Päätin tulla hieman vielä jatkamaan omalta osaltani. Hieman kappaleanalyysiä (tai jotain sinnepäin) molemmilta levyiltä.
Kontuhan on paikka, jota ei muun maailman huolet ja murheet juurikaan kosketa. Näinhän me olemme saaneet lukea, vai mitä?
Conserning Hobbits on saanut vangituksi mielestäni todella hyvin juuri Konnun iloisuuden ja rauhallisuuden. Mieli lepää sitä kappaletta kuunnellessa ja se saa minut hymyilemään.
Sitten mennään Nazgûlien teemaan. Varsin kylmiä ja hyytäviä ovat nämä sävelet mielestäni. Jäätävyyttä lisää Sormuksen teema, joka kuuluu samassa yhteydessä Sormusvarjojen kanssa. Olen joka kerta alkanut palella sen kuullessani. Sattui kerran - tai on sattunut jo muutaman kerran - kun olen tarpeeksi väsynyt, juuri se Sormuksen teema (ja Nazgûl-teema mordorinkielisine kuoroineen) on alkanut soida päässäni. Sanoisin, että aika karmivaa. Se mokoma rallatus kun ei ole sitten tahtonut lähteä pois päästäni.
Ei oikeastaan sitten FotR:stä sen enempää. Mitäs minä sitten Kahdesta Tornista tai siis sen musiikista olinkaan ajatellut laittaa - ai niin
Lempikappaleitani on muutamia. Heti alkuun on pakko mainita
Foundation of Stone. Se on jotain niin upeaa, että sanat ei riitä kertomaan.
Rohanin teema (siis
Riders of Rohan) on aivan oma lukunsa. Se on kaunis, ja sen kauniimmalta se kuulostaa, mitä useammin levyä kuuntelee. Sen teeman kauneus saa vedet silmiin.
Helm's Deep kokonaisuudessaan on suosikkini. Kyseisen kappaleen loppuosa saa minut suoristamaan ryhtini, hyvä kun en asennossa seiso. Kyllä te tiedätte, mistä (elokuvan kohdasta) minä puhun.
Yksi pieni havainto vielä
Uruk-haista. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, minkä väriseltä tuo ko. teema kuulostaa? Sehän on päivänselvää, ainakin minusta. Se nimittäin kuulostaa
ruskealta.