Lasten suusta

ystäväni siskontyttö seisoi kuulemma kerran ikkunan edessä ja huusi niin lujaa kuin saattoi "minä olen kuningas"
Tarhassa ollutta johannesta tyttö oli kuulemma kutsunut vihannekseksi, ja hammaslääkärille mentäessä oli kysynyt: " onko mulla tekohampaat?"

Ihania juttuja nuo lapset suustaan päästävätkin..

Isoveljeni oli joskus aika pienenä mummulassaan käymässä. Veljelle oli luettu paljon muumeja, ja siitäpä tämä keksikin hauskan leikin. Veli meni kylpyhuoneeseen, tukki kaikki viemärit ja pisti hanat valuttamaan vettä. Kun mummu sitten vähän ajan päästä tuli ihmettelemään että mitä veljeni oikein meinaa, tämä vain tokaisi "On hienon näköistä kun huonekalut kelluvat." Oli ajatellut sitten koko talon saattaa tulvan valtaan, niinkuin muumeissakin suuressa tuhotulvassa. Olisikohan veli ollut jotain neljä vuotta.

Samainen veljeni myös joskus hyvin nuorena, pari-kolme vuotiaana, oli ihmetellen kysellyt äidiltä että mistä maailma on tullut. Äiti ei tähän ollut tietenkään osannut oikein vastata, ja veljeni totesi vain "Kyllä maailma on ihmeellinen."

Minä taas joskus parivuotiaana olin ollut äitini mukana töissä, kun hän ohjasi erästä lastennäytelmää. Nopea älyisenä lapsena opin tietenkin jo vuorosanojakin ulkoa. Olin myös katsomassa näytelmän esitystä, ja juuri oikeassa kohdassa tokaisin suureen ääneen " Siinä se on se mörkö!". Ei se mitään, oikea repliiki, mutta väärästä suusta..

Juhannuksenahan on tapana tehdä taikoja, ja mm. kaivoon katsomalla voi nähdä tulevan miehensä. Minä kuitenkin vein tämän vähän pitemmälle, mummun kanssa kadulla kävellesämme kurkin aina viemärikaivoihin, ja sitten huokasin " Ei näy edes hoito-Ollia". Olli oli eräs poika minun hoitopaikastani, jonka kanssa olin ilmeisesti hyväkin kaveri. Olli oli tosin minua viitisen vuotta vanhempi, mutta ilmeisesti ikäero ei haitannut.. :wink: Hauskinta on että en ite muista koko Ollia ollenkaan, tiedän kyllä kuka se on, sillä maailma on pieni.. :roll: Olin tuolloin ehkä kolme vuotta.

Joskus kun olin pienenä menossa mummolaan kuumana kesäpäivänä autolla jonka ikkuna oli auki sattui ulkona kulkemaan muslimi joka oli peittänyt huivillaan melkein koko kasvonsa. Mä olin tietenkän älykkäänä tyttönä huutanut kovaan ääneen: "Kato äiti, tuolla on kummitus!" Hupaisaa sinäänsä.
Muutamaa viikkoa sitten. Todella monia vuosia sen jälkeen kun olin tuon päästänyt suustani kuulin erään pikkutytön metrossa sanovan aivan samaa äidilleen. "Kato äiti, kummitus!" Oli siinä naurussa pidättelemistä itse kullakin.

Ja mun serkkupoika ihmetteli miksi helikopteri oltiin nimettyä hänen siskonsa mukaan. "Miksi se on helikopteri eikä Mattikopteri?"

Mulla oli vielä joku muukin oikein huippu, mutta unohdin sen. *hakkaa päätään näppikseen*

Ja mulle kerrottiin joskus, että olin pienenä tanssinut vessanpöntön kannen päällä laulaen hoosiannaa jumppapuvussa ja vessanpöntön kansi oli romahtanut ja toinen jalkani uponnut sinne. Mä olin vain todennut: "Hups. Nyt mä en pääse maanantaina jumppaamaan." ja mutristellut siinä toinen jalka vessanpöntössä. Hieman myöhemmin upotin ihan huvikseni jalkani vessanpöntöön koska muistelin sen olevan hauskaa.

Parhaalla ystävälläni on kyllä mainio 2-vuotias poikaserkku. Olin ystäväni pikkuveljen rippijuhlissa viime kesänä kun tuo Teemu-poika tuli yhtäkkiä viereeni ja sanoi minulle iloinen virne pyöreillä kasvoillaan: "Päivi on kyllä hyvässä kunnossa!"
Noh, minuta tämä ei sillon ollut yhtään huvittavaa, mutta ystäväni selvensi minulle asian että Teemu tarkoitti että "Päivi on terve, Päivi ei ole kipeä" eli se siitä.. mut kyllä se oli jotenkin niin hauska tilanne..

Toinen loistava oli kun nykyisin jo ala-asteen ekaa luokkaa käyvä serkkuni Enni keksi väläyttää minulle Tampereen juna-asemalla seisoessamme että " Päivi ihanko vauva" ja samalla hän taputti minun mahaani! Seisoin ilmeisesti sellaisessa asennossa että mahani näytti kummallisen suurelta. Ei se mikään iso nimittäin kyllä ole. Joten oli siinä nolo olla.

Lapsen suusta se totuus tulee.. vai tuleeko aina? :wink:

no yks päivä mun hissan ope kerto meille juttuja siitä että pienet lapset osaavat kiroilla tässä oli hänen esimerkkinsä:
jykä(me kutsutaan opee sillä nimellä)oli ollu bussissa ja näki naisen jolla oli kolme vuotias lapsi mukana,lapsella oli tikkari mutta kun äitinsä otti sen pois niin lapsi huudahti:"perkele,tänne se tikkari!!"
aika moista kielen käyttöö...

-Mew ipe:

Minun ollessani 10- ja serkkuni 8-vuotias kuuntelimme yhdessä musiikkia.
Nylon Beatia siis. Älkää naurako, se oli kova sana sen ikäiselle.
Kun tuli kappale Seksi vie ja taksi tuo, olisin minä hiljentänyt ääntä, ettei vanhemmat kuule.
Serkku siihen, että :"Älä, laitetaan kovemmalle, niin ne luulee, ettei me tiedetä mitä toi tarkoittaa."
Serkku on nero.

Aijai,täältähän löytyy aivan mahtavaa stooria.Ihan repesin monessa kohtaa .

Mutta mitäs minä...olen ollut pienestä asti hyvä suustani.

No,tässä yksi juttu...Äitini ja hänen ystävättärensä keskustelivat töihin menosta.Äitini oli juuri siis saanut pikkuveljeni,minä oli noin 3-vuotias.Tässä dialogimme suurin piirtein:

Äiti:"Ei ole helppoa päästä töihin takasin kun on ollut näin monta vuotta poissa."

Minä:"No,sehän on tunnettu tosiasia,että meidän äitimme ei ole kovin fiksu.Ei ole helppoa saada töitä."

Ystävä:"No,mutta Sini!Pakkohan äidin on olla aika fiksu,kun sinäkin ole jo nyt noin viisas."

Ja siihen minä aidosti hämmästyneenä:"No mutta onhan minulla isä!"

Kyllä jälkeenpäin naurattaa...

Nauretaan porukalla.

Itseltäni on päässyt suusta tälläistä:

Olin joku 3-vuotias ja mummolassa löysin pähkinäkupin. Menin mummon luo ja tarjosin yhtä pähkinää sanoen; "Ota too , ota too, älä töö,älä töö."

Olimme äitini kanssa menossa Prismaan, ja risteyksessä tuli vanha mies sauvan kanssa vastaan. Kun äitini yhtäkkiä painoi jarrua , huusin: "Äiti!Älä kuoleta tuota vanhusta!"

Tarhassa kun olimme jossain joulukirkossa niin olin sanonut jotain todella naurettavaa...tarhamme lehti kertoi siitä näin:

Joulukirkossa Juuli puolestaan ihmetteli laulavia enkeleitä ja kysyi "onko nuo oikeita? osaako ne lentää?" kun enkelit olivat menneet istumaan Juuli hätääntyi "Minne ne jeetukket ny meni?"

naurakaamme tyhmälle juuli-tytölle

Tässä eräs tapaus, joka sai minut todella hyvälle tuulelle.
Vahdin tässä yhtenä päivänä siskonpoikaani, todella lutuinen otus muuten. Katselimme jotain ohjelmaa, jossa oli eläimiä. Poika totesi sitten siinä että:
-Tuo koira on sulonen.
Hetken kuluttua, ja mina tarkkailtuaan poika vielä lisäsi:
- Sinä olet kaunis, muttet suloinen.

Oli pakko halia tuo pikku-otus.

tänään kun oltiin viettämässä joulua mummon luona,oli siellä myös serkkuni (5v. ja 2v.) sitten kysyimme että "mitäs sitten tehdään kun pukki tulee?" niin Aino (2v.) sano "sanotaan moi" ja se sano sen niin symppis äänellä että rupes ihan naurattamaan! "Sanotaan moi!" hihii

hmm. näitä on pikkuveljeni kanssa ollut monestikkin, harvemmin vaan muistuu mieleen. noh, sitsenvuotias pikkubroidi sanoi tässä muutama päivä sitten kvasti selitellen katajasta ja siitä miten sitkeä puu se on [miten niin outo aihe? ] ja minä kuuntelin puolella korvalla. lopulta hän puuskahti 'Totta se on, sanotaankin, että suomalainen on kova kuin kataja!' juuri noilla sanoilla, kirjakielellä. minä nauroin kuin hullu, ja tästä onkin tullut äitini kanssa sisäpiirivitsi..

sanoin myös kolmevuotiaana pihallani, todella suuri kastemato kädessäni 'viaton luontokappale' tarkastellen sitä aidosti kiinnostuneena

Nonni. Hoppeli iskee jälleen...

Elikäs nyt joulun aikaan ja ristiäisten lähestyessä on pappi-asia ollut ajankohtaista.

Mietin, onko hoppeli hieman rajoittunut asenteiltaan, kun joulukirkossa kysyi saarnatuolissa olevasta papista 'kuka tuo on?'. Kyseessä naispuolinen pappi. No, selitin, että se on pappi, niin hoppeli hämmästeli:
'ei se ole pappi, se on täti'.

Elikäs nyt on sitten hoppelille selitetty, että luterilaisessa kirkossa voi olla pappina setä tai täti, kumpikin... (mummin kirkossa, ortodoksi, voi olla vain miespappeja).

Ei siinä mitään, aihe jatkuu... Odotimme eilen kylään pappia, samaa, joka oli perhekerhon joulukirkossa. Selitin, että se sama pappi, kerhopappi, tulee juttelemaan meidän vauvan ristiäisistä. Hoppeli kommentoi siihen:
'Ai niin se on se pappi niinkuin Kotikadussa.'
Niin, ja vielä selvensi, että tätipappi.

Mistähän tässä pitäisi huolestua, vanhoillisesta asenteesta vai siitä, että lapsi tuntee noin hyvin Kotikadun henkilöjä. Mä en edes katso koko sarjaa, mies ja hoppeli katsovat yhdessä aina.

Hm.

Ah, tästä aiheesta riittääkin puhuttavaa. Olen nimittäin ollut pienestä saakka kova puhumaan ja kolmivuotiaalla pikkuveljelläkin on ollut paljon hassuja sanomisia.

No, pikkuveli oli päälle kaksivuotias ja tykkäsi leikkiä eläimiä. Hän myös muutti mieltään melko nopeasti: "Olen vuohi... kissa (miau!)" on tullut sanottua niin hirviän söötillä äänellä, että se pistää naurattamaan. Varsinkin se "olen vuohi".
Pikkuveli sanoi myös kerran: "Ei mennä tarhaan, ärsyttävää."
Tarhassa ollessaan pikkuveikka myös otti kaveriaan kädestä ja sanoi: "Miehiä ollaan." Hassu.

Sitten minun pulinoihini. Pahoittelen, mutta en muista tapahtumista mitään, joten nämä tulevat ranskalaisin viivoin listattuina suoraan vauvakirjasta. Anteeksi.
Nämä siis kaksivuotiaana:
-"Voi mokoma, käsi jäi kiinni!"
-"Nyt pidetään kunnon kemut!"
-"Hui olkoon, me oltiin saunassa."
-"Voi että, kun sais Ekkalan." (Ekkala oli rakas mollamaijani. ^^)
-"Kylläpäs tämä maistuu."
-"Senkin jänishousu!"
-"Hei kovanaama!"

Sain viimeiseen kahteen huudahdukseen vaikutteita Nalle Puh- lehdestä. Söpöä. Huh, näitähän riittää. Seuraavat ovat suunnilleen 3,5- vuotiaana sanottuja:
-"Älkää viitsikö! Lopettakaa! Äiti sun pitäisi pyytää isiltä anteeksi!" (Isä ja äiti sanailivat kiivaasti ja minä reippaana tyttönä puutuin asiaan)

Höm. Tässä tulee runo, jonka sepitin 3,5- vuotiaana.

"Olipa kerran äidillä ja Petralla pytty,
josta tuli vaahtotukkamörkö.
Äiti, Petra puristi silmät kiinni vaan,
lintu lensi parahiksi pois."

Petra on siis pikkusiskoni. Pitänee selventää, jottei kukaan ala turhaan miettimään, kukahan se Petra oikein on.
Näitä lausahduksia olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta annetaan olla tällä kertaa.
Hassuja asioita nuo lapset puhuvat.

On mullakin pari tarinaa, ensin omat ja sitten isosiskon.

Joskus hyvin pienenä yksi yleisimmistä sanoistani oli jostain syystä "auttakaa". En tainnut tietää mitä se tarkoitti. Kerran sitten olimme jossain hotellissa, ja olin hakannut kovaa ovea ja huutanut "Auttakaa! Auttakaa!" Äiti hiljensi minut melko nopeasti...

Pienenä sanoin aina kihlapareista että ne menee häihin. Imuria sanoin äitin autoksi.

Pihalla olevat lapset huutavat aina äitiä parvekkeelle. Olin ilmeisesti kuullut muiden huutavan tätä kun olin yksin parvekkeella istuksimassa, ja huusin sisälle "Äiti, tuu pallelleelle, täällä huutaa äiti!"

Sitten Tarjan jutut. Joskus äiti oli kysellyt Tarjan nimimuistia. Ja näin se meni:
"Mikä isin nimi on?"
"Seppo"
"Mikä äidin nimi on?"
"Sammakko"

Kun minä pieni vauva tulin sairaalasta kotiin (Tarja oli 2v), tuore isosisko tutki tulokasta hetken ja sanoi "Ei sillä ole patteriakaan pyllyssä"

Isä kuvasi muutamia kotivideoita kun olimme pieniä. Yhtenä iltana piirtelimme ja esitimme hienot taideteoksemme heti kameralle. Tarja (oliskohan ollu 4-5) näytti paperia, jossa oli sekavärisiä raitoja. Isä kysyi, että mikä se on. Yksinkertainen vastaus oli "Tällasia raitoja" Duh. Aikuiset ei tajua mitään. =)

Aina automatkoilla meillä takapenkkiläisillä oli tapana kysyä isiltä, mikä auto edessä menee, ja mikä takana. Sanotaan nyt esimerkkinä että toyota ja volvo. Aloimme iloisesti hokea "toyota ja volvo, toyota ja volvo, toyota ja volvo..." osoittaen aina kumpaakin autoa vuorollaan, ja tätä jatkui pitkään.
Jostain syystä mieleeni on jäänyt että olisimme joskus hokeneet "kärpänen-lada". Ehkä takaikkunalla oli kärpänen?

Olin muutama vuosi sitten serkkuni muksua vahtimassa pari tuntia, ja mentiin leikkipuistoon. Kyseinen Eelis oli silloin n.4 vuotias. Leikkipuistossa oli sellanen poljettava karuselli, johon mahtui 5-6 penskaa pyörimään. Eelis sitten hyppäsi kyytiin ja alkoi hullun lailla polkemaan vauhtia vispilään, ja kun ei se sitten kuitenkaan ihan moottoritienopeuksiin yltänyt, hän huusi melkoisen kovalla äänellä:"KUKA PELKELE JALLUTTAA!?!?!".

Aika hämmentyneitä ilmeitä oli parilla mummelilla siinä vieressä...

Näitä lasten suusta tulleita fiksuja kommenteja sain juuri sähköpostiini. Laitanpa tähän sitten muutaman ajatukset treffeistä ja naimisiin menosta:

"Treffit on sitä varten, että huvitellaan ja ihmisten pitää olla treffeillä että opitaan tuntemaan toisensa. Jopa pojilla on joskus jotain mielenkiintosta sanottavaa, jos oikeen tarpeeksi kauan kuuntelee."
Linette 8 v

"Ei voi ite päättää koska menee naimisiin. Jumala päättää sen kauanetukäteen ja sitten sitä näkee kuka se on ku se roikkuu kaulassa."
Kirsten 10 v

"Ekana täytyy löytää joku, joka tykkää samoista asioista ku itte. Jos
esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka tuo
chipsejä ja kaljaa."
Alain 10 v

*nauraa* joo... lapset on ihania.

Tässä yksipäivä oli kauhea sume. Siskoni ja sikon nuorimmainen (3v.) olivat meillä ja kahvipöydässä siinä istuskeltiin. No siskopa sanoi ikkunaan katsottuaan että "Hitto mikä sume". No vieressä istunut rakas kummipoikani nousi seisomaan penkille ja katsoi ikkunasta ulos ja sanoi "Hitto mikä sume". Ai jai, sisko, sisko. Mitä menikään opettamaan *nauraa* Siinä sitten minä tietenkin aloin kiusoittelemaan siskoani tästä asiasta, ilkeä kun olen :twisted:

Niin lapset ovat suloisia...
minulla itelläni on monta sisarusta ja niiden suusta saa kuulla vaikka mitä. kuten saan kuulla nuorimman siskoni suusta. hän keksii aivan ihmeellisiä asioita. Kuten kerran sillä oli kuulemma unitauti. minun piti varoa häntä sillä se saattaa tartua minuun. siltä löytyy vaikka minkälaista juttua. Sillä on erittäin laaja mielikuvitus, että ei ikinä tiedä mitä se seuraavan kerran sanoo. Mukavaa, kun minulla on niin ihana pikku-sisko...

Heh, hauskoja juttuja on ollut.

Minusta nyt löytyy ainakin sellainen, että oli veljeni ja serkkuni kanssa leikkimässä pihalla josksu alta kouluikäisenä. Olin sitten kaatunut ja polveen oli tullut sellainen pieni palkeenkieli. Olin juossut sisälle ja huutanut pää punaisena: "Äitiii, multa lähti siivu!!!" Ja siitä kyllä ollaan jaksettu irvailla vielä viidentoista vuoden jälkeenkin... :roll: