Lainaaminen

Olen aivan suunnattoman tarkka tavaroistani. Kaiken pitää olla niin täydellisessä kunnossa kuin vain on mahdollista.

Muistuu tässä elävästi mieleen tapaus muutamaa vuotta aikaisemmin kun äiti rikkoi ensimmäisen Potterini heitettyään sen portaita alas. Minä istuin kolme tuntia vessassa itkien pienen kannen rikkoutuman takia ja vaadin saada uuden.

Yleensä jos joku lainaa minulle jonkin tavaransa, pyrin pitämään siitä niin hyvää huolta kuin vain suinkin osaan. Pidän turvallisissa paikoissa enkä missään tapauksessa lue esimerkiksi kirjaa ruokapöydässä. Muita tavaroita ei kamalan usein tule lainailtua, mutta myös kaikista muista tavaroista pidän yhtä hyvää huolta.

Yleisesti ottaen lainaan vähemmän tärkeitä tavaroita sukulaisteni lisäksi vain muutamalla läheiselle ystävälleni, joiden tiedän pitävän niitä hyvässä kunnossa ja palauttavan ajallaan. Koskaan en kuitenkaan ainakaan helpolla kenellekään lainaisi Sormusten herraani taikka kahden ensimmäisen elokuvan See-versioita. Sen verran fanaattinen ihminen kuitenkin loppujen lopuksi sitten olen.

Yleensä tavaran lainausaikani riippuu itse tavarasta. Mikäli kyseessä on vaikkapa pitkä tai muuten vain työläslukuinen kirja, jota en itse nyt kamalan vähään aikaan tahdo lukaista, lainausaika riippuu täysin lainaajasta. Mutta jos kyseessä on aivan uusi tavara, jonka tahtoisin itse lukea/katsoa ym, vaadin sen yleensä seuraavana päivänä tai viikon sisällä takaisin. Mihinkään monen vuoden lainausaikoihin en kuitenkaan missään nimessä ryhtyisi.
 
Kyllä minä toki ymmärrän, että ihmiset eivät halua tavaroittensa 'vahingoittuvan', mutta kun itselleni sellaisellakaan ei erityisemmin ole väliä - tai siis toki silloin on, jos jokin esine vahingoittuu sillätavoin, että se haittaa sen käyttöä. Eli jos CD-levyyn tulee naarmu, niin se harmittaa, mutta jos levyn kanteen tulee jotain naarmuja tms. niin ei se erityisemmin minua haittaa.

Tai no, vähän harmittaa kun pikkuveli taittelee kirjojen sivuja. Ei se missään pokkareissa ja sellaisissa, mutta uudessa hienossa isossa muumikirjassa kyllä vähäsen.
 
Firena sanoi:
Minulla on tapana kääriä levyt WC-paperiin ja sitten vielä johonkin sanomalehteen tms. Pelkään niin, että kannet tahtautuisivat tai menisivät rikki.

Itse en omia tavaroita kääri kun niitä muille annan, mutta jos ystäväni lainaa cd:n tai elokuvan, niin tungen sen paitojen sisään reppuun, etteivät ne matkalla vaan vahingoittuisi. Kotona pidän niitä visusti laatikossa tai muualla missä ne eivät voi särkyä. Kohellan yleensä niin paljon, että kaikki hajoaa. Kerran hajotin ystäväni cd:n kannen ja olis ihan paniikissa. Olin jo valmiina ostamaan uuden cd:n tai ainakin vaihtamaan kannet siihen. Ystävä oli sitten, että ei se haitta ja jos ehjiin kansiin vaihdan, niin se riittää.. :roll:
 
...

Bestiksille tulee lainattua oikeastaan ihan kaikkea. Ja ne tulee takaisin kun pyytää. Kirjastokortin lainaus on yksi epäonnistuneimmista lainauksistani, kaverini kun ei palauttanut kirjoja ajoissa, lähti kesäleirille, jätti puhelimensa kotiin ja sain sitten selvitellä laskuja hänen äitinsä kanssa... :roll:
Ja sitten on tullut lainattua yhtä tietokonepeliä ystävälleni, jotta hänen kaverinsa polttaisi sen tälle ystävälleni ja seuraavana päivänä sain tietää, että ystäväni kaveri oli polttanut pelin niin itselleenkin kuin kolmelle kaverilleen. :o
 
Kirjastokortti myös on henkilökohtainen, eikä sitä siis saisikaan lainata muille.
Tai tällaisen saarnan ainakin joskus kirjastontädeiltä sain.
 
Re: ...

Kynteli sanoi:
Ja sitten on tullut lainattua yhtä tietokonepeliä ystävälleni, jotta hänen kaverinsa polttaisi sen tälle ystävälleni ja seuraavana päivänä sain tietää, että ystäväni kaveri oli polttanut pelin niin itselleenkin kuin kolmelle kaverilleen. :o

Se olisi kivaa jos ilmotettaisiin kyseisen asian omistajalle, että poltetaanko sitä koko Suomelle vai vain sille lainaajalla. Ei siinä mitään pahaa (ainakaan paljoa) jos kaverin kaverillekin, mutta voisi ilmoitta, kerpule! :x
Nykyisin en enää hirmuisesti lainaa sellaista, minkä voi polttaa. Tai ainakaan puolitutuille. Niille en kyllä lainaa mitään.. :D
 
En pahemmin lainaa kenellekkään mitään, yleensä annan tai tarjoan jos olemme esim. shoppailemassa. Tuntuu vaan välillä siltä että rahaa on aivan liikaa ja sit se poltaa taskussa.
Oon nyt kaksi kertaa lainannu CD-levyjäni, Spice Girls'sin 3kk sitten ja Kelly Rowlandin n. vuosi sitten enkä ole vieläkään saanu niitä takaisin.
En kyllä pahemmin niitä kuuntelekkaan, mut ne on silti mun omaisuutta.
Vaatteita en enään lainaa huonojen kokemuksien takia, viimeksi kun lainasin vaalean villatakin kaverilleni sain sen takaisin toinen hiha ihan täynnä purkautuneita lankoja. Valitin kyllä siitä, mutta ne oli jo kuulemma sellaisia kun mä lainasin sen. Ja pa**at!!
Kirjoja sitten useimmiten lainailen kavereilleni ja toisinpäin.
Vaikka kuulunkin Sisters Clubiin, niin ei se hylly vielä ihan täynnä ole Replica-kirjoja.
 
No eipä minullakaan hirveästi ole tavaroita mitä lainata. Joskus joku elokuva ehkä tai cd, kirjoja en lainaa, koska en omista montaa niitä, mutta ne ovat minulle tärkeitä. Jos joku ne pilaa niin minä itse, eikä joku muu. Cd:täkään en hirveän mielelläni lainaa, ihan vain koska ne saattavat tulla takas ties missä kunnossa. Huomatkaa, ei siis tahallisesti, mutta vahinkoja sattuu. Onneksi kaikki kaverini kuuntelevat melkein täysin erilaista musiikkia, joten cd:ni pysyvät kotona :p

Itse olen aika hysteerinen, jos lainaan jotain. Jos lainaan kirjan tai cd:n kaverilta, niin käärin sen johonkin (pipo sopii muuhunkin kuin päähän) ja varon reppua koko päivän. Kotona pyrin laittamaan sen jonnekin, missä se on turvassa, mutta josta kuitenkin saan sen. Ja tietenkin pitää koko ajan varoa, ettei vahingossa sille tapahdu jotain. On aina helpotus palauttaa esine takaisin samassa kunnossa kuin sainkin sen.

Rahaa en mielelläni lainaa kellekään. Pihi minä. Kavereille tulee lainattua ja rahat tulevat kyllä hyvin takaisinkin. Mutta yleensä olen itse rahapulassa, joten rahaa ei ole lainata. En tosin hirveästi rahaa myöskään lainaile itselleni, koska minullakin on hyvä, mutta lyhyt muisti, joten voi joskus unohtua maksaa takaisin. Onneksi tosin tähän mennessä olen kaikki velkani takaisin maksaneet (eivätkä ne ole olleet kuin jotain euron tai kahden luokkaa, suuria summia en ala lainailemaan muilta kuin vanhemmilta).
 
Omat tavarani ovat aika sosialisoituja. :D Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa lainailemme toisillemme milloin mitäkin. Tälläkin hetkellä päälläni on hänen vaatteitaan, sekä hänen levyjänsä ja kirjojansa on aika kasa hyllyssäni. Ja toisinpäin. Ja tavaroiden palauttamisen kanssa on sitten vähän niin ja näin... yleensä unohdan samantien, että olen lainannut jollekin jotain (ja samoin myös ystäväni - eli kumpikin on lopulta ihan sekaisin, että mikä tavara nyt taas oli kenen).
Muutenkin lainailen yleensä tutuille mitä tahansa, en ole turhan tarkka tavaroideni kanssa. Kunhan tulevat edes jossain kunnossa takaisin (okei, levyt ovat poikkeus, niiden soisin tulevan siinä kunnossa takaisin, kuin olen ne lainannutkin).
Rahaa tulee kyllä harvemmin jaeltua kenellekään, mutta lähinnä siitä syystä, että en juurikaan omista sellaista. Enkä yleensä ole kovin innostunut rahan lainaamisesta muilta, koska tiedän, että minulle tulee kuitenkin vaikeuksia maksaa takaisin.
 
Minä lainaan melkein mitä tahansa minulta pyydetään. En oikein osaa sanoa ei, vaikka eipä kyllä usein olisi ollut tarvekaan kun ei minulta ole mitään kovin arvokasta pyydetty ja jos on, on pyytäjä ollut sen verran läheinen ihminen jolta olen tiennyt saavani omani takaisin. Rahaa olen lainannut vähän suurempiakin summia, mutta olen kyllä saanut aina lainaamani myös takaisin.

Kirjoja minä usein suorastaan tuputan ihmisille lainaan. Se on paras keino saada ihmiset lukemaan niitä kirjoja, joita haluan heidän lukevan ja yleensä ihmiset saa sillä tavoin myös pakotettua keskustelemaan ks. kirjoista. Tosin usein olen saanut kirjani takaisin huonommassa kunnossa kuin missä olen ne lainannut pois. Se on ärsyttävää, itse käsittelen kirjoja niin hyvin ja pidän niistä huolta joten on inhottavaa saada kirja takaisin täynnä rasvatahroja ja kannet koirankorvilla. Usein en myöskään saa kirjojani takaisin niin nopeasti kuin haluaisin. Jostain syystä minua kiusaa aukkopaikat kirjahyllyssäni. Mutta no, tuputan kaikesta huolimatta niitä kirjoja lainaan toisille vaikka olenkin niistä huolissani...

Itse en yleensä lainaa toisilta mielelläni mitään. Kirjoja joskus, mutta luen ne yleensä samantien etteivät ne unohtuisi hyllyyn seisomaan. Niin ja musiikkia olen myös lainaillut toisilta, oma cd-valikoimani on hyvin pieni.
 
Minä kyllä lainaan levyjäni.. Ja useimmiten käy niin, etten edes muista lainanneeni levyä. Huomaan vain tyhjön kohdan cd tornissa ja ihmettelen, että mikäköhän levy tuohon väliin kuuluisi. Sitten saankin soitella mahdollisia lainaajia läpi ja kysellä mahtaako heillä olla joku levyni ja mikäköhän levy se on :D Huvittavinta on se, että minun kyllä pitäisi tietää mikä levy puuttuu sillä levyni ovat aakkosjärjestyksessä eikä niitä edes ole kamalasti.

Rahaa minulta harvemmin lainataan, sillä ei minulla oikeastaan koskaan sitä ole. Kaiken lisäksi olen erittäin huono perimään velkoja. Se vain tuntuu jotenkin niin inhottavalle mennä toiselta pyytelemään rahoja.. Itse kyllä olen melkeinpä velka kierteessä. Aina kyllä maksan velkanu heti kun rahaa saan.

Vaatteet taas.. Koskaan en oikeastaan ole ymmärtänyt niiden lainaamista. En jotenkin vain voisi kuvitella lainaavani jollekkin vaatteita.. Selitystä en kyllä osaa antaa, sillä eivät vaatteet sillä tavalla ole minulle tärkeitä.

Mitä taas laina-aikaan tulee.. Itse ainakin pyrin sopimaan etukäteen miten pitkään tavarani ovat lainassa. Se on kaikin puolin helpompaa kuin mitä olisi jos vain odottelisi, että koskakohan se toinen mahtaa palauttaa.
 
Minä oon kanssa semmonen että lainaan mitä pyydetään. Rahaa lainailen joka päivä muutamiakymmeniä senttejä enkä läheskään aina muista periä taaisin. Toisaalta en ota siitä kauheaa stressiä, koska olen luultavasti itsekin jättänyt maksamatta velkoja, unohtelevainen kun olen.
Vaatteet pyörivät minulla ja kavereillani miten sattuvat. Tälläkin hetkellä minulla on yksi ystäväni paita päällä. Se vain on inhottavaa, että oon itse lihavampi kuin suurin osa kavereistani.. Venytän varmasti kaikki niiden vaatteet.
On se kyllä aika jännä ku jollekki kaverille on sillee:"Hei! Sulla on uuet housut ja paita ja toppi!" Nii toine vaa, no tämä on sen ja tämä sen ja tämä sen. Muistan ku joskus jonkun kanssa keskusteltiin asiasta nii se sano ettei sillä oo muuta omaa päällä ku sukat. :D
Levyjä en paljoa lainaa, enkä otakaan kyllä lainaksi. Vhs-videot sensijaan pyörivät myös. Ärsyttää vaan ku lempileffani oli yhdellä kaverilla kesästä asti lainassa, sitten sain sen takaisin, katoin sen kolmesti kahden päivän aikana, ja se taas meni seuraavalle lainaan. :D
Mutta eipä se haittaa. Joskus kuitenkin tulee takaisin, ja jos ei tule niin......
..Josta tulikin mieleeni että yksi parhaista levyistäni on ollut kohta vuoden lainassa puolitutulla joka asuu aivan toisella puolella Suomea..
 
Lainaan kauheasti kaikkea kaikille.
Palautakunjaksat-mentaliteetillä,luonnollisesti.
Rahaa lainaan,tosin vain jos tiedän saavani takaisin saman+jotain extraa.
Ilman palvelusta ei minulta saa kuin pahan mielen.
Kirjoja lainaan usein kavereille.
Tosin muistan myös karhuta takaisin.
Maallinen mammona ei toki tee onnelliseksi,
mutta yllättävän paljon se sitä kuitenkin helpottaa.
Mielummin rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä
(AA,Roope-Sedän huoneentaulu)
Lainaaminen on minusta ihan hyvä tapa.
Kun autat,saat itse apua tarvittaessa.
Jos et auta,et voi sitä vaatiakkaan.
Itse en ole koskaan lainannut itselleni rahaa.
Opintolainaan ja asuntolainaan varmaankin joudun joskus turvautumaan,
mutta pankki ja valtio taatusti saa ainakin omansa pois...

Lopuksi turha mutta toivottavasti viihdyttävä anekdootti lainaamiseen liittyen.

Olen lainannut elokuvan "Unforgiven" kerran.
Se on se,jossa Clint Easwood yrittää olla hyvä,mutta ei osaa antaa anteeksi kenellekkään,kaikista vähiten itselleen,
ja niin paha sheriffi hyppii hänen varpailleen ja
Clintin hyvän vaimon pitkäaikainen työ menee hukkaan ja Clintin hahmosta tulee juoppomurhaaja.
Ei muuten,mutta ostin sen itselleni DVD:nä.
Siis;jos sinulla on video "unforgiven",jonka kanteen on teipattu Clintin kuva jossa se ratsastaa valkealla hevosella,samasta elokuvasta,
niin se on sinun nyt.
Älä ilkeyttäsikään palauta sitä takaisin.
Ei kuulu sen VHS:än tapoihin.
Lainaa eteenpäin niin paljon kuin ikinä pystyt.
 
Levyjä, rahaa, kirjoja ja lehtiä olen lainaillut, kukaan ei oikeastaan ole pyytänyt mitään muuta... :roll: Tavaroita alan kyselemään n. kuukauden kuluttua, rahaa jaksan odottaa hieman kauemmin takaisin. Onneksi kukaan ei ole lainannut tavaroitani eteenpäin, olisin kyllä nirhannut sellaisen ihmisen...
 
Minä lainaan kaikilta kaiken aikaa jotain, kun omat on unohtunut kotiin, hukkunut matkalla tai kadonnut salaperäisesti. Kirjat ovat aina erityisessä suosiossa... Ja vaateet, onnistun hukkaamaan aina kaiken, rahat jäävät aina kotiin ja muu jotenkin häipyy...
 
Itse lainailen harvoin mitään, rahaa etenkään. Minusta vain tuntuu pahalta olla jollekin velkaa jotakin. Lainaan kyllä rahaa sangen auliisti tuttavapiirissä, mutta olen kyllä tarkkana kenelle rahaa menee. Yleensä en lainaa isoja summia kuin perheenjäsenille tai todella hyville ystäville. Jos tiedän jonkun jättäneen joskus velkansa maksamatta tai vitkutelleen niiden kanssa kohtuuttomasti, en lainaa hänelle rahojani toiste. Olen koettanut pitää mielessäni isäni neuvon olla lainaamatta oikeasti järkyttävän isoja summia ystäville, sillä "mikään ei pilaa ystävyyttä niin pahoin kuin raha". Olen samaa mieltä.

Kirjojani en suostu lainaamaan. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja jos joskus myönnyn, pidän tarkkaa kirjaa siitä kenelle kirja menee ja missä kunnossa se palaa. Pienikin naarmu kannessa riittää pilaamaan päiväni. Minusta vain yksinkertaisesti tuntuu pahalta kun joku kohtelee kultasiani kaltoin.

Muun tavaran lainaamisen suhteen olen melkoisen avoin. Harvemmin vain kukaan tulee mitään rahaa ihmeellisempää lainaamaan.
 
Maltahwesta sanoi:
Usein unohdankin mitä kenellekkin olen lainannut ja sitten ihmetten kun joku tarjoaa rahaa minulle!? :roll: No hyvä kun on rehellisiä ystäviä..

Tänään sitten se taas tapahtui. Kaveri jota en ollut nähnyt pariin viikkoon antoi minulle rahat käteen ja kiitti lainasta. En muistanut ollenkaan että joku yleensäkkään oli mitään minulle velkaa. Siinä sitä taas nähtiin että pitäisi varmaan tosiaan käydä pitämään kirjaa noista lainaamisista. Suuremmatkin summat unohtuvat minulta jos ei niistä muistuteta. Iso velka lista seinälle! :D
 
Yleensä mulla on lainauksista ollu ihan positiivisia kokemuksia.. Mut muistan kun joskus ala-asteella lainasin yhelle luokkakaverilleni koira-kirjan, kun sen piti pitää esitelmä koirista. Tykkäsin koirista sillon ihan kamalasti, ja se kirja oli mulle tärkee ja kun sen sain takasin, se oli melkeen kun jyrän alle jääneen näkönen.. kulmat rikki yms. :( En oo kyllä sitä kirjaa sen jälkee lainannu kellään...

Kirjasto on kiva paikka kun sieltä voi lainata levyjä mitä itte ei oo vara ostaa, mutta mua raivostuttaa se, miten ihmiset kohtelee kirjaston levyjä.. Ainakin vanhemmat levyt on tavallisesti niin naarmusia, ettei ne autossakaa soi kun pätkien.. :x
Yleensä jos mä itte lainaan joltain jonkun kirjan, levyn tms. Oli se sitte kirjastosta tai kaverilta, ni mä pyrin kohtelemaan sitä niin hyvin, että se on takasannettaessa samassa kunnossa, kun lainatessa..

Tommoseen mä en onneks oo törmänny, että multa lainattua tavara, esine tms, olis kiertäny monella ennen kun oon saanu takasin.
 
Maltahwesta: Toivoisin, että minulla olisi rehellisiä isoveljiä, tai no rehellisiä ne kyllä ovat, mutta yhtä huonomuistisia kuin minä, pää kuin seula eikä mitään muisteta pitempään kuin ensimmäiset kymmenen minuuttia. (hyvä tekosyy olla tekemättä uudevuodenlupauksia) Isoveljet ovat, jos oikein muistan, velkaa yhteensä ainakin muutaman tai parikymmentä euroa, pitää varmaan taas alkaa karhuta... :twisted: Onneksi minä en ota niistä mitään maksamattajäämisveroa, sillä muuten isoveli-parat olisivat minulle velkaa jo varmaan satatuhatta... Joo, kiva, taidan olla itsekkin velkaa ainakin 4 euroa suuntaan tai toiseen, mutta sitä ei varmaan kukaan muista. Nyt kun muistui mieleen, tietenkään ei ole mahdollisuutta maksaa ennen kuin ensimaanantaina, ja siihen mennessä ehdin takuulla unohtaa koko jutun autuaasti...
 
Siinäpä se vähän onkin kun minulle ei ole niin väliä saanko rahani takaisin päivän, kahden vai vasta kuukauden päästä. Kunhan takaisin tulevat. Mutta kun ei pidä lainoistaan mitään kirjaa niin kyllähän ne unohtuvat. Suuremmat toki muistaa paremmin ja ne nyt yleensä tulevatki nopeasti takaisin, mutta ne ihan muutaman euron lainat, vaikkapa kahvilla käynnin yhteydessä jäävät. Kaipa niistä suurin osa joskus aina takaisin tulee. :)
Kaveri heittikin vitsillä, että ei koskaan enää maksa minulle mitään velkoja takaisin, kun unohdan aina kaikki kuitenkin. :D
 
Ylös