Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Lemmikit

Keskustelu huoneessa 'Pöytä', aloittanut Anubis, 03.06.2003.

  1. Icegorn

    Icegorn Kontulainen

    Meillä oli puolison kanssa aiemmin kääpiösiili, mutta sen sairaus vei ennenaikaisesti pois. Olihan se mukava pikkuinen tuhisija, mutta kun sitten puoliso alkoi pohtimaan, että ottaisiko sitä uuden siilin (siilit olivat olleet puolisolle jonkin sortin haave jo lapsena) niin jostain tuli itselleni pikkupoikamainen älynväläys, että koirahan se vasta mukava olisikin. Olinhan itse kasvanut koko lapsuuteni katsoen Susikoira Roita uudestaan ja uudestaan. Oli siinä varmasti myös osittain sitä taustalla, että meillä oli lapsena ollut vain pari kertaa kissa - äiti kun pelkää koiria eikä moista suostunut hankkimaan (mikä lienee ihan hyvä näin jälkikäteen ajateltuna).

    No niin sitä sitten päädyttiin kaiken maailman "mikä koira sopii sinulle" -testien jälkeen katsomaan kasvattajalle juuri syntyneitä keeshondin poikasia - ja pari kuukautta tästä niin meillä moinen olikin jo kotona.
    Ison suden halusin, pienen nallen sain. :D

    Kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen tulihan siitä lopulta kelpo koirakansalainen. Suloinen ja ystävällinen pikku karvakaveri. Kyllähän noissa koirissa tuntuu olevan eritoten se, että ne ovat aina niin innoissaan tekemässä yhdessä asioita, iloissaan kun tulee kotiin ja muutenkin hellyyttäviä.

    Niin, ja nythän tuolla apinalla on jo ikää 8 ja ½ vuotta, monesti on puhuttu että pitäisikö sille kaveri hankkia, mutta muistan edelleen kaikki ne pentuajan kamaluudet (niin, juuri ne, en pysty käsittämään kuinka joku muistelee pentuaikoja jotenkin kaiholla) liian hyvin enkä ole itse vielä ihan asialle ainakaan lämmennyt. Puoliso varmaan olisi nopeammin ottamassa. Ja mikäs tässä, niin kauan kun nykyinen jaksaa tehdä ja temmeltää niin miksipä sitä ei soisi aikaansa sille, mutta kyllähän se todennäköisesti jossain vaiheessa edessä on, että uusi koira tähän perheeseen tulee - ja mitä todennäköisimmin saman merkkinen. ;)
     
    Entti, Sidhiel, Jaamar ja joku muu tykkäävät tästä.
  2. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Pennun ottaminen kun vanha koira on elossa voi olla fiksua siinä mielessä että vanhus opettaa pennulle sitten koiran tapoja. Se on yksi suurimmista syistä miksi olemme nyt vanhan koiran ollessa jo kevyesti yli 10V ruvenneet harkitsemaan uuden koiran ottamista hänelle kaveriksi.

    Jos pentuaikoja vierastaa niin ainahan on kodinvaihtajia ja mikäs sen parempi jos voi samalla säästyä siisteyskasvatukselta, hampaiden vaihdolta ja teinikoiran kommelluksilta sekä tehdä hyvän työn tarjotessaan kodin jollekin joka sellaisen tarvitsee.
     
    Sidhiel, douv, Dracaena ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  3. Husky

    Husky Ilmaanhaukkuja

    Meillä ei kotona ollut koskaan mitään eläimiä, joten pari vuotta sitten ottaessani kaverin koiran ekaa kertaa hoitoon olin vähän kauhuissani juuri sen suhteen että osaanko ruokkia sitä, käyttää tarpeeksi ulkona jne. Itse asiassa olin aika varma että otus ei ylipäätään selviä hengissä siihen asti kun omistaja hakee sen pois (huom. koira oli mulla lauantaista sunnuntaihin).

    Sittemmin samainen elikko on ollut mulla pisimmillään hoidossa yli kolme viikkoa, eikä ole kyllä esittänyt mitään merkkejä menehtymisestä :joy:
     
    Icegorn, Entti, Sidhiel ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  4. Constantine

    Constantine Saludosukelluksen SM

    Itse en ole vielä kipaissut kennelissä tahi lähimetsässä (?) noutamassa omaa välkkyetuhampaista pörröturkikkoa kunkaan kokoista (vaikka kuvatunlaisella söpöliinillä jotain tunnereaktiohermoston parannusvaikutusta saattaisi itseeni hyvin ollakin; kadullaliikkumishyödystä puhumattakaan). Kukaties sen ansiosta, että aivan tuossa naapurissa asuu — myös öiseen aikaan — vilpittömästi ilahduttavan toimelias kompaktivahtikoira, joka on kaikkea epäilyttävän oranssia kohtaan osoittaman äkäpäisyytensäkin ansiosta jo lähestulkoon sukua.. eikun, eh, perhettä. . . . lemmikki!
     
  5. Icegorn

    Icegorn Kontulainen

    Jep, juurikin näin. Sama ajatusjuoksu tässä on käynyt täälläkin, helpottaisi varmasti seuraavan koiran osalta koulutusta kun nykyinen voisi esimerkillään näyttää miten toimitaan. Pahoja tapoja tuolla kun ei oikein ole, niin ei ole vaaraa siitäkään, että uusi oppisi moisia. :D

    Hyvät ja huonot puolensa, kuitenkin tärkein osuus koirankoulutuksessa on juurikin tuo pentuaika ja sen jälkeiset kuukaudet / pari vuotta. Kodinvaihtajassa on aina se riski, että jos koiraa ei ole osattu oikealla tavalla sosialistaa ja kouluttaa tänä aikana niin ns. huonojen tapojen, pelkotilojen jne pois kouluttamisessa on todella paljon isompi homma - eikä välttämättä ole kaikissa tapauksissa edes mahdollista.

    Pakko napata kiinni vielä tuohon liikkumisasiaan. Olihan se meilläkin ihan käsittämätön muutos mikä tapahtui koiran tulon jälkeen. Aiemmin luulimme, että meillä on hyvät ulkoiluvaatteet (mallia Ellos 30€), mutta sitten kun koira tuli taloon ja ulos oli oikeasti mentävä oli siellä sitten -30 tai kaatosade - eipä niillä varusteilla enää tehnyt mitään.

    Paljon meni rahaa ensimmäisen vuoden aikana ei pelkästään koiran tarvikkeisiin, vaan myös uusiin ulkoiluvaatteisiin. :D
     
    douv ja Jaamar tykkäävät tästä.
  6. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Kodinvaihtaja tulee tosiaan oman menneisyytensä kanssa. Kun otin ensimmäisen oman koirani se oli kodinvaihtaja (kuten seuraavakin) jota ei oltu sosiaalistettu kunnolla. Sillä oli myös tapana hyppiä sänkyihin. Tuo sänkyihin hyppiminen karisi aika nopeasti, mutta jos makkarin ovi jäi auki enkä itse ollut kotona ollut muita niin koira jäljistä ja myös silminnäkijähavainnoista päätellen kävi sängyssä. Minä en myöskään osannut opettaa eläimestä kunnolla koirasosiaalista koskaan. Kyseinen eläin oli aivan ihana aikuisten koira ja oikeastaan hyvgin vahvasti yhden ihmisen, eli minun koira. Kun perheeseen tuli lapsia niin koira stressaantui niin paljon että kaikkien hyvinjvoinnin kannalta oli parasta etsiä sille uusi koti. Juuri 14 täyttänyt pirteä vanhus asuu nykyään Virossa, reissaa eripuolilla maailmaa ja on yksinäisen miehen seuralaisena ja hyvin tyytyväisenä sellaisena. Ilmeisesti kuulos ja näkö ovat heikentyneet jonkun verran, mikä saattoi olla alullaan jo meillä ollessa mikä lisäsi stressi´ä kun lapsi liikkuu aika arvaamattomasti ja pitää erikoisia ääniä.
    Toinen koiramme oli myös kodinvaihtaja. Sen huonot tavat on saatu aika hyvin kitkettyä pois ja ollaan saatu siitä tosi hyvä kotikoira. Minä kannatan ehdottomasti kodinvaihtajien ottamista, mutta ymmärrän myös todella hyvin sen että haluaa koiran jolla ei vielä ole hirstoriaa josta ei ehkä tiedä mitä kaikkea sieltä löytyy.
    Myös meille on todennäköisesti tulossa seuraavaksi ihan pentu. Haluan nyt kolmannen karvakaverin kanssa lähteä ihan alusta asti liikkeelle ja kouluttaa sen itse. Harkinnassa on aika "helppo" rotu joka on lopulta saanut koko perheen hyväksynnän. Minähän olisin halunnut laumanvartijan tai rotikan tms. mutta ne ovat kuulemma liian isoja ja olen itsekin vähän epäröinyt osaisinko kunnolla kouluttaa sellaisen koiran. Siksi meille on nyt todennäköisimmin tulossa Suomen Lapinkoira, johon lapsi ihastui, mies hyväksyi ja minullekin rotu on ihan ok. On vielä ihan koiran kokoinen koira. Ehkä kun on hankkinut enemmän kokemusta pennusta asti kouluttamisesta voi joskus myöhemmin harkita näitä haastavampia rotuja.
     
    Icegorn, douv ja Dracaena tykkäävät tästä.
  7. Constantine

    Constantine Saludosukelluksen SM

    Suuri yleisö vaatii tietenkin aatelismuotovalokuvia kyseisestä Koiran Kokoisesta Koirasta mahdollisimman pian.

    Joskus, jossain.

    Because doge brung such wofe.
     
  8. Icegorn

    Icegorn Kontulainen

    Lapinkoiria on minullakin suvussa sekä kavereilla ollut. Ei huono valinta, ja varsinkin laumanvartijaan verrattuna voi olla ihan viisas valinta. :)
    Yksilöitähän nuo koiratkin toki ovat, oli rotu mikä hyvänsä niin yksilö voi olla millainen tahansa. Tsemppiä siis koulutukseen ja onnittelut jo näin etukäteen uudesta perheenjäsenestä. :)
     
    Jaamar tykkää tästä.
  9. Constantine

    Constantine Saludosukelluksen SM

    Kas, päivä päivältä alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että legendaarinen Ice the Mies on tosiaan tehnyt Käärmeeseen comebackin — emmekä muuten voisi olla asiasta enää yhtään iloisempia!
     
    Last edited: 14.11.2018 klo 01:13
    Samooja tykkää tästä.
  10. Icegorn

    Icegorn Kontulainen

    Joo'o, välillä vähän enemmän välillä vähän vähemmän, mutta kyllä tässä nyt linjoilla taas useammin ollaan kuin edellisen 12 vuoden aikana olen ollut. :D

    Mutta palatakseni itse aiheeseen, kuinka paljon täällä koiran omistajat käyttävät karvakavereitaan lenkillä?

    Me sovimme aikanaan puolison kanssa, että kun pentuaika on ohi niin joka päivä pitää koiraa käyttää minimissään tunnin mittaisen lenkin verran, plus parit pienemmät lenkit tarpeiden tekoa varten.
    Alkuaikoina meni melkein niin, että se oli puolisen tuntia aamulla, tunti iltapäivällä ja yksi puolituntinen vielä illalla, mutta nyt kun koira alkaa olemaan vanhempi niin aika monesti menee niin että aamu- ja iltalenkit ovat noin 5-15min ja päivälenkki sitten sen 1-2 tuntia.

    Lenkin pituus ei silti toki päätä huimaa, meillä kun on eläin mallia "kiva nuuhkia kaikki puskat", mutta harvoin nuo lenkit alle 3 kilometrin pituisiksi jää, jotain 3-5 km välillä ne yleensä ovat olleet.
     
  11. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Välillä hävettävän huonosti. Silloin kun molemmat ovat olleet täysaikaisesti työelämässä niin välillä ollaan oikealla lenkillä käyty vain kerran viikkoon ja muuten on saanut painattaa tuossa pihassa. Onneksi sentään on piha. Rivitalossa tai kerrostalossa asuessa käytin kolmesti päivässä. Aamulla sen verran että teki tarpeensa, päivällä pidemmän lenkin (ehkä tunnin, viikonloppuna saattoi olla kaksikin) ja illalla vielä lyhyt pissalenkki. Mutta nyt kun olen kotona kuopuksen kanssa ja hän viihtyy vaunuissa niin käydään lähestulkoon joka päivä n. tunnin mittaisella lenkillä ja joskus kahdenkin. Varmaan taas vähän vähenee kun syksyllä toivottavasti palaan keikkahommiin, mutta missään nimessä en haluaisi lipsua takaisin tuohon että arkena ei lenkitettäisi ollenkaan. Vaikka on iso piha, mutta koira tahtoo kuitenkin päästä kulkemaan ja haistelemaan. Jos ei lenkitetä kylliksi niin hän lähtee omille lenkeilleen. Vähintään jokatoinen päivä pitäisi minusta tehdä kunnon lenkki tuonne omien rajojen ulkopuolelle.

    Pippin kävi viime viikolla vanhan koiran terveystarkastuksessa. Noottia tuli ylipainosta (kilon verran. Painaa 18 kiloa kun ihanne olisi 17) ja hammaskiveä pitäisi käydä poistamassa. Jos tuo pentu meille muuttaa niin se opetetaan hampaiden pesuun, mutta en tuota vanhaa viitsi taistella. Muutaman kerran yritetty, mutta vähän huonolla menestuksellä. Kiitosta tuli siitä että on ikäisekseen todella vetreä. lihakset ja nivelet ikävuosiin nähden todella hyvässä kunnossa.
     
    Icegorn tykkää tästä.
  12. Samooja

    Samooja Kontulainen

    Täälläkin yksi koiranomistaja ilmoittautuu!

    Minulla on ollut perheessä koiria aiemminkin, samaten avopuolisolla. Aivan tietämättömiä emme siis aiheesta olleet kun aloin muutama vuosi sitten harkita koiran ottamista. Suurimpana syynä ehkä se, että pitkien työpäivien jälkeen sitä helposti jymähti sohvan pohjalle makaamaan ja ulkoilu ja liikunta jäi helposti vähiin. Tällaisella personal trainer- ajatuksella koira-ajatusta lähdinkin avopuolisolle markkinoimaan.
    Pitkään pohdittiin sopivaa rotua, halusimme keskikokoisen, energisen koiran joka sitten oikeasti myös pakottaa sinne lenkille. Luonnettakin sai olla, koirista oli entuudestaan kokemusta joten ihan sitä vetelintä sohvakoiraa ei ollut tarkoitus hankkia.
    Mies sitten lopulta ehdotti roduksi Novascotiannoutajaa. Innostuin heti ajatuksesta koska labradorinnoutajasta on kokemusta ja pidän noutajien perusluonteesta kovasti. Tolleri on vähän kuin turbolabbis extraluonteella. :grin:

    Niin meille sitten tuli vuosi sitten Vappuna tolleripoika Rölli. Rölli on nyt 1,5v vanha, energinen ja kerrassaan hurmaava nuori mies. Päivääkään en vaihtaisi pois, koirasta on tullut nopeassa ajassa tärkeä ja rakas.
    Pentuaika oli ihanaa (kyllä!), saimme vieläpä järjestettyä työt siten että kumpikin oli koiran kanssa kotona 2 viikkoa vuorotellen ja muita kesälomia siihen päälle. Tuona aikana saatiin kotikasvatus hyvälle alulle ja perusteellisesti opetettua mm. yksinoloa mikä onkin jälkeenpäin ollut todella hyödyllistä.

    Olemme myös käyneet paljon (ihan vaan yhteinen harrastus-ajatuksellakin) koirakoulussa. Sieltä saadut opit ovat olleet silmiä avaavia ja opettavaisia. Oppien avulla koira alkaakin olla jo melko hyvillä tavoilla, arkitottelevaisuuden lisäksi olemme harjoitelleet nimittäin myös tokoa.

    Tuohon Icegornin lenkityskysymykseen liittyen:
    Meillä on melkeinpä juurikin tuo määrä lenkkeilyä päivässä.
    Aamuisin minä käytän aamulenkin ennen töihin menoa: 30-45min
    Mies käyttää töistä tullessaan reilun tunnin lenkin ja illalla vielä 15-20min kierros että käy tarpeillaan. Pari kertaa viikossa käydään koirapuistossa "hurvittelemassa", siellä juoksee ja riehuu itsensä väsyksiin. Lisäksi viikonloppuisin lenkit ovat vähän pidempiä ja mökkikaudella koira viettää paljon aikaa kesämökillä touhuten.
    Lenkkien lisäksi tehdään aivotyöskentelyä kotona, nuori koira kun kaipaa monenlaista puuhaa: nenätyöskentelyä, namien piilotusta esim. kongin/aktivointilelun/t-paidan sisään, treeniä ja touhua.

    Kaiken kaikkiaan Rölli on siis ihana. Hurmaava luonne, ei kylläkään kovin omapäistä tai luonteikasta tullut tuosta meidän pojasta, enemmänkin sellainen kotona kainalossa viihtyvä mussukka joka kuitenkin jaksaa touhuta ja lenkkeillä ulkona. Jälkeenpäin ajateltuna siis täydellinen pakkaus. :)

    Hieman on alkanut kyllä kutkuttelemaan ajatus jo uudesta pennusta. Nyt kun sitä ainakin luulee olevansa viisaampi ja kokeneempi koiran omistaja niin olisi jotenkin ihana päästä muovaamaan pientä pentua alusta asti uudestaan.... suklaanruskean labradorinnoutajan tahtoisin. Mutta ehkä on syytä vielä odottaa että tämä nykyinen kaveri vähän kasvaa ja viisastuu ja harkita sitten uudestaan. :D
     
    Icegorn ja Jaamar tykkäävät tästä.
  13. Icegorn

    Icegorn Kontulainen

    Minkäs ikäinen tämä teidän Pippin olikaan? Meillä kans kuukauden päähän varattuna aika hammaslääkärille, hammaskiveä pitää poistaa - yritettiin joskus aikoinaan harjata tuon hampaita, mutta ei siitä oikein mitään tullut ja sitten se jotenkin jäi. Onneksi olemme syöttäneet sen verran paljon noita hampaidenhoitoluita ja tarjoilleet ruokaa kongista jne, että hampaat ovat pysyneet tähän asti siinä kunnossa ettei ole tarvinnut murehtia.

    Mekin saimme hienosti järjesteltyä aikoinaan lomat siten, että koiran ei tarvinnut olla useisiin viikkoihin yksin kotona. Toki heti perään mainittakoon, ensimmäinen oma koira kun oli kummallekin, meillä kävi vähän huonosti tuon yksinoloharjoittelun kanssa. Ikinä ei ole oikein oppinut olemaan sillain kotona, että voisi vain sanoa heippa ja lähteä, mutta nykyisin osaa kyllä olla kun on hieman rajattu alue, radio soi ja ruokaa kongissa syötävänä. Mutta esimerkiksi vieraisiin paikkoihin ei tulisi mieleenkään jättää koiraa yksin, ei ole tottunut ikinä olemaan muualla yksin kuin kotona ja korkeintaan autossa joten sillä kerjäisi vain verta omasta nenästä.

    On muuten niin totta. Puoli tuntia kun tekee jotain älytehtäviä koiran kanssa niin on väsyneempi kuin tunnin metsälenkin jälkeen. :)

    Olen kuullut, että toinen koira ei ole ollenkaan sen hankalampi hoitaa kuin yksi. Työn määrä lisääntyy korkeintaan pikkuisen, mutta menee kuulemma siinä samassa kuin yksikin. ;)
     
    Jaamar tykkää tästä.
  14. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Minä sanoisin että 12. Incanus saattaisi sanoa 11. Tietysti olen omasta mielestäni oikeassa, mutta se ei todista ettenkö voisi olla väärässä ;)

    Paitsi jos toinen on luonnoltaan sellainen että lenkillä haluaa mennä päättäväisesti eteenpäin ja toinen taas nuuskia jokaisen puskan. Ja rapakelillä pitää putsata neljän sijaan kahdeksan tassua ja kahdelle koiralle on hankalampi löytää hoitopaikkaa/hoitajaa. Niin ja karvanlähtöaikaan on tuplasti karvoja tai pahimmassa tapauksessa kun toinen lopettaa niin toinen aloittaa :p Mutta se on totta että lenkkeillä ei tarvitse sen enempää kuin yhdenkään kanssa ja vanhempi koira auttaa kasvatuksessa. Myös "yksin jääminen" saattaa olla helpompaa kun ei ihan oikeasti jää ihan yksin. Ja minä en missään nimessä sano etteikö toinen koira kannattaisi ottaa! Jos siltä tuntuu niin ehdottomasti pitää ottaa. Koirakuume on samanlainen kuin vauvakuume. Se paranee vain hankkimalla koiran :)
     
    Sidhiel tykkää tästä.
  15. Samooja

    Samooja Kontulainen

    Minulle kokeneemmat koiraihmiset sanoivat heti alkuun että osta Tuire Kaimion Pennun kasvatus kirja ja noudata yksinolon opettamisen suhteen siinä olevia ohjeita pilkulleen. Älä oikaise missään, vaikka ohjeet tuntuvat hölmöiltä ja liian hitaasti eteneviltä.
    Tein työtä käskettyä; ostin kirjan ja noudatin sen ohjeita tarkasti. Ja kyllä, meidän koira jää rauhallisesti yksin kotiin, mökille jopa vieraaseen kyläpaikkaan. Ei hauku eikä uikuta vaan odottaa rauhallisesti koko päivän. Koko homma ilmeisesti rakentuu niin perusteelliseen asian läpikäymiseen pennun kanssa että koiralle jää aina sellainen olo että ei tässä mitään hätiä, omistajat tulee kyllä takaisin.

    Pennuista: toisaalta ensin alkuun pentua pitää nimenomaan lenkkeilyttää myös yksin. Muuten se ei ikinä opi kävelemään kauniisti hihnassa yksinään jos sitä ei erikseen pennun kanssa treenata. Lisäksi pieni pentu kävelee pieniä kierroksia usein, vanhempi koira taas pidempiä lenkkejä harvemmin. [22]
    Yksinolo taas on varmastikin helpompaa kun on toinen koira kaverina, sekin pitäisi toisaalta opettaa pennulle niin että se osaa jäädä kotiin myös ihan itsekseen, ilman toista koiraa.

    Lauantaina alkaa taas koirakoulu! Seitsemän viikkoa (joulunpyhinä ei tunteja) lähinnä kertausta kontaktista, kontrollista ja arkitottelevaisuudesta. Tekee kuitenkin hyvää sekä koiralle että omistajille, jos saisi taas vähän uutta intoa treenaamiseen. Lisäksi koiran mielestä koirakoulussa on ihan parasta kun saa huomiota ja nameja. :grin:
     
    Sidhiel, Jaamar ja Isilmírë tykkäävät tästä.
  16. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Meillä on kesästä lähtien ollut koira, bichon bolognese. Turkiltaan se on epätyypillinen yksilö; muut saman koirarodun edustajat tapaavat olla paljon pörröisempiä. Rodun fesesivuilla sitä epäiltiin sekarotuiseksi ja minä totesin, että tuollaiset ulkonäköpaineet ovat ajaneet monen monta koiraneitiä anoreksiaan ja jopa viiltelyyn.

    Allergiaoireita ei tämä koira puuttuvine aluskarvoineen kovin paljoa herätä. Joskus iltaisin joudun turvautumaan astmakiekkoon ja ihoni kutisee, jos koira on nuollut sitä. Olin jo luopunut yhdestä elämänhaaveestani eli koirasta (savusaunan rakentaminen kerrostaloneliööni taitaa sitä vastoin jäädä väliin) kun tämä yksilö täytti sen. Lapsuudenkotini koira arvosti minua meistä viidestä kaikkein vähiten, mutta tätä olen malttanut olla kiusaamatta ja taidan olla toisella sijalla sen arvoasteikossa. On parhautta kun se tulee oma-aloitteisesti kainalooni nukkumaan.
     
    douv, Kointähti, Jaamar ja 2 muuta tykkäävät tästä.

Jaa somessa