Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Lastenkirjallisuus

Keskustelu huoneessa 'Kirjasto', aloittanut Ereine, 02.09.2003.

  1. Brego

    Brego Hobitti

    Kyllä sitä vieläkin tulee käytyä kirjastossa ensin aikuisten hyllyt ja sitten nuorten ja lasten puoli. Lastenkirjoista täytyy erityisesti mainita lasten scifi! Erinomaisesti tehtyä ja yleensä kirjan tarinaan liittyy mielenkiintoisia näkökantoja. Parhaita oli minun nuoruudessani tiikeri-sarjan kirjat.

    Narnia-sarja on kirjahyllyssäni ja säännöllisesti sitä lueskelen. Samoin löytyy Pimeä nousee-sarja ja Harry Potterit sekä Universumin tomu. Varsinkin fantasiakirjojen osalta on hyvin vaikea vetää rajaa lastenkirjojen ja aikuistenkirjojen väliin.
     
  2. HKR

    HKR Hobitti

    Minä luen kyllä lastenkirjoja. Astrid Lindgrenin sadut ovat ihania ja niihin ei kyllästy. Olen ajatellut hankkia jo vanhat ja hävinneet/rikki luetut Lindgrenin satukirjat uudestaan kun niitä saa krjakerhosta aika edullisesti.
    Valitettavasti juuri nyt on sellainen tilanne, että rahaa ei ole yhtään ylimääräistä ja on paljon ostettavaa. :(
    Lastenkirjoistani ainoastaan Harry Potterit ovat päässeet kirjahyllyyni. Kaikki muut ovat luultavasti varastossa. :)
     
  3. Talvi

    Talvi Kontulainen

    Pidän lastenkirjoista hyvin paljon. Kuten täällä on jo sanottukin, sitä rajaa lasten- ja aikuistenkirjojen välille on vaikea vetää. Itselläni on omana hyllyssä mm. Pottereita ja Narnioita, mutta myös vielä nuorempien lasten kirjoja, joissa on suuria värikkäitä kuvia. Nekin viehättävät edelleen. Luin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirjan Ihmeellinen leipuri, ja tykkäsin siitä taas valtavasti. Jotkut tarinat vaan kestävät.

    Musta on aika mielenkiintosta että C.S. Lewis, joka Narniat kirjoitti, ei kirjoittanut mitään muuta lapsille. Aikuisille kyllä, mutta lapsille se jäi Narnioihin. Ja silti ne ovat aivan hurmaavia teoksia, ja mielestäni Lewis ainakin niissä osoittaa osaavansa kirjoittaa lapsillekin. Ei niin, etteivätkö aikuisetkin voisi niitä lukea. Lastenkirjoissa ylipäätään minua viehättää niiden tietynlainen viattomuus. Luin vähän aikaa sitten Jean M. Untinen-Auelin kirjan Luolien suojatit, ja vaikka se oli hyvä kirja, niin kyllä se aika pitkällinen (mm. lastenkirjoihin verrattuna) kuvailu väsytti ja toisaalta en kaipaisi niin paljon seksiä kirjoihin. Lasten kirjoissa juoni etenee suhteellisen nopeasti, eikä se kärsi väkivallan tai seksin puuttumisen takia, melkeinpä päinvastoin.

    Ja nyt on ajatus hajalla.. Äh, jääköön tähän nyt...
     
  4. Vieras

    Vieras Vieras

    ...

    Vastasin, että luen kaikenlaisia kirjoja, sillä luen niin aikuisille kuin lapsillekin tarkoitettuja kirjoja. Tiina-sarja on luettu varmaan viiteen kertaan, Astrid Lindgrenin teokset samoin. The Baby Sitters Club-kirjat on luettu nekin jo aika moneen kertaan, mutta nämä ovat lähinnä "kesäloman tylsänä päivänä luettavia kirja päivässä-kirjoja". Pottereista en oikein osaa sanoa, ovatko lasten vai aikuisten kirjoja, kymmeneen kertaan nuokin kahlattu läpi (paitsi viimeinen, takana vasta 3 kertaa :p ) Tiedän nimittäin monia aikuisia jotka ovat lukeneet Potterit, tai TSH:n (jonka minäkin olen lukenut... :) )
    On vaikeaa vetää selvä raja lasten- ja aikuistenkirjoille. Kukin saa itse päättää, missä "raja" menee.
     
  5. Vindriel

    Vindriel Hobitti

    Luen mitä tahansa kunhan on kirja on hyvä. Lasten ja nuortenkirjojakin voin lukea, tosin vain niitä hyviä. Mitkään Sweet Valleyt tai Neiti Etsivät eivät enää kiinnosta, paitsi ehkä voisin lukea ensimmäisiä vanhimpia etsiviä ihan nostalgian vuoksi. Aloitin kirjojen kunnollisen lukemisen juuri ensimmäisestä Neiti Etsivästä. Kunnollisella tarkoitan siis sitä, että kiinnostuin todella kirjojen lukemista ja jätin kuvakirjat.

    Kumma kyllä fantasiakirjoja lukiessani saan aina kommentteja tyyliin "jättäisit jo nuo hömpötykset ja lastenkirjat". Kädessäni saattaa olla vaikka joku osa Forgotten Realmsista. Ei mikään lastenkirja siis. Tällaista kuulee lähinnä sukulaisilta. Jonkinlaisia ennakkoluuloja fantasia- ja lastenkirjoista siis on.
     
  6. KRO

    KRO Hobitti

    okei, otetaas tähän lainausta ekasta viestistä niin ainakin pysytään topicissa. ja ekaks se, että vastasin lukevani mitä tahansa, jos se on hyvää vai mikä se vaihtoehto nyt olikaan :)

    en nyt ota kantaa siihen pitäisikö tietyn ikäisten lukea tiettyjä kirjoja, jossain määrin se menee niin, että liian nuorena ei välttämättä saa niin paljoa irti joistain kirjoista, mutta enpä menisi siltikään kieltämään ketään lukemasta jotain. ja jos nuoret voivat lukea aikuistenkirjoja ihan hyvin niin miksei toisinpäin? :)

    en ole ihan varma tarkoittiko tämä, että lastenkirjallisuus on ollut huonotasoista ja potterit ovat muuttaneet sen vai että lastenkirjallisuus on ollut hyvätasoista ja potterit ovat muuttaneet sen huonompitasoisemmaksi? arvelisin jälkimmäistä, vaikkakaan en ole täysin samaa mieltä. :) (edellämainitusta sen verran, että en laske pottereita laadukkaiksi lastenkirjoiksi tai laadukkaiksi kirjoiksi muutenkaan, ne ovat viihdyttäviä ja ihan kivoja, mutta ei mitään uutta ja mullistavaa)

    on totta, että potterit ovat saaneet aikaan tietynlaisen lastenkirjabuumin. toisaalta, mielestäni potterit eivät ole puhtaasti lastenkirjoja. ensimmäinen osa on lastenkirja, mutta viides lähestyy jo enemmän perinteistä kauhua ja mikäli sama trendi jatkuu niin viimeinen osa tulee olemaan hyvinkin kaukana lastenkirjasta. mutta on totta, että luultavasti pottereiden kautta on tullut lasten- ja nuortenkirjallisuuteen sellainen suuntaus, että fantasiaelementit ovat lisääntyneet. tosin minä lasken jotkut fantasiakirjatkin nuortenkirjoiksi.

    onhan se niinkin, että potterit ovat saaneet aikaan sen, että aikuisetkin ovat alkaneet lukea lastenkirjoja. toisaalta tämä on aika kaksipiippuinen juttu. useat aikuiset ovat lukeneet lapsilleen ääneen ja nimenomaan lastenkirjoja. toisaalta juurikin pottereihin on täytynyt tehdä "aikuisten kannet", jotta aikuiset kehtaavat lukea niitä julkisesti. mielestäni tämä ei ainakaan osoita lastenkirjallisuuden aseman parantumista vaan tukee sitä käsitystä, etteivät aikuiset "saa" lukea lapsellista lastenkirjallisuutta. pottereiden menestys perustuu suurilta osin hurjalle hypetykselle sekä toimivalle markkinointikoneistolle ja tämän vuoksi pottereita ei oikein voi pitää aikuisten lukuinnon mittarina :)

    ehkäpä lastenkirjojen lukeminen on nyt jonkinlainen trendikin (taas kerran niiden pottereiden ansiosta), en tiedä. kirjailijoiden kantilta taas luulen, että kirjailijat, jotka ovat ennen kirjoittaneet vain aikuistenkirjoja, kokevat lastenkirjojen kirjoittamisen haastavaksi. aikuistenkirjoja kirjoittaessa voi aika pitkälti kirjoittaa omasta ajatusmaailmastaan ja useinmiten tulla ymmärretyksi. lastenkirjoja kirjoittaessa täytyy enemmän miettiä kohdeyleisöä, minkä verran lapset ymmärtävät minkäkin ikäisenä ja miten kirjaan saadaan jotain sellaista syvyyttä, että aikuisetkin saavat siitä jotain irti.

    ja onhan tuo toisinkin päin mennyt. esimerkiksi philip pullman on kirjoittanut parinkymmenen vuoden aikana vinon pinon lasten- ja nuortenkirjoja ja nyt on laajentanut kirjojaan aikuistenkirjallisuuden puolella universumien tomulla (vaikka se onkin aikamoinen rajatapaus, maaginen kaukoputki ei kuitenkaan missään määrin ole ainakaan lastenkirjallisuutta eikä pahemmin nuortenkirjallisuuttakaan, vaikka sekä lapset että nuoret saavat varmasti siitäkin kirjasta paljon irti). myös william nicholson on kirjoittanut wind on fire -trilogiansa, joka on nuortenfantasiaa (siitäkin viimeinen kirja raskaampi kuin kaksi edellistä) ja nyt on julkaissut tänäkeväänä aikuistenkirjan, joka ei ole edes fantasiaa...

    en tiedä voiko niinkään puhua varastamisesta. kuten jo aikasemmin mainitsin, aikuiset lukevat varmasti paljon lastenkirjallisuutta lukiessaan ääneen lapsilleen. pistääkin miettimään, että ovatko lapset sittenkään tärkeimpiä? tietysti lasten viihtyvyys on tärkeää mutta miksi aikuiset eivät saisi pitää lapsille lukemistaan kirjoista myös ja toivoa, että kirja antaisi jotain heillekin? luulen, että ongelma on enemmänkin aikuisten omassa päässä kuin kirjallisuudessa. aikuiset unohtavat, että lastenkirjan vaatimukset ovat aivan erilaiset kuin aikuistenkirjan vaatimukset. ja niin sen pitää ollakin. jokaiselle jotakin.

    usein kuulee aikuisten valittavan että "kyllä se taru sormusten herrasta oli parempi kuin harry potter" vaikka kyseessä on aikuisten fantasiakirja (jossa kieltämättä hyvä seikkailutarina kantaa vaikka lukija olisi nuorempikin) ja lastenkirja (jota en edes fantasian alle välttämättä pistäisi), joita on mahdoton verrata. eipä kukaan vertaa keskenään rikosta ja rangaistusta sekä onnelia ja anneliakaan! liittyyhän tähän tietysti dilemma siitä, etteivät ihmiset käsitä, että lastenfantasialla ja fantasialla on ero. ja että lastenkirjoilla ja fantasialla on ero. mutta se menee off-topiciksi :)

    ja kun tuo c.s.lewisin narnia-sarja on nyt mainittu niin sanotaan siitäkin vielä, että en pidä sitäkään kovin laadukkaana lastenkirjallisuutena (vaikka se ei uutta kirjallisuutta olekaan). toisaalta, tämä voi olla vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta kirjat tuntuvat lähinnä ikäviltä raamattu-allegorioilta ja lasten aivopesulta. en sano, että kristillisessä fantasiassa (tai kirjallisuudessa ylipäätänsä) olisi mitään vikaa, päinvastoin esimerkiksi universumien tomu on mielestäni loistava trilogia, mutta lastenkirjallisuuteen liiallinen allegorisuus ei sovellu. en tiedä, tämä on vain minun mielipiteeni :)

    tulipas pitkä viesti :p
     
  7. Miltonia

    Miltonia Hobitti

    Minun mielestäni lastenkirjojen laatu on hyvä, tosin en osaa aivan viime aikojen lastenkirjallisuutta kommentoida, sillä henkilökohtaisesti pidän vanhoja kirjoja ja tarinoita viehättävämpinä. Meidän hyllystä löytyy niin Pekka Töpähäntää, Janssonia, Lindgreniä kuin ihan puhtaasti satukirjojakin. Liisa ihmemaassa ja peilimaassa löytyy myös hyllystä. Jollakin tapaa lastenkirjat ovat pysyneet vuosien ajan kiehtovina, kun taas toisaalta olen lukenut monia aikuisille kirjoitettuja kirjoja, joita en uudestaan luettavaksi valitsisi,vaikka eihän aikuistenkirjojenkaan taso niin huono ole, se on vain erilainen.

    Kiehtovuuden salainen ase piilee aina tarinassa itsessään ja sen kirjoittajassa eikä siinä kenelle se on kirjoitettu. Sen takia lasten- ja aikuistenkirjoja saattaa olla vaikea vertailla sillä kummastakin ryhmästä löytyy niin hyviä kuin huonojakin teoksia. Luokallisesti aikuisten kirjoista löytyy ehkä enemmän valinnan varaa on romanttista ja kauhua, jännitystä ja sotaromaaneja kun taas lastenkirjoissa luokkia on mahdutettu samaan teokseen useampia ja tarinat ovat usein ajattomampia kuin aikuisten puolella.

    Itse olen lukenut lastenkirjoiksi kirjoitetut Narniat, Veljeni leijonamielen ja joitakin Muumi-kirjoja vasta vanhemmalla iällä ja mielestäni ne silti voittaa monet aikuisille kirjoitetut kertomukset vaikkei pohjalla olekkaan sitä lapsuuden viehätystä. Tiedä sitten mikä niissä viehättää mutta ehkä ne pitävät sisäisen lapseni tyytyväisenä :D .

    Lastenkirjailijoilta vaaditaan kenties enemmän kuin aikuisten teoksia kirjoittavilta. Asioita täytyy joskus kovastikkin yksinkertaistaa. Aikuisille kuoleman ja muut vastaavat voi esittää niiden todellisessa mallissaan, mutta lasten kanssa se ei ole ehkä niin yksinkertaista. Oli niin tai näin kirjailijan homma ei ole ihan helppoa jos haluaa kirjoittaa mieleenpainuvaa ja antoisaa tekstiä.

    Minulle ei ole väliä sillä mihin ryhmään kirja kuuluu, sillä lopullisen lajittelun teen minä itse, kirja joko kiinnostaa tai sitten ei. Katson, että voin edelleen marssia lastenosastolle kirjastossa tuntematta häpeää. Niin ikä ei ole mielestäni mikään peruste sille mitä kirjoja pitäisi ja saisi lukea. Jokainen lukekoon sitä mitä haluaa!

    Kiitos muuten teille kun muistutitte ihanista Annelista ja Onnelista! Tulipa samalla mieleeni iki-ihanat täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Violetti :)

    Olipa tyhjentävää
     
  8. Aredhel

    Aredhel Hobitti

    Minä luen melkein mitä tahansa, kunhan se kirja vaan kiinnostaa.
    Viimeksi tuli varmaan lastenkirjoista luettua joku Mauri Kunnaksen kirja (minähän melkein keräilen niitä :) ), ja nyt on Fria ja Kuunainen luvussa. Narnioita on muutama tullut luettua, ja nuortenkirjoja sitten tosi paljon. Ei kyllä mitenkään outoa lukea nuortenkirjoja tämän ikäiselle :lol:
    Astrid Lindgreniä luen/luin, Ronja on ihana :)
    No mitä tässä muuta enää hölöttämään. Eli siis asiahan tässä on että lastenkirjat on ihania ja piste.
    :D
     
  9. Lentävä lumi

    Lentävä lumi Kontulainen

    Kaikki kirjat menee kunhan ne on hyviä kirjoja...
    Hyvissä lasten kirjoissa on usein sellaista välittömyyttä, mitä ei aina aikuisille suunnatuista löydä. Itselläni on samat klassikot joita luen vuodesta toiseen, mm. Kahdeksan serkusta, Kun ruusu puhkeaa, Saasitaon lapset & muu Lindgrenin tuotanto, Vinski- kirjat ja Pertsat ja Kilut. Erityisesti noissa Astrid Lindgrenin kirjoissa se satumaisuus jaksaa kiehtoa. Tapahtumat eivät ole luonnollisia, mutta eivät aivan fantasiaakaan. Nuo suomalaiset nuorten klassikot on ehdottomasti parhaimmillaan ääneenluettuna iltasaduksi. No niin, nyt katkesi ajatus.. Ehkä lisäilen myöhemmin.... :D
     
  10. Liessa

    Liessa Hobitti

    Lastenkirjat on tosi kivoja!! Vaikka eihän minuakaan kovin vanhaksi voi sanoa mutta, no, teiniksi! :D Ja ne on hyviä. Tietty jokkut on sit vähän liian lapsille tai pikemminkin semmosille tosi pienille tarkotettuja missä on vaikka niinku joka sivulla noin 2 lausetta ja iso kuva jne. Eli niinku vaikka: Satu meni uimaan. Vesi oli lämmintä. Ilma oli kaunis. 8)
     
  11. ssonja

    ssonja Hobitti

    Tällä hetkellä lainassa. :) Olen jo melkein lukenut. Päivikin satu oli myös ihana, mietin jossain vaiheessa että olisin laittanut tänne Aili Somersalon kunniaksi ihan topicin, mutta tässä samallahan tämä tulee puhuttua.
    Lastenkirjat ovat aina olleet minulle jotenkin irtautumista tästä todellisuudesta. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli sekä Tolkienin Hobitti, Roverandom, Maamies ja lohikäärme sekä Seppä ja satumaa kuuluvat suosikkeihin. Lisääkin löytyy, kunhan jaksaisi muistella. Satuja on myös hauska itse keksiä ja kirjoitella. Pysyy ikuisesti lapsena. :)
     
  12. douv

    douv Kontulainen Vastuuhenkilö

    tuli kaksi samaa viestiä, kiltti valvojatätisetä, poistaisitko tämän?
    olen jotenkin tyhmä, kun en löydä viestinpoistonappia.
     
  13. douv

    douv Kontulainen Vastuuhenkilö

    Ja setä Sininen :)
    Tädeistä pidin aina eniten täti Vihreästä, vaikka vähäsen pelottava olikin.
    Kaikissa lukemissani Beskowin kirjoissa kuvitus on jotain yliluonnollisen ihanaa. Auringonmunassa ja kukkien juhannusjuhlista kertovassa kirjassa (Kukkaiskarnevaali? Kukkaisjuhla? ei muistu nimi) etenkin.
    Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä sai minussa aikaan marjankeruuvimman.
     
  14. Ahma

    Ahma Hobitti

    Täti Violetti? Minä muistan hänet nimellä täti Sinipunainen!
     
  15. Vesi-Y

    Vesi-Y Hobitti

    Olen! Olen lukenut kyseisen kirjan montamontamonta kertaa, ensimmäisen kerran taisin olla jotain 7-vuotias.. ^^ Ihana kirja, oikein kunnon Satukirja, tykkään kauheasti. Haluaisin lukea myös sen toisen, joka kai kertoo siitä kun se kuka-nyt-olikaan-prinsessa-joka-eli-veden-alla ja se prinssi Yönsilmä (?) olivat muistaakseni noitien luona. :)

    Ja Onneli ja Anneli on tullut pienenä myös luettua. ^^ Söpö kirja, vaikka ihmettelin jo pienenä, kuinka nuo tytöt ylipäätään onnistuivat pyörittämään taloutta keskenään. ^^;

    Muumit, Lindgrenin kirjat ja Vinski-kirjat ovat myös olleet kovassa kulutuksessa. Ja Muumit eivät edes ole lastenkirjoja.. ^_^

    Minen pidä Neiti Etsivistä enkä ole ikinä pitänyt; olen lukenut kysesä kirjoja yhden ja puoli suunnattomalla vaivalla. -_- Se oli joskus kun olin 8 tai 9-vuotias ja aina kun olen yrittänyt lukea niitä olen kyllästynyt supernopeasti..
     
  16. ssonja

    ssonja Hobitti

    Prinsessa oli nimeltään Päivikki. Ja kyseessä on kirja nimeltä Päivikin Satu. :)
     
  17. Aldarian

    Aldarian Kontulainen

    Enpä löytänyt suoranaisesti satukirjoihin liittyvää aihetta täältä mutta tämä vanha lastenkirjallisuus -ketju aihetta ainakin sivuaa, ovathan satukirjat lastenkirjallisuutta. (Ja voimme me vanhemmatkin lukijat niitä joskus lukea ihan omaksikin iloksemme, eikös vaan?)

    Itse asia on se, että tässä tuli vierailtua vanhempien luona ja kas kummaa kun kirjahyllystä sattui silmiin (ja käsiin) lapsuusaikojeni yksi ehdottomasti suosituin satukirjasarja. Kyseessä on 1980 painettu Suuri satukirjasto -kokoelma, joka käsittää 6 isoa (A3 kokoista) satukirjaa. Kirjat sisältävät monia länsimaisia satuklassikoita Pienestä tulitikkutytöstä Saapasjalkakissaan mutta lisäksi mm. myös venäläisiä, puolalaisia, kiinalaisia ja arabialaisia satuja. Useimpien satujen kuvitus oli mielestäni lapsena todella upeaa (ja olen edelleen samaa mieltä). Lisäksi muistan eräiden prinsessasatujen hahmojen muodostuneen tuolloin n. 6-vuotiaan meikäisen ihastuksen kohteiksi ja täytyypä tunnustaa, että ei tuo (lapsenomainen?) ihastus ole vieläkään täysin kadonnut. Kyllä kirjoja lehteillessä jokin tuosta vanhasta ihastuksen tunteesta vieläkin välittyi, jos ei muuten niin sitten siksi, että nuo kuvat miellyttävät myös nykyistä taiteellista silmääni. Kauniita kuvia kauniista ihmisistä. Eritoten muistan Rino Ferrarin kuvittamat sadut, kuten esimerkiksi "Lumottu prinsessa", "Aasinnahka" ja "Kolme sitruunaa". Lainatakseni erästä toista kirjoittajaa: "Ferrarin ihmishahmot ovat hätkähdyttävän upeita, kuin Kauniit ja rohkeat -sarjan intohimoisia muotiammattilaisia, tyylikkäitä ja tunteikkaita."

    ferrari_prinsessat.
     
    Last edited: 09.03.2019
    Sidhiel, Constantine, Jaamar ja joku muu tykkäävät tästä.
  18. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Satu-kälyni on lastenkirjailija, kaksi kuvitettua kirjaa löytyy jo julkaistuna. Hänen siskonsa lukuisat lapset voivatkin sanoa: "Satu-täti on satutäti"
     
    Isilmírë tykkää tästä.

Jaa somessa