Mahtisormukset: Kausi 1, jaksot 1 ja 2
- Keskustelun aloittaja Telccu
- Aloitettu
SPOILERS!!
Itse en löytänyt kahdesta ensimmäisestä jaksosta juuri mitään, mikä olisi ollut kirjoissa. Sarjan tekijöillä ei vissiin ole ollut oikeuksia Silmarillioniin, jonka vuoksi on jouduttu lisäämään aika tavalla fanfictionia mukaan...
Esim. Galadriel on Noldor ja maanpaossa Keski-Maassa...mutta yhtäkkiä hän voikin mennä Amaniin? Missä ovat Celeborn ja Celebrían? Galadrielin olisi pitänyt jo asustella kimpassa miehensä kanssa Toisella Ajalla ja tytär syntyi mielestäni myös silloin....
Lisäksi en kyllä muista lukeneeni mitään meteoriiteista tai monista muistakaan juonen käänteistä.
Ihan viihdyttävä yleisfantasiasarja, jossa on joitain viittauksia Tolkienin teoksiin. En kuitenkaan menisi niinkään pitkälle, että väittäisin tämän pohjautuvan Tolkienin teoksiin, koska valtaosalla juonesta ei tunnu olevan mitään pohjaa kirjoissa...
Katson kyllä varmasti loputkin jaksot. Sarjaan täytyy vain suhtautua siten, kuin asian laita on. Tämä ei ole Tolkien-sarja vaan yleisfantasiaa (ja ihan viihdyttävää sellaista), jossa on hieman vaikutteita Tolkienin teoksista.
Itse en löytänyt kahdesta ensimmäisestä jaksosta juuri mitään, mikä olisi ollut kirjoissa. Sarjan tekijöillä ei vissiin ole ollut oikeuksia Silmarillioniin, jonka vuoksi on jouduttu lisäämään aika tavalla fanfictionia mukaan...
Esim. Galadriel on Noldor ja maanpaossa Keski-Maassa...mutta yhtäkkiä hän voikin mennä Amaniin? Missä ovat Celeborn ja Celebrían? Galadrielin olisi pitänyt jo asustella kimpassa miehensä kanssa Toisella Ajalla ja tytär syntyi mielestäni myös silloin....
Lisäksi en kyllä muista lukeneeni mitään meteoriiteista tai monista muistakaan juonen käänteistä.
Ihan viihdyttävä yleisfantasiasarja, jossa on joitain viittauksia Tolkienin teoksiin. En kuitenkaan menisi niinkään pitkälle, että väittäisin tämän pohjautuvan Tolkienin teoksiin, koska valtaosalla juonesta ei tunnu olevan mitään pohjaa kirjoissa...
Katson kyllä varmasti loputkin jaksot. Sarjaan täytyy vain suhtautua siten, kuin asian laita on. Tämä ei ole Tolkien-sarja vaan yleisfantasiaa (ja ihan viihdyttävää sellaista), jossa on hieman vaikutteita Tolkienin teoksista.
Ajattelin tuota samaa (vaikka olen toistaiseksi jaksanut katsoa vasta ensimmäisen jakson alun); pinnistelin mieltäni ja katsoin parista kirjastakin, oliko edes mitään mainintaa siitä, että Sauronia olisi etsitty, kun hän katosi Vihan sodan jälkeen, mutta ei.
Galadriel Finrodin ruumiin ääressä: ei mitään yhteyttä Silmarillionissa kerrottuun -- Finrod kuoli Tol-in-Gaurhothilla ja haudattiin sinne saman tien (Lúthien ja Beren).
Lumipeikko sentään mainitaan Tarussa: Helmiä talvisilla tihutyöretkillään verrataan lumipeikkoon, joten nimi snow-troll on olemassa, vaikka mitään enempää ei tiedetä.
Tapahtumat Kahden puun kuolemasta ensiajan loppuun on tiivistetty miten kuten äärimmäisen nopealla pikakelauksella.
Entä mikä ihme on tuo Sauronin merkki? Paholaisen hiilihankoa muistuttaa, mutta ymmärtääkseni Silmä on ainoa merkki, josta Sauron on tunnettu.
Sauronin hylätty linnoitus Forodwaithissa -- ei mitään yhteyttä missään kerrottuun.
Kaikki nämä ja paljon muuta nähtävästi tulevaa huomioon ottaen ihmettelen suuresti TV-uutisissa näkemääni sarjan tekijöiden haastattelua, jossa nämä toistivat moneen kertaan mantransa "Back to the books" ja antoivat ymmärtää että kaikella on jotakin pohjaa legendariumissa.
Tästedes sarjaa täytyy katsoa hassuna toimintaseikkailuna. Seuraavaksi voikin siirtyä johonkin Simo Häyhästä tehtyyn mangaan/animeen.
Galadriel Finrodin ruumiin ääressä: ei mitään yhteyttä Silmarillionissa kerrottuun -- Finrod kuoli Tol-in-Gaurhothilla ja haudattiin sinne saman tien (Lúthien ja Beren).
Lumipeikko sentään mainitaan Tarussa: Helmiä talvisilla tihutyöretkillään verrataan lumipeikkoon, joten nimi snow-troll on olemassa, vaikka mitään enempää ei tiedetä.
Tapahtumat Kahden puun kuolemasta ensiajan loppuun on tiivistetty miten kuten äärimmäisen nopealla pikakelauksella.
Entä mikä ihme on tuo Sauronin merkki? Paholaisen hiilihankoa muistuttaa, mutta ymmärtääkseni Silmä on ainoa merkki, josta Sauron on tunnettu.
Sauronin hylätty linnoitus Forodwaithissa -- ei mitään yhteyttä missään kerrottuun.
Kaikki nämä ja paljon muuta nähtävästi tulevaa huomioon ottaen ihmettelen suuresti TV-uutisissa näkemääni sarjan tekijöiden haastattelua, jossa nämä toistivat moneen kertaan mantransa "Back to the books" ja antoivat ymmärtää että kaikella on jotakin pohjaa legendariumissa.
Tästedes sarjaa täytyy katsoa hassuna toimintaseikkailuna. Seuraavaksi voikin siirtyä johonkin Simo Häyhästä tehtyyn mangaan/animeen.
Telimektar
Fundamentalisti
Pidin sarjaa varten keksityistä hahmoista, mutta en siitä, mitä Tolkienin kirjoituksissa nimeltä mainituille hahmoille on tehty. En näe ongelmaa ajatuksessa että Sauronia oltaisiin etsitty Morgothin kukistumisen jälkeen, se olisi sopinut täysin alkuteosten maailmaan. Sen sijaan tuo Galadrielin Valinoriin lähettämiskuvio on vakava loukkaus Tolkienia vastaan. Ja miksi haltiamiehet ovat edelleen yhtä typerän näköisiä kuin Jacksonillakin (jolla Hobitin Thranduil on ainoa coolin näköinen miespuolinen haltia)? Mitä uuden sarjan avausjaksojen herättämiin kysymyksiin tulee, niin kallistun vahvasti sille kannalle että taivaalta tipahtanut kaveri on Gandalf.
Jos tämän on tarkoitus esittää riimua, on sen varmaan oltava Valarin-kieltä, ainakin kääpiöriimuissa se lähinnä muistuttaa dh tai w-kirjainta, muttei kumpaakaan hyvin.
Ehkäpä Wand-Alf kuulostaa näistä kahdesta paremmalta. Alf on kumminkin tuttu hahmo huumorisarjasta. https://en.m.wikipedia.org/wiki/ALF_(character)#/media/File:GordonShumway.png
Ehkäpä Wand-Alf kuulostaa näistä kahdesta paremmalta. Alf on kumminkin tuttu hahmo huumorisarjasta. https://en.m.wikipedia.org/wiki/ALF_(character)#/media/File:GordonShumway.png
Last edited:
Harri Perälä
Kontulainen
Näiden jaksojen perusteella tajunta ei räjähtänyt, mutta sarja on sujuvaa teeveetä ja mieli tekee nähdä lisää. Galadrielin tarinassa on toistaiseksi selvästi eniten imua. Nähtäväksi jää, saadaanko muista hahmoista kehiteltyä riittävän toimivaa draamaa.
Se, miten tekijät yrittävät luoda TSH:n mainintojen perusteella 1. & 2. ajan historiasta oman versionsa, joka se ei ole liikaa ristiriidassa Silmarillionin ym. kanssa mutta ei myöskään muistuta niitä enempää kuin on luvallista, on oikeastaan aika kiehtova konsepti. Lukijoidenhan oli pakko kuvitella oma Silmarillioninsa aina vuoteen 1977 asti. Ja ehkä toisaalta Mahtisormuksia pitäisikin ajatella jonkinlaisena Tolkien/Black Mirror -crossoverina. Ehkä Galadrielin aivot ovat parhaillaan purkissa Sauronin labrassa, ja kaikki näkemämme on simulaatiota, jonka avulla Sauron yrittää selvittää vihollistensa juonet. Laitteistolla on vaikeuksia päästä käsiksi kaikkiin kohteen muistoihin, minkä vuoksi Galadriel muistaa asioita oudosti.
20 vuotta sitten Carl Hostetter kritisoi Jacksonin elokuvia (tunnus tolk, salasana lang) siitä, että Tolkienin omia haltiakielisiä lausahduksia ja runoja kuultiin vain harvoin, vaikka samaan aikaan mukana oli runsaasti kokonaan uutta dialogia. Nyt Hostetter on itse kääntäjänä, mutta ensimmäisissä jaksoissa ei taideta juuri Tolkienin kirjoittamia lauseita kuulla. (Lisäys: en toki tarkoita, että kääntäjällä olisi mahdollisuutta päättää, millaista dialogia sarjaan tulee.) Tilanne on toki eri, kun ei ole kirjaa, josta voisi kuhunkin kohtaukseen kuuluvan fraasin poimia. Haltiahahmot eivät oikein voi mitään elensílaakaan joka jaksossa hokea. Jossain nelos- tai viitoskaudella Elendil pääsee sentään lausumaan Et Eärellonsa.
Se, miten tekijät yrittävät luoda TSH:n mainintojen perusteella 1. & 2. ajan historiasta oman versionsa, joka se ei ole liikaa ristiriidassa Silmarillionin ym. kanssa mutta ei myöskään muistuta niitä enempää kuin on luvallista, on oikeastaan aika kiehtova konsepti. Lukijoidenhan oli pakko kuvitella oma Silmarillioninsa aina vuoteen 1977 asti. Ja ehkä toisaalta Mahtisormuksia pitäisikin ajatella jonkinlaisena Tolkien/Black Mirror -crossoverina. Ehkä Galadrielin aivot ovat parhaillaan purkissa Sauronin labrassa, ja kaikki näkemämme on simulaatiota, jonka avulla Sauron yrittää selvittää vihollistensa juonet. Laitteistolla on vaikeuksia päästä käsiksi kaikkiin kohteen muistoihin, minkä vuoksi Galadriel muistaa asioita oudosti.
20 vuotta sitten Carl Hostetter kritisoi Jacksonin elokuvia (tunnus tolk, salasana lang) siitä, että Tolkienin omia haltiakielisiä lausahduksia ja runoja kuultiin vain harvoin, vaikka samaan aikaan mukana oli runsaasti kokonaan uutta dialogia. Nyt Hostetter on itse kääntäjänä, mutta ensimmäisissä jaksoissa ei taideta juuri Tolkienin kirjoittamia lauseita kuulla. (Lisäys: en toki tarkoita, että kääntäjällä olisi mahdollisuutta päättää, millaista dialogia sarjaan tulee.) Tilanne on toki eri, kun ei ole kirjaa, josta voisi kuhunkin kohtaukseen kuuluvan fraasin poimia. Haltiahahmot eivät oikein voi mitään elensílaakaan joka jaksossa hokea. Jossain nelos- tai viitoskaudella Elendil pääsee sentään lausumaan Et Eärellonsa.
Last edited:
Satekai
pelikisälli
Katsomatta sarjaa eli tietämättä mihin liittyy tulin kommentoimaan, että eikö tuo voisi olla myös
eli gh tai peilikuvana 
eli g (meidän maailman riimuja on välillä kirjoitettu myös peilikuvina). Noita kirjoitettiin välillä lyhyemmilläkin oksilla muissa riimuversioissa ᚪᛓ. Hobitin riimuissa eli anglosaksisissa riimuissa 
eli f tai 
eli a tai 
eli o olisi taas peilautunut. Cirth löytyy katsottavaksi ainakin täältä.Tunnettu ilmiö on myös peräkkäisten riimujen yhdistäminen eli vaihtoehtoja voisi olla myös sulauma esim
(khw) ja (gh) riimuista tai 
(kh) ja (g) riimuista ja sitten peilattu.
Katsoin eilen ensimmäisen jakson melkein loppuun asti. Huomaan edellisestä viestistäni, että meni yli kuukausi ennen kuin viitsiydyin jatkamaan, joten enpä taida olla pahasti koukussa.
Itse asiassa pidin joistakin asioista: esimerkiksi karvajalkojen esittely oli huvittava ja sopii jokseenkin Tolkienin tekstiin Herran prologissa:
Niin kauan kun näytetään vain karvajalkoja, katselen huvikseni. Toisaalta myös Etelämaiden kohtaloiden seuraaminen on ihan ookoo; niin kauan kuin pysytään pienten ihmisten (ja haltioiden) tasolla, katselen ihan huvikseni.
Se mikä edelleen tökkii pahiten, ovat haltiat ja heidän kertomuksissa jokseenkin tarkasti dokumentoitujen edesottamustensa omituinen vääristely. Sitä paitsi ne ovat taustamusiikkia myöten niin juhlavia, että menee kovin helposti kornin puolelle kun jykeviksi, henkeviksi tms. tarkoitettuja puheitansa kuuntelee. Ja vaikka Galadrielin hahmo sarjan sisällä on kiinnostava, kyseessä on kuitenkin jokin rinnakkaistodellisuuden "Galadriel". Mutta jos vielä pystyn virittäytymään siihen olotilaan, että seuraan rinnakkaistodellisuuden tapahtumia, joo, tässä sitä mennä huristellaan yhdessä monista fantasiasarjoista. Mutta koska en ole vielä pystynyt edes aloittamaan esim. Westerosin aiempaa historiaa käsittelevää sarjaa, en tosiaankaan taida koukuttua kovin helposti mihin tahansa f-alkuiseen genreen kuuluvaan tuotantoon. Sillä Tuotantohan tämä on ennen kaikkea.
Itse asiassa pidin joistakin asioista: esimerkiksi karvajalkojen esittely oli huvittava ja sopii jokseenkin Tolkienin tekstiin Herran prologissa:
Heillä on aina ollut taito hävitä nopeasti ja äänettömästi kun isoja ihmisiä, joita he eivät halua tavata, rymistelee vastaan. Tämän taidon he ovat kehittäneet niin pitkälle että se saattaa tuntua ihmisistä taikuudelta, mutta itse asiassa hobitit eivät koskaan ole harrastaneet minkäänlaista taikuutta. Tämä välttely on pelkästään seurausta erityisestä taidosta, jonka perintötekijät ja käytäntö ja läheinen suhde maahan ovat kehittäneet sellaiseksi etteivät suuremmat ja kömpelömmät rodut pysty sitä matkimaan.
Niin kauan kun näytetään vain karvajalkoja, katselen huvikseni. Toisaalta myös Etelämaiden kohtaloiden seuraaminen on ihan ookoo; niin kauan kuin pysytään pienten ihmisten (ja haltioiden) tasolla, katselen ihan huvikseni.
Se mikä edelleen tökkii pahiten, ovat haltiat ja heidän kertomuksissa jokseenkin tarkasti dokumentoitujen edesottamustensa omituinen vääristely. Sitä paitsi ne ovat taustamusiikkia myöten niin juhlavia, että menee kovin helposti kornin puolelle kun jykeviksi, henkeviksi tms. tarkoitettuja puheitansa kuuntelee. Ja vaikka Galadrielin hahmo sarjan sisällä on kiinnostava, kyseessä on kuitenkin jokin rinnakkaistodellisuuden "Galadriel". Mutta jos vielä pystyn virittäytymään siihen olotilaan, että seuraan rinnakkaistodellisuuden tapahtumia, joo, tässä sitä mennä huristellaan yhdessä monista fantasiasarjoista. Mutta koska en ole vielä pystynyt edes aloittamaan esim. Westerosin aiempaa historiaa käsittelevää sarjaa, en tosiaankaan taida koukuttua kovin helposti mihin tahansa f-alkuiseen genreen kuuluvaan tuotantoon. Sillä Tuotantohan tämä on ennen kaikkea.
A laita te! Sain viimein katsottua ykkösjakson loppuun. Tästä riittääkin hupia pitkäksi aikaa tällä tahdilla.
Täytyy sanoa, että lopetus oli komea, full of sound and fury jne. Meteoriitin lentorata oli siisti ja sen sisältö hämmentävä kuin pitikin olla. Ei sentään vihreää mönjää joka syö teinejä mutta kuitenkin.
Galadrielin päätös oli ihailtavan uhkarohkea ja päätön. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka Celebornin hylkääminen koko jutusta hieman säälittää. Mutta ei tälle Nerwenille siippa sovi, ei alkuunkaan.
Etelämaat on yhä ihan omaa la la landia, jossa voi sattua ihan mitä vaan. Ja niinhän on koko roina: täytyy nostaa oikein hattua tekijöille. Käsittämättömän aikajanan sekoittamisen ja tapahtumien uudelleenmuotoilun kanssa on nähty paljon vaivaa.
Täytyy sanoa, että lopetus oli komea, full of sound and fury jne. Meteoriitin lentorata oli siisti ja sen sisältö hämmentävä kuin pitikin olla. Ei sentään vihreää mönjää joka syö teinejä mutta kuitenkin.
Galadrielin päätös oli ihailtavan uhkarohkea ja päätön. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka Celebornin hylkääminen koko jutusta hieman säälittää. Mutta ei tälle Nerwenille siippa sovi, ei alkuunkaan.
Etelämaat on yhä ihan omaa la la landia, jossa voi sattua ihan mitä vaan. Ja niinhän on koko roina: täytyy nostaa oikein hattua tekijöille. Käsittämättömän aikajanan sekoittamisen ja tapahtumien uudelleenmuotoilun kanssa on nähty paljon vaivaa.
