Leipominen ja ruoanlaitto

Sidhiel sanoi:

Apua! Minulla on neljä omenaa, jotka ovat sinänsä ihan okei mutta jo melko ruttuisia, joten sellaisenaan syöminen ei houkuttele. Enkä halua hilloa/Mehua. Mitä siis tehdä näistä? Sääli olisi heittää niitä poiskaan. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Click to expand...

Uuniomenoita! Helppoa ja hyvää ?

Keitä riisipuuro veteen ja lisää omenanpaloja ja vaniljasokeria. Nam.

Leivon harvoin, mutta viime viikonloppuna leivoin jopa runebergintorttuja! Käytin vegaanista reseptiä, ja tuli hyvin onnistuneita ja makoisia!
Mihin sitä kananmunaa edes alkuperäisessä reseptissä tarvittiin?

Minä yritin leipoa runebergintorttuja mutta ehkä ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin lukemaan ohjeen täysin väärin. Tajusin virheen vasta kun ne tulivat uunista oudon tahmeina ja lysähtäneinä, olin epähuomiossa laittanut taikinaan kolminkertaisen määrän sokeria. Olisi pitänyt tajuta että jotain on ehkä pielessä jos sataa grammaa voita kohti laitetaan kolme desiä sokeria...

Risotto- ja kalakeitto-ohjeissa yhtenä ainesosana on usein valkoviini. Mutta mitäpä jos ei jaksa parin desin takia lähteä pitkäripaiseen tai ei halua juoda sitä loppua valkkaria? No valkkarin korvaa varsin hyvin kuiva siideri. Mieluiten perusomenasellainen... Kaupan oma halpismerkki kelpaa tähän hienosti.

Tuli nyt vaan mieleen kun just valmistelen suppisrisottoa. Liotan muuten ne kuivatut suppikset siinä samaisessa siiderissä. Irtoaa sienten maut mukavasti riisin keittoliemeen.

Leivoin eilen ensimmäistä kertaa saaristolaisleipää, Hesarin kuukausiliitteessä olleella reseptillä jossa taikinan nesteenä käytettiin appelsiinimehua. Hurjan hyvää! Ilokseni keskeisiä kuiva-aineita (maltaat, ruishiutaleet, ruisjauho) jäi vielä toiseenkin kertaan niin voin kokeilla onko piimään leivottu saaristolaisleipä vielä parempaa.

Automaattinen tekstinsyöttö olisi halunnut korjata ruisjauhon riisijauhoksi, mistä muistui mieleeni että karkeasta riisijauhosta saa keitettyä gluteenitonta vispipuuroa. Tämän opin keliaakikkoanopiltani tänä syksynä.

Alettuani seurustella olen leiponut ja kokannut paljon enemmän kuin ehkä vuosikymmeneen. Itselleni olen saattanut vääntä mitä tahansa mössöä, joka on pitänyt nälän poissa, mutta toisen kanssa tulee panostettua. Lisäksi yhdessä on kivempi leipoa. Ja syödä, kun ei ole painetta syödä yksin isoa kakkua parissa päivässä.

Ajattelin aiemmin, että munaton leivonta on taitolaji, johon minusta ei ole ja jossa en halua koetella rajojani, mutta niin vain olen tarttunut näihinkin haasteisiin. Letut ja pannarit ovat vielä pelottavia yrittää, mutta monia muita herkkuja on tehty onnistuneesti. Aika monesti tulee myös mietittyä, miksi kananmunaa ohjeessa oli alun alkaenkaan, kun ilmankin on tullut niin hyviä.

Sen kuitenkin olen huomannut, että kun olen kertonut leipomusonnistumisista esimerkiksi työkavereille, olen todella usein maininnut, että leipomus on tehty vegaanisena. Minulle se on ollut oleellista siksi, että olen kokeillut jotain uutta, joka perinteisesti tehdään juuri vaikkapa kananmunalla tietynlaiseksi, ja onnistumisen kokemus on tullut juuri siitä, että hyvää tuli myös tällä korkeammalla vaikeusasteella. Mutta samalla mietin, että kuulostanko nyt sellaiselta kliseiseltä meemivegaanilta, joka julistaa vegaaniuttaan aina tilaisuuden tullen? (En ole vegaani, kumppani on.) Ärsyttääkö vegaanisuudesta mainitseminen ihmisiä oikeasti? Vai kiinnostaako kuitenkin ihmisiä, että tehtiin muuten naan-leipää vegaanisena ja näin-ja-näin kaukana ollaan autenttisesta tuotteesta?

Huomenna ajattelin tehdä sienipiiraan luultavasti ensimmäistä kertaa koskaan.

En ollut syönyt makaronilaatikkoa varmaan kolmeen (?) vuoteen ja tänään tein sitä pitkästä aikaa, kun oli tehnyt mieli jo muutaman viikon ajan. Hyvää perusruokaa. Syy, miksi sitä ei ole tullut tehtyä on se, että puolisolla ja minulla on erilainen makutottumus ja erilaiset reseptit tehdä tätä. Tykkään omastani, jossa on paljon munamaitoa, kun puoliso laittaa suuren maitomäärän sijaan vain lorauksen kermaa jolloin mun mielestä lopputulos on hyvin kuivakkaa.
Voi veljet tulipa hyvää! Harvoin sitä tykkää omasta sapuskasta, mutta tämä onnistui. Ja riittää vielä parille seuraavallekin päivälle.
(Puoliso lupasi ottaa sitä huomenna evääksi töihin, vaikka onkin mun reseptillä).

Onx hoppeleilla kokemusta kotijuuston valmistuksesta?

Paljon litrasta maitoa tulee juustoa?

Minkälaisia välineitä olette käyttäneet?

Mussu on valmistanut soijajuustoa eli tofua. Litrasta soijamaitoa tuli pikkuruinen nytynen tofua, ehkä runsaat 100 grammaa? Soijamaidon valmistuksessa sivujakeena syntyvää papumössöä (okaraa) tuli moninkertainen määrä. Kiinnostavaa kuulla miten eläinten maidolla!

Tofumassa mahtui valumaan kahvinsuodattimeen, kunhan suurimmat nesteet oli valutettu pois siivilän ja muistaaks harsokankaan avulla. Keittiön kaapissa pölyä kerää kaunis puinen juustomuotti mutta siihen massaa olisi hyvä olla ainakin tuplasti, 2-3 litraa nestettä.

Vohobitti toteaa siis et halvemmaksi tulee ostaa raejuustoa kuin 3 litrasta maitoa, 1 litrasta piimää ja parista kananmunasta tekee vajaa puolikiloa juustoa.

Mulla on töissä sellainen ongelma, että Sodexon työmaaruoka ei tunnu sopivan mulle lainkaan. Tunnin sisään lounaasta tulee vähintään kolmena päivänä viidestä hirveä kiire vessaan vapauttamaan vatsassa lentelevä varpusparvi. Tämä on todella omituista, koska olen kohtuullisen teräsvatsainen ja pystyn syömään yleensä käytännössä ihan mitä tahansa ilman vatsaongelmia. Pitkän päälle en usko tämän olevan myöskään hirveän terveellistä. Olen yrittänyt poissulkea elementtiä, joka tätä aiheuttaa jättämällä eri viikkoina koskematta esim. salaatinkastikkeeseen tai muihin toistuvasti tarjolla oleviin asioihin. Mikään ei ole ratkaissut ongelmaa.

Koska työpaikkani myös sijaitsee hevon hanurissa eikä talon ulkopuolelle autottomana siten ole oikein lounasajan puitteissa mahdollista lähteä syömään niin ajattelinkin, että loman jälkeen alan kantaa työpaikalle eväät. Työpaikalta löytyy jääkaappi, joten säilyvyys ei ole ongelma, ei myöskään kylmä lounas. Myös ruokatermari on käytössä, ja mikrossa lämmittäminenkin on mahdollista (joskin tämä vaihtoehto itselläni vähän tökkii - mun mielestäni mikrossa lämmitetystä sapuskasta tulee jotenkin... vetistä, joten lämmitettävät ruoat ovat käytännössä ulkona listaltani).

Olenkin nyt pikkuhiljaa orientoitunut asiaan ja tehnyt listaa sopivista eväsruoista, joiden valmistaminen ei vie koko edellisiltaa. Järkevintähän on toki tehdä edellispäivänä samaa sapuskaa jota aikoo seuraavana päivnä syödä töissä. Vaatii hieman ennakkosuunnittelua (joka minulta on viime aikoina ateriasuunnittelussa puuttunut täysin), mutta toisaalta pystyn siten myös välttämään suurkeittiöissä lähes aina käytettäviä lisäaineellisia komponentteja ja lisäksi, koska meillä työmaaruokailut (8 e/laaki) veloitetaan suoraan palkasta, saan jatkossa tilipäivänä käteen kuukaudesta riippuen 160-170 e enemmän. Yhden hengen taloudessa tuon pitäisi helposti riittää kuukauden ruokiin, jollei hirveästi revittele ja kaapissa on valmiina perustarvikkeita. Hankin itseäni motivoidakseni myös eväitä varten sellaisen vähän bento box -tyyppisen lokeroidun muovirasian.

Pitkän johdannon jälkeen päästään viimein itse aiheeseen. Googleteltu on, mutta kaipaan ideoita hyviksi havaituista eväsruoista, nimenomaan töihin otettavista. Retkieväshommat erikseen (vaikka voihan ne usein olla samojakin). Olen kaikkiruokainen sekasyöjä, ei allergioita, ja myös vegaaniset sapuskat kelpaa. Voileivät ja linssikeitto (yhdessä tai erikseen) ovat hyviä vaihtoehtoja silloin tällöin, mutta niiden ulkopuolelta: mitä sä tekisit itsellesi lounasevääksi niin ettei jää nälkä?

Ruuanlaittoa inhoavana ihmisenä vedän omien eväideni suhteen hyvin minimalistista linjaa, joten veikkaan, ettei tästä ole iloa, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulla on viikosta toiseen lähes poikkeuksetta samat eväät: Sunnuntai-iltana keitän kunnon satsin riisiä, jaan sen kolmeen pakasterasiaan, laitan jokaiseen lisäksi kolmasosan tonnikalapurkin (paloja vedessä) sisällöstä ja talletan rasiat jääkaappiin. Ma - ke otan aamulla aina yhden rasian, lorautan tonnikalan päälle vähän rypsiöljyä, ja siinä on päivän lounas. Keskiviikkoiltana keitän kananmunan ja levyn maustamattomia nuudeleita. Jaan ne kahteen pakasterasiaan, jotka laitan jääkaappiin. To - pe aamuina otan yhden rasian, lorautan vähän rypsiöljyä kostuttamaan nuudeleita, ja siinä on taas päivän lounas. Jälkiruoaksi on joka päivä samana aamuna pakasterasiaan pilkottu omena.

Yksitoikkoista? Kyllä, mutta myös hyvin vaivatonta, täyttävää ja ihan kyllin terveellistä ravintoarvoiltaan.

Isilmírë sanoi:

Ruuanlaittoa inhoavana ihmisenä vedän omien eväideni suhteen hyvin minimalistista linjaa, joten veikkaan, ettei tästä ole iloa, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulla on viikosta toiseen lähes poikkeuksetta samat eväät: Sunnuntai-iltana keitän kunnon satsin riisiä, jaan sen kolmeen pakasterasiaan, laitan jokaiseen lisäksi kolmasosan tonnikalapurkin (paloja vedessä) sisällöstä ja talletan rasiat jääkaappiin. Ma - ke otan aamulla aina yhden rasian, lorautan tonnikalan päälle vähän rypsiöljyä, ja siinä on päivän lounas. Keskiviikkoiltana keitän kananmunan ja levyn maustamattomia nuudeleita. Jaan ne kahteen pakasterasiaan, jotka laitan jääkaappiin. To - pe aamuina otan yhden rasian, lorautan vähän rypsiöljyä kostuttamaan nuudeleita, ja siinä on taas päivän lounas. Jälkiruoaksi on joka päivä samana aamuna pakasterasiaan pilkottu omena.

Yksitoikkoista? Kyllä, mutta myös hyvin vaivatonta, täyttävää ja ihan kyllin terveellistä ravintoarvoiltaan.

Click to expand...

Itsehän rakastan ruoanlaittoa, mutta ei ole pahitteeksi saada ideoita myös tämmösestä vähemmän vaivaa vaativasta eväsjärjestelystä. Aina ei välttämättä ehdi tai jaksa väsätä isommin.

Kun olin pariin otteeseen töissä tehtaalla, minulla oli aina eväänä ruisleipää ja juustoa ja kurkkua. Välillä taisi olla hedelmäkin.

@Isilmírë Olen ymmärtänyt että noin pitkään jääkaapissa säilytetty keitetty riisi olisi terveysriski, siinä vissiin syntyy joitakin myrkyllisiä yhdisteitä.

No pahus. Mistään myrkyllisistä yhdisteistä en kyllä löytänyt tietoa, mutta ilmeisesti bakteeriperäiseltä ruokamyrkytykseltä välttyäkseen olisi hyvä pyrkiä syömään jääkaapissa säilytetty riisi kahden vuorokauden sisällä sen keittämisestä. En nyt tiedä, olisinko järkevä ja tekisin eväsrutiinista monimutkaisemman ja hankalamman vai heittäytyisinkö jääräpäiseksi ja toteaisin, että kun en tähän mennessäkään ole ruokamyrkytystä saanut (olen harrastanut tätä evässysteemiä jo ainakin pari vuotta) niin tuskin saan jatkossakaan.

Sen verran pitää kyllä tuosta riisin mahdollisesta myrkyllisyydestä mainita, että kaikessa riisissä on jonkin verran arseenia, mutta eniten sitä on ns. ruskeassa eli täysjyväriisissä, koska se kertyy erityisesti riisinjyvän kuorikerroksiin. Se, että Japanissa "pestään" riisi ennen keittämistä, liittyy käsittääkseni ensisijaisesti tärkkelyksen vähentämiseen ja irtonaisemman riisin aikaansaamiseen, mutta kyllä se osaltaan myös vähentää valkoisessakin riisissä olevan arseenin määrää. Kannattaa siis täällä Suomessakin liotella riisiä ennen keittämistä, siivilöidä samea liotusvesi pois ja vasta sitten ryhtyä keittopuuhiin.

Mitä jos vaihtaisit riisin esimerkiksi ohraan, quinoaan tai couscousiin? Tietääkseni ne säilyvät paremmin. Couscousia ei kai yleensä edes tarvitse keittää, sen kun heittää kuumaan veteen ja antaa turvota. (Kätevä siis ottaa päiväsatsi mukaan töihin?)

Itse en syö edes yön yli jääkaapissa ollutta riisiä, olen kuullut sen olevan niin herkästi pilaantuvaa että ei kiinnosta ottaa riskejä. Toki ei koskaan keitetäkään riisiä kuin yhden aterian tarpeisiin kerralla.

Ohraa olen kokeillut, se oli aika ällöä. Mutta couscous voisi olla kokeilemisen arvoista. Kiitos vinkistä!

Aa, se oli ihan bakteeripohjainen myrkytys riisissä. Itse kun olen oppinut tuon vuosia sitten kuulopuheena, niin tarkkuus oli vähän mitä oli. Mutta hyvä tietää tarkemminkin, ja vielä tuo 2 vrk rajana.