Mahtisormukset: yleiskeskustelu

Eli voisin näin leikillisesti sanoa, että tässä on toimittaja leikillisesti rodullistettu. Väriasiastahan voi puhua minkä värinen ihminen tahansa, jos puhuu asiaa, eikö niin? Iduozee ei missään vaiheessa puhu itsestään.
 
Mutta eikö hän itse rodullista näyttelijöitä todetessaan, että osa on valkoisia ja osa mustia? Äsh, menee vaikeaksi. 🤔
 
Rodullistaminen on ainakin tässä käsittääkseni sitä, että henkilön tekojen tai puheiden katsotaan kumpuavan hänen etnisestä taustastaan ja siten niiden painoarvo katsotaan vähäisemmäksi kuin "neutraalin" (eli lähinnä lihaa syövän valkoisen miehen) tekijän toiminta tai lähtökohtaisesti puolueelliseksi (toisin kuin em. "neutraalin" oletusarvoisen tekijän toiminta). Tämä osoittaa, miten vaikeaksi Mahtisormuksistakin keskusteleminen voi helposti mennä, kun aidan seipäät eikä aita.

Ja ei, sen toteaminen, että on mustia ja valkoisia näyttelijöitä, ei ole rodullistamista. Sen sijaan tuo kuvottava trolliarmeija onnistuu jopa rodullistamaan Tolkienin antamalla ymmärtää, että hänen kirjallisuutensa kuuluu jollakin tavalla valkoisen ylivallan puolestapuhujien domainiin. (Jos johtopäätökseni on oikea, se oikeuttaa adjektiivin "kuvottava" liittämisen trolliarmeijan epiteetiksi.)

Sanon nyt vielä kerran sen, että minusta on erittäin surullista, että tällaista keskustelua (siis "saavatko Keski-Maan olennot olla muunkin värisiä kuin valkoisia") ylipäätään joudutaan käymään, ja vain siksi, että joku poppoo, jolle se valkoinen (oikeasti vaaleanpunainen, siis possunpunainen, kenties kypsemmän punaista niskaa lukuun ottamatta) väri on tärkeä, ei Tolkienin kirjallisuus, ei Mahtisormukset-sarja. Ne nyt vain ovat ottaneet sen silmätikukseen, koska kyseessä on iso ilmiö ja sen varjolla saa rutkasti julkisuutta. Sama se, vaikka "Tolkien-fanit" siinä sivussa tullaan kaikkineen leimaamaan veren ja maan palvojiksi. Argh.
 
Juu, en kiellä keneltäkään mitään, enkä estä ketään.
Urputan joskus stanasti.
En vaan pidä, kun Tolkienista tehdään tuollaista.

Mutta katsojan valintahan se on. Itsekin boikotoin jotain tv-sarjoja tai pikakelaan (liikaa moku/homokohtauksia) leffoja tai sarjoja. Hollywood päättää mitä tarjoaa, itse päätän mitä katson.
 
Monikulttuurisuus. Se on joillekin lumihiutalemaisen herkille, omaan ihonväriin perustuvaan ylemmyydentunteeseensa kynsin hampain takertuville ihmisille ruma sana, mutta alkujaan täysin neutraali kuten mamu eli maahanmuuttajakin.
 
Last edited:
Luin että arveluttavan lopputuloksen kera ja kävin läpi Ahlrothin tekstin miettien, mitä mestari Tik mahtaakaan tarkoittaa...
 
Kumpikin sarja on toki (monien kirjafanien mielestä) virheellinen, vääristelevä jne., kun vertaa lähtökohtiin (Tolkienin ja Martinin kirjat), mutta silti kuitenkin laadukas, kun verrataan mihin tahansa fantasia- tai scifi-sarjaan.

Ahlrothin mielestä House of the Dragon voittaa vertailun käsikirjoituksensa vuoksi, mutta onhan se todella tönkkö verrattuna Game of Thronesiin, jonka käsikirjoitus perustui laajoihin romaaneihin (paitsi viimeisten kausien osalta). Mahtisormusten alkujaksojen juonikuviot jäivät ehkä irrallisiksi, mutta äskeinen kuutosjakso sisälsi jo langanpäiden yhdistämistä ja selitti epäilyttävyyksiä (kuten Galadrielin käytös ja luonne), pohjustaen lupaavaa kasvutarinaa.

Mahtisormusten henkilöhahmot kaikkineen ovat paljon kiehtovampia ja ulotteikkaampia kuin HotD:ssä (joka tässä jää auttamatta GoT:n taakse, koska Martinin kronikkamaisesti kirjoitettu pikakelaus kyseisestä aikakaudesta ei sisällä henkilöhahmojen syventämistä, eivätkä käsikirjoittajatkaan ole siihen näköjään pystyneet).

Myös juonellisesti HotD on katkonaisesti etenevä ja ajassa loikkiva, mikä on häirinnyt monia kriitikoita. Tätä taustaa vasten oli ehkä sujuvuuden kannalta hyväkin ratkaisu, että Mahtisormukset vältti tämän saman ongelman litistämällä Tolkienin kronologiaa melkoisesti (Mahtisormusten takomisesta Númenorin uppoamiseen ja Viimeisen Liiton taisteluihin menisi oikeasti jotain 1800 vuotta?!). Eihän se uskollista ole, mutta filmatisoinnissa dramatiikan ja kiinnostuksen säilyttäminen on aivan elintärkeää, joten kompromisseja alkuperäisen lähdeaineiston suhteen joudutaan usein tekemään.

Itse pidän yhtä lailla niin Martinin kuin Tolkienin kirjoista ja maailmoista, ja juuri näiden sarjojen vuoksi liityin HBO Maxiin ja Amazon Prime Videoon - kumpikin maksaa alle kympin kuukaudessa. (Toki jos haluaa säästää, niin voi odottaa kunnes ensimmäinen kausi on ilmestynyt kokonaan ja liittyy sitten vain kuukaudeksi katsoakseen kaikki jaksot putkeen.)

P.S. Ahlroth kirjoittaa Daemon Targaryenin nimen "Damon".
 
Nyt on kuusi jaksoa tätä tullut katsottua. Viimeisin jakso oli näistä selkeästi paras ja sai minut toisinaan jopa välittämään joistakin hahmoista.

Osan muutoksista ymmärrän edellä mainituista syistä. Mutta en silti pääse niistä yli nauttiakseni fanficista, palaan vähän väliä tarkistastamaan "oikeita" vuosilukuja ja tapahtumajärjestyksiä. Silmarillionin lukemisesta on päässyt vierähtämään useampi vuosi ja jotenkin pelkään, että omat mielikuvitusmaailmani vaihtuvat nyt päässäni cgi-aavikoksi. Myönnettäköön, että digitaaliset tehosteet on mielestäni tässä huomattavasti vähemmän häiritsevästi toteutettu, kun vaikka Hobitissa, mutta mielikuvitusmaailmani voittakoon.

Mielikuvitusmaailmasta puheenollen, kaksi asiaa tässä sarjassa on selkeästi käyty varastamassa 11-vuotiaan minun koulutehtävänä kirjoittamasta fanficista nimeltä "Elanorin suuri seikkailu". Ensinnäkin sarjaan keksitty hahmo Elanor "Nori" Brandyfoot on iältään, ulkonäöltään ja persoonallisuudeltaan hämmentävän tarkka kopio kaimastaan niin kuin hänet kuvittelin (joskin minun Elanorini oli Samin tytär). Samoin Moria loistossaan oli kasvillisuuksineen päivineen hyvin samanlainen, joksi sen itse kirjoitin ja kuvittelin. Hassua.

Vähiten minua häiritsevät täysin keksityt tarinalinjat, joilla ei ole yhteyttä "oikeaan" mytologiaan, eniten Galadrielin ja haltioiden toilailut aivan väärissä paikoissa. Tämä uusi Galadrielin näyttelijä tosin on mieleeni, samoin moni muu roolityö. Rakastan Silmarillionin kertomuksia haltioista, minulle on vaikeaa suvaita, että joku kirjoittaa uusia, jotka auttamatta kalpenevat. Tavallaan olisin halunnut sarjan sijoittuvan vielä aiempiin aikoihin ja Beleriandiin, tavallaan missään nimessä en, sillä juuri sen paikat näen mielessäni selvimmin.

Kylo Ren *köh* siis isukki Adar häiritsee koska on selkeästi vanha Kylo Ren.

Tulen katsomaan sarjan loppuun ja varmaan tulevatkin kaudet, mutta samalla piiloudun tuon tuosta kirjan taakse mutisemaan omiani tuohtuneesti.
 
Vähiten minua häiritsevät täysin keksityt tarinalinjat, joilla ei ole yhteyttä "oikeaan" mytologiaan, eniten Galadrielin ja haltioiden toilailut aivan väärissä paikoissa. Tämä uusi Galadrielin näyttelijä tosin on mieleeni, samoin moni muu roolityö. Rakastan Silmarillionin kertomuksia haltioista, minulle on vaikeaa suvaita, että joku kirjoittaa uusia, jotka auttamatta kalpenevat. Tavallaan olisin halunnut sarjan sijoittuvan vielä aiempiin aikoihin ja Beleriandiin, tavallaan missään nimessä en, sillä juuri sen paikat näen mielessäni selvimmin.
Joo, sama juttu: tyhjien rakojen tilkitseminen sopii kokonaisuuteen paremmin kuin tunnetun historian venyttäminen tai jopa vääristely. Celebornin "mukakuolluus" Galadrielin silmissä tökkii pahasti. Mutta ehkä herralle on kakkoskaudella jonkinlainen mentorin rooli luvassa jossain kaukana idässä tai Rhovanionissa...? (Karvajalat tai salohaltiat.) Tuttu hahmo liittyy tuntemattomien seuraan, sehän on ihan toimiva kaava sinänsä ja lisää kummankin syvyyttä.

Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
Kylo Ren *köh* siis isukki Adar häiritsee koska on selkeästi vanha Kylo Ren.
Minulle hän on Benjen Stark.
 
Osan muutoksista ymmärrän edellä mainituista syistä. Mutta en silti pääse niistä yli nauttiakseni fanficista, palaan vähän väliä tarkistastamaan "oikeita" vuosilukuja ja tapahtumajärjestyksiä.
Nyt tajusin, että tähän voisi suhtautua myös opettavaisena sarjana! Koska, jos se kannustaa tarkistamaan faktoja alkuperäisteoksista, ne jäävät varmasti paremmin mieleen kuin vain suoraan lukemalla. "Tuo tehtiin sarjassa näin, mutta oikeasti se tapahtui tuohon aikaan ja tällä tavalla". Mikä mainio muistikikka 😁
 
Arvostelimme tässä hiljattain Mahtisormukset Nörttityttöjen blogissa. No jaa, arvosteltiinpa samalla myös House of the Dragon, kun nyt kirjoittelemaan ryhdyttiin.
Itse en verrannut noita sarjoja keskenään, koska mun mielestä se on vähän ongelmallista, kun toinen on selvästi koko perheen sarja ja toinen K-18. Jäin miettimään, kumpi sitten oli parempi. Noh, kaikista puutteistaan huolimatta olen muutaman Mahtisormusten jakson katsonut uudelleen, mutta House of the Dragoniin en ole ainakaan vielä palannut. Vaikka House of the Dragonissa on muutamia tosi upeita kohtauksia ja se on juoneltaan ja dialogiltaan sujuvampi, niin minusta se on myös aika paljon synkempi ja raskaampi katsoa kuin Mahtisormukset. Onko se sitten hyvä vai huono asia, niin se riippuu varmaankin katsojasta.
 
En itse sinänsä pitäisi lainkaan pahana sitä, jos Tolkienista juontuisi kivoja seikkailuleffoja tai tv-sarjoja. Tolkienin maailmasta silti on tullut eräs Star Wars:n kaltainen yleinen fantasiamaailma, sen elämistä ei voi estää, eikä ehkä pitäisikään.

On selvää, etten minäkään aika konservatiivisena tolkienistina pidä kaikesta, mitä tulee, mutta silti se maailma luo aika fantsua mahdollisuutta luoda hyvää viihdettä. Olihan esim. Rogue One eräs parhaimpia leffoja Star Wars- maailmassa...(!?). Keski-Maassa on kuitenkin aihetta hyviin tarinoihin. Ymmärrän Christopher Tolkienin tms. asenteen, jossa tarinoiden jatkaminen/tulkinta on jopa "pyhäinhäväistystä", mutta ei sille mitään voi. Tarina elää uusien sukupolvien keskuudessa, sellaisille, jotka ovat kasvaneet pelien ja digielokuvien aikakaudella. Kirjat ovat pyhiä, mutta eivät koko tarina...
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Katsoin tätä sarjan alkaessa kaksi jaksoa, mutta sitten se jotenkin jäi. Sarja ei innostanut katsomaan lisää.
Se tuntui jotenkin kiiltokuvamaiselta ja hyvin sieluttomalta. Hahmojenvälinen dialogi oli mielestäni todella tönkköä
ja omituista.

Tokihan kaikki maisemat ja rakennukset ym. näyttivät tosi hienoilta. Harmi vaan että haarniskat näyttivät
ainakin omaan silmään siltä, kuin ne olisi tehty vaahtomuovista.
Harmitti myös, ettei haltioilla ollut kaikilla pitkiä hiuksia (joo olen pinnallinen, tykkään pitkätukkahaltioista!)
Ensimmäiset kuvat nähdessäni en tykännyt Elrondista ollenkaan, mutta näyttelijä olikin yllättävän hyvä roolissaan.

Kääpiöistä Disa oli aivan ihana ja symppis ja Khazad-dûm todella hienosti toteutettu.
Hobitit olivat ihan kivoja myös, jotenkin vaan häiritsi se, että kaikilla oli jotain risuja päässä (toki siihen
oli sarjassa syy, mutta silti.)

Mahdollisesti katson tämän loppuun Sitten JoskusTM. Nyt en vaan ole jaksanut innostua.

Summa summarum:
Ihan ok ja nättiä geneeristä fantasiaa, mutta ei oikein tunnu Tolkienin maailmalta.
 
Tulihan tuo Mahtisormus-sarja katsottua. Itse en siitä niin tykännyt, mutta totesin että voihan sitä pimeiden iltojen huvina katsoa. Tolkienin tuotannon moneen kertaan lukeneena ja elokuvat nähneenä, niin ei minua häirinnyt että oli pelkkää fiktiota. Mielipiteitä asioista on yhtä monta kuin on meitä hobitteja, haltioita ym. niin suotakoon jokaiselle oikeus mielipiteeseensä ilman kinailuja.
 
Nyt vasta huomasin, että Ciarán Hinds on mukana Mahtisormusten kakkoskaudella. Hänen vuokseen voisi jopa katsoa jakson tai pari. Ja jos hän ei ole Círdan niin kuka sitten?
 
Ylös