LOST: Foorumirope pelitopik

8. PÄIVÄ

Aamuaurinko antaa rannan hautakummuille punertavan sävyn. Kumpuja on ehtinyt viikon aikana tulla monta - liian monta. Rodney River katselee hautojen synkkää rivistöä ja miettii itsekseen; miten tähän on tultu? Loppuisivatko murhat ja murhayritykset koskaan vai tapettaisiinko heidät vain yksitellen? Monta yötä oli jo mennyt ilman murhia mutta kaikki näytti viittaavan vielä siihen että matkalaisten huvenneessa joukossa joku vielä sinnikkäästi yritti tappaa heitä. Kapteenin mieltä painaa myös se seikka että etsintäpartiot eivät vieläkään olleet ilmaantuneet. Oliko etsinnöistä luovuttu, miksi heitä ei ollut löydetty?

Aprilin huuto keskeyttää kapteenin mietteet. Hänen juomapullonsa vesi on värjäytynyt vihertävän ruskeaksi. Paikalle saapunut kiinalainen mies joka esittelee itsensä Incánukseksi ja kertoo olevansa biologi, nuuhkii vettä ja irvistää. "Sinilevää. Joku on laittanut juomaveteesi runsaasti sinilevää. Tällainen vesi sisältää runsaasti maksa - ja hermomyrkkyjä. Jos olisit juonut tätä kuolema olisi ollut varma." Kapteeni raapii päätään. "Yhä edelleen joukossamme on joku, kuka yrittää sitkeästi tappaa meitä. Tämä viimeisin yritys ei kyllä ole kovin hyvä, koska tuo pullo löyhkää kilometrin päähän eikä kukaan tervejärkinen voisi kuvitellakaan juovansa tuollaista vettä."

KUOLLEET:
1. Yö: Timofej Ereinion Soinyts (Ereinion) – tapettu ja nyljetty
2. Päivä: Tobias Mayer (CAPS) – ammuttu
2. Yö: Ei kukaan
3. Päivä: Ei kukaan
3. Yö: Ei kukaan
4. Päivä: Larthuza Perperna (Tik) - ammuttu
- Rosalin Greene (Pikku Myy) - joi myrkkyä
- Louis Anton Pagba (Pagba) - Rosalin ampui
4. Yö: Milo Korpi (Miccoh) - ammuttu
5. Päivä: Elizabeth Sterndale (Steelsheen) - ammuttu
5. Yö: Ei kukaan
6. Päivä: Alvin O'Seamus (Haltiamieli) - ammuttu
6. Yö: Ei kukaan
7. Päivä: Alex Bonny (Tuhka) - ammuttu
7. Yö: Ei kukaan

"Tämä lienee selvä, Terrasein. Aprililla on suojelus yllään, ja Sophieen luotan täysin, hän tietää kyllä miksi. Siksi sinä olet ainoa vaihtoehtomme", Eric mumisee.

++Terra/jalokuusi

Äänensä annettuaan Eric katsoo tytärtään hellästi ja vilkaisee sitten Aprilia syrjäkarein.

"Haluaisitko... sinä olla Adelian kummi? Ja Sophie myös?" mies kysyy.
Hän ymmärtää sanojensa sopimattomuuden tilanteeseen nähden, karahtaa punaiseksi ja lompsii tiehensä.

”Minäkö ainut vaihtoehto? Ei ole totta. En ole tehnyt yhtään mitään! Syytät ihan väärää henkilöä! Olin mukana lennolla. Ihan varmasti olin! Ei kannata luottaa niin sokeasti toisiin Eric hyvä. Koskaan ei voi olla täysin varma. Ei koskaan! Olen sen näinä päivinä oppinut. Olet tekemässä suuren virheen, mutta ei se olisi ensimmäisesi ja tuskin jää viimeiseksi!” Terra huutaa miehen perään.

++Eric/Vehka

"Eric on oikeassa. Olet ainut vaihtoehto, eikä sinulla ollut yöllä mahdollisuuksia, koska kenelläkään meistä ei ole pelättävää. Olet väleissä jo Pagban kanssa, ja se miten puolustit Alexia on selvä merkki siitä, kuka oikeasti olet. Yrityksesi melkein onnistui, mutta vain melkein."

++Terra/jalokuusi

April vilkaisee pois lompsivan Ericin perään. Hänen huulilleen nousee hento hymy, kun hän kääntyy katsomaan Sophieta. Hassu mies.

Sophie ei ole nukkunut koko yönä. Hän on vain miettinyt Alexiaan. Hän katselee muita hajamielisenä ja jää ihmettelemään Ericin sanoja. "Miten niin Aprililla on suojelus yllään? Mitä se muka tarkoittaa?" Pois lampsiva Eric ei kuitenkaan vastaa ja Sophie kääntää katseensa Apriliin. "Mitä hän tarkoitti?" Sophie tivaa. Hän on surullinen, masentunut ja tuntee itsensä petetyksi ja uhatuksi. Häntä ei edes piristä kummiksi pyytäminen. Onko hauskaa olla kummi, kun ainoa lapsi, jota hän on rakastunut oli murhaajien apulainen? Sophie ei voi enää luottaa, ei kehenkään. Hän on vainoharhainen ja katselee muita hivenen vihamielisenä. Häntä häiritsee tämä jokin mikä leijuu Aprilin ja Ericin välillä. Häntä ei kiinnosta kuolemaantuomittu Terra. Tämä kuolee joka tapauksessa, hänen ei tarvitse osallistua siihen. Hän vain pohtii eilisen tapahtumia. April lupasi olevansa hänen puolellaan, mutta pystyykö hän luottamaan naiseen? Hänen vainoharhainen mielensä kehittelee Aprilin ja Ericin välille salaliiton. He haluavat hänen päänsä seuraavaksi, sehän on selvää. "Mitä Eric tarkoitti?!" Sophie melkein huutaa Aprilille ja alkaa sitten itkeä lohduttomasti. Hän pyllähtää rantahiekalle ja itkee sydämensä pohjasta omaa kohtaloaan, Alexiaan.

”Sophie, minä pyydän! Usko minua. Puhun totta. Olin lennolla kanssanne. Olen ihan tavallinen tyttö. Sinulla on epäilyksiä jostain toisesta, eikö niin? Et luota heihin enää. En minäkään luottaisi. Sinä olet seuraava Sophie, sen voin vannoa. Jos minä kuolen tänään niin sinä kuolet yöllä! Käytä järkeäsi. Eric on tämän kaiken takana!”

Sophie kokoaa itsensä ja raivostuu Terralle. "Minulla ei ole epäilyksiä kenestäkään tai sitten kaikista! Kuka sinä luulet olevasi? Minä en luota enää kehenkään! En sinuun varsinkaan. Kaikkihan me väitämme olleemme lennolla, mutta kuka sen voi todistaa? Minä en kuole minnekään vaan jään tänne kitumaan itsekseni! Terra, sinä olet vainoharhainen. Niin olen minäkin, mutta minä myönnän sen. Sinä taas yrität käännyttää muut toisiaan vastaan. Yrität rikkoa pienimmätkin liittoumat. Sinä olet itse paholainen. Minä toivon sinun kuolevan. Ja taidanpa vaikuttaa siihen", Sophie huutaa Terralle. Nyt, tällä hetkellä hän vihaa kaikkia. Tuon purkauksen olisi voinut saada kasvoilleen kuka tahansa, mutta Terra ei tajunnut Sophien tarvitsevan aikaa toipua. Nyt Sophie vihaa Terraa, vihaa ilman syytä. Hän ei halua enää kuullakaan mitään Ericistä. Syvällä sydämessään Sophie uskoo elossa olonsa olevan Ericin ansiota. Terra ei saa horjuttaa hänen vähäistä jäljellä olevaa turvaansa.

++Terra/jalokuusi

”Ette te voi tehdä näin! Mikä teitä oikein vaivaa! Ettekö näe, että joku manipuloi teitä vieläkin. Se on Eric! Hän ja hänen pikkuystävänsä napsivat teidät hengiltä yksi kerrallaan. Se on heidän ainut päämäärä. Sitäkö tahdotte? Olette säälittäviä! Toivottavasti ette unohda koskaan kun hautaatte viattoman ruumiini. Olette sen ansainneet!” Terra huutaa kasvot punaisina, hautaa kasvonsa käsiinsä ja puhkeaa lohduttomaan itkuun.

"Eric uskoi Alexin olevan syyllinen, ja sinä puolustit häntä", April toteaa rauhallisesti. Palaset näyttävät loksahtaneen paikoilleen. Nainen pysyy paikoillaan seisoen hiljaa kädet taskuissa, vilkaisee kapteeniin ja kääntyy sitten katsomaan merelle. Merelle, joka on yhä tyhjä.

”Puolustin Alexia, koska luulin hänen olevan viaton! Mistä minä olisin voinut tietää, että hän on murhaaja. Sinä näytät tietävän sen paremmin kuin minä! Ehkä Eric ja kumppanit päättivät uhrata yhden joukostaan. En minä tiedä. En minä kuulu heihin!
Lupasin Tobiakselle, että en luota Ericiin. Miksi hän olisi pyytänyt minua olemaan luottamatta Ericiin, jos siinä ei ole mitään perää? Tobias oli sentään viaton ja niin olen minäkin!”

Sophie puuttuu keskusteluun närkästyneenä. "April, sinä et vastannut kysymykseeni. Se herättää epäilyjä. Ehkä myrkky on syvemmällä joukossamme kuin uskoimmekaan. Ja Tobias antoi kateuden sumentaa silmänsä. Hänelle Eric oli ennen kaikkea kilpailija alfauroksen paikasta. Minä luotan Ericiin ainakin sen verran, etten luule hänen olevan murhaaja. Meillä on ollut sopimus ja sen ansiosta olemme kumpikin elossa. Tosin emme ehkä ole käyttäneet kykyjämme erityisen hyvin ja epäitsekkäästi, mutta meidän liittoumamme on pitänyt."

”Tobiaksella oli varmasti tietoa todellisesta Ericistä, mutta te idiootit menitte tappamaan hänet! Olette vuodattanee viattoman verta aivan liikaa ja tänään se vain jatkuu, kunnes teitä ei ole enää ketään elossa!
Ei April tietenkään vastaan sinulle. Eric on kietonut hänet jo pahuuteen ja ohjailee häntä sinua vastaan. Sophie, olen pahoillani että olet niin sokea tässä asiassa. Sinä tulet minun jälkeeni. Toivottavasti kuolemasi tulee olemaan todella kivulias. Eric, keksit varmaan jonkin hyvin kiduttavan tavan päättää Sophien elämän?”

April pudistaa päätään. Terran äänestä kuulee, että tyttö on täynnä vihaa, ja pelkoa tulevasta kuolemasta.

"Sophie, en vastannut kysymykseesi koska olet jo kuullut vastauksen siihen. Saari suojelee minua. Vihjaisin jo alkupäivinä sinulle ja Elizabethille, että saatan tietää suojelijoista jotain, mutta jätin koko totuuden kertomatta siltä varalta että toinen teistä olisi ulkopuolinen, jolloin minut yritettäisiin tappaa seuraavana yönä. Näin saattaisin säästää jonkun toisen kuolemalta, sillä tiesin olevani turvassa. Tuo onnen suojelu on ollut kanssani tähän asti. Jo seuraavana päivänä keskustelustamme sain tietää, mitä hyvää olet tehnyt, ja olen pitänyt salaisuutesi. Vannoin pysyväni puolellasi, Sophie, ja sen myös teen."

THE END!

Teloitukset tuntuvat menevän saarelaisilta jo rutiinilla. Terra talutetaan rivakasti keskelle matkalaisten joukko ja kapteeni lataa aseensa. Vihaisesti tuhiseva Terra mulkoilee muita matkalaisia kulmiensa alta. Hän rimpuilee pitäjiensä otteessa, mutta turhaan. Aseen lauettua Terran kuollut ruumis kaatuu maahan. Kapteeni tarkistaa Terran taskut ja kaulan - ei mitään. Kapteeni on jo toteamassa heidän osuneen harhaan äänestyksessä kun Colin juoksee hurjaa vauhtia makuukatokselta roikottaen kädessään riipusta. "Tämä löytyi Terran vaatemytyn alta. Hän oli kai piilottanut sen sinne." Colin on tuskin saanut lausettaan loppuun kun ilman täyttää huumaava moottorien ääni. Saaren toiselta puolelta esiin kaartaa pieni vesitaso, jonka kyljissä komeilevat Australian liput. Kone laskeutuu rantaveteen ja moottorien ääni vaimenee hiljalleen. Matkalaiset odottavat jännittyneinä mitä tapahtuu muistaen vielä liiankin hyvin edellisestä vesitasosta ulos astuneen miehen.

Tästä koneesta ulos ei hyppää kuitenkaan kiristäjiä vaan kaksi Australian ilmailulaitoksen univormuihin pukeutunutta miestä. He heiluttavat matkalaisille, nauravat ja juoksevat heidän luokseen. "Oletteko te Australian Airlines lento 762:n eloonjääneitä? Olemme etsineet teitä päivätolkulla. Tänäänkin olimme jo matkalla kotiin päin, mutta päätimme vielä koukata tätä kautta. Ihme että löysimme teidät, olette satoja kilometrejä sivussa alkuperäiseltä reitiltänne!" Miehet katselevat hautakumpujen rivistöä, keskellä rantaa makaavaa Terran ruumista ja kapteenia jolla on vielä ase kädessään. "Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?"


KUOLLEET:
1. Yö: Timofej Ereinion Soinyts (Ereinion) – tapettu ja nyljetty
2. Päivä: Tobias Mayer (CAPS) – ammuttu
2. Yö: Ei kukaan
3. Päivä: Ei kukaan
3. Yö: Ei kukaan
4. Päivä: Larthuza Perperna (Tik) - ammuttu
- Rosalin Greene (Pikku Myy) - joi myrkkyä
- Louis Anton Pagba (Pagba) - Rosalin ampui
4. Yö: Milo Korpi (Miccoh) - ammuttu
5. Päivä: Elizabeth Sterndale (Steelsheen) - ammuttu
5. Yö: Ei kukaan
6. Päivä: Alvin O'Seamus (Haltiamieli) - ammuttu
6. Yö: Ei kukaan
7. Päivä: Alex Bonny (Tuhka) - ammuttu
7. Yö: Ei kukaan
8. Päivä Terra Lee (jalokuusi) - ammuttu

Valtava helpotuksen huokaus pääsee Aprilin huulilta. "Viimeinkin." Hän katsoo Sophieen, Ericiin ja pieneen lapseen. Me teimme sen. April nauraa ensimmäistä kertaa saarella olon aikana vapautuneesti, vailla murheita. Vapaus. Vihdoinkin.

Riemun kupliessa sisällään April halaa sekä Sophieta että Ericiä. Molempien elämä on varmasti muuttunut. Sophie tulee saamaan loistotarinan, jos pystyy kasaamaan itsensä kirjoittamista varten, ja Ericin elämän suunta on vaihtunut naisten ympärillä pyörimisestä pikkulapsen hoitoon. April varmistaa, etteivät pelastajat tai muut pelastuneet, jotka hyppivät kiljuen lentäjien kaulaan, voi kuulla häntä, vain Sophie ja Eric.

"Me teimme sen, tiedättekö?" Virnistys muistuttaa melkein Ethan Romin ilmettä. "Kiitos luottamuksesta, te molemmat. Olisi paljon puhuttavaa, mutta pelkäämpä ettei kaikelle ole tilaisuutta. Kun pääsemme mantereelle, minun täytyy vaihtaa maisemaa. Vaikka se sitten tarkoittaisi lentämistä", April irvistää ja kaivaa sitten taskustaan Claire Littletonin passin. "Aion käyttää tätä ennen kuin saan uuden henkilöllisyyden ja elämäni kuntoon taas. Todennäköisesti saan pian olla rauhassa, varsinkin jos etsijäni vakuuttuu siitä, että April Carter -Carol Millwater- kuoli täällä."

"Katoan joksikin aikaa, mutta uskon kyllä löytäväni teidät. Pitäähän minun tulla Adelian kummiksi", April hymähtää ja painaa suukon vauvan oransseille hiuskiekuroille. "Kuka tietää, ehkä nimeän itseni teidän mukaanne. Valancy Field tai Sophie Thursley", April virnistää. "Tapaamme vielä. Pitäkää huolta itsestänne ja Adeliasta -vaikka tietenkin te osaatte sen taidon", April lisää silmää iskien.

Eric suikkaa siveän suukon Aprilin poskelle ja vilkuttaa silmää. Sitten hän nostaa tyttärensä toiselle käsivarrelleen ja ojentaa toisen käsivartensa Sophielle.

"No, leidiseni, lähdetkö kanssani valloittamaan maailman? Aprililla lienee muita suunnitelmia, joten ehkäpä me voisimme jatkaa matkaa kahden vielä jonkin aikaa?" mies ehdottaa keikarimaisesti.

Vaikka Ericin silmiä varjostaa väsymys, no hänen katseensa kirkas, ja ensimmäistä kertaa viikkoihin Eric kykenee nauttimaan auringon lämmöstä kasvoillaan ja meren suolaisesta tuoksusta.

"Menkäämme siis", hän toteaa ja nousee pelastuskoneen kyytiin taakseen katsomatta. Tämä on uusi alku hänelle, ja pienelle Adelialle. Ja ehkäpä hän on löytänyt elämnäsä naisenkin...

Eric vilkaisee kerran Sophieta ja hymyilee vaivihkaa.

Sophien valtaa suuri helpotus koneen saapuessa. Hän on pelastunut ja April ja Eric hänen kanssaan. Hän selvisi hengissä tästä hirveästä kokemuksesta. Kuitenkin salaa sydämessään hän on pelännyt tätä hetkeä. Näistä päivistä tulee vain muistoja ja lopulta ne katoavat ja millään ei ole enää väliä.

Sophie naurahtaa Aprilin nimiehdotuksille ja toivottaa tämän aina tervetulleeksi kotiinsa. Nämä pelon ja epätoivon päivät ovat ikuisesti sitoneet hänet kiinni muihin eloonjääneisiin. Aprilin kiiruhtaessa pois Sophie jää Ericn ja Adelian seuraan. Viimein hänellä on aikaa miettiä uudelleen suhtautumisensa tuohon keikariin. Sophie on aina pelännyt itsensä jättämistä toisten varaan ja saarella hänen oli pakko kohdata pelkonsa. Hänen oli pakko luottaa Ericiin, vaikka hän ei tiennyt tästä mitään. Ja tämä ei pettänyt hänen luottamustaan. Sophie tarttuu iloisena Ericin tarjoamaan käsivarteen ja nousee tämän kanssa koneeseen. "Me olemme toistemme onnen amuletteja, joten olisi sääli erota. Niin kauan kuin vain toisiamme kestämme, olkoon reittimme samaan suuntaan", Sophie lörpöttää tekotaiteellisella tavallaan ja kun hän katsoo Ericin kasvoja, hän laittaa kaiken toivonsa sanoihinsa. Sillä hän tietää, että tuolla casanovalla on kuitenkin jossain sydän ja siinä sydämessä Sophiella on aivan oma paikkansa.