Lasten suusta

kielo sanoi:
Nimenomaan. Pikku-kielo tapasi suuttuessaan tai yrittäessään saada tahtonsa läpi sanoa hyvin vakavasti ja topakasti: "Minä lopetan hengittämisen!". Kaikkihan sille nauroivat ja nauravat edelleen, jopa minä itse :)

Tuohan on Itse ilkimys-elokuvassa, siinä ekassa parin vuoden takaa joka muuten on aivan loistava piirretty. Hauska kuulla, että tuota käytetään ihan oikeasti. Elokuvassa tuolla tempulla sai hyvin tahtonsa läpi.

Meidän lasten serkkupoika, yrittäessään saada tahtonsa läpi kolme vuotiaana, sanoi tiukasti äidilleen: "Usko sua kun sä sanot!" Niinpä, siinä oli kanssa äidillä naurussa pitelemistä. Ei oteta pieniä lapsia vakavasti ei.

Vielä yhden kaukaisemman lapsen suusta:
Ranskassa oli 90-luvulla hauska hitti "dur dur d´être bébé", kovaa olla vauva, jonka esitti ihan pieni poika. Siinä tulee hauskasti esille se kuinka ollaan jatkuvan komentelun kohteena. Lapsen näkökulmasta samaa tematiikkaa kuin vaikkapa George Thorogoodin "you talk too much" biisissä... Yakety-yakety-yakety-yak all the time...
 
Ruokapöydässä huomattiin että pikkumiehen hihassa oli iso läikkä kuivunutta räkää. Mistä tietysti muistutimme häntä että niistetään paperiin, ei hihaan. Johon pikkumies närkästyneellä äänellä: "Höh... Ei se ole mun räkää!"
 
"Äiti mä miettasin sut! Hähää!"

- Wii Sports Resortin Swordplay Showdownia pelaava Pichu

"Mä osaan pelaa hutuu-autoo, mä osaan pelaa supee mäs possii, mä osaan pelaa vii pojssii, mä osaan pelaa vii pajtii!"

- samainen pikkuotus pohti tyytyväisenä peliaosaamistaan lauantai-iltana unta odotellessaan

On muuten eruttoman huvittavaa, kun kolmevuotias huutaa "Epit veil!" ja tekee naamapalmun.
 
Perussettiähän ovat tietysti ne tuhannet kerrat, kun lapsukainen ei muita sanoja opi kuin kirosanat, mikä toki laji taito onkin. Itselläni ei ole paljon söpöjä lapsuusmuistoja, taitavat olla siinä kun taaperona mäiskin kulmikasta palikkaa laatikkoon pyöreästä aukosta vihan vimmalla, ja kun ei sitten onnistunut, tuli suusta kirkkaasti kiukkuinen pejkele. Ja syöttötuoli on kuulemma siksi niin kärsineen näköinen, kun kuulemma lurittelin siinä Hämä-hämä-häkkiä hevicoverina niin että tuolia piti myöhemmin jesarilla paikkailla, sen verran hoitui moshaus puolitoistavuotiaan kolmesenttisellä tukalla.

Serkkuni tosin päihitti meikäläisen kiroilussa alle kaksivuotiaana, kun poika katsoi saunan ikkunasta ulos ja ilmoitti: 'Voi v*ttu siel sataa lunta.' Hyvin ovat siskokset lapsensa opettaneet, siis.

Tuttavaperheen uusin tulokaskin oli varsin hellyyttävä pari vuotta sitten, kun nyytti istui tukevasti isänsä sylissä keittiönpöydän ääressä ja isä sitten nosti pöydältä viinilasin huulilleen. Pikku-otus kurotteli paksuilla käsillään lasia kohti simät pyöreinä ja sanoi hurmokselliseen sävyyn: 'Oooooh.' Myöhemmin samainen vesseli värvättiin Eeroksi Seitsemään veljekseen, ja kun tädit kyselivät maireaan sävyyn että oletkos sinä Eero, niin poika pudisti päätään ja vastasi ylpeästi olevansa sonni.

Tiedä sitten, kuinka paljon naurunhymähdyksiä tämä poitsu vielä aiheuttaa, kun viime vierailullaankin työnsi minulle kynän käteen ja paperin nenän alle läksyjä tehdessäni, ja käski hyvin vääpelimäiseen sävyyn piirtämään hänelle 'pommikalan'. Vähän aikaa kesti tajuta, että tuo halusi minun piirtävän lentokoneen.
 
Kolmevuotiaan pohdintoja sairastamisesta:

"Jos ossentaa ni sitte voi tulla tipees. Sitte pitää laittaa mittali."
 
Last edited:
Kaksivuotias sukulaistyttöni puhuu kyllä välillä niin höperöitä ja hassuja, mutta tapanani on aina unohtaa kaikki tarpeelinen ja tärkeä. Kuitenkin hänellä on tapana pelätä kaikkia tuntemattomia miehiä. Eihän se mitään henk.koht. ole, mutta hän juuri tapasi isäni ja pelkää nyt tätä. Hän kuitenkin
 
Kaksivuotiaan sukulaistyttöni tapana on pelätä tuntemattomia miehiä. Eihän se mitään henk.koht. ole, mutta hän juuri tapasi isäni ja pelkää nyt tätä. Hän kuitenkin pitää valtavasti pikkuveljestäni. Sain kuulla kuinka hän edellispäivänä "soitti" rikkinäisellä kännykällä pikkuveljelleni. "He" kuulemma puhuivat puhelimessa ainakin vartin ja lopuksi tyttönen totesi harmitellen: "Minä en kyllä titten yhtään pidä tiitä tinun isästäsi! Moi moi!" Tämän jälkeen hän meni ylpeänä kertomaan mummille että oli soittanut veljelleni.
 
Nostoa topsulle tämänpäiväisellä sananvaihdolla kahden veljeksen, 11- ja melkein 4-vuotiaan, välillä heidän pötkötellessään saunapuhtaina pädin ääressä isomman pelatessa Blood Brothersia ja pienemmän seuratessa tapahtumia silä kovana.

Pikku-ukko: "Mitä tää on?! Mä oon voittanu peräkkäin jo viis brawlia!"
Pichu: "Noob!"

Lisäys 21.10.

Pichu - suomi

Pittapooli - Addictaball
ilolatetus/tulilatetus - ilotulitus
sateentaali - sateenvarjo
jopjopjop - oshiokiyo (Sailor Moonin iskulauseen loppu)
 
Nostoa taas (eivätkö kenenkään muun lapset enää sano asioita, joiden voisi edes kuvitella naurattavan jotakuta muutakin kuin perheenjäseniä?)

äiti: "Nakupeppu!"
Pichu: "En oo natupeppu! Sä oot natupeppu!"
äiti: "Mulla on housut jalassa, sulla ei, joten sä oot nakupeppu!"
Pichu: "En oo natupeppu! Mä olen Pichu Luigi Ihana! Mulla on ISO peppu!"
 
Lapseni ovat jo se ikäisiä, etteivät heidän sanomisensa sovinne tälle palstalle. Ellen sitten ala kaivella arkistoja (mitä he eivät välttämättä arvosta).
Noin nelivuotiaat keksivät mainioita uudissanoja.
Itse keksin tuossa iässä teepussin narun päässä roikkuvaa pahviläpyskää kutsua nimellä tanskan-tanskan. Koska en ole 45-vuotisen vaellukseni aikana muutakaan nimitystä kuullut, on tuo sana edelleen käytössä perheenjäsenteni parissa.
Tyttäreni puolestaan keksi nimittää kahvikupista/mehumukista pöytään jäänyttä tahraa nimellä "mukin pyöreä". Käyttökelpoinen ilmaisu sekin, edelleen.


Centaurea sanoi:
Juu, valitettavasti muistetaan kaikki, mitä suustaan on lapsena vahingossa tai ymmärtämätttään lipsauttanut. Äitini jaksaa naureskella vieläkin (53 vuotta myöhemmin) minulle noin viisi vuotiaana sattuneesta lipsahduksesta. Olin selittänyt naapurin sedälle, että isi meni Roomaan. Isä meni Raumalle.

Itse sanoin vastaavasti lapsena, että käytiin Pariisissa. Paraisillahan me vaan poikkesimme. :D
 
Oman lapsen suusta ei tule vielä paljon muuta kuin ögyytä, mutta omaan lapseen liittyen kävi lastenohjaaja tänään kirkkokahveilla kertomassa, että ennen jp:ta oli kynttiläkulkueessa odottaneet lapset kysyneet meidän vauvan nähdessään: "Onko tuo Jeesus?" :)
 
Seitsenvuotias poikani tiesi kertoa, että seksi on sitä, että mies ja nainen menevät peiton alle ja tekevät siellä jotain outoa. Ilman peittoa seksiä ei kuulemma voi tehdä.
 
Kysyin muistaakseni toissa viikolla neli-vuotiaalta pojalta, miksi pitää aina huutaa kun kuulen vähemmälläkin. Hän vastasi että "no kun mulla on niin kova ääninen suu". Varsin hyvä vastaus minun mielestäni. Fiksu lapsi.
 
Käveltiin eilen Pichun kanssa ohitse taidegallerian, jonka ikkunassa oli iso, taiteellisesti isoiksi palikoiksi pikselöity kuva.

Pichu: "Äiti tato, mainlähhii! [minecraftii]"
 
Last edited:
Oltiin isomman muksun joulujuhlassa, jonka päätösnumerona oli ääriperinteinen jouluevankeliumi luettuna ja näyteltynä. Kohdan "niin Joosefkin lähti kihlattunsa Marian kanssa" jälkeen kuopus kiinnitti huomionsa pääparin identtisiin päähineisiin - Joosefilla sinivihreä, Marialla punainen - ja kysyi sitten hyvin hämmästyneenä "Mi[k]s tässä on Luigi ja Malio?"
 
Täällä on kyllä tajuttoman hyviä juttuja :D *nauraa veret silmissä*
Kun sisareni oli n. 6v ja äitimme odotti pikkuveljeäni, leikimme kerran lääkäriä. Sisareni kuunteli stetoskoopilla äitini mahaa ja totesi hetken päästä vakavasti "äiti, sulla on kyllä nyt kala mahassa". Emme siis vielä tienneet, että äiti odotti lasta.
Olen nähnyt itsestäni videoita, jossa olen noin 2-3v, enkä todellakaan osaa lukea, mutta istun alasti pianon ääressä, edessäni on laulukirjoja, avaan jonkun sivun ja alan aina laulamaan täsmälleen sitä laulua, mikä sivulla oikeasti on. Mystistä. Osasin myös kirjoja sanasta sanaan ulkoa joskus. Esimerkiksi Miina ja Manu lääkärissä, sekä 90-sivuinen Lehmäjengi.
Kun olin 2-vuotias, lauloin enoni häissä Vesivehmaan jenkan. Toisen säkeistön jälkeen katsojat rupesivat taputtamaan ja seisoin hämmennyksissäni lavalla ja katsoin äitiä. Sitten lauloin perään kolmannen säkeistön... omituinen lapsi. Ja lauloin vielä nuotilleen. Eikä tästä ole kuin 11 vuotta:).
 
Pikku-ukko on nyt virallisen mittauksen mukaan yhtä pitkä kuin minä, joten lienee aika luopua pieneen kokoon viittaavasta pseudonyymistä. Kun Pichu lisäksi suuttuu, jos häntä kutsutaan Pichuksi, päivitän täten molempien lasteni kutsumanimet foorumilla heidän itsensäkin käyttämiksi lempinimiksi Mario ja Luigi.

Eilen illalla kerroin mukeloille vuosijuhlamiitistä, ja Mario alkoi ensimmäistä kertaa tosissaan suunnitella tulevansa mukaan, kun seuraavan kerran lähden miittaamaan. Luigi innostui tietysti saman tien huutamaan, että hänen pitää MYÖS päästä mukaan, ja kun Marion pyynnöstä aloin luetella, mitä kaikkia lauta- ja korttipelejä muistin olleen tällä kertaa mukana, Luigin suunnalta kuului "MÄ otan mutaan Malio Tajtin, Malio Tajt tahlessan ja Supee Mäs Lossin".

Muoks

Luigi: "Pippelituuli!"
äiti: "Mitä?"
Luigi: "Pippelituuli! Toudi [Toad=äiti Luigin sanastossa], mitä on pippelituuli?"
äiti: "No en tiedä. Sunhan se pitäis tietää ku kerran ite niin sanoit."
Luigi: "Mut siinä Shletissä [Shrekissä] on pippelituuli!"
äiti: "Missä siinä on pippelituuli?!"
Luigi: "Se pieni jota tetee sopimussen Shletin tanssa."
äiti: "Ai Tittelintuure?"
Luigi: "Nii, Pippelituuli."
 
Last edited:
Ylös