Työkaveri on muutaman kerran tuonut lapsensa käymään työpaikalla. Lapsi on ehkä alle parivuotias, en osaa arvioida lasten ikiä. Puheensa on (minulle) aivan käsittämätöntä piipitysmongerrusta. Onneksi en ole itse joutunut puhumaan lapselle mitään, koska en todellakaan saa yhdestäkään sanasta selvää. Mutta isänsä vastakommentit ovat aina olleet: "Ai haluat kattoa monsteriautoja?" tai "Ei me nyt katota monsteriautoja". Joko lapsi ei puhu mistään muusta kuin monsteriautoista, tai sitten isäkään ei ymmärrä kakaraansa, ja arvaa aina samaa asiaa.
Juuri tämän takia minusta on pelottavaa puhua pienten lasten kanssa, koska ei niiden puheesta vaan saa selvää. Mitä siinä sitten voi vastata? Ei koko aikaa kehtaa pyytää toistamaankaan (koska eikös lapsia tietyssä kehityksen vaiheessa turhauta se, että kielellinen ilmaisukyky ei pysy ajattelun perässä?), eikä aina voi luottaa siihen, että hymähdys tai "aijaa", "ihanko totta" tai "sepä kiva" toimii.