Mahtisormukset: yleiskeskustelu

Mielestäni sarja on ainakin paikoin paremmin käsikirjoitettu kuin Jacksonin action-elokuvat. Ehdottomasti parempi kuin yksikään Hobitti-elokuvista, samaa tasoa TSH-elokuvien kanssa. Näyttelijätyö on ensiluokkaista. Mutta....

Tämä on fanfiction-sarja. Muistetaan se. Järjettömän hienoa silmäkarkkia ja tunnelmaa. Paljon haltiamaisempaa, kuin mikään mitä aiemmin on elokuvissa nähty, vaikkakin oman mielikuvitukseni luomaan haltiamaailmaan on silti vielä matkaa. Sarjassa ei ole tarkoitus ylikirjoittaa Tolkienin tekstejä, vaan ottaa vaikutteita hänen maailmastaan. Ohitan silmää räpäyttämättä ristiriitaisuudet ja nautin seuraavistakin jaksoista.

jawetus on ilmiselvästi löytänyt oikean suhtautumistavan: miksi ärsyyntyä kun voi viitata kintaalla hölmöyksille ja nauttia viihteestä.

En toki lakkaa kommentoimasta legendariumin pilkkaamista mutta pidän tämän mielessä enkä päästä sitä ihon alle. Hei, sehän on vain Amazon Prime. Who cares?

Minä välitän siksi, että kuten LotR- ja Hobitti-leffojen, myös tämän massaviihdesarjan kohdalla tulee tapahtumaan se, että ihmiset, jotka eivät ole lukeneet Tolkienia tai jotka eivät enää muista lukemaansa niin kovin tarkkaan, tulevat olemaan vakuuttuneita, että tarina on oikeasti Tolkienin kynästä. Se tulee näkymään netin Tolkien-keskusteluissa ja se tulee näkymään kaikenlaisessa fanitaiteessa ja se tulee sotkemaan lukuisien ihmisten mielikuvia Keski-Maasta ties kuinka pitkäksi aikaa eteenpäin.

Toki, kuten Lilja Ruuti Reppuli aiheesta Facebookissa käydyssä keskustelussa sanoi, sarja saattaa houkutella uusia lukijoita Tolkienin teoksille. Epäilen heidän kuitenkin olevan varsin pieni vähemmistö.

Minä menin hieman pidemmälle kuin Isil ja totesin nettikommentissa muualla että jos tästä sarjasta pitää ei tykkää enää (myöhemmin) luetusta Tolkienista. Ehkä tämä sarja ei täysin korruptoi nuoria mieliä, mutta se tässä huolena on.

Isilmírë sanoi:

ihmiset, jotka eivät ole lukeneet Tolkienia tai jotka eivät enää muista lukemaansa niin kovin tarkkaan, tulevat olemaan vakuuttuneita, että tarina on oikeasti Tolkienin kynästä. Se tulee näkymään netin Tolkien-keskusteluissa ja se tulee näkymään kaikenlaisessa fanitaiteessa ja se tulee sotkemaan lukuisien ihmisten mielikuvia Keski-Maasta ties kuinka pitkäksi aikaa eteenpäin.

Click to expand...

Miksi se on huono asia?

Tiedä tuota, onhan se aina vaarana mutta jotenkin kuvittelisin, että harva vähänkään tiedotusvälineiden uutisointia seurannut voi mennä lankaan ja luulla sarjaa Tolkien-uskolliseksi ainakaan yleisellä tasolla, vaikka sellaisen joka ei ole yhtään kirjaa lukenut, ei voi olettaakaan huomaavan, että joku Thondir tai Nori Rankkijalka ym. ym. on sarjaa varten keksitty hahmo, ja että Galadriel tekee asioita joita hänen ei kuuluisi tehdä.

Hyvässä tapauksessa sarjan seuraaminen ja se tieto, että tämä ei ole koko totuus, saa katsojan hakeutumaan alkulähteille tai kenties tarkistamaan asioita vaikkapa Kontuwikistä (ja hakeutumaan sen jälkeen alkulähteille), minkä jälkeen vastuu siirtyy professorille.

Huonossa tapauksessa joku kirjoja lukematon ei pidä sarjasta ja luulee, että Tolkien kirjoitti shaibaa. Silloin professorille ei anneta mahdollisuutta riivata lukijan sielua, jolloin vastuu siirtyy sarjan tekijöille (ellei kirjoja lukematon ole vaikkapa meidän aiemmin riivattujen puoleen tavalla tai toisella kääntymällä saanut virikkeitä siirtyä alkulähteiden pariin).

Mitäpä muuta voimme kuin jakaa tyynesti ja asiallisesti oikeaa tietoa ja toivoa, että totuus voittaa kamppailun sieluista. Onko sitten suuressa mittakaavassa niin, että huonokin julkisuus on hyvää julkisuutta? Nähtäväksi jää, mutta esim. Merrin jakama tieto kiinnostuksen lisääntymisestä Kontuwikiä kohtaan viittaa siihen, että meillä on vielä mahdollisuus valloittaa maailma, tai ainakin pieni kolkka siitä.

Misinformaatio on mielestäni lähtökohtaisesti huono asia. Lisäksi on vähän raskasta yrittää keskustella Tolkienin maailmasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ihan intopiukkana siitä vaikkeivät oikeasti tiedä, mikä on Tolkienin maailmaa ja mikä ei. Varsinkin lempihahmoihinsa ja -tapahtumiinsa ihmiset suhtautuvat usein suurella tunteella, ja niiden kohdalla puolustusreaktio iskee helposti päälle, kun joku toteaa, etteivät ne ole Tolkienia lainkaan. Ettei vaikkapa Taurielia tai Tildaa ole olemassa, ettei Musta Nuoli ollut mikään kylän tornissa kiinteästi kököttävän valtavan varsijousen harppuunamainen vasama vaan Bardin henkilökohtaisen, todennäköisesti pitkäjousen nuoli, ettei Arwen ollut oikeasti missään vaiheessa matkalla Harmaisiin Satamiin ja kääntynyt takaisin vain, koska näki näyn Eldarioinista ja päätti sittenkin ryhtyä äidiksi, ettei hän myöskään ollut miekkaa heiluttaa amazoni jne. jne. (En muuten tykkää yhtään siitä halvasta kliseestä, että kun naishahmon on tarkoitus olla "vahva", hänelle laitetaan miekka tai pyssy käteen sen sijaan, että hänen hahmonsa kirjoitettaisiin vahvaksi.)

Tolkien-fanina haluaisin voida keskustella Tolkienin maailmasta ilman että siihen sekoittuvat Jacksonin ja nyt myös Amazonin fanficcien hahmot ja juonenkäänteet. Mutta ihminen uskoo herkemmin sen, mitä näkee, kuin sen, mitä lukee, ja ne sekoittuvat helposti lukijankin päässä.

Samaan ja kiistämättä kipeään ongelmaan ovat varmasti törmänneet monien muidenkin kirjojen / kirjasarjojen ystävät. Ensimmäisenä tulee mieleen GRRM ja Tulen ja jään laulu. Jotenkin minusta tuntuu (vaikka en oikeasti tiedä) että siinä maailmassa televisiosarja on saanut yliotteen kirjoista, joihin se perustuu - varsinkin kun sarja on laukannut julkaistujen kirjojen edelle.

Ja toisena tietysti tulee mieleeni Harry Potter, jossa niin ikään elokuvat ovat jatkaneet omaa elämäänsä kirjojen maailman ulkopuolelle. Mutta jälleen korvasyyhyyn turvautuen kuvittelisin, etä J. K. Rowlingin kirjat ovat pitäneet paremmin puolensa elokuvia vastaan.

(Tunnustan saman tien, etten ole lukenut yhtään M.C. Beatonin Hamish Macbeth -dekkaria mutta olen katsonut suuresti nauttien Ylämaan kettu -televisiosarjan moneen kertaan piittaamatta lainkaan esim. siitä, että kirjojen Hamish on pitkä ja laiha ja hänellä on tulipunanen tukka, eikä hän siis muistuta lainkaan Robert Carlylea. Mitä olen menettänyt? Olenko toiminut väärin? Elänkö valheessa? En sentään, koska tiedän kirjallisesta totuudesta ainakin pääpiirteet ja jos joskus sille päälle satun, saatan antaa Beatonille mahdollisuuden voittaa sieluni televisiopaholaiselta. Tässä ei ole mitään kiirettä edetä.)

Jos nämä arvioni vähänkään pitävät paikkaansa, loppujen lopuksi kamppailu yleisön sieluista kirjojen ja sovitusten välillä käydään areenalla, jossa laatu ratkaisee. Vahva uskoni on, että ainakin Tolkien ja Rowling selviytyvät voittajiksi kuvittajistaan ja elokuvia ja sarjoja tullaan peilaamaan kirjoihin eivätkä kirjat jää sovitusten jalkoihin. Kirjat elävät kauan sen jälkeenkin, kun nykyteknologialla tehdyt filmit ovat samanlaisia kuriositeetteja kuin vaikkapa Fred Niblon vuonna 1925 ohjaama Ben Hur -mykkäelokuva. (Tästä voi tietysti päätellä, että mitä parempi tarina, sitä useampia uusia versioita siitä siirretään valkokankaalle/ruutuihin, mutta minkäs teet.)

Keskusteleminen taas, no, tässähän on kuitenkin tietyllä tavalla kyse taide-elämyksistä, joten niiden väittäminen keinotekoisiksi tai vääriksi sen pohjalta, että ne perustuvat "keinotekoisiin" tai "vääriin" ärsykkeisiin, ei ole kovin hedelmällistä. Itse menisin mukaan keskusteluun maltilisesti ja odottaisin, että kirjoja tuntematon tekee sen varomattoman liikkeen, että kysyy, perustuuko jokin hänen lempihahmonsa tai häneen suuren vaikutuksen tehnyt tapahtuma Tolkienin tekstiin. Silloin voi iskeä kuin skorpioni. Tai ainakin jossain välissä voi tulla tilaisuus mainita aivan vaivihkaa ja varovasti, että niin, tämähän kuuluu vain elokuvan/sarjan maailmaan. Sitten ehkä siirrytään metakeskusteluun, mutta hauskaahan se vain on. Ehkä tämän keskustelukumppanin tapaa joskus Tolkien-lukupiirissä. Ehkä ei.

Edit:

Dracaena sanoi:

No, joo, mutta aika monesta asiasta keskusteleminen on raskasta. Tolkien-kaanonkin on täynnä ristiriitoja, joten silloinkin kun puhutaan pelkästään kirjojen pohjalta, voi joskus olla vaikea erottaa, mikä on oikeasti Tolkienin maailmaa ja mikä ei.

Click to expand...

Hyvä huomio! Tuskin kenenkään muun kirjailijan kuin Tolkienin tuotanto on julkaistu yhtä ristiriitaisesti. On siis valtava määrä postuumeja julkaisuja, jotka on toimitettu erilaisin perustein lähtien Christopherin kokoamasta, valikoimasta ja osin itse kirjoittamasta Silmarillionista - sehän on kaanonin kannalta äärimmäisen ambivalentti teos, jota The History of Middle-earth, Keskeneräisten tarujen kirja ja Christopherin vanhuudenpäivien toimitukset eivät millään tavalla selvennä vaan entisestään hajottavat.

Kaikki nämä postuumit teokset lukenut ja omaksunut saattaa pahimmilaan olla hirvittävän kiusallinen keskustelukumppani sille, joka on lukenut vain todellisen kaanonin eli Hobitin, Tarun Sormusten herrasta ja Tom Bombadilin seikkailut tai haluaa pitäytyä vain niissä. Ja hänelläkin on edessään valinta alkuteosten ja käännösten välillä; alkuteoksissa on huomioitava esim. Hobitin ja Sormusten herran ensimmäiset laitokset ja Tolkienin (ynnä muiden, viimeksi Scullin ja Hammondin) korjaamat. Kalmansuossa rämmimme, se on varmaa, ja kovalle maalle pääsystä voi vain unelmoida.

Isilmírë sanoi:

Misinformaatio on mielestäni lähtökohtaisesti huono asia.

Click to expand...

Kyseessä on kuitenkin "vain" fiktiivisen tarinan eri tulkinnat, ei esimerkiksi sotapropaganda. Vääristä Tolkien-mielikuvista ei varmaankaan voi seurata mitään muuta pahaa, kuin että ihmiset huomaavat, että heillä on eri mielikuvat asioista?

Isilmírë sanoi:

Lisäksi on vähän raskasta yrittää keskustella Tolkienin maailmasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ihan intopiukkana siitä vaikkeivät oikeasti tiedä, mikä on Tolkienin maailmaa ja mikä ei.

Click to expand...

No, joo, mutta aika monesta asiasta keskusteleminen on raskasta. Tolkien-kaanonkin on täynnä ristiriitoja, joten silloinkin kun puhutaan pelkästään kirjojen pohjalta, voi joskus olla vaikea erottaa, mikä on oikeasti Tolkienin maailmaa ja mikä ei.

Isilmírë sanoi:

Tolkien-fanina haluaisin voida keskustella Tolkienin maailmasta ilman että siihen sekoittuvat Jacksonin ja nyt myös Amazonin fanficcien hahmot ja juonenkäänteet.

Click to expand...

Tämän minä ymmärrän – että henkilökohtaisesti haluaisi pitäytyä vain yhdessä lähteessä ja puhua vain samankaltaisia tulkintoja omaavien kanssa ja intoilla siitä tietystä asiasta, josta itse niin paljon pitää.

Mutta kun sen oman fanikuplan (ja valitsen tämän sanan kaikella rakkaudella) ulkopuolella ei taida olla mitään velvollisuutta tai tarvetta varjella Oikeaa Tolkienia ja korjata ihmisiä, että ei Taurielia tai Tildaa oikeasti ole olemassa. Ei ole mitään erityistä syytä, miksi meidän pitäisi varmistaa, että kaikilla on oikea kuva Tolkienin teoksista. Etenkin kun on ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät vain tykkää Tolkienin kirjoista, vaikka kuinka niitä lukisivat valaistuakseen. Tai eivät tykkää Tolkienista, vaikka eivät ole koskaan lukeneet häneltä mitään. Meidän näkökulmastamme ärsyttävää, mutta ei oikeasti haitallista tai pahaa.

Puhunkin omasta näkökulmastani, siitä, miksi minä en pidä tällaisista tuulesta temmatuista "Tolkien"-spektaakkeleista - siis sen lisäksi, että kuten olen aiemminkin maininnut, on mielestäni hyvin kyseenalaista käyttää Tolkienin nimeä markkinoimaan sarjaa, jossa ei ole Tolkienia nimeksikään. Tavallaan puhun myös seuran näkökulmasta. Se säännöissä kun sanotaan, että seuran tarkoitus on "edistää J. R. R. Tolkienin teosten ja elämäntyön tuntemusta ja tutkimusta". Sitä tuntemusta ei minun mielestäni edistä ainakaan se, että maailmalle pukataan lisää ja lisää "Tolkien"-materiaalia, joka tosiasiassa on selkeässä ristiriidassa Tolkienin teosten kanssa.

Isilmírë sanoi:

Puhunkin omasta näkökulmastani [--] Tavallaan puhun myös seuran näkökulmasta.

Click to expand...

Minulle tämä ei ole useimmista viesteistäsi välittynyt, eli enemmän on kuulostanut siltä, että Tolkienin Oikeaa Tuotantoa täytyisi varjella ja ihmisiä estää altistumasta Väärille Tulkinnoille, koska niin vain täytyy tehdä.

Kenelläkäänhän ei ole velvollisuutta varjella juuri tietynlaista tolkienismia.

Jos ja kun kyse on siitä, että itse ei vain halua tahtomattaan joutua keskustelemaan esimerkiksi tämän sarjan fanien kanssa, koska kokee helposti tarvetta selittää, miten asiat kirjoissa menevät tai koska ei keksi mitään ystävällistä sanottavaa, niin se on totta kai OK. Kuten sekin, että tuntuu itsestä ikävältä, jos muut hypettävät asioita, jotka eivät perustu kirjoihin.

Tolkien tai hänen kirjansa eivät ole mitään niin pyhää, että siihen perustuvat mutta pieleen menevät tulkinnat tai mielikuvat olisivat pahoja tai haitallisia. Se, että ihminen tuntee Tolkienin esimerkiksi vain tämän tai vaikka vain yhden Jacksonin elokuvan kautta, ei ole paha asia. Tolkien ei siitä kärsi, eikä meidänkään tarvitse siitä kärsiä. Se on kyseisen ihmisen ongelma tai ilo.

Amazonin tahkoamat voitot taas ovat pyllystä joka tapauksessa...

Elokuvahan on taidemuoto, joka aina tekee vääryyttä todellisuudelle. Kirjallisuus on hyvin paljon vapaampaa. Elokuvaa rajoittavat pituus, kalleus ja esitystapa. Viimeisimpään voidaan puuttua käyttämällä kertojaa, mutta yleisesti sitä kai vältetään mahdollisimman paljon. Kirjallisessa kerronnassahan on mahdollisuus ilmaista hyvin tiiviisti valtavia kokonaisuuksia. Elokuvissa tämä voidaan toki muuttaa dialogiksi, mutta ainakaan suurelokuviin ei mahdu liian pitkiä dialogeja.

Mutta nämä rajoitteet yhdistyvät dramaattisuuden vaatimukseen. Tietysti kirjatkin dramatisoivat asioita, mutta elokuvaan halutaan usein lisää dramatiikkaa. Tästä syystä suhtaudun epäillen historiallisiin elokuviin.

Kuvitellaan elokuvaan kohtaus, jossa päähenkilö on suuressa kartanossa. Hän saa kuulla, että häntä on tullut tapaamaan toinen henkilö. Tämä kertoo ylihuomenna järjestettävästä tapaamisesta asioita, joita päähenkilö ei aiemmin tiennyt. Päähenkilö raivostuu ja ryntää seurueensa luo huutaen, että onko tämä totta. Kun selviää, että se on totta, hän vaatii tapahtuman perumista. Seurueesta sanotaan, ettei sitä voi enää perua jne. Seuraavana aamuna päähenkilö itsepintaisesti kieltäytyy, ja lopulta suuri tapaaminen perutaan vain päivää etukäteen.

Ajatellaan nyt, että kuvaus perustuu tositapahtumiin. Totta on, että päähenkilö tapasi tämän toisen henkilön, mutta tapaaminen tapahtui kuukautta aiemmin vierailulla toisen henkilön huvilalla. Päähenkilö saa kuulla toisen olevan huolestunut tapaamisesta ja näkevän sellaisessa merkittäviä ongelmia. Päähenkilö keskustelee asiasta seurueensa kanssa, mutta heidän mielestään kaikki ongelmat on otettu huomioon. Päähenkilöä alkaa asia kuitenkin vaivata, ja hän tapaa parin päivän päästä muutamia muita, jotka kertovat tarkempia tietoja tapaamiseen liittyvistä ongelmista. Päähenkilö tulee vakuuttuneeksi, että taaminen on peruttava. Seurueensa kanssa keskustellessa hän saa kuulla samat vastalauseet kuin elokuvassa. Lopulta tapaaminen päätetään perua.

Mitä eroja tapahtumien käänteissä on? Ensinnäkin, oikeasti peruminen tapahtui kuukautta, ei päivää aiemmin. Toisen henkilön huvilalla ei elokuvassa ehditty vierailla, vaan hänet siirrettiin paikkaan, jossa päähenkilö oikeasti kuukautta myöhemmin oli. Vaikka tapaaminen oli alkusysäys perumiselle, oikeasti päähenkilö otti lisäselkoa asioista. Ja vaikka hän ajoittain kiivastui seurueelleen, esiintyi hän muiden nähden yleensä rauhallisesti, ja seurueen sisälläkin päätös syntyi lopulta keskustellen, ei riidellen.

Moni sanoisi, että elokuvahan heijastaa hienosti todelliset tapahtumat omaan muotoonsa sopivasti. Minusta taas se muuttaa yllättävän, mutta harkitun perumisen kaoottiseksi riidaksi. Perumisajan muuttaminen ja raivostuminen vääristivät todellisuutta. Tapahtumapaikan muuttaminen ja yksittäisen keskustelun korostaminen olivat välttämättömiä.

Sormusten Herrassa Aragonin, Elrondin ja Arwenin suhteet ovat selvät ja kaikki on ennalta heidän tiedossaan. Elokuvaan on päätetty dramatisoida tämä suhde, mikä tekee vääryyttä alkuperäiselle, mutta vastaa elokuvan draaman tarpeeseen.

On taide-elokuvaa, ja sitten on mahdollisimman näyttäväksi mutta helposti pureskeltavaksi, konventionaaliseksi, odotuksia vastaavaksi, tunteita herättäväksi, usein jopa banaaliksi muotoiltua viihdettä, jonka tarkoitus on myydä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman suurelle yleisölle. Jo Jacksonin leffat olivat pitkälti tätä tavaraa, mutta ilmeisesti Amazon on lähtenyt ihan puhtaasti tälle polulle.

Jos Mahtisormukset tuo edes yhden uuden aktiivisen kontulaisen Suomen Tolkien-seuran toimintaan, niin olisin siitä hyvin iloinen. Olen myös aina, kun toimintaa olen mainostanut, painottanut sitä, että meillä ei järjestetä Tolkien-tietoudesta pääsykoetta tai jaeta Tolkien-faneja oikeisiin ja feikkifaneihin. Samaan aikaan tiedämme, että lukeminen vähenee koko ajan nuorten keskuudessa, joten voisi kuvitella, että tämä sarja voisi olla silta uusille ihmisille Tolkienin maailmaan.

Samalla muistutan, että Tolkien-seuran yksi tehtävähän on edistää fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien harrastamista. Enkä näe, että seuran tehtävänä olisi toimia minään portinvartijana ja heristellä sormea ”vääränlaisesta adoptaatiosta” tai ylipäätään ottaa kantaa sarjaan. Toki yksittäiset kontulaiset voivat halutessaan näin tehdä omissa nimissään ja itse pidän sitä ihan toivottavana. Seuran tiedottajana olen kuitenkin lähtenyt siitä, että kerromme, että tällainen on ja mahdollistamme sitä kautta keskustelun.

Lisää vielä, että edelleenkin kaikki ideat ja aloitteet Tolkienin alkuperäisten teosten tunnettavuuden lisäämiseksi ovat tervetulleita, jos halutaan jotain vastapainoa Mahtisormuksille.

Ei kai tässä kukaan ole kenenkään ulossulkemisesta tai "vääränlaista" faneista puhunut? Käsittääkseni seurassamme on useitakin ihmisiä, jotka ovat innostuneet Tolkienista Jacksonin hengentuotteiden viitoittamaa tietä seuraten - ja lisäksi omat jälkeläiseni, joista kumpikaan ei ole ikinä edes jaksanut lukea yhtäkään Tolkienin teosta loppuun. Ei minua se harmita, että joku jotenkin "fanittaisi väärin" Tolkienia vaan se, että ihmisiä johdetaan harhaan tarjoamalla heille Tolkienin Keski-Maana jotain sellaista, joka ei ole Tolkienia nähnytkään, ja sitten se harhakäsitys leviää ja juurtuu. En edes ole ehkä niinkään huolissani suomalaisista, jotka ovat kuitenkin varsin koulutettua ja lukutaitoista väkeä, vaan mietin tätä globaalissa mittakaavassa, useammankin "olen nähnyt leffat, kyllä minä tiedän miten tämä asia oikeasti on" ihmisen kanssa englanniksi Keski-Maasta keskustelleena (tai keskustelua yrittäneenä).

Tolkienin luoma maailma on hieno ja ainutlaatuinen. En haluaisi, että kukaan kuvittelee sitä niin pinnalliseksi ja kaupalliseksi kuin miltä se valtavana "realistisena" spektaakkelina valkokankaalle tai ruudulle tuotuna tuppaa näyttämään. Verrokkina erilaiset näytelmät aiheesta ovat olleet hienoja, ne jättävät paljon tilaa mielikuvitukselle ja kaikki yleensä hahmottavat, että ne ovat sovituksia, eivät "tarina juuri sellaisena kuin Tolkien sen kertoi".

Isilmírë sanoi:

Ei kai tässä kukaan ole kenenkään ulossulkemisesta tai "vääränlaista" faneista puhunut? …

Click to expand...

Joo, no tämä on ihan hyvä tarkennus. Yleisesti ottaenkaan en haluaisi, että jos joku Mahtisormuksista innostunut sattuisi Konnun miittiin osumaan, niin häntä kuvaannollisesti ”läimäistäisiin” Silmarillionilla päähän. Ja korostin tuota senkin takia, että kyllä ainakin juuri kv. keskustelupalstoilla tulee aika nopeasti jakoja tosifaneihin ja muihin, vaikka sellaista en kyllä suoraan sanoen odota täällä tapahtuvan.
Lisäksi ajattelin kirjoittaa ihan auki sen, mikä minusta on seuran rooli tässä suhteessa. Itse pidän aina yleensä siitä, että jotain tapahtuu, koska elämäni on keskimäärin tylsää, mutta silti yritän pitää tiedotuslinjan neutraalina.

Koska en enää kuulu edes seuran hallitukseen vaan olen vapaa ja itsellinen hobitti, toteutan omasta puolestani seuran tarkoitusta huomauttamalla, jos jossain keskustelussa vastaan tulee jotain Tolkienin työksi väitettyä, joka ei sitä tosiasiassa ole. En sanomalla, että tästä ei saa tykätä, vaan kertomalla, että Tolkien ei kirjoittanut sitä näin vaan kyseessä on jonkun toisen luomus. Kunnia (tai "kunnia") sille, jolle se kuuluu, ja hyvin mielelläni keskustelen myös siitä, mitä Tolkien itse asiassa kirjoitti.

Olen toistaiseksi suhtautunut sarjaan epäluuloisesti ja varsinkin yksi trailereista säikäytti (vaikutti joltain perus toimintaelokuvalta), mutta tämän hetkisten arvosteluiden perusteella olen kai helpottunut. Innostuin aikoinani Tolkienista Hobitti-elokuvien takia, (ja ne ovat edelleen mielestäni ihan hyviä) minkä jälkeen aloin lukea Tolkienin teoksia. Uskon siis, että sarja voi tuoda myös lisää lukijoita, joskin itseänikin vähän harmittaa, että uusi tuotanto "peittää alleen" Tolkienin alkuperäistä kirjallisuutta ja antaa ihmisille erilaisia käsityksiä. Asenne kuitenkin vaikuttaa, sillä jos sarjaan päättää suhtautua vaikka fanfictionina eikä koko juttua ota turhan vakavasti, niin siitä saa varmasti enemmän irti. Kyse on kuitenkin fiktiivisestä tarinasta. Toivon vain, ettei nyt tehtäisi ainakaan vähään aikaan uutta Tolkienin kirjoituksiin perustuvaa sarjaa tai elokuvaa.

Pahoin pelkään, että Tolkienille käy samoin kuin Star Warsille: niin kauan kuin on mahdollista kääriä suuria rahallisia voittoja tahkoamalla spin-offeja ja spin-offin spin-offeja, niitä myös tahkotaan. Vähät tasosta, kunhan tuotos myy.

Tolkien oli itse asiassa samaa mieltä. Kun muuan amerikkalainen Forrest J. Ackerman esitteli suunnitelmiaan TSH-elokuvaksi vuonna 1957 Tolkien totesi kirjeessään Christopherille ja Faithille mm. seuraavaa:


Ja toisessa kirjeessä Rayner Unwinille hän haukkuu elokuvalle käsikirjoitustiiviestelmän kirjoittaneen Morton G. Zimmermanin kaavailut maan rakoon (ja syvemmäs) mutta toteaa lopulta:


Siitä elokuvasta ei (onneksi, Eru siunatkoon) tullut mitään, mutta huomatkaa, että Tolkien itse oli valmis sietämään paljon ihan vain rahan takia, eikä siis kokenut, että moinen törky olisi jotenkin pilannut hänen työnsä (vaikka lopulta hylkäsikin elokuvan, jonka tekijät eivät myöskään olleet liikkeellä kovin vakaalla pohjalla).