Lautapelit (suosituksia)

Tera

Kontulainen
Tänään tuli kaverin kanssa funtsittua, että kesällä voisi pelailla porukalla erilaisia lautapelejä. Ainut ongelma vaan on, että kumpikin on pelannut useita pelejä, mutta ei oikeestaan osaa mainita juurikaan kovinkaan montaa. Siksi ajattelinkin, että varmaan joku kontulainen voisi suositella jonkinlaista mukavaa peliä joka ei olisi liian monimutkainen mutta silti vaatisi taktikointia, olisi hauska ja nopea oppia. Tietenkin plussaa olisi jos pelin voisi suhteellisen vaivattomasti tilata netistä eikä maksaisi ihan hirveitä summia.

Varmaan aika turha jotain Monopoleja ja Aliaksia suositella, mutta jos joku jaksaisi jostain hyvästä lautapelistä kertoa nin olen kyllä kiitollinen :)
 
En tiedä löytyykö tätä peliä enään kaupoista koska taitaa olla tosi vanhamutta olettekos kuulleet sellasesta pelistä kun Marnon. Se on sellainen Strategia sota lautapeli. Mennään omilla sotlailla ja parilla sankarilla ja valloitetaan toisten linnoja, etsitään aarteita, ja mikä parasta, hakataan örkkejä! Yksi peli kestää kauan ja siihen kyllästyy helposti. Muita hyviä pelejä voisi olla esim. Manhattan.
 
Munchkin ei ole lauta- vaan korttipeli, mutta ajaa saman asian. Kaikki joskus roolipelanneet pääsevät siihen helposti sisään. Lisäosia tietty on lähestulkoon määrättömästi, mutta kyllä peruspelilläkin saa lukemattomia hauskoja pelituokioita aikaiseksi. Sosiaalisimmat pärjäävät parhaiten.

Scotland Yardin näin viimeksi Tallinnassa. Yksi pelaajista on vakooja, joka pitää lähes kaiken aikaa liikkeensä Lontoon kartalla salassa muilta pelaajilta, agenteilta, jotka yrittävät saada vakoojan kiinni. Tehtävän vaikeus riippuu paitsi agenttien määrästä, niin myös heidän yhteistyöstään. Jos agentteja on paljon, kannattaa sopia, ettei heillä ole kännyköitä mukanaan. Vakoojalla saattaa olla kaikkein hauskinta kutkuttavan jännittävässä takaa-ajossa.

Settlers of Catan tai Catanin uudisasukkaat on strateginen lautapeli resurssien hallinnasta.

Carcassonne valittiin vuoden perhepeliksi ihan syystä. Teiden halkoman ja pikkukaupunkeja ja luostareita kukkivan kartan rakentaminen on terapeuttista toimintaa.

Shakki on uudehko strategiapeli, jossa saa ulkomailla melki niin kovan vastuksen kuin haluaa.
 
Munchkinia oonkin päässy joskus talvella kokeilemaan. Pelin nimi vaan ei jäänyt päähän ja se peli joka pelattiin oli vähän turhan nopeasti ohi, mutta silti se oli hauska kokemus ja varmasti vielä hauskempi, kun oppii säännöt kunnolla :p. Harkitsen aika vakavasti tämän ostamista.

edit: Eipäs. Meni peli sittenkin peli sekasin. Ei sais hämätä ihmisiä puhumasta eri peleistä samalla kun pelaa jotain toista :p
 
Settlers Of Catan on hyvä, helppo oppia, ja myöskin melko addiktiivinen. Pelit vain tuppaavat olemaan melko samankaltaisia. Pelit ovat myös melko nopeita. Peliä tapaa myös suomekielisellä nimellään, Catanin uudisasukkaat.

Toinen jota voisin suositella on Civilisation -lautapeli. Tämä on kyllä paljon monimutkaisempi kuin Settlers Of Catan, mutta myös todella hauska. Hauskempi kuin edellinen, voisin sanoa. Tämän pelit kestävät paljon kauemmin, jopa muutaman päivän, riippuen pelaajien lukumäärästä. Itse olen pelannut kuudella pelaajalla kahtena eri päivänä, ja toisena päivänäkin peli kesti klo. kahdeksaan asti illalla, vaikka aloitimme n. klo 12...

Molempien pitäisi olla saatavilla ainakin Fantasiapeleistä, joko liikkeestä tai nettikaupasta.
 
Settlers of Catanin lisäksi suosittelen sellaista kuin Zug um Zug, joka on ilmestynyt suomeksikin, mutten nyt muista millä nimellä. Siinä joka tapauksessa rakennetaan rautateitä Amerikan halki. Helppo oppia ja oikein hauska. Tolkien-trivia -pelistä tykkään myös, kiva yhdistelmä onnea, tietämystä ja taktikointia. Tätä ei ole suomennettu, muttei se kauheasti haittaa. Kysymykset ovat kaikki Tarusta, ja osa on tosi helppoja ja osa tosi vaikeita. Kaikki kuitenkin monivalintakysymyksiä, joten eri tasoisetkin Tolkien-tietäjät voivat pelata yhdessä.

Myös Roborally-niminen peli on varsin vinkeä. Siinä "ohjelmoidaan" korteilla robotteja, jotka kulkevat melko vaarallisella pelilaudalla ja aina tilanteen salliessa työntävät toisiaan kuoppaan ja ampuvat toisiaan. Hieman sellainen Robot Wars-henkinen juttu.

Lyhyemmistä, enemmän korttipelityyppisistä peleistä suosikkejani ovat 6 Nimt! jossa kerätään (tai siis ollaan keräämättä) sarvia, Lunchmoney, jossa tapellaan leikkikentällä lounasrahoista ja vallankumouksen Ranskaan sijoittuva Guilliotine, jossa kerätään päitä (ja josta tosin on taas painos lopussa).

Nämä kaikki ovat helposti opittavia ja verrattain lyhyitäkin pelejä, eli sopivia "seurapeleiksi." Kaikki vaativat jonkin verran taktikointia, tosin Roborallyssa hyväkin taktikointi voi mennä pahasti metsään muiden robottien takia. :)
 
Roborallya olisin minäkin suositellut ja taivaaseen asti ylistänyt ellen olisi pitänyt mielessäni Teran kriteereistä helppoa saatavuutta, sillä ah ja voi! Roborally on jo pitemmän aikaa ollut loppuunmyyty. Uudesta painoksesta kylläkin huhutaan, mutta ainakaan viimeksi Fantsupeleissä käydessäni sitä ei ollut.

Minulla Robottiralli on ja otan sen mukaani Miittiin. Kotkassa sitä voi pelata aina niinä sunnuntaipäivinä kun smial Thorondorilla on lautapelipäivä.
 
RISK

Valloitushaluisille RISK on hyvä valinta. Se on strategiapeli, jossa 2-6 pelaajaa ottaa mittaa toisistaan sotien maapallon kartalla noin keskikokoisen eurooppalaisen valtion kokoisista alueista. Pelit ovat pitkiä, mutta sitäkin hauskempia. Taistelusysteemi perustuu pitkälti onneen, mutta osaava pelaaja voittaa silti enemmän tausteluja kuin vasta-alkaja. Pelin oppiminen on aluksi vaikeaa, mutta kun jutun sisäistää, se sujuu erittäin hyvin. Suosittelen.
 
CLUEDO on mielestäni viihdyttävä etsivä peli, jossa mietitään kuka murhasi vanhan miehen, missä ja millä. Itse olen jo löytänyt keinon jolla voittaa varmasti, mutta yritän kovasti olla käyttämättä sitä... :roll:

GO on vaikea mutta addiktoiva japanilainen peli. Ideana on vallata mahdollisimman iso alue pelilaudalta. Peli pitää ilmeisesti tilata ulkomailta, joten itse en ole pelannut kuin vain tietokone versiota.

Nämä seuraavat voivat nyt olla itsestään selvyyksiä (onko se muuten yhdyssana :? ), mutta mainitsenpa ne silti. AFRIKAN TÄHTI, SCRABLE, PICTIONARY ja MUUTTUVA LABYRINTTI.

lisäilen kun mieleeni tulee muita hyviä pelejä.
 
Cluedosta puhuttaessa pitää tietenkin mainita myös Cheapass Games'in Kill Dr. Lucky (vaiko Killing? En nyt jaksa tarkistaa), jossa yritetään murhata Dr.Lucky ilman että kukaan huomaa. Talo muistuttaa Cluedon taloa enemmän kuin vähän, ja murhavälineissä on myös Cluedo-henkisyyttä. (Ja saman toinen muunnelma Save Dr. Lucky, jossa samaa tohtoria yritetään pelastaa Titanicilta niin että joku ehdottomasti huomaa sen... jotta tohtori voitaisiin tappaa myöhemmin!)

Cheapass Games'in pelit ovat muutenkin ihan hauskoja "halpispelejä", joissa on mukana siis vain peli. Pelin tekijät lähtevät olettamuksesta, että kaikilla on kuitenkin noppia ja muita pelivälineitä ihan kasapäin, eivätkä pelaajat halua maksaa niistä taas kerran.Esim. Dr. Luckyyn tarvitaan pelinappula jokaiselle eikä sitten muuta. Pullonkorkit ja eriväriset nopat kelpaavat hyvin. Osa peleistä on aika huonoja, mutta Give me the Brain ja Dr.Lucky muunnelmat ovat ainakin varsin viihdyttäviä.

Muoks: korjasin firman nimen oikein.
 
Curufinwë sanoi:
Voi olla, että olette tätä pelanneet, mutta pistänpä kuitenkin.

Taru Sormusten Herrasta: Tämä on hyvä ja massasta erottuva lautapeli, koska siinä pelataan yhteistyönä, ei vastustajina. Kuvat pelissä ovat hienoja (John Howe) ja peli on todella monipuolinen. Mitä isommalla porukalla pelaatte, sen mukavampaa.

Tässä pelissä kaikkien pelaajien on oltava Tolkien-fanaatikkoja, sillä tarina on tunnettava varsin perinpohjaisesti, ennen kuin pelistä tulee mitään. Ummikot eivät osaa eläytyä pelin maailmaan eivätkä käsitä pelilautojen tapahtumia.

Yksi hauska "peli" lapsuudestani oli keskiaikainen sodankäynti legoukoilla ja -linnoilla... linnojen muurit ja portit piti hajottaa "oikeilla" heittokoneilla ja muurinmurtajilla (ei siis käsivoimin huijaamalla) ja maajoukkoja ammuttiin tykeillä. :grin: Enemmän hävitystä aikaansaanut voitti... :D

Siirsimme toisinaan idean myös meri- ja avaruustaisteluihin. Ala-asteen ja yläasteen alun jälkeen homma on sattuneesta syystä jäänyt vähemmälle. Sääli... nykyään kun olisi edellytykset väsätä tosi kovaa sotakalustoa. :D
 
Minä en noista Carcassonen lisäosista tiedä mitään, kun en ole koko peliäkään pelannut, mutta Settlers of Catanin lisäosista voisin vielä mainita sen että niitä on tehty aivan TUHOTTOMASTI. Näillä siis pitäisi vielä saada peli-into nousemaan, jollei jaksa alkuperäistä. Näillä saa mm. suurennettua pelialuetta, lisättyä uusia mantereita, ja ylipäätään pidennettyä peliä.
 
Tulipa taas viikolla hieman pelattua, joten nyt voisi suositella korttipeliä nimeltä San Juan. Pelissä rakennetaan, tuotetaan hyödykkeitä ja myydään niitä, eli hyvin perinteistä lautapelikamaa. Onnella on aika paljon osuutta asiaan, eli strategiapelistä ei ole kyse.

Peli muistuttaa toista lautapeliä, Puerto Ricoa, mutta on yksinkertaisempi, helpompi oppia ja nopeampi ja noista syistä mielestäni myös hauskempi. Pelissä on myös koko ajan kaikilla jotakin tekemistä, sillä jokainen pelaaja pääsee tekemään jotakin kierroksen jokaisella vuorolla.

Suosittelen!
 
Lautapelien lyömätön kuningas on ylivoimaisesti RISK euroopan valloittaminen kaverien nenän edessä kun sattuu olemaan erittäin maittava tunne ja murskata kiinan suurmahti pienellä joukko rynnistyksellä..
 
Anteeksi, minun on pakko olla eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, Riskin pelaamisesta olen saanut vain päänsärkyä ja tappeluita. En ymmärrä, miten on mahdollista että nelilapsinen katraamme onnistuu aina saamaan aikaan valtavan tappelun tätä peliä pelatessa (usein tappeluun sekoittuu vielä pettymystä, itkuntuherrusta ja pelilaudan läjäyttäminen ylösalaisin niin, että nappulat ja koko maailmankartta tuhoutuu siinä sivussa).
Henkilökohtaisesti en juuri tämän takia pidäkään peleistä, joissa yksi ylivoimaisesti nöyryyttää kaikki muut ja joissa on kilpailtava verenmaku suussa. Vaikken itse häviäisikään niin en pidä moisista peleistä silti laisinkaan. Kaikki sellaiset pelit, joissa häviäjiä on useampi tai joissa tehdään yhteistyötä ovat sen sijaan minusta melkoisen paljon antoisampia..
Olen klassisten lautapelien (Alias, Trivial Pursuit) ystävä ja niissäkin suosin toimintaa pieninä joukkueina. Häviö on paljon helpompi kestää kun mukana on muitakin luusereita ;)

Pelejä, joita suosittelisin erityisesti? Peruslautapelit varmasti tuntee jokainen, mutta haluaisin suositella ainakin:

a) Torakkapokeria. Kokeilin kyseistä peliä Ropeconissa ja yksinkertaisuudestaan huolimatta kyseinen korttipeli oli melkoisen viihdyttävä. Tarkoituksena oli vain huijata ja kepuloida vastustajia korteilla. Yksinkertaisista ja lyhyistä peleistä pitävät saavat Torakkapokerin parissa taatusti melkoisen elämyksen.

b) Salakuljettajat - peliä. Muistipelityyppinen lautapeli on suurella joukolla enemmän kuin hulvatonta menoa. Kortit vaihtavat omistajaa lähes joka vuorolla ja lopuksi pelaajaraukat tuskin muistavat omien korttiensa sisältöä.
 
Ensiksi mainostan, että aiemmin kehumastani RoboRallysta on ilmestynyt uusintapainos kaikkien älyä vaativien mutta kaoottisten pelien ystäville. Paha vain että varsinkin se on peli, jota pelataan veren maku suussa eikä yhteistyöstä ole tietoakaan. Mennäviikonloppuna olin mukana pelaamassa kahta erää, jotka molemmat voitin (tai kuten tapaan sanoa: hyvyyden ja laupeuden voimat voittivat jälleen) niukasti. Molemmilla kerroilla olin pitkään kakkosena kunnes ykkönen teki jonkin ratkaisevan virheen.

Yhteistyötä, joskin välillä vastahakoista sellaista, vaatii kepeä lautapeli TransAmerica. Siinä rakennetaan rautatieverkostoa Jenkkilän kaupunkien välille. Erän voittaja saa nolla virhepistettä ja muut sen mukaan paljonko verkostoa jäi puuttumaan. Peli loppuu kun virhepistejanaa pitkin ajaa epäonnisin pelaaja veturillaan mereen... Siinä versiossa, jota olen pelannut, on säännöt sujuvasti saksaksi.
 
Papa Legba sanoi:
Paha vain että varsinkin se on peli, jota pelataan veren maku suussa eikä yhteistyöstä ole tietoakaan.
Yhteistyötä ei kyseinen peli ole nähnytkään, se on totta, mutta toisaalta robottien hortoilu laudalla on useimmiten niin surkuhupaisaa, ettei sitä osaa kuin naureskella - sitäpaitsi yleensä kaikki kyllä onnistuvat keräämään virheitä tileilleen, joskin vaihtelevissa määrin. Tietysti peli on kyllä taatun musertavaa, mikäli sattuu olemaan vasta-alkajana kokeneempien seurassa. :p
Suht tasaväkisessä seurassa en silti listaisi tätä aivan raivon- ja epätoivontirskahduksia aiheuttavimpien pelien kärkipäähän (omatkin kokemukseni Riskistä ovat kyllä aika toivottomia... ne tuloo ja jyrää meitin, ei vaan voi mitään)

Mennäviikonloppuna olin mukana pelaamassa kahta erää, jotka molemmat voitin (tai kuten tapaan sanoa: hyvyyden ja laupeuden voimat voittivat jälleen) niukasti. Molemmilla kerroilla olin pitkään kakkosena kunnes ykkönen teki jonkin ratkaisevan virheen.
Minä olisin kyllä vielä noussut kolmossijaltani maratonpelissä, ellei kivistävä olkapää olisi pakottanut luovuttamaan! Maaliin oli vielä matkaa.
 
Minäkin suosittelen CARCASSONNE - lautapeliä. Se on aivan uskomattoman loistava ja koukuttava peli, itse pelasin sitä poikakaverin kanssa alkuun päivittäin. Se on tosi mukavaa ajanvietettä.

Jos peruspaketti alkaa puuduttamaan niin aina voi hankkia lisäosia, joissa tulee aivan uudenlaisia palasia tuomaan mielenkiintoisuutta peliin.
 
Minäkin pelasin Carcassonea pari tuntia viime Ropeconissa ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Tykkään muutenkin kaikenlaisista peleistä joissa pystyy "rakentamaan" jotain.
 
Monopoly on oikea klassikko!!! Itse ostin sen joskus kauan sitten, siinä on kaikki kiinteistökortit enemmän tai vähemmän revenneitä eli on tullut pelattua.

Suosittelen sellaista aika uutta peliä kuin Catanin uudisasukkaat, oikeassa seurassa äärettömän hauska peli.

Suosin myös Afrikantähteä, Cluedoa ja Trivial Pursuittia...laidasta laitaan...
 
Ylös