Limerikki Sarkusta

Husky

Ilmaanhaukkuja
Juhlapuun skabaan osallistun sitten minäkin. Näillä mennään:

Kun haltiain luona juhli Bilbo
saapui Kontuun se joka puut silpo
käyttäytyi kuin rölli
kaikki kessutkin pölli
tätä kaikkea seurasi vilpo-

lansa kuistilta Gamgin Ukko
näki kun pantiin valtava lukko
Repunpään ulko-oveen
Lotho katos maan poveen
ei laulanut kunnian kukko

Oli velho tuo kotia vailla
suuruus kadonnut Varjon lailla
eipä arvannut Sarkku
että naulattais arkku
vähän myöhemmin Konnun mailla
 
Tässä on kaikki olennainen Sarkusta (nimenomaan Sarkusta, ei Sarumanista!) ja täytyy sanoa, ja sanonkin, että pidin kovasti. Loppusoinnut ovat muhevia ja reteitä, etenkin Bilbo/silpo ja runomittaa on käytetty samaan tyyliin vapaasti mutta ei liian vapaasti (niin kuin Nasu varmaan sanoisi). Viimeisessä säkeistössä Varjo esiintyy mainion moniselitteisenä. Mehukkain kohta on kuitenkin taiten runoon upotettu enjambement Vilpo/lansa, joka röyhkeästi ja tyylikkäästi kurvaten rohkenee ylittää sekä säkeen että säkeistön. Tätä tyylikeinoa on käytetty sopivan säästeliäästi ja nasevasti, kunnioittaen vanhemman mitallisen kansanrunouden perinteitä (vrt. esim. runonlaulaja Martinus Syrjä) josta siis myöskin propsit. Voisinpa kuvitella myös, että Pomppivan ponin majatalossa runo saisi yleisöltä kiitokset (jos vain esittäjä pysyy näkyvänä) joten kyllä tämä myös keskimaalaisuuskriteerit täyttää kiitettävästi.
 
Itse kiinnitin myös huomion pitkälti samoihin asioihin kuin Tik, joten myös tältä suunnalta tulee kunnioitusta varsinkin siitä, että joku kirjoitti runon Sarkusta, eikä Sarumanista. Jos tätä topiccia näyttäisi parille kaverilleni jotka ovat lukeneet vain kirjan mutteivat ole perehtyneet asiaan sen enempää, varmaankin kirjoittaisivat, että eikös Sarkku ja Saruman olleet yksi ja sama henkilö, kelle on, kelle ei. Muita myös Tikin huomaamia, kohtia olivat Varjo sanan käyttö, jotan en meinannut edes huomata ensin. Mielestäni runossa on kuitenkin onnistuttu parhaiten loppusoinnuissa, jotka ovat ainakin itselle se kohta jonka huomioin ensimmäisenä runoissa.
 
Minulle tuli tästä jotenkin hyvinkin taru mieleen. jostain syystä voisin helposti kuvitella samin lausumassa tätä vakavana ja rinta rottingilla jossain keskellä ei mitään yleisönään Frodo, Merri ja Pippin.
 
Kertakaikkisen mainio runo =D Jaamarista poiketen minulle ei kuitenkaan noussut mieleen Taru vaan Lohikäärmevuori. Tässä on samanlaista särmikkyyttä ja omaperäisyyttä kuin Loharin runokäännöksissä, joista itse tykkään huomattavasti enemmän kuin Hobitin suomennosversioista.
 
Ylös