Loma Saltribartsilla, suunnittelu ja off-topik.

Menitte minut tappamaan, vaikka pelastin Ereinionin, douvin ja Haltin... :knockout:

Hathaldirilla oli selvä tavoite päästessään pois Allahin todistajien arkologiasta: pelastaa maailma. Hänen vakaumuksensa tuoma motivaatio auttoi hänet pitkälle hänen kouluttautuessaan avaruusjääkäriksi. Alkuaikojen tavallisissa lainvalvontahommissa hän kunnostautui niin hyvin, että pääsi pian koulutukseen erikoisagentiksi. Hän osallistui lukuisiin vaativiin erikoisoperaatioihin, kuten endorilaisten ja avaruuspiraattien laittomien asekauppojen paljastamiseen. Endorilaisille avaruusjääkärit eivät toki uskaltaneet ryppyillä, mutta avaruuspiraatit saivat maksaa kalliisti kiinnijäämisestään. Tapahtuman yhteydessä avaruusjääkärit saivat ensimmäistä kertaa vihiä Ereinionin rikollisista teoista. Hänet asetettiin erikoistarkkailuun, sillä hänen toivottiin paljastavan muitakin rikollisia. Näiden kaikkien kimppuun iskettäisiin sitten aikanaan, ja rikollispiirit tuhottaisiin kokonaan.

Hathaldir sai tehtäväkseen seurata Ereinionia. Tämä oli kuitenkin nähnyt hänet, vaikkakin pikaisesti, joten agentille tehtiin täydellinen kasvojensiirto ja hänen ulkonäöstään otettiin kymmenen vuotta pois (jääkärin oikea syntymäaika lukee hänen tunnistelaatassaan). Elostelijana tunnettu avaruusjääkäri ei ollut lainkaan pahoillaan siitä, että hänen peiteammatikseen määrättiin huora. Hathaldir inhosi ja pelkäsi Ereinionia, mutta ei uskonut muukalaisten vallanneen tämän ruumista. Hathaldir halusi, että Ereinion saatetaan oikeuden eteen elävänä ja tuomitaan varoittavana esimerkkinä, eikä suinkaan kuole kaukaisella planeetalla, jossa kukaan ei tiedä siitä mitään. Jääkäri myös uskoi, että Ereinion saattaisi pystyä suojelemaan seuruetta muukalaisilta. Niinpä hän ei koskaan äänestänyt endorilaista, vaan kerran jopa pelasti tämän hengen suojelemalla tätä yöllä muukalaishyökkäykseltä. Agenttia ällötti tehdä niin, sillä henkilökohtaisesti hän olisi halunnut nähdä julman murhaajan ja rikollisen kuolevan. Vankkumattoman moraalinsa ansiosta hän kuitenkin noudatti käskyjä ja teki oikein.

Hathaldirin psyyke ei kuitenkaan kestänyt painetta. Hän oli tottunut erikoisiin olosuhteisiin, mutta se, että kuka tahansa saattoi olla muukalainen, oli liikaa. Miesparan ankeasta lapsuudesta periytyvä epätasapainoisuus nousi pintaan, ja lopulta hänen psyykensä etsi turvaa lapsuuden dogmeista. Olihan pikku-Hathakin toki ollut harras allahisti pienenä, ennen kuin tajusi teini-iässä alkaa kyseenalaistaa ympäristönsä oppeja.

Kun Allahin mukamas tarjoamat varmat vastaukset eivät pitäneetkään paikkaansa ja Alx oli ilmiselvästi viaton, murtui Hathaldirilta sekin turva. Hän kuoli epätietoisena siitä, mitä hänelle kuoleman jälkeen tapahtuisi, mutta tietoisena siitä, että hänen päässään ei tainnut ihan kaikki olla kunnossa. Miehen astuessa teloittajansa eteen hän koki yhtä aikaa sekä valtavaa ahdistusta siitä, ettei saisi elämänsä aikana löytää selitystä elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen, että helpotusta. Nyt vastaus tulisi hänelle yhdessä pistoolin klikkauksessa, eikä hänen itse tarvitsisi miettiä enää mitään. Hänen jääkärintehtävänsäkään ei jäisi kesken, olihan Ereinion jo kuollut ja Hathaldir vailla vastuuta tehtävän jatkamisesta. Viimeinen ajatus salaisen agentin päässä oli: <i>Mutta miksi ihmeessä ne eivät kertoneet, että aluksella on toinenkin avaruusjää</i>*klik*

Ereinionin etsintäkuulutus on merkki siitä, että Neuvosto on viimein katsonut parhaaksi toteuttaa avaruusjääkärien suuroperaation. Epäilemättä pian galaktinen radio tiedottaa avaruusjääkärien menestyksekkäästi suorittamasta mittavasta galaktisen mafian, avaruuspiraattien, salakuljettajien, palkkamurhaajien, pedofiilien ja warettajien vangitsemisesta. Universumi on nyt hitusen parempi paikka elää ja olla.
 
Oma hahmoni perustui (löyhästi) erääseen henkilöön kesätöissäni. (Pelottavaa, eikö?) Siis hyvin löyhästi, ja vain siihen ensivaikutelmaan, jonka hänestä sain. Hän osoittautui kesän myötä ihan inhimilliseksi. ;)

Siivoustyön johtajaa oli erittäin hauska pelata, kerrankin sai olla ilkeä, itsekäs, laiska ja töykeä. :D Olisi ollut hauska nähdä, miten Caps pärjää ilman douvia, kun olisi oikeasti joutunut tekemään töitä. Todennäköisesti ei kovin hyvin. Jos peli olisi jatkunut vielä pidempään, olisin kyllä kitkenyt douvista tuon orastavan innostuksen kommunismiin. ;)

Douvin esimiehenä oli siis hauska olla (no hard feelings? :D:D). Näkijän rooli oli myös erittäin mieluinen (vaikka alunperin toivoinkin saavani pahiksen roolin). Haastavinta oli olla mahdollisimman huomaamaton, jotta muuttujat eivät keksisi minua. Eivät selvästikään keksineet. :) Ereinionin keksimä koodisysteemi auttoi tosiaan todella paljon, ei tarvinnut enää kuiskutella juuri ollenkaan. Lisäksi muistin tietysti aina voivotella, että "on niin kamalan hankala äänestää, kun ei tiedä mistään mitään eikä ole edes mitään johtolankoja..." Ja empiä ääneni kanssa, vaikka tiesin ihan hyvin, kuka kukin on. :)

Muksutkin löytyivät lopulta, eikä tehnyt edes tiukkaa. Loppujen lopuksihan heillä kävi ihan uskomattoman huono tuuri. Osuivat androidiin kolmesti ja avaruusjääkärin suojelukohteeseen kerran. Jos Hatha ei olisi suojellut douvia, olisivat sekä Halti että douv kuolleet, ja peli olisi voinut kääntyä ihan toisenlaiseksi.
Pelkäsin myös aina osuessani muksuun, että kyseessä onkin pikkurikollinen ja menetän kaiken uskottavuuteni liittolaisten silmissä, kun väitän ko. henkilöä muukalaiseksi ja hän osoittautuukin hyvikseksi. :D Ja aina kun yöllä kukaan ei kuollut, pelkäsin, että joku liittolaiseni on muuttunut muukalaiseksi ja minut tapetaan seuraavana yönä. Onnekseni sekä pikkurikollinen että käännynnäinen kuolivat heti pelin alussa.

Alussa päätin unieni kohteet sen mukaan, kenen kanssa olisi helppo kuiskutella huomaamattomasti (douv ja Samooja). Sen jälkeen aloin valita epäilyttäviä henkilöitä (Ereinion, Lilli, Tik) . Ekan muukalaisen löydyttyä olikin helppo sulkea äänestysten perusteella joitakin henkilöitä pois ja loput löytyivät nopeasti. Jos muukalaiset olisivat ottaneet riskin ja äänestäneet Lilliä, en ehkä olisi löytänyt heitä yhtä nopeasti. Esim. Lothelenia ei tullut mieleenikään epäillä, ellei hän olisi jättänyt äänestämättä Lilliä. Mutta olisihan omien äänestäminen ollut valtava riski.
 
Mistähän sitä aloittaisi? Kuten aiemmassakin pelissä, taas päädyin pelaamaan varsin kliseistä hahmoa - jos kohta hyvin erilaista. Toivottavasti se annetaan minulle anteeksi, koetin jokatapauksessa taas olla johdonmukainen käyttäytymisessäni. Pahoittelen viestin sekavuutta.

Ensiksikin on mainittava, että roolistaan huolimatta Halti ei oikeastaan ollut avaruusjääkäri, kaikkea muuta. Avaruusjääkärilaatta, joka ruumiiltani löytyi, oli muisto pari vuotta aiemmin työtehtävissä surmansa saaneesta pikkuveljestäni Pavosta (näin päättelin kun se peliin ilmestyi - olin Aadan kanssa sopinut aikoinaan hahmon ei-jääkäriydestä mutta ymmärrettävästi irc-keskustelu ei päätynyt Tixin tietoon asti). Kaikkien kuolemien ja kauheuksien keskellä ajatuksen luonnollisesti kääntyivät veljen muistoon. Jos Pavo olisi ollut paikalla, vielä hengissä... ei olisi ollut hätää, hän olisi hoidellut kaikki muukalaiset. Sellainen hän oli.
Kuinka sitten Halti kykeni suojelemaan ketään öisin? Noh, luonnollisesti: hänhän oli unikammiomekaanikko. Vaikka se onkin erittäin vaikeaa ja jokseenkin vaarallista, unikammiota suojaamaan voi ohjelmoida niin vahvan energiakentän, etteivät sitä mitkä tahansa muksut puhko (tai niin ainakin Halti uskoi, käytännössähän tätä ei päästy testaamaan kertaakaan). Ongelmana vain olivat aseman vanhat ja kehnosti huolletut kammiot sekä heikko virtalähde - vain yhden kammion saattoi suojella yötä kohden, eikä samaa kammiota enää toistamiseen (Tixillä taisi käydä kirjoitusvirhe, koska en minä Samoojaa kahtena yönä suojellut vaan neljäntenä Lilliä - ellen sitten typoillut pahasti).
Niin ja ne Haltin popsimat pillerit eivät olleet mitään erityisen mullistavaa, vain Gravitaxeja, jotka auttoivat kehoani toimimaan Saltribartsin painovoimakentässä - lapsuuteni ja nuoruuteni kun olin viettänyt Helluinin avaruusasemilla, joilla pidetään yllä vain hyvin vähäistä painovoimaa. Myös oksentelu liittyi osin tähän, vaikka luonnollisesti aseman tapahtuneet eivät ainakaan vähentäneet ruoka-aineiden intoa nousta vatsalaukustani takaisin ylös.

Halti ei ollut sinänsä laisinkaan vahva ihminen, vaikkakin tavallaan melkoinen kiiltokuva hyvyydessään (säröä oltaisiin ehkä toisin menneessä pelissä saatu jos olisin ehtinyt kehittelemään kunnon aggressiivistakin skismaa Papa Legbaan, joka sentään edusti perheeni ja elämäni tehokkaasti raunioittanutta Yhtiötä). Niinpä kun ensimmäiset ruumiit ilmaantuivat, hän oli melkoisen poissa tolaltaan. Tässä vaiheessa hän kykeni silti vielä pysymään kasassa, sillä heti hän ymmärsi että aivan liian paljon riippui hänestä (tai niin hän uskoi) - hän oli ainoa, joka pystyi edes jotenkin suojelemaan yhtään ketään asemalla - ja lisäksi hän oli havainnut melkein toimivan hätäkapselin, jonka voisi kyetä kunnostamaan. Painostavana oli kuitenkin tietoisuus siitä, kuinka yksin hän oli. Asioita ei voisi paljastaa laajemmin, varsinkaan kun hätäkapseliin ei olisi mahtuneet läheskään kaikki asemalta. Ja tietysti muksut olisivat iskeneet heti, jos olisivat saaneet tietää pakoa suunniteltavan. Halti uskoutui ainokaiselle johon luotti, eli Lothelenille, ja kertoi hätäkapselista - yksin korjaaminen olisi ollut liian iso duuni. Päättäväisyys kuitenkin rapisi melko nopeasti ja Haltin mielenterveys alkoi pettää. Kolmas päivä meni aivan sekaisena ja kuolemaa hakien - ja siinä sivussa Halti onnistui tekemään ehkä pelillisesti ainoan "fiksun" tekonsa, eli äänesti kuolemaan ennemmin roolittoman Vehkan kuin avaruusjääkärin Hathaldirin - tosin tämäkin johtui siitä, että uskoin (ja tästä eteenpäin taas minämuotoa, en näköjään osaa kirjoittaa hahmostani kolmannessa persoonassa) Vehkan viattomaksi ja katsoin kuoleman päivällä olevan parasta mitä asemalla on saatavissa. Loogisena jatkona päivälle päädyin yrittämään itsemurhaa neljäntenä yönä, mutta ei loppupurkillinen Gravitaxeja riittänyt kuin uuteen ankaraan oksenteluun.

Neljäs päivä toi kuitenkin käänteen mielialassa. En ollut kuollut, ja arvelin aikani oksenneltuani että ehkei se olekaan niin kivaa. Lisäksi tuona yönä ei kuollut kukaan (Hattu suojeli douvia ja niin ollen itseänikin!) ja koska vaikutti ettei se ollut omia tekosiani, sain nähdäkseni todisteen siitä, että asemalla on joku muukin, jolla on kykyä suojella meitä - vastuu ei ollut yksin minun riittämättömillä harteillani! Tässä vaiheessa uskouduin taas Lothelenille paljastaen roolini (muukalaiset odottivat silti yhden yön ennen kuin kävivät kiinni ja ottivat nirrin...). Papa Legban kuolemakaan ei latistanut fiilistäni - jos ei ollutkaan muksu niin kaikkea muuta kuin viaton, hemmetti!

Eipä siinä sitten kai enää muuta niin merkittävää minun kannaltani tapahtunutkaan, sitten kuolin :p Loppuyhteenvetona sanottakoon, että Halti oli pelillisesti todellinen luuseri: suojeli muksuja, kaveerasi muksun kanssa ja äänesti viattomia. [22]

Yksäreille erillinen viestinsä tulossa.
 
Yksäreitä.

Tässä vielä yksärikeskustelua aikajärjestyksessä. Itse lähettämiäni yksäreitä minulla ei valitettavasti ole tallessa. Suurin osa niistä oli samanlaisia: Minä olen telepaatikko, [blaa blaa blaa], nämä henkilöt ovat viattomia: [blaa blaa]. :) Näitä on aika paljon, joten hyppikää yli jos ette jaksa lukea.


douv sanoi:
Kun douv ja Caps ovat muiden kuulomatkan ulkopuolella, tyttö alkaa kiireesti kertoa asiaansa.

"Sinä et kyllä ihan vaikuta sellaiselta näkijältä, joista tarinoissa kerrotaan, mutta pakko minun on sinua uskoa, kun tunnistit minut. Minua pelottaa, selviän kyllä kylmästä ja nälästä, mutta muukalaiset ovat outoja. Kerro minulle, jos saat mitään vihjeitä heistä, haluaisin niin olla hyödyksi. En voi suojella sinua tai itseäni, mutta voinpahan viedä yhden niistä mukanani."

Douv ei ehdi odottaa vastausta, vaan kipittää tiehensä.

Samooja sanoi:
Kokin kanssa keittiössä:
Kokki yrittää hämmentyneen oloisena sulatella saamaansa tietoa. " Hyvä tietää että edes te kaksi olette (vielä toistaiseksi) hyvien puolella. Se luo jonkinlaista uskoa tulevaan ja edes pienen toivon kipinän. Kerro toki minulle tulevaisuudessakin mitä olet saanut selville ja minä puolestani autan sinua, jos tilanne käy tukalaksi, eihän meidän sovi menettää telepaatikkoa, mahtava kyky todellakin. Avullasi voimme vielä selvitä täältä hengissä pois. Toivottavasti sinua onnistaa ja saat selville muuttujat joukossamme."

Juspen kuiskaus ringissä:
Juspe sanoi:
"Minulla on vahva aavistus siitä, että minua yritettiin tappaa sinä yhtenä yönä kuin kukaan ei kuollut. Katselin itse myös unikammioita ja mielestäni omassa kammiossani oli enemmän tuhoa kuin missään muussa kammiossa. Ja tämän yön jälkeen Papa Legba äänesti minua päivällä, aivan kuin hän olisi yrittänyt jatkaa siitä mihin yöllä jäi mutta ei onnistunut. Kiroan koko miehen."

Douvin kanssa käytävässä:
douv sanoi:
Mumina ei kuitenkaan ole pelkkää kiittelyä.
"Minun pitää kertoa sinulle, Ereinion, hän kyseli sinusta silloin hytissä, olin aiemmin puolustanut sinua viattomaksi hänelle. Minua hän ei uskaltane tappaa vaikka muukalainen olisikin, koska paljastin oman kykyni. Sinun en kertonut, väitin tuntevani jonkun toisen joka on näkijä. Olen pahoillani jos kiinnitin hänen huomiotaan liikaa sinuun."

Ereinionin ja douvin kanssa huoneessa:
Ereinion sanoi:
Olisit edes lukenut sen kirjelman ennen kuin rupeat olmoilemaan, Ereinion sihahtaa Capsille tämän puheenvuoron jälkeen. Annoin siina toimin-taekdotuksia, jot-teiasioista tarvitsisi ruveta keskustelemaan. Eivat muukalaiset niin tu-periaole, etteivat rupeaisi ikemttelemaan, miksi tormailen uktenaan douvin kanssa. Nut arvon te-lepaattion sotkenut itsensa mukaan samaan touun, ja seon varsin on-gelmallista. Jalkem-meaisevat jo parsekin paa-an.
Kaikek-sionneksi kok-kion siis meikalaisia. Anektiennen minua lukemaan sen lapun, jaarvelin jo, etta meidanon purittava tap-pamaananet.
Ekdotan seuraavaa: Meidanon liian vaa-rallista jatkaa tallaisia kes-kusteluja.
Siksi, jos Caps saa tastedes tietoonsa jotakin, anen tulisi puua kuseises-taenkilosta vaikkapa niin, etta jos kuseessaon muuttuja, an kauttaa anesta puuessaan sanoja taidan-paepailla
X:aa, silla jotain liirumlaarumia. T-E, niinkuin te-lepaatti [/i] (hienoinen hymy). Jos taas tiedat jonkun vi-attomaksi, niin sano: tausin epauskottavaa, ettaan on muut-tujaa. Jos mealuamme tietaa jostakusta, niin sanomme taktoisin ekdottaa, etta X vie roskat tai jotain muuta sinnepain. Saastumme monelta vaivalta. Jompikumpi teista kertokoon kokille naistaasi-oistaen-kilokunnan tiloissa, niin etteie-ratauomiota. Asia selva?

Ereinion sanoi:
Uva, mut-taennenkuin lakdemme, niin kannattaa ekka poktia sita, puutaisimmeko kokkia kauttamaan lakjaan-saensiuona. Kos-kaolemme nut uomion kokteena, niin meidan kannattaa varautua meiin kokdistuviin uokkauksiin. En-siuosta selviaminen on tarkeinta, varsinkin te-lepaatin menetus olisi todella vaingollista.
Mina muuten olen alkanut epailla Juspea jaalxia. Eil-laei pitai-siolla mitaan suuta luottaa toisiinsa, mutta siltie keskustelevat ko-koajan keskenaan.
Vie-lauksi kusumus: Aanestammeko ta-vallisessa ti-lanteessa, jos-saemme tieda suullista, uktenaisesti, vai purim-mekoajauttamaan aaniamme? Jalkimmainen vie-neekkauo-miota meista poispain, joten niin kan-nattanee tekda, paitsi jos joku meis-taon vaarassa tulla lunkatuksi.
Minul-laei muuta. Ikme kum-majaiska-binetti teidan miekistonne muuten. Luulisin muuten, etta Caps uijaa, mut-taainakin minun sukteenian on kul-laoikeassa, joten luotan aneen nut, vaik-kaarvaaminenkin oli-siollut toki makdollista.

Juspe kuiskaa:
Juspe sanoi:
Minulla on aavistukseni teidän palaverista, ja minulla on myös vahva tunne, että vaikka se ei liene mennyt hyvin, te ette kuitenkaan ole muukalaisia. Senpä vuoksi ehdotankin, että mikäli te kolme olette nyt jonkinmoisessa liitossa keskenänne, voisimme kaikki äänestää samaa henkilöä pois, sillä on tullut erittäin selväksi, että muukalaiset ovat vedättäneet meitä äänestyksissä ja meidän äänet ovat jakautuneet niin sekaisin, että he ovat itse välttäneet tuomion.
Juspe vilkaisee olkansa yli ja jatkaa vielä.
Papa Legba, Erestor, Hathaldir ja Tik ovat kaikki mielestäni yhtä epäilyttäviä ja heistä tulisi päästä eroon, mutta kuten sanoin, toivoisin, että voisimme yhdessä päättää ketä äänestämme, jotta voisimme ainakin varmistua siitä, että muukalaiset eivät pääsisi meidän ääniämme sekoittamaan niin kuin kävi eilispäivänäkin vaikka koitin teidän kanssanne jo silloin jutella.. ja kuinkas kävikään. Tosin sinähän tuit minua ja äänestit samaa kanssani, mutta muut eivät.

Mitä kokin raapustuksessa oikeasti luki:
Samooja sanoi:
"Ereinionin ruokavarastoon jättämä lappu paljasti että hän epäilee Capsia ja douvia muuttujiksi ja rohkaisi muita äänestämään heitä mikäli hän on kuollut yön aikana. Riippuen tämän illan äänestyksestä käytän mahdollisesti kykyjäni ensi yönä, jotta vältymme viattomilta uhreilta."

Suklaan salaisuus:
Ereinion sanoi:
Lähdet kiivastuksissasi etsimään suklaakätkösi syönyttä tuholaista ja otat samalla mukaasi endorilaisen sinulle tuoman levyn. Kätkölle ehdittyäsi huomaat upseerin puhuneen totta, jäljellä on pelkkiä käärepaperin riekaleita. Manailet lisää ja katsot samalla kaihoisasti ainutta jäljelle jäänyttä levyä miettien, pitäisikö sitä säännöstellä vaiko nauttia saman tien. Samalla huomaat levyssä jotakin outoa, ikään kuin käärepaperi olisi jo kertaalleen avattu. Avaat levyn, ja huomaat, ettei se sisälläkään suklaata vaan levyn kokoisen muovikappaleen. Päätät mennä kertomaan mielipiteesi Ereinionin huumorista hänelle henkilökohtaisesti, mutta samalla silmäsi osuvat käärepaperin sisäpintaan. Siihen on kirjoitettu töin tuskin luettavalla käsialalla:
Joko Tik on tietoinen meistae? Jos ei, niin etsi haenet kaesiisi, kun kuitenkin haluat hoeuhentaeae haentae suklaan takia.

Tikille hytissä:
Tik sanoi:
<i>Kyllä rotta aina livahtaa karkuun, se on meillä geeneissä, livahtaminen siis. Täytyypä sanoa heti alkuun, että olen pahoillani puolestasi, että söin suklaan (vaikka oli se silti hyvää). Elämme jännittäviä aikoja. Kiitän kauniisti näistä arvokkaista tiedoista ja jos ne tosiaan osoittautuvat oikeiksi (etkä ole huijarimuukalainen) meillä ehkä on vielä pienet mahdollisuudet livahtaa loukusta. Voi toki olla että kupsahdan äkkiä kuolleena maahan - en kyllä muista miksi - mutta siinä tapauksessa: pitkäkää varanne ja taistelkaa hyvin</i>

Tämän jälkeen vedin Tikin alas WC-pöntöstä. ;) (Ja tässä vaiheessa douv pelasi Tikin eri paikkaan, hän oli yhtä aikaa viemärissä ja roikkui hännästään hytissä… :D No, sille ei vissiin tullut loogista selitystä, mutta ei se mitään.)
 
Alx oli perheeseen adoptoitu androidi, jolle hänen ohjelmoijansa oli ilmeisemmin tehnyt julmaa pilaa (tarkalleen kyse oli inhimillisestä ohjelmoinnista ja lyhytkestoisesta kokeesta, jonka tarkoituksena oli luoda inhimillisiä koneita erilaisiin seuralais- ja palvelutehtäviin). Alx kuitenkin jätti perheensä saavuttaessaan sen iän, jota yleisesti pidettiin aikuistumisen kynnyksenä. Nainen pakkasi kamansa, kuljeksi ympäriinsä ja teki erilaisia toimeksiantoja. Yökerhossa työskennellessää Alx näki elämää hieman sen synkemmiltäkin kanteilta. Myöhemmin androidi suuntasi armeijaan, jossa viihtyi sen kurinalaisuuden sekä ryhmähengen takia. Perheensä ja tuttujensa parissa nainen erottui aina sen tähden, ettei ollut todellinen ihminen. Armeijan riveissä hän oli yksi muista, ryhmän jäsen.

Juspe-herran palkatessa Alxin henkivartijakseen, nainen jätti varmuuden vuoksi todellisen olemuksensa kertomatta. Hän epäili, ettei rikas porho tahtoisi konepalvelijaa. Lomareissulla osoittautui kuitenkin yllättävän pian, että juuri Alxin androidin olemus pelasti Juspe-herran ensimmäisenä kerran! Alx koki myös sangen hämmentäviä hetkiä todetessaan, että ensimmäistä kertaa eläessään hän vietti aikaansa toisen androidin seurassa.

Tapahtumat toisaalta liikuttivat Alxia syvästi, etenkin viattomiin koko ajan osunut äänestys. Silti Alx katsoi ensisijaisen tehtävänsä olevan Juspe-herran pitäminen turvassa. Siihen nainen pyrkikin, pitäen sen prioriteettilistansa kärjessä koko reissun ajan. Itsellään Alx ei katsonut olevan samalla tavalla arvoa kuin Juspe-herralla, hän siis olisi voinut antaa henkensä epäröimättä esimiehensä puolesta. Juspe-herran muuntautuminen androidiksi ensimmäisenä yönä myös helpotti Alxin työtaakkaa, tiesihän hän että hän ja Juspe-herra olivat fyysisesti voimakkaimmat henkilöt paikalla.

Alx järkyttyi viattomien surmista pahoin, mutta piti sitä vain merkkinä tiukentaa omia toimiaan Juspe-herran suojelemiseksi. Pahimmat slaagit henkivartija saikin Papa Legban droideista, joita kohtaan hän käyttäytyi avoimen vihamielisesti. Mokomatkin kakkosluokan kansalaiset ja typerät peltipurkit! Myös Papa Legban paljastuminen bioandroidiksi oli pienelle androidiparalle kovaa kamaa. Kyseinen ilta menikin enemmän tai vähemmän iskusta toipuessa.

Alx jatkaa Juspe-herran henkivartijakaartissa, tosin melkoisen paljon rikkaampana. Nainen ei kuitenkaan havittele korkeampaa asemaa vaan tyytyy jatkamaan tutkimusmatkaansa ihmisyyteen sekä nauttimaan siitä, että vihdoinkin hänellä on lähipiirissään toinen androidi, jonka kanssa hän voi jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan.
 
Tässä ne tulevat, salaiset kansiot. Toivon mukaan Lothelen ei pahastu kun liitän hänen vastauksensa mukaan selvyyssyistä.

Halti Lothelle sanoi:
Alx vaikuttaa lievästi tympääntyneeltä tutkaillessamme väsymättömästi huoltosillan vimpaimia mahdollisten omituisuuksien varalta, ja ilmoittaa lopulta lähtevänsä takaisin ruokasalille muiden seuraan kun mitään vikoja saati muukalaisia ei nurkistakaan löydy. Mutisen hyväksyvästi, sanon meidänkin tulevan pian ja käännyn takaisin tarkastelemaan astrotahdistimen virtapiirejä. Alxin askelten kaiun vaiennuttua käännyn kuitenkin sinuun päin, vilkaisen ympärilleni ja avaan suuni, puhuen hiljaisella äänellä kuin peläten salakuuntelijoita täälläkin: "Kuule... eh... en tiedä pitäisikö minun luottaa sinuunkaan, mutta jotakin on yritettävä ja tarvitsen epäilemättä apua - tältä kirotulta asemalta on päästävä pois, ennen kuin olemme vainaita kaikki. D-lohkon koneistohuoneessa lähellä hyttisektoreita on hätäkapseleiden keskuslaukaisujärjestelmä, näin sen aamulla. Sitäkin oli vaurioitettu, mutta arvioisin-- uskoisin-- tai ainakin toivon! että varajärjestelmän voisi saada korjattua parissa päivässä... tai nopeamminkin? Se on varmastikin ainoa mahdollisuus päästä täältä pois hengissä! Murhaaja, se vain leikkii kustannuksellamme! Me alamme kohta lynkata toisiamme ja se taatusti vain nauraa! Ei, täältä on päästävä pois! Autatko korjaamaan kapselin?" Silmissäni loistaa taas paniikki, ja hätäinen anomus. "Muille ei voi kertoa! Kapseliin mahtuu viisi, ehkä kuusi. Ei mitenkään kaikkia, ja useampaa kapselia ei voi laukaista ellei yleiskomentopöydän kvarttisilmukkaa saada korjattua - ja siihen meillä ei ole aikaa! Meidän on pidettävä tämä salassa, keksittävä tekosyitä tai jotakin... paljastettava koko juttu vasta kun kaikki on valmista, eikä silloinkaan liian monelle... en tiedä... ehkä oli typerää kertoa sinullekaan, voit olla murhaaja -- en ole mikään sankari, mutta jotain on silti yritettävä! Kun on mahdollisuus, pienikin, ei voi jättää yrittämättä... antaa periksi... Jos et suostu, älä silti kerro muille? Yritän sitten yksin, vaikka toivo on... ... olematon..." Koko kiihkeän vuodatuksen jälkeen seison huojuen paikoillani ja käännän katseeni lattiaan kuin iskua odottaen.

Lothe Haltille sanoi:
Lothelen jää katsomaan Haltia kuunnellen tarkasti hänen jokaista sanaansa. Hänen leukansa näyttää oudon jähmeältä, aivan kuin hän puristaisi hampaitaan yhteen hermostuksissaan. Haltin lopetettua hän laskee kätensä miehen käden päälle ja nyökkää.

Jos se mahdollisuus on, me tartumme siihen. Me pystymme korjaamaan sen... meidän täytyy! Pitää vain pystyä varastamaan aikaa niin etteivät muut huomaa, keksiä tekosyitä... Lothe katsoo hetken mietteliäänä alas tuumien kuinka se tulee onnistumaan. Sitten hän puhuu yrittäen samalla vakuuttaa itseään. Me saamme sen korjattua. Me saamme. Ja pääsemme pois täältä... Kiitos että luotit minuun. Minä luotan sinuun. Nainen hymyilee hieman surumielisesti. Jos... jos murhaaja iskee taas, jos minulle tapahtuu jotain yöllä... pidä huolta hätäkapselista. Korjaa se ja pakene niiden kanssa, joihin luotat. Jos keneenkään voi luottaa... Lothe huokaisee ja yrittää näyttää luottavaiselta. Me selviämme. Me osaamme korjata mitä tahansa, tähtipöly vieköön! Mutta mennään takaisin ennen kuin muut alkavat epäillä, ettei suunnitelmamme mene myttyyn heti alkuunsa.

Halti Lothelle sanoi:
Näytän epäilemättä hyvin helpottuneelta, ja samalla myös... jotenkin ponnekkaalta, päättäväiseltä. Aiempi heikotus näyttää olevan tiessään, ja kaivan taskustani sinne tallettamani kvittenin. "Kyllä, meidän on palattava jo takaisin... Minä..." - pidän puheessani pienen tauon kuin miettien jotakin - "...Kyllä, minä jatkan hätäkapselin korjaamista jos sinulle käy jotakin... ja sinä teet samoin minun kohdallani? Parempi olisi varmaan minun kuolla, sinä olet kokeneempi yleisen mekaniikan alalla... Mutta... emme me kuole. Emme. Korjaamme kapselin. Lähdetään. Täällä tuskin on nyt nähtävää."

2. yö
Uniajan jo lähestyessä kovaa vauhtia hiippailen vielä kenenkään huomaamatta erääseen koneistohuoneeseen ja rukkaan hetken kuumeisesti yhtä poikkeuksellisen monimutkaisen näköistä ohjelmapöytää. Kuuluu vaimeaa surinaa, jota ei seuraa korviahuumaava räjähdys. Huokaan helpottuneena. Se onnistui - kai?

Suojelun kohde: Lothelen

Halti Lothelle sanoi:
Ruokasalin riidat eivät kuulu koneistohuoneisiin, joissa me aherramme todenteolla koettaen korjata kaiken mikä korjattavissa on. Kun on kulunut jo -- tunteja varmaankin (vaikka molempien ajantaju lienee jokseenkin hämärtynyt) tulet taas pyörähtämään mekaniikkakammiossa, jossa minä olen korjaamassa unikammioiden hapensyötön primäärisysteemiä (käytettyäni suuren osan aamupäivästä hätäkapselijärjestelmän korjaamiseen alkaa unikammioilla olla jo kiire). Ollessasi jo kääntymässä takaisin - hakemasi kolmosjakari kädessäsi - huudahdan perääsi, kuitenkin nopeasti vaimentaen puheeni kuiskauksen tasolla: "Hei, kuule... meidän pitäisi varmaan käydä välillä syömässä... ja kuuntelemassa, mitä muut ovat salissa puhuneet..." Vaikenen ja epäröin hetken, mutta jatkan: "Lothelen... luulen että se... luulen että juuri sinut yritettiin surmata viime yönä... Pidä varasi - minä --- anteeksi, minun ei olisi pitänyt... pitänyt kertoa... epäilyksiäni. Ei se mitään auta, unikammiot... eivät auta... HELVETTI!" Loppua kohti puheeni käy kiihtyneemmäksi purkautuen yhtäkkiä kirosanaan, ja samalla paiskaan turhautuneena raskaan delta-avaajan kolisten lattialle. Hetken näyttää, että voisin hajota itkemään epätoivoa, mutta onnistun sentään kokoamaan itseni. "Äh... sinne syömään... Olen pahoillani..."

Lothe Haltille sanoi:
"Minut?!" Lothe kuiskaa kalveten. "Mi- miksi, ja, ja- mikä sitten esti niitä? Ja kuka..?" Hän pyykäisee hiukset pois otsaltaan vapaalla kädellään ja puristaa jakaria käsi vapisten. "...ne yrittävät uudelleen, eikö niin..? Meidän täyttyy päästä pois täältä - ennen kuin..." Lothe vaikenee huokaisten ja laittaa kätensä Haltin olkapäälle yrittäen kuulostaa vakuuttavalta sanoessaan "ei meillä ole mitään hätää", mutta harmaat silmät näyttävät pelokkailta. "...syömään."

3. yö
Kuultuani ruokavarastojen vähyydestä päätän Samoojan, niiden urhean vartijan, olevan se joka tänä yönä voisi ehkä kaivata suojelusta. Korjausten lomassa siis säädän vaivihkaa hänen unikammionsa suojaukset maksimiin. Mieluiten toki suojelisin Lotheleniä, mutta tiedän liiankin hyvin, että vanhat ja häthätää korjatut unikammiot tuskin mitenkään kestäisivät kahta perättäistä yötä maksimisuojauksen energiakenttien ylläpitoa. Jo yksikin yö oli (ja on) riski, mutta se on otettava.

Suojelun kohde: Samooja

4. yö
"Suodatustilaan siirtymiseen aikaa puoli tuntia" ... "Suodatustilaan siirtymiseen aikaa kaksikymmentä minuuttia" ... ""Suodatustilaan siirtymiseen aikaa viisitoista minuuttia"... Viestit kaikuvat hytissäni kun kyyhötän unikammion patjalla. Viimein, kun koneääni kertoo aikaa olevan vain kymmenen minuuttia, sätkähdän toimintaan. Voin olla menettänyt toivoni, mutta muukalaiset ovat raakalaisia murhaajia, jotka eivät sääli uhrejaan. Jos voin pelastaa jonkun kuolemalta heidän käsissään, se on velvollisuuteni, velvollisuuteni jota epätoivokaan ei saa estää. Kuolematkin ovat erilaisia, kuolla voi hitaasti tai nopeasti, tuskallisesti tai kivutta. Parempi nappi otsassa kuin suolet pellolla niinkuin... niinkuin Myyllä. Kiirehdin koneistohuoneeseen törmäten matkalla Ereinioniin. Kun viimein olen huoneessa, tajuan etten tiedä ketä suojella. Lothelen on asemalla ainoa, johon voin luottaa. Vaikkei hän tuntisikaan enää minua, minä... tunnen hänet. Mutta häntä en voi enää suojella, ketä siis? Ketä vastaan muukalaiset voisivat hyökätä? Viimeksi kuoli vaaraton Myy... ehkä seuraava kohde olisi joku yhtä viaton? Lilli? Parempaakaan valintaa tuskin osaan tehdä. Teen tarvittavat kytkennät ja ohjelmoinnit, ja juoksen takaisin unikammiooni juuri täpärästi ajoissa, aikaa jää yli tuskin puoltakaan minuuttia. Olen nähnyt suodatustilassa unikammion ulkopuolelle jääneitä... se ei ole kuolema jota kaipaisin.

Suojelun kohde: Lilith Evoly

Halti Lothelle sanoi:
"Pillerit... Otin ne... kaikki. Eilenillalla unikammiossa. Aioin kuolla... mutta ei niistä siihen ollut, heräsin vain oksentaen... Ehkä hyvä niin, jotenkin se selvitti päätäni. Nyt en halua kuolla, vaikken yhäkään käsitä kuinka voisimme onnistua voittamaan ne... muukalaiset. Mutta kai meidän on yritettävä? Emmekä... emmekä ole ainoat - joku tai jokin on viime yönä suojellut meitä, siitä olen varma. Olisi... olisi tarvinnut katkaista enää vain pari johtoa kammiostasi... etkä olisi herännyt koskaan. Jokin on estänyt muukalaisia toimimasta. Ja se... se on rohkaiseva ajatus!"

Olen pitkään hiljaa, mutta hiljaa tavalla joka vihjaa etten aio vaieta, puntaroin vain tarkoin mitä minun tulisi sanoa. Kun jatkan, kuiskaukseni on niin vaimea kuin vain pystyn; vaimea ja kiihkeä:

"Minä... Minä luotan sinuun. Tunnen sinut, vaikket sinä tuntisikaan enää minua. En... kestä tätä kaikkea yksin, en ole vahva - niin kuin sinä. Minun on kerrottava sinulle salaisuus, jonka vastuu on painanut mieltäni." Vaikenen taas, mutta nyt vain vetääkseni henkeä: "Unikammiot... ne eivät ole täysin suojattomia. Sellaisen voi suojata muukalaisilta. Sen ympärille voi ladata niin vahvan energiakentän, ettei sitä kykene läpäisemään... mutta energiaa ei asemalla riitä kuin yhden kammion suojaamiseen. Vain yhden yötä kohden, eikä samaa kammiota voi suojata useampaa yötä peräkkäin, sillä se särkisi miltei varmuudella kammion kokonaan. Minä olen... olen tehnyt sen joka yö, suojannut yhden kammion. Ei se ole paljon... ei tarpeeksi! - mutta enempään en pysty. Se... mutta en ole uskaltanut paljastaa kenellekään. Se on hirveää, olla yksin vastuussa! Miksen suojannut Myyn hyttiä Samoojan sijaan? Miksi! Jos- jos minä en olisi epäonnistunut..." Enempää en pysty sanomaan, vaan sorrun taas nyyhkyttämään käytävän pieneen varjoisaan syvennykseen, johon pysähdyimme puhumaan.

Lothe Haltille sanoi:
Lothelenin silmät laajenevat järkytyksestä Haltin vastatessa hänen kysymykseensä. Voi Halti... et sinä saa kuolla... mitä minulle sitten tapahtuisi? Lothe hymyilee surullisesti ja -kumma kyllä- halaa Haltia lyhyesti. Haltin jatkaessa hän nyökkää, mutta antaa miehen löytää kaikki sanat jotka hän haluaa sanoa.

Lopulta Lothe seisoo hetken paikoillaan hämmästyneenä ja tarttuu sitten miestä hellästi olkapäistä tukeakseen tätä kuiskaillen hiljaa mutta kiihkeästi. Älä, älä sure... voiko tämä olla totta?! Sinähän, sinähän olet saattanut pelastaa henkiä! Ehkä viime yönä kukaan ei kuollut sinun ansiostasi. Mutta... täällä täytyy olla jotain muutakin... minun oveni, Erestorin unikammio, jokin muukin pidättelee niitä. Ne saattoivat epäonnistua viime yönä, mutta kaukana se ei ollut... Mutta koska ne epäonnistuivat, meillä on edes hieman toivoa. Sen toivon ansiosta minä olen yhä tässä ja voin vain toivoa, rukoilla, että herään vielä huomenaamunakin ja sinä olet oven toisella puolella, jos en saa sitä itse auki. Hetkeksi Lothe vaikenee, mutta vain hetkeksi, jonka aikana hän varmistaa ettei kukaan muu voi kuulla hänen kuiskaustaan. Hänen silmissään on yhä häivähdys hämmästyksestä. Älä kanna syyllisyyttä. Oletko jo päättänyt, kenen unikammion suojaat ensi yönä? Mitä päätätkin ja mitä tapahtuukin, älä syytä itseäsi... Yritä jaksaa. Sinulla on suuri valta. Minä... minä saatan vaikuttaa vahvalta, mutta minä en voi tehdä mitään suojellakseni muita, paitsi korjata vahinkoja... Minä olen pelkkä mekaanikko, en enempää. Mutta jos voin auttaa sinua, olla sinun tukenasi, vahvuutenasi, niin teen sen mielelläni. Halti... minä luotan sinuun. Täysin. Muihin en uskalla luottaa. Lothe hymähtää ja kuiskaa vielä, niin hiljaa että hän kuulee sen itsekin vain juuri ja juuri, hymyillen rohkaisevasti. Korjataan se hätäkapseli ja painutaan pois koko aurinkokunnasta.

Halti Lothelle sanoi:
"Minä--" aloitan, mutta juuri silloin käytävästä kaikuvat askeleet. Ehdin hädin tuskin pyyhkiä tuoreet kyyneleet paidanhihoihini kun tulija jo kääntyy kulman takaa näkösälle. "Myöhemmin!" kuiskaan vielä hätäisesti sinulle ja käännyn sitten tervehtimään Erestoria, yrittäen parhaani mukaan koota itseni ja teeskennellä normaalia.

...

Lothe Haltille sanoi:
Halusin puhua kanssasi vielä kahden kesken, Lothe sanoo huoltosillalla, kun kukaan muu ei voi kuulla. Papa Legba- biandroidi, voi xeromaatti sentään! Kuka olisi voinut arvata..? En- en oikein tiedä mitä ajatella siitä... tästä kaikesta. Sinä... sinun pitää kai hoitaa se suojaus? Minä ajattelin vielä käydä katsomassa hätäkapselia, kokeilla jos saisin tehtyä jotain fyrosergentille. Että sitten ei olisi sitä hommaa huomiselle. Jokin äänensävyssä on hieman rauhatonta, aivan kuin nainen ei olisi vielä aivan tasoittunut Papa Legban oikean olemuksen näkemisestä.

Halti Lothelle sanoi:
"Tosiaan... bioandroidi... melkoisen uskomatonta! Mutta... en tiedä. Parempi kuitenkin näin, kuin että joku... ihminen olisi kuollut. Viaton... En todellakaan tiedä. Näyttää yhä varmemmalta, että-- että meillä ei ole mitään toivoa muukalaisia vastaan. Mutta... mutta jostain syystä - ehkä olen jo toivon tuolla puolen - se ei enää saa minua valtaansa... meidän on yritettävä - on! Ehkei muukalaisia ole montaa... ehkä kaikki loppuu jos saamme yhden kiinni, muut pakenevat... Toivotaan. Ja.... ja onhan tässä jotain hyvääkin... minulla ei ole-- ole vuosiin ollut ketään johon todella luottaa, jotakuta joka ehkä... ehkä ymmärtää. Ehkä se korvaa kaiken muun..."

Menen niin hämilleni, etten hetkeen saa sanottua mitään.

"Mutta nyt minun pitää tosiaan ohjelmoida unikammiosuojaus... kunpa voisin opettaa tämän sinulle, mutta matriisi on niin monimutkainen, ei ole aikaa. Jos-- jos kuolen, kukaan ei voi jatkaa kammioiden suojausta..."

Lothe Haltille sanoi:
Sitten on parasta että et kuole, Lothe hymähtää surullisesti. En tiedä mitä tekisin, jos niin kävisi. Mutta ehkä meillä on onni puolellamme tänäkin yönä. Kyllä me... kyllä me selviämme.

Lothe pitää pienen tauon katsellen helluinilaisen kasvonpiirteitä ja hymyilee sitten hieman. Tuntuu niin hyvältä, kun on joku joka... johon voi luottaa. Samalla pieni kyynel putoaa naisen poskelle, mutta hän pyyhkäisee sen hihallaan pois melkein vihaisesti. Tee... tee valintasi hyvin. Hyvää yötä, onni... myötä. Lothe lausuu vanhan yallavilaisen sanonnan.

5. yö
Tuijotan pitkään mekaniikkaa edessäni, katse tyhjänä, ja mietin valintaani. Ihmistuntemukseni on olematonta, sen ovat päivittäiset äänestykset jo aivan liian hyvin osoittaneet. Miksi onnistuisin sen paremmin öisinkään? Lothelenia lukuunottamatta kuka tahansa voisi minun nähdäkseni olla muukalainen, Lothelen mukaan lukien kuka tahansa voisi olla tulevan yön uhri. Kenen unikammioon siis asettaisin suojauksen? Lopulta teen päätökseni, epävarmana mutta parempaakaan vaihtoehtoa keksimättä. Olen ainakin yrittänyt tehdä oman osani...

Suojelun kohde: Douv

Lothe Haltille sanoi:
Hei, mikä hätänä? Lothe kysyy tavatessaan Haltin käytävällä. Hän tarttuu kevyesti unikammiomekaanikon käsivarteen ja katsoo miestä kysyvästi, vaikka hänenkin kasvoissaan on selvää kireyttä, tai ainakin levottomuutta. Tekniikantajusi taisi pelastaa meidät viime yönä. Ainakin vielä tänään kaikki ovat hengissä, ei kai- meillä ole- mitään hätää..? Ääni katkeilee ja lopulta häipyy pois. Hetken hän katsoo pois purren huultaan ja sitten kääntyy taas katsomaan toista kysyvästi.

- tähän en ehtinyt vastata, joten voitaneen olettaa Haltin vain mumisseen jotain epämääräistä ja epäinformatiivista. [22]

6. yö
Suojelun kohde: Juspe

Ja kyllä, Halti on tylsä. Mutta kun en jaksanut miettiä mitään eksoottisempaa suojeltavaa. Tosiasiassa Juspe ja Samooja ovat toki muukalaisia, mutta minkäs tekee.



Ja tähän onkin sitten hyvä lopettaa :p Toivottavasti kronologia ei pettänyt.
 
Capsin viestit rotalle: vessanpönttöön vai ei?

Caps sanoi:
Caps löytää Tikin vihdoin Ereinionin huoneesta kuorsaamassa vatsa täynnä dieettisuklaata ja kenttämuonaa. Hän tökkii sen hereille varovasti.

<i>"En tiedä onko Juspe tai Alx saanut tilaisuutta puhua kanssasi tänään. Annoin heille tehtäväksi keskustella kanssasi. No, jokatapauksessa: Olen telepaatikko. Tiedän, että et ole muuttuja, sillä näin sinusta unta viime yönä. Tiedän myös, että Ereinion, douv ja Samooja eivät ole muuttujia - douv on palkkamurhaaja ja Samooja nekromantikko. Sinä puolestasi olet dementikko, mistä et varmaankaan itse ollut tietoinen. Lisäksi uskalsin paljastaa kykyni ja viattomien nimet Alxille ja Juspelle, sillä he äänestivät molemmat Lilliä eilen. Toivon, että en ole tehnyt virhearviointia. Alx kertoi olevansa androidi, Juspesta kumpikaan ei sanonut mitään. En silti ehkä epäilisi häntä ensimmäisenä, sillä hän aloitti äänestyksen Lilliä vastaan.
Joten tiedät nyt, keitä ei ainakaan kannata äänestää. Tietysti on mahdollista, että joku heistä on muuttunut muukalaiseksi sen jälkeen, kun olen nähnyt heistä unta, mutta toivotaan, että näin onnettomasti ei ole käynyt.
Muut tietävät sinun olevan viaton. Käytämme puhuessamme seuraavia koodeja, jotta meidän ei tarvitse kuiskia: Kun tiedän jonkun olevan muukalainen, sanon "Taidanpa epäillä X:ää". (T-E niinkuin TElepaatikko). Jos tiedän jonkun olevan viaton, sanon "Täysin epätodennäköistä (että X on syyllinen)". Jos tahdotte tietää jostain henkilöstä, sanotte "Tahtoisin ehdottaa (että X vie roskat tms)".
Meillä on käsittääkseni 4 epäiltävää: Erestor, Hatha, Lothe ja Ninde. Toivokaamme, että osumme tänäänkin oikeaan..." </i>

Sitten Caps vaikenee ja kuuntelee kerrankin, mitä rotalla on sanottavana.

Sitten Caps sanoi:
Noniin, me pelattiin Ereinionin kanssa täysin päällekäin ja olet kauniisti pussissa. Saat itse päättää roikutko hännästä kiinni jossain vai olitko nukahtanut Ereinionin hyttiin vai mitä sulla on käynyt...

Ja vielä Caps sanoi:
No niin. Pahoittelen jo etukäteen, mutta oman uskottavuuteni takia minun on pakko tehdä tämä. Lupasin nimittäin löylyttää sinut puheidesi takia. Mutta tiedän, että jätevesisäiliöstä pääsee kiipeämään pois, joten pärjäät kyllä varmasti...

Sanottuaan tämän Caps nappaa rotan mukaansa ja vetää sen alas wc-pöntöstä vino hymy huulillaan. Sitten hän palaa ruokasaliin.

Rotta ei kyllä tiennyt enää itsekään missä hän oli, pöntössä, vapaana vai kahleissa. Mutta eihän se raukka muutenkaan ollut kovin hyvin selvillä olemassaolonsa tasosta. Ja kuultuaan olevansa dementikko se meni vielä pahemmin sekaisin, itse asiassa se alkoi toivoa, että muukalaiset surmaisivat sen eivätkä arvokasta telepaatikkoa - olisihan sillä ollut kuitenkin vielä ylimääräinen päivä jäljellä.
 
douvilta jäi yksi keskustelu Ereinionin kanssa kirjaamatta, tämä menee kolmannen päivän iltaan, siis sen jälkeen, kun douv on sanonut saaneensa Capsin viattomuudesta tiedon telepeetilta, mutta ennen Capsin, douvin ja Ereinionin kolmen hengen keskustelua. Olen varsin ylpeä upseerini seuraavassa osoittamista amatöörisalapoliisin taidoista. :p

Ereinion sanoi:
Erottuaan Capsista douv huomaa Ereinionin harppovan nopein askelin häntä kohden. Endorilainen näyttää nyt aidosti vihaiselta, ja varmistettuaan, että kukaan ei näe, hän nappaa taas douvia rinnuksista ja työntää tämän sisään lähimmästä ovesta - se sattuu olemaan siivouskomero.
Kun mina sanoon, etten pida siita, etta minua pidetaan pilkä-kananii, niin mina muos tar-koitan sitaa, upseeri sähisee. Sina valektelit minul-leiltapai-vallaa Capsista, ja tiedat sen itsekiin. Tai sil-tavaralta, ettet tieda, niin mina kerron, mika ta-rinassasii menii vikaan.
Mi-naen tieda paljoa te-lepaateista, mutta sen tiedan, et-taeidan lak-jojensa kaut-toon aarimmaisen raskasta, eika kukaan tee si-tauvikseen. Lisaksi se vie niin paljon voimia, etta te-lepaatti voi kauttaa ku-kujaan vain kerran vuo-rokaudessaa. Anen tautuu tekda se rau-aliisessaum-paristossa, joka tallaisel-laasemalla tarkoittaa kau-tannossau-nikammiotaa. Jo-koummarrat on-gelmasi?
Te-lepaattiei var-masti kauttanut lakjojaan viela siina vai-eessa, kun kukaan ei vie-laollut kuollut, ei! Sik-siensimmainen kerta, kunan teki sitaa, oli seuo, jona ketaan ei kuollut, senillan jalkeen, kun altia ta-pettiin. Sina kerroit minulle seu-raavanail-tanaa, etta Capsoli vi-atoon. Mutta siina vaieessa te-lepaat-tiei viela voinut tietaa seka sinun kukuasi etta Capsin viattomuutta, sillaan oli voinut kauttaa kukuaan vasta ukden kerran! Joten, sinaet voinut saada tietoa Capsin vi-attomuudesta muuta kuin anelta itseltaan, jolloinan on te-lepaattii, tai sitteen oleet seitsee. Tai sitteen valekteleet Capsistaa, jokaa tarkoittaa, etta te molemmat olettee muuttujiaa.
Si-naolet nut to-dellaa paassaa valikadessaa, tiedatkosen? Joset vie-laole sanonut te-lepaattipo-mollesii, ettaanen on suu-taaottaa tanauona selvaa mi-nustaa, niin teese nut. Valittomastii. Josolet itsee te-lepaattii, ummarrat varmastii tutkiaa minuaa, eikoo. Joten, sina tai Caps kerrotte nut minullee uomenaamunaa kaiken mita tiedattee, tai muuten mina kerron mi-taolen teistaa saanut selvillee.
Ja siltaa va-raltaa, ettaolet-tee muuttujiaa, niin mi-nuaaon ian turaa urittaa tappaa sa-laisuutenne sai-luttaaksennee. Ruo-kavarastossaaon lappuu, jossaa kerrotaan tie-tamaniiasiaat. Se loudetaan siel-taauomenaamullaa, ja kaikki saavat sel-villeevait-teennee, joteen mi-nuaaon tu-raaurittaa tappaa, ettekaa te sii-naaonnistuisikaan. Ainut makdol-lisuutenne sailuttaa sa-laisuutenneeon see, etta mi-naaen sen lapun uomenaamunaa, jonkaa jalkeen te kerrottee minullee kaikeen. Muussa ta-pauksessaa pal-jastuttee jo-katapauksessaa, olittepaa sitteen te-lepaattii ka-vereineen tai muu-kalaisiaa. On-kooasiaa selvaa?

douv sanoi:
Douv kiskoo Ereinionin käden irti.

"Sinun ei tarvitse odottaa huomisaamuun. Olen kyllästynyt vainoamiseesi. En kertonut kaikkea minkä tiedän, myönnän. Se olisi ollut hölmöä. En luottanut sinuun. Enkä luota täysin vieläkään. Tuo kertomuksesi lapusta kuitenkin saa minut uskomaan että olet sittenkin ehkä vain endorilainen - et muu muukalainen. Kirotut kaikkien mahtien kautta sekä minä että sinä, jos tästä päätöksestäni koituu jotain pahaa Capsille tai kenellekään, mutta hyvä on. Caps on näkijä. Hän tunnisti minut, lahjastani - jos sitä lahjaksi voi kutsua - puhuin totta. Toivon että hän on saanut lisää selville, mutta hän ei ole kertonut minulle. Ymmärrän kyllä miksi - ehkä hän näki myös että vuotaisin salaisuuden. Toivottavasti olet nyt tyytyväinen?"

Ereinion sanoi:
Uva niin, Ereinion toteaa rauhallisemmin. Suosittelisin sii-tauolimatta, etta Caps todistaisi lakjansa minulle ker-tomalla minun makdollisis-taerituisku-vuistanii -taii niiden puut-teistaa. Mi-naeen tee mitaan antaa vastaan, enaanestaa enka tapaan-tauollaa, kunen muu-kalaineen olee, joteen aneen pitaisii sen takiaa kullaa vaitelleen tajutaa, etta minuun voi luottaa. Anen olisii kui-tenkiin suutaa kertoaa viimeuon ja tu-levistaavain-noistaaai-nakiin sinullee, sillaa muuteen ne saattavaat jaa-daaneen tietoonsaa, jos muu-kalaiseet saavat aneet. Mielellaan kuulisin ne muos anel-taaitseltaan, muttaa josan eialua var-mistuavi-attomuudestanii, niin o-mapaaon a-siansaa.
Nopeasti komeron raosta vilkaistuaan endorilainen toteaa reitin selväksi ja lähtee pois mutisten Kaksii lienee selvillaa, jaljel-la siis uksitoistaa...

Heti tämän jälkeen Halti törmää upseeriin käytävällä:

Haltiamieli sanoi:
Kävellessäsi kohti hyttiäsi kaikuu käytävässä koneäänen tiedotus: "Suodatustilaan siirtymiseen aikaa viisi minuuttia. Kaikkia pyydetään siirtymään viipymättä unikammioihinsa. Hätätilanteessa hakeudu jollekin aseman seitsemästä sinisten merkkivalojen ilmaisemasta EMRG-pisteestä ja painele koodi 112, joka antaa Sinulle viisikymmentäkaksi sekuntia--" käännyt mutkasta ja kohtaat vastaasi kävelevän - kiireellä, tai siltä näyttää - Haltin. Mies selvästi säikähtää tavatessaan vielä jonkun liikkeellä ja sopertaa: "Hh.. hei... luulin että olisin... viimeinen valvoja. Ehm... ajattelin vielä tarkistaa että onhan... unikammiojärjestelmä kunnossa... ruokasalilta vasta tulossa, eh?" Hän mutisee vielä jotain, muttet saa siitä selvää. Sitten hän koettaa jatkaa matkaansa ohitsesi.

Ereinion sanoi:
Jo-takinasiaa? Ereinion kysyy eleettömään tyyliinsä. An-taatulla vaan. Mutta nopeastii, aluan ek-tiauttiiniia-joissaa.

Haltiamieli sanoi:
"Ee-ei... ei. Ei minulla mitään... asiaa. Kunhan säikähdin sinua, ymmärrät varmaan sen.. ymmärrät, niin. En viivytä enempää, molempien on parempi ehtiä hytteihin ajoissa.. emmehän ole mitään muukalaisia, eh..."

[ja nyt katsomaan Fahrenheit 451:tä kiireellä :D]

Ajattelin käydä koko pelin läpi omasta näkökulmastani paremmalla ajalla. Tässä vaiheessa vain todettakoon, että mikäli olisin selvinnyt hengissä kohtaloksi koituneesta yöstä, olisi Ninden ja Erestorin unikammioon ilmestynyt seuraavana iltana lappu, jossa upseeri olisi kertonut vaihtaneensa puolta, ja osoitukseksi hyväntahtoisuudestaan paljastanut, että douv on telepaatti. :twisted: Sitten se yö olisi selvitty rauhassa, ja kaiken järjen mukaan sen jälkeen homma olisikin ollut selvä, tai ainakin douvilta hengissä selvinneestä tyypistä oltaisiin selvitty äänestyksessä. Kyllä, Ereinion pelasi vain omaan pussiinsa.
Jään mielenkiinnolla odottamaan ainakin Ninden ja Erestorin puheenvuoroja.

P.S. Ihan epistä! Haltilla toista kertaa sankarin rooli, Juspe nautti toista kertaa koskemattomuutta, ja minä, minä olen toista kertaa aivan tavallinen nyypiö! Peejiit, vihaan teitä iäisesti! ;)
 
Paljonkos pidetään väliä ennen seuraavaa peliä? Kuinka paljon aikaa loppuun asti selvinneet tarvitsevat toipuakseen? Ensi kuun alkuun saakka?

Sinällään harmi, ettei muukalaisilla ollut omaa teletappia, joka olisi voinut perustaa varjoringin. Nyt muksujen kontaktit viattomiin rajoittuivat joihinkin onnettomuudekseen heihin luottaneisiin kuten Haltiin. Mutta jos tosiaan muilla foorumeilla tällaiset pelit päättyvät yleensä pahisten voittoon, niin ei heillä mitään ylimääräistä etua tarvitsekaan olla.

Muksut ovat olleet aika hiljaa. Oliko heillä kehitettynä historiaa omille hahmoilleen? Olisi kiva kuulla Saltribartsin laillisista asukkaista ja heidän kulttuuristaan.
 
Riippuu varmaan pitkälti siitä, että kuka käy vetämään ja millaista peliä. Mikäli esimerkiksi siihen vapaamuotoiseen ropeen päädytään (Jossa voisin teoriassa toimia pj:na Tixin kera, mutta katsellaan sitä sekä muiden kiinnostusta sekä peliä ylipäätään vasta tuonnempana. Ymmärtääkseni muitakin kiinnostuneita pelinjohtajan vakanssista on ja Tix saattaa hyvinkin tahtoa taukoa), veikkaan että pelkästään pelinjohto tarvitsee tietyn ajan sumpliakseen asioita eteenpäin ja tehdäkseen asiat keskenään selviksi. Pelaajista nyt sitten puhumattakaan :)
 
Juu, ehkä hyvä odotella nyt hetken aikaa ja katsoa uutta sitten vaikka lähempänä joulukuuta niin menee joulukin kivasti miettien peliä. :p
 
Joo, pidetään vähän taukoa, kyllä tällainen kiivas juonittelu vie energiaa. Joskus marraskuun lopulla tai joulukuun alussa voisi olla hyvä riippuu tietenkin pelinjohdosta ja kaikesta sellaisesta.
Milloin pelataan se Harry Potter - peli? :wink:
 
Mietin sitä tylypahkailua Haltin viestejä lukiessani. Jos hänestä olisi jäänyt haamu jäljelle, niin sen olisi pitänyt vain kerran parkaista jotta "Ninde petti minut!" ja peli olisi ollut Ninden kohdalta selvä. Ja Ereinion olisi synkästi tuijottanut liittolaisiaan, jotka eivät suojelleet häntä vaikka tiesivät viattomaksi. Ehkä on parempi, että kuolleet pysyvät kuolleina.

Muuten kiinnostaisi pelata Tylypahkassa - jos jotkut muut vain tekevät raskaat suunnittelu- ja pelinohjaustyöt, kuinkas muuten. Minusta ei kannattaisi pelata kirjojen hahmoilla jo pelkästään siksi että kaikki haluaisivat olla päähyviksiä tai -pahiksia. Päähahmot voisivat olla pelinjohtajien johdateltavissa kutomassa pääjuonta, jonka sivupyörteinä pelihahmot olisivat.

Mutta pelinjohtajistahan viime kädessä riippuu mitä pelataan ja miten. Vastuun tasapainoksi täytyy olla valtaa tai hommasta menee maku.
 
Ereinion sanoi:
P.S. Ihan epistä! Haltilla toista kertaa sankarin rooli
Ehkä rooli, muttei kyllä teot. Minähän en ole kummassakaan pelissä onnistunut pelastamaan yhden yhtä henkeä yöaikaan :p

Ja minäkin olen sitten kenties taistelemassa seuraavasta pelinjohtajuudesta, kun sen aika koittaa ;)
 
Minä haluaisin kyllä nähdä Ereinionin pitämän pelin. Mutta mennäänpä itse asiaan, Vehka, mahtava foorumirope-expertti (no joo) heittää pari huomiota vapaamman kaavan pelistä.

1) Se kannattaa kyllä sitten hoitaa vuoroilla. Jos vuoroja ei ole, vähääkään enemmän suunniteltu tarina riistäytyy käsistä, jos vaikka joku pelaaja ei ehdi koneelle pariin päivään. Tietenkin vuorot hidastavat peliä, mutta ne myös tasapainottavat pelaajien asemia. Ainoa ongelma vuoroissa on se, että hahmojen välinen vuorovaikutuskin vaikeutuu toisten vuorojen ollessa välissä.

2) Pelaajien määrä ei voi olla yhtä suuri kuni kaavoitetussa pelissä. Ihan vain siksi, että pelissä menee sekavaksi eikä vähänkään valmiimpaan juoneen saa mahdutettua miljoonaa hahmoa. Tietenkin myös eteneminen on sitä hitaampaa, mitä enemmän pelaajia on.

3) PJ:n juonenkuljetus ja pelaajien omat koukerot. Vapaamuotoisemmassa pelissä on jo alussa hyvä sopia, mikä on sallittua ja mikä ei, eli kuinka paljon pelaajilla on valtuuksia tehdä pelinjohdolta kysymättä.
 
Minä haluaisin kyllä nähdä Ereinionin pitämän pelin.
:? Mistä moinen luottamuksenosoitus? Enhän minä ole missään vaiheessa ilmoittanut kiinnostustani moiseen. No, ihan Vehkan mieliksi, voisihan tuo toki olla jännää.
Minua kyllä kutkuttaisi pelata mukana tuollaisessa vapaassa pelissä, ja sellaista en edes uskaltaisi ruveta johtamaan. Mutta kieltämättä pikkaisen monimutkaistetumpi versio näistä tähän mennessä nähdyistä voisi olla ihan mielenkiintoinen. Parilla lisäyksellä uskoisin luonteen muuttavan ihan kokonaan. Tällaisia voisivat olla vaikkapa:
- Pelissä on mukana kaksi tappokykyistä osapuolta, jotka pelaavat ensisijaisesti toisiaan ja vasta sitten tavan kansaa vastaan. (Esimerkiksi siis kolme muukalaista, kolme usvajaista ja x "hyvistä")
- Vankila: Jos päivä-äänestyksessä kukaan ei saa yli puolta annetuista äänistä, häntä ei tapeta, vaan laitetaan vankilaan. Vankilassa oleva pelaaja ei voi puuttua pelin kulkuun mitenkään, mutta yöllä pahikset voivat uuden tapon sijasta vapauttaa vangin vankilasta. Tätä ei toki kannata tehdä, jos vankilassa on ainoastaan yksi hahmo, sillä silloinhan tämä paljastuu automaattisesti syylliseksi.
- Telepaatti on aika vahva hahmo, ja molemmat pelit ovat tähän mennessä ratkenneet, kun hän on saanut kerättyä ympärilleen riittävästi väkeä. Vaihtoehdoksi voisi ottaa poliisihahmon, joka kykenee ainoastaan ottamaan selville, onko kyseessä syyllinen vai ei. Vastapainoksi poliiseja voi olla useampia.
Tuollainen ympäristö sopisi joko ihan perinteiseen mafia-aiheseen Sisiliassa, tai sitten Miccohin (?) esittämään Villi Länsi -ideaan. Kieltämättä olisi ihan jännää kokeilla PJ:n roolia, jos joku toinen tulisi kaveriksi. Mutta otetaanko nyt seuraavaksi something completely different vai edelleen tällaista sovinnaisempaa?
P.S. Koska minun on pakko päästä joka tapauksessa mukaan peliin (tunnustan, olen addikti), niin voidaanko seuraava peli aloittaa mahd. pian, vaikka silloin marraskuun alussa, jooko? :angel: (tuo saa kelvata, kun sellaista kauriinkatsehymiötä ei näytä olevan) Joululomalla kun tuskin ehdin pelaamaan kuitenkaan...
 
Juu. Kun tutkittiin Haltin tiedostoja Vesilahtimiitissä, niin hän oli suunnitellut salaa sellaista peliä kuin Usvajaisten kylä: Miccohin paluu. Se käy ainakin minulle, mutta olisin kiinnostunut myös länkkäripelistä/mafiapelistä tai sitten jostain vapaamuotoisemmasta. (Tosin Miccohin paluustakin saisi varmaan tehtyä vapaamuotoisemman version.) [22]
 
Eilen illalla tuli mieleen, että joku peli voisi olla myös noitavaino tyyppinen.

Eletään synkällä keski-ajalla. Yksinäistä metsän keskellä eristyksissä olevaa kylää piinaavat noidat. Joka yö noidat loitsivat yhden kylän asukkaan hengiltä. Vastapainoksi kyläläiset polttavat päivällä noidaksi epäillyn roviolla.
:D
 
Juu!!!
Uusi peli!!!
Olisin oikein oikein oikein mielelläni mukana jos vaan päästettäisiin, ei ole vielä edes oikein ehtinyt kieroilemaan kun hahmo on jo listitty. Mafia-juttu vois olla aika vinkeä, italia tarjoaa niin mahtavia stereotyyppisiä hahmoja niinkun joku pastaa vääntävä parisataakiloinen mamma tai sitten semmoiset espresso-vaarit jotka vaan pelailee jotain lautapelejä, polttaa tupakkaa tai parantaa maailmaa. Mutta juu, mikä tahansa olisi kivaa!
 
Ylös