Lasketteletko vai lumilautailetko?
- Keskustelun aloittaja Balrog
- Aloitettu
Hiihdän. Metsässä. Tavallisilla suksilla latua pitkin. 
(Tai vaihtoehtoisesti heitän kuperkeikkoja tunturin rinteillä. Olen tehnyt kuperkeikan sukset jalassa!)
Minusta on ihan älytöntä tehdä jotain laskettelurinteitä. Mutta ihmiskunnalla nyt on jokin ihmeellinen tarve tuhota elinympäristöään.
(Tai vaihtoehtoisesti heitän kuperkeikkoja tunturin rinteillä. Olen tehnyt kuperkeikan sukset jalassa!)Minusta on ihan älytöntä tehdä jotain laskettelurinteitä. Mutta ihmiskunnalla nyt on jokin ihmeellinen tarve tuhota elinympäristöään.
Kumpaakin *__* Tosin, tänä talvena en ole käynyt kertaakaan ja en taida välttämättä mennäkkään. On jäänyt jotenkin vähille eikä enää innosta niin paljon kuin ennen. Pääasiassa yleensä lumilautailen, mutta olen siinä kuitenkin erittäin HIDAS. Aika aloittelija olen ja menen mäet aina hitaasti ja varovaisesti.
Olen laiska enkä jaksa mennä rinteisiin, vaan istun esimerkiksi mieluummin tässä ja olen Konnussa
Olen laiska enkä jaksa mennä rinteisiin, vaan istun esimerkiksi mieluummin tässä ja olen Konnussa
Lautailu on aivan ihanaa.
En kyllä suureksi ikäväkseni omista lautaa ollenkaan, mutta kuitenkin. Lautailun oppiminen oli kohdallani hieman kummallinen juttu. Olen aina osannut sen paremmin kuin suksittelun. Muutama kerta lastenmäessä suksilla ja himo päästä kokeilemaan lautaa. Oikeastaan opin laskettemelaan ensimmäiseksi laudalla. Hassua.
En kyllä suureksi ikäväkseni omista lautaa ollenkaan, mutta kuitenkin. Lautailun oppiminen oli kohdallani hieman kummallinen juttu. Olen aina osannut sen paremmin kuin suksittelun. Muutama kerta lastenmäessä suksilla ja himo päästä kokeilemaan lautaa. Oikeastaan opin laskettemelaan ensimmäiseksi laudalla. Hassua.
Noin viisi vuotta olen laudalla lasketellut ja sitä ennen parisen vuotta suksilla. Lautaan vaihdoin, koska suksittelu alkoi tuntua hiukan puuduttavalta. Opettelu kävi suht kivuttomasti ja eihän siinä tainnut mennä kuin päivä, kunnes tulin jo mäkeä alas jotenkuten pystyssä. Pari viikkoa sitten käväisin Vuokatissa skimbailemassa. Mukavaa oli 
Joskus olen miettinyt laskettelun filosofiaa. Eli ensin mennään hiihtohissillä (ts. koneen voimalla) ylös mäelle ja tullaan sieltä painovoiman voimalla alas rinnettä pitkin, käyttäen sivuttaista liikettä hidastamaan laskua.
Mäki on parhaassa tapauksessa ennen niin kauniin tunturin rinteellä. Tunturin joka ennen siinsi kauas paikaltaan majesteettisena muinaisen vuoren pyöreäksi kuluneena huippuna. Mutta nyt parturoituna ja rumia hissejä etc törröttäen sen ennen harmonisesta pinnasta. Talvella se voi näyttää jopa parhaimmillaan hieman epämiellyttävältä mutta laskettelutunturi kesällä on kyynelten arvoinen.
On olemassa turhempiakin "urheiluja", muttei montaa.
(Onko Konnavahdit unohtanut uhata lukolla?
)
Mäki on parhaassa tapauksessa ennen niin kauniin tunturin rinteellä. Tunturin joka ennen siinsi kauas paikaltaan majesteettisena muinaisen vuoren pyöreäksi kuluneena huippuna. Mutta nyt parturoituna ja rumia hissejä etc törröttäen sen ennen harmonisesta pinnasta. Talvella se voi näyttää jopa parhaimmillaan hieman epämiellyttävältä mutta laskettelutunturi kesällä on kyynelten arvoinen.
On olemassa turhempiakin "urheiluja", muttei montaa.
(Onko Konnavahdit unohtanut uhata lukolla?
)Roark, niin naulan kantaan! Itse harrastan murtomaahiihtoa silloin kun vähän pohjoisempaan pääsen, pääkaupunkiseudun ladut ovat vähän ankeita. UKK:n kansallispuiston maastoissa olen tähän mennessä parhaiten viihtynyt. Paras juttu pitkään aikaan oli se, kun viime uudenvuodenaattona hiihdin tunturin yli käytännössä umpihangessa. Oli siitä edellisenä päivänä joku muukin mennyt, mutta hänen latunsa oli tuiskunnut paikoitellen täysin umpeen. Ja alempana rinteessä oli lumikenkäilijöiden jälkiä, joita pitkin sitten hiihtelin. Täysi hiljaisuus ja lähes koskematon luonto (olihan siellä tunturissa pystyssä paaluja merkkaamassa reittiä), 20 astetta pakkasta ja taivaanrannan värit liioittelematta komeammat kuin Lapin kulta -mainoksessa. Valitettavasti en uskaltanut hirveästi hidastella, päivä oli kovin lyhyt eikä mieleni tehnyt jäädä pimeässä keskelle paljakkaa. Oli se aikamoisen hienoa, mutta tunnelma lässähti sitten, kun pääsin tunturilta alas tasaisempaan maastoon ja nenäni eteen pöllähti jostain laskettelurinne. Mh.
Yleensä lautailen. Opettelin viimetalvena, mutta nyt taitaa olla taidot kadonneet, kun tänä vuonna ei ole päässyt rinteeseen. Laskettelusta on jäänyt jonkinmoisia traumoja ("heh-heh, kiva puu, väistyisitkö vähän.")
Hiihtämään minua ei saa pakollakaan. Liikunnantunnit ja hiihtolomat mummolassa riittävät minulle. Olen niin auttamaton kömpelys suksilla, tavallinen hiihto onnistuu jotenkuten, mutta luistelu ei sitten millään. Mieluiten kuljen luonnossa ilman mitään lautoja jaloissa, ja mitenkän erityisesti minun ei tarvi sitä luontoa lähteä hakemaan, tuntureita ja metsää riittää. Mutta jos kumminkin satun hiihtämään, lähden metsään yksin kelkanjäljille menemään. Yksin on parasta, ei ole hoppua. Mutta pimeässä metsässä ei ole hauskaa.
Lumikengät olisi kyllä kiinnostavia.
Paras paikka on Luosto. Onhan se vaikka Leviin verrattuna aika pikkuinen, mutta kun ensimmäisen kerran siellä laskettelin, niin tykästyin heti. Tuttu paikka, ja lähin.
Minä en tykkää isoista paikoista. Ne on pelottavia, liian jyrkkiäkin minulle, hyvä kun uskallan Luoston rinnettä alas tulla.
Saariselällä pienenpänä olen käynyt (juu, muutama vuosi sitten...) Hurja että pelkäsin tulla alas niitä rinteita, oli epämiellyttävää väistellä siinä samalla sulia kohtia. Sinne en kyllä enää ikinä mene.
Hiihtämään minua ei saa pakollakaan. Liikunnantunnit ja hiihtolomat mummolassa riittävät minulle. Olen niin auttamaton kömpelys suksilla, tavallinen hiihto onnistuu jotenkuten, mutta luistelu ei sitten millään. Mieluiten kuljen luonnossa ilman mitään lautoja jaloissa, ja mitenkän erityisesti minun ei tarvi sitä luontoa lähteä hakemaan, tuntureita ja metsää riittää. Mutta jos kumminkin satun hiihtämään, lähden metsään yksin kelkanjäljille menemään. Yksin on parasta, ei ole hoppua. Mutta pimeässä metsässä ei ole hauskaa.
Lumikengät olisi kyllä kiinnostavia.
Paras paikka on Luosto. Onhan se vaikka Leviin verrattuna aika pikkuinen, mutta kun ensimmäisen kerran siellä laskettelin, niin tykästyin heti. Tuttu paikka, ja lähin.
Minä en tykkää isoista paikoista. Ne on pelottavia, liian jyrkkiäkin minulle, hyvä kun uskallan Luoston rinnettä alas tulla.
Saariselällä pienenpänä olen käynyt (juu, muutama vuosi sitten...) Hurja että pelkäsin tulla alas niitä rinteita, oli epämiellyttävää väistellä siinä samalla sulia kohtia. Sinne en kyllä enää ikinä mene.
Naturechild
Hobitti
Aloitin laskettelun jo ihan pienenä ja olen harrastanut sitä jo momem monta vuotta...viime vuonna kuitenkin aloitin lautailun,koska suksissa ei ollut enää tarpeksi haastetta, nyt on siis toinen vuosi laudalla menossa!!
Tuota noin, ajatteliko joku keskustellakin? ![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
Itse en voi laskettelusta pahemmin mitään sanoa, ei pahemmin ole tullut harrastettua. Kerran kyllä joutui koulun mukana Ukkohallaan ja siellä sitten piti lasketella... öö... en sano siitä enempää.
Koska tämä ei kuitenkaan herätä toisille pahemmin mielenkiintoa, niin mitenkäs eri laskettelupaikat? Mikä on paras ja miksi? Missä on parhaat oheispalvelut? Paras paikka yksin / perheen kanssa?
Itse en voi laskettelusta pahemmin mitään sanoa, ei pahemmin ole tullut harrastettua. Kerran kyllä joutui koulun mukana Ukkohallaan ja siellä sitten piti lasketella... öö... en sano siitä enempää.
Koska tämä ei kuitenkaan herätä toisille pahemmin mielenkiintoa, niin mitenkäs eri laskettelupaikat? Mikä on paras ja miksi? Missä on parhaat oheispalvelut? Paras paikka yksin / perheen kanssa?
Culgrodiel
Hobitti
Eniten tulee lasketeltua. Kerran olen lautaillut ja se olikin sitten jotain aivan kauheata. Kaaduin suunnilleen koko ajan. Pitäisi varmaan ottaa joskus uusiksi, että oppisi.
Paras laskettelupaikka on ehdottomasti Levi. Siellä on aivan upeat rinteet ja muutenkin pidän paikasta. Harmi vaan, että on niin kaukana. Syötteeseen on tullut jo hieman kyllästyttyä. Rukakin on ihan kelpo.
Paras laskettelupaikka on ehdottomasti Levi. Siellä on aivan upeat rinteet ja muutenkin pidän paikasta. Harmi vaan, että on niin kaukana. Syötteeseen on tullut jo hieman kyllästyttyä. Rukakin on ihan kelpo.
Nefalphiel
Hobitti
Minä äänestin laskettelemista. Olen kokeillut lukemattomia kertoja laudalla, mutta olen satuttanut takamukseni aika pahasti ja jättänyt kesken.
Minua ahdistaa siinä se, että jalat ovat kiinni laudassa ja niitä irti en saa. Lisäksi minulla on ongelmia yläspääsyn kanssa (siis maasta). Hississä meni ihan hyvin, mutta kun piti jäädä, kaaduin pari metriä ennen varsinaista jäämispaikkaa. Mutta enpä taida enempää kertoa lautailukokeumuksistani. Täällä punastelen häpeästä.
Parhaat laskettelumusitoni ovat varmaankin Rukalta, jossa olin kaverini ja hänen perheensä kanssa yhden viikonlopun (juu, lauantaina ja sunnuntaina käytiin laskettelemassa), sekä Åressa laskettelu. Sitä paikkaa voin ylistää loputtomiin. Korkeuseroa oli päälle 2000 metriä merenpinnasta, rinteet siis pitkiä. Hyvinhoidrttuja ja rinteitä oli paljon. Paikalla oli myös tuttavaperheemme, ja laskimme heidän kanssaan,. Tai siis minä laskin Millan kanssa, ikäiseni tytön. Tämä tapahtui siis joskus kolmannella luokalla. Duvedissa oli sellainen kiva tuolihissi, johon tuli kupu päälle, jottei tuulisi sisälle. se on paras hissi, jossa olen ikinä ollut. Sinne huipulle oli kyllä tosi kivaa mennä isolla hissillä (miksi sitä kutsuttiin? Kabiiniksi?
).
Laskettelin ensimmäistä kertaa Ylläksellä ensimmäisen tai toisen luokan hiihtolomalla. Minua ärsyttää se, että koko viikko meni jossakin ihme lastenmäessä. Vasta parina viimeisenä päivänä lähdimme muuallekin. Tänä vuonna olemme menossa sinne ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Käymme myös Leville joku päivä.Siellä en ole käynyt vielä kertaakaan, mutta nyt jo jännitän.
Yksi kamalimmista laskettelukokemuksista tapahtui vuosi sitten jouluna Nevadan jossakin ihme Squaw Valleyssa. Olimme rahdanneet lasit ja sellaiset USAan asti, ja unohdimme ne tietenkin tätini asunnjolle Auburniin. Squaw valleyssa sattui olemaan jotain lumimyrskyn enteilyä ja lunta tuli vaakatasossa. Oli mukavaa laskea ilman laseja. Rinteet olivat ihmeelliset, samoin kuin sukset. Kaaduin parin metrin välein, vaikka en itseäni enää huonoksi laskijaksi sano. Tasan yksi lasku tuli laskettua.
Siellä paikassa oli kyllä hauskaa ne ketjut, joita auton renkaisiin laitettiin. Niillä sai sitten körötellä jopa 30 mphn vauhtia ja kesti ihan vaan muutaman tunnin päästä takaisin Auburniin ja Californian puolelle.
Kuinka kauan teillä on ikäänkuin kestänyt lautailun opettelussa niin, että pystytte jotenkin ohjaamaan lautaa? Että luovutanko jo suosiolla, vai asetanko takapuoleni taas alttiiksi suurelle kivulle?
Minua ahdistaa siinä se, että jalat ovat kiinni laudassa ja niitä irti en saa. Lisäksi minulla on ongelmia yläspääsyn kanssa (siis maasta). Hississä meni ihan hyvin, mutta kun piti jäädä, kaaduin pari metriä ennen varsinaista jäämispaikkaa. Mutta enpä taida enempää kertoa lautailukokeumuksistani. Täällä punastelen häpeästä.
Parhaat laskettelumusitoni ovat varmaankin Rukalta, jossa olin kaverini ja hänen perheensä kanssa yhden viikonlopun (juu, lauantaina ja sunnuntaina käytiin laskettelemassa), sekä Åressa laskettelu. Sitä paikkaa voin ylistää loputtomiin. Korkeuseroa oli päälle 2000 metriä merenpinnasta, rinteet siis pitkiä. Hyvinhoidrttuja ja rinteitä oli paljon. Paikalla oli myös tuttavaperheemme, ja laskimme heidän kanssaan,. Tai siis minä laskin Millan kanssa, ikäiseni tytön. Tämä tapahtui siis joskus kolmannella luokalla. Duvedissa oli sellainen kiva tuolihissi, johon tuli kupu päälle, jottei tuulisi sisälle. se on paras hissi, jossa olen ikinä ollut. Sinne huipulle oli kyllä tosi kivaa mennä isolla hissillä (miksi sitä kutsuttiin? Kabiiniksi?
). Laskettelin ensimmäistä kertaa Ylläksellä ensimmäisen tai toisen luokan hiihtolomalla. Minua ärsyttää se, että koko viikko meni jossakin ihme lastenmäessä. Vasta parina viimeisenä päivänä lähdimme muuallekin. Tänä vuonna olemme menossa sinne ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Käymme myös Leville joku päivä.Siellä en ole käynyt vielä kertaakaan, mutta nyt jo jännitän.
Yksi kamalimmista laskettelukokemuksista tapahtui vuosi sitten jouluna Nevadan jossakin ihme Squaw Valleyssa. Olimme rahdanneet lasit ja sellaiset USAan asti, ja unohdimme ne tietenkin tätini asunnjolle Auburniin. Squaw valleyssa sattui olemaan jotain lumimyrskyn enteilyä ja lunta tuli vaakatasossa. Oli mukavaa laskea ilman laseja. Rinteet olivat ihmeelliset, samoin kuin sukset. Kaaduin parin metrin välein, vaikka en itseäni enää huonoksi laskijaksi sano. Tasan yksi lasku tuli laskettua.
Siellä paikassa oli kyllä hauskaa ne ketjut, joita auton renkaisiin laitettiin. Niillä sai sitten körötellä jopa 30 mphn vauhtia ja kesti ihan vaan muutaman tunnin päästä takaisin Auburniin ja Californian puolelle.
Kuinka kauan teillä on ikäänkuin kestänyt lautailun opettelussa niin, että pystytte jotenkin ohjaamaan lautaa? Että luovutanko jo suosiolla, vai asetanko takapuoleni taas alttiiksi suurelle kivulle?
Lautailen, suksilla en ole koskaan tullut mäkeä alas. Ei se vieläkään mitenkään erinomaisen sujuvaa ole, mutta paranee koko ajan. Alkutalvella olo oli kylläkin parin Rukalla vieteyn päivän jälkeen kuin hakatulla, oli vähän pidempi väli edelliseen kertaan. Ankkurihissit tuottaa tosin vielä hieman ongelmia. Alku aina hankalaa.. jne.
Muodin vastaisesti laskettelen suksilla
On sitä lautailuakin tullu kerran kokeiltua, mutta tuntu vähän kivuliaalta ajatukselta oikein alkaa harrastaa sitä. Ja siinä kestäis mun taidoilla useita vuosia ennen kuin lautailu sujuis samalla tasolla kuin nyt suksilla sujuu.
Paras rinne on Olos. En tie onks ketään kuulu. Ensimmäinen lasku ikinä tapahtu siellä, ja joka talvi perheen kanssa käydään siellä. Niin ehkä tunnearvolla se ohittaa muut listalla.
On sitä lautailuakin tullu kerran kokeiltua, mutta tuntu vähän kivuliaalta ajatukselta oikein alkaa harrastaa sitä. Ja siinä kestäis mun taidoilla useita vuosia ennen kuin lautailu sujuis samalla tasolla kuin nyt suksilla sujuu.
Paras rinne on Olos. En tie onks ketään kuulu. Ensimmäinen lasku ikinä tapahtu siellä, ja joka talvi perheen kanssa käydään siellä. Niin ehkä tunnearvolla se ohittaa muut listalla.
