Mahtisormukset: Kausi 1, jakso 3

Númenorin vahvasti käsitelty väripaletti toimii aika hyvin. Myös cgi-rakennukset näyttävät komeilta, mutta samalla ne myös näyttävät selvästi cgi:ltä ainakin pienehköltä ruudulta katsottuna.

Pääkaupunki käsittääkseni on sarjassakin Armenelos, joka on oikealla paikallaan sisämaassa. Sinne ilmeisesti kuljetaan pitkin jokea, joka virtaa Meneltarman luota Rómennan lähelle. Jossain mainospätkän kartassa se ainakin näkyi selvästi. Jaksossa matka oli varmaankin tiivistetty niin, että Armenelos tuntui olevan heti nurkan takana.

Galadrielin ylpeyden ja impulsiivisuuden korostaminen alkaa olla viety niin pitkälle, että kohta voisi ehkä jo hellittää.

Vaikka käsikirjoituksesta loppuisi puhti, Lloyd Owenin Elendil pystyisi kannattelemaan pelkällä karismallaan tarinan Númenor-haaraa.

"And this is Jon Snow" -vitsikin siellä oli, mikä tekijöille suotakoon.

Salohaltiat puhuvat nähtävästi sitten quenyaa. Tätä ratkaisua on aika hankala sovittaa Tolkienin luomaan asetelmaan.

Mikä oli ideana siinä hyvin pitkältä tuntuneessa kohtauksessa, jossa örkki ensin juottaa vangeilleen vettä ja sitten leikkaa yhden kurkun (Médhor se taisi olla)? Oliko sen tarkoitus vain ilmentää vangitsijoiden mielivaltaista julmuutta?

Kolmas jakso yllätti minut: minä nimittäin pidin siitä! Kaksi ensimmäistä jaksoa tuntuivat juonensa puolesta joltain geneeriseltä fantasiavideopeliltä, mutta tässä jaksossa oli jo mukana häivähdys Tolkien-tunnelmaa. Sain kylmiä väreitä ja olin lähes herkistyä kun näin Númenorin elävissä kuvissa, ja katselin huuli pyöreänä Armenelosin komeutta ja krumeluuria.

Kokonaisuutena sarja on edelleenkin hyvin keskinkertaisen tuntuinen, mutta pelkästään se, että olen päässyt näkemään Númenorin, tekee sarjan katsomisesta minulle positiivisen kokemuksen.