Lohikäärmevuori

Kumpi The Hobbitin suomennos on parempi?

  • Lohikäärmevuori (Risto Pitkänen)

    Votes: 1 5,9%
  • Hobitti (Kersti Juva)

    Votes: 14 82,4%
  • ei mainittavaa eroa

    Votes: 2 11,8%

  • Total voters
    17

fanye

Hobitti
Jaamar sanoi:
Toven tyyli ei sovi Tolkienin kanssa yhteen millään. Suoraan sanottuna ja kaikella kunnioituksella lopputulos (jota olen pari kertaa päässyt lähemmin vilkuilemaan) on puhtaasti omituinen.
Makuasioita, tosiaan. Minulle tuli heti tämä luettuani mieleen, että Lohikäärmevuorihan on pelkkänä tekstinäkin omituinen! Mielikuvani omituisuudesta johtunee pitkälti siitä, että luin ensin TSH:n ja sitten Lohikäärmevuoren (en muista luinko Hobitin siinä välissä) ja Lohikäärmevuoren nimistö oli tietenkin TSH:n lukeneelle eriskummallinen.

Omituinen on lukijan silmässä, veikkaan, mutta mielestäni myös The Hobbitia voi pitää omituisena, etenkin jos arvioi sitä lastenkirjan ominaisuudessa. Jos taas pohtii sitä fantasiaromaanina - no, kun käsitykseni fantasiagenrestä on niin voimakkaasti Tolkienin värittämä, ei siinä enää olekaan mitään omituista.

Lopuksi todettakoon, että en tarkoita liittää omituisuuteen negatiivisia merkityksiä ainakaan tässä yhteydessä. Omituisuus virkistää.
 
K

kielo

Vieras
Minä olen ollut sen verran ennakkoluuloinen, etten ole edes lukenut Lohikäärmevuorta. Olen kyllä selaillut kirjaa itsessään ja katsellut kuvitusta, mutta en ole lukenut. Ihan sen takia, kun se tuntuu niin vieraalta. Olisihan se yleissivistyksenkin kannalta hyvä lukea, mutta tiedän etten pystyisi keskittymään kirjaan kun samalla taustalla kummittelisi Kerstin Juvan Hobitti-käännös. Minulle se Hobitti on kuitenkin se ainoa ja oikea.

Olen kyllä kuullut kirjaa paljon kehuttavan ja pidän muuten Tove Janssonin kirjoista(niin lasten kuin aikuistenkin) sekä hänen kuvituksestaan. Mutta ei. Jostain syystä ei vain.. ei.
Lohikäärmevuori ei taidakaan muuten nykyisin ihan niin harvinainen olla mitä aiemmin? Edellisiä, vanhempia viestejä lukiessani Lohikäärmevuoresta ei ilmeisesti oltu tehty enempiä uusintapainoksia, mutta nykyään se kyllä pompsahtelee kauppojen kirjahyllyistä ainakin omaan näkökenttääni.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Uusintapainos Lohikäärmevuoresta? Täytyypä kysyä kirjakaupasta, se olisi vallan mielenkiintoista. Tietojeni mukaan Lohikäärmevuoresta (1. p. 1973) ei kuitenkaan ole otettu kuin yksi lisäpainos (2. p. 1979) eikä Tammen nettisivuilla sitä näy.

Ettet sittenkin olisi sattunut näkemään Hobitin (ensimmäistä) tarkistettua laitosta (1. p. 2003, 2. p. 2004), joka on varustettu samaisella Tove Janssonin kuvituksella kuin Lohikäärmevuori? Kansipaperit vihreän ja vaaleanpunaisen sävyisiä, kooltaan hieman muita Hobitteja isompi, päällyksessä komeilee Bilbo tapparalla ja pyöreällä kilvellä varustautuneena - Lohikäärmevuoren kannessa liihottaa punainen Smaug (tai siis Kyty) sinisten vuorien yllä piinaamassa pikkuisia tapparoin aseistautuneita hahmoja salamoiden välähdellessä synkistä pilvistä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Kielo, ymmärrän hyvin asenteesi, minulla kun tilanne on juuri päinvastainen. En ole saanut luettua Hobittia, koska se on niin omituinen ja ihan vääränlainen versio siitä tarinsta, joka Lohikäärmevuoressa on kerrottu ja kuvitettu niin kuin olla pitää. Toki hyllystä löytyy Tolkienin kuvituksella varustettu Hobitin laitos, ihan jo niiden kuvien takia plus siksi, että pikku-ukko (tai pichu, kunhan aikanaan oppii lukemaan) haluaa ehkä joskus lukea sen. Mutta minä taidan jatkossakin tyytyä Kalpa Kassisen seikkailuihin.
 
Lohikäärmevuoresta ei ole tosiaan otettu muuta kuin nuo kaksi painosta, vuosina -73 ja -79. Jos siitä olisi viime vuosina uusi painos ilmestynyt, asiasta olisi varmasti uutisoitu täällä Käärmeessäkin aika näyttävästi (melkoinen kulttuuriteko kuitenkin kyseessä). Enkä usko että kielo tarkoittaa myöskään Hobitin Tove-versiota, siitäkin myytiin toinen painos loppuun jo vuosia sitten, eikä 3. painosta ole otettu. Molemmat ovat siis edelleen melko harvinaisia, Lohikäärmevuori pyörii 100 euron molemmilla puolilla ja Tove-Hobitti ehkä 40 euron paikkeilla.

Pakko myöntää etten ole itse Lohikäärmevuorta vieläkään lukenut, vaikka se on levännyt hyllyssä jo pari vuotta... En vain uskalla lukea sitä, pelkään että kirjan sidokset kuluvat ja koko teos hajoaa käsiini. Pelko on varmasti aiheeton, koska kirja näyttää erittäin hyväkuntoiselta, mutta koska maksoin siitä pitkän pennin, en uskaltaisi ottaa riskejä...
Tämän vuoksi olisin enemmän kuin tyytyväinen jos kirjasta otettaisiin uusintapainos, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan.

..vaikka toisaalta, hellittiinhän meitä Maamiehen ja Lohikäärmeen sekä Sepän ja Satumaan uusintapainoksilla vuosituhannen alussa, ja pari vuotta myöhemmin Herra Bliss sai saman kohtelun... Voisiko pian siis olla Lohikäärmevuoren aika?
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Mahtaisiko Tammi edes saada julkaista sitä enää? Jos meinaan The Hobbitin suomennoksen julkaisuoikeudet ovat nyt WSOY:llä? Janssonin kuvituksenkin ovat hankkineet itselleen...
 
K

kielo

Vieras
UntenMuovaaja sanoi:
Lohikäärmevuoresta ei ole tosiaan otettu muuta kuin nuo kaksi painosta, vuosina -73 ja -79. Jos siitä olisi viime vuosina uusi painos ilmestynyt, asiasta olisi varmasti uutisoitu täällä Käärmeessäkin aika näyttävästi (melkoinen kulttuuriteko kuitenkin kyseessä). Enkä usko että kielo tarkoittaa myöskään Hobitin Tove-versiota, siitäkin myytiin toinen painos loppuun jo vuosia sitten, eikä 3. painosta ole otettu. Molemmat ovat siis edelleen melko harvinaisia, Lohikäärmevuori pyörii 100 euron molemmilla puolilla ja Tove-Hobitti ehkä 40 euron paikkeilla.
Kyllä se tuo Toven Hobitti-kirja oli jonka olen nähnyt(siis kirjakaupoissa). Viimeksi käydessäni Muistan sen kannen sen verran elävästi, mutta Lohikäärmevuorta olen hiplannut ainostaan kirjastoissa. Pahoittelen epäselvyyttä edellisessä viestissäni :)

Ainakin Paltamon Kipa-kirjakaupassa oli Tove-hobittia(Juvan kääntämänä) myynnissä joku aika sitten, kun eräs ystäväni sai sieltä valita lahjakortilla jonkin kirjan itselleen, kun oli voittanut jonkun kilpailun, ja valitsi siis kyseisen kirjan.

Oletan että uusintapainos voisi tulla lähiaikoina Lohikäärmevuorestakin, onhan niinkuin UntenMuovaaja sanoi, Tolkienin aiemmistakin kirjoista tullut uusintapainoksia. Viimeisinhän ja uusin taisi olla Satujen valtakunta-kirja, johon oli kerätty Tokienin keskeisimmät sadut Alan Leen kuvituksella.
 
Jos siellä mainitsemassasi kirjakaupassa lojuu vielä muutama kappale Tove-Hobittia, niin kehottaisin ehdottomasti ostamaan itsellesi yhden! Niitä kuitenkin tulee niin harvoin vastaan käytettynä, saatikka sitten uutena. Joten nyt vain kipin kapin kirjakauppaan, jos ei muuten niin ainakin siksi että saat myydä sen myöhemmin eteenpäin hyvään hintaan!

Mutta luulen kyllä tosiaan että Tik on oikeassa tuossa ettei Tammella vain yksinkertaisesti ole oikeuksia julkaista Lohikäärmevuorta... Sääli.
 

Elros

Kontulainen
Itse aikoinani ostin huutonetistä Lohikäärmevuoren. Alunperin kokeilin huutaa 1. painosta, mutta hinta lähti kipuamaan lähelle 100€. Huusin sitten 2. painoksen sopuhintaan. Varmaan vieläkin silloin tällöin pyörii huutonetissä Lohikäärmevuorta, jos joku on innostunut semmosen hommaamaan.
Lohikäärmevuoren hommasin keräilymielessä. Hobitin uudemman suomennoksen useaan kertaan lukeneena, oli hoppelin seikkailut pieni järkytys. Mutta huumoriksi se kääntyi. Suomennoksia enemmän nauratti Tove Janssonin muumipiirrustukset. Erityisesti Klonkun tai Kulpsinin (vai mikä ihme se oli) piirrustukselle sai revetä. Olisivat LotR-trilogiaankin visioineet Tove-Klonkun.
Kerran olen sen sadun lukenut ja ehkä uusintakierros otetaan eläkkeellä ollessa.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Totesinpa eilispäivänä The Starlit Jewelia kuunneltuani, että Lohikäärmevuoren ja Hobitin runosuomennoksissa on eroa paitsi sanojen myös rytmin ja säkeiden pituuden osalta. Olen jo ennestään ollut sitä mieltä, että Lohikäärmevuoren runot ovat huomattavasti särmempiä ja omaperäisempiä kuin Hobitin. Nyt kävi lisäksi ilmi, että ainakin järvikaupunkilaisten laulu vuorenalaisesta kuninkaasta on Lohikäärmevuoressa sovitettu nimenomaan alkuperäiseen rytmiin ja säepituuteen, minkä seurauksena sen voi laulaa samalla sävelellä kuin millä runon alkuperäisversio esitetään The Starlit Jewel -levyllä. Samaa ei voi sanoa Hobitin runokäännöksestä, se on aivan liian pitkäsäkeinen ja monisanainen. Pitääpä jossain välissä tutkia, koskisiko sama myös muita Lohikäärmevuoren/Hobitin runoja.
 

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Olisi aika eeppistä, jos jaksat kirjoitella vertailut ihan silmien eteen nähtäväksi! Kaikilla kun kuitenkaan ei ole mahdollista saada käsiinsä Lohikäärmevuorta.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Mutta saapiko niitä kirjoitella nettiin noin vain? Käsittääkseni tekijänoikeuslaki kieltää sen.
 

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Suora kaiken kopiointi on toki kyseenalaista, mutta ymmärtääkseni on täysin mahdollista lainata osia ja vertailla niitä toisiinsa esimerkein, eikä siitä pitäisi olla kenelläkään valittamista.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Tässäpä siis muutaman säkeen verran vertailtavaa.

The Hobbit sanoo näin:

The King beneath the mountains,
The King of carven stone,
The Lord of silver fountains
Shall come into his own!

Hobitti kertoo saman suomeksi näin:

Kivikuningas alta vuorien,
missä hopeavirta on vuolain,
omansa hakemaan saapuen
nousee piiloista luolain!

Lohikäärmevuori taas ilmaisee asian näin:

Kuningas vuoren jalan,
valtias louhikon,
herra hopean salan
palaava mailleen on!

Imo Lohikäärmevuoren käännös on selkeästi ytimekkäämpi, rytmikkäämpi ja sanastoltaan omaperäisempi, ja kuitenkin se yllättäen ainakin tässä säkeessä noudattaa sisällöltään uskollisemmin alkutekstiä.

Sama näkyy mielestäni myös vaikkapa laulussa, jonka haltiat esittävät Bilbon (Kalvan) palatessa Rivendelliin (Laaksojoelle). Sehän alkaa The Hobbitissa näin:

The dragon is withered,
His bones are now crumbled;
His armor is shivered,
His splendour is humbled!
Though sword shall be rusted,
And throne and crown perish
With strength that men trusted
And wealth that they cherish,
Here grass is still growing,
And leaves are yet swinging,
The white water flowing,
And elves are yet singing.

Hobitin versio kuuluu näin:

Lohikäärme tuhottiin
siltä murskattiin luutkin,
sen panssari murrettiin
ja riistettiin mahdit muutkin!
Vaikka miekka on ruostunut,
ei ole kunigasta, ei prinssiä enää,
kun mies on matkaan suostunut, ei mikään enää tee tenää.
Tänne ruoho kasvamaan jää
ja lehvät huminoivat,
vesi valkea koskissa ryöppyää,
näin vain haltiat laulaa voivat.

Lohikäärmevuoressa taas sama ilmaistaan tällä tavalla:

Lohikäärmeen tuho,
jo luunsa nyt maatuu;
on pirstoina ruho,
niin kunnia kaatuu!
Niin miekat ne ruostuu
ja kruunusta multaa,
kun voimaan vain suostuu
ja kumartaa kultaa,
vaan kasvaa maa heinää,
ja lehdet liehakoi,
veden valkoseinää
näin yhä laulu soi.

Joskin tässä runossa Lohikäärmevuoren käännöksessäkin on otettu luovia vapauksia, se on kuitenkin mielestäni napakampi, rytmikkäämpi ja ytimekkäämpi kuin Hobitin käännös. Sen sijaan tässä tapauksessa kumpikaan käännös ei ole minun nähdäkseni ihan tavoittanut alkutekstin ajatusta, jossa korostuu enemmän ruohon, lehtien, valkean veden ja haltioiden laulun jatkuvuus ja eräänlainen ikuisuus verrattuna miekkojen, valtaistuinten, kruunujen, voiman ja rikkauden katoavaisuuteen.

Viimeisenä esimerkkinä on haltioiden Bilbolle (Kalvalle) laulaman tuutulaulun ensimmäinen säkeistö. Otin sen mukaan, koska se kumoaa kauniisti alkuperäisen teesini Lohikäärmevuoren runokäännösten alkuperäisversiota usollisemmin seuraavasta rytmistä ja sitä kautta paremmasta sopivuudesta alkuperäistekstiin sävellettyyn musiikkiin. Toki tämänkin Lohikäärmevuori-käännöksen voi sulloa The Starlit Jewel -levyltä löytyvään säveleen, mutta se kuulostaa silloin aika kummalta, koska sanapainot menevät ihan hassusti. Ei Hobitti-versiokaan ihan ongelmitta säveleen istu, mutta Lohikäärmevuori-versiota paremmin kuitenkin.

The Hobbit sanoo näin:

Sing all ye joyful, now sing all together!
The wind's in the tree-top, the wind's in the heather;
The stars are in blossom, the moon is in flower,
And bright are the windows of Night in her tower.

Hobitti ilmaisee asian näin:

Nyt laulakaa, veikkoset, yhdessä täällä!
Tuuli soi puissa ja nummien päällä;
yhtä aikaa kukkivat tähdet ja kuu,
joka ikkuna Yön tornissa kirkastuu.

Lohikäärmevuori puolestaan kertoo saman näin:

Lauluun iloiset, lauluun kaikki huulet!
Käy latvoja tuulet, käy kanervaa tuulet,
on kukassa tähdet, kukkaan puhjennut kuu,
ja yön tornin kirkkaat ikkunat kiiluu.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Suomentanut Risto Pitkänen

Olen aina välillä pohtinut, löytyisikö mistään nimeä enemmän tietoja Lohikäärmevuoren suomentajasta Risto Pitkäsestä. Kontuwikistin yleisen uteliaisuuden lisäksi kysymys kiinnosti minua senkin vuoksi, että Lohikäärmevuori on minun ensikosketukseni Tolkienin maailmaan ja vieläkin aina toisinaan makustelen sen kieltä ja tunnelmaa mielikseni. No, ehkä googlesalapoliisin työ on viimein tuottanut tulosta.

Aluksi en löytänyt oikeastaan mitään konkreettista, mutta sitten satuin törmäämään nimeen Risto Pitkänen aivan toisessa yhteydessä - ensimmäisen Suomessa julkaistun piilosanan (Suomen Kuvalehti, 1975) on laatinut Risto Pitkänen. Tästä voisi hakea lisää, ihan senkin vuoksi, että piilosanoja olen ratkonut yhden jos toisenkin. Mutta onko kyseessä sama Risto Pitkänen?

Ensin löytyi sanaristikot.net -sivustolta juttu piilosanan historiasta (2005). Mutta pettymyksekseni siinä kerrottiin, että Risto Pitkäsestä ei nimen lisäksi tiedetä oikeastaan mitään. Vaan samalta sivustolta löytyi myös toinen juttu samalta vuodelta: Löydettyjä: Risto Pitkänen, 60. Siinä on kuvan kera pitkä ja hauska haastattelu, jossa Risto Pitkänen kertoo sanaristikkoharrastuksen lisäksi elämästään ja töistään. Mutta onko hänkään suomentaja Risto Pitkänen, vaikka onkin asunut pitkät ajat Englannissa? Suomentamisesta ei haastattelussa nimittäin puhuta sanaakaan.

Haastattelussa kerrotaan kuitenkin näin: "Akateemista identiteettiään Risto purkaa tällä hetkellä oman toimensa ohella estetiikkaa ja taiteen filosofiaa käsittelevään kirjaan 'Taiteilija tutkijana, tutkija taiteilijana'.” Siispä Fennicaan. Tekijäluettelosta löytyy peräti neljä Risto Pitkästä. Vuosina 1956 ja 1971 syntyneet Ristot ovat aivan liian nuoria, anteeksi vain. Vuonna 1941 syntynyt Risto on ollut mukana kirjoittamassa yhtä teosta, "Selvitys integroiduista raideliikennejärjestelmistä ja niiden soveltuvuudesta Helsingin seudulle". Eipä liene hänkään, mutta neljänneltä Risto Pitkäseltä löytyy 23 nimekettä. Haa, suomennoksia: Kubanin sillanpää (olen lukenut, hyvä sotaromaani), Enid Blytonin SOS-sarjaa useita osia (niitä vasta olenkin lukenut!), ja muiden ohessa vuodelta 2007 "Taiteilija tutkijana, tutkija taiteilijana", toimittanut Risto Pitkänen. Ja tietysi myös Lohikäärmevuori, 1973.

Ellen nyt ole aivan erehtynyt (eli ellei Fennica ole aivan erehtynyt), tiedän nyt huomattavasti paremmin kuin vielä ennen, ketä voin kiittää sekä piilosanoista että Lohikäärmevuoren suomentamisesta.
 

Lehtokuusama

Lonicera xylosteum
Kääntäjä Risto Pitkänen lienee syntynyt 40-luvulla, sillä hän on ollut äitini (synt. -44) koulutovereita, ellei ollut peräti samalla luokalla (en muista tarkkaan äidin puheista, oliko se sittenkin Pitkäsen sisko, joka oli luokkatoveri), Inkeroisissa, Kymenlaaksossa.
Tikin linkkaaman artikkelin mukaan voi päätellä Pitkäsen syntyneen vuonna 1945.

Tavallaan hupaisa yhteensattuma, sillä äitini on ollut alkuperäinen syypää tolkienismiini, lukien juurikin Lohikäärmevuoren ja Tarun ääneen minulle lapsena. Omat muistikuvani Lohikäärmevuoresta ovat valitettavasti jääneet hyvin hatariksi, sillä lienen ollut kuulessani sen alle kouluikäinen ja välillä jopa unohdin kuulleenikaan koko kirjaa, kunnes muutamat palaset loksahtelivat yhteen: Bilbon nimen vaihtuminen mm..
 

Heathertoes

Legolas-lehden päätoimittaja
Suomen Tolkien-seura
Uuuuoooo, käännöstieteilijä tykkää! (missä on douv?)

Tsekkasin Helsingin yliopiston Helka-tietokannan, joka löysi Risto Pitkäselle 5 hittiä, ja kertoi mm., että Risto Pitkäsen estetiikan gradu vuodelta 1969 löytyy Kaisa-kirjaston suljetusta varastosta. Sitä en lähtenyt tilaamaan, mutta katsastin kirjaston hyllystä tuon mainitun Taiteilija tutkijana, tutkija taiteilijana -kirjan, jossa kerrottiin seuraavaa:

Risto Pitkänen, Ph. D., on estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut analyyttisen filosofian menetelmin ja hengessä mm. kuvallista esittämistä, Kantin estetiikkaa ja esteettisten kysymysten empiiristä tutkimusta. (2007, s. 322)

Hyllyssä oli myös On the analysis of pictorial representation (1981), jonka Prefacessa sanottiin mm. seuraavaa:

This essay is a slightly amended version of a doctoral thesis* presented to the University of London. [...] A generous grant from the Osk. Huttunen Foundation enabled my to embark on the research leading to the present study. [...] To my wife Elizabeth I owe so much that I can only say that the achievement, such as it is, is hers as much as it is mine.

[*Itse väikkäri on vuodelta 1979, se löytyy Helkasta tekijänimellä Risto Heikki Pitkänen.]

Täsmää siis tuohon Tikin linkkaamaan artikkeliin, jossa puhuttiin Lontoossa opiskelussa 1970-luvulla, englantilaisesta vaimosta ja niin edelleen. Jutussa mainitaan kaikkea, että halusi Englannissa perehtyä kieleen ja kulttuurin kunnolla, luki kirjallisuutta, ja kirjoitti kirja-arvosteluja BBC World Servicelle. Varsin sopivaa puuhaa kääntäjälle, siis (estetiikkataustakin kuulostaa ihan mahdolliselta kääntäjälle, vaikkei ihan tyypillisin ala olekaan). Mutta vähän erikoista, ettei tuossa jutussa mainita käännöksiä lainkaan, kun muista duuneista kerrotaan kaikenlaista.

Kuka kukin on -kirjoista muuten ei löytynyt mainintaa Pitkäsestä, mutta katsoin vain v. 1990 jälkeisiä muutaman kappaleen (vaikka hakuartikkelia ei olisi juuri katsotussa niteessä, niin poistettujenkin artikkelienkin osalta yleensä viitataan, että ks. v. xyz)

Käännöksiä on Fennicassa vuosilta 1967-1978 (niitä on 10 kappaletta, Fennica kun on listannut myös uusintapainoksia. Kustantamoina lähinnä Gummerus ja Tammi, mutta myös yksittäinen Otava), joten osuis noihin opiskeluaikoihin suht järkevästi. Lisäksi tänä vuonna on näköjään tullut Keravan taidemuseon julkaisu, johon on tehnyt käännöksiä, oletettavasti englantiin päin.

Helsingin yliopiston sivuilta löytyy ainakin hakutoiminnon avulla vain yksittäisiä hittejä, ja yhtäkkisesti katsoen vain vanhoja opetustietoja jne [EDIT: Luettelo akateemisista julkaisuista tosin löytyy, mutta mitään henkilötietoja ei]. On ollut tarkoitus lukea pari gradua, joissa analysoidaan Hobitti-käännöksiä, joten lie löytyisikö niistä jotain lisätietoa kääntäjästä.
 

FreakyMike

Seppä Ilmarinen
Olikohan kritiikin takana sama Anttonen, joka on folkloristiikan professorina Helsingin yliopistossa?
 
Ylös