Katsoin eilen ensimmäisen jakson melkein loppuun asti. Huomaan edellisestä viestistäni, että meni yli kuukausi ennen kuin viitsiydyin jatkamaan, joten enpä taida olla pahasti koukussa.
Itse asiassa pidin joistakin asioista: esimerkiksi karvajalkojen esittely oli huvittava ja sopii jokseenkin Tolkienin tekstiin
Herran prologissa:
Heillä on aina ollut taito hävitä nopeasti ja äänettömästi kun isoja ihmisiä, joita he eivät halua tavata, rymistelee vastaan. Tämän taidon he ovat kehittäneet niin pitkälle että se saattaa tuntua ihmisistä taikuudelta, mutta itse asiassa hobitit eivät koskaan ole harrastaneet minkäänlaista taikuutta. Tämä välttely on pelkästään seurausta erityisestä taidosta, jonka perintötekijät ja käytäntö ja läheinen suhde maahan ovat kehittäneet sellaiseksi etteivät suuremmat ja kömpelömmät rodut pysty sitä matkimaan.
Niin kauan kun näytetään vain karvajalkoja, katselen huvikseni. Toisaalta myös Etelämaiden kohtaloiden seuraaminen on ihan ookoo; niin kauan kuin pysytään pienten ihmisten (ja haltioiden) tasolla, katselen ihan huvikseni.
Se mikä edelleen tökkii pahiten, ovat haltiat ja heidän kertomuksissa jokseenkin tarkasti dokumentoitujen edesottamustensa omituinen vääristely. Sitä paitsi ne ovat taustamusiikkia myöten niin juhlavia, että menee kovin helposti kornin puolelle kun jykeviksi, henkeviksi tms. tarkoitettuja puheitansa kuuntelee. Ja vaikka Galadrielin hahmo sarjan sisällä on kiinnostava, kyseessä on kuitenkin jokin rinnakkaistodellisuuden "Galadriel". Mutta jos vielä pystyn virittäytymään siihen olotilaan, että seuraan rinnakkaistodellisuuden tapahtumia, joo, tässä sitä mennä huristellaan yhdessä monista fantasiasarjoista. Mutta koska en ole vielä pystynyt edes aloittamaan esim. Westerosin aiempaa historiaa käsittelevää sarjaa, en tosiaankaan taida koukuttua kovin helposti mihin tahansa f-alkuiseen genreen kuuluvaan tuotantoon. Sillä Tuotantohan tämä on ennen kaikkea.