Martin: Tulen ja jään laulu

Micco

Verkostelija
Suomen Tolkien-seura
Ei löytynyt tätä mistään niin pitänee aloittaa uusi topiikki :)

Elikkäs kyseessä on George RR Martinin kirjoittama laadukas fantasiasarja, josta on tähän mennessä kaksi osaa ilmestynyt suomeksi. Onko kukaan teistä lukenut tätä sarjaa? Mitäs piditte?

Omasta mielestäni kirjat ovat kerrakseen loistavia ja kun on kerran alkanut lukemaan, niin on vaikea lopettaa. Nyt seuraavia osia odotellessa voisi vaikka kertoa mielipiteitään tässä topiikissa.. Katsotaan nyt, että kuinka keskustelu onnistuu.... :p

//Nerwen lisäsi otsikkoon kirjailijan nimen koska se on muuten aivan liian helppo sekoittaa Auerin Tulen ja jään maahan.
 
Minä olen lukenut kaikki kolme ilmestynyttä osaa englanniksi. Tulen ja jään laulu on mielestäni yksi parhaista fantasiasarjoista. Erityisesti tykkäsin kolmannesta osasta (A Storm of Swords), jota ei ole vielä suomennettu. Martin ei ole vieläkään saanut valmiiksi neljättä kirjaa (A Feast for Crows), mutta viimeisimpien tietojen mukaan sen pitäisi ilmestyä ensi kesänä. Kirja on myöhästynyt jo kolme vuotta alkuperäisestä julkaisuajankohdasta. Olen lukenut myös kaksi sarjan maailmaan sijoittunutta novellia (The Hedge Knight ja The Sworn Sword), ja pidin niistäkin paljon.

Kirjat ovat erittäin sujuvasti kirjoitettuja, eli tylsiä kohtia ei massiivisesta pituudesta huolimatta ole. Luvut päättyvät yleensä cliffhangereihin. Martinin suurimpia vahvuuksia ovat uskottavat henkilöt ja yllätyksellinen juoni. Tykkään myös sarjan keskiaikaisesta maailmasta, joka on luotu erittäin yksityiskohtaisesti. Hyvän ja pahan rajasta tulee tarinan edetessä epämääräinen, ja "pahojakin" henkilöitä alkaa väkisin kannattaa lukiessaan tapahtumia heidän näkökulmastaan kerrottuna. Sarjan edetessä mukaan tulee uusia kertojahenkilöitä, mikä laajentaa näkökulmaa. Minusta Martin on onnistunut luomaan aidoimmat henkilöhahmot joihin olen fantasiakirjallisuudessa törmännyt. Kaikkiin kertojahenkilöihin pystyy samaistumaan.
Martinin maailmankuva on erittäin realistinen. Ikäviä asioita tapahtuu, ja päähenkilötkin voivat kuolla. Juonta ei mitenkään pysty arvaamaan etukäteen uskomattomien käänteiden takia. Kirjailija tuntuu välillä jopa leikkivän lukijan odotuksilla. Toivottavasti sarja ei koe Ajan pyörän kohtaloa, eli tarina hajoaa käsiin sen tullessa entistä monimutkaiseksi ja eteneminen pysähtyy kokonaan. No Martin vaikuttaa ammattikirjailijalta, joten sellaista ei tarvitse pelätä. Tulen ja jään laulu ei turhaan ole voittanut äänestyksiä parhaasta fantasiasarjasta.

Tulen ja jään laulusta on muuten tulossa kuusiosainen sarja. Suomalainen kustantaja Kirjava aikoo jakaa kolmannen osan käännöksessä kahtia. Brittikustantaja teki samalla tavalla pokkariversiossa, sillä kirja on todella pitkä. :)
 
Eka viestini ja niin osuvaan aiheeseen, kuten nimestänikin voivat Tulen ja jään laulua lukeneet todeta. Pidän todella paljon Martinin tyylistä kirjoittaa. Nimenomaan nuo eri hahmojen näkökulmasta kirjoitetut luvut kyydittävät tarinaa mielenkiintoisella tavalla eteenpäin. Juoni ei missään vaiheessa rupea tylsistyttämään, päinvastoin, vaikka kaikki hahmot ei minulle mieleen olekaan. En pysty suinkaan kaikkiin samaistumaan.

Olen lukenut Valtaistuinpelin ja Kuninkaiden koitoksen suomeksi. Pidin ensimmäisestä enemmän, mutta jälkimmäisessä minulle muodostui selvästi suosikkihahmoja, joista yksi on Daenerys ja Jon toinen. Minusta juonessa on yllätyksiä, joita en osannut odottaa, ja taikuuden lisääntyminen Kuninkaiden koitoksessa oli hyvä lisä. Odotan innolla A Storm of Swordsin ensimmäisen puoliskon suomennosta, jonka pitäisi tulla joskus tänä syksynä. Satu Hlinovsky taitaa suomentaa sitä parhaillaan. Toinen puolisko on sitten luvassa ensi vuonna.

Myös Petri Hiltusen kansitaiteesta pidän. Ideahan on, että joka kirjan kansikuvitukseen lisätään yksi väri. Valtaistuinpelissä niitä oli 3 ja Kuninkaiden koitoksessa neljä. Seuraavassa pitäisi sitten olla viisi (osaan laskea ainakin kymmeneen :) )

Erittäin suositeltavaa fantasiaa.
 
Daenerys sanoi:
vaikka kaikki hahmot ei minulle mieleen olekaan. En pysty suinkaan kaikkiin samaistumaan.
Totta. En oikein ajatellut mitä kirjoitin, en minäkään pysty kaikkiin samaistumaan. Tarkoitin sitä, että Martin kertoo tapahtumia päähenkilöiden näkökulmasta niin hyvin, että heidän toimintansa on täysin ymmärrettävää. Esimerkiksi Theon Kuninkaiden koitoksessa.
 
Taisin aikoinaan lukea kaksi ja puoli osaa englanniksi, sitten kyllastyin angstiin. Taytyy sanoa etta kirjat olivat todella hyvin kirjoitettuja ja (fantasia)maailma onnistunut ja pidin joistain ideoista ja asioista paljon, varsinkin alven tuloon liittyvasta kauhusta. Kyllastyin lopulta politiikkaan ja siihen etten ollut erityisen samaistunut yhteenkaan hahmoon, ja jos olin voi olla varma etta he kuolisivat ankealla ja tuskallisella tavalla. Vahan sama kuin saippuaoopperoissa, jos jollain sattuu menemaan hyvin voi olla varma etta kohta tapahtuu jotain kamalaa. Ja kun tuossa ajassakaan varsinainen tarina ei temmannut minua mukaansa ja koska kirjojen lukeminen aiheutti liikaa ahdistusta (en katso kauhuelokuviakaan) ja koska en ole erityisen innostunut muutenkaan historiallisesta kirjallisuudesta (vaikka sita olisi maustettu muutamilla fantasiaelementeilla, kyse on kuitenkin Ruusujen sodasta) niin lopetin. Olen joutunut ulkomaisella foorumilla tappeluihin mielipiteideni takia ja koko ajan suhtaudun kirjoihin yha negatiivisemmin. Ja koska olen loytanyt paremman kirjailijan ja koska aivoissani ei ole tilaa kuin yhdelle taytyy minun aina mainita etta Steven Erikson tekee kaiken minka Martinkin, vain elavammin, paremmin, koskettavammin ja humoristisemmin. Lukekaa hanta.
Mutta ei Martin ole huono ja loytyy todella paljon huonompaakin kirjallisuutta kuin Tulen ja jaan laulu, se ei vain ole minua varten. Tuff Voyaging on kylla hauska.
 
Tulen ja jään laulu -sarja saa piakkoin jatkoa. Miekkamyrsky osa 1. on ilmeisesti taitossa ja menossa ensi viikolla painoon. Jos hyvin käy niin Helsingin kirjamessuilla on saatavissa jo luettavaksi. Pitää vähän kerrata jo Kuninkaiden koitosta, että muistaa missä mennään kun aloittaa uuden kirjan. Se harmi näissä sarjojen ajantasalla suomeksi seuraamisessa, että kirjojen välille jää väkisinkin aikaa, eikä aina muista mitä edellisessä kirjassa tapahtui. Hienoa, että Kirjava kustannusyhtiö näkee vaivaa suomentaessaan kuitenkin Martinin kirjat, sillä monikaan ei niihin koskisi kun myynnistä pitää saada voittoja niin ja niin paljon. Kulttuuriteko Kirjavalta. Odotan innolla myös Petri Hiltusen kansitaidetta ja minkä hän on valinnut viidenneksi väriksi.
 
Tulen ja Jään laulu on pitkästä aikaa sarja, johon jäin täysin koukkuun. Luin ensimmäisen osan suomeksi ja muut englanniksi koska himoissani halusin heti tietää, miten tarina jatkuu. Loppujen lopuksi oli pakko ostaa omaksi sarja Voyagerin pokkaripainoksena ja ilokseni voinkin jo maanantaina tilata nelosen Amazonin kautta.

Pidän erittäin paljon Martinin tavasta kertoa, henkilöhahmot ovat syviä ja juoni kerrassaan herkullinen. On ollut tuskallista odottaa uutta osaa mutta kohta se on näpeissäni :)
 
Nyt Miekkamyrsky osa 1:n kansi on Kirjavan sivulla nähtävillä. Uusia värejä on kaksi; yksi molempia osia kohti. Kakkososassa ei ole sitten uutta väriä lainkaan. Petri Hiltunen on mielestäni tehnyt tyylikkään hillityn kannen jälleen kerran. Sitten vaan vielä odotellaan ensi viikkoon kirjan ilmestymistä myyntiin.
 
Tuo kansi on kuulemma puolet siitä Hiltusen maalauksesta ja toinen puoli on 2. osan kansi mikäli ihan oikein ymmärsin. 8)
 
Voitin Kirjamessuilla arvalla tuon Valtaistuinpelin ja heti, kun pääsin kotiin aloin lukea sitä. Olen päässyt aika tarkalleen puoleen väliin ja olen aivan koukussa. Lukeminen on valitettavasti ollut hitaampaa kuin olisin tahtonut, koska koulu painaa päälle. Onneksi kohta helpottaa ja pääsen lukemaan sen äkkiä lopuun(ja sitten toisen osan...). Daenerysiin ihanstuin niin, että luin kaikki hänen lukunsa ensin... Ei onneksi pahempia juonipaljastuksia tullut eteeni. Odotan innolla seuraavia osia.
 
Tosiaan kolmannen osan toinen puolikas on jo viikkoja sitten ilmestynyt ja se on aivan ihana. Hiukan pelottaa tuo Martinin tyyli, kun joskus se tappaa jopa päähenkilöitään ihan yhtäkkiä, mutta se siitä juuri tekeekin jännittävän. Täytyy olla koko ajan varuillaan omien lempihahmojensa puolesta tai yhtäkkiä niitä ei vaan enää ole ja joutuu olemaan sarjan loppuun asti ilman niitä. Jotenkin surullista, mutta arvostan sitä, kuinka kirjailija uskaltaa tehdä sellaisia juonenkäänteitä.
 
Jaha. Ostin alennuksessa olleen ykkösosan pokkarina ja luin sen suhteellisen nopeasti läpi. Tässä epämääräisiä huomioita.
Ei tämä nyt ihan sitä hypeä vastaa, jonka vuoksi olen jo vuosikausia harkinnut sarjan lukemista. Ei se kirjana silti suinkaan huono ollut, mutta en vain onnistunut muodostamaan minkään sorttista tunnesidettä sen enempää hahmoihin, juoneen kuin tekstin tyyliinkään. Alkuun tyyli vaikutti aika melodramaattiselta, mutta siihen tottui. Henkilöitä oli aivan liikaa minun pääni käsiteltäviksi, ja sitten niitä vielä kutsuttiin lempinimillä koko ajan! Vähemmästäkin menee ankan pää sekaisin. Pidin eniten Tyrionista kuivan huumorinsa takia, ja Aryasta, joka on toistaiseksi kirjan ainoa naishenkilö jonka varaan uskallan laskea mitään toiveita. Kaikki muut ovat toivottaman riepoteltavissa/miesten omaisuutta/uhreja. Kiva kun luvut olivat niin lyhyitä, sai katkaistua lukemisen silloin kun piti oikeasti tehdä jotain. (Tai sitten ne vain tuntuivat lyhyiltä kun viimeksi olen lukenut Hobbia ja Pratchettia... :D)

Vähän kummastuttaa nyt se, että jotain Fionavaria mainostetaan takakansissa "aikuisten fantasiana", mutta Tulen ja Jään kansissa en ole nähnyt mitään mainintaa siitä, että sisältö on paikoitellen aika hurjaa luettavaa nuorisolle. Fionavarin seksikohtaukset ovat aika (kökköjä ja) pintapuolisia, eikä niitä ole kovin montaa. Tässä taas joku on jatkuvasti lisääntymässä/raiskaamassa/pelehtimässä siskonsa kanssa.

En nyt oikein tiedä vielä että luenko sarjaa eteenpäin. Toisaalta mielenkiintoa hiukan kutkuttaa tietää, että mitä seuraavaksi tapahtuu... mutta kun niitä kirjoja on vielä edessä niin monta! Lisäksi tarinaa lukiessa ei ollut mitenkään hyvä olo. En nyt tarkoita että kaiken pitäisi aina päättyä onnellisesti, mutta varsinkin myöhään lukiessani hahmojen ahdistava ilmapiiri ja jatkuva tappaminen hiipivät jo uniinikin. Ehkä pidän vähän taukoa ja vilkaisen sitten sitä kakkososaa.
 
Nerwen sanoi:
Henkilöitä oli aivan liikaa minun pääni käsiteltäviksi, ja sitten niitä vielä kutsuttiin lempinimillä koko ajan! Vähemmästäkin menee ankan pää sekaisin. Pidin eniten Tyrionista kuivan huumorinsa takia, ja Aryasta
Nerwen sanoi:
En nyt oikein tiedä vielä että luenko sarjaa eteenpäin.
Kuninkaiden koitoksessa (2. osa) on eniten lukuja Tyrionin näkökulmasta, toiseksi eniten Aryan, joten ehkä sillä perusteella kannattaa lukea. :wink: Mutta henkilömäärä sen kuin lisääntyy, mukaan tulee kaksi uutta näkökulmahenkilöä.
 
Jep, ja voisi myöskin sanoa, että sarja muuttuu edetessään yhä kiinnostavammaksi.
En minäkään kyllä muista suurinta osaa henkilöistä, paitsi nimeltä. Esim. kuka ihmeen Hightower, joku lordi ja jossain sillä varmaan on linna, mutta en muista missä. Joskushan sekin varmasti kerrottiin, eikä aina jaksa sieltä liitteistä tarkistaa tuollaisia sivuhenkilöitä. Eihän niillä kaikilla sitten toisaalta ole mitään suurta merkitystä. Kunhan vaan luen ja ajattelen niiden vain olevan joitain normaaleja lordeja. Pitäisi ehkä tehdä sellainen lista niistä hahmoista, niin voisi jäädä jotain mieleenkin.
 
Minulle kävi aika samalla tavalla kuin Nerwenille, olen tainnut siitä mainita täälläkin. Sain luettua ehkä kaksi ja puoli kirjaa (englanniksi), kun niitä niin kovasti kehuttiin mutta sitten kyllästyin. Henkilöiden suuri määrä ei haittaa minua, pidän tämän hetken parhaana fantasiasarjana Steven Eriksonin Malazan Book of the Fallenia, jossa on huomattavasti enemmän henkilöitä (ja rotuja ja jumalia ja muita olentoja ja ehkä suurin maailma ikinä), kyllästyin vain synkkyyteen (joka alkoi tuntumaan melkein koomiselta, uudet kuolemat eivät tulleet järkytyksenä kun tiesi että kaikille kuitenkin käy huonosti) ja siihen että kyse tuntui olevan enemmän historiallisesta romaanista (joillain fantasia-aineksilla) kuin varsinaisesta fantasiasta, joillekin se tietysti on sarjan viehätyksen syy. Oli siinä hyvääkin, esimerkiksi tunnelma, talvi tuntui oikeasti pahaenteiseltä ja pidin puiden roolista. Minulla lukeminen vain osui aikaan kun olin muutenkin ahdistunut ja lopulta lopetin lukemisen mielenterveyteni takia.
 
Re: Tulen ja jään laulu

Olen lukenut kaksi enssimmäistä (suomeksi) ja nyt on menossa kolmas, eli Miekkamyrsky ja itseäni miellyttää erityisesti Martinin tyyli kirjoittaa ruoasta ja juomasta ja aivan tavallisista asioista, kuinka mielenkiintoiseksi hän saa ne kuvattua! Vesi herahtaa kielelle lukiessa niistä herkuista mitä niin yläluokka kuin rahvaskin syö. Myös yksityiskohtaisesti kuvatut julmuudet ja pahuudet kirjassa viehättää. Esimerkkinä tänään lukemani kohta siitä miten eräänkin kaupungin ihmiset pitävät viihteenä kolmen nuoren pojan syöttämistä karhulle, siten että yksi poika uitetaan hunajassa, toinen mädissä kaloissa ja kolmas veressä. Ennen show:ta kuitenkin niin että ihmiset veikkaavat siitä kenet karhu popsii ekana.

Yksi pointti siitä miten mielestäni Tulen ja jään laulu on niin mielenkiintoinen on se, miten toisaalta niin eri "maailmoissa" kirjan tarinat poukkoilee. Ja kuitenkin asiat leikkaavat veitsen terällä toisia.

Mielestäni yksi parhaimpia hahmoja koko tarinassa on aivan ehdottomasti Tyrion! Voi sitä sarkasmin ja ironian määrää mitä mies suoltaa. Aivan käsittämättömiä "läppiä", jotka on aiheuttanut melkosen monesti äkillisiä repeämisiä. Ehkä jopa niin, että olisinkin kaivannut lisää Tyrionin elämää luettavaksi.

Parhautta jokatapauksessa. Innolla odotan toista nidettä.
 
Re: Tulen ja jään laulu

Tarrasque sanoi:
Mielestäni yksi parhaimpia hahmoja koko tarinassa on aivan ehdottomasti Tyrion! Voi sitä sarkasmin ja ironian määrää mitä mies suoltaa. Aivan käsittämättömiä "läppiä", jotka on aiheuttanut melkosen monesti äkillisiä repeämisiä. Ehkä jopa niin, että olisinkin kaivannut lisää Tyrionin elämää luettavaksi.

Sama täällä. Tyyppi muistuttaa aivan David Eddingsin Beldiniä, paljon paremmin kirjoitettuna vain. :D

En ole vielä lukenut Valtaistuinpeliä loppuun, joten minun täytyy odottaa hieman ennen kuin voin kirjoittaa 'lopullisen' mielipiteeni. Lempihahmoja on kuitenkin jo kertynyt. Esim. Jon Nietos, Robb Stark, Benjen Stark, Eddard Stark, Theon Greyjoy, Tyrion Lannister, Viserys Targaryen (...minun tekisi mieli läimäistä tyyppiä päähän... xD), Renly Baratheon, Jory Cassel, ser Rodrik Cassel ja Arya Stark. Yrittäkääpä siitä päätellä, minkä luonteisista hahmoista pidän. Itse en jaksa nyt ruveta erittelemään, sillä päätäni särkee vimmatusti. :knockout:
 
Nyt lienee aika kirjoittaa tänne taas kun uusimman osan suomennos ilmestyi ihan äskettäin. En osaa vielä sanoa siitä mitään, koska sain sen vasta pari tuntia sitten käsiini. Suomentajatkin saivat nyt Martinin kirjoitustahdin kiinni. :)
 
Sarjaan tutustuin kesällä ja tykästyin siihen heti. Eilen sain Korppien kestit luettua. Mielestäni tämä oli ehkäpä paras kirja tähän mennessä, vaikka aika paljon oli poliittista juonittelua. Eniten harmittaa ettei Aryasta kerrottu paljon ja Tyrionista ei yhtään *snif*. Onneksi Martin ainakin väittää, että heistä kerrottaisiin enemmän seuraavassa kirjassa, mutta milloinkohan hän saa sen valmiiksi?
Jokatapauksessa kirja jäi jännään paikkaan, ja tuskin maltan odottaa seuraavaa kirjaa, saatikaan sen suomennosta.

Onko joku kuullut mitään tuosta Tulen ja jään laulusta tehtävästä TV-sarjasta? Itse kun en ole kuullut mittän muuta kuin, että sellainen olisi suunnitteilla. HBO:n sivuilla taisi kesällä olla juttua siitä, mutten ole aivan varma kun en nyt löytänyt yhtiön sivuilta mainintaa asiasta.
HS blogissa on melkein vuodentakainen juttu TV-sarjasta, muttei siitä irtoa paljoa: http://blogit.hs.fi/ahlroth/tulen-ja-jaan-laulu-tv-sarjaksi/
Myös täällä on vähän aiheesta: http://www.scifi.com/scifiwire/index.php?id=39592
 
Huomasin Risingin keskusteluissa vasta ihan äskettäin, että Tolkien kuvituksistaan tunnettu Ted Nasmith on maalannut jonkin verran kuvia myös Martinin kirjoista.

http://www.tednasmith.com/other/grrmartin.html

Tulen ja jään laulun kerrontatyyli on mielestäni melko realistisen oloinen, joten nuo huikeat fantasiarakennelmat eivät ihan vastanneet omia kuvitelmiani kirjoissa mainituista linnoista ja muurista, mutta on ne silti aika komean näköisiä. :)
 
Ylös