Hyvää iltaa, rakkaat radionkuuntelijat ja tervetuloa mukaan ”LOST postuumisti”-radio-ohjelmaan. Minä olen Desmond David Hume ja olen kuollut. Vierailin lyhyesti hienossa foorumiropessamme ja räjähdin lopuksi pieniksi kappaleiksi. Ensimmäinen vieraamme on niin ikään kuollut ja hänellä on monta nimeä. Antakaamme hänen esittäytyä.
- Niin, hyvää iltaa. Minä olen foorumilainen Pagba ja olen tätä kirjoittaessani vielä elossa.
Aivan, aivan. Tarkoitinkin hahmona kuollut niin kuin minä itse. Minäkin olen Pagban luomus.
- Kyllä minä sen käsitin. Ihminen voi olla monta asiaa yhtä aikaa. Foorumilais-Pagban lisäksi olen lento-onnettomuudesta tilapäisesti selvinnyt Louis Anton Pagba ja hänen identiteettinsä ryöstänyt Kain.
Palataan Kainiin kohta. Miltä tuntui Pagbana kun sait tietää roolistasi?
- Aivan upealta. Olin aiemmissa peleissä pelannut pelkkää sivuroolia tai ollut vallan roolittomana ja se jurppi. Nyt pääsin pahikseksi ja fiilis oli mahtava. Muut pahikset eivät pariin päivään viestitelleet, joten otin aloitteen käsiini ja aloin sommitella taustaa Ulkopuolisten yhteisölle.
Oliko se välttämätöntä? Ettekö te olisi vain voineet alkaa juonitella ja jättää taustat keksimättä?
- Minusta se kuului asiaan. Roolipelaamiseen tulee tiettyä syvyyttä kun edes summittainen henkilöhistoria on selvillä. Taustayhteisö on tärkeä tekijä hahmolle.
Millaisen historian keksit? Kerro se Kainin näkökulmasta. Millainen hahmo hän oli? Tai olit?
- No, olin nuorukainen kultaisella 60-luvulla. Kun muut valmistautuivat Vesimiehen aikaan, niin minä etsin pimeitä voimia ja hämärän valtoja. Kävin Intiassakin hakeutumassa jonkun pahan gurun oppiin, mutta tulin vain ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Koto-USAssa opin vähän ja kärsin paljon. Kyllästyin lopulta olemaan riistettävänä ja hyväksikäytettävänä. Halusin itse riistää ja hyväksikäyttää, mutta se ei onnistunut niissä piireissä. Niinpä vaihdoin piiriä.
Ja löysit Paulin ja Leahin.
- Niin. Tai ehkä he löysivät minut. He ristivät minut Kainiksi ja varasivat minulle paikan uudessa paratiisissaan poikana, joka ei tapakaan veljeään. Sisareni ja veljeni eivät olleet yhtä armollisia. He kutsuivat minua Sméagoliksi ja selän takana Klonkuksi. Mutta eivät he minua hyljeksineet paria sitkeintä lukuun ottamatta. Heille riitti se, että Paul ja Leah rakastivat minua.
Kerro enemmän Paulin ja Leahin yhteisöstä.
- Ei siinä ole paljoa kerrottavaa. Se oli vain yksi tyypillinen hippiajan yhteisö, joka rakentui karismaattisten johtajien ja huumeiden ympärille. DEA oli jatkuvasti yhteisön kimpussa ja se joutui siksi muuttamaan usein, tavallisesti jollekin hylätylle maatilalle Keski-länteen. FBI kiinnostui yhteisöstä vasta kun jonkun poliittisen pampun tytär oli vähällä kuolla huumeiden yliannostukseen. Hän nautti rankemmanpuoleisen huumecocktailin.
Jonka sinä sekoitit.
- Kuka kertoi? Niin kaikki muut epäilivät, mutta Paul ja Leah halusivat uskoa syyttömyyteeni enkä sitten saanut lähtöpasseja yhteisöstä. He tiesivät sydämessään, että olen hyvä, he sanoivat. FBI:n painostus oli liikaa heille ja he alkoivat suunnitella pakoa. Matkaa paratiisiin, josta heitä ei ajettaisi koskaan pois.
Ostitte vanhan rahtilaivan ja seilasitte Länteen.
- Ruostuneen purkin, joka oli jo matkalla romuttamolle. Se pysyi hädin tuskin pinnalla. Kukaan meistä ei tiennyt mitään merenkulusta. Hitto, olimme törmätä kahdesti Golden Gateen ennen kuin pääsimme avomerelle. Ensimmäinen satama olisi ollut Havaijilla, mutta emme löytäneet sitä. Höyrysimme ohi ja se luultavasti piti koko retkueen kasassa. Olisimme kuitenkin hajaantuneet pitkin saaria ja bilettäneet seitkytluvulle. Rantauduimme Saarelle suojaisaan poukamaan ja hylätty alus ajautui Saaren toiselle puolelle, jossa tsunami nosti sen syvälle sisämaahan. Siellä se ruostuu vieläkin, kyljessään nimi…
Peace and Love.
- Niin. Paulin ja Leahin mukaan. He tituleerasivat itseään myös Aatamiksi ja Eevaksi. Tämä oli heidän paratiisinsa ja tänne he asettuivat asumaan ikuisiksi ajoiksi rauhassa, rakkaudessa ja yltäkylläisyydessä. Meidän muiden osanamme ja hommanamme oli taata tuo viimeksi mainittu. Ensi töiksemme rakensimme Paulille ja Leahille bungalowin viidakkoon. He lemmiskelivät ja nakuilivat päivät pitkät ja me muut teimme kaikki työt. Näräähän se herätti. Minä en valittanut. Viihdyin loistavasti metsällä ja löysin joitain hyvin narkoottisia kasveja. Eräissä huumebileissä ärtymys sitten roihahti väkivaltaiseksi välienselvittelyksi.
Tapoitko Paulin ja Leahin?
- En. Söin kyllä heidän sydämensä jälkikäteen jotta saisin heidän rakkautensa, mutta en tappanut heitä. Tapoin toisen heidän luutnanteistaan, Deborahin, joka oli aina vihannut minua ja sanonut, että koidun heidän turmiokseen. Katse hänen silmissään sanoi samaa kun kuristin hänet.
Kun karismaattiset johtajat olivat poissa, vajositte anarkiaan.
- Pikemminkin kokeilimme sitä. Siitä ei tullut mitään. Paria veritekoa myöhemmin perustimme tiukan hierarkkisen järjestelmän. Varmistin itselleni aseman aika ylhäältä muttei ihan huipulta. Olin jo nähnyt, mitä johtajille ja heidän läheisilleen voi tapahtua. Historiamme saatossa olemme pari kertaa uhranneet johtajamme sato-onnen varmistamiseksi. Se voi kuulostaa primitiiviseltä hölynpölyltä, mutta Saarella se todella toimii. Johtajien elinvoima siirtyy viljaan.
Keksitte Saaren epätavalliset ominaisuudet.
- Niin. Saarella vaikuttaa Gaia, tietoinen Maan henki. Ihmistietoisuuden kehä, noosfääri, on karkottanut Gaian muualta maailmasta, mutta Saari on yksi paikka, missä se on vahvasti läsnä. Emme tarvinneet modernia terveydenhoitoa Saaren generatiivisten voimien vuoksi. Hampaat eivät mädänneet ja tippuneet suusta vaan korjautuivat itsestään. Astmat ja sydänviat parantuivat. Meidän tullessamme Saarelle Gaia uinui mutta murhat saivat sen heräämään ja tulimme siitä tietoisiksi ja päinvastoin. Se ei sallinut useampaa murhaa kerralla.
Olisitte tappaneet kaikki onnettomuuden uhrit ensimmäisenä yönä jos olisitte voineet.
- Aivan niin. Pysyvä käytäntö oli surmata kaikki Saarelle tulevat, jotta tieto murhatöistämme ei leviäisi. Murha ei rikoksena vanhene koskaan. Poikkeuksiakin oli, kuten Larthuza. Hänellä oli selvästi niin paljon viisautta, että hyödyimme hänen opetuksestaan. Tavoittelimme kuolemattomuutta ja hän oli päässyt aika lähelle. Alex puolestaan syntyi yhteisöömme. Mutta onnettomuuden uhrit olisimme tosiaan ottaneet hengiltä heti ensimmäisenä yönä, jos olisimme pystyneet. Emme edes yrittäneet, sillä tiesimme, että Gaia olisi estänyt joukkomurhan. Yhden murhan yössä se salli ja auttoikin sen teossa. Ikävä kyllä Gaia on puolueeton ja auttoi myös uhreja. Yö yön perään kului turhaan kun yritimme surmata suojeltua henkilöä.
Kerro ensimmäisestä päivästä. Olitte kolmistaan jonkinlaisella keruureissulla.
- Yrttejä keräilimme ja partioimme aluetta. Se oli oikeastaan lomaa yhteisön rutiineista. Otimme muutaman päivän rennosti. Olimme aamupäivätorkuilla nuotiolla Alexin kanssa. Larthuza oli mennyt rannalle makoilemaan. Lentokoneen putoaminen katkaisi unemme. Kovaonniselta Larthuzalta se katkaisi myös jalan. Löysin viidakosta toisen jalkansa teloneen, keski-ikäisen miehen, joka muistutti etäisesti minua. Kannoin hänet leiriin ja lastoitin hänen jalkansa. Juotavaksi tarjoilin hänelle yrttiteetä, joka sai hänet hyvin puheliaaksi. Sain selville hänen nimensä, asuinpaikkansa, harrastuksensa, työnsä ja niin edelleen. Juttelin hänelle pehmoisia läheisestä hotellista ja ihan tuota pikaa saapuvasta ambulanssista. Kun olin saanut tietää haluamani, iskin häneltä tajun kankaalle ja Alexin avustamana otin hänen vaatteensa. Sitten söin hänen aivonsa, jotta saisin hänen ajatuksensa ja muistonsa. Olinkin jo aika nälkäinen, heh heh. Sitten vain rannalle säntäilemään ja sulautumaan porukkaan. Alexkin soluttautui mukaan ja Larthuza tietysti makasi siellä jo tuskissaan.
Miten soluttautuminen sujui?
- Olisi voinut sujua paremminkin. Tein karkean virheen kun en edes yrittänyt liittoutua toisten kanssa. Eric sen huomasi, etten puhunut muiden kanssa. Sillä kertaa selitykseksi kelpasi se, etten uskaltanut luottaa keneenkään. Se oli varmasti tuttu tunne uhrien keskuudessa. Todellisuudessahan minun ei tarvinnut supatella edes omieni kanssa, sillä pystyimme kommunikoimaan Gaian kautta ajatuspuheella. Minun olisi pitänyt yrittää onkia tietoja muilta hahmoilta. Se vaarahan siinä olisi ollut, että olisin osunut Näkijään, joka sitten olisi seuraavana yönä uneksinut minusta. Mutta eipä kommunikoimattomuuskaan vaaratonta näemmä ollut. Tobiaksen kanssa juttelin, mutta kerron siitä viestienvaihdosta toisaalla.
Ensimmäisenä yönä murhasitte Ereinionin hahmon. Miksi juuri hänet ja miten päätitte asiasta?
- Ehdotin äänestyskäytännöksi sellaista, että jokainen ehdottaa kolme nimeä pisteytettyinä. Ensimmäiselle kolme, toiselle kaksi ja kolmannelle yksi pistettä. Eniten pisteitä kerännyt nimi ”voittaisi” äänestyksen ja murhayrityksen. Haittapuolena käytännössä oli se, että viimeisenä äänestävä käytännössä määrää murhattavan. Äänestin toisena ja Ereinion oli listani kärjessä. Hän on älykäs pelaaja, joka pystyy päättelemään pelaajien roolit vähäisin tiedoin. Siksi toisekseen hän oli epätodennäköinen suojeltava ensimmäisenä yönä. Suojelijat suojelevat joko itseään tai viattomalta vaikuttavaa hahmoa ja Ereinionin hahmo oli kaikkea muuta paitsi sitä. Ehdotin Ereinionin nylkemistä. Se oli typerää, sillä olin kirjoittanut joulutarinan, jossa nyljettiin ihmisiä. Joku olisi voinut päätellä siitä henkilöllisyyteni. Nyljettyyn nahkaan piirrettiin sydämen ympäröimä rauhanmerkki. Peace and Love. Ehdotin myös Ulkopuolisten tunnusmerkiksi ihmisenluista sydämenmuotoista korua, johon on kaiverrettu P&L, Paul ja Leah, Peace and Love. Samannimisen rahtilaivan hylynkään löytäminen ei saanut jengiä solmimaan langanpäitä yhteen, mutta eihän sillä todellisuudessa ollut mitään merkitystä pelin kannalta. Itse keksittyä huttua vain.
Juuri saamani tiedon mukaan Larthuza kavalsi sinut ja järjesti kuolemasi. Mitä ajatuksia se sinussa herättää?
- No, luottamus ei meidän piirissämme ollut mikään selviytymisvaltti. Petetyksi tuleminen on meille tuttua. Sinällään harmittaa vähemmän se, että kuolin niin varhain. Jos Larthuza olisi jäänyt eloon, hän olisi kavaltanut meidät kaikki yksi kerrallaan. Syteen tai saveen, olin merkitty mies. Se korpeaa kyllä, etten päässyt tappamaan Ethan Romia ennen kuolemaani. Suunnittelin halaavani häntä kiitokseksi kaikesta avusta ja tuikkaavani samalla puukon hänen sydämeensä hieman ennen teloitustani. Sitten kuolenkin silmänräpäyksessä. Äkillinen kuolema on niin ärsyttävää.
Olen samaa mieltä. Siinä istuskelet koneessasi äkkirikastumisesta iloiten ja sitten oletkin kuollut paniikintäytteisen minuutin jälkeen. Olisi pitänyt selvittää, miten se helvetinkone oikein toimii, mutta en viitsinyt. Palataan sinun kokemuksiisi. Mitä ajattelet valinnoistanne öisten murhien kohteiksi?
- Ne olivat hyviä valintoja, mutta tuuri ei suosinut. Ilmiselvä suojelija on mainio kohde, paitsi jos hän suojelee itseään tai on toisen suojelema. Ja tietysti ei-suojelijaa yritetään murhata silloin kun suojelijat välillä suojelevat jotakuta muutakin ja hän sattuu olemaan juuri kohde. Teloituksissa kaatui viattomia enemmän kuin öisin. Erityisen sydäntälämmittävää oli skitso-Alvinin teloitusvoitto venäläisessä ruletissa. Tobiaksen teloituksesta otin kaiken propaganda-arvon irti. Viaton mies tapettiin, nyyh. Oikeastihan hän oli terroristi, joka oli jo ottanut yhteyttä minuun ja halusi meidän voittavan. Selvä ei-viaton muiden kuin Ulkopuolisten näkökulmasta. Eric oli pari kertaa lähellä menettää henkensä teloituksessa. Ensimmäisellä kerralla hän kertoi roolinsa parille äänestäjälle ja liittoutui samalla. Jollei häntä olisi hätyytelty paljastamaan itseään, niin hän olisi saattanut kuolla rauhallisen kuoleman nukkuessaan. Jos jos jos.
Terran paljastuminen takinkääntäjäksi taisi yllättää?
- Sen se teki. Olin kyllästynyt epäonnistumaan murhatöissäni ja halusin epätoivoisesti edes jonkun hengiltä. Terran murha olisi saanut Ericin näyttämään epäilyttävältä, koska Terra oli sitkeästi äänestänyt Ericiä. Jälkikäteen kirjoitin fiktiivisen tarinan Terran murhayrityksestä. Haluaisitko kuulla sen?
Tottahan toki.
- Okay. Here goes. ”Pagba sujahtaa äänettömästi makuupaikaltaan majan alle. Sateen kuiskinta peittää entisestään hänen muutenkin hiljaisia liikkeitään kun hän ryömii rakennelman suojassa. On pimeää, mutta Pagba ei tarvitse silmiään. Hän tuntee nukkujat. Tuolla tuntuu kirkkaan sinistä, jotakuta suojellaan, mutta hän ei tänä yönä ole menossa sinne päin. Pagban kohde tuntuu keltaiselta punaisella ytimellä. Tänä yönä joku pääsisi hengestään, Pagba ajattelee äkkinäisen raivon vallassa. Hän ilmaantuu majan alta ja sujauttaa helposti nuorasilmukan Terran kaulan ympärille. Sitten hän jännittää lihaksensa ja valmistautuu kiskaisemaan nuoranpäistä. Nuoren naisen niska saattaa murtua nykäisystä, mutta Pagba ei piittaa siitä. Nyt on tärkeintä saada joku tunkeutujista murhattua – toisarvoista olisi saada nauttia uhrin kauhusta ja elämän asteittaisesta hiipumisesta. Pagban aivot lähettävät lihaksille toimintakäskyn. Ne ovat kuin kiveä. Pagba ei pysty hievahtamaankaan. Ällistyneenä hän odottaa tuntevansa uhrinsa ultraviolettina leimahduksena, mutta tämä onkin infrapunaa kauttaaltaan! Miten tämä on mahdollista, hänhän on yksi meistä! Pagba päästää irti nuorasta ja tipahtaa maahan. Yksi yövartijoista tulee tiedustelemaan äkillisen äänen lähdettä ja Pagba joutuu ryömimään kiireesti tiehensä. Omalle makuupaikalleen päästyään hän muistaa kiristysnuoran, mutta on liian myöhäistä lähteä hakemaan sitä. Saari ei enää auta häntä tuntemaan ja olisi liian vaarallista hakea nuora vain aisteihinsa turvautuen nyt kun vartija on valppaana. Tänä yönä ei kuollut ketään, mutta aamu koittaa silti yllätyksellisenä. ’Neljäs Ulkopuolinen tunkeutujien seassa... mikä uutinen!’”
No sepäs oli… kiva juttu. Et tainnut odottaa että juuri Terra kaatuisi teistä viimeisenä?
- No en todellakaan. Herätä aamulla silmukka kaulassa… toki nyt kaikki tajuaisivat, mitä oli tapahtunut? Kenenkään muun epäonnistuneesta murhayrityksestä ei kerrottu noin suorasukaisesti. Luulin, että hän on saletti äänestysvoittaja. Olihan hän sitä ihan lopussa, mutta paljon myöhemmin kuin odotin. Alexin tunteisiin vetoaminen nauratti. Hän pelasi hyvin ja käytti kaikkia avuttoman pikkutytön apujaan. Olen ylpeä hänestä. En luullakseni ole hänen isänsä, mutten pitäisi häpeänä sitä jos olisin. Alkuun vähän pelkäsin että hän tuntisi halua liittyä oikeasti uhreihin, mutta minun olisi pitänyt pelata Larthuzan vuoksi. Kukapa olisi arvannut, että hän solmisi noin kiinteän siteen yhden uhrin kanssa? Hän hirtti minut sillä siteellä.
Mitä nyt aiot tehdä?
- Miten niin mitä aion tehdä? Me fopehahmot olemme kertakäyttötavaraa. Vastailen tässä kysymyksiin jos soittajat niitä esittävät, muuten aion vaipua unohduksiin.
Soittajista puheen olleen, tässä on ensimmäinen kysyjä langalla. Hyvää iltaa, minä olen kuollut fopehahmo Desmond David Hume ”LOST postuumisti”-radio-ohjelmasta. Kenen kanssa minulla on kunnia keskustella?