Leipominen ja ruoanlaitto

Kirjolohestahan saa aikaan vaikka mitä! Helppo/hyvä/edullinen kombo on kirjolohi + tomaattimurska + yrtit. Noin 15-20 min, 200 astetta uunissa. Maistuu hyvältä vaikkapa riisin tai perunan kanssa. Tomaattimurskan voi korvata toki kermalla, ja joukkoon voi heittää vähän sinihomejuustoakin, jos siltä tuntuu.

Kirjolohta voi myös paistaa pannulla ja sekoittaa joukkoon vaikka persiljaa ja oliiviöljyä (mausteeksi). Myös avokado & kirjolohi ovat kavereita.

Kirjolohesta tulee myös loistavaa sushia!

Edellisiin loistaviin ideoihin lisäksi esimerkiksi kiusaukset, salaatit, keitot, piiraat, lohimedaljongit paistettuna jne.

Itse leivoin tänään juuri lohipiiraan, nams

Eettinen vaihtoehto norjalaiselle kasvatetulle lohelle on suomalainen järvikala.

Kirjolohesta saa loistavan pastan, kun paistaa sitä pannulla, laittaa sekaan pieni sipuli silputtuna, rosmariinia, chiliä, reilusti silputtua pinaattia (rautaa!!) ja loraus neitsytoliiviöljyä. Keitä tuorepastaa ja lopulta sotkee koko homman yhteen.

Tai sitten vaikka Bulgurin kanssa ihan vaan että paistat uunissa fileen, jonka maustat mustapippurilla, merisuolalla ja aurajuustolla tai parmasaanilla ja peperoncinolla tai jollain muulla chiliyrttiseoksella. Kaveriksi vaikka höyrytettyjä parsakaaleja.

Mutta muikku ovat aivan loistava kala. Maksaa naurettavan vähän, on hyvää, terveellistä ja ympäristöystävällistä.


perattuja neulamuikkuja 500g, eli pieniä muikkuja
tarpeeksi ruiskorppujauhoja
ehkä yksi kanasen muna
voita paistamiseen
perunamuussi-ainekset

Leivitä muikut ilmavassa rasiassa tai pussissa korppujauholla, paista voissa pannulla ja tee muussi lisukkeeksi. Rehellistä ruokaa, ei mitään hipostelua.
Halutessaanhan voi vielä vääntää jonkun dipin niille, mutta ei se ole ollenkaan välttämätön.

Enpäs olekaan tullut ajatelleeksi, että leivittäisin muikut korppujauhoissa. Äidiltä jäänyt opiksi vain vehnäjauhot. Tokihan ruiskorppujauhoilla saa terveellisempää.

Eikä se tarvitse minunkaan mielestä mitään lisukkeita, paistetut muikut ja muusi on passeli yhdistelmä ihan justiinsa niin.

Voisipas mielenkiinnosta pistää pienen gallupin pystyyn, kun kerran nimenomaan peratuista muikuista oli puhe;

Kuinka moni meistä käärmeläisistä osaa puhkaista eli perata muikun? Se sattuu kuitenkin olemaan sieltä helpoimmasta päästä. Toki tätä voi piristää ja monipuolistaa kertomalla muistakin perkaustaidoistaan samaan syssyyn :wink:

Minä vissiin osaisin tuon puhkomisen edelleen. Isä opetti joskus kun olin ehkä nelivuotias, ja johonkin keskiaikaseuran juhlaan puhkoimme porukalla sellaisen satsin, että keittiön tiskiallas oli lopulta pohjustettu useamman sentin paksuisella kalansisälmysmassalla. Ikävä kyllä perheeni miehet ovat enemmän broilerin ja kirjolohen ystäviä, joten puhkomistaidolle ei ole kauheasti käyttöä.

Muista kalankäsittelykyvyistäni mainittakoon auttava fileereustaito. Sekin on peräisin jostain vuosien takaisesta keskiaikajuhlasta, jonka järjestävä kylä oli valinnut ruokalistalle mm. lohifileitä ja ostanut niitä varten muistaakseni kolme kokonaista, isoa lohta. Juhlan aikana sitten ruuanlaitosta vastaava ihminen tuli keittiöstä huutelemaan, tietääkö kukaan, miten lohi oikeastaan fileoidaan. Kukaan kuulolla ollut ei tiennyt, mutta innokkaasti siirryimme porukalla keittiöön ongelmaa pohtimaan. Jollakulla oli hämärä aavistus, että homma pitäisi aloittaa irrottamalla kalan pää, ja niinpä ryhdyimme yhteistoimin mestauspuuhiin. Se osoittautuikin huomattavasti luultua hankalammaksi liukkaan kalan lipsuessa ympäri leikkuulautaa ja sen sitkeän kaularangan pannessa menestyksekkäästi hanttiin niin veitsille kuin saksillekin. Lopulta meillä oli kuitenkin käsissämme päätön kala, mutta voitonriemumme himmeni nopeasti, kun keittiöön sattui harhailemaan oikeasti fileeraustaitoinen ihminen, joka silmät ymmyrkäisinä kysyi, mitä ihmettä oikein puuhasimme. Onneksi hän myös mielellään neuvoi, miten fileeraus oikeasti tapahtuu, ja kalat saatiin lopulta käsiteltyä asianmukaisesti.

Kaipa minä muikunkin osaisin siivota, vaikka en ole sitä vuosiin tehnytkään. Joskus pienempänä sitä yritin, mutta nyt en ole itse muikkuja siivonnut. Haukea tai lahnaa tai muuta isompaa kalaa viimeksi kesällä siivosin. Ei se vaikeaa ole, ei tarvitse kuin raaputtaa puukolla suomukset, katkaista niskat ja avata maha. Sitten vain ottaa sisälmykset kissalaa ja huuhdella vähän. Muikun kanssa taitaa saada hypätä suomustuksenkin yli? Fileeraamista en ole koskaan yrittänyt, vaan olen siivouksen jälkeen jättänyt kalan muiden huoleksi.

Meitsi ajatteli ensi viikolla tehdä perinteisen englantilaisen munuaispiirakan.

Huomasin nääs, että Tampereen kauppahallissa on karitsan munuaisia myynnissä. Munuaisen lisäksi piirakkaanhan tulee naudan paistia (itse asiassa kaksi kertaa enemmän kuin munuaista), pari sipulia, sieniä ja worchester-kastiketta.

Odotan jo nyt ihan innolla.

Sattuisiko kenelläkään kontulaisella olla vegaanileipomuskirja Puputyttö ja vohvelisankari? Palautin sen juuri kirjastoon enkä muistanut kirjoittaa muistiin Dalmatialaiset-muffinssit ohjettä.
Siitä olisi suuri apu.

Minä en koskaan oikein ole osannut laittaa ruokaa. Tai tehdä siitä hyvää, se taito on vissiin geeniperinnössä/syntymälahjana hypännyt minun ylitse, sillä vanhin isoveljeni ja kaikki isosiskoni(sekä äitini tietenkin) osaavat tehdä todella herkullista ruokaa, joka oikeasti onnistuu. Itse teen aina jotain väärin tai sitten en vain osaa. Toisaalta ruoan mauttomuus saattaa johtua siitäkin, etten käytä tarpeeksi suolaa, koska minulle riittää pienikin määrä
Mutta leipomisesta tykkään, jos siinä on joku auttamassa ja neuvomassa. Ja minulla ei tahdo ruoanlaittoon riittää pitkäjänteisyys, vaikka muissa jutuissa se on hyvinkin pitkä. Muutenkin se on mukava ajanviettotapa perheenjäsenten ja kavereiden kanssa.

Se oikeastaan tärkein asia, jonka takia halusin tänne kirjoittaa on se, että minun on aivan pakko jakaa tämä herkullinen suolaisen piirakan resepti teidän kanssanne:

Taikina:
1½ dl vehnäjauhoja
1½ dl juustoraasteetta
n.75 g sul.voita tai margariinia

Täyte:
2 dl kermaa
3 dl juustoraastetta
2 munaa
n.150 g kinkkukuutioita/suikaleita(voi myös käyttää esim.tonnikalaa tai mitä haluaa)

Paistetaan uunissa 200 asteessa n. 30 min.

Tulee todella hyvää, vaikkei suolaa laita ollenkaan.Tuosta tulee sellainen pieni vuoallinen, joka kannattaa ehkä voidella ennen sitä vähän muruisen taikinan taputtelua. Joskus ollaan laitettu täytteen mukaan pienen nokareen jotain maustettua sulatejuustoa/homejuustoa

kielo, meillä ei ruuanlaitossa käytetä suolaa ollenkaan, ja hyvää ruokaa tulee silti. Suolaa kaipaa lähinnä se, joka on tottunut sen joka ruuassa maistamaan - tai se, joka on tylstyttänyt makuaistinsa tupakoinnilla.

Anewielh sanoi:

Onko kenelläkään muuten kokemusta/muuta tietoutta jostakin erityisen hyvästä punasipulihillokkeen ohjeesta?

Click to expand...

Vastaan omaan kysymekseeni, jotta ohjeita olen löytänyt muutaman. Ensi viikolla yritys ja sitten tiedän kertoa, millä ohjeella itse tulen tätä joulupöytääni tekemään

Eilen illalla paistoin jälleen torttutaikinaa, tällä kertaa tein tosin suolaisia torttuja (tähän mennessä olin tehnyt vain perinteisiä luumutähtitorttuja ja pasteijoita). Laitoin torttuihin tomaattipyreetä, öljyssä säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia ja murensin lisäksi vuohenjuustoa. Omaan makuuni maistuvia

Paistettu rosmariini- ja valkosipuliarominen porsaanseläke

Qoheletille rakkaudella

Arista alla fiorentina

6 annosta

1,75 kg porsaan ulkofilettä / porsaanseläkettä
4 isoa valkosipulinkynttä
4 rkl rosmariinisilppua
nippu rosmariininoksia
3 dl kuivaa valkoviiniä
kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä sivelyyn ja paistamiseen
merisuolaa
mustaa pippuria myllystä

- Liha rasvapuoli alaspäin, tee syviä viiltoja.
- sotke rosmariinisilppu, suola, valkosipuli ja pippuri hienoksi vaikka monitoimikoneella tai huhmareessa ja hiero kauttaaltaan lihaan
- sido langalla oksat kiinni
- ruskista pinta pannulla
- liha vuokaan, viini päälle ja uuniin
- paista ensin 20 min 225 asteessa, sitten 200 asteessa
- paista kokonaisuudessaan 25min/puoli kiloa lihaa
- valele lihaa 20 min välein
- anna vetäytyä 15 min ennen viipaloimista[/list]

Osallistun Facebookin innoittamana omalla tavallani "lihattomaan" tammikuuhun. Oma tapani tarkoittaa sitä, että syön kyllä kalaa. Tarkoitukseni tällä ei niinkään ole pienentää hiilijalanjälkeäni tai syyllistää lihansyöjiä (joihin hyvällä ruokahalulla kuulun itsekin), vaan oppia tekemään uusia kasvis- ja kalaruokia kotona. Tuntuu, että olen tavallisesti melko laiska tekemään mitään uusia ruokalajeja. Kokkailen aina perusjuttuja jotka olen oppinut äidiltäni, eli lasagnea sun muita jauheliharuokia. Nyt ostimme poikaystäväni kanssa soijasuikaleita ja -rouhetta. Vierailimme myös minulle uudessa kaupassa Hakaniemessä (Vii Voan?), josta mukaan tarttui kookosmaitoa, currytahnaa sun muuta maukasta. Jotenkin koen itämaisen kasvisruoan laiton helpommaksi, kun makua ruokiin saa tosi paljon juuri noilla valmistahnoilla. Tähän mennessä tammikuuta olen todennut, että olen syönyt enimmäkseen tonnikalaa. Aion kyllä luopua siitä suurella innolla kun jaksan kokeilla noita soijajuttuja. Jääkaapissa on myös tofua, jota olen valmistanut itsekin aiemmin. Hyvä työkaverini on myös kalaa syövä "kasvissyöjä". Sain lainaan hänen reseptikirjansa, josta kopioin innolla reseptejä. Häneltä sain myös hyviä vinkkejä tuon soijarouheen valmistamiseen, kun olen sitä itse kokeillut aiemmin vain kerran huonolla menestyksellä (tuloksena vetisen pahvisilpun makuista kastiketta).

Haluaisin syödä enemmän kalaa sen terveellisyyden takia, mutta koen sen olevan kovin kallista. Eihän se sinänsä varmaan olisi, jos vertaa rahanmenoa kaikkeen muuhun turhaan. Osaan kalaa käsitelläkin, kiitos kalastajaisän se on tullut opittua jo lapsena. Ehkä juuri sen takia koen kalan ostamisen niin kalliiksi, kun ennen sitä sai "ilmaiseksi" järvestä.

Yritän myös elvyttää leipomista, jota ennen harrastin enemmänkin. Olen siinä periaatteessa toivottoman huono, eli en osaa tehdä ilman ohjeita mitään, mutta sitä vartenhan ohjeet ovat. Poikaystäväni tykkää (ja osaa) laittaa ruokaa, mutta ei niinkään leipoa. Siispä jätän hänelle muuton jälkeen hyvällä omatunnolla kokkailut ja keskityn itse kokeilemaan uusia kakkureseptejä! Tämä topikki pitäisi myös kahlata kunnolla läpi ja kokeilla kontulaisten jakamia reseptejä, kuulostavat suurin osa niin hyviltä!

Minäkin olen koettanut lisätä kasvisruoan syömistä siten, että olen opetellut laittamaan uusia kasvisruokia, ja se on onnistunut oikein hyvin. Laitan yleensä samoja ruokia laiskuuden vuoksi, joten nyt kun olen saanut lisättyä ruokalistaani muutaman kasvisruoan (ja kun lisäksi käyn aika usein kasvisravintolassa syömässä arkisin), ei lihaa tule syötyä kuin ehkä vajaa puolet siitä mitä ennen. Yrttimarinoitu tofu on minusta helppoa laittaa ja on hyvää vaikka jossain wokissa pähkinöiden ja paprikan, sipulien yms. kanssa. Soijarouheesta en ole vielä saanut aikaan mitään kovin hyvää, joten jos Fica löysit keinon, jolla saada siitä vähemmän pahvinmaista, jaa tietosi!

Suhtaudun yleensä aika epäluuloisesti tietynsorttisiin kasvisruokiin, joihin törmää joskus esimerkiksi eläinoikeusfoorumilla. Tarkoitan nyt vaikkapa kasvis"kalapuikkoja" ja muita reseptejä, joissa pääasia tuntuu olevan luoda jonkinlainen jäljitelmä lapsuuden lempiliharuoasta. En ole kyllä maistanut, joten ehkä olen vain ennakkoluuloinen, mutta minun silmissäni kasviskalapuikot ovat osoitus hukkaan heitetystä luovuudesta. Onneksi monessa ruokakulttuurissa käytetään paljon kasviksia, joten sellaisiakin reseptejä, jotka on alunperinkin tarkoitettu kasviksille, on helppo löytää. Vaikka toki monesta liharuoasta saa hyviä kasvisversioitakin.

Päärynä sanoi:

Suhtaudun yleensä aika epäluuloisesti tietynsorttisiin kasvisruokiin, joihin törmää joskus esimerkiksi eläinoikeusfoorumilla. Tarkoitan nyt vaikkapa kasvis"kalapuikkoja" ja muita reseptejä, joissa pääasia tuntuu olevan luoda jonkinlainen jäljitelmä lapsuuden lempiliharuoasta. En ole kyllä maistanut, joten ehkä olen vain ennakkoluuloinen, mutta minun silmissäni kasviskalapuikot ovat osoitus hukkaan heitetystä luovuudesta.

Click to expand...

Olen pannut vähän saman merkille. Aivan kuin liharuoat olisivat niitä oikeita ruokia, ja sitten niistä tehdään kasvisversioita, sen sijaan, että uskottaisiin, että maksalaatikkoa ei voi tehdä ilman maksaa ja siis kasvissyöjä ei syö maksalaatikkoa. Vielä huonompi on tietenkin se, että kasvisruoat ovat niitä oikeita liharuokia mutta ilman lihaa. Tästä esimerkki lukiomme itsenäisyyspäivän juhlista, jossa juhlaruokana oli lihakeitto, kasvissyöjillä keittovihanneskeitto. Että oliko pahaa.
Kasviksista saisi niin paljon kaikenlaista, ehkä jopa enemmän kaikenlaista kuin lihasta, mutta koska lihasta on tullut niin olennainen osa, niin tarvitaan oikeasti mielikuvitusta, että niitä sitten tekee. Minä laitan harvoin ruokaa, ja usein tulee syötyä mielikuvituksetonta kasvisruokaa, mutta ihailen niitä, jotka osaavat oikeasti tehdä kasvisruokaa, jotka ovat oikeasti hyviä. Siihen ei ihan riitä keittovihannekset pakastealtaasta. Kasvioksista tehdään omanlaisia ruokia, lihasta toisenlaisia. Vaikka enhän minä halua kieltää niiltä, jotka kaipaavat sitä maksalaatikkoa, sitä iloa, jonka he saavat syömällä rusinoita, ryynejä ja soijarouhetta. Itse syön mieluummin oikeaa kasvisruokaa.

Ja soijarouheesta saa vähemmän pahvimaista marinoimalla, mutta minä en tiedä sitä reseptiä. Mutta aikas paljon mausteita se kaipaa. Mutta soijasta tehdyt soijaleikkeet eivät maistu pahvilta eivätkä vadi kummemmin erikoisuuksia, ja suosittelen niitä, ovat suurta herkkua. Niiden laittaminen on vähän vaivalloista, menee useampi tunti, mutta ovat oikeasti hyviä. Maku muistuttaa oikeasti melko paljon lihaa. Mistä tuli mieleen, että sen kerran, kun soijanakkeja maistoin, niin ne muistuttivat liikaa niitä lihaisia jauhomakkaroita, että jätin syömättä loput.

Lukion ruokatarjonta lienee suurkeittiöissä valmistettua ja "liharuokaan ilman lihaa" on aivan yksinkertainen syy. Raha. Työntekijöitä, konekantaa ja aikaa on niukasti, ja ruoka valmistetaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Olen täysin samaa mieltä että kasvisruoka voisi olla paljon parempaa kuin se yleensä on vaikkapa lounasravintoloissa. Totta on myös se että kasvisruokaa tehdään ruokailijoiden vähemmistölle, ja sitä heitetään myös päivittäin eniten roskikseen, koska "asiakkaita" ei vain ole riittävästi. On vaikea nähdä kuinka tilanne parantuisi.

Palautetta kannattaa tietysti antaa keittiöön, jos ateria maistuu sahanpurulta.

Päärynä sanoi:

Soijarouheesta en ole vielä saanut aikaan mitään kovin hyvää, joten jos Fica löysit keinon, jolla saada siitä vähemmän pahvinmaista, jaa tietosi!

Click to expand...

Itse käytän soijarouhetta usein jauhelihan korvikkeena. Esimerkiksi chilissä tai lasagnessa se menee varsin hyvin, eikä eroa aina välttämättä edes huomaa, nuo kun ovat sen verran mausteisia ruokia muutenkin. Myös esim. tacojen täytteenä se tuntuu ihan hyvin toimivan. Eli paljon mausteita.

Kas, en olekaan tänne koskaan mitään kirjoittanut.
Nytpä siis jotakin...

Olen aina välillä innokas kotikokki, joka mielellään
kokeilee erilaisia ruokia, oli sitten kyse lihasta,
kalasta, kanasta, kalkkunasta tahi riistalihasta.
Saatan hakea ideoita netistä tai erilaisista
ohjekirjoista, mutta missään en nykyisin noudata
ohjeita vaan teen kaiken enemmänkin mutu-pohjalta.
Useimmiten saan kehuja, vaikka kaikki eivät tietenkään
pidä kaikesta ja itse voisin aina onnistua mielestäni
paremmin.

Leipuriksi en voi itseäni tituleerata, mutta aina
toisinaan leivon sämpylöitä/vaaleaa leipää. Ohje
muuttuu joka kerta, mutta aina ne ovat maistuneet.
Pohjaohjeena minulla on isoäitini hiivaleivän resepti.

Olen huono käyttämään mittoja ja mainitsemani
ainemäärät ovatkin lähinnä viitteellisiä niille, jotka
eivät vielä kylliksi luota käsi-silmä-kokemus-
ranneliikkeisiin.

Tässä vielä tämän päivän kokeiluni eli marinadi
kuhafileille.

2dl valkoviiniä
1rkl punaviinietikkaa
2rkl sitruunamehua
2rkl manteliöljyä
kuumaan veteen (2dl) liotettu kalaliemikuutio

mausteina:
karkeaa merisuolaa
yrttisuolaa
valkopippuria (jauheena)
mustapippuria
rosépippuria (edellisiä minulla on valmis sekoitus pippurimyllyssä)
valkosipulin kynsi pilkottuna tai valkosipulijauhetta
timjamia

Ensin sekoitin kaikki kuivat mausteet, mutta en käytä
mitään mittoja vaan käsi-silmä arviolla heittelin ne
kippoon. Sen jälkeen sekoitin kaikki nestemäiset
ainekset toisessa kipossa keskenään, jonka jälkeen
kaadoin ne marinointiin käyttämääni kippoon kuivien
aineiden joukkoon. Sekoitin ja lisäsin kuhafileet
(4kpl). Tämän jälkeen pyörittelin kippoa niin, että
marinadia varmasti oli kaikkialla tasaisesti.
Muutamaksi tunniksi jääkaappiin, välillä kippoa
pyöritellen. Paistetaan voissa miedolla lämmöllä,
kunnes fileet ovat kypsiä. Marinadin voi joko käyttää
erikseen kastikkeeksi suurustamalla tai sellaisenaan
kaataa pannulle kalan päälle kun fileet kääntää
ensimmäisen kerran. Myös uunissa voi kypsentää, jolloin
suosin marinadin kaatamista kalan päälle jo uuniin
laitettaessa, jottei se pääse kuivumaan.

Koska meillä nyt on fiksusti topikki leipomiselle ja ruoanlaitolle sekä erikseen kakuille piti minun tulla tänne kertomaan vinkkini, miten buustata perinteisiä voisilmäpullia, vaikka vinkki tuli mieleen kakkutopikissa.
Kokeiltiin siis joskus korvata voisilmäpullien keskelle laitettu voinokare palasella Daim-suklaata. Suklainen pulla on vähän harvinaisempi tuttavuus, mutta toimi ehdottoman hyvin! Harmittaa vain etten koskaan muista ostaa Daimia jemmaan niin, että se säilyisi pullantekoon asti.

Pulliin voi laittaa myös muita suklaita ja karkkeja. (*sai juuri idean kokeilla vaahtokarkkitäytteisiä pullia*, toimisivatkohan ne?) Pullien leipomisesta saa muuten hauskan ohjelmanumeron pieniin juhliin, kun varaa paljon taikinaa ja erilaisia täytevaihtoehtoja ja malleja ja kaikki saavat muotoilla omanlaisensa yllätyspullan. Varsinkin kaikki ulkomaalaiset vieraamme ovat tykänneet pullien leipomisesta kovasti.

Päärynä sanoi:

Soijarouheesta en ole vielä saanut aikaan mitään kovin hyvää, joten jos Fica löysit keinon, jolla saada siitä vähemmän pahvinmaista, jaa tietosi!

Click to expand...

Soijarouheessahan ei juurikaan ole rasvaa, joka on aika oleellinen osa maistuvuudessa, sitä kannattaa siis muistaa lisätä ruokaan... Itse lorautan ensin kattilan tai paistinpannun pohjalle reilusti oliiviöljyä (joskus myös voita), sitten soijarouheet ja mausteita (paprikaa, chiliä, valkosipulia, sipulia, jotain pippuria) siihen imemään öljyä itseensä, vähän ajan päästä lisään vähän soijakastiketta ja sitten nestettä sen mukaan mitä ruokaa olen tekemässä (jos soirarouhe tulee esim. laatikkoruokaan, nestettää vain vähän, sitä mukaa kuin rouhe sitä imee, jos taas tekeillä on keitto tai kastike, voi nesteenä käyttää vaikka tomaattimurskaa veden lisäksi.)

Laatikkoruokiin en kyllä aina jaksa näin työläästi menetellä, silloin sekoitan usein vain soijarouheet ja mausteet syvällä lautasella ja lisään vedenkeittimestä kiehuvaa vettä päälle ja annan rouheen imeä nestettä kunnolla ennen kuin sekoitan sen muun laatikon joukkoon. Öljyä tietysti jälleen laatikkoon myös.