Leipominen ja ruoanlaitto

Vampirelady

Vamperi
Vastuuhenkilö
Joku Käärmeessä on varmaan joskus maistanut/tehnyt munatotia? Millainen makuelämys se on? :p

Itse tekisi mieli kokeilla sen tekemistä, jos joskus saisi aikaiseksi. Pitäisi vaan löytää hyvä alkoholittoman version resepti jostain.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
No nyt oli lähikaupassa kahden kilon pussit porkkanaa, punajuurta ja lanttua 0,99/pussi. Halpaa etten sanois. Borssikeitto siis tulille, ja loput punajuurista menevät raasteena pakkaseen seuraavaa borssierää varten. Keittiö on punajuuren raastamisen jälkeen kuin teurastuksen jäljiltä... Porkkanat jauhoin mehuksi ja jäljelle jäänyt rouhe menee borssiin. Lantut pakastanen kuutioina (sitä en sentään laittanut borssiin...) ellen sitten saa vielä inspistä tehdä lanttulaatikkoa valmiiksi pakkaseen. Soppaan päätyivät myös nahistuneet omenat. Näillä eväillä mennään varmaan koko ens viikko, sen verran iso kattila on nyt tuloillaan.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minua on ruvennut viime aikoina kiinnostamaan mausteet ihan eri tavalla. Oma kehitykseni maustamisessa on päässyt siihen pisteeseen että omaan perusmaustevalikoimaani on nyt löytänyt tiensä vähän erilaisempia makuja kuin ennen. Jos ennen olin aika pitkälti linjalla, suola, mustapippuri, paprikamauste ja valkosipulijauhe niin nykyään perusmausteitani ovat myös kaardemumma, kaneli, juustokumia, inkivääri, chili (hillitysti käytettynä). Vaikka olisi tarkoitus tehdä ihan perus kastike possunlihasta niin en vaan malta olla laittamatta siihen kaardemummaa. Tai kanaa tehdessä sinne vähän kun vahingossa sujahtaa kanelia ennen kun ehdin huomatakaan. Välillä säädän noiden kanssa melkein ärsyttävyyteen asti kun tuntuu etten enää osaa käyttää perinteisiä makuja ollenkaan.
Millaisia maustemaailmoja muilla on tällä hetkellä?
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Millaisia maustemaailmoja muilla on tällä hetkellä?
Hauskaa, musta tuntuu että itse olen mennyt taas enemmän sinne ns. perinteiseen suuntaan. Toki sielläkin variaatioita löytyy ja aivan ihania kotoperäisiä mausteyrttejä löytyy pilvin pimein.

Tai no, mitä nyt "perinteisenä" kukin pitää. Oma palsta tuottaa tällä hetkellä ruohosipulin, mintun, lipstikan, timjamin ja persiljan lisäksi mm. iisoppia ja väinönputkea, jotka eivät ehkä ole ihan niitä tavallisimpia mausteita keskivertokeittiössä huolimatta siitä, että ovat vanhoja arvostettuja yrttejä.

Mutta juuri kanelit, jeerat, tähtianikset sun muut joita jossain vaiheessa käytin tosi paljon ovat pikku hiljaa tippuneet pois repertuaarista, eikä itämaisia ruokia tule jostain syystä juuri nyt tehtyä muutenkaan kovin usein (niihin noita eksoottisempia mausteita toki edelleen uppoaa, ja hyvää on). Pois luettuna toki suuresti rakastamani chili, jota voi mielellään lisätä melkein mihin vaan, sekä inkivääri, jolla sopii hyvin maustaa esim. hilloja tai puristaa mehuksi.

Tämähän voi toki olla ihan normaalia kausivaihtelua, olen ennenkin huomannut että välillä käytän jotain maustetta about kaikkeen ja sitten se unohtuu piiiitkäksi aikaa. Sama koskee joitakin ruokia: joskus on tullut tehtyä usein samaa sapuskaa, ja sitten kyseinen ruokalaji on ihan täysin jäänyt unholaan. Voisiko osittain kyse olla siitäkin, että kyseinen ruoka/mauste sisältää jotain mitä elimistö juuri silloin tarvitsee?
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minullakin on kyllä kausivaihtelua, mutta maustamisessa se menee ehkä tulee ja menee vähän hitaammin kuin ruuissa muuten. Toki osittain kulkevat käsikädessä. Toivottavasti minulle iskisi jossain kohta voimakas yrttikausi. Jossain vaiheessa käytin tosi paljon basilikaa ja timjamia. Sitten aloin odottaa esikoista enkä sietänyt yökkäämättä edes katsoa telkkarista mainosta jossa näytettiin pinaatin lehtiä kun ne näyttivät liikaa basilikalta. Nyt basilika taas maistuu, mutta en edelleenkään käytä sitä päämakuna oikeastaan missään vaikka sitä ennen rakastin melkein yli kaiken basilikaista tomaattipastaa.

Sen olen ainakin kuullut että ihmiset kyllästyvät syömään aina samaa ruokaa siksi että sillä kroppa varmistaa että ravinto on mahdollisimman monipuolista. Se on siis ihan suunniteltu juttu.
 

Laichalaf

ben enyd
Tämä nyt ei ole aivan aiheen mukainen, mutta ostin sitten hurjasta hinnasta huolimatta pikkupussin Entis-sirkkasuklaata. Kotisirkkoja on rouhittu, kenties kovimmat osat poistettu ja rouhe on tuupattu suklaapalleroihin. Pähkinäsuklaata säännöllisesti käyttävänä saattaisin hankkia toisinaan sirkkasuklaalevyn sen sijaan jos hinta on tarpeeksi alhainen... Maku ei todellakaan ole vahva eikä mitenkään epämiellyttävä. Ötököiden maku muutenkin on käsittääkseni melko lähellä sitä mitä niille on syötetty että ei kai tässä mitään ongelmaa ole.
 

Laichalaf

ben enyd
Kun tuli ketju kaivettua 3. Sivulta esiin voisi kertoa tuon viimeisen virheen joka osoittautui ihan kelvolliseksi. Säilytän kuivattua persiljaa ja kalamaustetta samanlaisissa sirottimissa, ja munakasta tehdessä huomasin virheen jo toisella ropsautuksella. Tsekkasin mitä kalamauste piti sisällään ja laitoin vain vähän suolaa ja lisäsin persiljaakin vain vähän. Varmaan ihan ok ainakin niille jotka käyttävät yrttisuolaa kanamuniin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
ostin sitten hurjasta hinnasta huolimatta pikkupussin Entis-sirkkasuklaata. Kotisirkkoja on rouhittu, kenties kovimmat osat poistettu ja rouhe on tuupattu suklaapalleroihin.
Muutama viikko sitten ostin välipalapatukoiksi Saiturin Pörssistä alesta laatikollisen Zircca-patukoita (á 25c), joissa luvataan 35 grammassa olevan 14 sirkkaa. Jollei tietäisi, niin ei arvaisi niiden sisältävän sirkkoja. Ihan tavalliselta tummalta suklaalta maistuu. Olen kyllä maistanut aiemmin sirkkoja, en nyt ihan sellaisenaan mutta patukkamuodossa sekä valmiiksi paahdettuina chilipähkinöiden seassa. Ihan hyviä olivat ja rakenne oli ok eikä (mun mielestäni) millään lailla inhottava.

Huvittavaa oli se, että kun fabossa kerroin syöneeni yhden (!) sirkkapatukan niin alkoi massiivinen HYIII YÄÄK EN SÖIS. En ihan tajua mikä vimma ihmisillä on tulla kertomaan muille että HYI EN SÖIS TOTA. Mäkään en voi sietää esim. maksaa tai pikaruokaa, mutten silti mene ilmoittamaan sitä ihmisille, jotka kertovat just syöneensä hyvin pariloitua maksaa. Saati että menisin dissailemaan tyyppejä, jotka päivittävät olevansa McDonaldsissa syömässä jotain euron juustoa.

Ruoka on asia, joka herättää jostain syystä ihmisissä tosi paljon tunteita, vaikka kaikkien kannattaisi pitää huoli ihan vaan omasta ruokavaliostaan. Ja siihen taas ei muilla (paitsi ehkä lekurilla) ole nokan koputtamista. Ellei ihan erikseen kysytä.
 

Kointähti

Koala on steroids
Ruoka on asia, joka herättää jostain syystä ihmisissä tosi paljon tunteita, vaikka kaikkien kannattaisi pitää huoli ihan vaan omasta ruokavaliostaan.
Jo antiikin kreikkalaiset nimesivät puolimytologisia kansoja sen mukaan, mitä ne söivät. Japanilaiset puolestaan kutsuivat korealaisia valkosipulinsyöjiksi, ja kiinalaisia paheksutaan koirien popsimisesta. Varmaan Huskykin vierastaisi Korowai-kansan herkkuja Papuassa käydessä, eikö totta? Sotaministerimme Jussi Niinistö sanoi myös aivan oikein, ettei isänmaata puolusteta linssikeitolla ja kukkakaalipirtelöllä. Toista ovat pulleat valkoiset toukat...

Toivottavasti sirkat alkavat halveta pian, että pääsen popsimaan niitä kokonaisina snackseina. Syömässäni sirkkagranolassakin oli hyönteispitoisuus melko alhainen.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Sotaministerimme Jussi Niinistö sanoi myös aivan oikein, ettei isänmaata puolusteta linssikeitolla ja kukkakaalipirtelöllä.
Luin kohun jo laannuttua ministerin myös laskeneen, että rankassa työssä vaadittavan energiansaannin tyydyttämiseksi olisi syötävä 12,5 kg porkkanaa. Tästä tuli mieleeni se omavaraistaloutta harjoittava mies, jolla oli sama ongelma. Porkkanalla on näköjään hieman pienempi energia-arvo kuin esimerkiksi hyvälaatuisella vehnällä.

Suuri ero on siinä, että porkkanan kuiva-ainepitoisuus on 12 % ja vehnän 86 %. Koska mainitulla omavaraistaloudessa eläjällä ei ollut viljapeltoa, hän joutui keittämään nestettä pois juureksista, jotta jaksoi syödä niitä tarpeeksi. Sillä yhtä paljon energiaa kuin 12,5 kg:sta porkkanaa saa 1,4 kg:sta vehnää. Jos porkkanasta saisi haihdutettua vettä niin paljon, että se olisi yhtä kuivaa kuin vilja, riittäisi että söisi 1,7 kg tätä kuivattua porkkanaa. Sen sijaan valkuaisarvoltaan vehnä näyttää olevan kaksinkertainen porkkaanaan verrattuna. Vanhasta sikojen rehutaulukosta olivat nämä tiedot peräisin (koska uudessa ei enää ollut porkkanaa).
 

Satekai

pelikisälli
Porkkanaa ja vehnää voi verrata myös Finelin kautta. Se on muutenkin kätevä kun siellä voi katsoa esimerkiksi mistä elintarvikkeista saisi ruokavalioonsa rautaa tms ja siellä voi laittaa valintavaihtoehdoiksi erilaisia ruokavalioita. Siellä on myös lisätietosivut eri vitamiineista, hivenaineista yms esim d-vitamiinista.

Yrttiryhmän tapaamisiin tulee leivottua jotain jos kerkeää. Muulloin leivon aika harvoin ja en vielä kovin monia reseptejä ole kokeillut. Haluaisin oppia lisää varsinkin kananmunattomia vaihtoehtoja, joihin ei tarvitsisi "miljoonaa" eri vaihtoehto-elintarviketta, joita ei tavallisesta kaupasta saa tai osaa hyödyntää loppuosaa niistä muussa ruuanlaitossa jos pakkauskoko on isompi kuin mitä yksittäiseen leivontaan menee. Resepteissä tulee usein vastaan myös maissijauhoja, mascobado, omenaviinietikkaa, kookosmaitoa, ruokosokeria, tapiokajauhoa, aniksensiemenjauhetta, carob, hiivaleipäjauhoja, tofuttia, riisijauhoja, arrowjuurijauhetta, psylliumia, maizenaa, agar-agaria, mustaa suolaa ja muita vastaavia, mitä ei normaalissa ruuanlaitossa tule käytettyä. Aguafaban käyttökään ei ihan onnistu kun liotan pavut ja herneet itse, niin ei tule sitä säilytyssuolalientä.
 

Ereine

Kontulainen
Tein joku aika sitten tällä reseptilla aika onnistuneen kakun, lisäsin siihen vielä vähän rosmariinia. Kakussa ei ole mitään kananmuniin viittaavaa mutta sen rakenne oli tosi kuohkea. Maissitärkkelyksen voi ehkä korvata perunajauhoilla. Mantelimaito on tietysti ongelma jos sitä ei muuten käytä mutta jos välttelee vain kananmunia niin ehkä sen voi korvata tavallisella maidolla? Tai sitten senkin voi tehdä itse.

Aquafabaa voi muuten tehdä itsekin.
 

Constantine

Kontulainen
Tänään intouduin kokeilla kypsentää valmislihapiirakkaa paistinpannutuksen sijaan vaihteeksi oikeaoppisesti klassisessa uunissa suomalaispakkausten ohjeiden mukaan. Mutta kappas vain kummaa ja vihreät tomaatit — eihän se siitä (pinginjälkeistä eli päälle nostatettua) yks'ysinollaa isommallakaan lämmöllä paljoa juurikaan määräajassa kuumentunut. Asiaankuuluvaa säälittelynsekaista huvittuneisuutta nälkäisessä miehessä herätti niin ikään myös HoviRuoan lihiskotisivulla tavattavissa oleva komea "mikrossa 20 sekuntia" -trendinluontiehdotus. Kiireiset toimisto- ja harrastusihmiset mahtavat jonkun mielestä kovastikin pitää haalean sianlihan syömisestä, oli se sitten Eviran vaatimana esikypsennettyä tahi ei!

Vaan mikäpä on kontulaisten suosikkitapa kaikenlaisten viljakuoristen täytteisherkkujen esilautaskäsittelyyn? Senhän me kaikki kulinaristit toivottavasti ainakin tiedämme, että paistinpannu + oliiviöljy = rapeus miltei petollisentuntuisen pienessä ajassa (olipa kyseessä sitten mikä "leivitetty" Ardan liikkuvainen tahi kasvajainen tahansa).
 
Last edited:

Constantine

Kontulainen
Kehontilanteeni ei vaikuta edelleenkään turvalliselta, mutta kiitos marjojen lisätyn nauttimisen olen tänään pysynyt hieman paremmin (lue: yleensäkin) hereillä näin myöhäisemmän illan aikaan. On totisesti rutiinia virkistävää (sic) nähdä kerrankin edes jonkinlaista hyötyä kaikesta näkemästään ravintovaalinnallisesta(kin) vaivasta! Lisätty gluteenista vapaan kaurapuuron määräkin vaikutti kas eilen aikaansavan jo vilja-allergiaoireita sydämen suunnalta, toisin kuin tänään aamiaisen lopuksi nautitut pelkät adhuc-suosikkihöysteeni eli omena ja maapähkinäsose. (Mitokondrionsa aiemmin transrasvoilla pilanneen ekspiraation kanssa painijan vaivoista huolimatta kuitenkin tätä linkkiä sopii epäilemättä suositella etenkin kaikille aamiaistottumusten Bowser-laaksossa pidempään kitkuttaneille!)

Myös siksi koska Suomessa terveyskeskuslääkärit kannustavat ihmisiä nauttimaan "jonkin verran" allergiareaktion aiheuttavia aineita — näin ainakin minua on neuvonut lääkärinä täälläpäin toimiva Annika K., omista mielenkehyksellisistä syistään tai ei — niin huomennapa "terastan" kokeilunhaluisena minäkin kaurapuuron joukkoon kyllä mm. parapähkinää niin että iloisesti keittiössä (sekä kulmahampaissa) jurske raikaa. Ja tänään pidän vielä huolta vaihtoehtoisen kasviproteiinin (tulipa se sitten mehevistä meloneista tai suoraan kurkusta) sekä magnesiumin saannistani. Kalsiumlääkkeeni Mikäliemax pitäisi ennen aamua hörlötettynä hereillä ihan koko yön taas kuitenkin..
 
Last edited:

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Yritin tehdä uuniomenia. Uunissa tapahtui jotakin, ja lopputulos on hilloa. Miten saan sen säilymään, kun hilloa on suhteellisen paljon, noin litra? Apua!! Pakastan sen? Tai laitan johonkin purkkiin jääkaappiin?
 

Laichalaf

ben enyd
Sokeroi liikaa, ja jaa kolmeen pikkupurkkiin joista pari pakkaseen. Hilloa tehdessä atamonia tilkka siihen jolloin sokeria ei tarvitse eikä pakastaa. Tavallinen tapa hillojen säilönnässä on laittaa laimeassa atamonissa liotettu leivinpaperi kannen ja purkin väliin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Minähän en ole mikään leipuri, mutta mulla oli jäänyt jääkaappiin maapähkinävoita, ja mietin mitä siitä voisi tehdä. Surffailin netissä ja päädyin kekseihin, joiden sovellettu (vähemmän sokeria, ja hyviä tuli!) ohje tässä:

KOLMEN AINEEN KEKSIT

pari desiä maapähkinävoita
desi sokeria
1 muna
(koristeeksi/mausteeksi pähkinä/mantelirouhetta jos siltä tuntuu)

Sekoita ainekset.
Nostele leivinpaperilla vuoratulle pellille n. teelusikallisen kokoisia taikinakekoja, väli n. 5 cm.
Paista 175 asteessa 6-8 minuuttia.
Jäähdytä kunnolla ennen paperilta nostamista.

(Jälkiviisaana vähentäisin vieläkin sokeria, alkuperäisessä ohjeessa sitä oli 2 dl per 2,5 dl maspähkinävoita. Mutta tämä tietty ihan sen mukaan miten sokerisesta tykkää.)
 

Fairy tale

Lapinorava
Taisin leipoa viimeksi huhtikuussa. Tämän puolen vuoden tauon jälkeen leivoin mustikka- ja puolukkamuffinsseja. Mustikkamuffinsseista myös gluteeniton taikina. Minulla oli joskus muffinssivuoka seitsemälle muffinssille, mutta se kai jouti kirppikselle, koska mitäs virkaa sillä on jos kerran kymmenessä vuodessa tarvitsisi. Olisihan se toki pitänyt vuoassa olevat muffinssit ryhdikkäämmässä muodossa, mutta maku on tällä kerralla se pääasia. Tarjoan niistä osan parin viikon päästä ulko-oloissa.

Useassa reseptissä oli kerma tai maito. Tai joku vieraampi ainesosa jonka nimenkin jo unohdin. Totesin että vichyvesi toimi vallan hyvin kerman sijaan ja valmis uunista putkahtanut muffinssi oli pehmeää ja lopputulos maukasta. Testasin myös pataleivän kypsentämistä hellalla, mikä kuulostaa äkkiseltään ihan typerältä. Suurin osa kypsentää leipänsä uunissa. Tämä olikin nyt testi, sillä seuraava leipä on tarkoitus paistaa avotulella ja viime leivän teosta on 5 vuotta. Kypsäksi tuli ja makukin oli hyvää.

Pitäisi varmaan leipoa useammin. Tästä päivästä tuli nimittäin hobittifiilis. :)
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Apua! Minulla on neljä omenaa, jotka ovat sinänsä ihan okei mutta jo melko ruttuisia, joten sellaisenaan syöminen ei houkuttele. Enkä halua hilloa/Mehua. Mitä siis tehdä näistä? Sääli olisi heittää niitä poiskaan. Ehdotuksia otetaan vastaan. :)
 
Ylös