Lainaaminen

Minulla on kavereiden kanssa sen verran erilainen musa-, vaate-, etc maku ettei oikein ole mitään lainattavaa.

Rahaa tulee kyllä annettua, mutta ei kukaan laske paljonko on kenellekin antanut. niitä sitten korvataan ostamalla hampurilaisia tai vastaavia.

Menin ihan panikkiin tässä yksi päivä kun kaveri oli kadottanut levyni. (Miun rakkaimman The Beautiful Southin levyn ) Olin ihan sekasin ja etsin jo nettikaupoista levyä ja hintoja. Sitten ilmottelin niistä kaverille ja olin, että ala tilaamaan uusi jos ei ala löytyä. Onneksi se sitten vihdoin löytyi ja kaverini pääsi pälkähästä.

Kerran kaveri taas lainasi elokuvan minulle (itse nauhoitetun) ja minä sitten säikähin ihan kamalasti kun kotelo repesi. Sitten selvisikin, että se oli jo revennyt aikoja sitten, eikä minulla ollut mitään tekemistä sen kanssa. Taisin kyllä yhdet yöunet menettää sen takia. :roll:

Mulla on "melkoinen" kokoelma animea cd:illä ja ne on koko ajan kavereilla kierrossa... Joo no musiikki cd:itä en mielellään lainaa kun jäi yläasteelta siitä huonot kokemukset: levyt naarmuilla, kannet hajalla etc... Joo no jos annan jonkinlaisen "pienen" pinkan leffoja/animea kaverille lainaan on pinkka pian hajallaan ja se on levittäytynyt useamman kaverin luokse... Siinä on sitten kiva haeskella omiaan pois.. Esim. oli yks anime sarja lainassa kaverilla (5 cd:tä) ja se sitten meni toiselle kaverille ja taas toiselle ja osa oli yhdellä osa toisella ja osa kolmannella henkilöllä... Sitten kun kyselin takas niin ei yhtä cd:tä ollut kuulemma kellään.... Joo no onneks löyty sitten kyseinen cd pienen etsinnän kautta, mutta se on taas hukassa kun se jolla se oli anto sen yhelle toiselle, joka sano et se oli antanu sen jo takas sille yhelle, mut se yks sano et ei se oo saanu viel sitä takas....*huokaa* aattelin koota kaikki omat cd:t pois lainasta ja tehdä pienen inventaarion ja jos ei kaikkia löydy saavat sitten porukalla miettiä miten ne hommaa mulle uudet... Vasta kun kaikki on takas harkitsen asiaa et annan jotain taas jollekin lainaan...

Siskoille nyt voi aina lainata jotain... Ei sen puoleen mä lainaan niiltä aina jotain... Sen jälkeen kun vanhin sisko tuli raskaaksi ja liho, eikä ole vielä saanu painoaan takas siihen mitä oli ennen raskautta vaikka tyttö on jo 11kk.. Niin mulla on ollu siltä lainassa jotain 4-5 pussillista vaatteita... Eikä sillä oo toivoakaan et saa niitä takas ennen ku ne mahtuu sille... Ei sen puoleen ei se oo niitä halunnukaan viel takas... Meillä on sellainen "mikä-on-mun-se-on-myös-sun....tilapäisesti" tapa... eli jos joku ostaa hyvän kirjan muut sisarukset saa sen sitte lainaan... ja palautus on sitten joskus kun muistaa... Siskoilla on ollu mun kirjoja lainassa jo pari vuotta, mutta sama on myös toisin päin... Perheen sisäinen lainaus on mun mielestä ihan eri juttu kuin et lainais jolleki kaverille.. Sisko jos hajottaa esim. mun housut, ei siinä mitään, se korjaa ne.. (tosin kumpikaan sisko ei osaa käyttää ompelukonetta, mut nyt vain kuvallisesti puhuen) Toinen sisko taas maalas jotain raksassa mun housut päällä (HUOM MUN AINOAT URHEILUHOUSUT) ja ne meni sellaseen ihanaan hopean väriseen maaliin (housut itessään siniset) niin ne on ollu siitä asti sitten sen.. Mä niitä huoli takas.. Mä taas sain siltä yhet toiset housut "lainaan"... Mut asia vaan on silleen et perhe saa koheltaa ja hajottaa vahingossa mun tavaroita jos mä oon ne kerran niille lainannu, mut kaverit ei saa... Siis saa lainata mut ei missään nimessä hajottaa...

Koska kirjahyllymme ja DVD-kokoelmamme on melko laaja, meiltä halutaan lainata niitä kohtalaisen usein. Lainaan niitä yleensä suopeasti, koska tunnen ihmiset, joille lainaan, enkä anna lainaksi kirjoja, joiden on tärkeää säilyä hyvässä kunnossa (kuten vaikkapa Kirjeitä joulupukilta). Toisaalta tiedän tuttaviemme kunnioittavan toisen omaisuutta, joten en pelkää, että kirja tulisi takaisin kahvitahroitettuna tai DVD raapiutuneena, tai jos tulee, tiedän syyllisen korvaavan vahingon.

En koskaan antaisi mitään lainaan ihmiselle, jota en tunne tai edes puolitutuille, enkä kenellekään, jonka en voi luottaa pitävän tavaroista hyvää huolta. Mutta toisaalta, lainaa pyydetään yleensä kirjahyllyämme katsellessa, eikä tuntemattomia ihmisiä tai puolituttujakaan päästetä niin pitkälle kotiimme, joten ongelmaa ei yleensä synny.

Koska meiltä on yleensä lainassa tavaroita useilla ihmisillä, on mahdotonta muistaa, mitä on lainannut kenellekin, joten käytössä on lainausvihko. Siihen merkitään, mitä on lainattu ja kenelle, ja kun tavara palautuu, merkintä viivataan yli.

Yhden kerran lainaamani kirjan selkämys taittui lukiessani, ja pelkäsin omistajan harmistuvan siitä (veljeni muun muassa ei siedä sitä, että pokkareiden selkämys taittuu. Sain aikoinaan alkukielisen Taruni juuri sen vuoksi, että niille oli käynyt juuri näin ja veljeni halusi uudet), joten palauttaessani kirjaa tarjouduin ostamaan uuden. Onneksi omistajan mielestä kirjat joka tapauksessa kuluvat ja kärsivät lukemisesta, joten hän ei ollut tapahtuneesta pahoillaan.

Lainailen elokuvia ("ja nehän tulee takas ehjinä?"), kirjoja harvoin kun ei ole kysyntää ja kyniä koulussa. Kynien ja elokuvien lainaus on ihan helppo juttu miulle kunhan ne tulee ehjinä takas (ja mieluiten takas viikon sisällä, varsinkin elokuvat). Kynät seikkailevat enemmän kuin minä Yleensä lainaan sen ja tunnin lopussa se on jo toisella puolella luokkaa vaikka lainasin sen vieressä istujalle.

Kirjoja en lainaile mielelläni Ne ovat liian "henkilökohtaisia". Ja jos olen lainannut kyselen joka toinen päivä "ootko jo lukenu?" ja lainaajalta näyttävästi menee vain hermot ja lukunautinto.

Itse lainaan muille yleensä kavereilleni rahaa, sillä he maksavat takaisin aina seuraavana päivänä, sekä joillekin kavereilleni kirjoja, mutta pidän aina pitkän saarnan, ettei kirjaa saa pilata, ja sitä lukiessa tulee käyttää kirjanmerkkiä. Lainailen joskus myös leffoja.

Itse en yleensä lainaa muilta mitään, korkeintaan tunnilla kynää, ja sekin tapahtuu harvoin.
En muista milloin viimeksi olisin lainannut keneltäkään rahaa tai kirjaa, mutta olen lainannut kaveriltani PS2-pelejä, tai oikeastaan olemme lainanneet niitä toisillemme, niin kumpikin saa uutta pelattavaa

Jonkun kirjan oon joskus lainannu kaverille (muutama vuosi sitten) eikä oo takasin kuulunut.
Kaveri kyllä sano et hällä ei sitä oo, mut luulenpa et se on vahingossa palauttanut sen toiselle kaverilleni, jolla on samanlainen kirja. Ei vaa oo tullu otettua asioista selvää, mut ei se mikään arvokas tai kauheen hyvä kirja ollut, että pitäköön hyvänään.

Ja aina jos lainaan jonku kirjan, niin hyvää huolta täytyy lainaajan siitä pitää, tai muute onki sit vähän huonompi homma(varsinki Harry Potterien suhteen!)

Kuukausi sitten lainasin kamulle Hobitin, jossa on vain 307 sivua muistaakseni. Itse olisin lukenut sen jo moneen kertaan, ja kamu sanoo olevansa sadan sivun kieppeillä. Alkaa huolestuttaa hiukan. Väittää olevansa kiinnostunut Hobitista, ja kehuukin vielä. Itse olen lukenut TSH:ta kaksi kuukautta (luen joke toinen päivä) ja olen jo Kuninkaan paluun Rohanin kutsunnassa.
Tai no, miksei se nyt siitä tykkääkkin, mutta epäilykset alkoivat kasvaa eilen illalla yhden jutun kuullessani. Toinen hyvä kaverini oli lainannut pelin hobittikamulleni, levyke oli tullut sokerimuruisena, naarmutettuna ja irti kansistaan takaisin. Kannetkin olivat hajalla. Haluaisin hakea rakkaan Hobitin takaisin...

Melko vähän jotku kunnioittaa kirjoja. Itse pidän hyvin muidenkin kirjoja / kirjaston kirjoja.

Minä en yleensä lainaile keneltäkään mitään, kirjaston kirjoja ehkä, mutta lainaan omistani muille Olen nimittäin yleinen kirjasto. Tällä hetkellä on lainassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio (ja olen luvannut lainata kaikki Potterit), Liikkuva linna, Esikoinen ja Kauhun ja kauneuden valtakunta. Milloinhan kirjahyllyssäni on kaikki kirjani yhtä aikaa paikalla? En nimittäin saa aseteltua uusia kirjoja hyllyyn, kun en tiedä, miten paljon ne entisetkään vievät tilaa. Rahaa lainatessa, jos en ole saanut rahaa parissa kuukaudessa takaisin, uhkaan periä korkoa. Lainaajat suuttuvat mutta eivät maksa takaisin, mokomat. Olen myös alkanut periä korkoa jäätelöstä, jonka kaveri on velkaa. Kohta hän saa ostaa jokusen litran Kyllä tästä vielä ura urkenee.

En pidä itseäni materialistina, mutta olen silti vissiin aika pihi ja tarkka tavaroistani. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että pääsääntöisesti en lainaa sen enempää rahaa kuin tavaroitakaan kenellekään, omat vanhempani olisivat ainoa poikkeus jos joskus jotain tarvitsisivat. Laina-ajat tuppaavat venymään, ja tavarat tulevat hyvin vaihtelevassa kunnossa takaisin, jos ylipäätään tulevat. Vuosien varrella on hukkunut kirjoja, levyjä ja ties mitä pientä, koska ihmiset eivät [sensuroitu] kunnioita toisten omaisuutta.

Lopullisen päätöksen tavaroiden lainaamattomuudesta tein muutamia vuosia sitten, kun lainasin silloiselle kumppanilleni styroksisen kylmälaukun saarireissua varten. En tiedä mitä siellä oli tapahtunut, mutta kolme päivää myöhemmin sain aiemmin valkoisen laukun takaisin aivan törkeän näköisenä, sekä sisältä että ulkoa ruskeiden tahrojen peittämänä. Sinne oli kuulemma "vähän kaatunut jotain". Laukku oli aiemmin ollut vanhemmillani ja sitten mulla käytössä n. 15 vuotta ilman että siinä oli normaalia kulumista kummempia käytön jälkiä. Olin aika raivona. Kyseinen kylmälaukku on kyllä edelleen käytössä, eihän siinä sinällään mitään vikaa ole. En vain siedä sitä että tavaroitani rikotaan tai töhritään. *nipo*

Symp Husky. Itse lainailen vielä jossain määrin tavaroitani, jos katson sen aiheelliseksi (esim. yksi pseudokeskiaikainen puku ja muutamia LotR-helyjä oli reilu vuosi sitten facebookin proppihuutelon kautta kuvauksia varten lainassa, kaikki palautui ryhmän sääntöjen mukaisesti siistinä ja ehjänä ja koko kuviosta jäi itselle hyvä fiilis), mutta aika karvas kokemus oli kyllä se, kun lainasin yhden natoni pyynnöstä muhkean 1400-luvun tyyliä jäljittelevän laahuksellisen samettipukuni hänen ystävälleen naamiaisiin, ja se tuli takaisin toinen hiha steariinissa ja ohut silkkihuntu meikkivoiteessa. Siinä kohtaa totesin, että tavaraa lähtee lainaan enää joko henkilökohtaisesti tuntemilleni ja luottamilleni ihmisille tai sitten proppihuuteloryhmän tyyliin selkeällä sopimuksella siitä, että lainaaja pitää parhaansa mukaan huolen lainaamastaan ja mahdollisia tuhoja aiheutettuaan korvaa ne.