G
Guest
Vieras
Tix sanoi:Erityisesti suosikkejani lukea olivat douv, Alx, Samooja ja Caps, mutta myös muiden viestit tekivät monesti päivästäni paremman.
Pitäisikö tästä päätellä jotain? :wink:
Tix, suurkiitokset viestistä, joka päätti roolipelin minun kohdallani. Teit muuntautujan kuolemasta juuri sellaisen, mitä toivoin. Samoin olin otettu tuosta Capsin univiestistä, se oli todellakin minun hahmoni, se. Kiitos.
Voi paukura, tehän olette olleet nerokkaita kaiken maailman koodienne kanssa. Ja kaikki nuo keskustelutilanteetkin olen ohittanut ihan liian kevyesti. Minä muuten kiinnitin huomiota en-nyt-muista-kenen sanoihin "taidan epäillä", kuulosti yhtä kevyeltä kuin "taidanpa keittää kahvit" ja jokin sanamuodossa oli kummallinen. En kuitenkaan tajunnut miettiä sanojen merkitystä tarkemmin, enkä varmaan olisi siitä mitään selville saanutkaan.
Halti oli kyllä fiksuuden huippu kun luotti henkensä muuntautujaan. Pisteet annan myös jääkärillemme, joka vietti kaksi(ko?) yötä muukalaisen kanssa. Sitä se ammattitaito on.
Veikkaampa, että ellei telepaatikon tietolähdettä huomioida, tiesin pelihahmoista eniten: kolme muksua ja luopion, Haltin hahmon ja Hathaldirin kuollessa hänenkin hahmonsa. Lisäksi oli vahvoja epäilyksiä. Eivätpä kuitenkaan auttaneet.
Tässä tulee vielä hahmokuvausta... Siinä ei ole tietenkään kaikkea, mutta osa. Hmm, niin ja muukalaisten yksityisviestikeskustelut ovat aika sähellystä, niistä ei kannata liikaa odottaa.
Len, saltribartslainen
Lenin oikea nimi ei tietystikään ole Len. Tämän nimen hän kuitenkin ironisesti antoi itselleen vallattuaan Lothelenin ruumiin. Naista kutsuttiin Lotheksi, ja Len oli hänen varjopuolensa.
Len oli yksi niistä kolmesta, jotka pitkän muodonmuutossarjan avulla onnistuivat tunkeutumaan sisälle asemaan. Hän ei ollut heistä ensimmäinen, mutta onnistui siinä muiden yhteyden avulla. Len valittiin joukkoon siksi, että hän oli erityisen lahjakas lukemaan eri olentojen mieliä ja rakentamaan heidän persoonallisuutensa itseensä, minkä seurauksena hän pystyi päättelemään henkilön aiempien motiivien lisäksi tulevaisuuden käyttäytymismallit –toisinaan sellaisetkin, joista henkilöllä itsellään ei olisi hajuakaan.
Len olisi halunnut tappaa kaikki jo ensimmäisenä yönä. Hän kuitenkin nautti juonittelusta ja omien kykyjensä esittelystä, joten hän hillitsi tappohimonsa ja valitsi henkilön, joksi muuntautuisi.
Lothelenin valinta ei johtunut tippaakaan naisen asemasta aluksella tai hänen persoonallisuudestaan. Len valitsi naisen yksinkertaisesti tämän ulkonäön takia. Lothelenilla oli piirteitä, jotka olivat ominaisia Lenin muuntautumiselle –toisin sanoen hänen oli helpompi muuntautua avaruusmekaanikoksi kuin keneksi tahansa muuksi aluksella.
Len piti Lothelenia hengissä, kunnes oli tämän ruumiin lisäksi omaksunut naisen puhetavan ja muistin. Avaruusmekaanikon kuolema ei ollut tuskaton, mutta Lenillä ei ollut aikaa kiduttaa tätä enempää, sillä yö oli liian lyhyt kaikkeen, mitä oli tehtävänä.
Lothelenilta Len oli saanut suunnattoman määrän tietoa aluksen mekaniikasta. Aadan ja Tixin kammion peukaloimisen jälkeen hän repi johdot niin epäammattimaisesti kuin pystyi ja nauroi itsekseen. Mielessään hän pystyi tuntemaan, miten avaruusmekaanikko olisi reagoinut hänen töihinsä.
Vaikka Len toimi yhteistyössä kahden toverinsa kanssa, hän oli itsekäs ja toimi oman päänsä mukaan. Hän oli riskinottaja, joka sekä laskelmoi että heittäytyi hetkeen. Päivisin hän kulki suuntaan, johon Lothelenin mieli osoitti, mutta öisin hän päästi kylmäverisyytensä valloilleen. Lenin heikkous olikin hänen itsenäisyytensä. Osan tiedoistaan hän paljasti tovereilleen vain vastahakoisesti. Lisäksi, vaikka hänen muodonmuutoksensa oli täydellinen, hänellä oli ongelmia lämmöntasauksensa kanssa, sillä hän oli luonnostaan paljon ihmiskehoa kylmempi. Hän pystyi kuitenkin purkamaan hyytävyytensä, sillä monilla ihmisillä on luonnostaan kylmät kädet. Kalpeat kasvotkin olivat seurausta tästä ongelmasta.
Len ei halunnut luoda kontakteja kehenkään. Hän oli tullut tappamaan kaikki, ja kontaktit olisivat vain vaikeuttaneet tehtävän suorittamista, sillä vaikka Len kykenikin raakoihin murhiin, hänellä oli inhimillisiäkin piirteitä. Hän ei olisi voinut tappaa tovereitaan ja tappoi yölläkin mielellään niitä, joihin hänellä ei ollut minkäänlaista sidettä.
Len joutui kuitenkin tahtomattaan läheisiin väleihin Haltin kanssa. Haltin uutinen hätäkapseleista sai hänet vain hymähtämään sisäisesti. Hän saattoi ansaita miehen luottamuksen korjaustöillä ja rikkoa taas jotain seuraavana yönä. Hän kylläkin lopetti hajotustyöt varsin pian, sillä jatkuva korjaaminen alkoi olla vain turhauttavaa, eikä Haltista irronnut niin paljon tietoja, kuin hän olisi halunnut. Hänelle Halti oli selkärangaton typerys, mutta vaaraton sellainen. Kunnes typerys saneli oman kuolemantuomionsa.
Haltin paljastaessa kykynsä Lenin sisällä roihahti samanaikaisesti riemu ja raivo. Tästä tiedosta alkoi Lenin sisäinen taisto, sillä vaikka hän olisi mielellään saanut jääkärin pois tieltä, Halti oli hänelle tärkeä luottamuksen väline. Silti turhautumisen tunne aamulla, kun kaikki löytyivät hengissä, riiti miehen tappamiseen. Kun hän puhui miehelle viimeisen kerran, hän tiesi tämän kuolevan, ja ironisesti hän hyvästeli Haltin.
Tiedon arvokkuudesta huolimatta Len kertoi unikammiomekaanikon kyvystä vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Yöllä hän vaelsi pitkään yksin käytävillä ja konehuoneessa. Aamun jo melkein sarastaessa Len liittyi toisten seuraan ja turhautuneena heikkoudestaan päätti antaa toisten tappaa Haltin. Sinä yönä Lenin jääräpäisyys koitui hänen heikkoudekseen. Hänen takiaan yön uhria muutettiin.
Kun seuraava aamu koitti ilman uhreja, Len syytti itseään tapahtuneesta. Hänen vihansa Haltia kohtaan kuohahti, sillä hän tiesi, että Halti saattoi estää heidän murhansa. Kun vielä hänen toverinsa, joka siihen mennessä oli ollut hänelle läheisempi, tapettiin, hän tunsi pettäneensä kansansa. Hänen raivonsa oli niin suuri, että ruumista oli vaikea hallita.
Yön tultua Len astui Haltin kammiolle ja pakotti tämän nielemään varfariinin kostoksi uhrittomasta yöstä ja toverin kuolemasta. Seuraavan päivän kyyneleet hän vuodatti ylpeänä kyvystään itkeä.
Lenin virhe oli yrittää pelastaa toverinsa. Hän oli varma, että tämä antaisi vielä yhden äänen ja pelastaisi itsensä. Silloin kukaan heistä ei olisi paljastunut. Epäonnistumisen seurauksena Lenin asema muuttui suuresti.
Len oli jo jonkin aikaa epäillyt, että jollakin aluksella olisi telepaatikon kyky. Ensimmäisen saltribartslaisen kuoltua Len tiesi, että telepaatikko olisi Samooja, Caps tai Juspe. Seuraavana päivänä Juspe karsiutui listalta. Siinä vaiheessa Len kuitenkin jo tiesi, että hän tulisi kuolemaan varsin pian. Niinpä hän ei yrittänyt murhata näkijää, vaan otti riskin ja toivoi osuvansa käännynnäiseen tai palkkamurhaajaan. Hathaldirin hän oli tämän kuollessa tunnistanut avaruusjääkäriksi (tämänkin tiedon hän pimitti hetken itsellään ennen toverilleen jakamista) ja tiesi siis, ettei kukaan enää suojellut matkalaisia. Hän itse suunnitteli Ereinionin kuolintavan ja nautti jokaisesta pistosta.
Haltin kuoltua Lenin päivät asemalla olivat aivan toisenlaisia kuin ennen. Hän tiesi kuolevansa, joten päätti ottaa riskin ja irvailla Haltille vielä kerran kertomalla hätäkapselista (joka ei tietenkään koskaan toimisi, sillä aina seuraavana yönä voisi tuhota päivän saavutukset). Alxin mukaan ottaminen olikin hänelle yksi viimeisistä asioista, jotka hän halusi ivallisen mielensä vuoksi tehdä.
Luopioon Len suhtautui samoin kuin muihinkin matkalaisiin. Hän halveksi sitä, miten Ninde ja hänen toverinsa viettivät aikaa yhdessä, kun hän itse pysyi mahdollisimman kaukana liittolaisistaan. Vain kerran hän otti Ninden osaksi telepatisuuttaan –ei kuitenkaan suojellakseen Nindeä vaan toista jäljellä olevaa saltribartslaista. Molempien toveriensa kohdalla Lenin uskollisuus Saltribartsille ylitti itsekkyyden.
Len kuoli ivallinen hymy huulillaan. Hän oli tullut ottamaan riskejä ja tiesi, että tämän jälkeen Saltribarts jätettäisiin rauhaan. Hän ei tuntenut omatunnontuskia murhistaan, sillä hänhän oli tappanut vain muukalaisia. Hän oli pahoillaan vain toveriensa puolesta. Hän kuoli ylpeästi taistellen, hyväksyen kuoleman rangaistuksena virheistä, joita oli tehnyt.
Muotoilin viestiä luettavammaksi -Merri