Kysy kärmesläiseltä mitä vain!
- Keskustelun aloittaja Nerwende
- Aloitettu
No voi. Rotat nyt vain ovat sellaisia, aina nuuhkimassa joka paikassa. Lisäksi Googlen käytön opetteleminen on hauskaa. Voi auttaa toisia samalla kun itse harjoittelee tiedon etsimistä. Meillä rotilla on semmoinen sananlasku kuin "uteliaisuus se kissankin tappoi", ja sen vuoksi pidämme uteliaisuutta hyvänä asiana. Vaikka jotkut rottaviisaat väittävät, että sananlasku on ymmärretty väärin. Vanhat ovat niin vanhanaikaisia. Minä olen vain avaruusrotta - tiedä sitten kuinka kauan. (Tällä hetkellä kuitenkin näen painajaista, jossa kuvittelen olevani keltainen kissa nimeltä Jonesy. Emäntä tosin pitää hyvänä, joten ehkä tämä ei sittenkään ole painajainen).
Nerwen sanoi:Minä kun luulin että Tikin avatar-teksti liittyy Potterien Wormtailiin. Älkää kysykö miksi.
Olen elänyt samassa harhaluulossa jo pidemmän aikaa. :wink:
Voisiko joku kiva ihminen kertoa, mistä tämä kirnupiimäjuttu on alunperin lähtenyt liikkeelle?
Miksi Ankka värjäsi punaiseksi? Oliko tarvetta peittää harmaantumiset eksessiivisen vuosia kestäneen moderointityön vaikutuksesta? Miten Ankka voi olla punainen?
Ehdotan, että Nerwen vaihtaa avatarinsa joksikin näistä kuvista. Ja muistaa myös hankkia punaisen kumiankan seuraavaan Miittiin.
Ehdotan, että Nerwen vaihtaa avatarinsa joksikin näistä kuvista. Ja muistaa myös hankkia punaisen kumiankan seuraavaan Miittiin.
Nerwende
Kontulainen
Thai Red Duck Curry? Jammii!
Tajusin viime Tremiitissä, että kontulaiset eivät tosiaan ole minua punapäisenä aiemmin nähneetkään. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kaksisuuntainen/jakautunut persoonani on nyt omaksunut noin 5 vuoden vaihtovälin, aiemmin se taisi olla hiukan pidempikin.
Tajusin viime Tremiitissä, että kontulaiset eivät tosiaan ole minua punapäisenä aiemmin nähneetkään. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kaksisuuntainen/jakautunut persoonani on nyt omaksunut noin 5 vuoden vaihtovälin, aiemmin se taisi olla hiukan pidempikin.
Haltiamieli
Kontulainen
Ankka ei siis olekaan mikään kesyankka, vaan villi punapäänarsku (Netta rufina)! Tämäpä paljastus!
Mutta ei se vielä mitään, onko ankka todellisuudessa myös koiras? Naaraspuolisten punapäänarskujen päälaki nimittäin on nimestä huolimatta ruskea...
Mutta ei se vielä mitään, onko ankka todellisuudessa myös koiras? Naaraspuolisten punapäänarskujen päälaki nimittäin on nimestä huolimatta ruskea...
V
Vieras
Vieras
Telimektar valitteli tittelitopikissa nynnyjä kysymyksiä. Siispä kysynkin Telimektarilta itseltään...
...mitä haluaisit itseltäsi kysyttävän?
...mitä haluaisit itseltäsi kysyttävän?
Telimektar
Fundamentalisti
No, olen kyllä ihmetellyt, että kun olen tällä hetkellä aktiivisista, ikänsä ilmoittaneista kontulaisista vanhin ja siis viisain, niin miksi kukaan ei kysy minulta mikä on elämän tarkoitus? :wink:
Telimektar
Fundamentalisti
Noh, kirjaimellisesti ottaenhan kysymys "mikä on elämän tarkoitus" on pelkkää nonsenseä (ellei sillä ole tarkoitus kysyä "elämä"-sanan sanakirjamerkitystä).
Useimmiten sillä kai kuitenkin tarkoitetaan kysymystä "miten yksittäisen ihmisen pitäisi elää", mikä taas jokaisen täytyy selvittää itse. Tähän kysymykseen annetut vastaukset ovat kuitenkin kiinnostavia, ja olisi hauska nähdä niille aivan oma topiikki (ellei sitä sitten ole jonnekin hautautuneena?). Tarjoan siis tiettyä vastausta, joka ei ehkä ole kouluaineen runkoa kummoisempi:
Yksilön pitäisi löytää tasapaino ihmiskunnan yleisimpien moraaliperiaatteiden, oman yhteisönsä perinnäistapojen ja henkilökohtaisten kykyjensä ja taipumustensa välille. Voimakkain yksittäinen moraaliperiaate on mielestäni välttää kärsimyksen aiheuttamista (edes itselleen). Tässähän ei kuitenkaan voi sataprosenttisesti onnistua, ja eräs kiinnostava täydentävä periaate voisi olla pyrkimys tehdä elämässään edes jotain erinomaisesti. Minun esittämääni kiinnostavampia näkemyksiä ja muotoiluja voi kenties löytää vaikkapa "Nikomakhoksen etiikka" tai "Taikavuori" -kirjoista. Tai sitten voi mietiskellä eräitä lyhyempiä viisauslauselmia.
Aiheetta "hämäräksi" soimattu Herakleitos, Efeson kaupungista, kirjoitti n. vuonna 500 e. a. a.:
On seurattava sitä, mikä on yhteistä. Mutta vaikka järki on yleinen ja yhteinen kaikille, monet elävät ikäänkuin heillä olisi oma yksityinen viisautensa.
Ei ole ihmisille hyväksi saada kaikkea mitä haluavat. Sairaus tekee terveyden makeaksi ja hyväksi, nälkä kylläisyyden, väsymys levon. Kohtuullisuus on suurinta erinomaisuutta ja viisautta: puhua totta ja toimia järjellisesti, asioiden luonnon mukaan.
(Fragmentit 2 ja 110-112)
Munkiksi vetäytynyt samurai Jamamoto Tsunetomo taas kirjoitti teoksessa Hagakure ("Lehvien alle kätketty", n. vuonna 1700):
Ihmiselämä on totisesti lyhyt juttu. On parempi eläessään tehdä sitä, mistä pitää. On typerää elää tässä unen maailmassa etsien ikävyyksiä ja tehden vain asioita, joista ei pidä. Mutta on tärkeää, ettei tätä kerrota nuorille, sillä siitä saattaa koitua vahinkoa, jos se ymmärretään väärin. Minä itse nukun mielelläni. Ja sen mukaisesti aionkin enemmän pysytellä asuinsijallani ja antaa ikäni kulua nukkuen.
Useimmiten sillä kai kuitenkin tarkoitetaan kysymystä "miten yksittäisen ihmisen pitäisi elää", mikä taas jokaisen täytyy selvittää itse. Tähän kysymykseen annetut vastaukset ovat kuitenkin kiinnostavia, ja olisi hauska nähdä niille aivan oma topiikki (ellei sitä sitten ole jonnekin hautautuneena?). Tarjoan siis tiettyä vastausta, joka ei ehkä ole kouluaineen runkoa kummoisempi:
Yksilön pitäisi löytää tasapaino ihmiskunnan yleisimpien moraaliperiaatteiden, oman yhteisönsä perinnäistapojen ja henkilökohtaisten kykyjensä ja taipumustensa välille. Voimakkain yksittäinen moraaliperiaate on mielestäni välttää kärsimyksen aiheuttamista (edes itselleen). Tässähän ei kuitenkaan voi sataprosenttisesti onnistua, ja eräs kiinnostava täydentävä periaate voisi olla pyrkimys tehdä elämässään edes jotain erinomaisesti. Minun esittämääni kiinnostavampia näkemyksiä ja muotoiluja voi kenties löytää vaikkapa "Nikomakhoksen etiikka" tai "Taikavuori" -kirjoista. Tai sitten voi mietiskellä eräitä lyhyempiä viisauslauselmia.
Aiheetta "hämäräksi" soimattu Herakleitos, Efeson kaupungista, kirjoitti n. vuonna 500 e. a. a.:
On seurattava sitä, mikä on yhteistä. Mutta vaikka järki on yleinen ja yhteinen kaikille, monet elävät ikäänkuin heillä olisi oma yksityinen viisautensa.
Ei ole ihmisille hyväksi saada kaikkea mitä haluavat. Sairaus tekee terveyden makeaksi ja hyväksi, nälkä kylläisyyden, väsymys levon. Kohtuullisuus on suurinta erinomaisuutta ja viisautta: puhua totta ja toimia järjellisesti, asioiden luonnon mukaan.
(Fragmentit 2 ja 110-112)
Munkiksi vetäytynyt samurai Jamamoto Tsunetomo taas kirjoitti teoksessa Hagakure ("Lehvien alle kätketty", n. vuonna 1700):
Ihmiselämä on totisesti lyhyt juttu. On parempi eläessään tehdä sitä, mistä pitää. On typerää elää tässä unen maailmassa etsien ikävyyksiä ja tehden vain asioita, joista ei pidä. Mutta on tärkeää, ettei tätä kerrota nuorille, sillä siitä saattaa koitua vahinkoa, jos se ymmärretään väärin. Minä itse nukun mielelläni. Ja sen mukaisesti aionkin enemmän pysytellä asuinsijallani ja antaa ikäni kulua nukkuen.
Hetkonen. Jos aivan retorisiksi heittäydytään, niin eikös "elämän tarkoitus" merkitse nimenomaan elämän (objektina) tarkoitusta? Miksi muka elämän tarkoitusta ei voisi määrittää, ikään kuin elämä olisi työkalu ihmisen hetkelliseen olemassaoloon? Kysymyksessä ei kuitenkaan määritellä, että kenen elämän tarkoitus on kyseessä, eikä että kenen se kuuluu määrittää. Sen sijaan siitä miten ihmisen kuuluu elää ei puhuta mitään, miksi puhuttaisiinkaan? Eihän <i>tarkoituksella</i> ole juurikaan tekemistä <i>käytön</i> kanssa. Esimerkiksi auton rengas on tarkoitettu auton alle, mutta siitä riippumattomista syistä tietyn kulumisrajan ylityttyä sitä käytetään tienrakennuksessa tahi lasten keinuna, johon sitä ei käsittääkseni ole kukaan ole alun perin tarkoittanut. Tietysti tarkoitus voi iän myötä niin auton renkaalla kuin elämälläkin muuttua yksittäisinä tapauksina, mutta muuttuuko sitten se miten ihmisen pitäisi elää?
