Lemmikit

Haltianeito sanoi:

Vaihtoehtoina on Shiba-inu, Valkoinen länsiylämaan terrieri ja yorkshiren terrieri...
Jos on kokemusta tai jotain, niin kertokaa ihmeessä!

Click to expand...

Ihan varoituksen sana noista kahdesta terrieristä, etenkin westiestä. Ne ovat olleet muodissa nyt muutamia vuosia, pennuista saa maksaa aivan mielettömiä summia, ja kannattaa varautua pitkiin odotteluaikoihin. Pennut tuppaa olemaan varattuja pitkien aikojen päähän. Ja niitä kasvattajiakin on moneen junaan, kun rotu on haluttu, aletaan teettämään pentuja jopa sairailla koirilla. Shiboista en sitten tiedäkkään mitään ihmeempää.

Omistan pienen hermeliinipupusen . Kinusin kauan omaa lemmikkiä ja lopulta sitten ostin Nupun omilla rahoillani ja salaa isältä. Äiti tiesi asiasta, mutta isä suuttui kovasti. Nuppu on ollut meillä jo puolitoista vuotta ja isäkin tykkää siitä ihan kamalasti . On meillä myös yksi koira ja kilpikonna. Toinen koiramme kuoli kaksi kuukatta sitten . Mutta se oli jo vanha ja elämänsä elänyt. Olen myös ollut onnellinen kissan omistaja. Kille oli semmoinen seikkailija kolli . Se tuli meille kun olin muistaakseni 12 vuotias tai alle ja jäi pitkäksi aikaa. Sitten se häipyi pariksi vuodeksi ja tuli taas takaisin. Ja häipyi taas. Sen koommin ei kissaa ole kuulunut. Liekö jäänyt auton alle . Kissaakin olen kovasti ollut vailla, mutta en ole saanut. Siksipä menin Raahen löytöeläinkodille töihin ystävän kautta. Siellä saan hoitaa kissoja mielin määrin . Onhan niitä tullut hoidettua siellä jo kolme vuotta.

Tässä asunnossa luikertelee kaksi viljakäärmettä (Blizzard, miami phase), 4 natalia sekä 3 kesyhiirtä. Natalit ovat tarkoitettu ruokakasvatukseen ja kesyhiiret lemmikeiksi vaikka muuten en eroa niihin tee kuin että natalit tekevät poikueita useammin.

Minun mielestä lemmikit tai harraste-eläimet ovat erittäin hyvää ajanvietettä, jos en hoida niin sitten etsin tietoa. Aina tuntuu että oppii enemmän ja enemmän.

Lähivuosina taloon on tulossa enemmänkin, mutta niiden aika on sitten kun on. Morealia viridis, vihreän puupythonin aion hankkia parin vuoden sisään sekä vuoden sisään kuningasboan.

Siinähän sitten riittää 15-25 vuotta eteenpäin puuhaa

Ihan mielenkiinnosta kysäisen täällä, että onko kellään koskaan lempeä kotikissa käynyt raivon vallassa kimppuun? Mulle kävi viime lauantaina niin, tuttu kissa, aikaisemmin kiltti ja säyseä kuin mikä, mutta yhtäkkiä se pimahti. Raateli multa ja kaverilta (joka vielä lähes asuu tämän kissan kanssa) kädet aivan hirvittävän näköisiksi, täynnä reikiä ja raapimajälkiä, mustelmia ja haavoja. Hyvä kun pystyin käsiä liikuttamaan koko viikonloppuna.

Mietittiin sitten, että kai se johtui siitä kun minä ja tämä kaveri molemmat omistetaan omat kissat, niin haistiin vieraalle kissalle, ja sitten kun tämän sekopääkatin omistaja ei just ollut kotona. Mutta molemmat ollaan ennenki tuolla oltu ja yötä ja kaikkea, eikä oo ikinä ollu minkään valtakunnan ongelmia.. Ikinä en oo eläintä pelänny, mutta tuo oli kyllä aivan kamala.

Hormoonit hyrrää kissoilla keväällä eli luultavimmin siitä johtuu että saattaa "pimahdella" siihen vielä lisäksi toisen kissan haju.

Meidän perheeseen kuuluu viis nelijalkaista ja 300litrainen akvaario joka on ihan mun oma "projekti", silmäterä ja mutalammikko.
Nuo muut ovat risteytys kani Tiitu ja Syyrialaiset hamsterit (Chico,Niilo,Lyyli ja Eppu).
Tiitun kanssa me ollaan hyviä kavereita, se on ollut meillä 5.5vuotta, joten mikään nuori se ei enään ole päinvastoin. Tiitulla on hirveästi kivoja ja vähemmän kivoja tapoja ja "rutiineja".
Aamuisin kello6 se rynkyttää häkkiä ja päästän sen ulos, meen takasin nukkumaan ja parin minuutin päästä Tiitu hyppää sänkyyn, valtaa tyynyä,hyppii mun selänpäällä ja kaikkea "kanejenkivaa". Nyt vanhempana se on rauhoittunut ihan hirveästi (vetää sikeitä nytkin mun tuolin alla), enää se ei ylly mihinkään uhkarohkeisiin urheilu suorituksiin, joita se ennen harrasti(juoksee päin ovia ja pomppii pöydän alla niin että pää lyö kattoon)

Hamstereita meille hankittiin ensimmäinen 1,5v sitten, hankin ensin häkin ja tarvikkeet ja ilmoitin iskälle että hamsteri tulee, se suuttu ja mä jankutin ja sisko jankutti ja häkkikin oli kallis. Lopulta iskän puolustus sortu ja me haettiin Chico, kaveri sai hamsterin synttäri lahjaksi ja nää sai poikasia. Meille jäi Niilo ja Eppu, myöhemmin tuli Lyyli.

Meillä on ollu myös marsu Max ja isäpuolen koira Vili pienimunsterin seisoja.

Eläimistä on hirveästi iloa ja oppii huolehtimaan, mutta on niissä(niistä koituu) huonojakin puolia, kun koittaa ahtaa samaan huoneeseen puoltoista metrisen altaan ja viisi suht kookasta häkkiä :roll:
Ja eläin lääkärissä käynti on kallista, viimeksi meni 46e, hamsterin antibiotti kuuriin .
Hamstereille väännettiin kaverin kanssa sivutkin joskus, löytyy tosta ylhäältä.

Nicky & WW

Rotukoira, vaikka ei ehkä olekkaan hienostonimiä kuten toisilla. Siperiahusky uros haettiin Hurmeen tarhasta, Nurmijärveltä.
Hiltsun (kämppis) painnostuksella nimesimme kakaran Nickyksi - Jenkkilän vanhan jengijohtajan mukaan.
Hyvin tottelee nimeän, ja satuinnaisesti jopa huomioi lempinimensä. Rakkaalle lapsellehan aina kertyy noita erikoisia nimiä,
kuten myös tässä tapauksessa.

Lempinimistä yleisimmät: kaveri, mörriäinen, sirriäinen, pörriäinen, dumbass, kakara, Hiski, sähköjänis..

Minne vain menemmekin niin aina Nicky saa neitojen katseet sekä useimmiten vielä hymynkin. Naistenmies pienestä asti
kuten isäntänsäkkin. Jotkut tulee vielä paijaamankin ja juttelemaan vaaviäänellä. Ihan kuin pojuseni olisi muka joku vaavi.
Yleensä myös ylistetään kauniiksi ja komeaksi.

Koirasta ja sen elämästä: http://unimaa.net/koira/

Meikäläinen on koko ikänsä määritellyt itsensä Hyvin Allergiseksi Olennoksi. Pärskin kissoja koiria heppoja lampaita ja vaikka mitä. Noh, äipän isä eli vaari koulutti ja kasvatti koiria kun äippä oli lapsi ja sillä on hirmuinen kokemus koirista ja se on joskus ilmoittanut ei, ei minkäänlaista nelijalkaista eläintä hänelle, ei ei ja ei.
Kuiteskii me lapsoset ollaan aina kinuttu koiraa, tai mitä tahansa muuta älyllistä lemmikkiä (Kaloja ja kilppareita on ollu mutta niillä ei oikein älyä ole, sit on kans lisko nimeltä elvis mutta ei sekään kovin viksu ole).
Sit tapahtui ihme! Äiti ilmoitti tossa viime kesällä että harkitaan sittenkin sitä koira-asiaa, sillä oli jo rotukin valmiina(tuo aiemmin mainittu Westie). Me saatiin sit semmoinen mahdollisuus yhdeltä tutun tutulta kasvattajalta että eräs vuoden vanha narttu tuli meille hoitoon pariks kuukaudeks että saadaan varmuus tästä allergia-asiasa( Westie ei jostain syystä allergisoi pahasti, isi on hyvä mittari, Meitin koira ei aiheuta sille mitään mutta auta armias jos se menee naapurin ovelle seisoskeleen kymmeneksi minuutiksi niin niiden kultainen noutaja aiheuttaa siinä niin karmeen reaktion että...).
Enivei, tämä Helmi oli tän ajan hoidossa, testiaika päättyi ja niin oli äidinkin taivuttava ja nyt ollaan koiranomistajia.
Tämä Helmi (aka Hemppa/Hemuli/Hemppali/Kelmi/Hemmi yms.) on siis kahden malliyksilön mukula mutta sen ruumis on sen verta mäyräkoiramainen eli pitkä että se ei sitten olekkaan ihan valiokappale. Se on viettänyt suuren osan elostaan italiasta eli suomea se ei vielä puhu kauhean hyvin(meillä oli italialainen kylässä ja testattiin että osaisiko se italiaa mutta ei juuri reagoinut...) Mutta Hemppa on äärimmäisen kiltti, rakastava ja optimistinen persoona. Se vaan on ihan sekona juustoon.
Suosittelen rotua vaikka nessa voi kyl olla oikeassa sen jonotushomman kaa. Mä en tiedä sit miten äippä tämän järjesti...
Sorry tämän viestin sekavuus, olen jumalattomassa yskässä ja nuhassa.
Hemuli lähettää terveisiä Hossalle ja Nasulle!

Meillä on kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Meiltä kuoli yksi koira syksyllä joka oli 16 vuotias . Mutta sitä surua lievitti nuori kissa joka temmelsi (ja temmeltää) pitkin ja poikin taloa. Vanhemman kissan nimi on Sissi ja nuoremman Kimi (yleisemmässä käytössä Killi). Vanhempi koira on 14 vuotias Miska ja nuorempi on Kapo. Minun koko elämäni aikana meillä on ollut kissa tai useampia(miinus yksi vuosi). Ja koiria on ollut myös aina.

Siinä oli maailman tylsin viesti. Beregond kiittää ja kumartaa.

Mulla ei ole lemmikkiä, koska olosuhteet eivät sitä salli, mutta haluaisin esimerkiksi kissan. Kissa olisi sopivan itsenäinen, eikä sitä tarvitsisi ulkoiluttaa. Muutenkin ne ovat niin söpöjä. Kissaeläimet ovat kyllä muutenkin sellaisia, että ihailen niitä kovasti. Ovat tehokkaita saalistajia, sulavaliikkeisiä, nopeita ja ketteriä.

Myös akvaario voisi olla sellainen, josta saattaisin innostua. Sekään ei nyt kohtuuttomasti vaadi hoitoa, ja mielenkiintoisia kaloja ja muita pieniä vesieläimiä on tarjolla vaikka kuinka. Kun olin pieni, meillä oli perheessä sadan litran akvaario, jossa oli kaloja ja pieniä sammakoita. Niitä jaksoi aina vaan ihastella. Saatan hyvinkin vielä elämäntilanteeni salliessa ostaa oman akvaarion.

Kissat ulos!

Luuttuaja sanoi:

Kissa olisi sopivan itsenäinen, eikä sitä tarvitsisi ulkoiluttaa.

Click to expand...

Äläs sano. Kyllä kaupunkilaiskissakin pitää kovasti siitä, että pääsee joskus ulos haistelemaan, ihmettelemään ja ennen kaikkea kiipeämään puihin, edes hetkeksi. Kissan kävelyttäjältä vain vaaditaan hyvää itsetuntoa, hän kun saattaa tuntea itsensä hölmöksi seistessään jopa varttitunnin paikoillaan marjapensaassa, jonka juurta kissa (näkymättömissä) tutkii.

Itseltäni löytyy terhakka 9½kk ikäinen berninpaimenkoira uros.

Tällä koiralla sitä energiaa riittää Etenkin kenguruloikat ovat meidän koiran spesiaali. Niiden avulla pääsee niin hyvin käsiksi pöydän reunalle jätettyihin herkkuihin.

Ollaan myös huomattu, että meidän ahmatille kelpaa nälkäsenä myös tiskirätit, lapaset ja sukat, mikä ei tietenkään ole mikään hyvä asia Metsästä koiramme saattaa pongata suuhunsa myös kakkoja :yuck: mikä on yksi syy siihen, miksi sitä pitää pitää metsässä kiinni.

Hampaiden pesua ja harjausta ei voi tämä koira sietää, mikä tekee sen hoitamisesta välillä hieman hankalaa....

Mitään ei olla vielä ehditty harrastamaa, koska koiramme on vielä pienoisella dietillä kasvuongelmiensa vuoksi... Mutta kun päästään tohon vuoden ikään alkaa meillä kunnon tehotreenit Maltan tuskin odottaa...

Minulla on:

Miiru-poikakissa, kotoisin saaristosta päin, leikattu, nirsoilee ruuista, syö tonnikalaa/nakkeja/kermaa..., kova poika leikkimään, maatiaiskissa, mustavalkoinen

Mirri-tyttökissa, kotoisin Merimaskusta sieltä missä ennen oli lautta meren yli nykyisin silta, leikattu nyt mutta saanut valtavasti pentuja, tällä hetkellä 2 tyttöpentua, syö mitä vain, kiehnää ympärillä ja maukuu ruokaa koko ajan, rohkea, erittäin laiha, maatiaskissa, mustavalkoinen

Iida-tyttökissa, kotoisin Mirrin mahasta, nuori alle vuoden, syö mitä vain, hieman arka, leikkisä, maatiaiskissa, kirjava

Minna-tyttökissa, kotoisin Mirrin mahasta, nuori alle vuoden, nirsoilee ruuasta, rohkea, kiehnää ympärillä, tulee mukaan aina vessaan, leikkisä, maatiaiskissa, kirjava

Justus-poikapupu, kotoisin jostain eläinkaupasta Suomesta, mustavalkoinen, ehkä 4 vuotta, arka

Minulla on 16-vuotias karjalankarhukoira Mira, joka ennen oli isoisäni metsästyskoira ennen kuin siirtyi meille viettämään kultaisia eläkepäiviä. Syö mitä tahansa, mitä ruokakuppiin laittaa ja suurimman osan siitäkin, mitä ei laita... Omalla tavallaan viisas koira kuitenkin.

Veljelläni on ihana viljakäärme nimeltään Ara, tosin se ei tee muuta kuin nukkuu ja yöllä yrittää toisinaan paeta terraariosta.
Ensimmäisenä meille tultuaan se puraisi minua ja yritti nielaista veljeni sormen. Nykyään se on niin pullamössöytynyt ettei huomaa hiirtä ellei sentin päähän naamasta tunge...

Siskollani taas on n. yksivuotias puolikääpiökani Napsu, joka on hieman mielipuolinen. Ei ihme, kun kuulee miten sisko sillekin lässyttää... Ihan kiva otus sekin tosin on.

Kaikenkarvaiset lemmikkini

Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Pienestä pitäen olen ollut onnekas ja saanut olla eläinrakas sekä olen saanut omistaa monen monta ihanaa lemmikkiä.

Minulla oli teini-ikäisenä samaan aikaan neljä kesyrottaa, kaksi gerbiiliä, hamsteri, marsu, neljä kania, kaksi koiraa ja neljä kissaa. Ja kyllä niitä hoidettiinkin, periaatteessa en tehnytkään mitään muuta kun hoidin pikkaisiani Se oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa ja antoisinta sellaista.

Tänäpäivänä en omista niin paljon kultakimpaleita kuin teini-ikäisenä. Olen kolmen aivan ihastuttavan kissan emäntä ja hamsteri nimeltä Vaava köllöttelee häkissään tyytyväisenä syötyään vatsansa täyteen herkkuja

Jos miun avopuoliso ei pistäisi niin kovasti vastaan niin hankkisin aivan taatusti kaksi kesyrottaa. Elämäni aikana olen omistanut 10 kesyrottaa ja olen aivan ehdoton ykkösfani rotista keskustellessa. Ne ovat aivan ihania ja fiksuja lemmikkejä ja en tiedä kauniimpia jyrsijöitä kuin ne ovat Kuitenkaan en valitettavasti voi hankkia niitä, nimittäin silloin syttyisi kolmas maailmansota meidän kattomme alla... uch:

Meillä on vihervesiagama Viljo, viisi gerbiiliä(honey fox collared, 2xblack, lilac ja agouti collared, jos värimuodot jotain jollekin merkitsevät). Eläimiä on tulossa lisää viljakäärme(luultavasti butter motley tai amela motley) sekä leopardigeckoja.

Eläimet ovat kieltämättä mukavia, mutta avokilla on astma ja viisi gerbiiliä ovat ainoat karvaiset olennot, jotka saavat asuntoon majoittua.Surku, kun olisin halunnut kissan joskus.

Agaman hoitoon kuuluu päivittäin ruokinta, vesiastian tyhjentäminen, vapaana pitäminen, ja kenties jonkinlainen kunnon tarkistus. Gerbiilitkin ruokin päivittäin, juoksutan jos ehdin, tarkastan kunnon. Tällä hetkellä rasvaan kahden gerbiilin neniä, koska ne ovat hiukan ruvella. Siinä onkin operaatio. Toinen on kiltti, ja on paikallaan...toinen taas sätkii ja puree raivosta hulluna. llman hanskoja en rasvaa sille laittaisi.

Firesoul, onks teillä gerbiilit sekä naaraita että uroksia? Kuinka monta terraariota teillä on? Mulla oli yhessä vaiheessa yks naaras ja kaks urosta, naaras omassa terraariossaan ja urokset (veljekset) yhdessä. Eiköhän tämä narttu sitten karannut ja kiipesi urosten terraarioon - sen jälkeen eivät tulleet urokset enää mitenkään toimeen, vaikka terraario pestiin, desinfioitiin ja hajut kadotettiin useampaankin otteeseen. Ne oli pakko erottaa kun ne raateli toisensa verille.. Se oli ikävää.

Kolme gerbiileistä ovat tyttöjä (hfc, lilac ja agouti collared)
Blackit ovat poikia.

Mustat veljekset asuvat yhdessä 100l smartbox laatikossa.
Toffee ja Menninkäinen asuvat 70x40x30 Dunassa(10e käytettynä) ja Tiuhti yhdessä smartboxissa.
veljekset ostin kaverin pikkusiskolta, yhden naaraan eläinkaupasta ja kaksi muuta olivat pitovaikeuseläimiä, jotka sain ilmaiseksi(ostin kyllä mukaan kaikki niiden tarvikkeet/terran)

Tarkoitus oli totuttaa naaraat yhteen. Kahden viikon totutuksen jälkeen päästin yhteen. Nuorin naaras ampaisi suoraan harmaan niskaan....no saipahan itse turpiinsa. Eli olen vakavasti harkinnut, että Tiuhti saa elää yksin, jos se ei seuraavallakaan totutuskerralla rauhoitu. Pirun äkäinen muita gerbiileitä kohtaan, kädessä hyvin rauhallinen.

Terraarioita en käytä, kun ovat niin raskaita. Yksi 70x28x30 terra olisi, mutta sen laitan luultavasti muuhun käyttöön syksyllä.

Mörttiröpöä on pohjana, kalliiksi tulee, mutta muuten en voisi miehen astman takia gerbiileitä pitää. Lisäksi lilac naaraalla on nokka ollut ruvella markettipuruja käyttäessä.

[/quote]

Meillä on tällä hetkellä viisi karvakäpälää (toisin sanoen viisi frettiä) mattoja pöllyttämässä Nimetkin niillä on: Bisse, Luna, Nemo, Nicky (Niki) ja Bianca. Bisse on yli viisi vuotta vanha veteraanipoju, Luna on puolitoista vuotta vanha tytönrääpäle, Nemo on reilu puoli vuotta vanha jättipoika (meidän ylpeys, 1.5kg ja supertuuhea turkki ^^), Bianca on kohta kolme vuotta vanha tyttönen ja Niki on vajaa kaksi vuotta vanha pojunen (ja tällä hetkellä vähän sairas, rassukka).
Värit menee näin: Bisse on pastelli, Luna soopeli, Nemo soopeli, Niki pastelli ja Bianca tumma soopeli

Kuvia reppanoista löytyy esim. IRC-gallerian puolelta, nickillä Miro ja Polecat

Hei koiraihmiset.. Onko teillä minkälaista kokemusta barffauksesta?

Mulle on vihdoin ja viimein tulossa ikuinen unelmakoirani bordercollie ja aloin lueskella barffauksesta ja olen siitä aiemminkin vähän juttua kuullut. Lähinnä kaipaisin tietoa, että missä vaiheessa pentua voi alkaa ruokkia barf-menetelmällä ja miten siirtyminen tapahtuu.

Löysin kyllä linkkejäkin aiheesta ja ilmeisesti suomeksi on käännetty yksi aihetta käsittelevä kirja.. Mutta mieluiten kuuntelen aina niitä oikeita kokemuksia.