Larppaaminen

Mitä mieltä olette larppaamisesta? Itse en ole vielä larpannut koskaan, koska tänne syrjäkylille niitä ei paljon järjestetä x . Mutta olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Haluaisin kuulla millaista se on käytännössä. Kertokaa myös millaisia varusteita teillä on.

Itselläni on kaksi bofferimiekkaa yksi kahdenkäden ja yksi puolentoistakäden. Minulla on myös kilpi, mutta se on vielä hieman kesken ja suunnitteillla minulla on rengashaarniska.


P.S. Valvojille. Tämän saa poistaa, jos katsotte tämän turhaksi.

Larppaaminen on ihan kiinnostavan oloista, mutta en ole koskaan kokeillut. Boffereita on kyllä vinopino; miekkoja, kirves, sapeleita, pari kilpee, ynm. Niillä on vaan tullut lähinnä mätkittyä kavereiden kanssa.

Kertokaapa joku kokenut konkari miten olisi helpointa aloittaa larppaus? Mihin larppiin kannattaisi mennä? Ja mitä varusteita (boffereiden lisäksi) tarvisi? Tai olisiko joku pieni larppi vaikea järjestää itse, joku mihin kutsuisi kavereita.

Onko muuten sellaiset larpit yleisiä mitkä sijouttuu nykyaikaan, tai hieman tulevaisuuteen? Ja onko niissä "simuloitu" tuliaseita (jostain olen kuullut, että niissä käytettäisi Airsoft aseita)

Vaikken ihan kamalasti ole larpannutkaan...

Larppaamisen aloittaminen on helppoa. Suomen liveroolipelaajien sivuilta
löytyy Larp-kalenteri, josta löytyy varsin kattavat kuvaukset kaikenlaisista larpeista, ovatko ne aloittelijoille sopivia, miten niihin ilmoittaudutaan, onko ikärajoja jne. Sitä suosittelen. Oman larpin järjestäminen on toki mahdollista, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella on ehkä parempi käydä ensin katsomassa millaista larppaaminen "oikeasti" on: pienenkin pelin hyvin järjestämisessä on aikamoinen homma.

Larppeja on paljon erilaisia. Genret vaihtelevat jne. Kaikissa niistä ei tarvita boffereita lainkaan, ei edes kaikissa fantasialarpeissa. Osa larpeista on hyvinkin juonittelupainotteisia, eikä niissä ole taistelua välttämättä lainkaan. Joissain moderneissa peleissä (esim. Wanderer) käytetään tosiaan soft-air aseita oikeiden aseiden mallintamiseen, sekin on yksi vaihtoehto. Nykyaikaan/tulevaisuuteen sijoittuvia pelejä on ainakin aiemmin ollut paljonkin, en tiedä mikä on nykyään tilanne. Larppien järjestäjiltä saa aina tarkat tiedot siitä, millaisia varusteita tarvitaan missäkin pelissä. Ja voihan sitä toki nimenomaan etsiä pelin, jossa boffereita käytetään.

Minullakin pari bofferimiekkaa on, mutten ole niitä eläissäni larpatessa tarvinnut. Muut varusteet riippuvat ihan pelistä, mutta jos peli on ulkona, lämpimät vaatteet ovat ihan ensimmäinen edellytys! Itselleni on larppitarvikkeisiin kertynyt pari viittaa, muutamat sarvet, pari vesipyssyä (pelissä aseet eivät saaneet näyttää oikeilta), satyyrinjalat, haltiakorvat ja sen sellaista. Pääasiallisesti olen tosin pelannut sellaissa peleissä, jossa ihan tavallisilla, kaupasta ostettavilla vaatteilla ja tarvikkeilla on pärjännyt. Pääasia että varusteet ovat peliin itseensä sopivat. Jälleen kerran, SuoLin sivut auttavat tässäkin asiassa.

Voin vastailla muutenkin, tosin siitä on jo pari vuotta kun olen viimeksi oikeastaan larpannut.

Boffereiden ja lateksiaseiden lisäksi nuo muut varusteet ovat lähinnä jo mainitut vaatteet. Ihan perusvaatteita kannattaa katsella vaikkapa kirpputoreilla hyljätyistä pinoista tai kankaat ostettuaan tehdä itse itselleen joku helppo perustunika (tai sitten tehdä kuten useimmat roikaleet, laittaa nyt äiti ompelemaan).
Itse larppaan aktiivisesti ja toimin myös pelinjohtajana. Fantasiapelejä tulee lähinnä pelattua ja pidettyä, pääasiassa ne ovat tunnelmointia ja juonittelua, unohtamatta tietenkään taisteluita(kin).
Pelinjohtajalta kannattanee toivoa haluamansa laista helppoa aloittelijahahmoa, niin ei varmasti tule negatiivista kokemusta pelistä ja saa mitä haluaa. Useat pelinjohtajista ovat hyvinkin joustavia ja muotoilevat hahmoja pelaajien toiveiden mukaan.

Kannattaa myös koettaa selvittää, onko omalla alueella paikallista larppiseuraa, joka osaisi auttaa enemmän. Useimmilla alueilla on ja sieltä SuoLin sivuiltahan listaa noista seuroista on.
Helpoin tapa aloittaa larppaus on valita SuoLin larpkalenterista itseä kiinnostava peli ja lähestyä pelinjohtoa. Kannattaa nähdä hieman vaivaa ilmolomakkeen kanssa. Omalla kohdalla hätäisesti täytetty, kirjoitusvirheitä vilisevä kolmirivinen ilmo "Olen sopiva johtamaan koska tahdon olla taistelia ja mulla on pitkä lateksi" saa pinnan kiristymään. Kyllä ihan houkuttaa ottaa nuori pelaaja mukaan ensi kertaa larppaamaan.
Eli kannattaa kirjoittaa suoraan olevasi ensimmäistä kertaa larppaamassa. Vastaa kaikkiin kohtii huolella ja ajatuksella. Äläkä viitsi koetella pelinjohdon hermoja toivomalla hahmoksesi 45-vuotiasta kokenutta jahtipäällikköä, jos olet 10-vuotias ja 115 senttinen. Eli olkaa realistisia. Ikänne ja kokonne vaikuttaa varmasti hahmoihinne. Omalle kohdalle on sattunut ensikertalaisia, jotka ovat todella motivoituneita ja tahtovat omalta osaltaan tehdä pelistä entistä paremman. Näitä ihmisiä on ollut ilo neuvoa.
Moni pelinjohtaja katsoo, että aloittelijalle sopiva hahmo on hieman syrjäisempi, joka pääsee kyllä osalliseksi tapahtumiin, mutta jonka harteilla ei ole koko maailman tulevaisuus. Älä kuvittele, että esimerkiksi palvelija on pelkkä täytehahmo, jota on tylsä pelata! Oma asennoituminen vaikuttaa paljon siihen, mitä pelistään saa irti.
Ja viimeisenä, älkää hermoilko puvustuksesta. Ensimmäiseen peliin on aivan turha hankkia miljoonavermeitä, kun on vielä epävarma siitä, onko larppaus juuri se oikea harrastus itselle. Kirpputorit ja isovanhempien vintit ovat otollisia paikkoja. Kaikessa rauhassa askarrellen on paras taktiikka. Kukaan ei tule teitä tappamaan, vaikka ette ihan kaikkea ekalla kerralla osaisikaan (Tämä tosin pätee muuhunkin kuin puvustukseen).

Larppaaminen on kivaa, ja suosittelen sitä kaikille. Larppauksen edelletyksiä eivät ole läjä aseita ja kasa kaapuja, vaan se että omaa mielikuvitusta ja on tarpeeksi rohkea kokeillakseen sitä edes kerran.

En suosittele että lähtee pitämään ensimmäistä omaa peliään ennen kuin on itse larpannut jonkun toisen pelissä. En itsekään oel mikään konkari, vasta kymmenisen peliä ja kaksi omaa takana, mutta voin sanoa että ensikertalainen pelinjohtaja ja larppaaja ei ole ehkä kovin hyvä yhdistelmä. En syyllistä enkä masenna tjm., voihan olla että joku pystyy hyvän pelin pitämään näin, mutta ainakin ensimmäinen oma pelini, jota ennen olin larpannut kolme kertaa, meni osin aika railakkaasti metsään, ja olisi mennyt yhä enemmän, ellen olisi oikeasti nähnyt muutamaa peliä. Myös hyvät kokeneet apulaiset ovat toivottavia.

Jos omalla kylällä ei mitään järjestetä, siitä vaan ja larppaamaan seuraavaan kylään jossa peli sattuu olemaan. Matkustelu on myös kivaa. Kauin paikka jossa olen larpahdellut oli Kokkola, sinne ajaa puolen toista tuntia täältä.

Niin, varusteita mitä minulla on.. pari viittaa, erinnäisiä paitoja, muutama hame, rihkamaa ja haltiakorvat, joita en ole koskaan tarvinnut. Niin, eilen tein itselleni bofferin. Suurin osa vaatteista on ollut joko omassa tai perheenjäsenien kaapissa jo kauan ennen kuin kuulinkaan larppauksesta.

Lauantaina on Oulussa peli, johon olen menossa. Voin summata äkkiä mitä kuluja siihen on mennyt:
Pelimaksu 6e, Kengät 4e, Liivi 50 senttiä, kyyti pelipaikalla 5 e. Lisäksi ruoka jonka ostan ennen kuin lähden sinne. Yhteensä 15, 50 + se ruoka. Halvemmallakin pääsee, kengät olivat jokin minkä olisi toki voinut jättää pois. Eipä ole kalliskaan. Ensimmäisestä pelistäni pääsin 5 eurolla 8)

Joko olen jaaritellut tarpeeksi? En.. Asia mikä minua henk.koht eniten vaivaa, on se että kaikki luulevat että larppaajat hyppivät aina viitoissa miekkojen kanssa metsässä pelastamassa maailmaa ilkeältä velholta. Kaikkialla on yksisarvisia ja tulipalloja ja örkkejä. Ehhei. Pelit joissa olen ollut: 10 Niistä fantasiaa: 5.

Eiköhän tässä oel tekstiä. Koettakaa kestää

Tarantella sanoi:

Asia mikä minua henk.koht eniten vaivaa, on se että kaikki luulevat että larppaajat hyppivät aina viitoissa miekkojen kanssa metsässä pelastamassa maailmaa ilkeältä velholta. Kaikkialla on yksisarvisia ja tulipalloja ja örkkejä.

Click to expand...

Voisikohan asiaan vaikuttaa se, että aika moni perinteinen fantasialarppi yhä koostuu siitä ideasta, että on joukko hyviksiä, joiden tehtävänä olisi niputtaa ne pahikset? Tokihan niitä erilaisiakin pelejä on ja paljonkin, eikä pelkkää fantasiaa, mutta tämä on usein etenkin aloittelevien pelinjärjestäjien lähtökohta (Eikä välttämättä huono asia, vanhastakin voi saada yllättävän paljon uutta irti ja huolella kirjoitettuna tällaisetkin pelit ovat sangen viihdyttäviä).

Olen usein selittänyt larppaamista kehottamalla kuvittelemaan näytelmän, jossa näyttelijöille kerrotaan vain mistä tilanteesta on kyse ja millaisia henkilöitä he esittävät: millaisia sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita hahmolla on, minkä vuoksi hän on paikalla ja mitä hän tullut sinne tekemään, miten hän suhtautuu tuntemiinsa henkilöihin ja mitä mieltä hän on tilanteessa ajankohtaisista asioista. Sen jälkeen tapahtumien annetaan lähteä liikkeelle, henkilöiden toimia niinkuin niiden esittäjät arvelevat niiden toimivan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Lopputulos saattaa olla täysin arvaamaton.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa mitä tahansa talvisessa metsässä käydyn verisen taistelun ja salongissa päivällispöydän ääressä tapahtuvan verbaalisen selkäänpuukottamisen välillä. Keskiaikaisessa linnansalissa, tämän päivän yhtiöpikkujouluissa, tulevaisuuden avaruusaluksella. Keijujen pidoissa, mielisairaalassa, velhokoulussa.

Kuten edellisestä voi päätellä, larppien varustevaatimukset voivat olla valovuosien päässä toisistaan, joten mitään kattavaa ohjetta siitä, mitä aloittelevan harrastajan pitäisi hankkia, on täysin mahdotonta sanoa. Ensialkuun ehdottaisin Larp-kalenterin silmäilemistä, kiinnostaviin peleihin menemistä ja niihin tarvittavien varusteiden hankkimista peli kerrallaan. Hahmoa antaessaan pelinjohto neuvoo (kysyttäessä) varmasti ainakin suuntaa-antavasti, millaisia varusteita se tarvitsee.

Hankkiminen ei tässä tarkoita yksistään ostamista. Aina ensiksi kannattaa selvittää, voisiko tarvittavat varusteet lainata. Pelinjohdolta tai muilta peliin osallistuvilta (jos pelillä vaikkapa on postituslista) kannattaa kysellä ensimmäisenä. Vaatteiden kohdalla voi kokeilla myös pukuvuokraamoja ja minulla on hämärä mielikuva, että soft-air aseitakin saisi vuokrata jostain.

Jos tietää, ettei tule käyttämään jotakin varustetta uudelleen ja ettei aitoudella tai toimivuudella (esim. panssarin ei tarvitse todella suojata iskuilta) ole suurta merkitystä, jää luovuudelle ja näppäryydelle tilaa. Sopivista materiaaleista askartelemalla voi saada ihmeitä aikaan, eikä hintakaan välttämättä huimaa. Pahvia, solumuovia, rautalankaa, askartelumaalia... Vaatteisiin voi löytää hyvältä näyttäviä kankaita, jotka eivät kuitenkaan ole oikeaa villaa, nahkaa tai turkista, ja päästä siten huomattavasti halvemmalla.

Vaatteet lienevät se tärkein varuste, joten niistä sananen lisää. Ennen uusien tekemistä kannattaa kierrellä kirpputoreja ja penkoa komeroiden perukat, koska niistä voi löytyä kaikenlaista kivaa vähällä rahalla ja vaivalla. Voisiko vaatteita muunnella niin, että ne sopisivat pelikäyttöön? Esim. korjata, värjätä, koristella tms?

Jollei tämäkään onnistu, pitänee ommella vartavasten pelaamista varten tarkoitettuja vaatteita. Kirjastosta löytyy ompeluoppaita ja pukuhistorian kirjoja, myös netissä on ompeluohjeita. Keskiaikapeliin ensimmäiseksi vaatteeksi suosittelen tunikaa, joka on monikäyttöinen ja helppo tehdä t-paitaa mallina käyttäen.


Sitten, kun enemmän pelejä koettuaan on ehkä todennut pitävänsä eniten jostain tietystä pelityypistä niin paljon, että haluaa keskittyä pelaamaan sitä, esim. keskiaikaista ja taistelupainotteista fantasiaa, kannattaa varusteisiin satsasta enemmän, koska käyttöä kestävistä varusteista on iloa kauemmin ja ne ovat hintansa väärtejä.
Vaattteissa aidot materiaalit, kuten villa, pellava ja puuvilla, ovat mukavia, hyvän näköisiä ja toimivia. Huolellinen työ tekee varusteesta kestävämmän ja toimivamman, usein myös paremman (=aidomman) näköisen. Laatuun kannattaa panostaa, huonoa varustetta on ikävä käyttää ja se jää helposti turhaksi kaapin täytteeksi.


Omista varusteista... aloittelin larppaamista talvella -96, joten varusteita on kertynyt kaappeihin aika paljon. Lateksimiekka, lateksitikari, useita bofferimiekkoja, bofferikilpi, bofferisauva, kaksi pelikäyttöön vartavasten tehtyä terästikaria, jalkajousi, kaksi täyspitkää viittaa, yksi 3/4-mittainen huppuviitta, turkisviitta, ja sekalainen valikoima muita vaatteita ja asusteita.

Tiedän kyllä täydellisesti mitä larppaus on ja vakaa aikomukseni on kokeilla sitä...sitten pari vuotta vanhempana. En tiedä mistä aloittaa, en tunne ketään larppaajaa. Tai sitten olen niin laiska/arka. Mutta kyllä se siitä. Aivan varmasti.

Heips!

Minä olen tällainen satunnainen larppaaja, eli isosisko kavereineen larppaa ja olen pääsyt muutamaan peliin mukaan... Tosi mielenkiintoista se on, vaikka tähän asti olenkin saanut olla vain se iänikuinen pikkupiika siellä keittiössä, mutta se on todella vain asennoitumisesta kiinni! Yleensä peli tuntuu loppuvan liian nopeasti, kerrankin oltiin niiiiiiin lähellä että oltaisiin päästetty "vahingossa" muutama vanki vapaaksi...
Vaatteita on isosiskon kotona kaapit täynnä ja kaikki on itse tehty! On viittoja, kaapuja, tunikoja, hienompia leninkejä ym. Huomaa, että ei ole aivan uusi harrastus perheessä...
Eli reippaasti mukaan vaan, larppaus on tois hauskaa! Heh...

Tässä nyt on tullutkin jo aika kattavsti, mutta sorkinpas oman lusikkani kanssa.

Jos aloittelevat larppaajat säikähtävät nk.hc-larppaajia, niin pelko pois: hauskoja veikkoja ne ovat. Kaikki eivät ole sellaisia, eikä ole tarkoituskaan olla.

Larppaaminen on jotain älyttömän ihanaa, en oikeastaan voi verrata sitä mihinkään kokemukseen. Se muistuttaa hieman näyttelemistä, mutta on hauskempaa (ainkain joskus ja joltain osin). vaikka itse olenkin himan jämähtänyt tuonne potterlarppien maahan, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan kaikenlaisia larppeja. Itse pelasin parhaan pelini talvella kamalassa räntätuiskussa ja crossoverfantasialarpissa. Itseäni välillä kauhistuttaa katsella larppeja, joissa on gm:nä (nyypiöille. gm=gamemaster=pelinjohtaja) on vaikka Mike Pohjola, mutta mistäs sitä sitten kokemusta hankkii ja tulee paremmaksi, elllei välillä uskalla.

Ensimmäinen larppini oli aivan ihana. vaikka minulla ei kauhean keskeistä hahmoa ollutkaan, niin hahmo oli alunperin kirjoitettu kokeneelle pelaajalle. Olin tilaisuudesta niin tohkeissani, että koko juttu meni jonkinlaisessa hurmiossa. vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka paljon minua olisi voinut jännittää.
Kanssapelaajista voi saada ihan mielettömän hienoja ystäviä. Juuri tuosta ekasta pelistä onkin jäänyt kymmenisen sellaista ystävää, joita ei näe kauheasti, mutta kun nähdään, niin siin on on korvat kovilla niiden riemunkiljahduksien kanssa.
Ja useimmiten uudet pelaajat ovat positiivisiä yllätyksiä. Minulle ihmiset sanoivat, että eivät uskoneet sen olevan ensimmäinen pelini ja ajattelin silloin että kunhan puhuvat, mutta sitten eräässä pelissä tuli eteeni tapaus, jota luulin jonkin sortin vetraaniksi, mutta ensikertalainen mokoma olikin.

Että bofferit käteen ja metsään juoksemaan!

Olen viime vuodet pelannut useita äitihahmoja, joilla on omista (yleensä toisarvoisista) suunnitelmistaan huolimatta kova huoli lapsistaan. Hmm, typecasting? (eli että pelaaja saa usein hyvin samantyyppisiä hahmoja, koska pelinjohtajilla on hänestä tietty jämähtänyt mielikuva)

Olen myös viime vuosina joutunut huomaamaan ne puutteet, joita minulla on pelaajana. Olen huono tekemään tuttavuutta muiden hahmojen kanssa, joten minulla täytyy olla riittävästi valmiita kontakteja. Jos hahmoni olisi aivan yksin, en pärjäisi ollenkaan Pelin viemänä unohdan helposti hahmoni erityispiirteet ja toteutan hahmon tavoitteita omana itsenäni. Ei hyvä. Ja olen parempi reagoimaan tilanteisiin kuin luomaan niitä, enkä pysty in-game small talkiin tai flirttailuun.

Kaikesta tästä puhutaan kotisivuillani, jonne olen varta vasten tehnyt sivun pelinjohtajille, joiden peleihin ilmoittaudun. Siellä selitän kaikki preferenssini, asiat joita en suostu tekemään, millaisia hahmoja pelaan mielelläni, ulkonäköini (kuvia minusta eri peleissä) ja omistamani varusteet. Helpottaa asioita huomattavasti.


Muuten, viime viikon pelin jälkeen en ole voinut olla ihmettelemättä taas kerran sitä, etteivät pelaajat osaa pukeutua kylmään säähän, vaikka pelin sivuilla selvästi varoitetaan, että hahmot hyvin todennäköisesti viettävät suuren osan ajasta ulkona, jossa on kylmä. On aivan eri asia olla tuntikausia ulkona syksyisessä tai talvisessa metsässä, varsinkin jos joutuu lähinnä seisoskelemaan tai kävelemään rauhallisesti, kuin kävellä pelikuteissaan bussipysäkille. Eläytyminen voi olla vaikeaa, jos koko ajan paleltaa, eikä sekään ole hyvä, että pitää jatkuvasti yrittää olla sisällä, vaikka hahmolla ei in-game ole siihen mitään syytä.
Viime viikonlopun pelissä kauhistelin esimerkiksi yhtä pelaajaa, joka kuvitteli selviävänsä pelkissä housuissa ja ohuessa paidassa vaikka ulkona oli päivälläkin lämmintä alle kymmenen astetta ja yöllä mentiin lähelle nollaa. Onneksi hän sai hieman lämpimämmän päällysvaatteen lainaksi.

Ei lämmin pukeutuminen ole vaikeaa. Esim. Eurokankaasta löytyy runsaasti näitä takkikankaiksi tarkoitettuja villasekoitteita, yleensä vielä sopivan ruskeina. Viitan saa tehtyä pelkästään leikkaamalla kankaan oikean muotoiseksi, ja tunikoita puettiin keskiajalla muutenkin pari päällekäin. Päällimmäisen tunikan tekeminen villakankaasta auttaa jo pitkälle. Lisäksi vaikkapa säärystimet niiden säähän ja maastoon sopivien kenkien peitoksi, lapaset, ja vaikka villakankaan palanen soljella kiinni kaulan ja hartioiden suojaksi. Voilá!

Okei, viitan kangas voi maksaa parista kymmenestä muutamaan kymmeneen euroon, mikä voi tuntua kovalta investoinnilta aloittelevasta pelaajasta, mutta viitta on kuitenkin niin perusvaatekappale keskiaika-fantasiatyyppisissä peleissä, että sitä tarvitsee melkein aina, aivan kesän pahimpia helteitä lukuunottamatta. Illat ovat kuitenkin viileitä kesälläkin. Viitta on tarkoitettu päällysvaatteeksi, joka lämmittää, joten se kannattaa tehdä lämmittävästi materiaalista. Mitä virkaa sillä muuten on? Koristeviitalla ei ole muuta kuin koristearvo. Viitta palvelee myös peitteenä, jos joutuu nukkumaan puolilämpimässä tilassa ja alle saa jotain pehmikettä.

Farian sanoi:

Olen viime vuodet pelannut useita äitihahmoja, joilla on omista (yleensä toisarvoisista) suunnitelmistaan huolimatta kova huoli lapsistaan. Hmm, typecasting? (eli että pelaaja saa usein hyvin samantyyppisiä hahmoja, koska pelinjohtajilla on hänestä tietty jämähtänyt mielikuva)

Click to expand...

Joskus tuntuu siltä, että pelijohtajilla saattaa olla hyvinkin jämähtänyt mielikuva pelaajasta. Jostain syystä myös minä saan hyvin samantyyppisiä hahmoja, vaikka pelinjohtajat vaihtelevat! Johtuukohan tämä sitten jotenkin minusta, tai siis siitä, millainen olen "oikeassa elämässä?" Viimeisimmissä 3 pelissä olen nimittäin pelannut hahmoja, jotka ovat varsin itsekkäitä ja häikäilemättömiä ja käyttävät kaikkia mahdollisia ns. naisellisia konstejaan (kaikki varmaan ymmärtävät minkätyyppisistä keinoista on kyse) päästäkseen tarkoitusperiinsä (jotka yleensä ovat vain hahmon itsensä aseman parantamista). Olenko minä oikeasti tuollainen?? En kai... Vai pitäisikö ajatella, että tuon tyyppisiä hahmoja eivät ihan kaikki naiset halua/suostu pelaamaan, ja kun minulle asia ei ole mikään suuri ongelma, saan usein tuollaisen roolin?

Farian sanoi:

Ja olen parempi reagoimaan tilanteisiin kuin luomaan niitä, enkä pysty in-game small talkiin tai flirttailuun.

Click to expand...

Myös minusta on vaikeaa luoda tilanteita, mutta in-game small talk tai flirttailu onnistuu kyllä (ks.edellinen kappale). Minusta se on jopa suorastaan aika hauskaa, vaikka en kyllä kovin hyvä siinä voi väittää olevani. Tykkään pelata sosiaalisia hahmoja, oikeastaan mielummin kuin sellaisia, joiden pitäisi oikeasti "tehdäkin" jotakin. Omissa peleissämme hahmoni ovat yleensä "GM-hahmoja", eli tarpeen vaatiessa sääntöjä selvittäviä (eipä silti: sääntöjä on niin vähän, ettei niitä juuri tarvitse selitellä) ja näppäriä pikku juoruja (tosia ja epätosia, tietenkin!) liikkellepanevia tyyppejä, jotka eivät oikeasti liity "suuriin juonikuvioihin" mitenkään. Ne jätetään ihan oikeille pelaajille.

Hm, pitäisi kai taas larpata, edellisestä kerrasta kun on jo pitkä aika.

Ksu, ehkä tuo typecasting liittyy ulkonäköösi? Itse ainakin olen pelinjohtajana koittanut ottaa sen mahdollisimman hyvin huomioon. Mutta Kuten Fariankin, olen myös törmännyt tuohon ilmiöön ja se on pitemmän päälle erittäin ärsyttävää. varsinkin kun aloittelevana pelaajana sain jatkuvasti saman roolin ja yleensä se oli jokin helppo toteutettava, mutta kaikki inhosivat kyseistä henkilöä. Pelaaminen ei aina ollut kauhean kivaa.

Minulla on kaikkien vaatteiden kanssa sama periaate: kun näen halpaa kangasta, ostan sitä. Siitä saa sitten tehtyä vaikka mitä. Eurokangas myy aina muutamia ja joskus kokonaisia eriä villakangasta tosi halvalla. Ja sitten kannattaa etsiä konkurssipesiä. Sinnikkyyttä.
minusta jotenkin tuntuu että innovatiivisyys on hyvin yleistä larppaajille.^^ Suuri osa tulee tosi hyvissä varusteissa peliin, näyttävät ihan siltä kuin olisi kissojen ja koirien kanssa haettu, mutta kun kysyy, niin kaikki kamat on kerätty jostain nurkista tai sattumalta löydetty. Siellä on mummon vanhoja kenkiä ja henkaritaikasauvoja.

ja tuo on ihan totta, ettei lämpimästi pukeutuminen ole vaikeaa. Ja niille, jotka pelkäävät että se näyttää tyhmältä. miksi ihmeessä larpata jos sitä pelkää? Joskus tosin vain käy huono tuuri. olin Suomenlinnassa oelaamassa jokin aika sitten ja vaikka kuinka katsoi säätiedotetta, niin yhdeksän kymmenestä paleli aivan järjettlmästi. Minu piti alunperin pelata hiljaisempaa ihmistä, ei mitään hiirtä, mutta ei mikään kikattelvakaan. Kuitenkin sen porukan piti olla yhtä naantalin aurinkoa. Loppujen lopuksi se oli ihan toisinpäin.

Saako tuon kotisivuidean kopioida? :mrgreen:

le Fui sanoi:

Ksu, ehkä tuo typecasting liittyy ulkonäköösi?

Click to expand...

Olisi ihana ajatella, että se liittyisi. Mutta en usko, en todellakaan ole mitenkään erityisen kaunis/seksikäs vaan ihan tavallisen näköinen ja -pituinen, ja jopa hieman pyöreähkö (enkä vain nyt sano näin, vaakakin sen todistaa). Joten kyseessä on vain ehkä oikea asenne: minusta ulkonäköön vaikuttaa tosi paljon "korvien väli", eli jos minulle on kerrottu että hahmo on viehtättävä ja seksikäs (ja muillekin pelaajille on tämä ehkä kerrottu!), niin tottahan minä sitten olen viehättävä ja seksikäs, kun kerran hahmokin on. Eikä siihen nyt niin kauheasti tarvita: seisoo vaan vähän lähempänä kuin ehkä pitäisi ja katsoo tiivisti suoraan silmiin. Ja tietenkin hymyilee.

Tuo Farianin kotisivuidea kyllä kuulostaa hyvältä Minäkin saatan napata sen.

No Ksu, sitten sinun on vain otettava kehut vastaan: ilmeisesti olrt hyvin viehättävä ja seksuaalisesti puoleensavetävä olento!

Juu, off kannattaa hyttysiä vastaan.

Aldarion sanoi:

Itselläni on kaksi bofferimiekkaa: yksi kahdenkäden ja yksi puolentoistakäden. Minulla on myös kilpi, mutta se on vielä hieman kesken ja suunnitteillla minulla on rengashaarniska.

Click to expand...

Mikä ihmeen puolentoistakäden miekka? Kahdenkädenmiekka tarkoittaa miekkaa josta pidetään lyödessä kahdella kadellä kiinni. Puolellatoista kädellä on aika vaikeaa pitää kinni miekasta

ÄLÄ ala tekemään rengaspanssaria, koska et saa sitä kuitenkaan valmiiksi. Larppaamisessa se on varmaan aika ärsyttävä koska se painaa yli 15 kiloa... juokse sitten sen kanssa metsässä ja hakkaa kavereitasi kumimeikalla.

Larppaaminen on naurettavaa, ruvetkaa kaikki väsäämään rengaspanssaria niin kuin minä mutta ÄLKÄÄ larpatko!!! Kyllähän on hauskaa väsätä kaikkea keskiaikaista mutta on aika noloa kun on kumimiekka*pidättelee naurua*

p.s. ÄLKÄÄ LARPATKO!!!!!!!!

Etkö ole katsonut Tsh-extroja, kannattaisi. Elokuvassa esim. Boromirin miekka on sellainen (saattaa olla jonkun muunkin, mutta kun en tiedä niin näin). Puolentoista käden miekka on miekka, josta pystyy vaihtoehtoisesti pitämään kiinni yhdellä tai kahdella kädellä. Eli sitä pystyy käyttelemään vain yhden käden voimalla, mutta kädensijalle pystyy sovittamaan kaksi kättä lisää voimaa tarvittaessa.

Ja larpatkaa vaan, kyllä se kannattaa. Tosin olen itse ollut vain kahdessa kohtalaisen huonossa larpissa mukana. Nämä olivat yksi n. tunnin High school larppi joskus viime vuonna koululla ja toinen n. puolitoista vuotta sitten yhdellä leirillä parin tunnin larppi. Ei niistä sen enempää, kun kumpikaan noista ei ollut kovin onnistunut, eikä kukaan ollut omaksunut rooliaan ja koko höskät menivät pieleen.

elfi sanoi:

Etkö ole katsonut Tsh-extroja, kannattaisi.

Click to expand...

KANNATTAISI?!!?!?!?!!??!?!?!?!?!!!!!!!!???????

Häpeä!!! Pakana!!! Tsh elokuva häpäisee Pyhän Kirjan eli Sormusten herran tarun!!! Jos pidät elokuvasta niin et ole lukenut kirjaa koska kukaan kirjan lukenut ei ole koskaan kehunut elokuvaa! ja blaa blaa blaa...

Ehkä sinun kannattaisi lukea Konnun elokuviin keskittyviä huoneita, sieltä voi löytyä mielenkiintoisia mielipiteitä. Minä en ole elokuvien suurin fani mutta noin 14 vuotta kestänyt Tolkien-faniuteni ei minua estä niistä nauttimasta. Fanaattisuus on harvoin kehittävää.

Ja miksi kukaan ei ole kertonut minulle että larpaaminen vaatii kumimiekan? Olen hyvässä uskossa osallistunut jo muutamaan peliin. Varmaan kaikki ovat minulle miekattomalle nauraneet...

Minun larppaamiseni on vähän hiipunut Suurin syy on saamattomuus mutta myös ompelutaidottomuudellani on vaikutusta, minun varusteeni ovat surkeita enkä kunnon peleihin niillä kehtaa mennä. En ole myöskään tarpeeksi innokas muuttamaan tilannetta. Ja olen oikeastaan aika huono larppaaja, en pysty pääsemään eroon oikean minäni estoista tai eläytymään tarpeeksi hyvin. Minä sovin parhaiten kiltiksi taustahahmoksi.