Loma Saltribartsilla, pelitopik

Aluksi hieman muistuketta pelaajille säännöistä yksinkertaistettuna:

1. Tähän topikiin ei kirjoiteta mitään peliin liittymättömiä viestejä, kysymyksiä tai kommentteja, vaan niitä varten on oma ketjunsa. Tämä topik on vain pelaamista varten.

2. Päivän kesto: su - to, yö: to - su. Päivällä toimitettava äänestys muodossa ++ Nimi.

3. Avaruusjääkärit, palkkamurhaaja, muukalaiset ja telepaatikko voivat käyttää kykyjään vain öisin, joten ilmoittakaa hyvissä ajoin kummallekin pelinjohtajalle suojelu/murha/unennäkökohteenne. Nekromantikko voi toimia myös päivällä, mutta tällöin hänen on ilmoitettava myös aikeistaan ennen kuin pelinjohto ehtii teloittaa valitun uhrin.

4. Rooleista ei puhuta tai niitä ei paljasteta toisille pelitopikin ulkopuolella. Kuolleet myös pysyvät kuolleina.

Topikissa pelataan tämän viikon ajan siten, että roolit ilmoitetaan pelaajille viikonlopun aikana ja ensimmäinen virallinen pelipäivä valkenee ensi viikon maanantaina. Siihen asti nauttikaa pelaamisesta ja tutustukaa toisiinne ja hahmoihinne ja luokaa vapaasti jännitteitä ilman murhia ja lynkkaustuomioita.

* * * * * * * * * * * * * * *

Aamua on ehtinyt kulua jo pitkälle, kun viimeisimmätkin matkustajat nousevat ylös vuoteistaan ja suuntaavat pukeuduttuaan aluksen ruokasaliin, johon aamiainen on jo katettu. Aluksen metallinen natina ja kalke ovat voimistuneet viime päivinä vanhan kuljetusaluksen yrittäessä ottaa työntömoottoreistaan parasta irti - aikataulusta ollaan myöhässä jo noin neljä päivää.

Tix seisoo Supernova Matkojen mainospaidassaan ruokasalin ovella ja toivottelee viimeisilllekin aamu-unisille matkustajille pirteästi hyvää ruokahalua. Kun viimeisenäkin tullut Papa Legba murahtaa hänelle vastaukseksi, suuntaa hän henkilökunnan pöytään aterioidakseen itsekin.

Henkilökunnan pöydässä käykin vaimea keskustelu.
Hyttisiivoja Douv syö nopeana ja vaitonaisena aamiaistaan - hänen pitää kiirehtiä, jotta hän ehtisi siivota matkustajien tilat aamupäivän aikana, eikä vieressä istuvan Capsin tuikea katse juuri helpota hänen oloaan.
Unikammiomekaanikko Halti puolestaan jutustelee avaruusmekaanikko Lothelenin kanssa - puheen seasta saattaa erottaa enemmän kuin muutaman teknisen termin.
Samooja tulee pöytään vietyään linjastoille uuden tarjottimen hivenen epäilyttävän näköistä tuorejuustoa ja pyyhittyään kätensä esiliinaan istahtaa alas.

Naapuripöydässä liikemies Juspe ja hänen henkivartijansa Alx käyvät keskustelua jostakin. Remakasti naurava Alx on nostanut jalkansa pöydälle, ja heidän viereensä sijoitetut Miccoh, Risa Tune, Erestor ja Ninde särpivät aamiaistaan hiljaa muutamia kommentteja vaihtaen. Vuotava kylpyhuoneen hana on valvotuttanut Miccohia koko yön, ja Erestorin hytti puolestaan on ollut jääkylmä.

Naapuripöydässä Ereinion ja Papa Legba ovat saaneet aikaiseksi jo melkoisen kovaäänisen keskustelun, jota Hathaldir seuraa vierestä pieni hymy huulillaan karehtien. Vehka istuu pöydän päässä, mutta ei kiinnitä huomiota mesoavaan kaksikkoon, vaan puhelee lempeästi LilithEvolyn kanssa.
Myy saapuu ruokasaliin vielä viimeisenä ja heti istuttuaan alkaa nurista paikan kylmyydestä, yöllisestä metelistä huoneessaan ja matkaoppaiden haluttomuudesta vastata hänen kysymyksiinsä.

Yllättäen ovelta kuuluu kolahdus ja tavallista ärtyneemmän ja jopa hivenen yllättyneen näköinen Aada kurkistaa sisään ruokasaliin. Kaikki Aadassa kertoo heti, että jotakin on pielessä: Hän näyttää vihaisemmalta kuin koskaan matkan aikana, hänen kätensä suorastaan tärisevät ja jopa iänikuinen sikarin tuoksu tuntuu tavallista pistävämmältä. Hän viittoo Tixille kiivaasti.
"Näyttää siltä, että aluksella on jänis.. tai...miksi tätä perhanan jyrsijää voikaan kutsua", hän sanoo vaimeasti.
"Jänis?" Tix kysyy kovalla äänellä takaisin ja hänen silmänsä laajenevat renkaiksi. Useimmat matkustajista kääntyvät oppaiden keskustelun kuulleena heidän puoleensa. Tix vilkaisee Aadan olan yli jotakin salin ulkopuolella olevaa ja päästää kauhistuneen huudahduksen.

Aada tiuskaisee opastoveriaan muutaman manailusanan saattelemana olemaan vaiti ja yrittää sulkea ovea, mutta on jo liian myöhäistä. LilithEvoly on ehtinyt jo juosta ovelle ja tuijottaa peittelemättömän uteliaasti oven toisella puolella olevaa otusta. Myös muut matkustajat ja osa henkilökunnasta on noussut paikoiltaan kiinnostuneena ja joku kuuluu kysyvän kovalla äänellä, mitä on tekeillä.

Alx nousee yllättävän ketterästi pöydän ääreltä kuullessaan hässäkän ovella ja painaa samalla kätensä Juspen olkapäälle.
”Herra Juspe on hyvä ja istuu vielä hetken nauttimassa aamiaisestaan, minä käyn vilkaisemassa mitä tapahtuu. Saan samalla ruoan laskeutumaan passelisti, tuo muroyllätys koettaa kiivetä omin voimin takaisin ylös. Hetki pieni”, hän toteaa leppoisasti ja lähtee harppomaan ovelle työntäen mutkattomasti muita tieltään sulavasti samaan aikaan pahoitellen ja sämpylää taskuunsa tunkien.

Ovelle päästyään hän seisahtuu ja vilkaisee varuillaan käytävälle matkaoppaiden päivittelyjen kohdetta.
”Voi jumpe”, naisen ääni kuuluu ruokasalin puolelle saakka.

Caps siirtää aamuäreän katseensa Douvista ovelle. Mitähän helkuttia se mokoma matkanjohtaja on jo saanut möhlittyä tähän aikaan aamusta, hän miettii ja pyöräyttää silmiään paljonpuhuvasti. Nyrpeä ilme kasvoillaan hän kävelee ovelle ja kurkistaa Tixin olan yli. Samantien hän päästää korviahalkovan kirkaisun ja hyppää lähimmälle pöydälle hyvin ketterästi ikäisekseen.
"SEHÄN ON MAJAVA!!! KAMALA ELUKKA, VIEKÄÄ SE ÄKKIÄ ULOS TÄÄLTÄ! KUKA SEN ON PÄÄSTÄNYT SISÄÄN, VOI HERRANJUMALA!!"

Lilith silmäili innoissaan oven toiselle puolelle. Hän ei ollut eläissään nähnyt vastaavaa. "Onko se majava? Mikä on majava?" tyttö kysyy Aadalta samalla yrittäen tarjota otukselle leivänpalasta jonka oli nopeasti napannut lähimmästä pöydästä. "Tule, tule. Täällä on hyvää leipää."

Majava? Juspe kuulee CAPSin sanat pöytään asti ja kääntyy penkillään hieman jotta näkisi ovelle.

"Mitä taivaan tulimmaista siellä nyt sitten on..", Juspe sanoo itsekseen eikä odotakaan keneltäkään vastausta.

No, olipa mitä oli, minä jatkan syömistäni loppuun. Hirmuinen nälkä ehti jo yön aikana tullakin.

Juspe vilkaisee Miccohia ja jatkaa syömistään.

"No mitä nyt taas? Täällä ei saa edes nukkua eikä syödä!" Micco tuhahtaa ja kompuroi pystyyn ja harppoo kohti väkijoukkoa katsoen pahasti Douvia, joka oli edellisenä päivänä jättänyt kylpyhuoneen hanan auki siivotessaan Micon sviittejä, aivan kuin Micco ei olisi muka itse voinut laittaa sitä illalla kiinni.

Muiden ihmettelyt jäniksestä ovat täysin menneet ohi Samooja korvien. "Vai muka muroyllätys" hän tuhahtelee Alxin kommentille. Juspelle aamupala näyttää sentään maistuvan. "Varoissaan olevat turistit osaavat sentään arvostaa kulinaarisia elämyksiä" Samooja tuumii.

"Minun tarjoamani murot ovat vain parasta laatua. Ne eivät olekaan mitään supermarketti tavaraa vaan saan ne erikoistilauksena suoraan valmistajalta. Kun lapseni olivat pieniä he aina tapasivat sanoa että minun kokkailujeni maine kiirii Marsiin asti. Koko naapurusto kahdehti tarjoilujani ja usein pöydässä olikin enemmän lapsukaisia kuin mitä katon alla majaili." Huomattuaan että kukaan ei kiinnitä sen suurempaa huomiota hänen mutinoilleen, Samooja istutuu alas ja alkaa hölmösti virnistellen seurata ympärillä pyörivää hälinää.

Juspe ei nosta päätään ylös ruuastaan, mutta tokaisee sopivan hiljaiseen ääneen: "Samooja hyvä, ruokasi on mainiota eikä tämän parempaa voisi tällaisella matkalla odottaa kun Maassakin on vaikea saada parempaa ruokaa monesti."

Hetken vaiettuaan hän jatkaa vielä:

"Kiitoksia siis omasta puolestani. Tämä aloitti päivän hyvin."

Lothelen on niin keskittynyt tekniseen keskusteluun Haltin kanssa, ettei jaksa heti välittää matkustajien hössötyksestä. Hänen mieltään polttaa aluksen kunto, sillä chenzi, kuten hän mielessään alusta nimittää, on myöhässä aikataulusta. Lopulta hän päästää ajatuksensa herpaantumaan tekniikasta.

Lothe kääntää päänsä sinne, missä hälyn aiheuttaja ilmeisesti piileskelee, ja rypistää hieman kulmiaan saaden harmaiden silmien katseen vielä pistävämmäksi. Hän ei tee elettäkään noustakseen paikaltaan, vaan kuuntelee tarkasti.

"Majava..." hän mutisee selkeällä äänellä, joka ei kuitenkaan ole tarkoittu muiden kuin Haltin kuultavaksi. "Kunhan se ei tee tuhojaan koneistossa. Itse asiassa..." Lothe kääntää päätään jälleen siihen suuntaan, missä kiusankappale todennäköisesti piileskelee toisten takana, ja hänen kasvoilleen nousee ärtynyt, melkein vihainen ilme "...arvelenkin tietäväni, mistä aluksen aikatauluongelmat johtuvat."

Douv käyttää tilaisuutta hyväksi ja katoaa työnjohtajansa tuikean katseen alta ennenkuin hänelle ehditään määrätä lisää tehtäviä - nykyisissäkin on kylliksi. Majava? Jyrsijä? Douvilla on epäilyksiä minkätahansa eläimen sisäsiisteydestä ja hän toivoo että otus tekee tarpeensa jonkun palvelusrobotin siivousalueelle käytäviin tai yleisiin tiloihin.

Pääoviaukko ruokasalista aluksen käytäville on oppaiden ja uteliaiden matkaajien tukkima. Douv hipsii keittiöön ja mutisee Samoojalle epämääräiset kiitokset ruuasta (muonaväen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä) ja katoaa heilurioven kautta käytäville. Hänellä on monta hyttiä siivottavanaan. Ehkä jompikumpi niistä rikkaista herroista olisi jättänyt tippiä kiitoksena kasallisesta tyynynpäällismakeisia.

Hathaldir liittyy joukkoon ihmettelemään outoa otusta ja laskee kätensä Capsin vyötärölle. "Miksi paniikki? Ei tuo mitenkään vaaralliselta vaikuta, pieni karvainen eläinhän se vain on. Silläkin on oikeus elää ja rakastaa. Saisikohan siitä lemmikin? Ihmisilläkin on muuten oikeus elää ja rakastaa, niin nuorilla kuin vanhoillakin, tiesithän sen?"

Caps seuraa pöyristyneenä, kuinka rauhallisesti muut tuntuvat suhtautuvat oviaukossa vielä nököttävään iljettävään otukseen. Hän muuttuu suorastaan tulipunaiseksi kasvoiltaan ja alkaa kiljua. "Tehkää nyt jotain!! Ei se tuossakaan voi olla, ja mihin ihmeeseen se kurja douv nyt katosi!! Robotit!!! Siivousväki!!!! Olisi nyt edes ollut sen verran älliä päässä mokomalla tytöllä, että olisi vienyt tuon kamalan majavan mukanaan pois täältä ruokasalista!!! Mutta ilmeisesti turha odottaa minkäänlaista järjenkäyttöä!!! Herranjumala sentään, nyt kaikki asiakkaatkin näkevät miten surkeat turvatoimet tällä aluksella on... Jäniksiä kyydissä, tälläistä ei ole koskaan sattunut minun työvuosieni aikana!!"

Kiukkuisena puhisten hän laskeutuu vihdoin alas pöydältä, oikoo vaatteensa, hengähtää syvään ja ottaa mairean hymyn kasvoilleen. Sitten hän marssii aamiaistaan lopettelevien matkustajien pöydän ääreen. "Pahoittelen kovasti tätä välikohtausta, pieni väärinkäsitys vain, josta ei kannata välittää. Ilmeisesti alukseen on päässyt yksi ylimääräinen - eh - matkustaja. Syökää ihmeessä aamiaisenne aivan rauhassa loppuun, henkilökunta varmasti hoitaa tämän asian." Samalla hän vilkuili kuitenkin hieman huolestuneena ympärilleen. Saataisiinkohan tuota otusta edes kiinni kovin helposti, se näytti aika vikkelältä...

Aada repii Capsin matkustajien pöydän luota sivummalle tiuskien samalla naama punaisena. "Lopeta nyt hemmetti soikoon jo se lörpöttely senkin tyhmä akka ja laita ne laiskottelevat alaisesi töihin, että tuosta perhanan otuksesta päästään eroon!" Lopuksi Aada mulkaisee vielä pikaisesti asiakkaiden pöytään kuin toivoen jonkun esittävän vastalauseen. Kun kukaan ei kuitenkaan sano mitään, hän hymähtää turpauttaen samalla taas yhen savupilven suustaan ja marssii ulos salista.

Mennessään hän mutisee itsekseen ylimääräisestä työstä ja osaamattomasta työväestä. Käytävän päässä hän pysähtyy kuin muistaen jotain. "TIIIIX! Ohjaamoon! Heti!" Huuto kaikuu pitkin liitoksissaan natisevan sukkulan käytäviä.

Tix pyörähtää muutaman kerran hätääntyneenä ympäri kannoillaan. Hän vilkaisee matkustajiin kuin yrittäen selittää jotakin, änkyttää muutaman pahoittelun ja kädet täristen yrittää selittää jotakin.
Hän kietaisee nopeasti pienikokoisen majavan ja rotan sekoitukselta näyttävän otuksen ympärille tiukan köyden ja solmii sen kiinni lähimpään huoltotolppaan.
"Asia.. sel-sel-selvitetään vielä", hän sopertaa rynnätessään Aadan perään. Hän kääntyy vielä käytävän päästä.
"Hal-hal-halti ja Lothelen, pitäisittekö sitä silmällä?"

Alx menettää mielenkiintonsa sangen pian oviaukon tienoilla pyörivään jyrsijään.
"Vai että sellaista tänään", hän toteaa lakonisesti ja päättää, ettei elukasta koidu ainakaan välitöntä vaaraa Juspelle. Hän palaa laiskasti kävellen ruokapöytään, istahtaa mukavasti tuolille ja etsii katseellaan jotakin syötäväksi kelpaavaa. Muutama banaani ja vadillinen keksejä saavat kelvata ensihätään.
"Eipä mitään ihmeempää", hän toteaa kysyvästi kulmaansa kohottavalle Juspelle ja sulloo muutaman keksin kerralla suuhunsa, "Karvatukko ovenpielessä näyttää nostattavan tunteet pintaan, minkä ehkä Hathaldirin tapauksessa vielä tosin ymmärrän. Ei mitään syytä jättää päivän tärkeintä ateriaa väliin moisen takia. Tahtoisitteko toisen banaanini?"

Majava! Joskus, eikä vain joskus, sitä toivoo, ettei olisi saanut tätä hiivatin tietoisuutta ja kykyä ymmärtää noita kokovartalohäntiä. Tuskin ovat edes majavaakaan koskaan nähneet. Minä sentään olen syönyt kerran vain viikon vanhan majavanraadon, joka uiskenteli suoraan (silloisen) pesäkolon alle keskusviemäriä pitkin – ah ja voi kultaista nuoruutta, häntä (ja huomatkaa, le-ve-ä sellainen) varsinkin oli mureaa, puhumattakaan niistä maukkaista madoista, joita sen lihassa suorastaan kuhisi – vaan ei tässä ole varaa upota muistoihin. Hitsi, että pitikin olla niin tyhmä, että törmäsi tällaiseen väenpaljouteen. Minä kun mieluummin pysyttelen hiljaksiin taka-alalla. Ja tässä sitä killitetään sidottuna pahuksen tolppaan. Pakko kai ryhtyä seuralliseksi ja sanoa noille jotakin, ikään kuin esittäytymiseksi. Taidanpa esitellä ensin etuhampaani (*irvistää*). No niin, siinäpä näette parin pitkiä, teräviä ja keltaisia torrakoita. Kuka haluaa kokeilla niitä sääreensä? Jaa, täytyy kai sanoakin jotakin kohteliasta ennen poistumista – ei tuo köysi minua kauan pitele. Puren sen poikki (*naps*). Näittekö? Näin käytetään hampaita. Tuosta tuon läskin jalkojen välistä ovelle ja ulos. Taidankin mennä keittiöön, etsiä jauhopussin ja vääntää sinne muutaman kikkaran. Mutta sitä ennen lähtiäisiksi:

SKVIIIK!

Ereinion on jatkanut ruokailuaan koko välikohtauksen ajan rauhallisesti, eikä vaikuta lainkaan häriintyneeltä. Mikäli joku matkustajista olisi kuitenkin kiinnittänyt huomiota hänen ruokailuunsa yleisen hässäkän vallitessa, olisi hän saattanut huomata, että tavanomaiset ruokailuvälineet lojuvat pöydällä, ja niiden sijaan endorilainen paloittelee ruokaansa ilkeän näköisellä erikoisterävällä veitsellä. Tilanteen rauhoituttua veitsi katoaa yhtäkkiä takaisin piiloon, ja upseeri lopettelee ruokailunsa edelleen täysin ilmeettömästi.

Tixin juostessa kohti ohjaamoa hän huomaa Ereinionin tukkivan ohjaamon ovensuun. Ennen kuin opas ehtii ihmetellä, kuinka endorilainen sinne on ehtinyt, tämä avaa suunsa ja alkaa puhua omituisella korostuksellaan.
Kuulkaas, minaaluuan su-odaa ru-okanii rau-assaa. Enka-ipaa mitaan i-dioottimaista se-uruetta o-pisemaan tur-uuksiaan vi-ereeni. Eiko ru-okia voi tu-oda uttiini? Vastapalvel-velukseksii (hieman vastentahtoisesti lausuttu sana)voinoi-dellasen teidan sa-lamatkus-tajanne pois paiviltaa. Siististiii - tai vaemman siististii, miten vain aluattee. (Kammottava ilme, joka on ilmeisesti tarkoitettu kohteliaaksi hymyksi, viipyy hetken endorilaisen piirteettömillä kasvoilla)Ajatel-kaasi-aa. Ei muutaa. Voitte pois-tuaa. Sitten Ereinion poistuu sulavasti kohti hyttiään.

Siivoamassa ollut Douv hätkähtää kääntyessään kohti hytin oviaukkoa ja huomatessaan, että siellä häntä tuijottaa jäänsinininen silmäpari.
Sinaa, sanoo Ereinion lakonisesti, lak-dettastaa utistaa pois. Nut. Mineen kai-paasinuaa tannee. Osaan pitaait-sekiin uttinii puktaanaa. Ettu-leenaa tanne taman mat-kanaikanaa. Ummarratkoo? Uva. Voit mennaa.
Siivoja kaikkoaa hytistä ja sulkee oven perässään. Luodessaan silmäyksen hän huomaa Ereinionin jo syventyneen paksuun, juhlallisen näköiseen kirjaan jonka kannessa on sen nimi hänelle käsittämättömillä endorilaisaakkosilla. Jos hän osaisi aakkosia ja kieltä, hän voisi lukea kannesta kirjan tylyn otsikon. Kidutuksen käsikirja edistyneille. Osa III, modernin ajan välineet. Sähköstä syanidiin.

Nähdessään aluksen salamatkustajan vipeltävän keittiöön Samooja nappaa matkaan lähimmän kaulimen ja lähtee siimahännän perään. " Minun keittiössäni eivät mokomat jyrsijät temmellä" hän puhisee. Tik on kuitenkin liian vikkelä kokin hitaanpuoleisille jaloille ja ehtii kadota näkyvistä ennenkuin kokki huomaa minne otus hävisi.

Kokin palatessa ruokasalin puolelle matkustajat lopettelevat aamiaistaan ja osa henkilökunnastakin on hävinnyt omiin tehtäviinsä. Samooja alkaa rauhallisesti koota aamiaisastioita pöydistä. "Mitäpä minä muun henkilökunnan huolista välittämään. Kokin ylpeys on hänen keittiönsä, vaikka eipä tämän aluspahasen kyökissä kehumista ole. Maustevarastot ovat suorastaan hävyttömän pienet. Vaan kyllä sitä nuorempana loihdittiin kelpo pöperöä pienemmistäkin valikoimista. Aina on nälkäiset suut saatu ruokittua lapsenikin sanoivat aina että kotona ei koskaan nälkää nähty. Lapsenlapset taasen..." Samoojan katkeamaton puhetulva ei häiriinny vaikka kuulijoita ei olekaan. Pian raollaan olevasta keittiön ovesta alkaa kuulua epävireistä laulua ja astioiden kolinaa. Varma merkki että ruokailu on päättymässä.

"Ei kiitos, sain jo syötyä tarpeeksi", Juspe vastasi Alxille.

Hetken Alxin kanssa jutusteltuaan Juspe ja Alx nousivat pöydästä ja lähtivät kävelemään käytävää pitkin aluksen toiseen päähän.

Vain lähimpänä olleet kuulivat heidän puhuvan jotain ja erottivat joukosta Juspen toteavan:
"Vaikka itsekin olen rikas, en silti onneksi ole koskaan nirppanokaksi tullut kuten puoli alusta tuntuu olevan. Johan on aika reissu tulossa kun puoli lomaa saa pian sätkyä kaiken maailman elukoita.."

Sitten he menivät läpi ovesta ja katosivat näkyvistä.

Papa Legba aterioi keskittyneesti koko välikohtauksen ajan, mitä nyt lausahti lyhyesti suurimman älämölön aikana: "Noita pitää riiputtaa ainakin viikon verran ennen paistamista. Tyhmää innostua moisesta." Hänkin ehti toivoa tilanneensa aamiaisen hyttiinsä, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin. Melkein mikä tahansa päihittää tylsyyden. Aamiaisen lopetettuaan hän aloittaa toisen aamiaisen.