Leluja! Leluja! Leluja!
- Keskustelun aloittaja Kointähti
- Aloitettu
Mutta kertoisitko, montako palikkaa settiin oikeastaan kuuluu, ovatko myös ääkköset mukana kuten muistelen ja ovatko palikat neuvostovalmisteiset niin kuin äitini muistelee?
Aleks-i
Hobitti
Jaamar sanoi:
Intouduin itsekin muistelemaan, millaiset lelut olivat muodissa kun olin muksu. Muistan ainakin pitkät pehmolelutuhatjalkaiset, sellaiset noin yhden senttimetrin kokoiset minimuovilelut, jotka asuivat kengissä, kelloissa ja niin edelleen, sekä sellaiset otukset, joita oli monta eri sorttia ja joiden ainoa viehätys oli siinä, että ne haisivat pahalle.
Itse leikin lapsena lähinnä pehmoleluilla tai pienillä muovileluilla. Tai vaihtoehtoisesti ilman minkäänlaisia leluja. Lempileluni oli jostain pikkujouluista saatu pieni leijonapehmolelu, jolla oli sellaiset narukädet- ja jalat. Säilytän sitä yhä kaapissa muistona.
Jossain vaiheessa omistin todella suuret määrät pehmoleluja, ja sitten kasasin ne joka yö sänkyyni, laskin ne, ja nukuin niiden keskellä pienessä kolossa.Olisin lapsena halunnut kovasti Prätkähiirileluja, mutta äitini ei jostain syystä koskaan ostanut minulle sellaisia, mikä harmitti minua pitkään. Barbeja ja nukkeja minulle sen sijaan osteltiin, mutta niistä en kovinkaan suuresti innostunut.
Hmm. Minun piti kirjoittaa vielä jotain, mutten yhtään muista, mitä.
Isilmírë
Kuukivi
Minun ollessani pieni "muotia" olivat ainakin muoviset smurffihahmot, Fabuland-legot, neppikset, talvisiin ulkoleikkeihin tarkoitetut pienet mäkihyppääjät ja kilpakelkat sekä jossain vaiheessa (ja vain tyttöjen keskuudessa) Matilda-nuket. Ja toki suunnilleen joka tytöllä oli ainakin yksi Sindy, Daisy tai Barbie. Hetkellinen muoti-ilmiö olivat myös noin puolimetriset, roikkuvajäseniset Vaaleanpunainen pantteri -pehmolelut, joita kai löytyi jonain vuonna vähän joka lapsen joulu- tai synttärilahjapaketeista. Minua harmitti joskus oma pantterini, se kun oli halppiskopio, jonka turkki oli sen oikean haalean vaaleanpunaisen sijaan kirkuvan pinkki ja jonka toinen silmä oli liimattu ylösalaisin. Mutta tärkeintä tietysti oli, että minulla ylipäätään oli pantteri, kun kerran kaikilla kavereillakin oli =D
K
kielo
Vieras
Kahdesta viimeisestä viestistä tuli mieleen, että kuinka ihmeessä olin voinut unohtaa trollit! Hyvänen aika, trollit! Näitä oli isoja sekä pieniä, ja jostain kumman syystä kaikki trollit olivat viuhahtelijoita, eli vaatteita ei näille kavereille löytynyt ei sitten mistään. Lopulta pyysimme äitiämme tekemään kyseisille kavereille edes jotain päälle pantavaa. Ja aina tuli ihmeteltyä miksi trolleilla ei ollut kunnon päätä, hiukset alkoivat aina puolipäästä joka näytti siltä, kuinka lobotomiaa ei olisi tullut tehdä. En tiedä olivatko ne trollit 90-luvun muotia(taisivat olla enemmänkin 80-luvun juttu), mutta hauska niillä oli leikkiä. Trollit vaativat aina jonkun metsäleikin, eivät ne oikein muuhun sopineet.
Isilmírë
Kuukivi
Muistanpa, että silloisella poikaystävälläni, nykyisellä aviomiehelläni, oli oranssi trollipampula päälakitöyhdössään vielä kesällä 1997 työskennellessämme Linnanmäen huvipuiston koneenkäyttäjinä. Tosin on hyvinkin mahdollista, että pampula oli käytettynä joltain sukulaistytöltä tms. henkilöltä saatu, mutta joka tapauksessa se herätti suurta ihastusta joissain huvipuistossa vierailevissa pikkutytöissä =)
Minyaleiel
Kontulainen
Kointähti, minkäs sille mahtaa että Schleichin pikkueläimet ovat upeita! Laadukkaita ja oikean näköisiä, en tiedä millaisia eläinkokoelmia vielä päädyin keräämään. Viimeinen pisara oli, kun näin päiväkodissa, miten vajaa 3-vuotias pikkutyttö nimesi sujuvasti Suomen luonnon lintuja ja nisäkkäitä pikkueläimillä leikkiessään. Parastahan luontosuhdetta olisi luoda ulkona, mutta ei nuo varmaan pahaa tee. Niistä fantasiafiguureista en itse niin välitä, ovat aika rumia.
Piti tulla kertomaan, että näin Anttilassa hienoja aakkospalikoita! Mielestäni ne olivat jonkun ruotsalaisen lelutehtaan, mutta en näin jälkikäteen googlettamalla löytänyt kuin nämä Micki aakkospalikat - ihan hyvän näköisiä puupalikoita nuokin, mutta ihan kuin kaupassa olisi ollut vähemmän ärsyttävällä värityksellä. Pitänee käydä vielä tarkistamassa. Meillä oli lapsena neuvostovalmisteiset aakkospalikat, jossa oli kyrillisiä kirjaimia, niillä ei paljon kirjoiteltu, vaikka muistakin kovasti kyselleeni äidiltä mikä kirjain mikäkin on.
Niistä fantasiafiguureista en itse niin välitä, ovat aika rumia. Piti tulla kertomaan, että näin Anttilassa hienoja aakkospalikoita! Mielestäni ne olivat jonkun ruotsalaisen lelutehtaan, mutta en näin jälkikäteen googlettamalla löytänyt kuin nämä Micki aakkospalikat - ihan hyvän näköisiä puupalikoita nuokin, mutta ihan kuin kaupassa olisi ollut vähemmän ärsyttävällä värityksellä. Pitänee käydä vielä tarkistamassa. Meillä oli lapsena neuvostovalmisteiset aakkospalikat, jossa oli kyrillisiä kirjaimia, niillä ei paljon kirjoiteltu, vaikka muistakin kovasti kyselleeni äidiltä mikä kirjain mikäkin on.
Kointähti
Koala on steroids
Minyaleiel sanoi:
Rumia? RUMIA??? Nyt loppuu tuo Schleichin rienaus kuin seinään, tai isken sinua Schleichin lelukataloogilla päähän! Puhut juuri leluista, joiden ihanuus ylittää käsityskykysi!
Korostan vielä, etten vastaa seurauksista, jos joku uskaltaa arvostella Schleichin ritarisarjaa.
Isilmírë
Kuukivi
Minä olen kuolannut leukaupoissa aika tasapuolisesti niin Schleichin fantasiahahmoja kuin eläimiäkin, vaikka ne ihan tavalliset hevoset ehkä kuitenkin ovat kaikkein ihanimpia. Leluiksi nuo fantasiahahmot ovat kuitenkin siinä mielessä huonoja, ettei niillä ole taipuvia niveliä. Jos keiju voi vain ratsastaa, miten sillä voi leikkiä mitään ei-ratsastusleikkiä?
Otak
Kontulainen
Kyllä minä olen aika tehokkaasti leikkinyt Schleichin ratsastajahahmoilla muutakin kuin ratsastusta, vaikka näyttäähän se vähän huvittavalta. 
Itse olen juuri yrittänyt pohtia mitä tekisin omalla Schleich-kokoelmallani, kun onnistuin ala-asteella hamstraamaan noin 45 hevosta + oheistarvikkeita ja muutamia muita eläimiä. Olisi ihan kätevää myydä edes osa pois kellarista tilaa viemästä, mutta vähän on sääli, kun niistä leluista minulla on ehkä kaikkein eniten muistoja, ja muistan jopa suurimman osan nimetkin. Muutaman tärkeimmän hevosen ainakin säästän, ne ovat hienoja!
Itse olen juuri yrittänyt pohtia mitä tekisin omalla Schleich-kokoelmallani, kun onnistuin ala-asteella hamstraamaan noin 45 hevosta + oheistarvikkeita ja muutamia muita eläimiä. Olisi ihan kätevää myydä edes osa pois kellarista tilaa viemästä, mutta vähän on sääli, kun niistä leluista minulla on ehkä kaikkein eniten muistoja, ja muistan jopa suurimman osan nimetkin. Muutaman tärkeimmän hevosen ainakin säästän, ne ovat hienoja!
Isilmírë
Kuukivi
Otak, rakkaista leluista kannattaa luopua vasta, kun tuntuu siltä, että aika on kypsä. Olen itse vasta päälle kolmekymppisenä alkanut myydä pois rakkaita My Little Ponyjani, yksitellen, harvakseltaan. Viime vuosien mittaan 11 ponia on löytänyt uuden kodin ja myyntiä odottaa ainakin 12 ponia. En-myy-koskaan listalla komeilee vielä 16 ponin nimet, mutta kukapa tietää, vaikka joistain niistäkin raatsisin vielä jonain päivänä luopua.
Fairy tale
Lapinorava
Minyaleiel sanoi:
Minulla on Lapintuliaisina näistä jänis ja käpyä syövä orava. Jänis näyttää poistuvan valikoimista. Nuo ovat upeit tosiaan! Tuo tunturipöllö ja nuo pesukarhut jäivät erityisesti mieleen tuolta linkin takaa.
Minulla on tapana ostella hieman omanlaisia matkamuistoja. Kanarianmatkalta toin mukaani pehmopapukaijan, joka on nyt "Karibia-huoneessa". Karibia-huone tulee siitä, että huoneen seinällä on palmutapetti.
Estelwen
Kontulainen
Kointähti sanoi:
Tätä lukiessani en voinut välttyä taaskaan suunnattomalta katkeruuden puuskalta. Myöskin oman lapsuuteni hittilelut olivat samoja Heman-ukkoja. Vaikka kotoa löytyi myös Barbeja ja My Little Ponyja, olivat hemanit kovasti suosittuja paitsi itseni, myös kavereideni kesken - heillä kun ei tällaisia "poikien leluja" ollut tarjolla.
Katkeruus ei kuitenkaan herää siitä, että ukoilla oli kiva leikkiä silloin joskus. Se herää siitä, ettei ukkoja enää ole, itsestäni riippumattomista syistä. Kun äitini muutti pari vuotta sitten asunnosta toiseen, olimme isoveljeni kanssa molemmat paikalla setvimässä omia ullakolle varastoituja tavaroitamme. Olin ennakkoon innoissani suunnitellut vihdoin tuovani oman osuuteni Heman-ukkeleista mukanani laittaakseni ne koristeellisesti esille omaan kämppääni. Lopulta universumin valtiaita ei löytynyt mistään laatikosta, jolloin sain kuulla isoveljeni suusta sanat "minähän myin ne jo joitain vuosia sitten". Mikäs siinä jos omansa olisi myynyt, mutta että siinä samalla minunkin omani, kertaakaan kysymättä tai edes ilman minkäänlaisia osinkoja! En saanut edes pahoittelua osakseni, vain toteamuksen että "osta uudet tilalle, kyllähän niitä netistä löytyy".
Olisihan noita huuto.netissäkin tarjolla vaivaiseen +/- 20€:n kappalehintaan, mikä ei opintotuilla paljon lohduta - etenkään, kun niitä "omia" hahmoja ei tunnu löytyvän mistään. Ja kun minä niin lapsena säästin ja sain lopulta jo silloin vaikeasti löydettävän Teelan veljen kaverin serkulta varusteineen 14 markalla... Kun olisin edes nuo kolme kovaa vosu-figuuria saanut säästettyä, Teela, Evil Lyn ja Sorceress kun olivat ehkä siisteimpiä mimmejä ikinä. Pienenä kostoneleenä nappasin ullakkokuormasta kaikki löytyneet isoveljeni Transformers- sekä Star Wars -figuurit, jotka paitsi koristavat kirjahyllyäni, myös muistuttavat tästä pahuudesta. Mystisesti oma osuuteni Transformerseistakin oli ehtinyt kadota varastosta.
Jos siis kellään tulee vastaan ylimääräisiä Heman-hemmoja, niin... Lelut ovat todellakin vakava asia!
