Leluja! Leluja! Leluja!

Tyypillistä minua... kesän reissuista jää itselleni taas erikoinen matkamuisto. Ostin Kilpishallista omaksi ilokseni pienen legosetin; Witch-king Battlen. Setissä on Noitakuningas, Elrond ja Galadriel. Eipä minulla noita haltialegoja vielä ollutkaan. Pääsevät kotihyllyyni taistelemaan. Saas nähdä koska vielä ostan sen ison legosetin (Repunpään juhlijoineen), josta olen haaveillut.

Tässäpä kiva uutinen

http://yle.fi/uutiset/satojen_pehmolelujen_yobileet__kuvagalleria/8406077

"Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä oli eilen illalla jännittynyt tunnelma, kun lapset toivat lempilelujaan yökylään. Muistoksi lapsille luvattiin valokuvia, joissa näkyy, mitä nallet ja nuket ovat yöllä tehneet. Paikalle odotettiin parisenkymmentä lelua, mutta lopulta niitä tuotiin yli 200. Määrä yllätti kirjaston työntekijät.

Aino Jyrkönen toi yökylään Elsa-nuken. Hän uskoi, että Elsalla on mukava ilta tiedossa.

– Se syö iltapalan, ja saa paljon uusia ystäviä, Aino arveli."

Schleicheista ja Papoista lähes kaikki on nyt lahjoitettu pois, Tampereen Hope ry sai kesällä neljä suurta muovikassia leluja jaettavaksi vähävaraisille perheille. Pian viimeisetkin varastoni on käytetty: parin viikon päästä kummityttöni saa viisivuotislahjaksi... Sotanorsun! Kyllä, kaikki pikkutytöt haaveilevat omasta sotanorsusta!

Pian olen siis tilanteessa, jossa minulla ei ole ainuttakaan lelulahjaa varastossa - ensimmäistä kertaa vuosiin. No, toki pari lautapeliä löytyy, mutta ne eivät kuulu tämän ketjun aihepiiriin.

Ei virtahepo vaan sotanorsu olohuoneessa.

Lahjakas-leluliikkeen verkkokaupassa oli hyvä alennuskampanja, ja pyysin veljeäni Joosefia katsomaan pian nelivuotiaan Martan kanssa, olisiko mitään häntä kiinnostavaa synttärilahjaa tarjolla. Smurffit olivat mieluisia, ja tilasinkin niitä "pari". Ja eihän kouluikää lähestyvää Batsebaa sovi vielä lahjoissa kokonaan unohtaa, myös hän saa jotain pientä: pokemonmaisen otuksen seurassa kokkaileva keiju ja siivekäs hevonen voisivat sopia lahjakortin kohdistamisen perusteella. Pesuetta emännöivä Maria muuten julkaisee satukirjan huhtikuussa, saapa nähdä, onko hänellä huomauttamista smurffien työjaosta: Smurffiina on edustusvaimo ja rivismurffit tekevät lähes kaikki tärkeät hommat. No, on siinä sentään Johtajasmurffiina ja Merirosvosmurffiina tilannetta tasaamassa.

Rauhallinen aamu uudella asuinalueellani, mutta heti näinkin alkuun lankesin nettishoppailuun. Martta halusi smurffeja itselleen viimeksi, kun asiaa tiedustelin, ja ajattelin antaa hänelle nelivuotislahjaksi joukon merirosvosmurffeja. Ne ostinkin jo aiemmin. Mutta eihän merirosvo ole mitään ilman laivaansa, joten sellainenkin piti ostaa nyt. Ja mitä merellä näkyy? Tietenkin lokkeja ja valkopäämerikotkia, sellaisia tarvitaan mukaan nyt ilman muuta. Ja katsos, tuossahan onkin paketti nimeltä gorillaperhe: 2+1 gorillaa, banaaniterttu ja jotain puskaa: merirosvolaiva ankkuroi trooppiselle saarella törmätäkseen näihin, ihan perusteltu ostos. Ja tosta ylimääräinen poikanen vielä mukaan, niin Joosef, Maria, Batseba ja Martta löytyvät kaikki gorillahahmoina. Vaan jos Martta saa gorillaperheen, jääkö Batseba perheettömäksi ja katkeroituu kummisetänsä tavoin? Ei suinkaan, sillä hän saa simpanssiperheen, jossa on niinikään ydinperhe kasassa. Ai niin, nuo merilinnut... Jos Batseballe sitten huuhkaja ja tunturipöllö, ettei taivaalta lopu ammuttava. Sinisorsat sitten elo-syyskuun taitteen metsästysaikaan. Katsos, komea kukko, pitäähän sille kanarouva löytyä, ettei kirjoittele foorumeilla kaiket yöt. Ohhoh, tarjousporras lähestyy jo! Täytteeksi siis luolamies ja villisika.

Kohtuullisen maanista. Pitää varoa, ettei karkaa mopo jälleen tämän pahemmin.

Näitä kokoilisin mielelläni vieläkin. Ei vain meinaa enää löytyä ja hinnat ovat postikuluineen karmeita kuin Morgothin keittämä lohikiusaus.

Löytyipäs tämä lelukeskustelukin. Kun olen joitakin vuosia sitten kirjoittanut pienen muistelun leluista ja lelusarjoista joita lapsuudessa (ja nuoruudessa) fanitin ja keräilin niin sopiihan siitä laittaa jonkinlainen yhteenveto tännekin.

Meidän perheessämme lelujen hankkiminen oli aika tarkkaa. Tai siis lelujen tuli olla (varsinkin äidin mielestä) jollain tapaa luovia tai kehittäviä. Pelkästään kaupallisia fanituote-lelusarjoja ei juuri hyväksytty. Leluja emme me lapset myöskään saaneet vain siksi että niitä tahdoimme. Nimi- ja syntymäpäivät sekä joulu olivat sitä aikaa jolloin lelutoiveilla oli paras mahdollisuus toteutua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei meillä leluja olisi ollut. Isä teki meille paljon leluja itse (esim. jousi- ja kaaripyssyjä, isoja uitettavia purjelaivoja, junia yms) ja kyllä me saimme ihan kohtuullisesti perusleluja kuten vaikkapa rakennuspalikoita, pehmoleluja, pikkuautoja, peruslegoja ja muovieläimiä. Mutta seuratakseni aikanaan kirjoittamani jutun päälinjoja listailen tässä ne lelusarjat joista olin todella innostunut ja joita keräilin (tai minun sallittiin keräillä) ja joihin käytettiin rahaa (vanhempien tai minun) .

BRIO junarata:
Tätä en oikeastaan keräillyt itse mutta vanhemmat hankkivat meille lapsille ihan mukavasti erilaisia osia ja kyllä niillä sitten leikittiinkin.


Avaruus LEGOT:
Ensimmäinen lelusarja jota minä (ja siskoni) tosiaan keräsimme ja voisi sanoa; fanitimmekin. Koska LEGOT ovat kehittäviä niin tämä oli "sallittu kohde". Ja kysehän on siis näistä "vanhoista" avaruuslegoista


Ritari LEGOT:
Sama kuin yllä paitsi että tämä oli enemmän minun innostukseni, ei niinkään siskon. Näitä hankin jo omallakin rahalla, tosin vain niitä pienempiä pakkauksia.


STAR WARS "ukot":
Puhtaasti kaupallinen kohde ja siksi pitkään pannassa. Lopulta äiti heltyi sen verran, että sain käyttää omia rahoja näiden ostamiseen. Sen verran pitkään siinä kumminkin meni, että myöhästyin ko. "ukkojen" parhaista saatavuusvuosista ja haluttujen hahmojen hankkiminen alkoi olla jo vaikeaa.


ZOIDS:
Viimeinen "puhtaasti" lelusarja, jota keräilin mutta innostus niihin oli kääntäen verrannollinen. Nämä mekaaniset dinosaurukset, eläimet ja hirviöt tosiaan iskivät meikäläiseen. Pieniä hahmoja/paketteja hankin jälleen omalla rahalla. Isot pyydettiin joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Vanhemmatkin olivat positiivisia, koska nämä koottiin osista, ja sehän on luovaa toimintaa.


KESKIMAA FIGUURIT (Mithril miniatures):
Ei oikeastaan enää leluja vaan koottavia ja maalattavia figuureja. Mutta fanitus oli kyllä kova. Pelkästään oman rahan käyttöä sillä ikääkin alkoi meikäläisellä jo tässä vaiheessa olla. Paha kyllä näitä oli täällä Savossa (Kuopiossa) tarjolla vain yhtenä kesänä ja muut piti sitten hankkia niillä harvoilla Helsingin reissuilla. Eikä minulla koskaan ollut niin paljon rahaa näihin pistää kuin olisin halunnut. Muistan miten näitä paketteja kaupan hyllyissä hypisteltiin ja laskettiin mihin markat riittää.

Huomaa kyllä, että olemme samaa ikäluokkaa, @Aldarian . Minulla tosin ei ollut pienenä Brioja, pääsin leikkimään niillä vain perhepäivähoidossa naapurissa, mutta olen ottanut vahingon takaisin hankkimalla niitä aika läjin omille lapsilleni (jotka kiittämättömät penteleet eivät tosin ole koskaan olleet niistä kauhean kiinnostuneita). Sen sijaan iso annos nostalgiafiiliksiä tuli noista lego-kuvista, varsinkin kun ensimmäisessä lentelee alus, jollaisen perin isoveljeltä, ja ajelee trukki, josta oli hirmuisesti iloa (hei, 80-luvun lego, jossa on jousella liikkuva osa! Sillä sai lego-ukkeleita ammuttua korkealle ilmaan!), ja toisessa on se päheä linna, jonka sain aikoinaan äidiltäni joksikin synttäri- tai joululahjaksi ja jonka sittemmin laitoin eteenpäin esikoiselleni jonain hänen synttärinään.

Meillä on minun vanhojen ritarilegojeni lisäksi kaapissa esikoiselle aikoinaan ostettuja ritariduploja sekä Lego Knights' Kingdom -hahmoja, ja suunnitelmissa on rakennella niistä jossain vaiheessa hauskoja dioraamoja yhden lähikirjaston vitriiniin, johon asiakkaat saavat tuoda keräilykokoelmiaan näytteille. Pikkuponini ovat jo olleet siellä esillä, ja sitä näyttelyä pystyttäessäni yksi pieni ihminen katsoi poneja vähän myrtyneenä ja kysyi, milloin tulee taas legoja. Koitan siis ennemmin tai myöhemmin omalta pieneltä osaltani tyydyttää myös hänen edustamansa kansanryhmän toiveet näyttelymateriaalin laadusta

Minulla ja kaksoisveljelläni oli useita eri avaruuslegosettejä noin 80-luvun puolivälistä. Hieman sen jälkeen myös erilaisia tekniikkalegojakin missä oli pneumatiikkaa. Traktori-, kaivinkone ja jonkinlainen kauko-ohjattu autokin.

Muistan että parilla koulukaverilla oli myös noita linnasettejäkin ja olin niistä kovin kateellinen, mutta taisivat olla sen verran kalliimpia settejä, ettei ikinä saatu itse semmoisia joulu- tai synttärilahjoiksi. Muistan esimerkiksi kun toivoin joskus lahjaksi 4025 palontorjuntalaivaa, niin sainkin vain 4015 rahtilaivan mikä oli selvästi pienempi.

https://brickset.com/sets/tag-Floats-On-Water/year-1982

Paljonkohan tämä Brothers Brickin voittovignette maksaisi virallisessa yhtiön pakkauksessa..

Tuli tuosta Constantinen kuvasta mieleen, että aikoinaan Krasuksen saatua lahjaksi käärmetemppeli-legosetin minua hymyilytti Legon kehittämäksi vitsiksi kuvittelemani kuva R2-D2:sta ja C-3PO:sta temppelin yläkamanassa. Sitten hymyilytti vielä enemmän, kun selvisi, että droidit ovat mukana myös ihan alkuperäisen käärmetemppelin hieroglyfeissä. Enpä varmaan tätäkään olisi tullut tietämään ilman legoja

Isilmírë sanoi:

Huomaa kyllä, että olemme samaa ikäluokkaa

Click to expand...

Parasta. Eittämättä parasta.

Isilmírë sanoi:

toisessa on se päheä linna, jonka sain aikoinaan äidiltäni joksikin synttäri- tai joululahjaksi

Click to expand...

Silloisella parhaalla koulukaverillani oli sellainen vanhempi (eli keltainen) linna, joka oli kai 70-luvun tuotantoa. Hänen luonaan leikimme sillä paljon ennen kuin sain viimein omani. Sen taisin saada joululahjaksi ja se oli juuri tuo kuvan (King's Castle?) linna, joka oli muistaakseni tuolloin uusinta uutta ritarilegojen saralla. Se olikin ainoa "iso" paketti, jonka ritarilegoista koskaan sain.

Tämä (alla) oli muuten yksi niistä suurimmista mutta samalla utopistisimmista lelutoiveistani, joka ei koskaan voinut toteutua. Ensinnäkin koska se oli "kaupallista muovirojua" ja toiseksi, koska se maksoi aivan mielettömästi. Ainakin silloisen markka-ajan lapsiperheen budjetin näkökulmasta katsottuna. Jos en väärin muista (ja voin hyvinkin muistaa) niin hinta pyöri jossain 300-400 markan tienoilla. Niinpä sitä vain silmät tapillaan ihasteltiin Sokoksen leluosastolla (kuten monia muitakin upeita mutta mahdottomia toiveita).


ZOIDSien kanssa minulla olikin sitten parempi onni ja sain peräti 3 isoa yksikköä synttäri- ja joululahjoina. Mutta ne eivät muistaakseni maksaneet NIIN kauheasti vaikka aika tyyriitä lahjoja olivatkin. Kaikki ZOIDSini ovat muuten vielä tallella. Pitäisiköhän joskus ottaa kuva koko "sotavoimasta"? Alla ne upeimmat eli isot:

Minun suurin ja utopistisin lelutoiveeni oli My Little Pony Paradise Estate. Ihan niin lellilapsi en sentään minäkään ollut, että äiti olisi laittanut 600 markkaa yhteen ponitaloon, oli se kuinka hieno tahansa. Aikani kinuttuani isä lupasi ostaa sen minulle häälahjaksi, mistä toki häntä sitten aikanaan morsiamena muistutin. En kyllä pettynyt, vaikkei ponipakettia häälahjapöytään ilmestynytkään

Sylvanian Families, joka tunnettiin kuulemma ennen nimellä Pikkaraiset, on ollut veljentytöillä suuri nimi viime aikoina. Nämähän ovat niitä eläinpiirteisiä ja ihmismuotisia pikkunukkeja, joille löytyy hirveä määrä suurta ja pientä sälää tarvikkeina. Esimerkiksi alla olevassa huvijahdissa oli mukana pikkiriikkinen pullo, jossa oli sisällä ilmeisesti kirjeeksi tarkoitettu lappu, eli kyse oli pullopostista. Tuota en olisi itse keksinyt! Mutta sitten seuraa tietysti suuri hätä ja kauhu, jos joku miljoonasta pikkuosasta katoaa...

Nyt on kunnollista: isompi He-Man isommille lapsille! Video alla on vain puoliminuuttinen, kannattaa katsoa.

Awww. Ihanan hellyttävä.

Katsokaatten Hesarin lasten uutisisten video, jossa esitellään Suomen suurinta lelukauppaa. Se on TAMPEREELLA!

Kyllä fyysinen lelukauppa voittaa nettiostamisen. Välillä mietin synnyinkö sittenkin 10 vuotta liian aikaisin, koska kivat valmiit lelut olivat vasta tuloillaan kun itsellä tuota ikää jo oli. Vasta pari päivää sitten katselin noita Sylvanian families tuotteita (ja lähinnä sitä söpöä oravaperhettä) ja voi kuinka sellaisia olisi ollut kiva pienenä omistaa. Ja miksipä ei näin isonakin, mutta kaikkea ei voi saada. Tai pikemminkin että se kaikki ei mahdu tänne kotiin. Olen myös muita figuurihahmoja haaveissani hingunnut itselleni, hieman kalliimpia eikä Suomessa myytäviä. Mutta 50-80e on jo paljon jostain 12cm korkuisesta hahmosta, niin kiva kuin se olisikin. Ja niitäkin haluaisin heti kaksi. *syvä huokaus*