Leipominen ja ruoanlaitto

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Löysin sellaisen vinkin, että hyytelöön saa paremman värin kun antaa pakkasen purra niitä eli laitoin ne yöksi pakkaseen.. Tosin päädyinkin sitten laittamaan sekaan myös punaherukoita, jotka antavat kivan värin. Helppo konsti testata, milloin hyytelö on valmista purkitettavaksi on laittaa lusikallinen lientä kylmälle lautasella ja katsoa lähteekö se hyytymään. Hyvin tuntui toimivan. :)
Tänään keittelen mehua punaherukoista ja sekin onnistui yli odotusten! On ollut hyvä viikko keitosten suhteen.
 
Meillä oli jäätelökone kun olin penska, ja rakastin sillä tehtyjä jäätelöitä. Ne maistuivat ainakin kymmenen kertaa paremmille kuin kaupan jätskit. Sääli vain, että koneella sai kerralla tehtyä vain hyvin pienen satsin ja sen valmistumista sai odotella kuin kuuta nousevaa.
 
Löysin jäätelökoneen kirpparilta keväällä. Olen ikävä kyllä ehtinyt käyttää vehjettä vain 2 kertaa, kone kun ei mahdu omaan pikkuiseen pakastelokerooni vaan majailee poikaystävän pakastimessa.

Kone on melko vanha, paketissa mukana olleessa takuukuitissa oli ostovuotena -94 tai-95, en muista tarkkaan. Ohjeet ja reseptivihkonen olivat vähän kömpelösti käännetyt, mutta ymmärrettävät. Eikä käyttökään nyt niin vaikeaa ole, hankalinta on muistaa laittaa se kylmenevä osa pakastimeen kylmenemään tarpeeksi ajoissa, eli ainakin edellisenä päivänä. Sitten vaan seuraa ohjetta. :p Perusvaniljaohjetta on aika helppo muutella.

Varoitus: pakastepiparitaikina paakkuuntuu hyvin herkästi, kotitekoinen cookie dough ei oikein onnistunut meiltä, kun osa kerma-sokeri-seoksesta jäi nesteeksi eikä hyytynyt kunnolla.
 
Nyt on pihlajanmarjat kerättynä Lentävän lumen hyytelöä varten, enää täytyy metsästää ne punaviinimarjat :)

Jäätelöstä kun on puhuttu, niin minulla on kasa sellaisia jäätelöohjeita, joihin ei tarvita jäätelökonetta laisinkaan. Täytyisi tässä joskus kokeilla, millaisia niistä tulisi.
Jäädykkeitä sen sijaan olen kokeillut erilaisia variaatioita. Viime itsenäisyyspäivän illalliselle valmistamani rommilla terästetty mustaherukkajäädyke oli esimerkiksi pienoinen menestys!
Mielelläni kuulen teidän variaatioitanne, mitä kaikkea ja millä yhdistelmillä olette jäädykkeitä tehneet?
 
Huomasin juuri, että merilevälevyissä on päiväys mennyt jo jokunen kuukausi sitten. Pohdiskelin, että ne kun ovat tuollaista kuivatavaraa, niin luultavasti niitä voi vielä käyttää...

Tietääkö kukaan tai mitä mieltä olette niiden käytettävyydestä? Miten mahtavat vanheta? Esim. hirssihän vanhenee niin, että se härskiintyy, vaikka onkin kuivatavaraa. Kun taas monet muut kuivatuotteet eivät mene miksikään, vaikka nyt päiväys pääsisikin livahtamaan muutamalla kuukaudella.
 
Minulla on varmaan kymmenen vihreää paprikaa penkissä, eivätkä ne varmaan aio enää ulkona punertua.

Tietääkö kukaan punertuvatko paprikat ikkunalaudalla samoin kuin tomaatit?

Ja onkohan kaupassa myytävä vihreä paprika tuollaisia "raakoja" paprikoita vai jokin oma vihreä lajikkeensa?

Nimimerkillä ensimmäisiä kertoja paprikanviljelijänä...

Muoks. Laitoin tänne, kun silmiin ei osunut mitään viljelytopikkia. Jottei olisi offia, niin aion noista paprikoista tehdä samantapaista "kasvismössöä" kuin Rismalahti-miitissä. Paahdettujen seesaminsiemenien kanssa on NAM!
 
En tiedä paprikan viljelystä mitään, mutta sain tuosta kysymyksestäsi inspiraation perehtyä paprikatietouteen netissä.

Olen aina luullut, että kaupassa myytävä vihreä paprika on oma lajikkeensa, mutta niin ei näemmä ole. Paprikoita löytyy puna-, kelta- ja oranssihedelmäisten lajikkeiden lisäksi ainakin lilan, tummanvioletin, valkoisen, ja ruskean värisinä. Vihreä on sen sijaan aina raaka, ja värittyy jonkin väriseksi. Olen siis vihreää paprikaa ostaessani syönyt ne aina raakana :roll: Paprikan hedelmä on myös näköjään kasvitieteellisesti oikeasti marja.

Satokausi näyttää Suomessa kestävän maalis-huhtikuun vaihteesta lokakuun loppuun saakka. Paprika on täysikasvuinen 4-6 viikon ikäisenä, jolloin se voidaan korjata vihreänä, ja värittymisvaihe kestää noin saman verran. Näin ollen käsittäisin, että paprikasi punertuisivat sitten myös ikkunalaudalla :)
 
Anewielh sanoi:
***Vihreä on sen sijaan aina raaka, ja värittyy jonkin väriseksi.***
Satokausi näyttää Suomessa kestävän maalis-huhtikuun vaihteesta lokakuun loppuun saakka. Paprika on täysikasvuinen 4-6 viikon ikäisenä, jolloin se voidaan korjata vihreänä, ja värittymisvaihe kestää noin saman verran. Näin ollen käsittäisin, että paprikasi punertuisivat sitten myös ikkunalaudalla :)

Kiitos vastauksesta!

Nuo mokomat ovat olleet isoja ja vihreitä jo kuukausitolkulla. Mutta huomenna pilkon osan niistä pataan... Lisäksi tomaatteja (omia), punaisia linssejä, parsakaalia, kesäkurpitsaa (omaa), paahdettuja seesaminsiemeniä, makeaa soijaa, hunajaa, suolaa, tuoretta timjamia (omaa), chilipaprikaa (omaa ja punaista) jne. Basilika raukka heitti henkensä yhtenä kylmänä yönä. RIP.
 
En oo ikinä leiponu, niin en tie onko se kivaa mut niin vois aatella. Leivoksien syömisestä kyllä tykkään!
 
Leivon itse lähes joka päivä ja sain viime keväällä leipomiskiellon (ei koskenut salaatteja) kun äiti yritti laihduttaa. Pidän leipomisesta paljon ja köksä onkin lempiaineeni koulussa.
Meillä on jäätelökone ja isäni on tehnyt sillä kaikenlaisia jäätelöitä. Oma suosikkini on ehdottomasti valkosuklaajäätelö, vaikka se onkin varsin makeaa. Pidän myös mansikkajäätelöstä, mutta jotkut lajit ovat olleet "hieman" outoja :knockout:
Leipominen on tosi kivaa!
 
Poika pulputtamassa

Meillä on pitkään suunniteltu projekti pyörähtänyt käyntiin. Teemme omaa siideriä omista omenoista. Saapa nähdä mitä tulee. Toivottavasti ei käy kuten eräällä kaverin kaverilla, jonka siideri oli kuulemma hirveän hapanta, nousi päähän kuin häkä ja veti mahan kuralle.

Tavoitteena olisi että uutena vuotena olisi valmista juotavaa. Kerron matkan varrella miten prokkis etenee.

Onko kellään muuten kokemusta näistä kotitekoisista alkoholijuomista? Ja jätetään se kilju sitten ihan suosiolla pois, vaikka se onkin suomalaista kansanperinnettä.

Tämähän nyt ei ole ruoanlaittoa tahi leivontaa, joten konnikset tarvittaessa perustakoon uuden keskustelun panimo & tislaamotoiminnasta :beer:
 
Itse en ole kuunaan tehnyt noita alkoholijuomia aivan itse, mutta muistan hyvin, kun isäni teki kotiviiniä lapsuudessani. Ilmeisesti se oli kovinkin juotavaa, sillä vanhempani kehtasivat sitä lahjoiksikin antaa. Muistelisin kotona valmistuneen ainakin valkoherukka-, marja-aronia- ja vadelmaviiniä. Kummitädilläni taitaa olla vielä yksi pullollinen tallessa jotakin noista. Olisipa jännää maistaa sitä, isäni kun on ollut kuolleenakin jo kohta yhdeksän vuotta.

Itselläni olisi tarkoitus panna olutta jouluksi, en tiedä tosin millaista olutta, vai tyydynkö lopulta kesympään kotikaljaan.
 
Itse en ole noita alkoholijuomia tehnyt, mutta lapsuudessani isäni teki usein kotiviiniä(ja on jatkanut uudestaan harrastustaan kerrassaan erinomaisin mansikkaviinituloksin). Puoliskoni hoitaa meidän taloudessa tuon juomapuolen eli oluet ja simat pulputtelevat kylppärissä. Ensimmäiset olutsatsit kolmisen vuotta sitten olivat kammottavan hiivaisia, mutta nyt ne alkavat olla jo hyviä. Kotikaljat sen sijaan onnistuivat ihan ensikokeilusta lähtien erinomaisesti! Suosittelen kotikaljan tekemistä tynnyrissä. Pikainen pullokokeilu ei ollut lainkaan niin hyvää, vaikka ihan juotavaa siitäkin tuli. Kotiviiniäkin olisi tarkoitus kokeilla ja siihen soppaan aion minäkin sekaantua.
Seuraan mielenkiinnolla Lathronin siideriprojektin edistymistä:)

Kun nyt alkoholijuomista tuli puhe niin.. Onko kukaan tehnyt likööriä itse? Ajattelin kokeilla poimimistani herukoista. Pihlajanmarjat menikin kaikki hyytelöihin, vaikka alunperin niistä piti yrittää. Mitä kirkasta suosittelisistte pohjaksi vai onko sillä mitään väliä?
 
Lentävä lumi sanoi:
Kun nyt alkoholijuomista tuli puhe niin.. Onko kukaan tehnyt likööriä itse?

Äitini meinasi tehdä karviaismarjalikööriä, jonka ristin Karvadokseksi (vrt. Calvados-omenabrandy). Itse ehkä käyttäisin jotain mahdollisimman pelkistettyä makua, kuten jotain ihan simppeliä vodkaa. Ei mitään makeaa tai muuten erikoista. Suodattaisin sen vielä esim kahvisuodatinpaperin läpi että saisi mahdollisimman kirkkaan lopputuloksen.

Minua kiinnostaisi tehdä periaatteessa omena-pontikkaa, jonka kypsyttäisi vielä isoisäni tammisessa (sahti)tynnyrissä muutaman vuoden ajan, mutta kun tuo tislaaminen omin päin on vähän laitonta... Olisi nimittäin näppärää jos se siideri menee mönkään, niin tislata se vaan ja katsoa mitä sen kiven alta paljastuu. Mutku. Voisihan sitä koittaa tehdä ihan vaan lantraamalla jonkun 80% Saaremaa vodkan kanssa. Mutta eihän se sama asia ole, ei sitten millään.
 
Sun katso pitää vaan alkaa harrastaa muumimaista korruptiota, jossa harrastat yhdessä poliisin ja jonkun pikkurikollisen kanssa kortinpeluuta kellarissa juoden samalla omia tisleitä :DD

Vanhemmat ovat jossain välissä sekoittaneet ihan Saarenmaata, happamia kirsikoita ja ihan hirveästi sokeria. Jossain vaiheessa siitä tuli ihan juotavaa. En tiedä "reseptistä" sen enempää, mutta voin kyllä kysyä.
 
Olen todella innostunut leipomisesta siitä lähtien, kun syksyn kotitalouden tunnit alkoivat. Yhtenä lauantaina tulin ystäväni kanssa leffasta meille joskus 23:00, emmekä kyllä olleet tippaakaan väsyneitä (emme ainakaan sen jälkeen kun kaverini keksi keittää kahvia heti kun sisään astuimme). No, siinä sitten tuli semmoinen kohtaus, että piti ruveta omenapiirakkaa väsäämään. Vastusteluistani huolimatta kaveri jo veti korppujauhoja ja muita hyllyistä. Eihän siitä mitään tullut. Kyllä me se piirakka paistumaan saatiin, mutta olimme jo siinä vaiheessa niin väsyneitä (kahvikin oli loppu!) ettei kumpikaan oikein jaksanut sitä piirakkaa vahtia. Onneksi huomasimme ajoissa vähän mustuneen reunan ja saimme piirakan jäähtymään herkullisen tuoksuisena pöydälle. Onnistuneesta työstä toisiamme kiitellen raahauduimme nukkumaan.
Aamulla heräsimme siihen, kun äiti raivosi keittiöstä, että joku oli jättänyt piirakan pöydälle ja koira oli tullut ja syönyt puolet. No, ainakin jollekin kelpaa musta reuna.
Leipominen on jotenkin älyttömän...rentouttavaa.:) Ainakin siihen asti, kun jompikumpi vanhemmista tulee kotiin ja huomaa hirveät jauhokasat keittiössä.
 
Muistin juuri miksi en ole tehnyt ruusunmarja-omenahilloa kuin kerran vuosia sitten...

Iltakuuden jälkeen innostuin väsäämään eilen tyhjentämäni ruusupuskan sisältöä. Ja työstämään omenoita.

Vihdoin viimein tuo seos on sitten kiehumassa. Mikä homma voikaan olla ruusun kiulukoiden siivous! Näyttää vielä siltä, että reilun kahden litran annos kutistuu alle litraan :D

Se kasvismössö, jota olen hehkuttanut viime päivät oli oikein hyvää. Heitin sekaan vielä paahdettuja auringonkukansiemeniäkin.

Kyllä voi tulla hyvä mieli tuollaisesta kolmen metrin kasvispenkistä makuuhuoneen ikkunan alla!
 
Googleilemalla löysin tällaisen yksinkertaisen ohjeen.

Jotain muitakin löytyi, mutta tuo vaikutti kaikkein yksinkertaisimmalta. Jouluksi ehtisi sopivasti muhia, kun seuraavana palkkapäivänä käyn ostamassa viinakset. Ja juu kirkasta esim vodkaa taisivat suositella kaikissa ohjeissa. Kirsikan kanssa kai sopisi konjakkikin, mutten ole mikään suuri kirsokoiden saati konjakin ystävä eli kirkkaan puolelle menee.
 
Minäpä teen tänne majataloon ihan oman topicin tuosta siiderin valmistuksesta. Pysynee näin varmaan selkeämpänä tuo prosessin kuvaaminen.
http://keskustelu.kontu.info/viewtopic.php?t=7302&start=0&postdays=0&postorder=asc&highlight=
 
Ylös