Lukio

Nyt kun olen saanut tiedon koulutukseni jatkosta läheisessä lukiossa päätin aloittaa jo tarpeeksi ajoissa höpinän.
Toki ammattikouluista ym. opinahjoistakin saa turista mielensä mukaan, mutta sattuneesta syystä juuri lukioelämä kiinnostaa itseäni. *ei ole koskaan edes yrittänyt väittää olevansa epäitsekeskeinen ihminen*

Siis, miksi lukio? Pidetäänkö vielä tässä tasa-arvon maassa lukiota jotenkin 'sivistyneempien' ihmisten laitoksena? Arvostaako suku enemmän lukiota, vai onko se nyt yleensä samantekevää opiskeleeko, vai ei ja missä niin tekee? Erikoislukiot pahasta vai hyvästä? Kannattaako lähteä kauas kotipaikkakunnalta ns. eliittilukioiden perään, vai tyytyä siihen lähimpään vaihtoehtoon? Mitä aineita, kuinka paljon, pitkää vai lyhyttä? Pelottaako vastuu itsestään ja tekemisistään, kun kukaan ei enää pidä kädestä ja ohjaa oikealle tielle?

Täytyy myöntää, että kyllä minua itseäni ainakin pelotti, kun paperit lähtivät ja korvissa kaikui raskaan oven kolahdus. Takaisin ei ole paluuta. Mieleen nousee kysymyksiä; oliko päätös oikea, jaksanko varmasti lukea niin paljon, tajuanko mitään pitkästä matikasta, tulenko toimeen ilman saksaa ja ranskaa ym. ym.
Silti olin päättänyt jo joskus hamassa menneisyydessä, että menisin lukioon ja tulisin pois vähintään kuuden ällän papereiden kanssa. Suku on pahin (ja paras?), koko klaani täynnä opettajia, diblomi-insinöörejä, väitelleitä tohtoreita. Ja kyllä, uskon (vanhanaikaista tai ei) että valkoinen lakki päässäni olen yleissivistyneempi, viisaampi, fiksumpi&filmaattisempi kuin ilman sitä.

Siis lukioon. Äiti ilmoitti että kauemmas kuin läheiseen lukioon on turha hinkua, ellei sitten erikoislukioon hae. Ja äidin sana on laki. Postilaatikosta ilmestyi virallinen lappu, jossa luvattiin minun saaneen opiskelupaikan. Helpostus? Ei, nyt pitää hankkia kirjoja, vaatteita, kyniä, vihkoja, uusia ystäviä ja lisää itseluottamusta. Mutta kyllä se tästä, ainakin sitten syksyllä helpottaa.

Lukio, lukio.. Itse päätin juuri ensimmäisen lukiovuoteni Itäkeskuksen lukion kielilinjalla, ja tunnen tehneeni oikean valinnan sinne pyrkiessäni. Myöskin minä olen sitä mieltä, että lukio paitsi antaa kolme vuotta aikaa miettiä, mitä elämältään tahtoo, myös rakentaa pohjan yleissivistykselle ja kasvattaa henkistä valmiutta aikuisuuteen.
Lukion käynyt henkilö voi tarvittaessa hakeutua jatkokoulutuspaikkoihin vaikkapa keski-iän jo koputellessa ovelle, mikä on huomattavasti vaikeampaa pelkän peruskoulun tai ammattikoulun suorittaneilta. Jos siis ei yhdeksännen luokan jälkeen ole vielä varma, mikä tahtoo aikuisena olla, lukio on erittäin suositeltava vaihtoehto jo pelkästään tulevaa mahdollista ammatinvaihtoa ajatellen.
Minulle oli aina itsestäänselvää, että menisin lukioon, kuten kaikki muutkin suvussani olivat tehneet. Ensisijaisesti pyrin Kallion ilmaisutaitolukioon, mutta näin jälkeenpäin asiaa tarkasteltuani olen huomannut, ettei erityislukio olisi luultavasti ollutkaan hyvä valinta minulle. Normaalin lukion oppimäärän lisäksi ilmaisutaitoaineiden suorittaminen olisi ollut melkoinen urakka kaltaiselleni kohtuullisen lahjakkaalle, mutta auttamattoman laiskalle opiskelijalle.. Jos innostusta johonkin suuntaan kuitenkin on, kannatan erityislukioita ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille ahkerammille yksilöille
Lukioon meno tuo mukanaan vastuuta, mutta käytännössä opiskelu ja elämä siellä ei ainakaan omalla kohdallani mitenkään suuremmin muuttunut yläasteelta. Ilmapiiri on suvaitsevampi ja sivistyneempi, mutta ovat ne ihmiset ihan samoja loistavia ystäviä ja rasittavia ääliöitä kuin peruskoulussakin, eli tervetuloa vain kaikki uudet lukiolaiset
Hmm hmm.. Menipäs taas sepustukseksi tämäkin teksti, mutta toivottavasti tästä saa jotakin tolkkua. Ei ajatus ehkä juokse täysin johdonmukaisesti näin kesälomalla

Minä sanon vain lyhyesti ja ytimekkäästi. Lukio ei ole turha, mutta sitä arvostetaan ihan liikaa.

Mitä kukaan tekee yo papereilla jos työmiehistä on pulaa?
Liikaa Suomessa koulutetaan ihmisiä kaikkeen nykyään, professoreitakin on jo liikaa ja työmiehistä pulaa. Oe voe voe.

Ja loppuun vielä varmistus kaikille, en ole amis. En vain ymmärrä lukion arvostusta.

Vielä vuosi sitten olin varma, että lukioon en mene. En mistään hinnasta. En minä ole sellainen ihminen, joka jaksaa opiskella niin paljon. Vanhemmille ja muulle suvulle se on aina ollut itsestäänselvyys, että menen lukioon. Ehkä sekin sitten vaikutti siihen 'ei'-asenteeseeni. Mutta nyt, toissapäivänä tuli paperi ja lukioonhan tässä sitten ollaan menossa.

Aikuisten ajatusmaailmasta ei voi ottaa selvää. Serkkuni, joka on poika, meni kaksi vuotta sitten kauppikseen. Isäni oli sitä mieltä, että on mainiota kun poika tietää mitä tahtoo tehdä ja niin edespäin. Saman teki toinen serkkuni, tällä kertaa tyttö, ja isäni oli siitä sitten sitä mieltä, että kyllä sitä nyt olisi lukioon voinut mennä. Ja minulle ei sitten muita vaihtoehtoja annettukaan. Vaikka jos olisin tahtonut vaikka kauppikseen mennä, olisin sinne mennytkin.

Kyllä se lukio vielä tässä vaiheessa ainakin ihan hyvältä vaihtoehdolta tuntuu.

lukioonhan sitä pitäisi ensi syksynä mennä

se oli aika suora päätös, en jaksa vielä tässä vaiheessa elämää ajatella minnekkään muuttavani, siispä menen tuonne kilometrin pässä sijaitsevaan lukioon

ja eipä tässä vaiheessa muita huolia ole kuin että mistä saan kirjat ja että mitä kirjoja pitää ostaa

Enpä muuta osaa sanoa, kuin että lukioonn ollaan menossa. Kyllä /me jaksaa lukea. Arvostaako suku enemmän lukiota? Oi kyllä tekee, vaikkei kukaan eheistä ole sitä käynyt... Huh, ei huolia kirjoista eikä jatko-opiselusta onneksi kuitenkaan vielä reiluun vuoteen

Juu. Lukioon minäkin. Kunhan nyt tuosta yhdeksännestä luokasta selviäisin kunnialla.. :wink:
Niin, mielipiteeni lukiosta sitten. Olen lähinnä sitä mieltä, että lukio on hieman yliarvostettu. Aivan, kuten Ice sanoi.. Minusta lukiolla ei ole hirvittävästi annettavaa ihmisille. No, tietysti kielellisiä, matemaattisia ja muita syventäviä taitoja, ja enemmän valinnanvaraa, mutta kannattaako sille uhrata kolme (tai neljäkin) vuotta? Niin, ja minä en sitten ole myöskään amis. :wink:
Kyllä minäkin sinne olen menossa.. Osittain siksi, että sitä arvostetaan lähipiirissä (täysin ilman syytä kuitenkin) ja muualla muita vaihtoehtoja enemmän (kaksoistutkinto tottakai ajaa lukionkin ohi), ja osittain siksi, että en todellakaan tiedä vielä, mihin työhön aion nyt vanhempana ryhtyä.. Muitakin pieniä syitä, kuten kaverit löytyy (tietysti tässä vaiheessa elämää sen ei opiskeluun enää kovin paljoa pitäisi vaikuttaa), mutta ne ovat sitten vähemmän tärkeitä.
Niin, ja onhan se mukava sitten saada sellainen ylioppilaslakki ja todistus. Mutta onhan siinä lukemista..

Niin, siis lukioon olen menossa, kuitenkaan perustamatta päätöstäni mihinkään.. Outoa. Mutta onhan minulla tässä vuosi vielä aikaa miettiä ja muuttaa päätöksiäni ja asennettani..

Olen käynyt sekä lukion että ammatillisen koulutuksen, ja nyt siis ammattikorkeassa joten lukioajoistani on muutama vuosi. Minulle lukioon meno ei ollut itsestäänselvää. Tiesin sataprosenttisesti mikä minusta tulisi isona enkä halunnut hukata kolmea vuotta. Ensimmäisenä vuonna tajusin etten haluakaan toiveammattiini ja sen jälkeen en ole lukion käymistä katunut. Antaa se ehkä toisella tavalla yleissivistystä kuin ammattikoulu, jossa luonnollisesti pääpaino on ammattiaineissa. Mikään ei estä lukion jälkeen käymästä amista, ei kaikista lukion käyneistä tule professoreita. Toisaalta ei lukiokaan ole ainoa autuaaksi tekevä, monille joku muu vaihtoehto voi olla parempi, varsinaisten ammattikoulujen lisäksi löytyy esim. käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksia ja kotitalousoppilaitoksia.
Kotona ei painostettu lukioon, äiti on työnsä puolestakin selvillä eri vaihtoehdoista ja halusi vain että teemme itsellemme hyvän ratkaisun. Suvussa suurin osa on ylioppilaita, muistan että sen yhden ammattikoulutuksen saaneen valmistumista ei juhlittu mitenkään suuresti. Ehkä lukiota sitten arvostetaan.

Itselleni lukio oli oikeastaan naurettavan helppo. Koeviikot olivat mukavia kun ei tarvinnut juuri käydä koulussa, lukujärjestys sopivalla tavalla painotettu niin että oli vapaatakin enkä muista kaikkea aikaani käyttäneeni läksyjen tekemiseen. Meidän lukiossamme ei myös kirjoituksista puhuttu koko ajan, asioiden oppimista pidettiin tärkeämpänä kuin kirjoituksissa pärjäämistä (tai ehkä kirjoituksissa hyvin pärjäämistä pidettiin itsestäänselvänä, olihan kyseessä ehkä Jyväskylän arvostetuin lukio, ainakin kouluun liittyvien mielestä ).

Minäkin olen tällä hetkellä lukiossa... Ikävä kyllä.
Älkää ymmärtäkö väärin, mie menin mielelläni lukioon, ja mielelläni opiskelenkin siellä. Ennemmin lukio kuin ammattikoulu, jos minulta kysytään.
Lukio kuitenkin käy pidemmän päälle tylsäksi. Oppiihan siellä uutta, tietää aineista todella paljon, mutta kuitenkin aineiden määrä on aivan liikaa. Ennemmin olisin jo nyt yliopistossa. (Siksi sinne hainkin jo nyt.)

Nykyisellä käytännöllä mitä ilmeisemmin voi hakea yliopistoon ilman, että edes olisi valkolakkia. Mie käytin tilaisuutta hyväkseni ja hain yliopistoon, jos vaikka pääsisin sisään. Jos pääsen sisään, ei tarvitse homehtua vielä yhtä vuotta lukiossa ja mennä loppukokeisiin. Jos en pääse, en kuitenkaan joudu pitämään välivuotta, vaan olen sitten vain sen kolmannen vuoden lukiossa... Että sellaista.

Lukio on mukava paikka, tosin normaalissa luokattomassa lukiossa ei välttämättä ole sellaista luokkahenkeä kuin mitä oli yläasteella tai on joillain erikoislinjoilla, kuten esmes IB:llä, jolla minäkin olen. Erikoislinjoissa on hyvät puolensa, esim. IB:llä ei ole pakkoruotsia ja kaikki opetus on englanniksi (noh, hyviä puolia joillekin, huonoja joillekin). Luokkahenkikin on todella vahva, kun saman porukan kanssa ollaan lukion loppuun asti useimmissa aineissa. Ketään "tavallista" ei eksy IB:n tunneille, koska IB ei ole kurssipohjainen.
Jos nyt saisin valita uudestaan, menisinkö IB:lle vai lukioon "tavalliselle puolelle", valitsisin edelleen IB:n. Tokihan tavallisessa lukiossa on enemmän valinnanvaraa, mutta IB on keskittyneempi, saa varmasti kunnon tiedon niistä asioista, joihin haluaa keskittyä.

Minimaalinen yhteenveto: Lukio, kyllä. Erikoislinjat, kyllä. Jos vain kiinnostusta ja innostusta riittää.

Elf sanoi:

ja eipä tässä vaiheessa muita huolia ole kuin että mistä saan kirjat ja että mitä kirjoja pitää ostaa

Click to expand...

Teille ilmoitetaan kyllä, meidän toimesta, pelko pois. Kesän lopulla saat varmasti kirjeen Lukiolaisten kirjakaupasta, ja sitten meiltä vanhemmilta saa tietenkin käytettyjä kysyä. Eikä niillä mikään kiire ole, ne saa parhaimmillaan sitten päivässä, kun koulut ovat alkaneet, eikä ensimmäisillä tunneilla niitä vielä tarvita. (Niin, mehän olemme siis Elfin kanssa samassa lukiossa, siksi hälle apua)

Mutta itse asiaan. Minulle lukio oli itsestäänselvyys. Ei siksi, että vanhemmat olisivat pakottaneet, heille oli ihan sama, vaan siksi, että tulevaisuudensuunnitelmat eivät oikein olleet vielä selvillä ja muutenkaan ei jaksanut vielä lähteä kotoa pois. Siis jäin Rantasalmen lukioon.

Pitkä matematiikka tuntui aluksi aika helpolta, mutta Trigonometria ja vektorit-kurssi oli niin tuskaa, että. Tosin tämä saattoi johtua siitäkin, että olin musikaaliharjoituksissa n. puolet tunneista. Mutta näillä näkymin pysyn pitemmällä puolella.

Aineita oli aika helppo valita, meille kun oli todella paljon pakollisia, kaikki paitsi psykologia ainakin yksi kurssi. Fysiikkaa kävin muutaman ylimääräisen, huvikseni ja ranskankielen opiskelemisen aloitin. Kursseista ei minun tarvitse huolehtia. Nyt, ensimmäisen vuoden jälkeen, kun kasassa on jo n. 42 kurssia (Täälläpäin saa mukavasti instrumentin soitosta ja musikaaleista, oikeastaan mistä tahansa, rehtori on hyvä tyyppi).

Mutta nykyään valkolakin asema on tippunut, vaikka siihen pyritään. Nykyään saadaan lähes joka opinahjosta joku lätsä päähän, erilaisilla nauhoilla jne. vain.

Siinäpä kriittisimmät.

Minäkin kuulun niihin jotka ovat toissapäivänä saaneet ilmoituksen lukioon pääsemisestä, Jyväskylän Lyseon ovet aukeavat minulle ensi syksynä(Viittasitko, Ereine, juuri kyseiseen opinahjoon..? :wink.

Minulle lukio oli jossain määrin itsestäänselvyys, lähinnä siksi että tiedän mitä haluan tulevaisuudessa opiskella ja tiedän miten sinne helpoiten pääsee. Vanhempani olisivat varmasti hyväksyneet myös amiksen, mutta koska minulla ei ollut aikomustakaan sinne mennä, niin eipä sillä ole väliäkään.

Semmoisesta haluaisin mielelläni kokeneemmilta kuulla, että mikä olisi mielestänne "järkevä" yläraja kurssimäärälle jos kolmessa vuodessa aikoo lukiosta suoriutua? Itselläni nimittäin on karsimisongelmia kun haluaisin sekä pitkän matikan, paljon kieliä että reaaliaineitakin aika reippaasti. Onko yli 90 kurssia liian raskasta eli joutuuko yötä myöten läksyjä tekemään?

Siihenpä juuri viittasin

Minulla taisi olla joku vajaa 80 kurssia, kävin kolmessa vuodessa ja mielestäni minulla oli sopivasti kursseja. Jotkut kaverit saivat päälle 100 kurssia kasaan mutta se tarkoitti sitä ettei heillä juuri vapaita kursseja ollut, joka jaksossa vähintään se kuusi kurssia. Vaatii varmaan luonteen lujuutta ja viitseliäisyyttä ja ahkeruutta, minusta siihen ei olisi ollut. Mutta itse varmaan pystyt parhaiten arvioimaan jaksamisesi, ja pystyyhän valintojaan muuttamaan kesken lukionkin.

Jep, perjantaiaamuna ennen The Miittiin lähtöä menin perhosia vatsassa Sibelius-lukion ovelle, ja kas vain, pääsin musiikkilinjalle. Nyt olen tyytyväinen. Oli kyllä hurjan vaikea sisäistää, että nyt olen tosiaan lukiolainen, mutta kun ensi syksyn koeviikkoja rupesin kirjaamaan kalenteriin, käsitin asian paremmin.

Kursseja tuli aivan liikaa, jotain 35 ekalle vuodelle... Mutta eiköhän siitä, kun ottaa huomioon, että lukuaineita on ihan normaali määrä, ja se liika muodostuu taideaineista joita muuten harrastaisin koulun ulkopuolella. Minulla on siis A-kielet venäjä ja englanti ja B-kielenä ruotsi. Matematiikasta valitsin sen pitemmän vaihtoehdon, ja otin jopa ylimääräisen kurssin. Psykologia olisi ollut kiva, mutta luovuin siitä kun kursseja oli tulossa ihan liikaa. Sibiksessä voisin lukea luonnontieteistä vain kolme kurssia yhteensä, mutta siitä huolimatta otan kaikista pakolliset kurssit ja biologiasta ja maantiedosta, tai ainakin biologiasta, sitten seuraavina vuosina lisäkursseja.
Taideaineista löytyy soittotunteja (jotka suoritan muualla), musiikin historiaa kaksi kurssia (pakolliset musalinjalla), klassista laulua ja kamarimusiikkia.
On muuten hurjan mukavaa kun voi itse määrätä, että mitä opiskelee ja mitä ei. Ainakin suurin piirtein.

Kyllä mielestäni lukio nostetaan arvostuksessa usein ammattikoulun yläpuolelle. Ja jo se, että termiä "amis" käytetään kuvaamaan semmoista, no, junttia moponrukkaajaa tjsp., eikä vain ammattikoulussa opiskelijaa, kertoo mielestäni aika paljon. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin enemmän käyttöä duunareille kun akateemisille älyköille, kuten joku jo mainitsikin.

Ja lukioon menen, koska ammattikoulun kautta ei pääse allalle, joka minua kiinnostaisi.

90 ei ole vielä mitään, 120 se olla pitää. Tuo on täälläpäin ennätys, kaverin isoveli teki sen muutama vuosi sitten.

Ja ei hän siihen paljon opiskellut, täällä vain saa törkeän paljon kursseja jos on musikaalisesti suuntautunut. Siis minullakin laskeskelin että 75 on koossa toisen vuoden loppupuolella ja sitten vielä olisi kolmantena vuonna ainakin matematiikkaa ja ranskaa. Toisaalta se on ihan sama, kunhan saa sen 75. Itse olen käynyt yleensä sen 6 kurssia jaksoon plus sitten tuosta saksofonin tuuttaamisesta.

Lukioon? Kyllä, jos vain pääsen. Lukioon tässä ysin jälkeen ollaan menossa kovaa vauhtia. Ihan vain jo siksi, että minulla on jonkin verran tuota lukupäätä. Ja suku painostaa. Eli ei oikein ole vaihtoehtojakaan, joita tosin en kaipaa ihmeemmin. Mielelläni minä luen. Varsinkin kun haluan psykologiksi, niin täytynee psykologiaa sitten lukiossa lukea. Myös sen takia sinne.

Ja kyllä, lukio on yliarvostettu paikka minunkin mielestäni. Lähes kaikki ovat nykyään menossa lukioon, eikä ainakaan täällä ammattikouluihin mene lähes kukaan. Kaksoistutkinto voisi olla ihan mukava, tai ensin lukio ja sitten ammattikoulu. Tosin eivätpä nuo ole minua varten, ainakaan tässä vaiheessa ei tunnu siltä.

Tampereen Lyseon Lukiossa tällä hetkellä opiskelen, ja ihan mukavaa on. Pääosin keskityn Englantiin, filosofiaa, psykologiaan ja biologiaan, ja kirjoitukset odottavatkin heti syksyllä, jolloin kirjotan reaalin ( filosofia ja psykologia), Ruotsin ja Englannin. Keväälle jätän sitten Äidinkielen ja ehkä lyhyen matikan, sekä toisen reaalin kun sellaisen voi kaksi kertaa kirjoittaa. Tähän reaaliin otan pääasiassa biologian, + hieman kemiaa tai uskontoa.

Jee jee jee jee *hyppii riemusta*

*esityksen päätytyyä tulee taas tietokoneen ääreen naputtelemaan*

Tollanen oli mieliala... ööö... Perjantainakohan se tais olla ku soitin äitil et onkos mulle tullu mistään koulusta hyväksymis kirjettä. Se sano et ei oo tullu mistään mitään. Olin jo ihan maassa ku äiti sit lopulta sano et tuli yhest (sisko oli taas kiusan takana pirullinen tyyppi kun on :twisted: ) Pääsin sinne mihin halusinkin Lähen Kaarinaan ilmasutaidonlinjalle Ja äite muuttaa mukana (ja koko muu perhe... veli Turussa jo onkin [siskon idea et koko poppoo muuttais mun mukana ettei mul vaan olis yksinäistä siellä {eeeiii huudan mä }])... asutaan tunnin ajomatkan pääs koko paikkakunnalt :roll: Mut ei se mitään

Mut nyt on kyl pikkuhiljaa alkanu pelottaa... joutuu eroon niin tutusta ja turvallisesta paikasta ja kaverit jää tänne... ja... mitä jos ne siel Kaarinas meinaa lähettää mut hullujenhuoneel. Oma rakas luokka oli jo tottunut aivoituksiini mutta entäs nämä uudet ja tuntemattomat tyypi

Itse asiassa mul olis kyl ollu aivan sama käynkö enää yläasteen jälkeen mitään koulua kosk ei sellasta löytyny minne kannattais mennä... ei mulle ollu mitään... tavallinen lukio: nääh... en jaksa opiskella niin paljon turhaa ammattikoulu: ei siellä ollu mitään mulle Erikois lukiot: No sieltä löytys nämä ilmasutaidon linjat mut... mielummin kyl lähtisin vaeltamaan... reppu selkään ja menoks toisin sanoen... mutta koko perhe sano että kouluunhan meet joten sinne sitten.
Mulla olis ihan sama vaikka lakkia en saiskaan Ei se mulle merkkais mitään. Mutta olisin kyl perheen eka ylioppilas *pilke silmässä* Sen kannalta se vois olla kyl ihan kivaa... mutta sen näkee sitten... jos nyt ensiks kävis sen lukion ja kattois sit vasta... ja voinhan mä lähtee vaeltamaan sen jälkeenkin kumminkin ajattelin lukion jälkeen lähtee ulkomaille

Vai että 120 kurssia, minä sain kasaan tuskin 40 ja nyt on hyödytön valkolakki kaapissa Ja kirjoitin muuten ns. 03 koodilla, eli ammattikoulun päästötodistuksella. Ei tarvinnut tunneilla hapantua vaan sai riemuiten käydä vuorotyössä tehtaassa ja iltaisin koulussa silloin kuin jaksoi tai huvitti.

Nyt jos saisin aikakoneella matkustaa takaisin niihin kymmenien vuosien takaisiin yhteisvalintapapereitten täyttämistaisteluihin, niin menisin ehdottomasti lukioon. Jo pelkästään sen vuoksi, että lukiosta on enemmän jatkomahdollisuuksia. Jostain syystä vain pidin teininä itseäni liian tyhmänä lukioon. Toisaalta iltalukiossa kaikki sujui helposti, eikä ylppäreihinkään tarvinnut lukea. Yläasteen jälkeen olisi meikäläisen opiskelumotivaatiolla ollut hiukka vaikeeta...

Jos aikoo hakeutua myöhemmin opiskelemaan ammattikorkeakouluun esimerkiksi jotakin taide- ja käsityöalaa, niin lukiosta on pitemmän päälle vain "haittaa". (paitsi jos kyseessä on taidelukio jne.)

Ja haitalla tarkoitan siis sitä, että jää jo alussa heti niiden luokkakavereiden jalkoihin, joilla on jo takana toisen asteen ammattitutkinto samalta alalta.
Siis kaikki nämä käsityö- ja taidealan opistoista ja ammattikouluista tulleet henkilöt voivat alkaa työstämään jo heti alussa vaikka mitä monimutkaisia projekteja, mutta tavallisen lukion puolelta tulleiden pitää opetella ihan alusta saakka pelkästään jo niiden perustyökalujen käyttäminen ja monet muut sen tyyppiset asiat.

Lukioon kun menee niin saa opiskella ensin 3 vuotta ja sen jälkeen yliopistoon vielä hyvällä tuurilla 6 vuotta. Pelkillä YO-papereilla ei saada työtä.

Amikseen niin 3 vuotta siellä jotakin hommaat ja sitten kun pääset läpi niin voit heti saada työpaikan.

Siinä onkin miettimistä. Olihan tuo nyt vähän raaka.

-83 kurssia, pitkä matikka ja fysiikka-