Maalaiset vs. kaupunkilaiset / Pohjoinen vs. Etelä

Eli näiden kahden ryhmittymän eroista.
Itse määrittelisin maalaisten eron kaupunkilaisiin asuinpaikan asukaslukumäärän mukaan, koska se on suuri vaikuttaja, kuten teksteistäni kohta varmaan selviää.

Hmm. Itse olen aika hyvin maalla elänyt koko nuoruuteni, ja sen kyllä itsekin huomaa. Ero kaupunkiin muutettaessa ihmisissä on valtava: asenteessa, maailmankatsomuksessa, yleissivistyksessä.
En kyllä tajua mistä se johtuu.

Ja niin muuten, yleistän sitten erittäin paljon näissä teksteissä, eli tarkoitan yleisesti maalla asuvia jne., en yksilöitä.

Maalla asuvilla on siis tosiaan asenteessakin paljon "vikaa", tuntuu kuin useimmat uskoisivat, että esim. julkkikset tulevat joltain toiselta planeetalta, tai että yleensäkin menestyminen on aivan mahdoton asia. Joten tyydytään menemään töihin siihen hommaan, mitä on koko suku aina tehnyt, esim. lähellä oleva tehdas.
Maalla ollaan myös hirveän suvaitsemattomia. Ihmiset siis. Ja muottiin vääntäynyneitä, mutta se ei ollut nyt se asia mistä lähdin puhumaan.

Yleissivistyksessä on huomannut todella suuria eroja, ihmisten välillä.. Mistä se johtuu, että maalla ihmiset eivät tosiaankaan omaa läheskään yhtä suurta tietomäärää kuin kaupungissa? Ovatko pienemmillä paikkakunnilla asuvat ihmiset jotenkin passiivisempia opiskelemaan, ottamaan tietoa vastaan, ja tykkäävät vain enemmän "elää täysillä ja nauttia".

Kaupungissa taas.. hmm. Ihmiset ovat aivan erilaisia. Kaupungissa on valinnanvaraa tehdä oikeastaan mitä vain. Mahdollisuuksia. Maalla kun taas ei ole. Tämä vaikuttaa hyvin paljon ihmisiin varmasti yleensäkin.
En tiedä, haluaisinko, että olisin itse elänyt aina kaupungissa. Enpä usko. Ihan hyvä näinkin. Mutta tosiaan, olen itsekin muuttunut hyvin paljon muuttamisen jälkeen, enkä maalle enää takaisin haluaisi. Pysyvästi siis.

Joten, eroja kaupunkilaisten ja maalaisten välillä?
Omia näkemyksiä ja kokemuksia?
Ei haukkumista mielellään.
Mutta kokemuksia haukkumisesta jne.
Ja kaikkea asiaan jotenkin liittyvää.

Nyt minä yritän ottaa näitä ylisivistyneitä kaupunkilaisia kiinni yleissivistyksessäni ja maailmankatsomuksessani.

Ja niin, ei tarvitse ottaa ihan vakavissaan.

Re: Maalaiset vs. kaupunkilaiset

Curufair sanoi:

Maalla asuvilla on siis tosiaan asenteessakin paljon "vikaa", tuntuu kuin useimmat uskoisivat, että esim. julkkikset tulevat joltain toiselta planeetalta, tai että yleensäkin menestyminen on aivan mahdoton asia. Joten tyydytään menemään töihin siihen hommaan, mitä on koko suku aina tehnyt, esim. lähellä oleva tehdas.
Maalla ollaan myös hirveän suvaitsemattomia. Ihmiset siis. Ja muottiin vääntäynyneitä, mutta se ei ollut nyt se asia mistä lähdin puhumaan.

Click to expand...

Hah, nyt menit kyllä metsään ja rankasti. Itse ainakin olen tavannut kaupungeissa paljon enemmän negatiivisia asenteita ja typeriä ennakkoluuloja kun täällä maalla. Pahimpana se, että maalaiset ovat kaikki juntteja yms. eivätkä halua tehdä muuta kuin viljellä maata tai sitten muuttaa väkipakolla Helsinkiin. Eräs helsinkiläinen nettituttuni oli jopa aidosti ihmeissään, kun sanoin harkitsevani opiskelupaikaksi mieluummin Turkua kuin Helsinkiä... :roll:

Minulla on ystäviä lähes jokapuolella tätä maata. Kaikki he ovat pohjimmiltaan samanlaisia, enkä osaisi heidän puheidensa perusteella sanoa, asuvatko he maalla vai kaupungissa. Maalaiset eivät eroa juurikaan kaupunkilaisista, se on vain illuusiota.

Edit: Ja kyllä se yleissivistyksen taso on ihmisen kiinnostuksesta kiinni, ei asuinpaikasta.

Edit2: Ja jos kysytään ulkomaalaisilta, niin yhtä juntteja ollaan kaikki

-Ville

Re: Maalaiset vs. kaupunkilaiset

Oroch sanoi:

Hah, nyt menit kyllä metsään ja rankasti. Itse ainakin olen tavannut kaupungeissa paljon enemmän negatiivisia asenteita ja typeriä ennakkoluuloja kun täällä maalla.

Click to expand...

Heiheihei! Ota huomioon, että omat kokemukseni ja mielipiteeni perustuvat omaan paikkakuntaani. Varoitinkin yleistämisestä, siksi haluan juuri näitä muidenkin näkökohtia.
Eli älä hyökkää mun kokemusten todenperäisyyteen kiinni.

Ah mikä ikuisuuskysymys. Mikä kysymys...? Njoo.

Asun ns. maalla, eli en suurkaupungissa. Minä en ajattele koko asiaa. Molemmissa on huonot puolensa. En tosiaan käy väittämään että kaikki maalaiset olisivat sivistymättömiä barbaareja tai että kaikilla kaupunkilaisilla olisi kupla otsassa. Olen kyllä törmännyt pariin pääkaupunkiseutulaiseen, joilla on virtsa päässä sen takia että asuvat siellä missä asuvat. Ja tuntuivat olevan niin varmoja itsestään ja 'aikuisia naisia' että nauratti kyllä. Mutta on maalaisissakin taas niitä jotka väittävät kaikista kaupunkilaisista samaa kuin minä tuossa äsken muutamasta henkilöstä.

Minä uskalan kyllä olla eri mieltä varsin monista pointeista, joita esitit.

Ensimmäisenä asiana tämä muottiin ahtautuminen...Minun kokemusteni mukaan se on kyllä juuri kaupunki, jossa ahtaudutaan muottiin. No okei, ehkä pienet "kylän ja kaupungin välimuodot" menevät tässä usein kaikkien edelle. Mutta maalla, siis oikeasti maaseudulla ihmiset kyllä uskaltavat olla paljon paremmin omana itsenänsä.

Ei tarvitse tunkea itseänsä muotivaatteisiin, tai sitten yrittää olla mahdollisimman erikoinen valitsemalla jokin aate jota noudatetaan(okei, jotkut kokevat ne ihan oikeasti omakseen, mutta suurin osa teineistä haluaa vain olla osa jotakin ryhmää).
Maalla ihmisten arvo ei määrity ulkonäön, vaan sisäisen olemuksen mukaan. On tietenkin helpompi myös leimautua, mutta toisaalta näistäkin pääsee eroon.

Sitten tämä väite, että maalla asuvat olisivat automaattisesti haluttomia sivistämään itseään. Ehkä "vanhan kansan" maalaisista voi vielä löytyä tätä piirrettä, heidän elämänarvonsa kun ovat yleensäkin tyystin erilaiset. He ovat hankkineet leipänsä kovalla työllä, ja oppineet sellaiseen elämäntapaan. Minä ainakin kunnioitan heitä.

Nuoremmat maalaiset kuitenkin ovat kokemusteni mukaan yleensä ihan yhtä lailla tiedonjanoisia ja halukkaita oppimaan kuin kaupunkilaisetkin. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, kyllähän kaupungeistakin löytyy ihmisiä, jotka automaattisesti jatkavat vaikka sitä isänsä hautaustoimistoa, koska se kuuluu perinteisiin.

Ja toisaalta, onko tämä vanhemman kansan yksinkertaisuuteen tyytyvä elämtapa sitten jollain lailla huonompi kuin nykyinen materialistinen, jatkuvaan itsensä kehittämiseen pakottava maailma? Minä sanoisin, että ei todellakaan. Heillä on jotakin paljon tärkeämpää ja syvempää, jotakin mitä minä en ole onnistunut tavoittamaan enkä tiedä pystynkö koskaan, vaikka olenkin maalla koko ikäni elänyt.

Ja etteikö maalla ole tekemistä? Kyllä sitä vain täältäkin löytyy. Maalaiset eivät vain totu saamaan kaikkea ihan niin helpolla. Lapsesta asti opitaan oikeasti käyttämään luovuutta ihan jo arkipäiväisimmissäkin leikeissä, täytyy keksiä sitä tekemistä, rakentaa ja kehitellä. Kaikkea ei tuoda valmiina eteen...

Miten muuten sitten pikkukaupungit? Esimerkiksi itse olen elänyt muutamaa vuotta lukuuottamatta koko ikäni kaupungissa, jossa on reilu 35 000 asukasta. Ei siis mikään suurkaupunki Helsingin tai Turun näkökulmasta, mutta kotiseudullani se on suurin kaupunki lähimailla. Ovatko pikkukaupunkilaiset "maalaisjuntteja" pääkaupunkilaisille ja kylissä asuville taas "kaupunkilaisidiootteja"? Missä menee raja, vai vetääkö jokainen sen rajan itse omien kokemustensa perusteella?

Olkoonkin, että kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien välillä on (ja varmasti tulee aina olemaan) ennakkoluuloja. Mutta tuo Curufairin yleissivistys-kohta meni minulta vähän ohi. Jos puhutaan aikuisista, sen ehkä ymmärtää. Onhan suurissa kaupungeissa esimerkiksi yliopistoja, joissa opiskella ja hankkia sitä legendaarista yleissivistystä. Jos jää aikuisuuttaan viettämään pienemmälle paikkakunnalle, ei niitä koulutusmahdollisuuksia ole niin runsaasti, joten oppi täytyy hankkia itse. Mutta jos puhutaan nuorista, jotka ovat vielä yläasteella tai lukiossa, en ole vielä elämäni aikana törmännyt suuriin eroihin sen ikäisten kaupunkilaisten tai maalaisten sivistyksessä.

Toisaalta, eipä se asuinpaikan koko vielä ihmisen sivistyksestä kerro mitään. Olen asunut sekä pikkukaupungissa että isommassa cityssä, ja samanlaisia palikoita sitä tulee vastaan molemmissa. Elintavat ovat ehkä erilaiset, arvotkin, mutta sivistyksestä en menisi sanomaan yhtään mitään.


Niin ja juu. Itse kun pääsin nyt opiskelemaan suurempaan kaupunkiin, tuleeko minusta nyt "sivistynyt kaupunkilainen" vai pysynkö "suvaitsemattomana maalaisena" aina ja iänkaikkiaan?

Olen suomalaisittain keskisuuresta kaupungista kotoisin. Tällä hetkellä asun hieman suuremmassa kaupungissa kahden aivan maalla vietetyn vuoden jälkeen. Enkä kyllä kaipaa takaisin maalle. Tietenkin tilanteeni poikkesi aika paljon vakituisesti maalla asuvista. Asuin koulun asuntolassa enkä tuntenut oikeastaan ketään paikkakunnalla koulun ulkopuolelta. Jälkeenpäin kauhistuttaa miten selvisin, koko elämäni pyöri koulun ympärillä, vapaa-ajan käytin lähinnä lukemalla. Joten nuo kokemukset vaikuttavat mielipiteisiini. Kaupunkiin, varsinkin vähän isompaan, muutto tuntui vapauttavalta. Olen huomannut sen vaikuttaneen luovuuteenikin. Maalla asuminen ei sopinut minulle, jo siitä syystä että en kannata turhaa yksityisautoilua ja minulla ei ole ajokorttia. Viikonlopun kolme bussivuoroa rajoittivat liikkumistani huomattavasti. Haluan asua kävelymatkan päässä palveluista. Tarvitsen suurehkon kirjaston (pienissä kirjastoissa vähemmän englanninkielistä kirjallisuutta). Haluan mahdollisuuden käydä elokuvissa silloin kun haluan (ja nähdä elokuvat tuoreeltaan). Vähän monipuolisemmat ostosvalikoimatkaan eivät haittaa. Tällä hetkellä Oulu täyttää kaikki vaatimukseni, isompaan kaupunkiin en halua. Enkä Helsinkiin asumaan, monestakin syystä.
Maaseudun ja kaupungin ihmisistä on vaikea sanoa mitään. Tyhmiä löytyy molemmista, samoin niitä, jotka ovat aivan varmoja että oma asuinpaikka on se ainoa oikea. Ihmiset ovat erilaisia ja viihtyvät eri paikoissa.

Mielestäni enoiten riippuu ihan henkilöstä, että onko *maalaiset* juntteja vai ei. Siis katsojasta ja katsottavasta. Itse kun olen koko ikäni elänyt pääkaupunkiseudulla (tosin paikka jossa asuin 10 vuotta oli kunnon landea) olen tottunut tämän seudun tapoihin, mutta ne jotka eivät ole, niin heidän mielestään kaupunkilaiset ovat todennäköisesti ylimielisiä ja epäkohteliaita. (ihan vaan koska tuntuu, että pienemmissä kaupungeissa ollaan ystävällisempiä)

Suuri ero, jonka olen huomannut on ajotyyli. Esim. Mikkelissä joka ei kuitenkaan ole niin peltoa, kaikki ajavat aika rauhallisesti ja odottavat aika usein että jalankulkija pääsee tien yli (joku joka asuu mikkelissä voi tietenkin korjata asiaa). Täällä helsingissä on turha edes luulla, että toi auto päästäisi mut menemään ekana jos rartissa on suomalainen (ulkomaalaiset usein ovat myös jonkun verran ystävällisempiä liikenteessä).

Vähän erilaista kommenttia.

Nefalphiel sanoi:

Suuri ero, jonka olen huomannut on ajotyyli.

Click to expand...

Jep. Ihan totta. Kun asuin vielä 35 000 asukkaan kaupungissa, meno oli... no, paremman sanan puutteessa mielenkiintoista. Autot, jalankulkijat ja pyöräilijät liikkuivat sulassa sovussa suloisessa sekamelskassa. Sääntöjä ei oikeastaan ollutkaan, muualta muuttanut autokoulun opettajani aikoinaan tuskastui täysin meininkiin. Mutta harvoin mitään sattui, kaikki olivat tottuneet siihen ja ottivat rennosti.

Kun muutin kolme kertaa pienemmälle paikkakunnalle, olin ensimmäisestä päivästä lähtien hämmästyksestä soikea. Autoilijat antoivat tietä! Ilman liikennevaloja! Poikkeuksetta jokainen autoilija antoi risteävää tietä tulevalle jalankulkijalle/pyöräilijälle tietä. Jestas sentään.

Vajaan vuoden aikana ehdin tottua siihen. Minulla oli siis pohjana rento asenne liikenteeseen ja luja usko ystävällisiin kanssakulkijoihin, kun muutin Turkuun. Ihmisiä monikymmenkertaisesti. Huh. Ensimmäisen kerran, kun uskaltauduin kaupungille pyöräni kanssa, olin saada hermoromahduksen. En tiedä, johtuuko se autojen, bussien ja pyörien määrästä vai omasta ajotavastani, mutta täkäläinen ajotyyli on valtavan aggressiivista.

Odottelen, että totun siihen. Mutta olipas hauska taas huomata, että kun kävin kotiseuduillani viikonloppuna, ajaminen oli paljon rennompaa. Ei hartiat jatkuvassa jännitystilassa tai tuskanhiki otsalla kolmen bussin ja viiden henkilöauton välissä. Olen minä pikkukaupunkilainen, selvä.

Vähän off-topic, hmm?

Minä en kyllä koskaan onnistu kirjoittamaan niin, että saisin ajatukseni sellaisinaan ylös.

Eli tuossa minun tekstissäni, kaikki kohdat joissa puhun "maalaisista" tai sanon "maalla", niin en tarkoitakaan yleisesti, kuten siitä nyt ymmärtää, vaan tarkoitan juuri tuota asuinpaikkaa, jossa itse asuin. Eli en voi väittää näin muista, vain tuosta paikasta, ja ihmisistä joita siellä tunsin.

Ja sillä, että kaupungissa olisi enemmän mahdollisuuksia, en tarkoittanut pelkästään harrastusmahdollisuuksia.
Tuollaisessa tuppukylässä kuin minä asuin, on ihmisten vapaa-ajan tekeminenkin aika massoissa tapahtuvaa toimintaa, ja tekeminen keskittyy yleensä joihinkin tiettyihin asioihin. Eli yksilön mielenkiinnonkohteet eivät saaneet täyttä vapautta tulla esille.
Kaupungissa taas on jotenkin, hmm.. juuri mahdollisuus tehdä niitä asioita, joihin yksilön mielenkiintokin kohdistuu.
Kaupungissa voisi sanoa yksilöiden muodostavan ryhmiä, mutta niin, että pysyvät vielä yksilöinä.
Maalla, tai siis tuolla asuinpaikallani, yksilöt muodostivat massoja, joissa yksilö saattoi olla vielä yksilö, muttei toimia yksilökohtaisesti, vaan massan mukana. Hmm.

Vaikeaa selittää aina, mitä tarkoitan.
Ja niin. Kaikki kommenttini taas kärjistyvät jotenkin kauhean jyrkiksi, vaikken niin tarkoittanutkaan.

Luulen muuten että eroja saattaa olla enemmän eri seutujen kuin kapungin ja maaseudun välillä. Suunnilleen samankokoiset kaupungit Lahti ja Oulu ovat täysin erilaisia. Lahdessa yliopiston puuttumisen huomaa, väestö tuntui jotakin suppealta. Sellaista stereotyyppistä kaupunkilaisuutta näkyi myös ja kauheaa itsensä korostusta (Lahti oli niin etelässä ettei tiedetty mitään "pohjoisen" asioista, pohjoiseen siellä kuului Jyväskyläkin). Hyvin samankaltaisissa kouluissani olen kummassakin kaupungissa opiskellut, ihmisetkin olivat suunnilleen samanikäisiä. Oulussa ihmiset ovat aivan erilaisia, paljon iloisempia ja ystävällisempiä. Lahdessa koulukaverini eivät varsinaisesti olleet ilkeitäkään, mutta en muista kenenkään hymyilleen (koskaan ). Olivat liian cool. Oulussa on rennompaa. En tiedä onko se se pohjoisuus sitten, ei ole pakko esittää mitään erityistä. Oululaisilla keskimäärin tuntuu olevan parempi itsetunto.

Turussa kaikki kuulostavat vihaisilta koko ajan vihaisilta murteesta johtuen

(kai tämä vähän liittyy asiaan).

Ereine sanoi:

Turussa kaikki kuulostavat vihaisilta koko ajan vihaisilta murteesta johtuen

Click to expand...

Kui? Minua taas naurattaa suunnattomasti, kun kuulen oikein puhdasta Turun murretta. Kävin näöntarkastuksessa jokin aika sitten ja olin purra huuleni verille, etten kikattelisi optikon leppoisalle murteelle. "Et sää sitten tätä kattosis?" Ihastuttavaa.

Taisin tykästyä tähän topikkiin oikein kunnolla, huomaan.

Maalla ehdottomasti jyrää nuo murteet. Mökillä kun olin ja radiossa haastateltiin jotain turkulaista niin koko ajan mies puhui *täsä sitten on tämä....... täsä sitä täsä tätä*

Murteet on aivan mahtavia! Pikkuserkkuni jotka asuvat kuopiossa puhuvat niin hauskaa murretta, että sitä voisi kuunnella todella kauan. Tai jos esim kuopiolaisten pitäisi lukea joku juttu kirjakielellä omalle murteelleen. "Meinatteko työ että te oikeesti olitte oikeasti jouluna Anuun luona" (oikeasti anun)

Tuo puhetyyli muuten tarttuu. aina kun vietän vaikka vaan viikonlopun pikkuserkkujeni kanssa niin alan puhua myö ja työ tyyliin. Se on aika hauskaa.

Joku voikoon kertoa, että tarttuuko stadin slangi kielelle jos täällä viettää aikaa enemmän?

Minusta on huvittavaa myös se että helsinkiläiset tuntuvat kuvittelevan ettei heillä ole murretta, että murre on maalaista. Kyllä slangia puhumattomilla helsinkiläisillä on murre, vielä aika kamala. Länsi-Suomen murteesta pidän, savo on kotoista ja oulu hauskaa, etelä-suomi on rumaa, se siellä Lahdessa oli yksi monista negatiivisista puolista.
Ja minullahan ei ole murretta (sanojen venyttämistä ei lasketa)

Turun liikenteestä on pakko sanoa että se on aivan kamalaa. Pyörällä en juuri uskaltaudu keskustaan (isäni asuu Turussa ja vietän siellä pitkiäkin aikoja välillä, asuinkin pari kuukautta pari vuotta sitten). Pari kertaa kyllä on tapahtunut sellainenkin ihme että autoilija on pysähtynyt suojatielle (voi johtua siitä että olen nuori naisihminen). Onnistuin kai tekemään vaikutuksen maalla asuviin sukulaisiin ylittämällä Linnankadun ruuhka-aikaan kohdassa, jossa ei ollut liikennevaloja, suojatie kylläkin. Silloin tunsin itseni oikeaksi kaupunkilaiseksi

Itse synnyin ja asuin 17 vuotta paikkakunnalla missä oli noin 7000 asukasta. Osa siinä oli erittäin hyvää, osa erittäin huonoa. Opin rakastamaan luontoa erittäin paljon, opin vihaamaan tehtaita vaikka paikkakunnallamme oli suurin työllistäjä iso paperitehdas, opin myös vihaamaan tosi isoja kaupunkeja.

Vihasin sitä kun jos teki jotain "väärin", koko kaupunki tuntui tietävän siitä heti seuraavana päivänä, mikä oli erittäin raivostuttavaa varsinkin yläasteella. Mutta kuitenkin kaikki tunsi toisensa, on siinäkin hyvät puolensa.

Sitten muutin Tampereelle kun olin 17. Opin tuntemaan kaupungin todella hyvin, ja edelleen rakastan Tamperetta hyvin paljon. Sopivan iso, ei liian iso mutta ei kaikkia voi tuntea millään. Muutin tosin opiskeluni ajaksi viime syksynä Huittisiin mikä on noin 9000 asukkaan peltokaupunki. Aluksi muutto oli järkyttävä kun se oli niin "pieni", mutta kyllä siihen tottui jälleen ja nykyään pidän myös siellä asumisesta.

Näin loppulausuntona, olen oppinut hyvinkin kaupunkilaisten tavoille. Osaan myös olla maalla mainiosti. Rakastan luontoa, rakastan ihmisiä. Pärjään aivan mainiosti kummassakin paikassa, mutta mieluummin asuisin kaupungissa asuessanikin jossain kaupungin laitamilla kauniissa maalaismaisemissa josta on lyhyt matka keskustaan.

Icegorn sanoi:

Vihasin sitä kun jos teki jotain "väärin", koko kaupunki tuntui tietävän siitä heti seuraavana päivänä, mikä oli erittäin raivostuttavaa varsinkin yläasteella. Mutta kuitenkin kaikki tunsi toisensa, on siinäkin hyvät puolensa.

Click to expand...

Minua kävi juuri siellä pikkupaikkakunnalla ahdistamaan se, että jokainen vastaankävelijä oli aina tuttu.
Siihen suhtautuminen on kyllä täysin yksilökohtaista. Minä en vain siitä pidä.

No, en voi sanoa asuvani maalla, enkä kaupungissakaan,sellaisessa mukavassa, keskikokoisessa kylässä. Ei niin pienessä että tuntisi jokaisen, muttei niin isossa ettei tuntisi ketään. Täällä on sellainen sopiva paikka.
Muistakaa, että nämä ovat vain tälläisiä "mielipiteitäni".

Itse kyllä olen saanut jotenkin sellaisen käsityksen, että maalaiset ne
viisaampia ovat. He elävät sitä oikeaa elämää maalla rankalla työnteolla, eivät toimistossa istumisella.
Mutta se asenne, se kyllä riippuu ihmisestä itsestä. Kyllä maalla ja kaupungilla on samanlaisia tapauksia. Mutta kaupungissa osataan hakea sellaista laajempia mahdollisuuksia.
Maalla on helppo tutustua. Kaupungissa hankala.
Ja tässä kylässä missä asustelen, ei ole tekemisen puutetta, tai riippuu henkilöstä (minulla kyllä on). Mutta sitten tuossa minimaalisessa kylässä, missä mummolani sijaitsee, ei tekemistä puutu. Ja koko kylä on kerrassaan ihastuttava.
Kaupungissa taas epäilen olevan sitä tekemisen puutetta. Jos ei kylällä aamusta iltaan hillu, niin mitä oikeastaan siellä voisi tehdä. Minulla nyt on vaan tälläinen käsite.

Minä en välttämättä kaipaisi mitään kauppoja lähettyville. Isona tahdon ison talon johonkin pikku-kylään, johonkin syrjäiseen paikkaan, mutta niin lähelle silti, että voi sieltä pyörällä jonnekkin lähteä.

Maalla on mukavaa, ja niin on myös kaupungissa. Kummallakin omat puolensa.

Kuinkahan monet maalla oikeasti viljelevät maata? Ei sillä että maanviljely olisi jotenkin väheksyttävää, arvostan kovasti niitä jotka siihen tänä päivänä ryhtyvät. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan että aika monet maalaispaikat ovat lähinnä kaupunkien lähiöitä ja suurin osa ihmisistä käy töissä kaupungeissa juuri niissä toimistoissa. Enkä tiedä saako maalla asuminen automaattisesti aikaan syvän luontosuhteen. Median välityksellä tulee kuva että aika monet maalaiset/maanviljelijät näkevät luonnon lähinnä jonakin hyödynnettävänä. Tarkoitus ei ole mitenkään haukkua maalaisia, positiiviset stereotypiat ovat vain mielestäni yhtä vaarallisia kuin negatiiviset.

Minä asun tällaisessa väliinputoaja-kaupungissa eli meillä noin 30 000 asukasta. Henkilökohtaisesti nautin täällä asumisesta. Pääsen pyörällä joka paikkaan, palveluita on ihan hyvin ja ihan kaikkia ihmisiä ei tunne (mutta melkein). Pahin miinus on ettei työpaikkoja, ainakaan koulutusta vastaavaa, yksinkertaisesti ole tarjolla. Siinä syy, mahdollisen koulun kanssa, miksi täältä lähtisin tai lähden. Luultavasti löydän itseni silloin Helsingistä, vaikkakaan en ehkä ihan ensimmäiseksi sinne haluaisi.

Tunnen niitä niin kutsuttuja maalaisia sekä kaupunkilaisia, enkä oikeastaan tiedä mitään muuta eroa heidän elämänarvoissaan tai tavoissaan kuin sen mitä tulee asuinpaikasta. En tiedä voidaanko puhua kulttuurillisista eroista näin pienessä maassa, mutta niitäkin tuntuu olevan ilmansuuntien välillä, luonnollisesti.

Mitä tulee näihin murteisiin, niin jos Etelä-Suomessa puhuu iloista karjalan murretta niin lähinnä saa osakseen sääliviä tai huvittuneita katseita. Inhoan vain sitä, että itse käyn välttämään mie/sie- sanoja ihan itsestään. Siellä se pistää korvaan jopa itselleen.

Icegorn sanoi:

Vihasin sitä kun jos teki jotain "väärin", koko kaupunki tuntui tietävän siitä heti seuraavana päivänä, mikä oli erittäin raivostuttavaa varsinkin yläasteella. Mutta kuitenkin kaikki tunsi toisensa, on siinäkin hyvät puolensa.

Click to expand...

Tämän minäkin kyllä allekirjoitan. Toisaalta taas en ole koskaan hirveästi jaksanut välittää siitä, mitä muut sanovat. Jos jokin suuremmissa kaupungeissa viehättää, niin se on se tunne, kuin voit vain kävellä kadulla eikä ketään kiinnosta sinun asiasi, kukaan ei tunne. Se on rentouttavaa.

-Ville