vahinkoa (käsi/jalka poikki tms.) ei mustelmia lukuun ottamatta kuitenkaan ole sattunut, mutta kyseessä on ollut vain hemmetin hyvä tuuri.
 
Minä olen kypärää käyttänyt suunnilleen siitä asti, kun sellaisen sai kaupasta ostaa (ja samaa rakasta vanhaa mustaa pottamallista kippoa käytän edelleen =)) enkä ole koskaan kokenut sitä mitenkään ongelmaliseksi. Mitään kettuilua en ole joutunut kuuntelemaan eikä kippo myöskään ole mitenkään epämukava, ja kun se vielä kulkee kätevästi repussa silloin, kun pitää kesken pyöräilyn jalkautua esim. kaupassa käyntiä varten, en näe mitään syytä olla sitä käyttämättä. Ainoa huomioonotettava asia kypärän käytössä minun kohdallani on kampaus, koska olen mieltynyt nutturoihin ja muihin pään päälle koottaviin sykerösysteemeihin, jotka eivät tietenkään kipon alle mahdu. Mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että esim. viime kesän ajaksi - kuljin päivittäin pyörällä töihin - sykeröt siirtyivät pään päältä niskan puolelle, missä ne sopivat mainiosti kypärän hihnojen väliin.
 
Tyylilyylien näkee joskus ajavan kypärä sievästi takaraivolla. Ilmalennon jälkeen kypärä ei suojaisi otsaa lainkaan. Leukahihnat saattavat olla löysällä tai kokonaan irti etteivät kiharat vain liiskaantuisi paineesta. Mitä tolkkua on ylipäätään käyttää kypärää jollei tee sitä oikein?

Mutta kyllä mopoilijatkin osaavat. Rimanalitukseen syyllistyi se mopoilija, jonka näin ajavan tiellä kurkkien maailmaa kypärän alareunan alta.
 
Käytän kypärää aina, jos lähden polkupyörällä jonnekin pidemmälle. Jos matka on lyhyt, eikä perillä ole paikkaa mihin laittaa kypärä säilöön, jätän sen kotiin. Ei välttämättä paras tapa toimia, mutten myöskään välttämättä aina halua retuuttaa kypärää mukana pahimmillaan monta tuntia muutaman sadan metrin pyöräilyn jälkeen.

Pääkaupunkiseudulla suurimmalla osalla pyöräilijöistä on kypärä, joten eipä luulisi kenenkään täällä erottuvan joukosta kypärää käyttämällä. Toisin oli kotiseudullani, enkä minäkään yläasteella uutta kypärää päähäni hinkunut, kun ala-asteella käytössä ollut jäi pieneksi. Tyhmäähän tuollainen oli, mutta minusta ei kyllä yläasteella olisi ollut kuulemaan huomauttelua vielä kypäränkäytöstäkin. Toisella paikkakunnalla lukiossa ollessani kävin sitten kypärän ostamassa. Silloin polkupyörä ja harvoin kulkeva bussi olivat ainoat käytössäni olleet kulkuvälineet ja pöyräilinkin todella paljon.

Sama kypärä on käytössä edelleenkin, kun en ikinä ole itseäni pyöräillessä telonut. Pidän kypärän käyttöä todella tärkeänä, koska se on niin pieni vaiva, jolla voi olla iso vaikutus. Kypärän käytön näenkin melko lailla sillä tavalla, että ne käyttävät, joilla on pään sisällä jotain menetettävää. :)
 
Ylös