Lainaaminen

Näin viime yönä unta, että kirjoitin tätä keskustelua sovituskopissa tänne Kontuun. Outoa.. Oli sitten ihan pakko laittaa se ihan oikeastikkin. (Ehkäpä sillä on jotain tämän kanssa tekemistä, että kuumetta tuntuu olevan ihan runsaasti..)

Minua kiinnostaa, mitä tavaroitanne/asioitanne lainaatte kavereillenne. Elokuvia, vaatteita, levyjä, kirjoja, jne. Onko teille käynyt niin, että kaveri onkin laittanut tavarat eteenpäin kaverin kaverille ja sitten kuukausien jälkeen niitä pitää pitkin Suomea jahdata takaisin. Itselleni on niin käynyt. Nykyisin pidän listaa mitä olen kenellekin lainannut ja jos sitä ei vähän ajan kuluttua ala kuulua, niin pitää jo alkaa soitella perään. Mikä on mielestänne hyvä "aikaraja" lainaukselle? Mitä ette missään nimessä lainaisin kavereille?

Minä en lainaa rakkaimpiani, eli toisin sanoen levyjä. Jos joku pyytää jotain levyäni lainaan, mieluummin poltan sen hänelle kuin lainaan. DVD-kokoelmani on niin surkea, että harvemmin kukaan siitä mitään haluaa lainata, mutta kyllä minä niitä lainaan ihan hyvillä mielin. Levyt vain ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita.

Mulla on lainaamisesta jäänyt ihan positiivinen maku. Olen lainannut rahaa ja vaatteita ja vaikka mitä, ja kaiken olen saanut takaisin. Rahaa lainaan vain jos joku oikeasti sitä tarvitsee (joku = hyvä ystävä). Kyllä yläasteella oli vähän sellainen meininki, että kun lainaat jotain jollekulle niin saatat saada sen takaisin ihan toiselta tyypiltä. Semmoinen on tosi ärsyttävää. Ja sitten justiinsa se, että ihmiset ei välitä yhtään siitä missä kunnossa niiden lainaamat tavarat tulee takaisin. Se on tosi raivostuttavaa.

Minusta ei ole olemassa mitään sopivaa laina-aikaa, mutta jos sovitaan, että palautus on silloin niin se on silloin. Ja palauttaminen on lainaajan vastuulla, ei ko. tavaran omistajan pidä alkaa juoksemaan ympäri kaupunkia saadakseen omaisuutensa takaisin.

pois

Kyllähän sitä on joskus tullut lainattua kavereille kirjoja, CD:itä, videoita, DVD:itä sekä tietenkin rahaa.

Ärsyttää vain se, että joskus sitä omaansa saa odotella takaisin kolme viikkoa tai vielä kauemmin. Viikko on ihan sopiva aika, mutta kirja voi olla ehkä vähän kauemmin, jos kaverilla kestää lukea se. Mutta yleensä saan kaiken takaisin ajallaan.

Kun kaverini lainasi minulta Didon levyn niin tietenkin se tuli takaisin niin, että puolet niistä jutuista, mitkä sitä levyä kotelossa paikoillaan pitää, oli hajonnut. Ette arvaakaan kuinka paljon minua suututtaa. Nyt ei levy enää kotelossaan pysy.

Kerran lainasin "kaverilleni" euron ja sitä pitikin odotella pitkään, kun ei sillä mukamas ikinä ollut rahaa maksaa sitä. Muuten vain maksoi kaikille muille, joille oli velkaa ja söi joka päivä McDonaldsissa. Rasittavaa.

Ja tietenkin olen itse lainannut kavereilta aina jotain, mutta yritän ainakin pitää niistä todella hyvän huolen. Minua ei huvittaisi ostaa uusia tavaroita lainaamieni tilalle. Onneksi ei ole vielä kertaakaan pitänyt. En kauheasti lainaile tavaroita muilta, mutta rahaa useammin. Enkä silloinkaan mitään suuria summia. Jos vaikka haluaisin ostaa koulumme limuautomaatista limun, lainaisin kaverilta rahaa siihen, siinä tapauksessa, että minulla olisi jo valtaosa siitä summasta valmiina.

En lainaisi kellekään/keneltäkään yli kolmea euroa, paitsi ehkä äidille/äidiltä. Kolme euroa on minun ylärajani, mitä kavereille tai kavereilta lainaamiseen tulee.

Eräs "kaverini" on lainannut kavereiltani rahaa niin, että on lainannut uudestaan rahaa ennen kuin on maksanut vanhoja velkojaan takaisin. Ja aina kun hän edes saa rahaa, hän ei lyhennä velkojaan vaan ostaa tietenkin tupakkia. :roll: Mutta se ei kyllä kuulu minulle, vaikka siitä valitankin hänelle usein.

Mä olen lainannut monestikkin levyjä ja muutama on tullut takaisin hieman rikkinäisinä, yleensä ne jutskat joilla se cd on kiinni siinä keskellä on katkennut, ja sitten on potuttanu... Nyt en kyllä enää lainaa levyjä. Mutta joskus lainailen dvd:itä toisille, onneks ne on tullu vielä ehjänä takas... Rahaakin joskus, mutta yleensä se olen minä joka toisilta rahaa lainailee, mutta oon maksan kyllä aina takasin... Kirjoja en yleensä lainaile, ja eipä mulla ole kyllä mitää sellasia lainattavia kirjoja... Lainaan myös lehtiä (esim. Demi) sen jälkeen kun oon lukenu ne...

Sopiva aikaraja... hmm... enpä nyt tiiä silleen, kuhan se tulee takasin joskus... (ei kuitenkaan kahen vuoden päästä...)

Nyt täytyy tunnustaa että olen aivan hirmuinen pihtari kaiken lainauksen suhteen. Varsinkin levyjen ja DVD'ten, pelkään varmaan sitä että kamuni hajottavat ne tuhannen päreiksi Niitä en siis mielelläni lainaile edes parhaimmille kavereille.
Lainailusta olen oppinut sen verran että rahaa en ainakaan mene lainaamaan "puolitutuille", viimevuonnakin lainasin muutaman euron (juu, tiedän. Se on pieni summa mutta rahaa kuitenkin :roll: ) Enkä ole vieläkään saanut niitä takaisin, "kaverini" päätti häipyä kuin pieru saharaan rahoineen päivineen. Jotta semmosta.. Onhan niitä joitain muitakin tavaroita katoillut lainaamisen myötä.
Joskus ala-asteella kaikilla oli hirmuinen toisten vaatteitten lainailu-buumi. Piti mennä ennen kouluunlähtöä kaverin luokse ja pistää jotain hänen vaatteita päälleen ja päinvastoin.

Parhaana laina-aikana pidän sitä viikkoa tai vähempääkin, riippuu ihan tavarasta.

Mä en myöskään tykkää kauheesti lainailla tavaroitani kavereille, vaikkei mulla niin kauheesti mielenkiintosta lainattavaa olekkaan. Rahaa kyllä tulee lainattua, etenkin yhdelle kaverille, kun en jaksa kuunnella sen ruinaamista. Katon pääseväni helpommalla jos lainaan sille euron jonka saan 2 viikon päästä takasin kun jossen lainais ja saisin kuulla siitä sitten sen saman 2 viikkoo.
Toinen mikä on kanssa ärsyttävää on puhelimen "lainaus", siis kun toiset kysyy saako soittaa tai tekstata. Ei se niinkään kyllä haittaa jos joku hyvä kaveri lainaa ja tiiän että toisella on oikeesti tärkeetä asiaa mutta kaikille "tutuille" väitän kyllä ihan pokkana että ei akku riitä tai puhelin jäi kotiin. en tiiä mutta jotenkin se on vaan rasittavaa, varsinkin kun yleensä tiiän että sillä toisella sitä tärkeetä asiaa ei oikeesti oo. Yleisimmät on nää että, hei missä te ootte tupakilla ja muut vastaavat.
Kyniä, kumeja ja viivottimia tulee kanssa lainattua ahkeraan muille koulussa. Se on ärsyttävää myös kun ne on aina ne samat jotka niitä päivästä toiseen lainaa, mutta luulisin että olen siihen jo tottunut. Lainaan kyllä sitten ne kaikkein huonoimmat kynät, koska harvemmin niitä enää takasin saa sen jälkeen kun ne kerran on antanut. Kaverit nyt kyllä palauttaa mutta nää muut sitten ei vaivaudu.

Eniten lainaan kavereille videoita, mutta mä kyllä oon aika tarkka siitä millatteessa kunnossa ne tulee takasin, ajalla ei niinkään oo väliä kunhan ne tavarat ei vaan jää sille lainaajalle asumaan. Tuo laina-aika on kyllä tavarakohtasta. Ei-tärkeitä voi lainata pidemmäks aikaa mutta tärkeet kyllä haluaa viikon tai parin sisällä takasin.

Toisaalta jos kieltäydyn lainaamasta jotankin mulle saattaa tulla paha olo ja alan tuntee itteni oikeen pihiks. Mitä lie omantunnon vaivoja nekin sitten :wink:

Minä olen ihan kohtalaisen höveli lainaamaan kaikenlaista. Toisaalta olen myös onnettoman huonomuistinen, yleensä unohdan varsinkin rahanlainaamiset, ellei nyt kyse ole useammasta kympistä, varsin sukkelaan. Onneksi minulla on melkolailla rehellisiä kavereita, jotka kyllä aikanaan palauttavatkin lainaamansa rahasummat, ja vastaavasti myöskin kyselevät vain ihan oikeasti minulle lainaamiensa rahojen perään.
Esineet ovat sikäli helpompia, että ne säilyvät melkolailla hyvin. Kaverilta olen tavannut aina silloin tällöin lainailla DVD:itä, hänellä niitä kun on julmettu kokoelma. ihan kohtuu ajoissa olen kai ne aina muistanut palauttaakin - eikä kaverilla pahemmin valittamista, itse kun piti Pottervitostani lainassa puoli vuotta.

Minusta kamalan nuivasti lainaamiseen suhtautuvat ihmiset ovat vähän hassuja, vaikken toki minäkään kaikkein rakkaimpia tavaroitani lainaisi, enkä niitä joita kovin usein tarvitsen, eli esimerkiksi Tolkien-kirjoja. Mutta muuten olen vain tyytyväinen, jos voin olla hyödyksi lainaamalla jotakin. Jotain merkitystä tälläkin ihmisrukalla

Olen aika höveli lainaamaan kaikenlaista. Levyjä joskus oikein tuputan lainaan, että kaveritkin oppivat kuuntelemaan OIKEAA musiikkia. Toisaalta minulla on usein joku levy kaverilta lainassa, ennen kuin itse ostan sen (kyllä, ostan, en polta. Jotenkin minä en ole vain lämmennyt piratismille). Näin on ainakin vähän tuntemattoman musiikin kanssa, että pennoset eivät mene hukkaan. Myös elokuvat, kirjat, pelit ja nauhoitetut ohjelmat ovat aika kovassa kierrossa. Minulle on sattunut sen verran rehellisiä kavereita, että vaikka jokin joskus myöhästyisikin, on se aina takaisin tullut. Puolitutuille ei tietenkään lainaillakaan mitään.

Rahaa en lainaile. Suurin syy tähän on se, etten yleensä kantele sitä turhaan mukanani. Jos tiedän, että tulen reissun aikana jotain ostamaan, otan rahaa mukaan. Säästynpä ainakin mahdollisilta heräteostoksilta. Ja koska en rahaa lainaa itse, en myöskään toisilta pyydä. Toisaalta jos rahaa sattuisi mukana olemaan, ja kaveri pyytäisi, pitäisi tovi pohdiskella hänen takaisinmaksumahdollisuuksiaan ja käytettävän rahan kohteen tarpeellisuutta. Olen minä kuitenkin sen verran pihi, mitä rahaan tulee.

Luokkamme tyttöjen paljon suosimaa vaatteiden lainailua en ole koskaan ymmärtänyt, mutta tuskin olen ainut miespuolinen siinä joukossa. En jotenkin vain voisi lainata jotain niin persoonallista (ainakin T-paitojen kanssa tämä pitää kutinsa, niistä minut tunnetaan). Myös kenkien, alusvaatteiden, hammasharjojen jne. kanssa voisi lainailu olla aika nihkeätä.

Minä en pahemmin lainaile tavaroitani, muuta kuin nyt ihan parhaille ystävilleni. Ala-asteella olin nimittäin ainoa, jolla oli Harry Pottereita omana, ja koska kirjastossa oli hirmuiset jonot, niin minun kirjani sitten tietysti kiersivät kaikilla. Ja niiden kirjojen sivuilta voi edelleen päätellä, mitä kukin lukija on syönyt sitä lukiessaan... Sivuihin on kuivunut ruuantähteitä, rasvaläikkiä ja RÄKÄÄ. Oli tosi mukavaa siistiä niitä silloin aikoinaan ala-asteella....

En lainaa oikeastaan juuri mitään kenellekään. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin kamalan pihi, mutta kukaan ei halua lainata minulta mitään. Ehkäpä tavarani ovat typeriä. Raha-asioiden ollessa kyseessä minun ystäviltäni taas yleensä löytyy enemmän rahaa kuin minulta, ja siksi kukaan ei ole minulle velkaa. Tällä hetkellä minulta on vain LotRin soundtrackeja lainassa kaksi kappaletta, ei muuta. Ja nekin annoin lainaksi jostain todella hämärästä syystä

Mutta toisilta lainaaminen. Rahaa minä lähinnä lainaan silloin harvoin kun lainaan, ja yleensä vain euron tai pari. Sellaiset lainat tuppaavat unohtumaan itse kultakin, ja minussa on sen verran ilkeätä ihmistä, etten aina muistuttele tai maksele noin pieniä velkoja takaisin.

Minä olen ihan kohtalaisen höveli lainaamaan kaikenlaista. Toisaalta olen myös onnettoman huonomuistinen, yleensä unohdan varsinkin rahanlainaamiset, ellei nyt kyse ole useammasta kympistä, varsin sukkelaan.

Click to expand...

Pidetään mielessä

Minä olen materialistinen ja tavararakas luonne, joten omaisuuteni on minulle tärkeää. Luultavasti se on suurin syy siihen, etten järin mielelläni lainaile mitään kenellekään. Joskus toki jonkun kirjan tai yhdelle sukulaistytölle vaatteita larppiin, mutta harvakseltaan silti. Asiaan vaikuttaa ehkä sekin, että pari minulle rakasta kirjaa on ollut vähällä kadota tykkänään, kun lainasin ne tyypille, joka alkoikin elää liikkuvaista elämää. CD:iden lainaamista en niinkään kammoa, niille harvemmin sattuu mitään peruuttamatonta. Kirjat ja varsinkin graafiset novellit (mikä tahansa isompi paperitavara) menee niin äkkiä resuiseksi omassakin käytössä, että arkailen aika lailla niiden antamista muiden käsiin.

Lainailen tavaroitani, jos joku niitä vain kyselisi. Sellaisia esineitä/tavaroita, mitä joku lainaisi, ei vaan löydy... Jos TVstä olen nauhottanut jonkun mielestäni hyvän elokuvan, saattaa hyvinkin olla, että tuputan kaverin lainaamaan ja katsomaan sen. Eipä sitä oikein muuta tulekaan lainailtua, kirjat saa kirjastosta, samoin kuin lehdet. Levyjä löytyy 7 kpl, joten kokoelma on nyt mitä on...
Aikaraja? Riippuu tavarasta. Jos lainaat ihka uuden levyn, jota et edes ole kuunnellut, niin silloin alkaa viikon päästä sitä jo kyselemään. Mutta esim. Zoo Tycoon oli kaverillani lainassa pitkään, eikä sitä muistanut kumpikaan osapuoli.
Itse harvemmin lainailen muita kuin levyjä. Ja niitäkin vasta silloin, kun kaveri on kyllästynyt siihen. Rahaa olen lainallut entiselle kaverille enemmänkin, mutta takaisinmaksua ei ole kuulunut vielä. Ehkäpä tästä ottaa opikseen, ei kannata lainata sellaiselle, jota ei tunne. Ja sellaiselle, että ei ole varma, saako lainaamaansa koskaan takaisin.
Että näin tällä kertaa.

mä taian olla aika pihi lainaamaan, nimittäin mä lainaan vain parhaille kavereilleni enkä niillekkään kaikkee mitä ne pytää. useimmiten minulta lainataan peiliä(noin 2 minuutiksi) tai jotain koulu kirjaa välitunnin ajaksikertausta varten,ym. naapurille tuli tässä lainattua dvd mutta vain niin että hän lainasi minulle ja ne palautettiin samaan aikaan. rahaa en ole suostunut lainailemaan koska se on vaikea saada takaisin. yleensä laitan kaikkiin lainaamiini tavaroihin nimen ettei ne sotkeudu toisten tavaroiden kanssa.
sopiva lainaaika on mielestäni noin sellainen 2viikkoa.

Kavereille ja muille hyville tuttuille lainaa ihan mielellään tavaroitaan, kun tietää että ne tulevat joskus takaisin samassa kunnossa kuin lainaus hetkellä! On tietysti tavaroita joita en suostu luovuttamaan muiden käsiin (Tolkienin teokset.. Johtuen siitä, että niitä tarvitsen itse silloin tällöin...) Tavaroiden/rahojen palauttamisesta en ole niin tarkka! Siis ajasta milloin ne palautetaan. Sitten kun siihen on mahdolisuus... Usein unohdankin mitä kenellekkin olen lainannut ja sitten ihmetten kun joku tarjoaa rahaa minulle!? :roll: No hyvä kun on rehellisiä ystäviä..
Joskus vielä hävitän jotain kun joku unohtaa palauttaa lainaamansa! (ellen ole jo hävittänyt! )

Minä kuulun tähän "lainaan helposti"- kastiin, mutta meidän kaveriporukassa se menee myöskin toisin päin ja tavarat palautuvat hyvässä kunnossa. Oli sitten kyse leffasta, rahasta, vaatteesta, kirjasta tai muusta. Muutaman tyypin kanssa olen aina vähän varautunut, koska tiedän että palautuksen kanssa saattaa mennä pitkän aikaa. Ei siinä muuta ongelmaa, mutta itse tuppaan aina unohtamaan silloin koko lainauksen.
Ainut jolle en suostu enää koskaan lainaamaan mitään on siskoni. Tähän mennessä kaikki (siis valehtelematta kaikki) mitä olen hänelle lainannut on joko kadonnut tai hajonnut.
Yritin miettiä, että mitä en lainaisi ystävilleni enkä keksinyt mitään muuta kuin suuret rahamäärät. Mutta puolitutuille en lainaa mitään, tämä lainausperiaatteeni toimii vain niiden suhteen joihin luotan.
Itse jos lainaan jotain, niin pyrin palauttamaan, mitä se lainattava sitten onkin, mahdollisimman nopeasti ja tietenkin samassa kunnossa kuin olen sen saanut. Paitsi tuo ei päde kirjastokirjojen kanssa... ne minulla on aina myöhässä, jostain syystä se on ylitsepääsemätöntä palauttaa kirjastokirjat ajallaan.

Minä olen todella nihkeä lainaamaan mitään. Tämä johtuu siitä, että olen aivan törkeän tarkka tavaroistani. Jos lainaan jollekulle kaverilleni kirjan, ja siitä on yksikin sivu taittunut, nostan metelin. Kirjoja suostun lainaamaan vain hyville kavereille, joiden tiedän pitävän opuksiani kuin kukkia kämmenellä.
CD-levyjä en lainaa enää koskaan kenellekään, olen lainannut useampia kertoja ja lähes jokaisella kerralla kotelot ovat tulleet takaisin rikkinäisinä.
Itse asiassa kovinkaan moni ei edes halua lainata minulta mitään, sillä he tietävät että tutkin jokaisen tavaran suurennuslasilla saatuani sen takaisin
Rahaa lainaan hyville kavereille aika helposti. Jos olen varoissani, saatan lainata esim. 20 euroa jos tiedän varmasti saavani sen takaisin. Mutta puolitutuille en lainaa mitään, sillä en voi varmaksi tietää saavani mitään takaisin.
Myös koulukirjoja lainaan mielelläni, jos kaverit eivät itse halua kyseisen kurssin kirjaa ostaa.

Jos itse lainaan jotakin, pyrin olemaan todella huolellinen tavaran käsittelyssä. Ja yritän palauttaa lainan mahdollisimman nopeasti takaisin. Mutta erittäin harvoin lainailen mitään, sillä en itsekään mielelläni anna omia tavaroitani lainaksi. Rahaa en lainaa muilta ollenkaan (paitsi alle euron suuruisia summia), sillä takaisinmaksussa voi aina silloin tällöin ilmetä jonkinlaisia ongelmia :roll:

Ainoa asia mitä lainaan todella mielelläni, on videot. Mutta kukaan ei halua niitä lainaksi, sillä kaikilla muilla on jo DVD ja minä olen lähes ainoa jolla on pelkästään VHS

Lainaan muille aika helposti tavaroita/rahaa, jos kyseiset ihmiset vain ovat hyviä ystäviäni tai muuten hyvin tuttuja. Siskon kanssa lainailemme vaatteita, dvd-levyjä, kirjoja ym. suuntaan ja toiseen. Vaatteita on helppo lainailla, koska olemme molemmat samaa kokoa. Emme tosin lainaile mitään arkipäivän vaatteita, yleensä suunnistamme toisen vaatekomerolle, jos olemme lähdössä yhdessä viihteelle. Ei aina jaksa laittaa omia bilevaatteita päälle. Kenellekään puolitutulle en menisi koskaan lainaamaan mitään.

Vaikea sanoa tuosta aikarajasta, koska en ole ikinä jotunut kyselemään lainaamiani tavaroita takaisin. Kyllä ne on aina ihan "ajallaan" palautettu. Ei minua esim. haittaa, vaikka joku cd-levyni tai dvd-leffa olisi lainassa useampia viikkoja, kun vain tiedän, että kyllä se sieltä vielä kotiutuu.

Tuon rahan lainaamisen suhteen olen aika onneton. Vaikka minulla ei itselläni olisi rahaa juuri yhtään, olen valmis lainaamaan viimeisetkin roposet jollekin läheiselle, jos hän niitä pyytää. Tästä syystä olen joskus joutunut itse lainaamaan rahaa, koska olen antanut omat rahani pois.

Hassua miten tarkkoja ihmiset tuntuvat lainaamisen suhteen olevan. En siis tarkoita että siinä mitään pahaa olisi, mutta minusta se vaan on jotenkin outoa.
Itse olen aina lainaillut tavaroitani/rahojani aika rennosti, tutuille ja vähemmän tutuillekin. Toki on esim. joitain cd-levyjä joita en voisi lainata, koska kuuntelen niitä melkein päivittäin, mutta ei näitäkään kovin montaa ole.

Tavaralla itsessään ei mielestäni ole sen kummempaa arvoa, vaan tavaroiden tuottamalla hyödyllä/ilolla, ja jos minun tavarani jollekin muulle tuottaisivat iloa, niin miksipä en niitä lainaisi. Oikeastaan aika usein käy niinkin, että jos joku pyytää lainaan vaikka jotain levyä tai vaatetta jota en itse tule yleensä käyttäneeksi, niin annan sitten samantien koko tavaran toiselle - tosin usein sellaisella varauksella, että jos jostain syystä joskus haluaisinkin tavaran takaisin, niin sitten saisin sen.

Rahan kanssa on myös sillälailla, että jos joku pyytää jonkun 50 senttisen lainaksi, niin voin samantien antaa koko kolikon, jos minulla ei hirveää rahapulaa silälhetkellä ole. Tämä ei oikeastaan ole järkevää, mutta väliäkös silläkään on. Muutenkaan en ole rahalainojen kanssa niin tarkka, riittää että maksaa takaisin suunnilleen lainaamansa verran, ei tarvitse mitenkään sentintarkasti olla. Usein tulee myös sovittua, että jos minä vaikka ostan kaverilleni kupillisen kahvia kahvilassa, niin hän sitten seuraavalla kerralla ostaa minulle, eikä sen tarkemmin niitä summia laskeskella. En minä vaan osaa olla kovin pikkutarkka, edes raha-asioissa, joissa ehkä pitäisi olla.

Ehkä ainoat jutut mitä olen vähän huonompi lainaamaan, ovat keittokirjani, niistä kun jokunen on lainaamisen jälkeen jäänyt saamatta takaisin. Toki silti voin lainata keittokirjojanikin, kunhan tiedän saavani ne takaisin suht pian - sekin kun on ikävää, jos joku tuollainen kirja mistä sitten pitäisi tarkistaa jotain ohjetta, onkin lainassa kuukausikaupalla.

Kummasti sitä vaan tavaroihin kiintyy. Minusta on ihan ymmärrettävää, että joitain rakkaita esineitä ei lainaa mielellään. Ja vahingoittumisen pelossa ei aina viitsisi paljon mitään muutakaan lainata.
Itse kyllä voin lainata parhaille ystävilleni ja tutuillekin esim. CD:itä ja DVD:itä. Harmi vaan, että lainauksen jälkeen yksi sun toinen DVD on vähän vahingoittunut ja joku kirjan kansi oli lainaamisen jäljiltä aika pahassa kunnossa. Joten ymmärtänet, Bombycilla, miksi lainaaminen voi tuntua joskus vähän kurjalta.
Vaateiden lainaaminen kavereille kuulostaa oudolta ajatukselta. Vaatteet ovat niin henkilökohtaisia. Tosin siskolleni voin lainata joskus jonkun vaatteen ja toisinpäin, mutta mitään lempiarkivaatteita nyt ei kuitenkaan.
Rahaan ei sentään tule mitään kiintymystä, joten sitä voin hyvinkin lainata, riippuen senhetkisestä varallisuudestani. Ja mukavinta tietenkin on, jos tietää saavansa rahat myös takaisin, mutta tämäkään ei aina ole mikään ehto pienien summien lainaamisessa.

Tavara, jota en ikipäivänä lainaisi kenellekään (oman perheen ulkopuolelle) on oma painokseni TSH:sta. Se on nytkin jo aika kärsinyt, pokkaripainos kun on. Enkä vain kestäisi ajatusta, että se on jossain ulottumattomissani pitkän ajan.