Mîmin valitus

Mîms Klage on siis vuonna 1987 ilmestynyt H. J. Schützin saksankielinen käännös Tolkienin runoa ja proosaa yhdistelevästä tekstistä The Complaint of Mîm the Dwarf, jonka englannikielistä alkutekstiä ei ole julkaistu. Saksannos jäi vuosikymmenien ajaksi huomiota vaille, koska se oli piilotettu (Tolkienin saksannokset julkaisseen) Klett-Cotta-kustantamon juhlakirjaan, jossa ei tämän tekstin lisäksi ollut mitään yhteyttä Tolkieniin. (Katso Kontuwikin artikkeli Mîms Klage ja siinä mainitut linkit. Katso myös Tikin hämmästystä pursuava viesti keskustelussa Tolkienin runous.

Tästä alkaa jatkokertomuksena saksannoksen (proosa)suomennos. Jos jonkun valistuneen käsityksen mukaan se loukkaa tekijänoikeuksia, ilmoitettakoon siitä heti, niin poistumme linjoilta. Klett-Cottan juhlakirjassa (kyllä vain, tilasimme sen Amazon.de:stä hurjalla hinnalla, melkein neljä euroa plus postituskulut tasan neljä euroa) todetaan (s. 345) että tekstin copyrightin omistaa The Executors of J. R. R. Tolkien, 1987. Mutta koska aiomme kommentoida alkutekstiä ja käännöstä filologis-kirjallisuushistoriallis-eksegeettisesti, tätä voinee pitää tieteellisenä esityksenä (vaikka emme malta pitäytyä tieteellisessä esityksessä suositeltavaan sävyltään neutraaliin kielenkäyttöön) ja siihen perustamme lujan uskomme, että tekijänoikeudet eivät ole este yrityksellemme.

Pitemmittä puheitta käymme runon (26 riviä) kimppuun ja esittelemme siitä alun. Ja tietenkin kaikenlaiset kommentit ovat erinomaisen tervetulleita!

Mîms Klage (R. 1-6)

Unter einem Berg, in einem unwegsamen Land,
lag eine tiefe Höhle, ausgefüllt mit Sand.
Eines Abends stand Mîm vor seinem Bau:
sein Rücken war krumm, und sein Bart war grau;
lange Pfade war er gewandert, heimatlos und kalt,
der kleine Zwerg Mîm, zweihundert Jahre alt.

Mîmin valitus (r. 1-6)

Vuoren alla, tiettömässä maassa,
oli syvä luola, hiekkaa täynnä.
Eräänä iltana Mîm seisoi asumuksensa edessä,
hänen selkänsä oli kumara ja hänen partansa harmaa,
pitkiä polkuja hän oli vaeltanut, koditta ja vilussaan,
pieni kääpiö Mîm, kaksisataa vuotta vanha.

Kommentaari:

Rivi 1

Sanottakoon heti aluksi, että koko tekstissä (runo + proosakertomus) ei esiinny juuri lainkaan paikannimiä. Itse asiassa taitaa olla niin, että vain Tarn Aeluin mainitaan proosakertomuksen lopussa (siitä lisää kunhan sinne asti joskus, Eru suokoon, päästään). Se kuitenkin antaa meidän ymmärtää, että liikutaan Beleriandin mailla.

Tätä Mîmin asumusta ei nimetä eikä sijoiteta mihinkään tunnettuun paikkaan, joten emme voi olla edes varmoja siitä, onko tämä vuori, Berg, sama kuin Amon Rûdh eli se kukkula, jonka alla Húrinin lasten tarinan mukaan oli Mîmin ja hänen kahden poikansa, Ibunin ja Khîmin, koti Bar-en-Nibin-noeg, myöhemmin nimellä Bar-en-Danwedh tunnettu kääpiöasumus.

Tekstissä ei myöskään mainita Mîmin poikia Túrinista ja hänen joukkiostaan puhumattakaan. Voisiko olla niin, että tässä runossa (sen kirjoittamisajankohdasta ei ole mitään tietoa) esiintyvä Mîm ei ole vielä sama kääpiö kuin se, joka jäi Túrinin miesten vangiksi ja vei heidät luolaansa?

Mutta onko hän edes sama kääpiö, joka Kadonneitten tarujen kirjan tarinassa Turambar and the Foalókë esiintyy lohikäärme Glórundin (myöh. Glaurung) alaisena: lohikäärme nimittää hänet asumuksensa ja aarteensa vartioston kapteeniksi, ja kun Glórundin kuoltua Úrin (myöh. Húrin) saapuu rodothlimin luoliin (myöh. Nargothrond), joista kaikki örkit ovat paenneet, Mîm yksin istuu yhä aarrekasan päällä ja kiroaa sen, kun Úrin surmaa hänet. Hän on old misshapen dwarf (HoME II, s. 113), eikä hänestä juuri muuta tarinassa kerrota. Ei kuitenkaan vaikuta samalta kääpiöltä kuin runon Mîm. Niin tai näin, Mîm on ollut mukana Tolkienin tarinoissa jo 1910-luvulta lähtien.

Rivi 2

Millainen koti tämä oikeastaan on? Syvä luola täynnä hiekkaa? Vaikuttaa suorastaan epämiellyttävältä paikalta, tällainen kolo, a dry, bare, sandy hole with nothing in it to sit down on or to eat, ei tunnu laisinkaan vähäkääpiöiden ikivanhalta asumukselta, olkoonkin että heidän vaurautensa on kadonnut ja lukunsa hiipunut.

Rivi 3

Mietin saksan sanaa Bau, Sehän tarkoittaa lähinnä 'rakennusta, rakennelmaa' mutta voi olla merkitykseltään jopa 'pesä', 'kolo' tai 'luola'. (Olemme kääntäneet sen "asumukseksi" välttyäksemme ottamasta tarkkaa kantaa sanan merkitykseen.) Mutta koska kyseessä on käännös, voi ehkä vihjettä saadakseen kurkistaa jo rivin 4 loppuun. Siinä on sana grau 'harmaa', joka siis viittaa Mîmin parran väriin. Englanniksi se on tietenkin grey, ja on hyvinkin saattanut olla myös alkutekstissä rivin 4 viimeinen sana. Niinpä rivin 3 viimeinen sana oli alkutekstissä jotakin, joka rimmaa sanan grey kanssa (kuten olette varmasti huomanneet, runossa kaksi peräkkäistä säettä ovat loppusointuisia keskenään) ja todennäköisesti tarkoittaa samaa kuin Bau, mikä sen merkitys tässä tarkkaan ottaen onkaan.

Rivi 4

Tekisi mieleni arvata alkutekstin kulku: His back was bent, his beard was grey. Siinä olisi vähän anglosaksista alkusoinnillisuuttakin.

Rivi 5

Tässä annetaan ensimmäinen vihje Mîmin elämänkohtaloista. Pitkä vaellus, yksin ja kylmissään, mutta mistä ja miksi? Ja miten hän oli päätynyt juuri tänne, hiekalla täytettyyn koloonsa? Mikään ei oikein tunnu sopivan sen koommin varhaisiin kuin myöhäisiinkään tarinoihin Mîmistä. Tuntuu suorastaan siltä, että hän olisi sattunut saapumaan sattumalta tähän surkeaan koloon vaelluksensa päätteeksi. Ettei kyseessä olisi hänen kotinsa vaan kulkurin väliaikainen suojapaikka. Katsotaan, pitääkö arvio paikkansa. Säkeitä riittää.

Muuten, heimatlos tarkoittaa tarkkaan ottaen "kotimaata vailla olevaa", suomen "koditon" tai "asunnoton" olisi saksaksi lähinnä wohnungslos tai obdachlos. Siitä huolimatta alkutekstissä on luultavasti ollut homeless, joka kattaa tämänkin merkityssisällön. Ehkä näin ...homeless and cold / ... two hundred years old.

Rivi 6

Kas, meille kerrotaan vielä Mîmin ikä, 200 vuotta. Ja tämänikäinen kääpiö on siis vanha, köyryselkäinen ja harmaapartainen. Ehkä runon kirjoittamisajankohtana kääpiöiden tavallinen elinikä oli toinen kuin Sormusten herran maailmassa, ehkä vähäkääpiöt vanhenivat nopeammin, mutta joka tapauksessa Durinin huoneen sukupuusta käy ilmi, että siinä esiintyvistä kääpiöistä ne, jotka eivät kuolleet väkivaltaisesti, elivät vähintään 242-vuotiaiksi. Keskimääräinen elinikä lienee noin 250 vuotta, muutamat harvat elivät huomattavasti vanhemmiksi. Mutta näidenkin tietojen perusteella Mîmiä olisi voinut pitää jo kohtalaisen vanhana kääpiöksi. Ja eihän tässä väitetä, että hän olisi jo vanhuuteen kuolemassa??

Mîmistä sanotaan tosiaan, että hän oli "pieni kääpiö", der kleine Zwerg, mikä saattaa vaikuttaa redundantilta, ikään kuin "suuri jättiläinen" tai "vanhoillinen konservatiivi", mutta koska Mîm oli vähäkääpiö, pieni kääpiöidenkin mittapuulla, ehkä tässä halutaan ilmaista juuri se.

Kiitokset, Tik, olet Aarre!

Jäin miettimään Bau-grau- ja [X]-grey-riimejä. Etsin grey-riimejä riimisanakirjasta, ja rakennukseen tai asumukseen viittaava olisi hideaway. Bau-sana olisi toisaalta yleisluontoisempi (ei viittaa piileskelyyn), toisaalta taas tarkempi (viittaa rakennettuun ympäristöön), mutta runouden kääntämisessä merkitys ei olekaan yksi yhteen. Hideaway:ssa saattaa kyllä olla turhan monta tavua säkeeseen. Vähän liippaavia olisivat myös erinäiset way-loppuiset sanat: doorway, hallway, gateway, pathway, passageway (heh lol driveway). Doorway voisi käydä, vain kaksi tavuakin? (yksi olisi kyllä näppärämpi )

Ihmettelin myös, kuinka juhlakirjan nimessä Klett-Cotta: Das erste Jahrzehnt 1977–1987: Ein Almanach (nimi mainittu Tikin aiemmassa postauksessa) puhutaan ensimmäisestä vuosikymmenestä, kun luulisi Tolkien-kustantajan olevan vähän vanhempaa perua. Saksankielinen Wikipedia selvensi asian: vuonna 1977 on tehty fuusio, ja alun perin Cotta'sche Buchhandlung on perustettu jo 1659! Siinä sitä historiaa...

Jos alkuperäinen runo joskus julkaistaan, on hauska nähdä ovatko arvauksemme lähelläkään sitä.

Tik sanoi:

two hundred years old

Click to expand...

Tekee mieli ehdottaa vanhahtavaa ilmausta "ten score", mutta en tiedä onko saksassa vastaavaa (jos on, sitä olisi varmaankin käytetty käännöksessäkin). Stereotyyppinen vanha fraasi olisi ehkä "had ten score winters behind him", mutta se ei ainakaan sovi runomittaan.

Tik sanoi:

Mîmistä sanotaan tosiaan, että hän oli "pieni kääpiö", der kleine Zwerg, mikä saattaa vaikuttaa redundantilta

Click to expand...

Voisiko tämä olla yksinkertaisesti käännös sanalle 'petty-dwarf'? 'Petty'hän tarkoittaa vähäarvoisen lisäksi myös pienikokoista. Mitähän vähäkääpiöt ovat saksannetussa KTK:ssa?

Heathertoes sanoi:

grey-riimejä

Click to expand...

Kaukaa haettu arvaus: 'stay' olisi yksitavuinen. Se kyllä taitaa tarkoittaa väliaikaista asumista jossain eikä itse asuinpaikkaa, joten ei se oikein sovi.

Mîms Klage (R. 7-11)

Alles, was er geschaffen, das Werk seiner Hände,
mit Stichel und Meißel, in Mühen ohne Ende,
hatten Unholde ihm geraubt; und nur sein Leben und einige Dinge
des Handwerks waren ihm geblieben und eine lange Klinge
in einer Scheide unterm zerfetzten Mantel, vergiftet auch.

Mîmin valitus (r. 7-11)

Kaiken mitä hän oli hankkinut, käsiensä työn,
kaivertimella ja taltalla, loputtomalla raadannalla,
oivat hiidet häneltä ryöstäneet, ja vain henki ja muutamia tavaroita
käsitöistä oli jäänyt hänelle, ja pitkä tikari(?)
tupessaan risaisen kaavun alla, myrkytetty myös.

Kommentaari

Rivit 7-8

Mîmin käsitöistä ei paljon kerrota Húrinin lasten tarinassa, vain se että hän muiden näkemättä työskenteli työpajassaan. Jos Túrin sai tietää tarkemmin, hän ei siitä kenellekään puhunut, ei ainakaan meille. Tässä mainitaan kuitenkin työvälineet, Stichel und Meißel, joista edellinen on siis "kaiverrin" (englanniksi kenties graver?) ja jälkimmäinen "taltta" (ehkä alkutekstissä chisel?). Ikään kuin hän olisi muotoillut jotakin, kenties kivestä? Mutta mitä? Kuulostaa ennemmin veistoksen valmistamiselta kuin työkalujen tai aseiden takomiselta. Ainakin toistaiseksi se on arvoitus, ja kaiken lisäksi...

Rivit 9-10

...tässä kerrotaan, että hiidet olivat ryöstäneet hänet lähes putipuhtaaksi. Hiisistä eli örkeistä on melko varmasti kysymys. Sanaa Unhold käytetään Tolkienin teosten saksannoksissa termin Bilwiß (ja muiden) lisäksi lähinnä sanan goblin käännöksenä, suomeksi siis "hiisi" (ks. Ardapedia s.v. "Bilwisse").

Voisiko sanan goblin käyttämistä sanan orc asemesta käyttää runon ajoittamiseen? Tuskin, sillä vielä Sormusten herrassa esiintyvät molemmat nimitykset. Mutta jos en aivan väärin muista, alkutekstille ei liene annettu minkäänlaista summittaistakaan ajoitusta. Joten olisipa kiinnostavaa, jos sellaiseen (käännös)tekstistä saisi jotakin vihiä.

Mutta milloin ryöstö tämä tapahtui? Hyvin todennäköisesti saman tien sen jälkeen, kun Túrinin joukko tuhottiin Amon Rûdhilla, vaikka tähän (varsinkin Mîmin maineen kannalta) ikävään episodiin ei sen tarkemmin viitata. Mutta me olemmekin ennen kaikkea märehtimässä Mîmin katkeruutta, emme sen syitä.

(Mutta juuri nyt tuli mieleeni hurja ajatus! Entä jos tässä ei viitata lainkaan gaurwaithiin ja sen synkkään päällikköön? Entä jos Mîmin hahmo on syntynyt erillään Húrinin lasten tarinasta, kenties jopa juuri tässä runossa? Jos Tolkienin luo on kävellyt ensin tämä katkera vanha kääpiö jota hän on vasta myöhemmin käyttänyt isomman tarinan osana? No ei, tästä ajatuksesta täytynee heti luopua, sillä Mîm on mukana jo Kadonneitten tarujen kirjassa.)

Rivit 10-11

Mîmillä oli kuitenkin jotakin jäljellä, risainen kaapu, eli hän oli siis keppikerjäläinen, joitakin jäännöksiä käsitöistään (mitä, emme tiedä) ja yllätyksenä kaikille: pitkä tikari tupessaan. Tässä on toki pieni käännösongelma, Klinge voisi olla käännös sanasta blade, ja suora käännös olisi "terä", mutta suomeksi se ei oikein sovi. Sana voisi periaatteessa tarkoittaa myös miekkaa, mutta olisiko vähäkääpiöllä pitkä miekka kaapunsa alla? Kuulostaa epätodennäköiseltä. Ja jos alkutekstissä olisi ollut sword, se olisi luultavimmin saksaksi Schwert. Siis ajatelkaamme, että Mîmillä oli jonkinlainen teräase, luultavimmin tikari (joka olisi saksaksi Dolch, englanniksi dagger) mutta ei välttämättä.

Lopuksi vielä todetaan, että se oli "myös myrkytetty". Sellaista konnuuttahan tikareille usein tehdään. Nähtäväksi jää, mitä merkitystä tällä on. Runo-osuutta on vielä viisitoista riviä jäljellä, ja sen jälkeen proosatekstiä. Toivottavasti jatkokertomuksemme etenee tästälähin hieman nopeammin kuin noin yksi osa vuodessa, köh köh.

Luvailin sanoi:

Jos alkuperäinen runo joskus julkaistaan, on hauska nähdä ovatko arvauksemme lähelläkään sitä.

Click to expand...

Tämä huutaa leikkimielistä alkuperäiskielellekäännöskisaa.

Käännöskisoja on jo pidetty. Katso:


P.S. Tekstin alkuperä pysyy edelleen hämärässä. Yllämainitussa Reddit-linkissä muuan käyttäjä philthehippy kertoi vuosi sitten ottaneensa yhteyttä jopa Perikuntaan itseensä, mutta voi:

"I and a friend are currently translating this too. I will compare it to yours and post here when I have time.

I contacted the Estate and they only reiterated that it has not been published in English. It is absolutely ridiculous that this is the case of course but at least we can make a best guess from the German publication."

Mîms Klage (R. 12-16)

Seine getrübten Augen blinzelten, noch rot vom Rauch;
denn, verstopft mit Dornen und Heide, hatten sie zuletzt
seine Gänge grausam in Brand gesetzt,
und so kam er heraus, erstickt und fast am Erbrechen.
Mîm spie in den Sand, und dann begann er zu sprechen:

Mîmin valitus (r. 12-16)

Hän siristi sameita silmiään, jotka vielä punoittivat savusta,
sillä hänen jäätyään piikkipensaiden ja kanervien taakse olivat he lopulta
julmasti ohjanneet hänen askeleensa tuleen,
ja niin hän tuli ulos, tukahtumaisillaan ja melkein oksentaen.
Mîm sylkäisi hiekkaan, ja siten hän alkoi puhua:

Kommentaari:

Tuota noin, ensinnäkin täytyy sanoa, että nyt on käännettävä teksti meille niin hankalaa, että suorastaan pelkäämme jotakin olennaista jääneen ymmärtämättä. Esimerkiksi tuo "Dornen und Heide" saattaa tarkoittaa konkeettisesti "piikkejä/piikkipensaita/orjantappuroita ja kanervia" (englanniksi esim. thorns and heather) tai sitten se on jotakin kuvaannollista.

Joka tapauksessa uskoisimme, että tässä esitellään meille Mîm siinä kunnossa ja tilanteessa, jossa hän on aloittaessaan luvalla sanoen kaistapäisen monologinsa, johon siirrymme käännösodysseiamme seuraavassa seikkailussa.

Missä kunnossa MÎm siis on? Hänen savusta punoittavat silmänsä ovat sirrillään (r. 12) ja hän sylkäisee hiekkaan ja puhkeaa puhumaan (r. 16 - kuten huomaatte, viimeinen välimerkki on kaksoispiste)

Mutta mitä tapahtuu riveillä 13-15? Näillä kolmella rivillä kerrotaan (alkaen sanalla denn 'sillä') mitä kamalaa hänelle oli tapahtunut ja miksi hänen silmänsä olivat savusta punaiset.

Oli nimittäin tapahtunut sellaista (ja nyt meidän on luntattava kahden sivun päähän, muuten tätä ei ymmärrä mitenkään) että ihmiset olivat ryöstäneet Mîmin; hänet oli savustettu ulos luolastaan ja hänen oli mukamas armeliaasti annettu juosta tiehensä palavien Dorn und Heide yli. Jos olemme oikein tajunneet, luolan suulle oli kasattu tällaista tavaraa ja sytytetty palamaan:


Näin siis Mîm kertoilee myöhemmin proosaosuudessa ehkä hieman rauhoituttuaan alun sekavasta vuodatuksesta (odottakaa ensi kertaan, sitten ymmärrätte senkin).

Mîms Klage (R. 17-26)

Tink-tink-tink, tink-tonk, tonk-tonk, tink!
Keine Zeit zum Essen, keine Zeit zum Trinken, tonk, tink!
Tink-tonk, keine Zeit, tonk-tink, keine Zeit zur Weile!
Keine Zeit zu schlafen! Keine Nacht und kein' Tag, und nur Eile!
Nur Silber und Gold, gehämmert und gebogen zur Gestalt,
und kleine, harte Steine, glitzernd und kalt.
Tink-tink, grün und gelb, tink-tink, blau und weiß.
Unter meinen Händen sprossen und wuchsen leis'
lange Blätter und Blumen, und rote Augen glühten
in Tieren und Vöglenz zwischen den Zweigen und Blüten.

Mîmin valitus (r. 17-26)

Tink tink tink, tink tonk, tonk tonk, tink!
Ei aikaa syömiseen, ei aikaa juomiseen, tonk tink!
Tink tonk, ei aikaa, tonk tink, ei hetkeäkään aikaa!
Ei aikaa nukkua! Ei yötä eikä päivää, vain kiirettä!
Vain hopeaa ja kultaa, taottuna ja hahmoonsa taivutettuna,
ja pieniä kovia kiviä, kiiltäviä ja kylmiä.
Tink tink, vihreitä ja keltaisia, tink tink, sinisiä ja valkoisia
Käsieni alla itivät ja kasvoivat hiljaa
pitkät lehdet ja kukat, ja eläinten ja lintujen
punaiset silmät hehkuivat oksien ja kukkien välissä,

Kommentaari:

Tässä on sitten onomatopoetiikkaa, jonka taustalla lienee jotakin sellaista englantia kuin ping clang eli takomisen ääntä. Toinen kysymys on sitten, josko ääni kuuluu oikeasti vasarasta ja alasimesta vai onko se vain osa Mîmin yksinpuhelua. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Mîm muistelee aherrustaan, sillä tähänastiset rivit antavat olettaa, ettei hänellä enää ole mitään taottavaa eikä mitään millä (tai missä) takoa, joten kaikki mitä kuulemme, on Mîmin monologia.

Niin tai näin, Mîm on aikoinaan pitänyt kiirettä ja valmistanut kaikenlaista hopeasta ja kullasta, takonut taitavia lehtien ja kukkien muotoisia ornamentteja; ehkä jopa isompiakin töitä, joissa oli lehtien ja kukkien lomassa lintujen ja eläinten hahmoja; niiden silmät oli tehty värikkäistä (jalo?)kivistä.

Ja tämä lienee siis kaikkea sitä, minkä Mîm on menettänyt ja eniten kaipaa. Huomatkaa, että hän on mitä ilmeisimmin luonut jotakin todella kaunista! Tämä on hieman yllättävää, sillä Húrinin lasten tarinassa esitellyltä Mîmiltä tai koko hänen heimoltaan ei sellaista olisi ehkä osannut odottaa:


Ja tähän loppuu runo-osuus. Sen jälkeen asiat käydään läpi proosakertomuksessa, jossa yksityiskohtia nousee esiin enemmän. Sielläkin Mîm puhkeaa sopottamaan työnteon ääniä (Klapp-klipp-ratsch! Krach-tapp, tam-tam-tapp! Tack-tack!) Itse asiassa vaikuttaa siltä, kun näitä lueskelee, että runo- ja proosateksti kertovat saman tarinan, jälkimmäinen luonnollisesti laveammin. Joten ehkä meillä on käsissämme kaksi erillistä tekstiä samasta tarinasta. Tästä voimme päätellä lisää, kunhan saamme loppuosankin käytyä läpi.

P.S. Tässä tekstissä ei kertaakaan mainita Mîmin poikia; Húrinin lasten tarinassa Bar-en-Danwedhin oviaukon edessä kasvaa koivuja ja Mîm vihaa erityisesti haltioita (ja näistä eniten noldoria) jotka vähäkääpiöitä metsästivät ja heiltä maat veivät; mitään viitettä ihmisten ryöstöretkeen ei anneta; eikä tässä tekstissä tietenkään mainita kertaakaan Túrinia ja hänen joukkoaan. Kaikin puolin tuntuu siis siltä, että tämä Mîm on eri henkilö kuin se, joka onnettomuudekseen törmäsi rosvojoukkoon. Mutta miksi näin? Sitä me mietiskeletään.