Kysy kärmesläiseltä mitä vain!

douv sanoi:
Minkälaista opetus on?
Kuinka paljon etäopetuksena?
Oletko opetellut viittomia opiskeluun liittyen vai muuten? Onko viittomakieli valinnaisena mahdollista?

Kirjoitustulkkauskoulutus on vuoden koulutus ja se on ammattikorkeakoulun erikoistumisopintoja. Etusijalle kouluun pyrkiessä menevät siksi ne, joilla on joko korkeakoulu-, yliopisto- tai AMK-tutkinto. Ei tarvitse olla viittomakielialalta, mutta soveltuva. Esim. itse olen tradenomi. Tosin kirjoitustulkeista on kova pula, joten meilläkin on mielestäni muultakin pohjalta tulleita. Suurin osa on valmiita viittomakielen tulkkeja, jotka erikoistuvat kirjoitustulkkaukseen.

Meillä on kuukausittain ollut kahdesta päivästä viikkoon lähipäiviä. Silloin on monta kertaa aiheita, joista täytyy sitten tehdä etätehtäviä esim. etiikka, viittomat, etätulkkaus...

Meidän suurimpia asiakasryhmiämme ovat huonokuuloiset tai kuuroutuneet, joten opiskelemme viitottua puhetta (ei siis viittomakieltä). Viitotettu puhe on suomen kielen mukaisia viittomia, viittomakielellä taas on mm. oma kielioppinsa, sanajärjestys yms. Viittomat toki ovat samoja.

Viittomakieltä voi opiskella koulun ulkopuolella kansanopiston puolella ja jos haluaa ihan viittomakielen tulkiksi, niin se on neljä vuotta lähiopiskelua.

Viittomia olen lisäksi käynyt opiskelemassa vapaaehtoisesti kansalaisopiston kursseilla, niitä kun on vähän hankala opetella etäopiskeluna :D.

Mitäpä vielä... etätehtävien lisäksi työtä teettää ihan jonniin verran rekisteröidyn kirjoitustulkin seuraaminen (meiltä lähin on 100 km päässä), harjoittelut aidoissa tilanteissa ja se tärkein, kirjoitusnopeuden nosto. Siihen ei riitä ihan mesetys, käärmeessä olo ja sähköpostien kirjoittelu... Vähän riippuen lähteestä, niin olen saanut nopeutta puolessa vuodessa n.8000 merkistä/½ tuntia parhaimmillaan vajaaseen 10 000 merkkiin. Vielä saisi tulla vaikka parikin tonnia lisää, mutta se ei tule kuin tiukan harjoituksen kautta.

Monet tekevät kirjoitustulkkausta viittomakielen tulkin töiden yhteydessä tai jonkun muun esim. yliopisto-opiskelun :D ohessa. Itselle tämä keikkaluonteinen työ käy nykyiseen elämäntilanteeseen. Kuukausipalkkaiseksi on pelkästään kirjoitustulkkina vaikea päästä.

Tässäpä tätä. Tuli romaani....
 
Anwenin uusi nimi África miellyttää minua (varsinkin kun kuvassa esiintyy vaalea nainen), mutta mistä tämä nimi oikein tuli?
 
Kiitos Telimektar.:) Nimi tuli päähäni koska seurasin taannoin tv-sarjaa Serranon perhe. Siinä erään lempparihahmoni nimi oli África. Päätin ottaa hahmon nimen käyttööni nyt sitten täällä ´´muistona´´Serranon perheestä, joka loppui viimevuonna.:( Että semmoinen selitys.:grin:
 
Selvisi. Enpä tosiaan ollut katsonut Serranon perhettä, mutta ilmeisesti tämä África on sympaattinen henkilöhahmo. Mutta mistä hänen nimensä sitten tuli? Onko se normaali espanjalainen nimi?
 
Tuota, en oikein tiedä Áfrican henkilöhahmonimen syntyä. Nimi on kyllä normaali espanjalainen nimi sinänsä, luulisin sen olleen Serranon perheen käsikirjoittajan mielestä ´´helppo´´ ulkomaisellekin katsojalle.[25] Henkilöhahmona África on kiltti mutta ajoin pippurinen nuori neiti.:)
 
Mielestäni África olisi yleisempi nimi Latinalaisessa Amerikassa (Argentiina, Brasilia, Chile?), kuin koto Espanjassa tai Portugalissa. Nimen taustoista en tiedä, enkä suosiosta Espanjassa, mutta voin kyllä kysyä serkultani (joka siis on asunut Espanjassa koko ikänsä) liekö Katalonian suunassa nimi yleinen tai muuten käypä.
 
Hmm, voitpa olla oikeassa Sinilakki. Luulisin nimen olevan melko harvinainen Espanjassa, muista mainitsemistasi maista en tiedä...:p Oli niin tai näin, minusta África onm kaunis ja hauska nimi.:)
 
Mitä ajattelette ensimmäisenä herättyänne, vielä ennen sängystänousua? Vai onko aivonne vielä täysin unessa, vaikka itse nousette ja koomassa hoipertelette vessaan tai aamupalalle, minne sitten ensimmäisenä suuntaattekin.
Minä en ajattele herätyskellon sammuttamista, se on aika luonnollista, enkä yleensä edes säikähdä sen ääntä, koska se on niin hiljainen, että käytännössä herään värinähälytykseen. Yleensä heti, kun ajatus alkaa kulkea, mietin että mikä päivä tänään on ja tapahtuuko tänään jotain jännää, tai jos ei jännää, niin pitääkö koulun jälkeen jäädä harjoituksiin vai pääsenkö bussilla heti kotiin. Onhan se mukavaa virittää heti aamulla odottava fiilis, jos tosiaan jotain erikoiskivaa on luvassa.
 
Herättikö Fabu minut, vai heräilinkö itsekseni. Poikkeuksetta joka aamu se on ensimmäinen ajatukseni. Normaalisti jään kuuntelemaan, että "huudetaanko äitiä" vielä toista kertaa, ennen kuin nousen :p
 
Minä olen yleensä ihan tööt aamulla. Kompastelen sitten puoliunessa pukemaan ja aamiaiselle. Ensimmäinen ajatus on yleensä: Ynkhh, mitä kello on, ehdinkö varmasti bussiin. Olen nimittäin toivoton unikeko aamuisin. Kerrankin äiti melkein kantoi minut aamiaispöytään kun olin nukahtaa kävellessänikin!:p
 
Minä herään yleensä ajatuksiltani aika virkeänä. Tiedän mikä päivä on, tiedän paljonko minulla on aikaa käytettäväksi ennen töihin lähtöä ja jos päivässä on jotain erikoista niin tiedän senkin heti herättyäni. Joskus jos olen oikein väsynyt niin ensimmäinen ajatus on että onko pakko. Joskus taas ensimmäinen ajatus on että nukuinpa hyvin. Kiva lähteä uuteen aamuun. Mutta oikeasti saatan ajatella ihan mitä tahansa. Edellistä päivää, tulevaa päivää, näkemääni unta. Tai jotain ihan muuta.
 
Herätessäni ensimmäinen ajatus on, että nukkuuko mieheni yhä, vai onko hän jo noussut. Jos hän ei ole enää vuoteessa, mietin missä hän mahtaa olla. :D
Tämän jälkeen tajuntaani kolahtaa tulevan päivän tapahtumat. Mikäli on tiedossa jotain epämiellyttävää, alkaa heti aamusta ärsyttämään. Jos taas on tiedossa helppo päivä, oloni on rentoutunut ja tunnen myös levänneeni hyvin.
Sitten alan miettimään jaksaisinko jo nousta, vai loikoilenko vielä hetken. Yleensä tässä vaiheessa Elmeri kissa tulee 'tarpomaan' vatsani päälle ja moinen alkaa unettamaan minua aivan valtavasti ja päätän vielä loikoilla hetken. :grin:
 
Tein tästä ensin oman keskustelunsa, mutta sitten poistinkin sen ja päätin kysyä asiaa vain täällä. Ei tämä nyt ehkä ole ihan oman keskustelunsa arvoinen asia kuitenkaan...

Minulle tuli tänään vastaan haaste. Meillä töissä jokaisen pitäisi valita itselleen joku "tunnuseläin". Ja koska lohikäärme ei kuulemma ole hyväksyttävä eläin niin minun on valittava joku toinen. Ja koska itse en pysty ajattelemaan satoja maapallon eläimiä yhtäaikaa ja varsinkaan en pysty objektiivisesti katselemaan niitä miettiessäni mikä minulle sopisi parhaiten (en ota tehtävää yhtään vakavasti, en Heh heh ;) ). Siksipä kokeilen tulisiko täällä ideoita ja kysyn
Mikä eläin minä olisin?
Toki voi ajatella ulkoista olemusta jos on minut tavannut, mutta ennemmin ehkä mielikuvia, luonnetta, käyttäytymistä. En usko että väärää vastausta voi olla. Minulle kelpaa kaikki hämähäkin ja sinivalaan väliltä, mutta haluan hyvät perustelut.
 
Jos se lohari olla pitää, niin tuossa on vielä salaatti kaupantekijäisinä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Leafy_sea_dragon
 
Tasmaniantuholaista olin itsekin jossain kohtaa ajatellut hyvin pikaisesti. Tuo merihevonen oli kyllä aika hieno ;) Lentolisko tuskin ikäväkyllä käy, mutta varaanihan oikeasna eläimenä muuten, mutta en tunne itseäni suureksi ja pelottavaksi. Olen niin vähän hevoseläinten kanssa tekemisissä että en oikein osaa nähdä itseäni ponina, mutta facebookin testin mukaan ainakin olen orava.

Hyviä ehdotuksia joissa on jopa pari joita harkitsen. Aikaa minulla on maanantaihin asti joten ehdotuksia otetaan edelleen ilolla vastaan. Mitä enemmän ja erilaisempia sen parempi. Saan enemmän näkökulmaa.
 
Ylös