Luupäät ja muut Jeff Smithin luomukset

[Laajensin topiikin otsikon koskemaan Luupäiden ohella muitakin Jeff Smithin hengentuotoksia, mutta aloitusviesti käsittelee yhtäkaikki alkuperäiseen tapaansa yhä vain Luupäitä - Halti 7.3.2008]

[offia]Huh sentään, kuinkakohan pitkä aika siitä on kun viimeksi olen aloitellut jotakin varsinaista topiikkia? Vaikeaa tällainen.[/offia]

Epäilemättä keskuudestamme löytyy lisäkseni muitakin Luupää-faneja - varsinkin kun vakoilin haulla muutaman niihin viitanneen muissa topiikeissa. Kyseessä on siis Smithin käsikirjoittama ja piirtämä huikea fantasiatarina, joka ei ainakaan heti lopu kesken sillä pituutta riittää sen 1300 sivua. Nämä sivut on Suomessa julkaistu yhdeksänä albumina, joista ainakin osaa löytynee yhä kirjakaupoistakin?

Tarinan keskiössä ovat ulkonäöltään jossain määrin laihduttaneita muumeja muistuttavat serkukset Leppo, Tahvo ja Auvo, jotka ajetaan matkoihinsa kotikaupungistaan Luumäestä. Pakomatkalla he eksyvät Laaksoon, missä he kohtaavat puhuvia kirppuja, rottaolioita ja lohikäärmeitä, sekä ajautuvat muutenkin melkoiseen fantasiamyllytykseen (vastapainona Luumäelle, missä elettiin ilmeisesti melko mundista nykyaikaa) vastassaan paluuta maailmaan tavoitteleva paha Heinäsirkkojen Herra.

Smith hallitsee valtaisan juonikaarensa varsin hyvin ja tarina kehittyy alun melko viattomasta seikkailusta saaden nopeasti synkkiäkin sävyjä - hukkaamatta silti huumoriaankaan. Loppuratkaisu tosin jää hiukan vajaaksi, se on hyvä muttei niin loistava kuin tämä tiiliskivi tarinaksi kaipaisi. Ehkäpä Smith vielä jonain päivänä tekee Sarvikruunun uusiksi puolet pidempänä niin että niihinkin juonilankoihin päästään tarttumaan, jotka jäivät käyttämättä kun tarina oli kiire päätellä.

Tarinan ja hilpeiden hahmojen ohella suurta plussaa myös Smithin piirrosjäljestä, joka on selkeän krumeluuritonta mutta vaihtelevaa. Viiva elää ja miekkosella on myös varsin loistava taito yksinkertaisella sommittelulla tuoda kuviinsa liikettä, tunnetta tai mitä milloinkin tarvitaan. Ovat Luupäät esimerkiksi Eisner-palkintojakin keränneet ihan kelvon läjän.

Noh, siinä on vähän mainostusta alkuun, mitäpä muut ovat mieltä? Pidättekö vai jättikö kylmäksi? Missä ja miten Luupäihin törmäsitte? Suosikkirepliikki, -hahmo, -ruutu, -osa?

"Ei toisten vanhempia saa noin vaan syödä. Vähän dorkaa."
"Typerät typerät rottaoliot!" "Se näyttää ihan Aapelilta." "Leipää?"
(nyt lainaan muistista, eli saattaa mennä vähän eri tavalla oikeasti...)
mutta nuo ovat muodostuneet oikeasti lentäviksi lauseiksi meidän taloudessamme!)

Joo, Luupääthän iskee ja lujaa. Itse sain synttärilahjaksi osan numero 4 ihmiseltä, joka ei ollut ihan ajatellut asiaa loppuun asti (ts.kyseessä on jatkuvajuoninen sarjakuva). Onnekseni "se toinen" innostui heti ja hankki myös osat 1-3 (itse muistelin lukeneeni ne joskus kirjastosta...) ja sitten osat 5 ja 6 kunhan nekin tulivat. Ja sitten odotettiin: Smith piti ikävän tauon tuossa välissä.

Itseenikin tuo näennäinen naiviuden ja eeppisen synkän fantasian yhdistäminen vetosi. On myös mielenkiintoista huomata kuin alkupään Luupäät on piirretty tosi "yksinkertaisesti" ja loppupäässä on jokaisessa kuvassa paljon enemmän tavaraa: tämä on Smithin mukaan tarkoituksellista ja kuvaa sitä kuinka hahmot tajuavat maailmastaan paljon enemmän (muistaakseni on sanonut näin: en tietenkään löydä lähdettä tähän hätään). On totta, että loppuratkaisu olisi kaivannut vielä hieman hiomista, tosin, mutta silti...

Smithiltähän on ilmestynyt suomentamatontakin Luupäät-materiaalia, eli Stupid Stupid Rat Tails, joka kertoo lyhyen tarinan Luupäiden esi-isän seikkailusta sekä toisen lyhyen tarinan ärsyttävästä porsaasta (Riblet? en muista nimeä). Tämä kirja on aika heikko, Smith ei itse piirtänyt tarinoita eikä juonessakaan ollut kehumista. Toinen spinoff sen sijaan, eli siis Rose, joka kertoo Olga-mummun nuoruudesta on aivan erinomainen! Se syventää Olgan ja Pinjan (ja Viljamin!) suhdetta paljon ja on todella kaunis kuvitukseltaan! Smith ei kuvittanut sitäkään itse vaan sen teki Charles Vess, jonka värikuvat ovat ihastuttavia! On todella sääli, ettei Rosea ole saatu suomeksi.

Mikä muuten on mielipiteenne Luupäiden suomennokseen? Itse luin ekat suomeksi ja ajatus englanniksi lukemisesta tuntuu kerrankin oudolta. OK, onhan siellä omituisuuksia (marsut muutuvat opossumeiksi yms) ja aivan kaikki ei käänny suomeksi täydellisesti (sisarusten Briar ja Rose englanninkielisissä nimissä on merkityksiä joita suomeen ei ole saatu), mutta silti. Jotenkin Luupäät kuuluu olla suomeksi, ainakin minulle siis.

"Se toinen puolisko" aikoo lukea Moby Dickin tässä joku päivä, Lepon innoittamana, tottakai!

Minäkin voin tunnustautua Luupäiden faniksi - ihastuin ensialkuun selkeän visuaaliseen ja nautittavaan piirrosjälkeen, jossa ei juuri ole piilotettuja yksityiskohtia, mutta toisaalta silti komiikkaa vahvistavia elementtejä. Tietysti myöhemmin Luupäissä iski myös tuo huumori, joka on nasevaa ja osuvan satiirista jopa. Eli hyvää, suomeksi. Tietysti tuon yhdeksän albumin eeppinen kokonaisuus on aika pitkä sarjakuvaksi (koska keskeltä ei voi lukea, ja jos aloittaa niin pitää myös jatkaa loppuun asti), mutta ei kuitenkaan loppujen lopuksi liian pitkä. Tosin kirjastosta lainaillessa ei jaksanut odotella että joku albumi vapautuu, joten sikäli turhauttavaa se oli.

Ksu sanoi:

Smithiltähän on ilmestynyt suomentamatontakin Luupäät-materiaalia

Click to expand...

Tjep, tuttuja nämäkin. En vain saanut kaikkea aloitusviestiin mahdutetuksi. Ei Stupid, Stupid Rat-tails (jossa siis päätarinassa Smithin piirrokset ja Tom Sniegoskin kässäri, pikkutarinassa "Riblet" Sniegoskin kässäri ja Stan Sakain piirrokset) minusta suoranaisen heikko ole, heikompi toki kuin Luupäät itsessään. Noh, Riblet on kieltämättä aika hirveää soopaa mutta itse tritrilogiassakin tylsin vaihe on eläinorpojen puuhat Kivileuassa. Tarinalla Big Johnson Bonesta taas on hetkensä, huonotkin toki mutta pääsääntöisesti se on hauskaa sarjakuvaa ainakin jos ei ala Luupäihin vertailla.

Rose taas on toki aivan toista luokkaa, kuinkapas muutenkaan kun Smith vastaa kässäristä ja piirtäjänä on Charles Vess. Vess ei kyllä ole sarjakuvassa ihan parhaimmillaan, mutta mitäs pienistä. Saas nähdä vieläkö joku päivä saamme lisää spinoffeja, olisi Olga-mummun tarinassakin vielä monta hämärää vaihetta.

Mikä muuten on mielipiteenne Luupäiden suomennokseen? Itse luin ekat suomeksi ja ajatus englanniksi lukemisesta tuntuu kerrankin oudolta.

Click to expand...

Minulle Luupäät ovat kyllä Boneja, englanniksi siirryin lukemaan jossain vaiheessa ja sille tielle jäin. Vähän sain pakottaa tuota ensimmäistä viestiä kirjoittaessani, että suomeksi erisnimetkin laitoin (vaikka Lepon, Tahvon ja Auvon osalta se on yhä luontevaa, tässä kohden suomennokset ovat sävykkäämmät kuin alkuperäiset nimet). Olga-mummu tekee jo tiukkaa Gran'ma Benin sijaan ja Viljamia Luciuksen suomennoksena tuskin olisin enää muistanutkaan ainakaan ilman tiukkaa pohdintaa. Olen myös kuullut väitettävän, että suomennoksen taso vähän laskee loppua kohti.

"Se toinen puolisko" aikoo lukea Moby Dickin tässä joku päivä, Lepon innoittamana, tottakai!

Click to expand...

Tarkkaile onko sillä yhtä hilpeitä ilmeitä kuin rottaolioilla Lepon lukiessa niille "Kivileuassa"

Voi että! Luupäät on ihan loistavia, mun kestosuosikki. Johtuneeko sitten mahdollisesta suomennoksen laskevasta laadusta, mutta alkupuoli sarjasta tuntuu paremmalta. Luupäiden hortoilu uudessa ja oudossa ympäristössä on täynnä upeita oivalluksia (-> mieleenpainuvimpia kuvia minulle on kyllä ollut ekassa albumissa se talven saapuminen laaksoon: "Humps!").

Suomennoksesta tykkään kyllä kovasti. En kyllä ole lukenut alkuperäiskielellä, mutta suomennoksen tyyli sopii minusta hyvin kuvakieleen ja henkilöhahmoihin.
Parasta Luupäissä hyvän tarinan ja käsikirjoituksen ohella on varmaan hyvä rytmitys. Jokaiseen kuvakenttään ei siis suinkaan tungeta tekstiä, vaan kuvat selittävät itse tarinan kulkua. Tekstiä on kuitenkin jonkin verran, joten sarjis ei ole mitään mykkäakrobatiaa.

Oheisia en ole lukenut, mutta taidanpa ainakin tuohon Roseen sitten tutustua.

Ha! Topikin innoittamana marssin kirjastoon ja lainasin Moby Dickin, niinkuin on jo kauan ollut tarkoitus!

Luupäät on mahtava sarjakuva.
Sen kevytmielinen huumori ja eeppinen juonen kerronta vetää vertovain yksinkertaiselle ja tarkalle kuvitukselleen. Kaikki on hienon hienosti rakennettua ja kerronta aivan ilmiömäistä.

Nerokasta on myös se, että sarja on osattu lopettaa ajoissa. Monesti hyväkin sarja vesittyy venyessään 7. episoodiinsa. Luupäät ovat juuri niin tiukka ja juuri niin (liaan) niukasti tarina, että se on vain luettava uudelleen.
Tämä sudenkuoppa on sarjakuville kohtalokkain ja monet eivät sitä osaa väistää, vaan samanlaisia Aku Ankka tarinoita tulvii tasaisesti vuodesta toiseen.

(OFF: Frank Miller on toinen joka osaa lopettamisen nerokkaasti)

Olen päättänyt, että heti kun varaa alkaa olemaan keräilen saagan hyllyyni.

Varmaan ainoa ihminen jota oikeasti olen koskaan fanittanut ja jota edelleen sitkeästi palvon on Jeff Smith. Kävin pari vuotta sitten jonottamassa messuilta ukkelilta nimmarit ja pikku iirojen kuvat muutamaan albumiini ja olin ihan tippa linssissä sen jälkeen.
Ihan hassu juttu se.

Tarina on jännittävä, aluksi huvittava lopuksi synkempi ja kuvat ovat yksinkertaisia mustavalkoisuudessaan mutta kuitenkin täynnä pikku yksityiskohtia. Rakastan sitä tyyliä.
Huumori on osittain sellaista arkipäivään sidottua ja tavallaan myös luupäiden välistä sisäpiiriläppää johon lukija otetaan mukaan.

Mielestäni paras repliikki koko sarjassa on muistaakseni ykkösalbumissa: Tahvo maha:"KURL" Tahvo:"Hei lopeta jo, söin kepin aivan äsken! Mitä sinä oikein haluat?" Tilannekomiikkaa parhaimmillaan.
Yllätys yllätys se ruutu on jääkaapin ovessa kiinni.

Ceinwen sanoi:

Kävin pari vuotta sitten jonottamassa messuilta ukkelilta nimmarit ja pikku iirojen kuvat muutamaan albumiini ja olin ihan tippa linssissä sen jälkeen.

Click to expand...

Haha, Smith on ollut aika nerokas keksiessään Iiron, nimmarien hamuajat voivat pienellä vaivalla kaikki saada myös piirrustuksen yhdestä tarinan (hienosta!) hahmosta! Ei ole kaikilla fanittajilla samaa luksusta, Don Rosakin joutui luopumaan fanikuvien piirtämisestä käytännössä kokonaan jo kymmenkunta vuotta sitten kun kysyntä kasvoi reippaasti aikarajoitteita suuremmaksi.

kuvat ovat yksinkertaisia mustavalkoisuudessaan mutta kuitenkin täynnä pikku yksityiskohtia. Rakastan sitä tyyliä.

Click to expand...

Onkos muuten kukaan ehtinyt lueskella väritettyjä Luupäitä, niitähän nyt on englanniksi julkaistu ainakin osa(?). Jotenkin Luupäät ovat hahmottuneet mielessä niin vahvan mustavalkoisiksi ja piirrostyyliinkin se sopii, joten ajatus värillisistä Luupäistä tuntuu vähän vieraalta. Vaikka onhan se kansissa aina kelvannut kerrassaan hyvin...

Minä ostin joskus Suomalaisesta osat 1-2 miehekkeelle lahjaksi, hän kun kuluttaa sarjakuvia melkoista tahtia. Totesimme molemmat pitävämme Luupäistä sangen paljon, joten loput osat ostettiin vuoden aikajänteellä yleensä yksi tai kaksi osaa kerralla tilaten (Tälläistä on opiskelijabudjetilla syntinen shoppailu ).

Ja kyllä ne olivat hienoja! Piirrosjälki on sopivan kevyttä kannattelemaan pitkää tarinaa: Se ei vie huomiota pois tapahtumista, mutta tukee tyyliä loistavasti. Itse luen yleensä kaiken kamalaa haipakkaa pitäen ja muutamia kertoja myöhemmin hitaammin ja keskittyen. Smithin tyyli mahdollisti kumman tahansa lukutavan helposti, joten siinä mielessä se oli todella onnistunutta (Jotkut sarjakuvat ovat piirrosjäljeltään niin raskaita, että niihin on pakko keskittyä kaikessa rauhassa).
Itse tarina taas pysyi suhteellisen hyvin kasassa, joskin loppupäässä pientä hajontaa alkoi näkyä. Tarinan lopetus tuntui tosiaan jotenkin liian kevyeltä ja äkkinäiseltä, jotenkin olisin odottanut paljon enemmän... kaikkea? Etenkin aivan lopun lankojen solmiminen oli toki koskettavaa, mutta tuntui tapahtuvan vähän hätäiseen. Hieman horjuva loppu ei kuitenkaan onnistunut kompastuttamaan koko eeposta. Hienoa jälkeä ja etenkin pidin vaihtelusta eri teemojen ja tunnelmien välillä. Toivottavasti herralta tulee vielä jotakin muutakin suomeksi, sarjakuvia kun en jostakin syystä ole koskaan osannut lukea muilla kielillä.

Onneksi onneksi onneksi aloitit tämän topicin!!! Minä en tiennyt mitään Jeff Smithin suomentamattomista teoksista.. Laiska kun oon. Kiitos.

Luupäät on parasta ikinä. Juuri tuo talven saapuminen Laaksoon ja rottaolioiden kinastelu. "Ei hirviöt syö piiraita!"

En ole englanniksi lukenut, suomennetut nimet ovat mielestäni oikein osuvia, vaikea kuvitella edes englanniksi niitä. Aapelin innoittamana päätin pari vuotta sitten, että sen sen nimen annan seuraavalle lemmikilleni (ajattelin koiraa) ja nyt minulle on käärme nimeltään Aapeli Kaapeli.

Hankin tuossa keksiviikkona Helsingissä visiteeratessani Jeff Smithin Luupäiden jälkeisen ajan ensimmäisen suuremman hengentuotoksen, supersankari kapteeni Marvelin uudelleenlämmittelyn nimeltä Shazam! The Monster Society of Evil. Smithin sekä kässäröimä että piirtämä opus on paksuudeltaan kirppu Luupää-saagaan verrattuna ja muutenkin verrattain kevyt teos, mutta toisaalta leppoisaa ja mutkatonta luettavaa. Supersankarointia sieltä naiivin humoristisesta ja nykynäkökulmasta varsin retrosta päästä, mutta kuitenkin tasokasta työtä. Liekö Smith aikeissa jatkaa kapteeni Marvelista tarinointia joskus, tämä tarina kun lähinnä laittoi vasta pyörät pyörimään?

Ihan mielellään hyllyssään omistaa tämänkin, ei siinä mitään - mutta kaikkein mieluiten saisin kyllä vielä jonkun Olga-mummosta kertovan taustatarina-albumin Luupäihin liittyen...

Juu, sarjakuvaan tutustuin muutama vuosi sitten serkun kehotuksesta ja nehän veivät mennessänsä. Tosin jtn vuosi sitten sain ostettua itseleni viimeisenkin osan, joten nyt naurua riittää. sarjakuvahan on siis aivan loistava, kuten monet meistä ovat sen jo todenneet. Eniten pistää nauruksi lohikäärmeen muikeat ilmeet jossain ruudun reunassa ja ne piirakkaa ajattelevat 'vihulaiset' (kuten pikkuveljeni kutsuu kaikkia niitä, jotka eivät ole 'hyviläisiä'). mielenkiintoisin yksityiskohta on, että täysin mielikuvitukselliseen tarinaan on laitettu niinkin todellinen asia kuin moby dick. mutta ehkä se onkin tämän tarinan se 'juttu', joka saa jokaisen tarinan loputtua miettimään, että entä jos...

Olen hienosti onnistunut välttämään kaiken informaation kyseisistä sarjakuvista ihan viime aikoihin asti. En siis ole lukenut, mutta muutamalta taholta kovasti suositeltu, melkeinpä jopa vaadittu minua lukemaan niitä. Pitänee siis pitää silmät auki jos jossain kävelee vastaan. Kirjasto kun ei oikein ole minun juttu kun kirjat on pakko palauttaa sinne

Lainaa minulta sitten joskus. Ostin yhden tai kaksi osaa vuosi sitten, mutten ole lukenut niitä vielä.

Mielelläni lainaankin jos vaan haluat ne minulle lainata Kunhan nyt joskus taas nähdään taas jossain miitissä tms.
Ps. Pitäähän ne tosi Pagballekin palauttaa, mutta aikaraja ei varmaankaan ole yhtä tarkka

Tutustuin Luupäihin kaveriltani lainaamani osan 2 välityksellä ja ihastuin ikihyviksi. Tämän jälkeen lainasin kirjastosta jo ilmestyneet osat. Piakkoin aloin jo keräilemään sarjakuvaa ja viimeiset albumit ostinkin uunituoreina kaupan hyllystä. Itse pidän kuitenkin eniten alkupään tarinoista. Jotenkin naivistinen huumori ja yksinkertainen kuvitus uppoaa minuun paremmin kuin runsaammin kuvitettu synkeähkö eeppisyys. Ehkä en vain omaa tarpeeksi mielikuvitusta, enkä pysty uppoutumaan Jeff Smithin tyylillä piirrettyyn epiikkaan. Mielestäni Smith on joka tapauksessa parhaimmillaan lennokkaana humoristina.