Minun alkoi nyt tehdä mieli mannapuuroa, että kiitos vaan tästä.
Olen sitä kerran elämässäni keittänyt, silloin onnistui oivallisesti, mutta saattoi olla aloittelijan tuuriakin. Pitääpä ostostella mannaryynejä ja kokeilla uudestaan palaako pohjaan.
Pidän itseäni laiskana ruuanlaittajana, en jaksa yleensä ryhtyä mihinkään suuritöisempään (mikä nyt sitten tarkoittaa melkoisen pienitöisiäkin ruokia
), mutta sapuskani ovat ihan syötäviä. Ehkä se johtuu yksinkertaisuudesta, mene ja tiedä. Tällä hetkellä ongelmani on lähinnä se etten osaa laittaa mitään nopeaa ja terveellistä, kasviksia on ruokavaliossani huolestuttavan vähän. En kauheasti edes pidä kasviksista eikä minulle ole kauheasti tarjottukaan mitään hyvää kasvis(painotteista)ruokaa. Lihasta en varmaan osaisi luopua ihan helpolla.
Leipominen on jossain määrin mieleisempää itselleni kuin ruuanlaitto, vaikka olen jälkimmäisestäkin alkanut viime aikoina tykätä. Perusleivonnaiset onnistuvat, ja vähän jopa ihmettelen jos joku väittää ettei osaa leipoa - seuraa vaan ohjetta ja hyvä tulee. Äärimmäistä tarkkuutta ja taitoa vaativat jutut ovat varmaan asia erikseen mutta jätän sellaiset ihan suosiolla ammattilaisille. Siitä en välitä jos juustokakkuni reuna on epätasainen tai kääretortun pinta halkeilee, maku on pääasia. Tällä hetkellä haaveilen puolukkapiirakasta, bongasin kivan piimätaikinaohjeen jonka pohjalta ajattelin lähitulevaisuudessa kokeilla.
Koulussa en tykännyt köksästä juurikaan enkä ottanut sitä valinnaiseksi, osansa oli varmaan tiukkapipoisella opettajalla joka valitti
kaikesta, eikä sieltä ole juuri edes muuta jäänyt mieleen kuin kaikki ne ohjeet joita en ainakaan noudata (esim käytän ihan huoletta tavallisia lusikoita mittaamiseen, omistan mittasarjan mutta unohdin sen kahdensadan kilometrin päähän), vaikka varmaan köksäntuntien kokkauskokemuksesta ei haittaakaan ole.
Yhtenä tavoitteenani on oppia äidin tyyliä, osata vaikkapa leipoa sämpylöitä näppituntumalla, tuijottamatta orjallisesti ohjetta.