Lemmikit

Minä omistan kaksi koiraa, labradorinnoutajan ja Whippetin. Niiden nimet ovat Tinka ja Tiikeri. Löysin vähän aikaa sitten kirjastosta kirjan, jonka nimi on Tinka ja Tiikeri. Aika hyvin, varsinkin ,kun en ole itse antanut kummallekaan nimeä. Tinkan sain seitsämän vuotta sitten puolivuotiaana ja Tiikerin kaksi vuotta sitten puolivuotiaana. Molemmat olivat ns. virhekoiria; Tinkalla oli toinen etutassu murtunut ja Tiikeriltä puuttui toinen kives ja sen toinen korva ei ollut kehittynyt loppuun asti.
Sitten minulla on akvaario, jossa on ylläty- yllätys kaloja!, joita äitini yrittää tappaa antamalla niille liikaa ruokaa.
Minulla on melkein hevonen. Periaatteessa se on minun hoitohevonen, mutta saan pitää sitä kuin omana hevosena. Omistaja ei itse puutu hevosen hoitoon. Hepo on neljätoistavuotias suokki tamma, Inka. Tämäkin nimi on ihan sattumaa(Tinka,Inka).
Tarkoituksena olisi vielä hankkia käärme, kunhan muut perheen jäsenet saa ylipuhuttua...
 
Kaikki eläimeni kuolivat jokin aika sitten (viimeinen kesän lopussa) aika pienen ajan sisälle. Jeppe (kani) oli 10 vuotta, Mikael (kissa) 17 vuotta, ja Santtu (myös kissa) jotain 10. Muutin asumaan yksin, ja jonkin aikaa se onnistuikin ilman eläintä, mutta äärettömän vaikeaa se oli. Nyt porukoilla on kissanpentu, Norbert, ja minulla myös :). Sen nimi on Alâriel, mikä jaksaa aiheuttaa ihmetystä epähörhöjen keskuudessa :D

Ja vähänkö elämä on heti paremmin, kun ei ole enää yksin^^. Kun on elänyt koko elämänsä kissan kanssa, on äärettömän vaikeaa elää ilman...


~Himfy
 
Minulla on keskikokoinen musta villakoira, Rico. Se on kohta vuoden vanha, villi räksyttäjä. :) Olen erittäin eläinrakas ja pidänkin paljon koirastani. Siitä on tosiaan paljon seuraa ja tekemistä.
 
Minulla on kaksi Gerbiiliä ^_^
Toisen nimi on Manteli, ja toisen Pähkinä. Pähkinältä puuttuu yksi jalka. Emme tiedä vieläkään, miten se oli lähtenyt.

Gerbuni ovat jo kohta kolmevuotiaita, ja Gerbiilit elävät yleensä viisi vuotta... Niiden aika alkaa jo kohta olla ohi.. ;_;

Gerbiilini orjuuttavat minua, sen voin tunnustaa. Ne ovat olohuoneessa, ja aina kun katson esim.Televisiosta jotain hyvää ohjelmaa ne tönivät juomapulloaan. Se merkitsee joko sitä, että niiden ruoka on loppumassa tai että niiden vesi on loppumassa. Ja minä tyhmä tottelen niitä.
 
Meillä on kolme sangen ihastuttavaa kissaa..noh ketä ihastuttaa, ketä ei.. :lol:

Aloitetaan herttaisimmasta eli Tiksusta. Tiksu on chinchilla persialainen, eli suomeksi sellanen valkoinen karvapallo jonka häntä toimii luuttuna :p
Tiksu on vähän päälle 4 vuotta ja kovin energinen tapaus. Tiksu ihastuttaa meitä pyörimällä jaloissa ja suloisella katseellaan.

No seuraavana vuorossa on Rosa, kilpikonna persialainen, eli sellainen pallero, jossa on kaikkia värejä :D Rosan aivokapasiteetti on aika laihanpuoleinen, minkä kyllä näkee jo naamasta, näkisittepä sen.. :lol: :lol: Noo, ihan mukava kissa se on..Riittää, kun sitä katsoo, niin se alkaa kehräämään :) Rosa on kohta 6 vuotta..

No niin sitten on Rasmus, 6 vuotta hänkin.. rasmus on tavallinen kotikissa, väriltään oranssivalkoinen ja muodoltaan "tukevahko"... Eli taas toisinsanottuna sitä ei erottaisi navetasta mansikkien seasta.. Käytin joskus aikoinaan Rasmusta lenkillä, kun nämä meidän eläimet ovat tottuneet talutushihnaan, mikä on ihan hyvä kun naapuri yritti ajaa autolla edellisen kissan päälle joka oli vapaana.. :x :x me not like.. Hulluja on monenlaisia.. Joskus kun Rasmus on päässyt vapaaksi niin minä ihan paniikissa ollu että onkohan se naapuri kotona :shock: onneksi ei ole ollut.. Mutta niin.. Näin täällä meillä päin :p
 
Ninni-kisu

Mulla on maailman ihanin ja hulluin katti-vanhus! Hän on pitkäkarvainen maatiaskisu, harmaan eri sävyillä koristeltu, valkoisin sukin ja mahanalusin. Ikää hänelle on kertynyt 18 vuotta, mutta ei se tahtia haittaa.
Hän käy ulkona jokapäivä metsästelemässä, paitsi jos on huono ilma (sataa liikaa tai liian kylmä ilma), silloin hän vain istuu minuutin verannalla tulee sisään ja ilmoittaa meille, että olemme tilanneet vääränlaisen ilman ryttäämällä jokaisen maton mitä talosta löytyy.
Ruokailukin on oman laisensa farssi, Ninni ei näet missään tapauksessa syö samaa ruokaa kahta kertaa perättäin. Siinä saa purkkiruoat unohtaa ja kiittää tuotekehittelijää kerta-annospusseista. Ninni myös löytää aina puhtaita vaatteita joiden päälle asettua nukkumaan.
Kaikkine omituisuuksineen Ninni on täydellinen kissa, jota en vaihtaisi mihinkään!
 
Mul ei oo KOTONA lemmikkiäni!

ihan tyhmää kun meille ei voi ottaa lemmikkiä. Ehkä kun vähän sotkusta. mut mun lemmikki on mun mummulla. Kissa. Sen nimi on Roosa. Mut sitä kutsutaan Roopeks vaikka se on tyttö. Kun sitä aluksi luultiin pojaksi. Se on Söpöö kun se laittaa päänsä kainaloon kun sen ottaa syliin. Ja se osaa halata. SE ON IHANA!! :)

Onko teillä lemmikkiä ? :p
 
MINÄ RAKASTAN HAMSTEREITA!!!!

multa löytyy mun talon ensimmäinen lemmikki,syyris hamsu nimeltä Merri(konnussa on kaksi ihmistä joitten hamsujen nimi on merri :mrgreen: )
mun merrini on aika sanoisinko arvaamaton,älykäs(huijaa mua aina)outo(ei nuku pesäkopissa vaan rakentaa puruista luola muodostelman) ja tietysti sydän särkevän sulonen :heart:
Merrin papereissa on että sen oikee nimi on
Kazumi Kiyomi
aika hassu nimi :lol:
Merri näkyy täällä muitten hamstereitten(sen sisarukset)seassa Merrin kasvattajan sivuilla:
http://paine.adsl.tpo.fi/yayoi/elaimet/hamsterit/pesueet/pesue06/index.html
Merri on se joka on muuten musta mutta keskiosa sen ruumiista on valkoinen(musta valkonauhanen)
sen mä tiedän että mun merrin kaltaista eläintä mulla ei tuu varmaan koskaan olemaan!

-Mew :heart: :heart: Merri(alias Kazumi kiyomi)
 
Otin viime viikolla kissan, suloinen puolivuotias mustavalkoinen herra. Nimekseen se sai Paarma. :p Se on aivan ihana luonteeltaan, hyppää mielellään syliin nukkumaan, riehuu kaupasta ostettujen hiirujen kanssa, hyppii pöydille ja hyllyille pudottaen aina jotain, kiipeilee verhoissa ja suihkuverhossa ja nukkuu mielellään saunan lauteilla. Se syö aika vähän eikä pidä kamalasti ääntä (mikä on hyvä, sillä kämpässäni ei saisi lemmikkejä pitää) ja on kaikin puolin ihana ja kiva. Nukkuu sängyssä (ja vielä yleensä jalkopäässä, inhoan jos kissa tunkee nukkuessa naamaan kiinni) kanssani. Tykkäsi heti ensinäkemältä kavereistani ja leikkii kiltisti. Kiltti ja ihana kaveri.

Viime heinäkuussa (7. päivä) lapinkoirani Darra lopetettiin 16 vuoden ikäisenä. Se täytti 16 päivää ennen lopetusta. Se oli jo siis hyvin vanha, ja lopetettiin huonon kunnon takia. Hampaiden pehmenemisen takia syöminen oli vaikeaa, se ei oikein juonutkaan enää ja pidätysvaikeuksiakin oli. Asuimme kerrostalossa, ja rappusissa kulkeminen oli hankalaa. Darran parhaaksi se siis oli, vaikka tietysti se suretti ja edelleen on koiraa ikävä, olihan se minun paras ystäväni. Minun piti heti lopetuksen jälkeen kiiruhtaa töihin kaupan kassalle, ja koiranruokapurkin liukuhihnalla nähdessäni purskahdinkin itkuun. Asiakas katsoi vähän kummissaan. [22]

Lemmikkejä on ollut jos jonkinlaisia. Gerbiilejä on ollut vaikka kuinka monta (grey agoutia, agoutia ja argente creamia), ja olihan minulla kanikin joskus. Kissoja on aina ollut, ja hevosta olen aina halunnut. Joskus sellaisen otankin vielä. Koiria haluan myös ottaa, bordercollie minun pitikin kesällä ottaa, mutta äiti ei suostunut, asuin silloin vielä kotona.
 
Meillä on musta entinen kissaneiti (entinen siksi, kun on leikattu). Hän tuntee nimen Sysi Nokisuu Kattiainen, ja on varsin leikkisä ollakseen jo seitsemän vuotta vanha. Eläinsuojeluyhdistyksestä haimme hänet noin puolivuotiaana, mies halusi mustan kissan ja minulle oli sama minkävärinen kissa on kunhan on kissa :).

Kovasti tuo emoilee pojille, molempia on vauva-aikana vahtinut nukkumalla vauvasängyn alla, ja nykyään antaa poikien retuuttaa itseään melkein miten vain. Jos häntä ei kiinnosta leikkiminen niin menee saunaan piiloon, samoin jos tulee lapsivieraita niin kissa katoaa jäljettömiin ja ilmestyy vasta pikkuvieraiden lähdettyä pois.
 
Pikkuinen Perhoskoira löytyy. Iita niminen, erittäin hassu, hullu ja silti aivan ihanan suloinen haukku.
SkinnySweatyMan:in avatarissa hän näkyy, vaikkakin ilme on.. no se on mitä on.

Iita on nyt vähän päälle 2v. ja pian pitäisi hälle pennut teettää. Snif, niin ne lapsukaiset kasvaa.
 
Minulla on todella rakas seitsemän vuotias kissa nimeltä Viiru. Lisäksi on sellanan pari vuotias, ponin kokonen keskiaasianpaimenkoira nimeltä Jedi.
Kissat ovat paljon helpompia ja rennompia, mutta koirien kanssa on kiva peuhata pihalla.
Arvojärjestis on vähä hassu kun Jedi kunnioitta täysin Viirua, vaikka onkin kymmenen kertaa isompi;)
 
Meillä on sekarotuinen koira, jonka roduista en tiedä mitään. Ainakin se näyttää collielta. :D Sen nimi on Metusalem. Kutsutaan vain Metuksi. Nimi tuli siitä, kun se jo pentuna oli aivan harmaa. Ensin sen nimi oli tylysti Ruippana :lol: (ei ollut meidän antamamme!), koska se oli seitsemän pennun pentueesta pienin ja heiveröisin ja ainoa harmaa collie. Kaikki muut olivat vaalenruskeita. Ja siksihän me juuri Metun valitsimme. Koska se oli ainoa, joka erottui joukosta. :)
Se täyttää kesällä jo kymmenen vuotta. :shock:
Mutta on onneksi ihan hyväkuntoinen koira. :) Yhdessä välissä se kyllä oksenteli paljon, mutta se on kai onneksi nyt mennyt ohi.
 
kyllä löytyy...

elikkäs, mulla gerbiili mut siitä ei oo minkäänlaista haittaa muutaku et se oikeestaa nukkuu koko ajan ja sitten mulla on 14 kania ja ne on aivan ihania otuksia vaikka syövätkin paljon ja raapivat sillon tällön mutta ei tietty tahallaan, ne on siis nii herttasia otuksia :D mitähän mä tekisin ilman niitä... hih...
 
Ei, valitettavasti miulla ei elukoita löydy. ;____; Olen näes allerginen karvoille. Pienenä minulla oli astma [nykyään ei mtn oireita ainakaan],ja isukilla on vieläkin oireita, joten joutuu piippua ryystämään. Min olen monissa allergiatesteissä käynyt ja ainoa "kotieläin" jolle en näytä olevan allerginen on hevonen. Joka on tietenkin aika kallis ja vaikea pitää sisätiloissa silitettävänä.^^;; Kovin tahtoisin koiran taikka kissan. Olen aina kovin innostunut mennessäni jollekkin ystille jolla kotieläimiä on.^^ Ehkä miulla on sitten kun oman kodin hankin tilaisuus ostaa karvaton koira.^^
 
Täältä löytyy lähes 4-vuotias novascotiannoutaja uros. Yleisesti kutsutaan Nikiksi.
Nikin kanssa harrastan tokoa(ei kilpailla), agia(vasta vuoden verran reenattu), vepeä(mökillä) ja mejä olisi tarkoituksena aloittaa. Lisäksi tietysti käydään pitkillä lenkeillä. Tuo otus vielä sattuu omistamaan lähes loputtoman tekemisen tarpeen... Kyllä siinä siis aikaa kuluu.
Muutenkin koirien parissa tulee aikaa vietettyä. Itse kuulun PiNKo:n agi-toimikuntaan. 15. päivä järjestämme Match Show:n ja sielläkin ole luvannut olla järjestelemässä. Lisäksi välillä hoidan tuttavien parsoniakin...
 
Itselläni on kaksi kissaa, molemmat tyttöjä. Myöskin molemmat ovat 2-vuotiaita; toinen pitkäkarvainen, Viivi ja toinen lyhytkarvainen Omppu. Molemmat ovat mustavalkoisia, vatsa valkoinen, mustat sukat. Ainoa ero värityksessä on se, että toisella (Omppu) on pieni musta kolmion muotoinen "parta". Siis muuten nämä ovat aivan kaksoset, vaikka on hankittu yli 20 km:n päästä toisistaan.

Tänään, tullessani kotiin siinä viiden aikaan, veljeni sanoi minulle, että Omppu on ilmeisesti kuolemaisillaan. Mitään syytä tähän emme ole löytäneet, varsinkin kun se on tähän asti ollut pirteä, vielä eilenkin. Olen ollut sen vieressä lähes 3 tuntia, poistumatta hetkeksikään (=Sam & Frodo). Nyt oli pakko tulla purkamaan paineita tänne, varsinkin sen jälkeen kun veljeni sanoi, että "kyllähän niitä kissoja aina saa", erityisesti ajattelematta, että kissani saattaisi olla minulle tärkeä, hän kun ei erityisemmin pidä kisssoista. Nyt täytyy vain toivoa, että Omppu selviää :cry: :cry: :cry:

muoks. siellä se edelleen makaa, eikä halua että otetaan syliin, ei ole koko aikana. jos Omppu kuolee, niin kuka tietää, pystynkö menemmään vielä maanantainakaan kouluun. Hengitys on aikalailla epänormaalia, ihan kuin kissa juoksisi. Se vaihtaa vähän väliä paikkaa, n. 10 cm:n pätkän kerrallaan. Ajattelimme jo sen lopettamista, mutta ei kellään kuitenkaan ollut sydäntä siihen (vaikka ehkä pitäisi). Äiti antoi kissalle konjakkia (en tiedä saisiko), jos sydämessö olisi jotain vikaa. Kissaruton mahdollisuutta emme usko, koska viime esiintymisestä on jo 6-7 vuotta, tosin se pesii yleensä nurkissa, ja osaltaan ruton sulkee se, että yleensä se tulee jo paljon aikaisemmin.

Myrkyn mahdollisuus ei ole todennäköinen, rotanmyrkkyä kun emme ole tarvineet vuosiin navetassa juuri kissojen vuoksi. Naapurimmekaan eivät käytä myrkkyjä, koska heilläkin on kissoja. Olemme miettineet kaikkea mahdollista emmekä vieläkään tiedä mikä tuon äkillisen kohtauksen olisi voinut vaikuttaa. Nyt omppu hengittää ihan kuin se nukkuisi, tosin hieman väkinäisesti. Kun äsken lähestyin sitä, syke taas nousi, joten lähdin pois, koska en usko että se on hyväksi kissalleni

muoks 2. Kissa oli kuollut yön aikana :cry: ja myöhemmin päivällä olisi tulossa kaukana asuvia sukulaisia... pitäisi näyttää sitten iloiselta

Mummoni, joka tuli tänne eilen, sanoi että "saat sitten uuden kissanpennun", ja sehän se sitten lohduttaakin todella paljon...
 
Yritä kestää Elemmakil! Nyt kissalla on hyvä olla. Se selvästi kärsi, mutta en minäkään olisi pystynyt kissaani lopettamaan! Sitä vain ei pysty!
Pahimpia ovat juuri nuo ihmiset jotka eivät ymmärrä että saatat välittää juuri siitä kissasta etkä vain kissoista yleensä! Se ei ole yhdentekevää mikä kissa se on se oli sinulle rakas! Tuossa tilanteessa olisi ymmärtämättömien parempi olla hiljaa tai sitten keksiä jotain lohduttavaa eikä olla tuputtamassa uutta lemmikkiä! (Anteeksi hyökkäävä asenteeni, mutta ihmisten asenteet vain raivostuttavat joskus!)

Minulla, kuten monelle muullakin näemmä, on kissa... Tavallinen maatiais kisu, mummolasta saatu... Enkä nyt millään muista miten vanha se on (!), 6 tai 7... Asumme kaupungissa omakoti talossa, mutta kylä kisu olkona juoksee ihan miten omamieli tekee... Kyllä oikeastaan ymmärrän sen miksi kaupunki alueella kissatkin pitäisi pitää kiinni, mutta en silti riistä kissaltani enää sen vapautta. :D Olimme juuri viikonlopun Turussa ja kissa jätettiin yksin kotiin naapurin hoitoon. En oikeastaan haluaisi sitä yksin jättää kahdeksi päiväksi, mutta aikaisemmin otimme sen aina mukaan, mutta enemmän se kärsi siellä mihin ikinä menimmäkään, koska pelkäsi. Joten jätämme sen nykyään kotiin.

Minulla on myös nyt reilun vuoden olut hevonen. Olen kyseistä pollea hoitanut nyt seitsemän vuotta! Olin iki onnellinen, kun sain sen, koska en koskaan tähän uskonut! Se on 15-vuotias suomenpienhevos tamma. Hieman säikky joskus. Mutta hyvin rakas minulle. Nyt se on sairastanut koko alku vuoden. Jokin suolistotauti. Onneksi alkaa vähitellen parantua siitä, mutta sitten on toinenkin ongelma, kun neiti saa jostain itselleen patteja! Siis lähes koko vartalo on välillä täynnä peukalon pään kokoisia mohkuroita. Näille ei ole varmaa syytä löydetty, vaikka on tehty verikokeita ja muita näytteitäkin. Hirveinä tässä onkin kun ei tiedä mistä ne tulevat ja miten niiden tulon voisi estää! Alkaa vähitellen pelottaa...
 
Multakin löytyy kotoa yksi kiusankappale. 1œ vuotias bichon havanais Vili.

Me hankittiin Vili sen jälkeen, kun oltiin muutettu omakotitaloon. Ensin meinattiin ottaa eri rotu, bichon frise. Mutta koska rotua olisi pitänyt käyttää trimmaajalla (eikä meillä ole sellaseen varaa) niin päädyttiin tähän rotuun. Vili tuli meille joskus vuosi sitten, ehkä maaliskuussa, se oli sillon 8 viikkoa. Ei se oikeasti mikään kiusankappale ole vaan superkiltti pikku otus. Sellanen hurmuri!

No rotuna havanese on tarmokas, valpas, leikkisä ja tosi sosiaalinen seurakoira. Lelukoiramaisesta ulkonäöstään huolimatta bichon havanais on monipuolinen harrastuskoira - joka ei viihdy paikallaan ja sen kanssa voi harrastaa samoja asioita kuin isojenkin koirien kanssa paremminkin koska se mahtuu kätevästi kainaloon.
 
Bichon friseä vaikea saada? Tuota minun on vaikea uskoa. Onhan bichon frise havaneesia yleisempikin, ellen aivan väärin top-listoja muista.
 
Ylös