Maailmanparannusprojekti

Hathaldir

Kontulainen
Meillä on mielipiteitä. Tiedämme, minkälainen maailma olisi nykyistä parempi. Emme kuitenkaan useinkaan tee asioille mitään, koska ajattelemme, ettemme kuitenkaan voi vaikuttaa; itse on lähes mahdotonta toteuttaa suuria projekteja, ja jos yksin yrittää inistä johonkin suuntaan, se on kuin kuiskaisi myrskylle "hiljaa!". Enintään vinetämme asiasta nettikeskusteluissa.

On kuitenkin tosiasia, että jos kukaan ei yritä, mikään ei muutu. Tärkeämpi kysymys kuin "voinko yksin muuttaa maailman?" on "kuinka paljon rajallisia resurssejani yrittäminen kuluttaa?" Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja toteuttaa elämässäni partioihanteita vähän enemmän kuin ennen. Tämän topikin tarkoitus on siis saada kontulaiset ajattelemaan, miten voisi pienellä vaivalla koettaa parantaa maailmaa, toteuttamaan ajatuksen ja kertomaan tässä topikissa mitä teki, miten teki ja kuinka paljon aikaa siihen kului. Mikäli jutut ovat todellakin niin vaivattomia, voivat muut ollessaan samaa mieltä ottaa mallia ja tehdä saman, jolloin kyseisen asian korjaajia onkin useampi kuin yksi. Ja tietenkin kertoa siitäkin meille muille. Näin todennäköisyys, että teko todella vaikuttaa asioihin, kertautuu.

Minä aloitan. Kyllästyin Coca-Colan Zero-kampanjan välittämiin asenteisiin ja lähetin Coca-Cola Finlandille heidän sivujensa kautta seuraavanlaisen palautteen:

<i>Haluaisin antaa hieman palautetta Zero-mainoskampanjastanne. Alkajaisiksi kerron, että olen 20-vuotias, kaupunkilainen heteromies, enkä edes uskovainen. Lisäksi pidän kolajuomista ja käytän niitä lähes viikoittain, mutta tahdon välttää niissä olevat kalorit. Näin ollen osun kampanjanne kohderyhmään.

En kuitenkaan usko naisten olevan olemassa sitä varten, että niitä voi panna ja dumpata. Miksei naisia ja ZERO suunnitelmia? En myöskään ajattele, että naiset ovat epärationaalisia ja tyhmiä. Miksei gimmafrendiä ja ZERO kiukuttelua?

Mainoskampanjanne ei ole loukkaava ainoastaan naisia kohtaan. Se on loukkaava myös miehiä kohtaan olettaessaan miesten enemmistön (ei kai mainoskampanjaa vähemmistöllekään kannata suunnata) ajattelevan noin. Kaiken lisäksi se luo nuorille (pojille) täysin vääränlaista kuvaa siitä, minkälainen miehen tulisi olla.

Ratkaisuni asiaan: Miksei Pepsi Maxia ja ZERO Coca-Cola Companyn tuotteita?</i>

Aikaa meni 5-10 minuuttia. Lisäksi tuli hyvä mieli.
Tämän topikin aloittaminen on itsessään kuvaukseen sopiva teko, tosin sen kirjoittamiseen meni enemmän aikaa. Vastaavien topikkien perusteminen toisille keskustelualueille ei taatusti ole ainakaan huono asia. Ja siitähän tässä koko hommassa on kyse: mitä voit hävitä yrittämällä?
 
Tämä nyt on offia, mutta olemmehan Kulmikkaassa Pöydässä.

Cokis Zero on parempaa kuin tämä edellinen sukraloosi-light-ihme, ja mielestäni jopa parempaa kuin Pepsi Max (mihin ei paljoa vaadita ;)). Niin ja minäkin kuulun tuotteen kohderyhmään, ainakin luulisin niin. Mutta en ymmärrä tuota Zeron mainoskampanjaa alkuunkaan. Voisiko joku suomentaa sen minulle? Mistä on kyse?
 
Hatha, olet ihana :)

En ole kyseistä mainoskampanjaa vielä meidän seudulla nähnyt, mutta tekstisi perusteella inhoaisin sitä ensi silmäyksellä.

Haluaisin kovasti kuulla minkälaisen vastauksen saat, jos saat.

Itse en todellisia epäkohtia ole vielä uhmannut, vinkunut vain Nordqvistille Keisarinnan sulhanen-teemerkin puutteesta ja Koffille Muumilimsan pullokoosta (jälkimmäinen koulukaverin pyynnöstä, itse en lukeudu kuluttajiin).
 
Ehkä jonkin kolajuoman mainostus ei liene polttavimpia ongelmia tässä maailmassa. Minusta Hathan pitäisi ensin poistaa nälänhätä, sodat, saastuminen ja TPS ennen mainostamiseen puuttumista. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni asioiden priorisoimisesta.

Tämä oli se pakollinen kyyninen kommentti. Vuosien varrella olen luopunut toivosta muuttaa maailmaa paremmaksi ja keskittynyt hauskanpitoon. Jos tuhannesta tänne kirjoittamastani viestistä kaikki kevytmieliset karsittaisiin pois, niin paljoa ei jäisi jäljelle. Hyvä vain että te nuoret jaksatte vielä uskoa ja yrittää.
 
Minäkään en usko, että maailmaa voitaisiin muuttaa paremmaksi. Yritän sitä silti. En siis oikeastaan ole maailmanparantaja, vaan pikemminkin maailmansaattohoitaja. Toivottavasti se on sen verran sama asia, että voin silti kirjoittaa tähän topiciin.
Helppo tapa toimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta on osallistua Kepan Globbarit-kampanjaan. Siinä kirjoitetaan oman vaalipiirin kansanedustajille kortti, jossa toivotaan, että Suomi toimisi aktiivisemmin köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi maailmasta. Kortit kerätään yhteen ja luovutetaan ensi toukokuussa kansanedustajille Helsingissä järjestettävässä massatapahtumassa. Jos et ole törmännyt korttipisteeseen, joita kyllä näkyy melkoisen monessa tapahtumassa, voit tehdä systeemin myös netissä, osoitteessa www.globbarit.fi. Tuossaon esimerkiksi Pirkanmaan vaalipiirin kortti.
 
Vastasivat.

Hei,
Ja kiitos palautteestanne koskien Coca-Cola Zeron kampanjaa.

Meille on tärkeää, että saamme kuluttajilta palautetta toimintaamme ja
tuotteisiimme liittyen. Olemme välittäneet palautteenne myös Coca-Cola
Zeron markkinoinnista vastaavalle yhteispohjoismaiselle tiimille.
Coca-Cola -tuoteperheessä Zero on oma brändinsä, jonka brändinrakennuksesta
vastaa eri tiimi kuin Coca-Colasta. Kampanjoista saatu palaute
arvioidaan ja otetaan tarvittaessa huomioon seuraavia kampanjoita
suunnitellessa. Sen voin kuitenkin luvata, ettei Coca-Colan tai Coca-Cola lightin
mainonta tule koskaan muistuttamaan Coca-Cola Zeron mainontaa.


Ystävällisin terveisin

Kirsi Mantere
Oy Sinebrychoff Ab
Kuluttajapalvelu
PL 87 04201 KERAVA
mailto:kuluttajapalvelu@koff.fi
www.koff.fi
www.coca-cola.fi
 
No hohhoh! "Kiitos ja kuulemiin." En oikein usko, Hatha, että olet vastaukseen kamalan tyytyväinen. Ainakaan minä en olisi.

"On mukavaa, että kohderyhmän edustaja on nähnyt mainoksen, ja se on jäänyt hänelle mieleen. Tämä tarkoittaa sitä, että Coca-Cola Zero myy hyvin ja kaikki ovat onnellisia. Kuitenkaan asia ei kuulu minulle, tai ainakaan en halua ottaa siitä mitään vastuuta, asiaan puuttumisesta puhumattakaan, joten siirrän sen eteenpäin jonkun muun harteille. Kuuntelen mielelläni palautetta, mutta en muista siitä mitään enää huomenna. Kiitos yhteydenotostanne. Seuraava..."

Minäkään en kyllä oikeastaan usko, että maailmaa voi parantaa, mutta yritän silti. Tai ainakaan yritän mahdollisimman vähän olla itse osallisena maailmaa pahentaviin tapahtumiin. Jos tiedän itse tehneeni oikein jossakin asiassa, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ainakaan se ei johtunut minusta.
 
Pidän itseäni yleensä aika hyvänä arvioimaan mainosten viestejä, mutta tuon Coca Cola ZEROn kohdalla tuli kyllä blokki. Ärsyynnyin, en loukkaantunut. Mainoskampanjan vastenmielisyys likasi kokemuspiiriäni ikävästi, mutta niin tekevät monet muutkin asiat (siistä tuli mieleeni erään ystäväni poikaystävä, jonka vaikutus kokemuspiiriini on jokseenkin samankaltainen, joskin hän on kyllä varsin herttainen ystävälleni, ei mikään ZEROmies). Sitten joku laajensi näkökulmaani: mainoskampanja onkin kuulemma tahallisesti överiksi vedetty ja siksi sen on tarkoitus olla hauska nimenomaan mahdottomuudessaan. Hetken aikaa olin jo suorastaan iloinen mainostajien nokkeluudesta, mutta en kauaa: jos minä haaveilen ei-sitoumuksia-vain-hauskaa-muut-ihmiset-minun-tarpeitani-varten -skenaariosta heikkoina hetkinäni, niin kyllä erinäiset muutkin ihmiset niin takuulla tekevät.

Jos se oli tahallaan överiksi vedetty, niin eivätpä överöineet tarpeeksi, koska jopa kaltaiseni hupelot humanistitytöt ovat aika övereitä joskus. Mistä pääsemmekin maailmanparannukseen: aion parantaa maailmaa välttämällä henkistä laiskuutta. Aion ajatella asioita, joita on vaikea ajatella, koska niille on vaikea tehdä mitään. Ja sitten aion laatia toimintasuunnitelman.
 
Tämä viesti ei kyllä paranna maailmaa, mutta pakko mainita: oletteko huomanneet toisen ylikansallisen kansanmyrkyttäjän vastaiskun: Pepsi Maxia mainostetaan lämpömittarin kuvalla jonka yläpäässä lukee tietysti Max jne., alapäässä luonnollisesti Zero. Hohhoijaa
 
Vai että överiksi vedetty? Toki, niinhän se onkin, kaikki toivottavina esitetyt asiat ovat niin ääripäässä, että kuka tahansa ymmärtää, ettei niitä todellisuudessa voi saada. Kukaan ei siis voi erehtyä kuvittelemaan, että Coca-Cola Zeron juominen auttaa saavuttamaan ne. Se ei kuitenkaan muuta taustalla olevaa arvomaailmaa.

Jos tekisin mainoksen, jossa perhe iloitsee sotaveteraani-isoisän kuolemasta (tule meille keskustelemaan perinnön sijoittamismahdollisuuksista - Nordea), saisin varmaan syytteen. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa selitykseni, jonka mukaan vedin mainoksen tarkoituksella överiksi. Yrittäisin sanoa, että kaikkihan ymmärtävät isoisän kuoleman olevan niin traaginen asia, että noin liioitellun väitteen on pakko olla leikkiä, joten mainos ei voi loukata tai haitata ketään. Totuus on kuitenkin se, että tuollainen vitsi tuo esille ja vahvistaa ihan tiettyä käsitystä kohteestaan.

Ero Zero-mainoksen ja kuvitteellisen Nordean mainoksen välillä on siinä, että edellisestä ihmiset saavat ilman huonoa omaatuntoa mielessään ajatella "no, oishan se oikeestaan aika kiva jos kaikki naiset ois sellasia es yhen päivän, heh heh" kun taas jälkimmäisen kohdalla opitut arvot kilauttaisivat hälytyskelloa ja ajatukset olisivat lähinnä "hirveetä, ei noin saa ajatella, se vanhus on kuitekin ihminen ja vieläpä perheenjäsen, mä en kestäis jos mun lapset aattelis musta noin". Jos vanhusmainonta kuitenkin yleistyisi, alkaisi ihmisten ajatusmaailmakin muuttua ja vanhuksia alettaisiin pitää enemmän ja enemmän pelkkänä taakkana.

Naisen saa rauhassa typistää seksuaaliseen käyttöarvoonsa mainoksessa, mutta isoisää ei saa typistää omaisuutensa arvoon. Mikä se ratkaiseva ero sitten on, jollei yhteiskunnan arvomaailma?
 
Hyviä pointteja sinulla. Luettuani viestisi ajattelin, että lisäksi voisi myös pohtia, että kumpi onkaan suurempi ongelma: se, että naisesta saa tehdä pilkkaa vaiko se, että sotaveteraaneista/isoisistä ei saa tehdä? Nyt saatuani kirjoitettua aivotyöni tulokset nähtäville, en huomaakaan siinä enää niin paljon järkeä kuin mitä siinä oli silloin kun se oli vielä ainoastaan pääni sisällä. Samasta asiastahan sinä taidat suurin piirtein puhua, kenties pieniä näkökulmaeroja. Minulla taitaa olla vain liikaa sotaveteraaniangstia.

Minun maailmanparannukseni on viime aikoina sujunut aika hiljaisissa merkeissä. Huomenna aion tosin mennä allekirjoittamaan yhden adressin muutamien vanhojen rakennusten suojelun puolesta. Minulla menee ehkä puolisen tuntia kun kävelen kirjoituspaikalle, muutaman sekuntia kun kirjoitan nimeni ja sitten tietysti kotimatkaan toinen puolituntinen. Kun kerta lähden liikkeelle, piipahdan varmaan samalla kaupassa, ettei tarvitse sitten myöhemmin käydä.
 
En tiedä olenko liian kyyninen, mutta minun näkökulmastani maailmaa ei yksi ihminen voi muokata paremmaksi. Tietysti miljoonalla kuluttajalla ON vaikutusta, mutta markkinoinnin merkitystä on äärimmäisen vaikea tutkia, loppujen lopuksi. Minusta Coca-Cola Zeron markkinointikampanja on mennyt täysin ketuilleen jo siinäkin, että mainokset ovat vaikeaselkoisia ja tietysti kovin "miehekkäitä". Merkillinen testosteronibuumi menossa tuotesuunnittelussa - kaikki tietänevät myös MTV3:n käynnistämän MAXI-kanavan, joka myöskin mainostaa itseään "miehiin vetoavasti".

Mutta luulenpa että maailman ongelmat eivät ratkea mainoksia moittimalla. Eivätkä muuten yhden ihmisen panoksella muutenkaan.
 
"Typerin oli hän, joka ei tehnyt mitään, koska kuvitteli tekevänsä niin vähän."
-Eräs viisas mies jonka nimeä en muista.

Jos se et ole sinä joka muutat maailman(katsomustasi), aijotko odottaa että joku tekee sen puolestasi? Sinun maailmasihan se on. Aijotko olla tekemättä mitään koska kukaan mukaan ei tee? Teetkö kaiken muunkin sen perusteella mitä muut tekee?

Olen ehkä sitten naiivi ihminen, mutta itse uskon yhden ihmisen riittävän pelastamaan maailman. Varsinkin jos näitä yksittäisiä ihmisiä on tuhansia, miljoonia, miljardeja. Mutta jokainen pystyy vain itse päättämään toimistaan, vain sinä pystyt päättämään oletko yksi tuhansista, miljoonista, miljardeista.

Tein ehkä pari kahvinviljelijää onnellisemmaksi, ostin reilunkaupan kahvia.
Tein myös taidetta tänään.
 
Minustakin Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen on mainio ja täysin aikaaviemätön tapa parantaa maailmaa vähäsen kerrallaan. Olen muokannut omaatuntoani niin, että banaania ei voi ostaa ellei reilua ole. :p

Changemaker-porukan kanssa ollaan tänä syksynä yritetty saada Tampereen seurakuntayhtymää siirtymään reilun kahvin käyttöön. Saa sitten nähdä miten loppujen lopuksi käy (puolet kymmenestä seurakunnasta käyttää Reilua jo), mutta ainakin saimme vähäsen meteliä nostettua asiasta.

Joulukorttien sijaan ystäväni saavat tänä vuonna sähköpostiviestin, jossa kerron että olen lahjoittanut joulukortteihin muuten käyttämäni rahat vähän "parempaan käyttöön". En ole vielä päättänyt minne, mutta ehkä Afrikan naiset -kampanjaan. Joulukortteihin menisi varmaan 30€ rahaa postimerkkeineen, sillä saisi toisenlaisialahjoja muutamankin. ( http://www.kua.fi/toisenlainenlahja/ ) Ja tällä myös säästän aikaa! :D
 
fanyen vastapainoksi voisin kertoa myyneeni juuri n. 100 pakettia joulukortteja kehitysvammaisten lasten ja nuorten hyväksi. Se oli aikamoinen urakka, ja vaikka rahat olisi ehkä jonkun mielestä voinut käyttää paremminkin kuin ostamalla moisia kortteja, niin minusta tämäkin on ihan hyvä tapa. Aika harva nimittäin muistaa tukea tätä yhteiskunnan vähemmistöä, ja minusta on tärkeää, että monivammaisten ihmisarvo muistetaan ja välittämistä osoitetaan jollain tavalla. Siispä, se oli minun panokseni tähän projektiin tältä erää, pitääkin alkaa kehitellä seuraavaan. Kyllä se maailma muuttuu kun muutokseen jaksaa uskoa. :)
 
Papa Legba sanoi:
Hyvä vain että te nuoret jaksatte vielä uskoa ja yrittää.
En minä ainakaan. :)

Joskus pienenä olin todella kova maailmanparantaja. Kuuden ikäisenä suunnittelin aikuisena mm. räjäyttäväni kaikki maailman autot sekä tappavani kaikki ihmiset. Muistan olleeni jälkimmäisestä itku kurkussa, koska tajusin sen tarkoittavan myös esimerkiksi äitini tappamista. Näkemykseni olivat puhtaasti ekologisia - tykkäsin aivan sairaasti eläimistä ja ihmisen vaikutus luontoon kolahti minuun äärimmäisen pahasti. Olisin varmaan ollut hyvää pataa Pentti Linkolan kanssa.

Nykyisin en enää ymmärrettävästikään suhtaudu asiaan samanlaisella kiihkolla. Toki näkisin mielelläni luonnossa tilaa jokaiselle söpölle pupulle, mutta yhdellä rivikansalaisella ei ole niin mitään vaikutusta asioihin (ellei sitten ryhdy terroristiksi) ja moraalini on kehittynyt siihen suuntaan, että - sori kettutytöt - inhimillinen kärsimys menee eläimellisen kärsimyksen edelle. Ensin parannan maailmaa (tai Suomea) nostamalla verotusta ja vasta sen jälkeen katson, miten hyvä eläinten on olla. Se on tätä priorisointia.

Parannan maailmaa äänestämällä demareita.

Olen Hathan kanssa samaa mieltä siitä, kuinka Coca-Cola Zeron mainoskampanjan suhtautuminen naisiin on typerä. Olen myös sitä mieltä, että Coca-Cola Zeron mainoskampanja ylipäänsä on typerä. Se on ärsyttävintä vähään aikaan enkä todellakaan osaa arvata, miksi se on räätälöity juuri sellaiseksi. No, ikinä en sitä enkä sen puolen mitään laittijuomia tule ostamaankaan (mieluummin sokeri kuin ne muut makeutusaineet) ja olen muutenkin siirtynyt limuista mehujen juomiseen.

Yhtiöille lähetetyistä palautteista tuli mieleeni erään kaverini kirje Aamulehden asiakaspalvelulle, koska hänen postilokeroonsa tungettiin kyseisen lehden mainoksia vaikka siinä selkeästi luki 'ei mainoksia'. Kyseinen kirje ei ole minun lähettämäni. Olisikin. Se on mielestäni hulvattoman hauska ja toivoisin tietäväni sen lukeneen henkilön ilmeen.

Päivää.


Voisitteko nyt HYVÄNEN AIKA SENTÄÄN lopettaa jo niiden mainosten kanssa, ovessani lukee "EI MAINOKSIA" aivan selkeästi. En ole koskaan tilannut aamulehteä, nimeni ei siis ole missään asiakasrekisterissä, enkä aio sitä etenkään enää nyt koskaan tilata. Olen lisäksi jo kerran huomauttanut tästä asiasta. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Kaikki muut ymmärtävät tämän, miksi aamulehti (juridisena henkilönä) ei ymmärrä?

Onko aamulehden mainosmateriaali näistä asioista päättävien mielestä todella niin hienoa ja ainutlaatuista, että he katsovat tietävänsä paremmin haluanko nauttia kyseisistä painotuotteista vai en? Voi voi kauhistus tuota ennakkoluuloista miestä, joka upeaa lirpakettamme näkemättä sen jo torjuu! Mielestäni se ei kuitenkaan näyttänyt niin hienolta ja ainutlaatuiselta, mutta kiehuva viha sumensi silmäni enkä nähnyt tarkasti. Onko se niin hienoa ja ainutlaatuista? Joudunko nyt kuitenkin nielemään ylpeyteni ja katumaan, että olen tuhonnut, polttanut ja hävittänyt joulukalenterin, antanut tuhkat tuulen vietäväksi ja lausunut seitsemänteen sukupolveen ulottuvan kirouksen Beelsebubin ja Moolokin nimissä?

Seuraavan lärpäkkeen saapuessa kynnysmatolleni etsin asuinympäristöstäni joka tapauksessa jotain alma media -konsernin omaisuutta ja teen sille mahdollisimman kiusallista ja kallista ilkivaltaa. Enkä jää kiinni, jos vielä jäi jotain epäselvyyttä kustannusten maksajasta.

Voimme kyllä tehdä asiasta jonkinlaisen sopimuksen. Olen valmis ottamaan kaikki mahdolliset mainokset kotiini, jos saan vastaavasti tunkea esimerkiksi taloudessani kertyvät kirjekuoret jonkun tästä mainosfasismista vastuussa olevan ihmisen postiluukusta sisään, viikon vanhalta myyränraadolta tuoksuvalla parfyymillä valeltuna. Oikeastaan olisin tiedotteiden vastaanottamisen lisäksi jopa valmis hieman maksamaan siitä, jos saan myös työntää vanhan puhelinluetteloni samaisen tyypin rektaaliaukkoon, jonka neitseellisyys tässä asiassa on toivottavaa mutta epätodennäköistä, eikä siten ehdoton vaatimus.



Ystävällisin terveisin ja tarjoustanne odotellen




Post scriptum: Olen täysin vakavissani ilkivallan suhteen.
 
Siivosin koko viime viikonlopun. Ensin mummoni luona, pesin saunan ja sen sellaista. Sitten erään kuuromykän luona ja viimeiseksi erään syöpää sairastavan naisen luona. Oli ihanaa saada siskon kanssa hymyjä, kun talo tuli puhtaaksi, ja onpahan heilläkin jouluna mukavampaa. :)
 
Minä olen myös yrittänyt siivota. Tutun tuttu kuskaa vaatteita tarvitseville Romaniaan ja siitä itään ja olen taas saanut poistettua yhden säkillisen turhia vaatteita meidän kaapeistamme. Lisäksi sain ison kassillisen vaatteita sukulaispojalleni jolla on todella tiukkaa erinäisistä syistä. Ja kudoin villasukat samalle pojalle. Ja vielä sain kassillisen tavaraa vietäväksi kierrätyskeskukseen.
 
Mä olen aika huono maailmanparantaja: päätin aloittaa tutustumalla aiheeseen kirjallisuuden kautta eli ostin aihetta sivuavan kirjan: A Beginner's Guide to Changing the World. Kirja oli oikeastaan aika kiinnosta niin pitkälle kuin pääsin. Siinä siis yksi henkilö päättää selvittää voiko hän muuttaa jotenkin maailmaa ihan itse. Taisi olla ihan real life -juttu. Sitten se valitsi kohteensa, joksi tuli Tiibet-kymysys Kiinassa. Projektina on edelleenkin lukea kirja loppuun, yleensä unohdan mitä olen lukenut kun pidän pitempää taukoa, mutta tuosta muistan jopa eli ei ole täysin hukkaan mennyt.

Hmm.. no sitten siihen mitä tein, miten sen tein ja kauanko kului.
Mitä? Yritän kouluttaa perheeni a) sammuttamaan valot huoneesta poistuessaan b) pitämään väliovea talvella suljettuna lämpöhukan vähentämiseksi c) tajuamaan sammuttaa tv kokonaan, ei vain kaukosäätimellä d) juoda maito purkista loppuun eikä heittää viimeistä vajaata lasillista pois kuin se olisi jotenkin saastunut jne.
Logiikka homman takana? Paras lähteä läheltä ettei lopu motivaatio liian mahdottomalta tuntuvan jutun takia ja onhan mun rakas perheenikin oikeastaan osa tätä hassuista palloa.
Miten? Mainitsemalla kyseisistä jutuista joka ikinen kerta kun huomaan moisia hirveitä väärinkäytöksiä tapahtuneen.
Kauanko kului? Ei ole vielä tehonnut ja on tätä jatkunut useampi vuosi.

Lopputoteamus: Aika epäkiitollista hommaa.
Sivuvaikutukset: Kaikkia alkaa ahdistaa kun ilmestyn paikalle =)

Ehkä jatkan ton teoriaosuuden loppuun ennen käytäntöä.
 
Ylös