Lapsuuden leikeistä

Narsil

Hobitti
Tässä koneen kanssa tapellessani ajatukseni harhautui, ja aloin muistella, mitä tulikaan lapsena leikittyä ennen tietokoneiden aikaa... hetkellisen mielenhäiriön vallassa päätin laittaa siitä oman topiikin...

Eli mitkä olivat/ovat Kontulaisten suosikkileluja/leikkejä lapsena?

Itse rakentelin todella paljon kaikenlaista vanhoista kunnon legopalikoista; kaikkea ritarilinnoista merirosvolaivoihin, kaupunkeihin ja lopulta Star Warsin ja Star Trekin inspiroimiin avaruusaluksiin, joissa rakentamistekniikkani sitten huipentuikin "viimeisten" vuosien aikana. Ah niitä kaikkia turnajaisia, piirityskamppailuja ja meri-ja avaruustaisteluita, mitä kavereiden kanssa tuli käytyä. Viimeisin suuri (n. 70*40*30cm) projekti, tähtilaiva Enterprise, on lojunut nurkissa jo muutaman vuoden... sitä suurempaan alukseen eivät palat oikeastaan enää olisi riittäneetkään; laiva nielee paloja kokonaisen kaupungin edestä ja painaa kuin synti... mutta kestää sentään nostamisen :D .

Sittemmin varsinaiset pienoismallit ovat korvanneet legorakentelun. Uudet legotkin ovat enimmäkseen niin surkeita, ettei niitä edes viitsisi ostaa... yhtä sarjaa lukuun ottamatta: minun oli AIVAN PAKKO ostaa muutama pikku rasia, joista sain mm. Luke Skywalkerin, Darth Vaderin, Keisarin, Yodan ja muutaman muun hahmon. :D Mikseivät ne kehittäneet SW-sarjaa jo kymmenen vuotta sitten, kysyn vaan... :p

En ole vielä raaskinut heittää vanhoja legojani pois; tuolla ne lojuvat huoneen nurkassa. Ajattelin antaa ne jossakin vaiheessa omille lapsilleni. Ja pitäväthän ne myös kylään tulevan pikkuväen poissa muusta pahanteosta. :) Pienempiä projekteja tulee edelleen silloin tällöin harrastettua, esimerkiksi moottoroitujen, kävelevien robottien rakentelua vanhoista Technic-legoista.

Toinen suosikkileikki oli miekkojen ja haarniskojen tekeminen itse paperista ja pahvista, minkä jälkeen leikimme ritaria, muskettisoturia tai muuta vastaavaa... lopulta haarniskat alkoivat olla tosi komean näköisiä, vaikka itse niin sanonkin :D : erään ritarikirjan mukaan tehty, vahvasta hopeanvärisestä kartongista koottu täydellinen goottilaistyylinen levypanssari oli rakennettu niin hienosti, että se salli liikkumisen rypistymättä ja repeytymättä. Tein sen muistaakseni 12-vuotiaana... sitten se katosi muuton yhteydessä. Päh. Ajan mittaan teräksiset miekat ja maskit sekä rauta- ja kevlarsuojukset ovat sitten korvanneet pahvi- ja muovilelut. :D Pojat ovat aina poikia...
 
Tulihan tuota kaikenlaista jännää touhuttua pienenä. Perinteisten leikkien lisäksi oli ihan parhaita itse keksittyjä juttuja. Aamusta iltaan asti oltiin ulkona, kaikkina vuoden aikoina.

Aika usein leikittiin, että oltiin muka evakossa ja otettiin vain tarpeellisimmat jutut mukaan. Pukeuduttiin "vanhan ajan tyyliin" ja pakattiin evästä mukaan. Sitten värjöteltiin jossain ulkona ja patikoitiin:)

Toinen mitä leikittiin monesti, oli sellainen kuvitusleikki, että ollaan keski-ikäisiä vankilakundeja ja kyhättiin pahvilaatikosta selli. Siellä istuttiin monta tuntia siskon kanssa ja kirjoiteltiin kirjeitä kotiin vaimoille ja tyttöystäville. Mistähän sekin oikein tuli? Äiti kyllä joskus ihmetteli =)

Sitten oli myös leikki, jossa istuttiin vanhan tammen oksilla ja laulettiin bluesia... :) Oltiin kuuluisia muusikoita. Joskus piti tietysti myös huudella sieltä ohikulkeville ihmisille, kun meitä ei näkynyt sieltä :p Sellaista... Noita riittää.
 
Jaa. Yksi riemukas kesäleikki tuli kyllä mieleen. Kaverin kanssa raahatiin kaikki leikkimökin kalusteet sisältä sen katolle, matot, pöydät, tuolit yms. Leikkimökin viereen laitetiin iso tynnyri täyteen vettä, ja sinne jotain voikukkia tms. kaloiksi. Kepin päähän kiinnitettiin narulla kahvikuppi, jolla sitten yritettiin kalastaa niitä "kaloja". Kai sitä oltiin olevinaan jollain lautalla tms. En ihan varmaksi muista mikä se pointti oli, mutta kivaa oli.
Toinen leikkimökin kattoon liittyvä leikki oli talvinen. Hypättiin mökin katolta isoon lumikasaan. Ennen hypäämistä huudettiin yhteen ääneen itse keksitty loru, joka meni muistaakseni näin: "Kaksi tyhmää laskuvarjohyppääjää, hyppäävät lumikasaan!" Ja sitten käsi kädessä hypätiin. Sitten seuraavalla hyppykerralla se olikin vaikka lautakasa, ja kivikasa ja niin edelleen...
Nämä leikit ehkä siinä seitsemän vuotiaina.
 
Suosikkileikkejäni lapsena oli ehdottomasti kaikki ulkona tapahtuva toiminta. Aamusta iltaan rymyttiin naapurin tytön kanssa pihalla toppahaalarit kurassa. :D Yleensä pienenä leikimme joitakin eläimiä. Yleensä kuvittelimme, että olemme susia susilaumassa. Minä olin aina urossusi ja ystäväni sen puoliso.

Vanhempina, kun ei huvittanut enää leikkiä eläimiä ja kontata kuraisella pihalla, rakentelin usein taloja metsään. Tärkeintä tässä olikin nimenomaan se, että ne olivat juuri taloja eivätkä majoja. Kaverini kanssa leikimme olevamme hyviä kavereita (ei siinä ollut edes mitään leikkimistä, mutta leikin säännöthän on aina sovittava etukäteen!), jotka rakentavat itselleen talot toistensa naapuriin. Taloissa oli normaalisti seinät ohuista kaadetuista puunrungoista. Seinät olivat vain havannollistamassa huoneiden rajoja. Se kai siitä tekikin juuri sen, että kyse ei ollut majasta. Kävimme taloistamme töissä ja harrastuksissa ja leikit kestivät parhaimmillaan aamu kymmenestä pimeän tuloon, joka olikin kotiinmenoaika.

Hupaisinta lapsuuden leikeissä on se, että en ikinä leikkinyt mitään naispuolista. Olin aina joka leikissä mies. Kaverini taas tykkäsi leikkiä prinsessaa. Olen leikkinyt Kapteeni Koukkua, Peter Pania, Mufasaa, Simbaa, supersankaria, gangstaa ja viisikkoa ynnä vaikka mitä muuta ja aina olen ollut olevinani miespuolinen .Tästä aiheesta on kai tehty jonkinlaista tutkimustakin, mitenkäs muilla Konnnun naispuolisilla? Leikittekö te yleensä lapsena maailman kauneinta prinsessaa vai miehekästä miestä?

Minulla on muuten kaksi suurta pöntöllistä pikkulegoja varastossa jossakin. Legot on kivoja! :)
 
Boah! Minäkin leikin (Siis lapsena ja imperfektissä) aika usein miespuolista, mutta tämä johtui siitäkin, että kaikki muut tahtoivat olla niitä prinsessoja ja äitejä ja jonkunhan piti tasapainottaa tilannetta olemalla mies. MInä sitten yleensä "uhrauduin" :D Minä myös otin mielelläni miesbarbeja, koska ne olivat erikoisempia ja sitten ei tarvinnut leikata daisylta hiuksia perheleikkejä varten :D
 
Jep, pieni lisäys vielä, että totta kai sitä tuli myös pelattua jalkapalloa, sählyä, sulkapalloa, pesistä ynnä muuta sellaista. Aloitusviesti käsittelikin enemmän varsinaisten lelujen avulla tapahtuneita, enimmäkseen sisätiloissa leikittyjä leikkejä... kerrankin rakensimme serkkuni kanssa valtavan linnoituksen siten, että kumpikin teki omista legoistaan niin suuren linnan kuin vain sai, minkä jälkeen yhdistimme ne... saranoiden avulla joko suoraksi muuriksi tai ympyälinnoitukseksi muuntuvan ketjun pituus oli avattuna lähes kaksi metriä. Ja siihenhän kaksi 10-vuotiasta mahtui hyvin.

Mutta kun ei jossakin tilanteessa leluja ollut, niin kyllä silloinkin aina jotakin keksittiin. Vaikka taitettiin pajukepit miekoiksi. Iltapäiväkerhossa oli joku uskovainen tosikkotantta, joka kielsi suurin piirtein kaikki poikien leikit, kuten miekkailun... perusteenaan "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" yms. latteudet. Mutta eipä se estänyt meitä kyhäämästä mutanttininjakilpikonnien (kyllä, ne olivat telkkarissa jo silloin, ja olivat paljon parempia kuin nykyiset :D ) selkä- ja vatsakilpiä sekä aseita tai RoboCop-sälää. Koulun vieressä oli pikku metsikkö, jonne livahdimme piiloon katseilta. Talvella käytiin lumisotaa tai väsättiin hyppyreitä, joista laskettiin suksilla, ja keväämmällä rakennettiin pihan kaltevalle rinteelle kanavia ja patoja, joihin sulamisvedet valuivat.
 
Parasta kamaa olivat legopalikat ja laaja pikkuautojen kokoelma. Mielikuvitusmaailmoja taas rakennettiin aluksi hiekkalaatikolla veljen kanssa ja myöhemmin muutaman kaverin kanssa itse näytellen. Majojen ja lumilinnojen rakentamiseen ja valloittamiseen saattoi liittää erilaisia tarinoita, Isojen poikien jengille (joilla oli jähmeämpi mielikuvitus) laadittiin maapalloa valloittavien hirviöiden rooli ja he hyväksyivätkin pahisten osan mielellään. Metsästä saadut kepakot kävivät aseiksi ja sitten oltiin kaikenmaailman supersankareita, aikamatkaajia yms.

Alkuajoilta muistan ainakin "elämää juoksuhaudoissa" -tyylisen välituntinumeron jossa olimme juuri esittämässä miten käsikranaattina toimiva käpy räjäyttää ryhmämme tuhannen kappaleiksi kun opettaja tuli keskeyttämään leikin turhan meluisana ja realistisena.

Kerran raivasimme pelikentän lumeen laajan polkujen labyrintin ja koristelimme sen lumimonumenteilla. Tytöt otimme peliin mukaan metsästettäviksi saaliiksi joita sitten ajoimme polkua juosten takaa, mieluiten sitä johon oli ihastunut. :D

Vähitellen pelit kehittyivät yhä enemmän näytelmäroolipelien suuntaan vaikka emme tienneet mitä larppaus tarkoittaa. Aiheet vaihtelivat puhtaasta huumorista jonkin verran vakavampiin seikkailuihin. Sarjakuvista, filmeistä ja kirjoista saatujen mallien pohjalta kehitettiin yhä monimutkaisempia fantasia- ja scifimaailmoja ja henkilöhistorioita, piirroksia, karttoja, aseluetteloita, omia lauluja ja käsityötunnilla tietysti niiden mutanttininjojen aseita.

Kaverini kirjoitti pelien pohjalta myöhemmin omaa kirjasarjaa harrastuksekseen. Minussa taisi mennä hyvä larppaaja hukkaan. Vähän vanhempana olisi myös voinut tuolta pohjalta siirtyä aseharrastuksen tai itsepuolustuslajien tai vaikka piirtämisen pariin mutta laulaminenkin loppui äänenmurrokseen. Nyt on jo liian vanha kaikkeen.
 
Boah sanoi:
Hupaisinta lapsuuden leikeissä on se, että en ikinä leikkinyt mitään naispuolista. Olin aina joka leikissä mies. Kaverini taas tykkäsi leikkiä prinsessaa. Olen leikkinyt Kapteeni Koukkua, Peter Pania, Mufasaa, Simbaa, supersankaria, gangstaa ja viisikkoa ynnä vaikka mitä muuta ja aina olen ollut olevinani miespuolinen .

Jos leikimme jotain, missä oli mukana sukupuolirooleja, olin yleensä se miespuolinen. Prinsessan (siskoni tai kaverin) hunnun kantaja tms. Simbaa tai Mufasaa en tunnista.

Yleensä kuitenkin leikimme sellaista, missä ei tarvinnut esittää miestä tai naista. Oma suosikkini oli meidän oma keksintö, eräänlainen kirkonrotan, polttopallon ja kiikkupallon yhdistelmä, jota sanoimme kirkkikseksi. Se oli hauskaa. Potkittiin palloa ja juostiin piiloon. :grin:

Jostain syystä minulla ei ole hirvittävästi lapsuusmuistoja, mutta parhaiten muistan juuri nuo kirkkisleikit, majanrakentamiset (voi sitä tuskaa kun joku oli käynyt ne hajottamassa!), aidan päällä tasapainoilun, ja "et uskalla hypätä yhtä korkealta kuin minä" -leikin. Yhtenä kesänä huvittelimme solmimalla pajunkuorista köyttä. Juu, hauskaa oli, oikeasti.

Tietty sitten nämä perinteiset puumiekat ja puiset varsijouset, twistit ja Maata! -leikit olivat mukana. Maata tulee joskus harvoin pelattua vieläkin, kunhan jostain löytää edes neljä ihmistä, jotka tunnistavat leikin. (Se on sitä, että piirretään maahan ympyrä, jaetaan se pelaajille lohkoiksi ja koitetaan vallata puutikulla toiselta maata.)
 
Keskimmäinen meidän perheen lapsista kun olen, ja isosiskoon ja pikkuveljeen on molempiin vain kahden vuoden rako, on sitä helposti tullut leikittyä paljonkin. Naapurissa heilui minua kolme vuotta nuorempi poika ja serkut samanikäisiä kuin meidän perheen lapsetkin.

Muistaako kukaan ohjelmaa nimeltä Pilkkopimeä tai jotain vastaavaa? Idea siinä oli kuitenkin se, että kilpailijat laitettiin pimeään huoneeseen eivätkä he nähneet mitään, heidän piti vain seurata näkevän parinsa ohjeita ja hakea tietyt tavarat yms. Meillä väännettiin tästä iloinen versio että heitettiin kaikki eteisen kaapin vaatteet huoneeseen, siroteltiin vähän sinne tänne, piiloon ja näkyville, vedettiin verhot eteen ja "kilpailijoille" huivit silmille. Kilpailijat päästettiin huoneeseen, jossa he täysin sokkona vetivät vaatteita päälleen. Joskus oltiin menossa linnan juhliin, joskus lenkille, ja sen mukaan piti sitten valita vaatetta ylleen. Väärinpäin ja väärässä järjestyksessähän nuo menivät, mutta kiire olo kova ja meininki hurja. Lopuksi tultiin huoneesta ulos ja naurettiin kippurassa toistemme vaatekokonaisuuksille... :D Ikää minulla tässä vaiheessa oli ehkä seitsemän tai kahdeksan.

"Surmanloukku" oli leikki mitä erittäin pieninä leikittiin pikkuveljeni ja minua 3v nuoremman naapurinpojan kanssa. Laitettin nojatuoli, jonka alle pääsi istumaan, sängylle, kasattiin kaikki olohuoneen ruokapöydän tuolit päälle ja ympärille, haettiin kaikki peitot päälle ja tungettiin vaatteita mahdollisiin rakoihin. Yksi meistä sitten aina vuorollaan istui siellä jumissa sen nojatuolin alla, pimeässä, kuumassa ja ahdistavassa. Kun "surmanloukku" oli valmis, keplotteli sängyllä oleva jotenkin pois ja koko höskä purettiin että seuraava pääsi "surmanloukkuun". Aika pelottavaa että näitäkin on leikitty alle kouluikäisenä... :grin:

Tavalliset kahden hengen pesäpallo- ja jalkapallo-ottelut sekä verkottomat sulkapallomatsit olivat tietenkin arkipäivää, samoin leegoilla rakentelu ja sen jälkeen niillä leikkiminen. Minä jaksoin kauemmin leikkiä veljeni kanssa, sisko muuttui tylsäksi jo aika äkkiä. Barbit on tietenkin ihan must nekin, samoin ponit. Ulkona juostiin leikkimässä siskon kanssa Lumivalkoa ja Ruusunpunaa, varsinkin keväisin kun lunta oli vielä paikoittain. Jos jalka upposi lumeen, se tarkoitti että putosi kuoppaan ja voi sitä kiljuntaa ja avunhuutoja mitä leikin hurmassa tuli huudettua. Mitään hätäähän ei tietenkään ollut, mutta jokainen kunnon leikkijä eläytyy hyvin.... :wink:
 
Kynteli, tuo teidän versionne Pilkkopimeästä kuulostaa hauskalta. Ollapa vielä lapsi, huoh :( Hitto kohta kyllä lähden revittämään jonnekin metsiin ja alan leikkimään itsekseni jotain seikkailua! On se kummaa kun aikuisille sallitaan kännissä remuaminen, mutta jos leikkii itsekseen metsässä, niin on jotenkin vinksahtanut :grin:
 
Leikit, joissa oli erilaisia rooleja ja juonikuvioita taisivat olla lemppareitani, eikä niinkään pelit, vaikka Oma nimi kirjassa- ja muut piilopelit olivat nekin hauskoja ja usein pelattuja. Leluista suosituimpia siskosten kesken oli tietenkin barbit, joilla leikittiin harva se päivä...
Sisarusten ja kavereiden kanssa leikittiin esimerkiksi opiskelijoita, sairaalaa, (pehmolelu)eläinlääkäreitä, prinsessoja, keijuja... Opiskelijapelissä tärkeä juttu oli se, että kun menee syömään, muistaa näyttää "opiskelijakorttia" keittiön seinällä olleelle tuttavaperheen lapsen kuvalle.

Yksi mielenkiintoinen leikki on jäänyt erityisesti mieleen. Minä ja pikkusiskoni vuorattiin saunan lauteet kaikenvärisillä huiveilla ja pipoilla, jolloin saunasta tuli Satumaa. Kylppärin ammeeseen laitoimme ison vedellä täytetyn ilmapallon, johon puhkaisimme pienen reiän. Voisimme olla Satumaassa siihen asti, että pallossa on vettä jäljellä, ja jos jäisimme Satumaahan pallon tyhjettyä, emme enää ikinä pääsisi pois. :D

Ja tosiaan, ollapa vielä lapsi. Jokainen päivä oli ihan ainutlaatuinen ja ihmeellinen, yhtenä päivänä pakolainen, joka kaivertaa lahosta puusta ruuaksi "lihaa", toisena seilaa pahvilaatikolla yli suurten merten eli keittiöstä eteiseen ja kolmantena kun ei keksi mitään tekemistä, päätetään leikkiä seinätapettia.
 
Ainahan piti tietysti ottaa myös eväitä kotoa ja leikkiä eksyneitä orporaukkoja, jotka olivat ilkeän äitpuolen väärinkohtelemia ja myöhemmin siirtyneet rikoksen tielle. Pelottavan usein muuten leikin pienenä rikollista, murhaajaa tai muuten vaan jotakin pahista. Varsinkin vanhempana. Tietysti ihan pienenä leikit oli söpömpiä, mutta ei mitään prinsessoja!

Muistan ikuisesti erään melko hupaisan keskustelun aiheesta mitä tänään leikitään:
"Leikitäänkö semmosia keski-ikäsiä miehiä, jotka on teljetty tuonne vankityrmään kuolemaan?"
"Joo!! Mikä on keski-ikänen?"
"En tiä, mut tää on ainaki jo kakstoista." :D

Kummallista, että vieläkin muistan tuon, mutta kai siinä oli sitten jotain muistamisen arvoista.
 
Tuntuu etta muilla on ollut mielikuvituksellisemmat lapsuudet kuin minulla. Olen kateellinen :)

Me leikimme aika paljon laheisessa metsassa. Sielta oli louhittu hautakivia ja siella oli vaikka minkalaisia kivimuodostelmia. Me emme leikkineet pahimmissa louhikoissa (koska meille oli sanottu etta niissa oli supikoiria jotka kuulostivat pelottavilta) mutta loysimme mielenkiintoisen louhoksen joka oli talomme. Siina oli leveita "hyllyja"ja keskella lammikko. Taisimme olla yleensa noitia siella (vielakin olen katkera kaverilleni joka valloitti parhaan hyllyn). Siella meilla oli myos oudoin muistamani leikki. Mina en muista yleensa leikkineeni miespuolista mutta tuossa leikissa olin vanhempi intiaanimies. Heimostani oli surmattu kaikki muut paitsi paallikon poika. Mina olin pitamassa hanelle jonkinlaista initiaatioriittia, jos han selviaisi kokeista hanesta tulisi paallikko (ilman heimoa tosin). Kohtasimme kaksi hienoa naista jotka olivat joutuneet onnettomuuteen ja jotka osallistuivat jostain syysta myos kokeisiin. Hienot naiset parjasivat yleensa paremmin kuin intiaanipoika. En muista mita kokeet olivat mutta niihin taisi liittya kepin heittamista ja muuta.

Meilla oli myos puuhevosia. Se oli lopulta hyvin vakavaa puuhaa mutta valilla hauskaakin, pidimme kilpailuja ja muuta. Arsyttavaa oli etta niista piti pitaa huolta kuin ne olisivat olleet oikeita, muuten ei olisi kelvannut oikean hevosen hoitajaksi.

Leikimme myos barbeilla, joskus isommalla porukalla outoa saippuaoopperaa. Siskoni kanssa leikimme leikkihevosilla, joita meilla oli aika paljon. Muistan eraankin keltaisen vihreaharjaisen My Little Ponyn joka oli aina vahan kuriton prinssi.
Leikimme legoillakin ja melkein milla tahansa. Muistan joskus leikkineeni heinankorsilla.
Vahan noiden keski-ikaiset miehet vankilassa -leikkien tapainen oli minun ja ystavani Dingo-leikki. Siina Dingon jasenet olivat veljiamme, muistan istuneeni ystavani kanssa niitylla puhumassa siita.

Lahimetsassamme oli Iso Kivi, joka oli eraanlainen kypsyyskoe. Isot lapset saivat kiivettya sen laelle, ja olivat parempia. Mina olin isokokoinen lapsi ja taisin olla ainoita ikaisistani jotka kiipesivat sen paalle.

Pari vanhempaa poikaa piti noitakerhoa. En muista mita teimme mutta olin ylpea etta olin paassyt ylemmalle luokalle, meita oli siella vain kaksi.

Leikimme joskus koko pihan lasten voimin, olisiko meita ollut parisenkymmenta. Leikimme lahinna kirkkista, mina inhosin sita koska en saanut juostua tarpeeksi kovaa. Leikimme myos maata ja peilia ja varia ja nurkkajussia.
 
Meillä kanssa useimmat leikeistä leikittiin pihalla, aivan takapihan rajalta alkavassa metsässä. Koska lapsitilanne käsitti kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, eivät leikit koskaan olleet kovin yliampuvan hempeitä, mutta toisaalta niissä täytyi olla jokin juoni tai tarina mukana. Me pingoimme metsässä, olimme tutkimusmatkailijoita sekä seikkailijoita. Useissa leikeissä kilpailtiin joukkueissa, kuten lipunryöstössä sekä muutamissa muissa. Monet leikeistä keksittiin alusta loppuun itse, jotkin opetti meille isämme.

Eräs ikisuosikki oli iltojen pimetessä syksyllä Pimeä, jossa kaikki kiskoivat ylleen paljon mustia vaatteita. Yksi meni sitten takapihan kärkeen korokkeelle taskulampun kanssa. Muut aloittivat etupihalta. Tarkoituksena oli liikkua mahdollisimman hiljaa ja ryömien kohti koroketta. Taskulampun kanssa sohiva taas koetti löytää jonkun etenijöistä ja saada hänet nimettyä. Jos nimi meni väärin, lamppu täytyi sammuttaa 5 sekunnin ajaksi, jonka aikana leikkijä sai karkuuttaa pois. Pelin olisi voittanut pääsemällä korokkeelle saakka, missä kukaan ei tosin koskaan onnistunut. Oi sitä jännitystä kun tunsi valokeilan lipuvan ylitseen maatessaan naama nurmikossa! Sitä jännitti sydän villisti hakaten pysähtyykö valo kohdalle, mikä useimmiten merkitsi paljastumista.

Legoilla leikkiessä rakennettiin aina kaupunki tai esimerkiksi avaruusasema. Jokainen otti oman ammattinsa ja roolinsa, kukin omien taipumustensa mukaan. Sisareni oli usein ahkera ja kiltti kansalainen, isoveljeni suuruudenhullu valloittaja ja minä itse kieroileva kauppiasrotta. Noissa leikeissä syntyi monta vauhdikasta tarinaa. Legoja aion omalle lapsellenikin kuormata sitten joskus, ne ovat kyllä niin viehkeitä vehkeitä.
 
Leikkejähän oli lukemattomia. Ja lukemattomia leikkikertoja muistankin ihan pienestä pitäen sisarusten, naapureiden ja serkkujen kanssa.
Mistäköhän sitä aloittaisi. No aloitetaan sisäleikeistä.

Legopalikoilla tuli kyllä leikittyä ihan kamalasti. Minä ja ja isoveljeni (ja isosiskonikin) saimme joka joulu ja syntymäpäivä legoja lahjaksi, joten niitä onkin kertynyt suht' iso laatikollinen (tai itseasiassa kolme laatikollista). Niillä sitten leikittiin. Oli ritareita, intiaaneja, lentokoneita, laivoja, maataloja, merirosvoja, avaruusaluksia, poliiseja ja vaikka mitä. Tuossa vähän aikaa sitten kaivoinkin vanhat legot esiin ja aloin rakentelemaan kaikkea mahdollista. Kyllä niillä kuukauden jaksoikin leikkiä, sitten piti (surku) rikkoa nämä kaikki hienot tekeleet.
Brion junaratoja löytyy parisenkymmentä metriä, ja Isoja Legoja (kuten me Dubloja kutsuttiin - ja kutsutaan edelleen) on myös mukavan verran. Eli sellainen yksi iso laatikkollinen.

Suuren suvun ja tuttavapiirin kun olen pienestä pitäen omistanut, niin myöskin kavereita on aina riittänyt. Yleisempiä sisäleikkejämme ovat olleet pimeäpiilo, piilo, hippa, kaikenlaiset koti- yms. leikit, sekä itse keksimämme leikki nimeltä krokotiili, jonka juoni on hauska :D tosin en sitä jaksa selittää. Murhaaja oli kuitenkin se ehkä kaikkein kivoin leikki mitä sisällä tuli leikittyä.

Ulkoleikkejä on tullut kyllä harrastettua ihan roppakaupalla. Aina kun on vähintään 10 ja parhaimmillaan 25 lasta paikalla niin sitä on helppo olla mitä vaan (maalla siis asun). Kaikkien nimiä en edes tiedä, ja osan leikeistä olen kokonaat (valitettavasti) unohtanut. Sikin-sokin-sokkeloa kesällä leikittiin ulkona, talvisin sitä oltiin sisällä. Tiikeri kuului aina, varsinkin syysiltaisin ohjelmaamme. Purkkis, kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla ovat olleet lähes jokapäiväisiä leikkejä. Vesisota oli kuumina kesäpäivinä kivaa. Ja vedestä puheenollen, soramontullamme oli lähde, johon teimme aina patoja. Siis isoja patoja, jotka muuttuivat viikko viikolta kestävimmiksi ja isommiksi taitojen lisääntyessä. Nämä padot sitten hajotimme niin, että olimme itse suoraan sen alla (jolloin kuravesi tuli suoraan päällemme :grin:). Myöskin metsän ojiin teimme patoja (onpa eräs niistä vieläkin olemassa, se kaikkein kestävin). Poliisia ja rosvoa leikittiin suht' paljon, kun porukkaakin riitti kymmenkunta molempiin. Tätä oltiin myös koulussa välitunneilla, niin kuin pum pum-sotaakin.
Niin, ja talonmies sekä nurkkajussi meinasivat ihan kokonaan unohtua!

Syksyllä heinätalkoiden aikaan teimme pienistä heinäpaaleista (ei niistä valkoisista pyöröpaaleista :p) majoja, jotka ilkeät vanhemmat, sukulaiset ja tuttavat aina hajottivat kirjaimellisesti yltämme kun paalit kerättiin peräkärryyn. Nämä paalit sitten varastoitiin latoihin ja navetan vintille, ja korkeisiin paalikasoihin teimme sitten majoja ja tunneleita paaleista. Toisinaan nämä olivat hyvinkin suuria, ja olivat parhaimmillaan muutamia kymmeniä neliömetrejä pinta-alaltaan. Tietysti tässäkin harjaantui, ja mitä vanhemmaksi tuli sitä isompia majat olivat. Niissä sitten vietettiin aikaa ja jahdattiin toisiamme paalitunneleissa. Naarmujahan kuivasta heinästä tuli, mutta ei niitä sitten enää huomannut, ja ihokin yleensä ehti sen verran kovettua että ei se miltään tuntunut.
Normaalia puihin kiipeilyä ei tietysti voi unohtaa. Varsinkin kun kerran (tämän isä on kuvannut salaa kameralle) isosisko (tuolloin 8, isoveli 5 ja minä kolme vuotta vanhoja) kiipesi toiseen noista isoista kuusista tuossa takapihallamme, ja käski isoveljeäni antamaan keräämänsä korillisen käpyjä. Isoveli ei aluksi meinannut antaa, kun "sä kuitenki heität meitä niillä". Tähän isosisko sitten vakuuttaa "no enkä heitä. en heitä. anna nyt vaa se kori". Kun veli on antanut korin, sisko alkaa heittelemään minua ja veljeäni kävyillä ja huutaa "siitäs saatte senkin kiusankappaleet!". :D Kyllä on tuosta saatu monet hyvät naurut näin jälkikäteen.

Metsään majoja on tehty kamalasti, useimmat risuista, saniaisista ja sammalista, mutta toiset lautoja, peltiä ja vasaraa käyttämällä (ilman vanhempien apua). Näitä lautaisia majoja on vieläkin pari pystyssä lähistön metsissä, mutta eivät ne millään viihtyisyydessä peitonneet noita toisia. (Tässä oli kuvailu siitä miten majat tehtiin, mutta siitä olisikin tullut niin pitkä etten jaksanut kirjoittaa ^^)

Talvella sitten tuli vuoro kaikenlaisille lumileikeille (yllätys sinänsä!). Lumilinna tehtiin ja lumisotaa oltiin, stigoilla, pulkilla ja liukureilla laskettiin. Mutta ehkä kaikista hauskin leikki talvella oli omakeksimämme hippa. Siinä teimme joko pihalle tai pellolle ison sokkelon lumihankeen, jota pitkin sitten piti juosta. Yleensä nämä sokkelot muistuttivat lähinnä labyrintteja, ja umpikujaan ei ollut mukava jäädä, lumi"seinien" yli kun ei saanut hypätä.

Joo, kyllähän noita piisaa. Nämä nyt tulivat äkkiä mieleen, kielenpäällä on muutama leikki, jotka nyt tähän unohdin sanoa. Mutta tämmöistä täällä :D
 
Ulkoleikkejä tulee paljon mieleen.. Isolla porukalla mentiin aina purkkista, kirkkistä, seinistä, keinistä, penkkistä sekä poliisi ja rosvo leikkkejä..
Ja sitten kun aloitin heppailun leikittiin myös heppailevien kavereideni kanssa heppa leikkejä..

Itselleni myös mieluista oli ojissa hyppiminen ja puissa kiipeileminen!! :p
Ja barbi leikit oli hauskoja ja kaiken maailman nukke jutut myös..

Leikkiminen oli kivaa!! Miksi sitä ei enää "voi" leikkiä tai osaa leikkiä?? Vaikka en kyllä väitä että olisin erityisen vakavamielinen ihminen..
 
Liityn myös legojen harrastajiin. Niillä tuli rakenneltua monta vuotta. Jälkeenpäin ajatellen nekin leikit olivat järjettömän mielikuvituksellisia. Lapsena oli kivaa.

Tuossa muutama viikko takaperin legoilin vanhoilla palikoillani ennen kuin möin ne eteenpäin jollekin muulle leikittäväksi. Nostalgista oli.

Kaikki ulkoleikkimme perustuivat siihen, että joku aina nolataan jollain tapaa. :D Olimme kai aika julmaa sakkia tuohon aikaan, vaikka ystävämielisesti vain toisillemme kettuiltiin. :)

Star Wars. Turtlesit. Tohtori Sykerö. Tao Tao. Liisa Ihmemaassa, Maija Mehiläinen ja Peukaloisen retket -piirretyt. Kyllä, myös televisio oli olennainen osa varhaislapsuuttani. :p Olen median kasvattama passiivinen kulutuksen orja.
 
Serkun kanssa, joka olikin sitten se ideanikkari, leikittiin vaikka mitä. Useimmiten hevostallia, kotia ja ravintolaa. Kun serkku oli kotonaan, niin sitten leikin yksikseni, kun ei niitä ikäsiä lapsia lähistöllä hirveesti ollut, ainakaan semmosia, joitten seurassa ois halunnu olla. Leikin poneilla ja barbeilla.
Sitte on tietysti tuo erittäin rakas Pikku Myy, josta sitten veljen kanssa tapeltiin harva se päivä. Kyllä sitä sitten käytettiin mummolla lääkärissäkin, kun lähti mm. kädet irti :roll:
Kolussa leikittiin hippaa, purkkista, poliisia ja rosvoa ja muita perinteisiä. Sitte oli tietysti jotain ite keksittyjä, joissa juostiin pitkin koulun pikkumettiä ja rakennettiin lumipenkkoihin taloja.
 
Onhan meilläkin nuo ravintolaleikit tuttuja. Hävisin muutamaksi tunniksi keittiöön ja pikkuveljen monien kyllästyneiden kyselyiden jälkeen avasin ravintolan (siis keittiön) oven ja tarjoilin veljelleni valmislihapullia - jotka lämmitin mikrossa - ja ketsuppia. Joskus kyllästyin jo valmistellessani mutta otin asiakkaani (siis veljeni) kuitenkin vastaan ja kun tämä tilasi leipää, voita ja maitoa niin kannoin hänelle pussillisen leipää pakkasesta, voipaketin ja maitolitran eteen ja menin leikkimään omiani. :D
 
Oi legot. Voin täysin yhtyä Sofian maailmassa esiintyvään väitteeseen, että ne ovat maailman nerokkaimpia leluja. Siskon ja isoveljen kanssa hyvinkin kookkaita rakennelmia syntyi. Yleensä ne olivat jättiläistaloja tai autokaravaaneja. Veli oli hyvinkin tarkka siitä, että seinät tehtiin mahdollisimman kestävästi, niin että jokainen palikka meni kahden alemman saumakohdan päälle. Näissä rakennelmissa oli lähes aina "työhuone", jossa isoveljen legoukko asui. Muut yrittivät pihistää sen legoukon ja laittaa sen johonkin hassuun paikkaan, mutta harvoinpa se onnistui.

Pihalla kasvoi iso vaahtera, jonka alimmalle oksalle tietyssä vaiheessa vain isoveli ylsi. Sieltä sitten härnäsi. Myös leikkipuiston reunalla oli kivi, jonka päälle kiipeäminen oli hankalaa.

Takapihalla pimeäpiilosta, varsinkin talvella. Etsijä käveli kerran talon ympäri, sillä aikaa muut menivät piiloon (=metsään rähmälleen puiden tai kivien taakse). Piti hiipiä huomaamatta mahdollisimman lähelle sovittua paikkaa. Jotenkin sekoittui mukaan myös hippa-elementtejä ja juostiin melko kauaskin alkuperäisestä leikkialueesta, mikä myöhemmin kiellettiin. Isäkin oli usein tätä leikkimässä. Muistan, miten kerran oltiin piilossa vain seisomalla liikkumatta naapurin pihavajan seinää vasten. Eikä etsijä huomannut :)

Kesämökillä serkkujen kanssa Viisikko-leikkejä, yleensä kuitenkin vain kolmen hengen tyttöporukalla. Kukaan ei kyllä halunnut olla Anne koskaan, se oli semmonen ärsyttävä valittaja :) Roolit vaihteli melko paljon, yleensä taisin olla Leo, kun olin pisin. Pauli oli halutuin rooli. Ratkoimme arvoituksia leikkimökistä käsin. Mökillä oli myös "leikkikeittiö", kaivonkansi, jonka päällä oli jakkara pöytänä sekä vanhoista tiilistä kasattu "uuni". Leikeissä yleensä tarjoiltiin papille paljon teetä tai oltiin tosi köyhiä ja kurjia ja elettiin pelkillä mustikoilla.
 
Ylös