Leluja! Leluja! Leluja!

Isilmíre, niinhän sitä äkkiseltään voisi kuvitella. Kolmevitosen aikuisen ihmisen mielestä asia oli kuitenkin käsitelty sillä, että vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Olen kuitenkin suunnitellut, että jos joskus onnistun edes tärkeimmät figuurit uudelleen löytämään, lähetän tyynesti tyylikkäästi muotoillun korvauslaskun postissa Oulun suuntaan :D
 
Minulla oli ihan pikkisenä isoveljeltä ja -siskoilta saamia barbeja, legoja, poneja ja pehmoja. Olin pienenä hieman poikamainen, joten lahjaksi saadut nuket jäivät nopeasti pikkusiskolle. Lopulta vanhempani suostuivat ostamaan minulle kauan kaipaamani kumisen, musta-hopeisen lohikäärmeen, joka nukkui yönsä vieressäni. Isosisko antoi sille nimeksi Smaug (miksiköhän? :D). Se oli ehdottomasti lempileluni, koska se oli pikkusiskon rumaa vihreä-ruskeaa lohharia hienompi ja se sopi kaikkiin leikkeihin. Sillä on vain taipumus kerätä pölyä, joten nyt se on enemmän harmaa kuin musta. Smaug tulee ehdottomasti mukaan ensi kesän riparille.
 
Vaikka kyseessä ei tarkkaan ottaen ole lelu, lasken "Hero Quest - Suuri Seikkailu" -lautapelin niihin leluihin, joita en koskaan saanut ja joista olen katkera vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Annoin aikoinani periksi isoveljeni mielipiteelle sen sijaan, että olisin heittäytynyt kaupassa maahan parkuen "Tahtoo! Tahtoo!", ja tämä tahdon heikkous on kaduttanut minua siitä lähtien. En ole peliä ikinä pelannut ja tiedän arvostelujen perusteella, ettei se ole oikeasti mitenkään erikoinen, mutta tunnen yhä nostalgista innostusta aina pelin kansikuvan nähdessäni. Viehätys perustuu luultavasti puolet siihen, että pelissä on tilpehööriä kuin pienessä lelukaupassa, puolet siihen että peli on jäänyt minulle arvoitukseksi ja puolet siihen, etten koskaan saanut sitä. Aivan oikein, viehätykseni kokonaismäärä peliä kohtaan on 150%! Tästä syystä olenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen liittynyt pelin eräästä yksilöstä käytävään taisteluun Huutonetissä. Ja varokoon se, joka asettuu minun ja Hero Questin väliin!
 
Jos et saa sitä ostettua ja jos olet tulossa The Miittiin, voin harkita oman pelini ronttaamista paikalle. Kunhan saan ensin paikannettua kaikki sen osat, se kun Pikku-ukon lempipelejä, eikä rakas yhdeksänvuotiaamme vielä ihan hallitse tavaroiden takaisin paikoilleen laittamisen jaloa taitoa.

Mitä tulee siihen, ettei Hero Quest olisi mitenkään erikoinen, se on imo makukysymys. Minä ainakin vietin aikoinaan sen parissa monta hauskaa tuntia, vaikkei edes pelikavereita ollut. Sama tuntuu koskevan Pikku-ukkoa. Eihän se vaadi kuin vähän eläytymistä, että voi pelata sekä sankareita että Pimeyden Ruhtinasta =)
 
Onko löytynyt hyviä joululahjoja lelupuolelta? Kaksivuotias kummityttöni saa minulta lahjaksi teollista hapatusta edustavan My First Cthulhu -pehmonuken ja suomalaisena käsityönä tehdyn (vauvanuken kokoisen) nukenvaatekerraston turkisliiveineen. Lahjojen saaja tykkää vauvanukkejensa pukemisesta ja riisumisesta, ja joulun pimeys on epäilemättä hyvä aika tutustuttaa hänet Cthulhuun näin kummin ominaisuudessa. Näiden lahjojen lisäksi kummityttö saa minulta t-paidan ja kuvakirjan, mutta ne eivät kuulu tämän ketjun piiriin, joten ei niistä sen enempää.

Mutta tuskin jaksan odottaa joulua 2013, jolloin kummityttö on ohittanut Schleichieni turvaiän! :D
 
Meidän kolmevuotias kuopuksemme saa ilmeisesti toivomansa "tiniten laaseemietan" ja isoveljensä vastaavasti punaisen. Saa nähdä, montako jedi vs. sith matsia ehtivät käydä, ennen kuin aseet ovat entiset. Siis jos tässä nyt edes jouluun asti päästään. Cthulhuhan herää viiden pivän päästä, joten Kointähden kummityttökin pääsee tutustumaan ihan aitoon asiaan lelun sijasta ;)
 
Oli mukavaa kuljeskella leluosastolla tällä viikolla. Koska on a) kivoja lapsia, jolle ostaa lahjoja ja b) rahaa, ettei tarvitse kalleimpia juttuja karsia heti pois ostoslistoilta. 6-vuotias serkku saanee "Princesses of the World"-paperinukkeaskartelukirjan (mukana keskiaikaeurooppalaisen linnanneidon lisäksi myös venäläinen, int-, amerikanalkuperäisasukas- ja parikin aasialaista prinsessaa) ja tuoksuvia tusseja. Niistä voi tulla vähän kriisiä pikkusiskon kanssa, joka ei oikeastaan saisi käyttää niitä. Pienempi, kummiteltava serkku hämääntyy toivottavasti isosta Duplo-rasiasta. Ariel on kuulemma myös suosikki, mutta kaupassa olevat Ariel-barbit yms. -nuket näyttivät sellaisilta, jotka talosta jo löytyy. Duplojen väritys on sellainen, että niistä voi rakentaa helposti leivoksia ja kakkuja. Tai sitten kakkujen värisiä taloja tai muita rakennelmia. :p

Synttäreillä lahjan paras osa oli paketin päällä oleva iso, kimaltava rusetti, pitänee panostaa niihin myös jouluna.
 
douv sanoi:
Pienempi, kummiteltava serkku hämääntyy toivottavasti isosta Duplo-rasiasta. Ariel on kuulemma myös suosikki, mutta kaupassa olevat Ariel-barbit yms. -nuket näyttivät sellaisilta, jotka talosta jo löytyy.
Kenties kummityttö voi sitten ensi vuonna laventaa hyvin alkanutta palikkakokoelmaansa Ariel-setillä. :p
 
Mun parhaimpia lelujani olivat varmasti playmobil-ukkelit. Ne kun ovat hyvin mukautuvia vaikka minkälaisiin leikkeihin kun vaihdettavia osia on niin paljon. Pikkuisen ovat kyllä senkin sarjan pakkauskoot kasvaneet sitten 80-luvun... Mulla oli playmobileja joku 20-25 kpl ja sitten kaikenlaisia muita muoviukkoja. Äitini suureksi riemuksi (siivouksen kannalta siis) rakensin niille huoneeni lattialle sellaisen valtavan (suunnilleen 2x2 m) kaupungin itse tehtyine taloineen kaikkineen. Suosikkihahmot saivat tietty parhaat talot ja tylsimmät asuivat slummissa (mistä mä olin kymmenvuotiaana oppinut tuollaisenkin sanan?) jossain vessapaperirullista tehdyissä rakennelmissa, jotka itse asiassa muistuttivat idealtaan aika paljon japanilaisia putkihotelleja :D

Mutta suosikkileluni oli kuitenkin hoitopaikan sedältä parivuotiaana saamani oranssi nalle, jonka nimeksi tuli tietenkin Porkkana, mikäs muukaan. Porkkana on melko huovuttuneeksi rakastettu ja puolet täytteistä on linkoutunut päähän, kun äitini laittoi nallen pesukoneeseen koska se oli mukamas likainen! Nykyään Porkkana viettää eläkepäiviään tarkkailemalla olohuoneeni riehakasta menoa näköalapaikalta cd-hyllyn päältä.
 
Haltiamieli sanoi:
Kenties kummityttö voi sitten ensi vuonna laventaa hyvin alkanutta palikkakokoelmaansa Ariel-setillä. :p

En vielä ostanut lahjaa pienemmälle, joten vau! Myydäänköhän tuota Suomessa kuinka laajasti? Nopeasti vilkaistuna ei Toys-R-Usilta tms. isoilta ketjuilta löytynyt. Joten ehkä tänä vuonna mennään Duplo-kakku-linjalla ja ensi vuonna sitten Ariel-linna. Ensi vuonnakin vielä vasta 4-vuotias lapsi, joten ehkä Duplotkin vielä kelpaa, eikä ole "liian pienten lasten" leluja.
 
douv, kuten Haltin linkittämällä sivulla todettiin, "This set has not yet been released" eli ensi vuoden puolelle menee väkisinkin. Mutta ainakin meidän isompi otuksemme leikki tyytyväisenä sekaisin duploilla ja pikkulegoilla vielä viisivuotiaana, joten kuvittelisin Ariel-duplojen kelpaavan mainiosti nelivuotiaalle Ariel-fanille.
 
Minun pitäisi keksiä joululahja 1,5 vuotiaalle kummipojalleni. Perheeseen kuuluu myös 4-vuotias tyttölapsi ja minusta tuntuu että leluja ja leegoja ja junaratoja jo heiltä löytyy.
Olisikohan liikennematto hyvä lahja? Niitäkin näyttää olevan vaikka millaisia netti täynnä.

Pistäkää mielipiteitä hyvästä liikennematosta tai jotain muita lahjavinkkejä! Yhden mukavan vaatekappaleen olen pojalle jo hankkinut mutta tekisi mieli ostaa myös jotain sellaista josta poika itse varmasti iloitsee. Lahjan pitäisi myös olla sellainen, jonka pystyy paketoimaan tarpeeksi pieneen pakettiin tai helposti kannettavaan muotoon.
 
Ehdotan kirjoja. Useimmat lapset tykkäävät, kun heille luetaan, kirjoja on vaikka minkälaisia joten valinnanvaraa on, ja kompaktin paketinkin niistä saa.
 
(Minä olin tyytyväinen duplojen ja pikkulegojen sekakäyttäjä vielä, öö, kaksitoistavuotiaana tai koska nyt viimeksi olisinkaan enemmän legoilla leikkinyt. Pikkulegokokoelma kun oli sen verran pieni että vähänkään isompiin rakennelmiin oli käytännöllistä pistää duploja tuomaan volyymia. Joku duplo-junasetti oli myös leikeissä mukana.)
 
Rakkain leluni pienenä oli kissakäsinukke. Se säilyi minulla yli 25-vuotiaaksi, kunnes linnut löysivät sen vinttikomerosta ja käyttivät pään pesämateriaalina.
Minulla oli Daisy, tuo Mary Quantin barbie-muunnos. 70-luvun kummajaisista minulla oli myös peruukkibarbie. Kaljuun päähän sai sovitettua kolme eri pituutta, mallia ja väriä tukkaa.
Pikkuautoja minulla oli runsaasti, moni niistä on vieläkin tallella.
Pehmolelut ja etenkään nuket eivät olleet minulle niinkään tärkeitä lapsena, vaikka niitäkin minulla oli.
Näin muutamia mainitakseni.

Aikuisena olen sitten hankkinut Star Wars- sekä LOTR-figuureja. Pehmoleluvajekin on täytetty myöhemmällä iällä: omistan nykyään 30 pehmopupua, jotka on tarkkaan valittu ja nimetty. :)
 
Rhosgobella sanoi:
Aikuisena olen sitten hankkinut Star Wars- sekä LOTR-figuureja. Pehmoleluvajekin on täytetty myöhemmällä iällä: omistan nykyään 30 pehmopupua, jotka on tarkkaan valittu ja nimetty. :)

Yritän olla nykyisin ostamatta enää pehmokavereita, koska eivät ne oikein mahdu mihinkään nyt kun auton takaikkunallakin on jo "asukkaat". Kun olen itse lakannut ostamasta, niin joku muu on ostanut ja kummasti uudet tulokkaat johonkin aina saa mahtumaan. 30 pehmopupua kuulostaa fantastiselta:D
Minulla on pehmoeläimiä laidasta laitaan. Suurin osa näin aikuisiällä ostettuja.
 
Tässä mietin tuliaislahjoja veljen perheelle (erityisesti kummitytölle), kun seuraavana viikonloppuna tapaamme nyt ensi kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Kuopukselle ei välttämättä kannata mitään vauvojen ensilelua ostaa, kyseinen henkilö kun ei vielä sellaisia osaa vaatia ja tämän isosiskon vauva-ajan jäämistöstäkin varmaan löytyy kaikkea. Vanhemmille ei ole ollut tapana tuoda mitään, joten ehkä nytkään en yritä keksiä väkisten jotain. Mutta kummityttö varmaan odottaa jotain, ja nyt on jälleen hyvä tilaisuus edistää pitkäjänteistä aivopesusuunnitelmaani.

No nyt on kenties hyvä hetki lahjoittaa hänelle Schleichin lohikäärmevauva! Samantyyppisen, mutta vanhemman yksilön toin tuliaisiksi jo aiemmin keväällä, eli kasassa olisi sitten lohikäärmeperheen isosisko ja pikkusisko... ;) Lohikäärmeistä päästään sitten jossakin vaiheessa prinsessoihin ja ritareihin, niistä aikanaan keskiajantutkimukseen! Voitteko kuulla paholaismaisen nauruni?
 
Pahoittelut jälleen kerran tuplapostaamisesta, mutta toivotaan tämänkin ketjun vilkastuvan tästä uudelleen. Viimeisten vuosien aikana olen hulluuksissani ostanut kokonaisen Schleich-armeijan, josta ajattelin nyt päästä eroon. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osastolle on jo lähetetty tiedustelua, ottaisivatko nämä pikku-ukkoja vastaan. Luulisi, että ainakin joku yleishyödyllinen porukka kelpuuttaisi figuurini...

Ei noita viitsi enää veljentytöillekään antaa, niiltä loppuu pian hyllytila kesken.
 
Meille on sitten viime kirjoitteluni hankittu aika liuta uusia pehmoeläimiä, koska pelihuoneeksi sisustettu tila kaipasi jotain hauskaa pitkän, matalan hyllykön päälle. Ebayn kautta sitä kansoittamaan kerääntyi rivi pehmoisia pokémoneja, joilla on kavereinaan myös pari äkälintua ja yksi vihreä possu. Osa elukoista toki oli olemassa jo ennestään, koska niitä oli hankittu lasten iloksi, mutta nyt niitä on moninkertainen määrä. Meidän 5-v Luigimme tietysti katsoo rivistön olevan vapaasti käytettävissään (ja niinhän se onkin, vaikka sisustuksesta alkujaan olikin kyse) ja seisoo usein iltaisin sen edessä pohtimassa, minkä otuksen sillä kertaa ottaisi unikaverikseen.
 
Last edited:
Ei elämä, vain muutama viesti ylöspäin ja mitä skeidaa olenkaan kirjoitellut??? :? En muka kerää enää pehmokavereita (tilan puutteen takia).
Minä EN saanut lakkaamaan tätä pehmoeläinten ostamista, vaan pahin buumi alkoi heti tuon viestin jälkeen eli keväällä 2013.
Minulla on nyt koottuna koko pehmo-oravien suku. Olen sukupuunkin laatinut, että pysyy kärryillä kuka kukin on. Käpy-vaari ja Ella-muori ja heidän poikansa Pähkinä perheineen asuu mökillä, koska tilaa näille kaveruksille ei ole siunaantunut mistään lisää. Viimeisen kurreperheen maailmaa kiertänyt isiorava löytyi vasta pari kuukautta sitten eli perheet ovat onnellisesti koossa. Toki oravalapsosissa on mukana joitakin orpoja otto-oravia, joiden emoja ei ole löydetty. Jokaisella kurrella on oma tarinansa ja ne vain pitäisi koota kirjoihin ja kansiin. Minua ei siis saa päästää enää kirppareille oravalöytöjä tekemään, sillä muuten käy kalpaten. Uusille oraville joudun etsimään uuden sijoituspaikan (tai lisäsiipi kämppään?).

Veljenpoikani (2v) on iki-ihastuksissaan myyrästä. Hänen myyränsä on Keke. Minä löysin kirpparilta "toisen Keken" ja vein sen sitten mökille. Paitsi että se sai nimekseen Kake. Uusi keräilykohde on siis tähtäimessä. Äitini tokaisi siihen, että se kolmas myyrä on kai sitten Kike? :D
 
Ylös