okei, otetaas tähän lainausta ekasta viestistä niin ainakin pysytään topicissa. ja ekaks se, että vastasin lukevani mitä tahansa, jos se on hyvää vai mikä se vaihtoehto nyt olikaan
en nyt ota kantaa siihen pitäisikö tietyn ikäisten lukea tiettyjä kirjoja, jossain määrin se menee niin, että liian nuorena ei välttämättä saa niin paljoa irti joistain kirjoista, mutta enpä menisi siltikään kieltämään ketään lukemasta jotain. ja jos nuoret voivat lukea aikuistenkirjoja ihan hyvin niin miksei toisinpäin?
Ereine sanoi:
Onko lasten kirjallisuus laadullisesti heikompaa kuin aikuisten? Onko vasta Harry Potter muuttanut sen?
en ole ihan varma tarkoittiko tämä, että lastenkirjallisuus on ollut huonotasoista ja potterit ovat muuttaneet sen vai että lastenkirjallisuus on ollut hyvätasoista ja potterit ovat muuttaneet sen huonompitasoisemmaksi? arvelisin jälkimmäistä, vaikkakaan en ole täysin samaa mieltä.
(edellämainitusta sen verran, että en laske pottereita laadukkaiksi lastenkirjoiksi tai laadukkaiksi kirjoiksi muutenkaan, ne ovat viihdyttäviä ja ihan kivoja, mutta ei mitään uutta ja mullistavaa)
on totta, että potterit ovat saaneet aikaan tietynlaisen lastenkirjabuumin. toisaalta, mielestäni potterit eivät ole puhtaasti lastenkirjoja. ensimmäinen osa on lastenkirja, mutta viides lähestyy jo enemmän perinteistä kauhua ja mikäli sama trendi jatkuu niin viimeinen osa tulee olemaan hyvinkin kaukana lastenkirjasta. mutta on totta, että luultavasti pottereiden kautta on tullut lasten- ja nuortenkirjallisuuteen sellainen suuntaus, että fantasiaelementit ovat lisääntyneet. tosin minä lasken jotkut fantasiakirjatkin nuortenkirjoiksi.
onhan se niinkin, että potterit ovat saaneet aikaan sen, että aikuisetkin ovat alkaneet lukea lastenkirjoja. toisaalta tämä on aika kaksipiippuinen juttu. useat aikuiset ovat lukeneet lapsilleen ääneen ja nimenomaan lastenkirjoja. toisaalta juurikin pottereihin on täytynyt tehdä "aikuisten kannet", jotta aikuiset kehtaavat lukea niitä julkisesti. mielestäni tämä ei ainakaan osoita lastenkirjallisuuden aseman parantumista vaan tukee sitä käsitystä, etteivät aikuiset "saa" lukea lapsellista lastenkirjallisuutta. pottereiden menestys perustuu suurilta osin hurjalle hypetykselle sekä toimivalle markkinointikoneistolle ja tämän vuoksi pottereita ei oikein voi pitää aikuisten lukuinnon mittarina
Ereine sanoi:
Onko nyt trendikästä aikuisten lukea lasten kirjoja / aikuisille kirjoittaneiden julkaista lasten kirjoja (esim. Neil Gaiman, ei erityisen hyvä esimerkki)?
ehkäpä lastenkirjojen lukeminen on nyt jonkinlainen trendikin (taas kerran niiden pottereiden ansiosta), en tiedä. kirjailijoiden kantilta taas luulen, että kirjailijat, jotka ovat ennen kirjoittaneet vain aikuistenkirjoja, kokevat lastenkirjojen kirjoittamisen haastavaksi. aikuistenkirjoja kirjoittaessa voi aika pitkälti kirjoittaa omasta ajatusmaailmastaan ja useinmiten tulla ymmärretyksi. lastenkirjoja kirjoittaessa täytyy enemmän miettiä kohdeyleisöä, minkä verran lapset ymmärtävät minkäkin ikäisenä ja miten kirjaan saadaan jotain sellaista syvyyttä, että aikuisetkin saavat siitä jotain irti.
ja onhan tuo toisinkin päin mennyt. esimerkiksi philip pullman on kirjoittanut parinkymmenen vuoden aikana vinon pinon lasten- ja nuortenkirjoja ja nyt on laajentanut kirjojaan aikuistenkirjallisuuden puolella universumien tomulla (vaikka se onkin aikamoinen rajatapaus, maaginen kaukoputki ei kuitenkaan missään määrin ole ainakaan lastenkirjallisuutta eikä pahemmin nuortenkirjallisuuttakaan, vaikka sekä lapset että nuoret saavat varmasti siitäkin kirjasta paljon irti). myös william nicholson on kirjoittanut wind on fire -trilogiansa, joka on nuortenfantasiaa (siitäkin viimeinen kirja raskaampi kuin kaksi edellistä) ja nyt on julkaissut tänäkeväänä aikuistenkirjan, joka ei ole edes fantasiaa...
Ereine sanoi:
Ja varastavatko aikuiset lastenkirjallisuuden? Saako vaatia kirjan miellyttävän myös aikuisia, lapsethan ovat lastenkirjallisuudessa tärkeimpiä.
en tiedä voiko niinkään puhua varastamisesta. kuten jo aikasemmin mainitsin, aikuiset lukevat varmasti paljon lastenkirjallisuutta lukiessaan ääneen lapsilleen. pistääkin miettimään, että ovatko lapset sittenkään tärkeimpiä? tietysti lasten viihtyvyys on tärkeää mutta miksi aikuiset eivät saisi pitää lapsille lukemistaan kirjoista myös ja toivoa, että kirja antaisi jotain heillekin? luulen, että ongelma on enemmänkin aikuisten omassa päässä kuin kirjallisuudessa. aikuiset unohtavat, että lastenkirjan vaatimukset ovat aivan erilaiset kuin aikuistenkirjan vaatimukset. ja niin sen pitää ollakin. jokaiselle jotakin.
usein kuulee aikuisten valittavan että "kyllä se taru sormusten herrasta oli parempi kuin harry potter" vaikka kyseessä on aikuisten fantasiakirja (jossa kieltämättä hyvä seikkailutarina kantaa vaikka lukija olisi nuorempikin) ja lastenkirja (jota en edes fantasian alle välttämättä pistäisi), joita on mahdoton verrata. eipä kukaan vertaa keskenään rikosta ja rangaistusta sekä onnelia ja anneliakaan! liittyyhän tähän tietysti dilemma siitä, etteivät ihmiset käsitä, että lastenfantasialla ja fantasialla on ero. ja että lastenkirjoilla ja fantasialla on ero. mutta se menee off-topiciksi
ja kun tuo c.s.lewisin narnia-sarja on nyt mainittu niin sanotaan siitäkin vielä, että en pidä sitäkään kovin laadukkaana lastenkirjallisuutena (vaikka se ei uutta kirjallisuutta olekaan). toisaalta, tämä voi olla vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta kirjat tuntuvat lähinnä ikäviltä raamattu-allegorioilta ja lasten aivopesulta. en sano, että kristillisessä fantasiassa (tai kirjallisuudessa ylipäätänsä) olisi mitään vikaa, päinvastoin esimerkiksi universumien tomu on mielestäni loistava trilogia, mutta lastenkirjallisuuteen liiallinen allegorisuus ei sovellu. en tiedä, tämä on vain minun mielipiteeni
tulipas pitkä viesti
.
