Dairies for Fairies?
Maitotuotteet Keski-Maassa, kyllähän niistä mainintoja piisaa eri puolilta maanosaa. Ensinnäkin, lieneeköhän Tomilla ja Kultamarjalla ollut lehmä - tai ainakin vuohi? Heidän pöydässään nimittäin oli runsaasti maitotuotteita. Tom Bombadil puhui näin:
"Nyt te tulette kotiin kanssani! Pöytä on katettu keltakermalla ja hunajalla, voilla ja vehnäleivällä. Kultamarja odottaa. Ruokapöydässä on aikaa kysymyksille." (TSH I, Tom Bombadilin talossa, s. 133 [2007 yksios.])
"Tässä on minun kaunis rouvani!" hän sanoi ja kumarsi hobiteille. "Tässä on minun Kultamarjani, hopeanvihreässä verhossaan, kukkia vyöhikössään! Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis?" (TSH I, Tom Bombadilin talossa, s. 138 [2007 yksios.]).
Toisaalta tiedämme, että Tom ja isäntä Magot olivat väleissä, joten ei liene mahdotonta, että Tomin ja Kultamarjan ruokakomero sai täydennyksiä Konnusta siinä tapauksessa, ettei karjan pitäminen heitä huvittanut. Tosin on vaikea kuvitella, että hobittilähetit kuskasivat jatkuvasti maitoa ja kermaa Vanhan Metsän läpi tai että Tom aloitti päivänsä hakemalla Magotilta maitopullon. Ennemmin näen mielessäni vapaana kirmaievia vuohia ja lehmiä, jotka tulevat sovittuun aikaan lypsettäväksi Tomin majalle.
Pomppivan ponin antimet puolestaan kertovat paitsi Briin, hobittien kommenttien ansiosta myös Konnun ruokavaliosta:
Pöytä oli hujauksessa katettu. Kuumaa soppaa, leikkeleitä, karhunvatukkapiirakkaa, tuoreita limppuja, voilevyjä ja puolikas kypsää juustoa: rehellistä kunnon ruokaa, joka pärjäsi hyvin Konnun antimille ja oli niin tuttua että Samin viimeisetkin epäilykset haihtuivat (oluen erinomaisuus oli jo huomattavasti rauhoittanut häntä). (TSH I, Pomppivan ponin majatalossa, s. 166 [2007 yksios.])
Gondorissakin juotiin maitoa ja syötiin voita ja juustoa, sotatilanteen vuoksi vain niukanpuoleisesti. Mutta olivatpa Faramirin sissitkin kaapanneet juustoa ja voita mukaansa Henneth Annûniin:
Pitkän matkan ja leirielämän jälkeen, yksinäisten erämaapäivien jälkeen ilta-ateria oli hobiteille [= Frodolle ja Samille] juhla: he joivat vaaleankeltaista viiniä, viileää ja tuoksuvaa, ja söivät leipää ja voita ja suolattua lihaa ja kuivattuja hedelmiä ja hyvää punaista juustoa; puhtain käsin, puhtailla veitsillä ja puhtailta lautasilta. (TSH II, Lännen ikkuna, s. 700 [2007 yksios.])
He [= Pippin ja Beregond] saivat leipää, voita, juustoa ja omenia – talvivaraston viimeisiä, kurttuisia mutta makeita ja herkullisia – ja nahkaleiliin vastalaskettua olutta sekä puiset lautaset ja tuopit. (TSH III, Minas Tirith, s. 789 [2007 yksios.])
Pippin katseli onnettomana pientä leipää ja (hänen mielestään) surkean pientä voinokaretta jotka hänelle oli katettu lasin viereen; lasissa oli laihaa maitoa. "Miksi toit minut tänne?" hän kysyi [Gandalfilta]. (TSH III, Minas Tirithin piiritys, s. 833 [2007 yksios.]).
Lopuksi voi vielä todeta, että Bofur pyysi (ja sai) Bilbolta odottamattomassa juhlassa "täytetorttua ja juustoa". (Hobitti I, s. 17 [uusin laitos]). Ja että myös Beorn (eläinystäviensä suostumuksella luonnollisesti) kirnusi yhtä ja toista. Seurueen ilta-aterian sisällöstä ei sanota mitään mutta seuraavan päivän iltapalan kokoonpanosta on säilynyt tietoja. Karhuja vakoillut Gandalf palasi nälkäisenä talolle ja istui pöytään:
Viimein Gandalf työnsi sivuun lautasensa ja tuoppinsa – hän oli syönyt kaksi kokonaista limppua (ja vaikka millä mitalla voita ja hunajaa ja paksua kermaa leivän päällä) ja juonut ainakin kaksi kannua simaa – ja otti esiin piippunsa. (Hobitti VII, s. 145 [uusin laitos]).
Gandalf ei toki lorottanut juoksevaa kermaa leivän päälle, vaan alkuteksti paljastaa, että se oli brittiherkkua,
clotted cream, jota voisimme kernaasti suositella erityisesti skonssien kera nautittavaksi. Mutta ah ja voi!, Suomesta sitä vain ei saa
– jos jostakin saa, kertokaa ihmeessä!
– ellei valmista itse uunissa, mutta mascarpone on lähinnä sitä makunsa ja rakenteensa puolesta, vaikka onkin vain korvike sekin.