Aldarian
Dúnadan
No niin, ensi alkuun rauhoittelen mahdollisia vierailijoita. En ole suinkaan pyytämässä mitään niin makaaberia, että piirtäisin kuvan omasta haudastani ja haluaisin sitten muidenkin sitä katselevan. 
Ei, vaan kyseessä on siis tuon avatarini ja nickini alkuperäishahmon tarinaan ja Keskimaahan liittyvä kuva.
Olen jo aikaisemmin maininnut, että tuossa reilu parikymppisenä kirjoittelin omaa Keskimaahan sijoittuvaa novellia nimeltään "Last Heiress of Cardolan". Tuon tarinan päähenkilö, Aldarian, on vieläkin itselleni tärkeä ja rakas hahmo ja vaikka itse kirjoitelma jäi kesken (ja ei tätä nykyä enää täytä tyyli- ja kirjoitusstandardejani) niin se on yhä yksi mieluisimpia piirrosaiheitani.
Ko. piirros sijoittuu aivan kirjan loppuun, oikeastaan sen epilogiin. Niinpä uskaltaudun lisäämään tähän myös itse epilogitekstin (englanniksi). Tekstistä voi helposti nähdä kuinka eräs "tietty kirja"
ja sen eräät sanamuodot ja virkkeet ovat olleet innoittajina. Olen muokannut tekstiä hiukan sujuvammaksi mutta en ole halunnut muuttaa silloista ajatustani tai sisältöä liikaa. Hyvässä ja pahassa se on 90-luvun tuotos.
Kommenttia saa kuvasta laittaa jos siltä tuntuu. Kritiikkiä otetaan myös vastaan. Toivottavasti tämä ei ole aivan väärä huone tällaiselle keskustelulle. Teksti ja kuva seuraa...
"Elrond had passed away and Celeborn had also gone and while sons of Elrond still lingered in Rivendell, the land was silent and grey and none walked among the falling leaves in the gardens of Imladris. Still there were stories about a lone visitor or a pilgrim, who still appeared in Rivendell every year. Who he might have been or why he came, no story is told about, apart that he was of elven kin, a Sinda mayhap. But it is said that he would sit beside a monument, a tomb or a grave perhaps, with a statue of a human maiden sleeping in her stony bed. There he would sit, till next morn would come, and gaze deeply in to the face of the statue, like living some long gone memories of past.
As new morning would come, the visitor would be no more. But a withered rose, which had been placed atop statues chest, would now be replenished with a fresh one."
Ei, vaan kyseessä on siis tuon avatarini ja nickini alkuperäishahmon tarinaan ja Keskimaahan liittyvä kuva.Olen jo aikaisemmin maininnut, että tuossa reilu parikymppisenä kirjoittelin omaa Keskimaahan sijoittuvaa novellia nimeltään "Last Heiress of Cardolan". Tuon tarinan päähenkilö, Aldarian, on vieläkin itselleni tärkeä ja rakas hahmo ja vaikka itse kirjoitelma jäi kesken (ja ei tätä nykyä enää täytä tyyli- ja kirjoitusstandardejani) niin se on yhä yksi mieluisimpia piirrosaiheitani.
Ko. piirros sijoittuu aivan kirjan loppuun, oikeastaan sen epilogiin. Niinpä uskaltaudun lisäämään tähän myös itse epilogitekstin (englanniksi). Tekstistä voi helposti nähdä kuinka eräs "tietty kirja"
ja sen eräät sanamuodot ja virkkeet ovat olleet innoittajina. Olen muokannut tekstiä hiukan sujuvammaksi mutta en ole halunnut muuttaa silloista ajatustani tai sisältöä liikaa. Hyvässä ja pahassa se on 90-luvun tuotos.Kommenttia saa kuvasta laittaa jos siltä tuntuu. Kritiikkiä otetaan myös vastaan. Toivottavasti tämä ei ole aivan väärä huone tällaiselle keskustelulle. Teksti ja kuva seuraa...
"Elrond had passed away and Celeborn had also gone and while sons of Elrond still lingered in Rivendell, the land was silent and grey and none walked among the falling leaves in the gardens of Imladris. Still there were stories about a lone visitor or a pilgrim, who still appeared in Rivendell every year. Who he might have been or why he came, no story is told about, apart that he was of elven kin, a Sinda mayhap. But it is said that he would sit beside a monument, a tomb or a grave perhaps, with a statue of a human maiden sleeping in her stony bed. There he would sit, till next morn would come, and gaze deeply in to the face of the statue, like living some long gone memories of past.
As new morning would come, the visitor would be no more. But a withered rose, which had been placed atop statues chest, would now be replenished with a fresh one."
